Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen, miksi et ole tekemisissä vanhempiesi kanssa?
19.08.2022 |
Mikä on syynä, että ette pidä yhteyttä. Onko sinulla lapsia/vanhemmillani lapsenlapsia? Miten he suhtautuvat asiaan?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
En ole kolmeen vuoteen ollut äitini kanssa missään tekemisissä, hän ei halua puhua mitään. Jos jotain puhuisimmekin, niin hän ei varsinaisesti puhu, ainoastaan heittelee vittumaisia kommentteja. Vaikuttaa että hän olisi katkera jostain kärsimästään vääryydestä ja yrittää sitä ikäänkuin kostaa sitä tarkoituksellisella ilkeydellä.
Kamala ihminen. Anoppi samanlainen. Sitten kun vaikkapa vuosi on kulunut esittää taas ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut, kaikki jatkuu entiseen tapaan. Entäs se vuosi välissä, kun hän on vaan vittuillut, puhunut pahaa ja haukkunut selän takana, kostanut jotain, mutta mitä? Pari kertaa jatkettiin mekin elämää normaalisti ja yritettiin lastenlasten takia pitää välit. Kolmannen kerran jälkeen ajattelen, että nyt riittää. En halua olla tuollaisen sairaan ihmisen kanssa missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluavat kontrolloida ja käskyttää. Minä haluan itse päättää omasta elämästäni, ja mieheni kanssa perheemme elämästä. Rahoja ei haluta.
Onko tämä joku suurten ikäluokkien juttu?
On. Ovat mielestään joka asiassa asiantuntijoita lapsiinsa nähden.
Jotenkin sellainen kunnioitus aikuisia lapsia kohtaan puuttuu. Lapsia kohdellaan kuin lapsia edelleen jollain tapaa. Silti saatetaan samalla vaatia apua ja palveluksia. Kunnioituksen pitäisi heidän mielestään olla yksipuolista. Todella vastenmielistä suoraan sanottuna. Miksi tuollaisten kanssa pitäisi olla tekemisissä?
Miksi näin? Miksi nämä vanhukset eivät kykene näkemään omassa käytäksedsään mitään väärää?
Äitiäni ei ole koskaan oikein olemassaoloni kiinnostanut. Päälle parikymppiseksi jaksoin soitella ja kuunnella kiroamista siitä miksi soittelen turhan takia, hänellä on kiire ja parempaakin tekemistä. Kaikki yhteydenotot häneltä minulle liittyvät siihen että hän on jotain vailla, esimerkiksi rahaa tai kuskia.
Ei ole lapsenlapsia mutta tuskin vaikuttaisi asiaan. En aio äidilleni edes kertoa jos raskaaksi tulen, kun ei mikään muukaan ole elämässäni hänelle merkittävää ollut.
Oma elämä niin uuvuttavaa etten kykene tällä haavaa
Ei ole palstan asia tietää kyseenalaisia asioita miksi kukaan on yhteydessä tai ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe-elämä oli lapsena oli kauheaa ja ankeaa. Fyysistä kurittamista, manipulointia ja päälle uhriutumista ("kaikkemme olemme sinulle antaneet ja tässä kiitos"), kun aloin oireilla. Vanhemmat eivät myöskään opettaneet mitään itsenäiseen elämään valmistavaa (edes kotitöitä), puhumattakaan, että olisivat kannustaneet jossakin, mistä olisin ollut kiinnostunut. Lisäksi he yrittivät eristää minua muista ihmissuhteista puhumalla pahaa selän takana kaikista sukulaisistamme ja jopa kavereistani. Kasvoin hyvin epäluuloisesti ja en kyennyt luottamaan varsinkaan miehiin seurustelumielessä.
Aikuisena vanhemmat ovat yrittäneet kontrolloida elämääni juurikin rahallisen tuen varjolla, joka on minusta sairasta. Ensin eivät opettaneet minua pärjäämään ja jättivät terapian tarpeeseen ja sitten koittivat vaikuttaa elämääni sillä perusteella, että maksoivat terapiani.
Nyt en ole ollut enää pitkään aikaan riippuvainen heistä ja olen löytänyt elämääni uudet ihmiset. Nuo ihmiset eivät voi tarjota minulle mitään ja suoraan sanottuna toivon, että ainakin toinen heistä kuolisi pian pois.
Kun jätin uskon eikä parisuhteenikaan heidän mieleensä niin ovat kieltäytyneet tapaamasta sen jälkeen. Eivät ole koskaan lapsenlapsiaan tavanneet ja esikoiseni jo täysi-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole missään tekemisissä appivanhempieni kanssa.
Mies on pohjoisesta ja lasten ollessa pieniä, kävimme siellä 2 krt vuodessa.
Mä siivosin koko ajan.
Kun tultiin, jynssäsin vessan. En tajua miten sai homeeseen aina käyntien välillä.
