Lue keskustelun säännöt.
Erilaiset siisteyskäsitykset parisuhteessa
Tämä aihe koskee varmaan osaltaan monia ja monia pariskuntia ja on usein tyytymättömyyden, huonon mielialan ja riitojen syynä. Itse olen siisti siinä mielessä, että haluan pöytien aina olevan avoinna ja puhtaita enkä halua tavaroiden kasaantuvan sinne minne ne ei kuulu. Imuroin, moppaan, pyyhin pölyt ja vaihdan petivaatteet mielelläni, mutta energiaa vie entisestään ennen näiden toimenpiteiden toteuttamista miehen tavaroiden siivoaminen ellen asiasta mainitse hyvissä ajoin, silloin korjaa jälkensä itse.
En valita esimerkiksi kumppanin sukista lattialla tai ole neurootikko jokaisen pölyn kohdalla, mutta kieltämättä toisen väliinpitämättömyys ja epäsiisteys ahdistaa ja tekee olon epämukavaksi kotona.
Ja etenkin se, kun samoista asioista saa usein mainita ärsyttää. Syy tähän on se ettei kumppani itse huomaa ympäristössään mitään vikaa esimerkiksi sotkuisuutta, levittelemiään tavaroita jotka ei mene itsestään kaappeihin, tiskit jotka odottavat viikon tiskausta.
Miten teillä on jaettu roolit kodin ylläpidon, arkisiivousten suhteen? Oletteko päässeet tyydyttäviin ratkaisuihin tai onko kumppanisi oppinut ajan saatossa huomioimaan tarpeitasi? (Myös puolin ja toisin tottakai, kun kyse yhteisestä kodista). Meillä onnistuvat, kun mainitsen asioista ja mies toivookin että teen niin koska ei itse ymmärrä muutoin olla avuksi. Mutta jostain syystä sekään ei tunnut oikealta tai reilulta. Toivoisin kovasti että mies yrittäisi edes katsella ympärilleen ja huomaisi sen saman mitä minä huomaan. Tosin on itsekin vaikea astua hänen saappaisiin ja ymmärtää miten hän ei huomaa sotkujaan? Miten tätä edes voi selittää toiselle jos ei toinen ymmärrä? Miten teillä toimitaan?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista, niin asukaa omissa asunnoissanne. Toimii pääosin hyvin meillä, joskin naiseni aina välillä vihjailee, että eikö mahduttaisi samaan asuntoon. Minusta se olisi huono ratkaisu ja ketjua lukemalla ajatus vain vahvistuu. Aiheuttaisi vain turhia riitoja, koska hänellä on todella vahva näkemys, miltä kodin kuuluu näyttää. Siihen ei kompromisseja mahdu, joten pidämme omat kotimme. Kyse ei ole sotkuisuudesta tai likaisuudesta, vaan minun mielestäni aivan merkityksettömistä asioista, kuten nojatuolin asennosta suhteessa sohvaan tms. Ja tietenkin tyylin ajamisesta käytännöllisyyden ja mukavuuden ohi. On muuten säyseä ja keskustelukykyinen ihminen, mutta koti on sokea piste, jossa kaiken on aina pakko mennä hänen mielensä mukaan. Muutaman yön kerrallaan jaksan kyläillä, ennen kuin on pakko päästä taas tuulettumaan.
Oma asuntoni on aina puhdas, mutta tavaroita on toisinaan pöydällä tai vaatteita tuolin selkänojalla. Asioita, joilla ei ole ihan mitään merkitystä hygienian kannalta tai minun osaltani viihtyisyydenkään osalta. Nainen minunkin luonani niistä aikansa motkotti, mutta uskoi lopulta, ettei kuulu hänelle mitenkään. En usko, että koskaan enää suostuisin saman katon alle naisen kanssa asumaan, jos yhtään on kontrollifriikin vikaa. Sitä kodin suhteen vaikuttaisi olevan valtaosassa naisista.