Pesukone ja tiskikone oli päällä koko ajan, mitä olimme.
Koko keittiö oli täynnä roskaa. Kaapit tyhjät, astiat täynnä roskaa, tasot jne.
Mies sai aina ensimmäisenä tarkistaa uskaltaako tiskarin laittaa päälle.
Mies häipyi lapsuudenystävien luo, minä jäin sotkuiseen kotiin lasten ja appivanhempien kanssa.
Muistan kerran meni pari jätesäkkirullaa täyteen roskaa, eivät mahtuneet jätehuoneeseen. Osa jäi parvekkeelle. Puolen vuoden päästä olivat edelleen.
Vikoina vuosina ängettiin loput muualle.
Lapset ovat niin vanhoja, ettei enää halua vaan istua paikalla ja katsoa isovanhempien kanssa telkkaria.
Minä sain muutaman kerran haukut, kun olin rikkonut astioita ja heittänyt mittaamattoman arvokasta roskiin. Yhtään astiaa en ole rikkonut ja heillä ei ole kuin roskaa.
Koti on niin saastainen, etten halunnut päästää lapsia sinne siivoamatta.
Lopulta haukut ylittivät kynnyksen ja päätin antaa olla. Mieheni sisko yrittää syyllistää minua, apuani kaivataan -viesteillä. Kerron he ovat sinun vanhemmat. Ei minun.
Jossain vaiheessa joutuivat isompaan syyniin ja häädön lähestyessä sisko joutui menemään apuun. Oli ehkä 5 v roskat.
Odotellaan paikkaa heille hoivakotiin, ei roskan hamstraaminen ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Kun jätin uskon eikä parisuhteenikaan heidän mieleensä niin ovat kieltäytyneet tapaamasta sen jälkeen. Eivät ole koskaan lapsenlapsiaan tavanneet ja esikoiseni jo täysi-ikäinen.
Järkyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti joka ei huolehtinut minusta lapsena. Minulla oli vanhempi joka ei huolehtinut terveydestäni eikä muustakaan, eristi minut myös kavereistani. Hampaani olivat huonossa kunnossa, ja olin aliravittu eikä siinä edes kaikki.... tässä vain pari esimerkkiä.
Käyt kostamassa jollain tavalla, kun ovat vanhoja ja puolustuskyvyttömiä. Muistutat vähän menneistä. Oikeus toteutuu näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluavat kontrolloida ja käskyttää. Minä haluan itse päättää omasta elämästäni, ja mieheni kanssa perheemme elämästä. Rahoja ei haluta.
Onko tämä joku suurten ikäluokkien juttu?
On. Ovat mielestään joka asiassa asiantuntijoita lapsiinsa nähden.
Jotenkin sellainen kunnioitus aikuisia lapsia kohtaan puuttuu. Lapsia kohdellaan kuin lapsia edelleen jollain tapaa. Silti saatetaan samalla vaatia apua ja palveluksia. Kunnioituksen pitäisi heidän mielestään olla yksipuolista. Todella vastenmielistä suoraan sanottuna. Miksi tuollaisten kanssa pitäisi olla tekemisissä?
Miksi näin? Miksi nämä vanhukset eivät kykene näkemään omassa käytäksedsään mitään väärää?
Persoonnallisuushäiriö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole palstan asia tietää kyseenalaisia asioita miksi kukaan on yhteydessä tai ei ole.
Ei tänne kenenkään ole pakko kirjoittaa yhtään mitään.
Isäni on alkoholisti, joka jokaisen erimielisyyden yhteydessä latelee mitä mielikuvituksellisempia uhkailuja. Sitten menee vähän aikaa ja isä on kuin ei olisi tapahtunut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain oli juttua, että enenevissä määrin lapset laittavat poikki suhteensa vanhempiin. Sitten isovanhemmat itkevät että eivät näe lapsenlapsiaan. Miksiköhän näin?
Varmaan aikaisemmin kynnys ollut korkeampi ja siedetty enemmän. Vanhemmat on saaneet käyttäyttä huonosti ja silti on kunnioitettu. Nyt ovat sitten ihmeissään, kun omat lapset ei siedä samaa.
Äiti on kusipää. Siskoon taas en ole yhteydessä koska on vihervassari.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on kusipää. Siskoon taas en ole yhteydessä koska on vihervassari.
Niin ja isä on kuollut
Vierailija kirjoitti:
En ole missään tekemisissä appivanhempieni kanssa.
Mies on pohjoisesta ja lasten ollessa pieniä, kävimme siellä 2 krt vuodessa.
Mä siivosin koko ajan.Kun tultiin, jynssäsin vessan. En tajua miten sai homeeseen aina käyntien välillä.
Pesukone ja tiskikone oli päällä koko ajan, mitä olimme.Koko keittiö oli täynnä roskaa. Kaapit tyhjät, astiat täynnä roskaa, tasot jne.