Samanlaisesta ratkaisusta olen haaveillut. Mitenhän sen osaisi rouvalle sanoa siten, ettei luule minun haluavan erota. Pitkässä juoksussa meille molemmille olisi luultavasti parempi ratkaisu. Minulle vähintäänkin. Kireyttä ei aiheuta pelkkä siisteyskäsitys ja siitä nipottaminen, vaan myös ruoka. Mitä syödään, milloin syödään ja hänen laittaessaan ruokaa annoskoot. Liikun ja urheilen paljon, painan noin 40kg enemmän, mutta jostakin syystä ei mene jakeluun, että tarvitsen huomattavasti enemmän ravintoa. Syön myös mieluusti monipuolisesti ja laadukkaasti, joten ruoka on asia, josta en suostu kitsastelemaan, etenkään kun meillä ei ole siihen mitään tarvetta. Ei sitä olisi arvannut, että tällaisista asioista johtuu suhteen suurimmat ongelmat, koska jatkuvasti meinaa kiristää päätä rouvan kyvyttömyys ymmärtää hänen käsityksistään poikkeavia toiveita. Erohaluja ei ole, joten asian esille nostaminen pitäisi osata taitavasti hoitaa tullakseni oikealla tavalla ymmärretyksi. Koska kaikilta muilta osin menee hyvin ja rakkautta on paljon. Pelkään silti, että näin jatkuessa ei tule olemaan, koska enenevissä määrin kotona oleminen edellä mainituista syistä johtuen tuntuu ahdistavalta.
Miksi pitää tehdä asioista noin vaikeita? Tee sinä ruuat, käy kaupassa ja maksa ne.
Usein teen, maksan aina ja käyn myös kaupassa, vaikka siinä rouva useammin. Vaikeaa on rouvan käsitys, kuinka se mikä on hänelle riittävää, pitäisi riittää muillekin. Koti muuten on täysin hänen mielensä mukainen, minua ei oikeastaan miellytä, mutta ei ole niin tärkeää ollut. Aluksi keskustelimme sisustuksesta, mutta kun lähtökohtana on hänen toiveensa ja pienetkin poikkeamat siitä vaatii pitkät perustelut ja vääntämisen, olen antanut suosiolla periksi nykyisin. Lisäksi pienistäkin myönnytyksistä ajattelee minun jäävän velkaa, niin olkoon. Kuulostaa näiden perusteella olevan aivan karsea akka, mutta ei silti ole. Jokaisella on omat sokeat pisteensä ja hänellä se on koti.
Ei, tarkoitin että teet ruuat aina. Eikö se olisi luontevaa, kun kerran syöt valtavia määriä ja sinulla on ihan hirveän tarkat laatuvaatimukset. Kuulostat karsealta ukolta mutta et varmasti ole, ruoka vain on sinun sokea pisteesi.
Tämä minustakin kuulostaa järkevimmältä ratkaisulta. Rouva päättäköön sisustuksesta, kun se kerran on hänelle niin ratkaisevan tärkeää. Sinulle taas ruuan laatu ja määrä on tosi tärkeitä, joten ota sinä hoitaaksesi ne. Kumpikin saa päteä haluamallaan alueella.
T: eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista, niin asukaa omissa asunnoissanne. Toimii pääosin hyvin meillä, joskin naiseni aina välillä vihjailee, että eikö mahduttaisi samaan asuntoon. Minusta se olisi huono ratkaisu ja ketjua lukemalla ajatus vain vahvistuu. Aiheuttaisi vain turhia riitoja, koska hänellä on todella vahva näkemys, miltä kodin kuuluu näyttää. Siihen ei kompromisseja mahdu, joten pidämme omat kotimme. Kyse ei ole sotkuisuudesta tai likaisuudesta, vaan minun mielestäni aivan merkityksettömistä asioista, kuten nojatuolin asennosta suhteessa sohvaan tms. Ja tietenkin tyylin ajamisesta käytännöllisyyden ja mukavuuden ohi. On muuten säyseä ja keskustelukykyinen ihminen, mutta koti on sokea piste, jossa kaiken on aina pakko mennä hänen mielensä mukaan. Muutaman yön kerrallaan jaksan kyläillä, ennen kuin on pakko päästä taas tuulettumaan.
Oma asuntoni on aina puhdas, mutta tavaroita on toisinaan pöydällä tai vaatteita tuolin selkänojalla. Asioita, joilla ei ole ihan mitään merkitystä hygienian kannalta tai minun osaltani viihtyisyydenkään osalta. Nainen minunkin luonani niistä aikansa motkotti, mutta uskoi lopulta, ettei kuulu hänelle mitenkään. En usko, että koskaan enää suostuisin saman katon alle naisen kanssa asumaan, jos yhtään on kontrollifriikin vikaa. Sitä kodin suhteen vaikuttaisi olevan valtaosassa naisista.
Samanlaisesta ratkaisusta olen haaveillut. Mitenhän sen osaisi rouvalle sanoa siten, ettei luule minun haluavan erota. Pitkässä juoksussa meille molemmille olisi luultavasti parempi ratkaisu. Minulle vähintäänkin. Kireyttä ei aiheuta pelkkä siisteyskäsitys ja siitä nipottaminen, vaan myös ruoka. Mitä syödään, milloin syödään ja hänen laittaessaan ruokaa annoskoot. Liikun ja urheilen paljon, painan noin 40kg enemmän, mutta jostakin syystä ei mene jakeluun, että tarvitsen huomattavasti enemmän ravintoa. Syön myös mieluusti monipuolisesti ja laadukkaasti, joten ruoka on asia, josta en suostu kitsastelemaan, etenkään kun meillä ei ole siihen mitään tarvetta. Ei sitä olisi arvannut, että tällaisista asioista johtuu suhteen suurimmat ongelmat, koska jatkuvasti meinaa kiristää päätä rouvan kyvyttömyys ymmärtää hänen käsityksistään poikkeavia toiveita. Erohaluja ei ole, joten asian esille nostaminen pitäisi osata taitavasti hoitaa tullakseni oikealla tavalla ymmärretyksi. Koska kaikilta muilta osin menee hyvin ja rakkautta on paljon. Pelkään silti, että näin jatkuessa ei tule olemaan, koska enenevissä määrin kotona oleminen edellä mainituista syistä johtuen tuntuu ahdistavalta.
Miksi pitää tehdä asioista noin vaikeita? Tee sinä ruuat, käy kaupassa ja maksa ne.
Usein teen, maksan aina ja käyn myös kaupassa, vaikka siinä rouva useammin. Vaikeaa on rouvan käsitys, kuinka se mikä on hänelle riittävää, pitäisi riittää muillekin. Koti muuten on täysin hänen mielensä mukainen, minua ei oikeastaan miellytä, mutta ei ole niin tärkeää ollut. Aluksi keskustelimme sisustuksesta, mutta kun lähtökohtana on hänen toiveensa ja pienetkin poikkeamat siitä vaatii pitkät perustelut ja vääntämisen, olen antanut suosiolla periksi nykyisin. Lisäksi pienistäkin myönnytyksistä ajattelee minun jäävän velkaa, niin olkoon. Kuulostaa näiden perusteella olevan aivan karsea akka, mutta ei silti ole. Jokaisella on omat sokeat pisteensä ja hänellä se on koti.
Ei, tarkoitin että teet ruuat aina. Eikö se olisi luontevaa, kun kerran syöt valtavia määriä ja sinulla on ihan hirveän tarkat laatuvaatimukset. Kuulostat karsealta ukolta mutta et varmasti ole, ruoka vain on sinun sokea pisteesi.
Kun vedät hetken happea, niin ehkä ymmärrät tehneesi mielessäsi melkoiset kärjistykset. Riittävät annokset ja laadukas ruoka ei ole yhtä kuin valtavat annokset ja hirveän tarkat laatuvaatimukset. Kykenet varmasti parempaan ajatteluun, kunhan luovut ajatuksesta, että tässä olisi kyse mistään sukupuolien välisestä sodasta. Kun työni vuoksi tulen toisinaan myöhään kotiin, on rouva tehnyt ruuan itselleen ja samalla se tulee tehdyksi minullekin. Toisiko se lisävaivaa, että annos olisi suurempi? Laadukas ruoka ei ole automaattisesti työläämpää valmistaa ja makunsa puolesta kelpaa hänelle paremmin kuin hyvin, mutta nuukailee.
Näköjään olet hyvin kärkäs huomaamaan vikoja puolisossasi, mutta itsessäsi et myönnä niitä mistään hinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Itse tajusin jokin aika sitten "salasiivoavani". Pyyhin pölyjä, pesin pöntön ja lavuaarin vessassa käydessäni, vein roskat ulos lähtiessäni, poimin vaatteita pyykkikoriin ohimennen jne.
Valitin miehelle, ettei koskaan tee mitään, ja sain vastaukseksi, että "kun täällä on aina niin siistiä, ei ole mitään siivottavaa". En ollut tajunnut, että mun salasiivoaminen sai miehen kuvittelemaan, että meillä käy joku siivouskeiju tekemässä kaikki kotityöt. No, tässä on nyt ollut opettelemista, etten tee kaikkea yksin.