Mies sai aina ensimmäisenä tarkistaa uskaltaako tiskarin laittaa päälle.Mies häipyi lapsuudenystävien luo, minä jäin sotkuiseen kotiin lasten ja appivanhempien kanssa.
Muistan kerran meni pari jätesäkkirullaa täyteen roskaa, eivät mahtuneet jätehuoneeseen. Osa jäi parvekkeelle. Puolen vuoden päästä olivat edelleen.
Vikoina vuosina ängettiin loput muualle.
Lapset ovat niin vanhoja, ettei enää halua vaan istua paikalla ja katsoa isovanhempien kanssa telkkaria.
Minä sain muutaman kerran haukut, kun olin rikkonut astioita ja heittänyt mittaamattoman arvokasta roskiin. Yhtään astiaa en ole rikkonut ja heillä ei ole kuin roskaa.Koti on niin saastainen, etten halunnut päästää lapsia sinne siivoamatta.
Lopulta haukut ylittivät kynnyksen ja päätin antaa olla. Mieheni sisko yrittää syyllistää minua, apuani kaivataan -viesteillä. Kerron he ovat sinun vanhemmat. Ei minun.
Jossain vaiheessa joutuivat isompaan syyniin ja häädön lähestyessä sisko joutui menemään apuun. Oli ehkä 5 v roskat.
Odotellaan paikkaa heille hoivakotiin, ei roskan hamstraaminen ole normaalia.
Miten kirjoituksesi liittyy aiheeseen?
Vanhempani ovat ilkeitä ja ylimielisiä. Kun ostin esimerkiksi sisareni lapselle vaatetta niin äitini kommentoi että viimevuotista mallia. Ei ollut. Omista vaatteistani välillä että etkö enää rumempia löytänyt. Kertoo miten painoi saman ikäisenä minua 10 kiloa vähemmän. On myös lähes 20 senttiä lyhyempi mutta se ei merkitse mitään. Uusi asuntomme oli väärässä kaupungissa ja työpaikkakin huono. Mikä tahansa asia niin löytää arvosteltavaa ja negatiivisen kautta aina. Kun haukkuminen siirtyi myös lapsiin ja kerrottiin myös suoraan heille niin lopetimme vanhempiemme luona käymisen. Varoitin asiasta vanhempiamme useamman kerran mutta eivät muuttaneet puheitaan ja nyt ei olla juhlia lukuun ottamatta tavattu. Jo sielläkin äitini ehtii sanoa aina jotakin hyvin ilkeää.
Isälle taas minua ei ole ollut koskaan oikein edes olemassa. Veljeni oli hänelle tärkeä mutta minut sivuutti täysin. En ole koskaan isäni kanssa mistään asiasta keskustellut. Aina kun yritin hän teki selväksi ettei kiinnosta. Kun sain pojan pari vuotta sitten niin kiinnostus vihdoin heräsi mutta nyt todella liian myöhäistä. Puoliso vanhemmat ovat aivan erilaisia ihania ihmisiä ja lapsemme ovat sitä kautta saaneet hyvät isovanhemmat jotka heidän elämässään mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluavat kontrolloida ja käskyttää. Minä haluan itse päättää omasta elämästäni, ja mieheni kanssa perheemme elämästä. Rahoja ei haluta.
Onko tämä joku suurten ikäluokkien juttu?
On. Ovat mielestään joka asiassa asiantuntijoita lapsiinsa nähden.
Jotenkin sellainen kunnioitus aikuisia lapsia kohtaan puuttuu. Lapsia kohdellaan kuin lapsia edelleen jollain tapaa. Silti saatetaan samalla vaatia apua ja palveluksia. Kunnioituksen pitäisi heidän mielestään olla yksipuolista. Todella vastenmielistä suoraan sanottuna. Miksi tuollaisten kanssa pitäisi olla tekemisissä?
Miksi näin? Miksi nämä vanhukset eivät kykene näkemään omassa käytäksedsään mitään väärää?
Eivät uskalla myöntää omaa hionoa käytöstään.
Oma anoppini on moneen kertaan sanonut, että hän on hyvä ihminen.
Jos säännöllisesti haukkuu omia ystäviään ja minäänsä sekä lapsenlastaan, ei mielestäni kovin hyvälle kuulosta.
Jaksoin yli 40 vuotta kuunnella yhtä ja toista, nyt se on loppu.
En ole kolmeen vuoteen ollut äitini kanssa missään tekemisissä, hän ei halua puhua mitään. Jos jotain puhuisimmekin, niin hän ei varsinaisesti puhu, ainoastaan heittelee vittumaisia kommentteja. Vaikuttaa että hän olisi katkera jostain kärsimästään vääryydestä ja yrittää sitä ikäänkuin kostaa sitä tarkoituksellisella ilkeydellä.