Niin, paitsi että ei mies tietenkään kuvittele mitään keijuja olevan. Kyllä hän sen ymmärsi että sinä siivoat. Ja tykkäsi siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista, niin asukaa omissa asunnoissanne. Toimii pääosin hyvin meillä, joskin naiseni aina välillä vihjailee, että eikö mahduttaisi samaan asuntoon. Minusta se olisi huono ratkaisu ja ketjua lukemalla ajatus vain vahvistuu. Aiheuttaisi vain turhia riitoja, koska hänellä on todella vahva näkemys, miltä kodin kuuluu näyttää. Siihen ei kompromisseja mahdu, joten pidämme omat kotimme. Kyse ei ole sotkuisuudesta tai likaisuudesta, vaan minun mielestäni aivan merkityksettömistä asioista, kuten nojatuolin asennosta suhteessa sohvaan tms. Ja tietenkin tyylin ajamisesta käytännöllisyyden ja mukavuuden ohi. On muuten säyseä ja keskustelukykyinen ihminen, mutta koti on sokea piste, jossa kaiken on aina pakko mennä hänen mielensä mukaan. Muutaman yön kerrallaan jaksan kyläillä, ennen kuin on pakko päästä taas tuulettumaan.
Oma asuntoni on aina puhdas, mutta tavaroita on toisinaan pöydällä tai vaatteita tuolin selkänojalla. Asioita, joilla ei ole ihan mitään merkitystä hygienian kannalta tai minun osaltani viihtyisyydenkään osalta. Nainen minunkin luonani niistä aikansa motkotti, mutta uskoi lopulta, ettei kuulu hänelle mitenkään. En usko, että koskaan enää suostuisin saman katon alle naisen kanssa asumaan, jos yhtään on kontrollifriikin vikaa. Sitä kodin suhteen vaikuttaisi olevan valtaosassa naisista.
Samanlaisesta ratkaisusta olen haaveillut. Mitenhän sen osaisi rouvalle sanoa siten, ettei luule minun haluavan erota. Pitkässä juoksussa meille molemmille olisi luultavasti parempi ratkaisu. Minulle vähintäänkin. Kireyttä ei aiheuta pelkkä siisteyskäsitys ja siitä nipottaminen, vaan myös ruoka. Mitä syödään, milloin syödään ja hänen laittaessaan ruokaa annoskoot. Liikun ja urheilen paljon, painan noin 40kg enemmän, mutta jostakin syystä ei mene jakeluun, että tarvitsen huomattavasti enemmän ravintoa. Syön myös mieluusti monipuolisesti ja laadukkaasti, joten ruoka on asia, josta en suostu kitsastelemaan, etenkään kun meillä ei ole siihen mitään tarvetta. Ei sitä olisi arvannut, että tällaisista asioista johtuu suhteen suurimmat ongelmat, koska jatkuvasti meinaa kiristää päätä rouvan kyvyttömyys ymmärtää hänen käsityksistään poikkeavia toiveita. Erohaluja ei ole, joten asian esille nostaminen pitäisi osata taitavasti hoitaa tullakseni oikealla tavalla ymmärretyksi. Koska kaikilta muilta osin menee hyvin ja rakkautta on paljon. Pelkään silti, että näin jatkuessa ei tule olemaan, koska enenevissä määrin kotona oleminen edellä mainituista syistä johtuen tuntuu ahdistavalta.
Miksi pitää tehdä asioista noin vaikeita? Tee sinä ruuat, käy kaupassa ja maksa ne.
Usein teen, maksan aina ja käyn myös kaupassa, vaikka siinä rouva useammin. Vaikeaa on rouvan käsitys, kuinka se mikä on hänelle riittävää, pitäisi riittää muillekin. Koti muuten on täysin hänen mielensä mukainen, minua ei oikeastaan miellytä, mutta ei ole niin tärkeää ollut. Aluksi keskustelimme sisustuksesta, mutta kun lähtökohtana on hänen toiveensa ja pienetkin poikkeamat siitä vaatii pitkät perustelut ja vääntämisen, olen antanut suosiolla periksi nykyisin. Lisäksi pienistäkin myönnytyksistä ajattelee minun jäävän velkaa, niin olkoon. Kuulostaa näiden perusteella olevan aivan karsea akka, mutta ei silti ole. Jokaisella on omat sokeat pisteensä ja hänellä se on koti.
Ei, tarkoitin että teet ruuat aina. Eikö se olisi luontevaa, kun kerran syöt valtavia määriä ja sinulla on ihan hirveän tarkat laatuvaatimukset. Kuulostat karsealta ukolta mutta et varmasti ole, ruoka vain on sinun sokea pisteesi.
Kun vedät hetken happea, niin ehkä ymmärrät tehneesi mielessäsi melkoiset kärjistykset. Riittävät annokset ja laadukas ruoka ei ole yhtä kuin valtavat annokset ja hirveän tarkat laatuvaatimukset. Kykenet varmasti parempaan ajatteluun, kunhan luovut ajatuksesta, että tässä olisi kyse mistään sukupuolien välisestä sodasta. Kun työni vuoksi tulen toisinaan myöhään kotiin, on rouva tehnyt ruuan itselleen ja samalla se tulee tehdyksi minullekin. Toisiko se lisävaivaa, että annos olisi suurempi? Laadukas ruoka ei ole automaattisesti työläämpää valmistaa ja makunsa puolesta kelpaa hänelle paremmin kuin hyvin, mutta nuukailee.
Näköjään olet hyvin kärkäs huomaamaan vikoja puolisossasi, mutta itsessäsi et myönnä niitä mistään hinnasta.
Minussa on vikoja vaikka kuinka paljon, mutta nyt kun puhutaan eroista siisteyskäsityksessä ja laajennetusti myös ruuasta, melkein kaikki menee koko ajan rouvan tahdon mukaisesti. Etkö oikeasti ymmärrä, että se voi olla ongelma. Heittelet nyt melkosia olkiukkoja. Ongelmahan ratkeaa sillä, että asuisimme molemmat omillamme oman tahdon mukaisesti. Sitä olen ajatellut ehdottaa, koska uskon sen parantavan elämänlaatua ja myös parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tajusin jokin aika sitten "salasiivoavani". Pyyhin pölyjä, pesin pöntön ja lavuaarin vessassa käydessäni, vein roskat ulos lähtiessäni, poimin vaatteita pyykkikoriin ohimennen jne.
Valitin miehelle, ettei koskaan tee mitään, ja sain vastaukseksi, että "kun täällä on aina niin siistiä, ei ole mitään siivottavaa". En ollut tajunnut, että mun salasiivoaminen sai miehen kuvittelemaan, että meillä käy joku siivouskeiju tekemässä kaikki kotityöt. No, tässä on nyt ollut opettelemista, etten tee kaikkea yksin.Niin, paitsi että ei mies tietenkään kuvittele mitään keijuja olevan. Kyllä hän sen ymmärsi että sinä siivoat. Ja tykkäsi siitä.
Luultavasti :D Kun johonkin tottuu, sitä saattaa alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Tässä tapauksessa on ollut ihan mun oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisimme asian tilaamalla kotisiivojan (tietysti kaikilla ei ole varaa, mutta meillä on juuri tämän luksuksen verran kun jätetään jotain muuta hankkimatta).
Kun kotisiivoojan hetki on, niin sitä ennen kaikki perheenjäsenet keräävät kamansa järjestykseen, että on siivoojan helpompi tehdä töitä. Ja kaikki ihan ilman mitään huomauttelua kun muistuttaa, että meille tulee siivooja sinä ja sinä päivänä.
Tiskit ja pyykit hoidetaan tietty itse, mutta suurin ongelma kaikilta on poistunut. Tilattujen siivousten välillä saatetaan sitten jotain normisiivousta tehdä, mutta sellaista siisteyden ylläpitoa.
Eksä heitti sängyn alle sukkansa ja alushousunsa.
Tyylikäs lakimies, jonka isä ja isoisä olivat lakimiehiä.
Akateeminen koulutus näkyy sivistyneissä perheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Likaisen ja epäsiistin miehen kanssa olisi vaikeaa elää.
Miksi ihmeessä minun pitäisi ilmaiseksi tehdä täysin välttämättömät työt yhteisessä kodissa?
N
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
Ja nurmikko leikataan 1-2 kertaa viikossa, lumitöitä on silloin, kun lunta tulee ja hommaa voi olla tunneiksi kerrallaan asuinpaikasta riippuen, puutyöt on oikeasti aika iso savotta, varsinkin jos lämmitetään puilla, remontitkin mainittiin ja talon iästä ja kunnosta riippuen voi olla isokin homma. Jännästi vaikka kaikki nämäkin mainittiin, niin sinä tartuit johonkin rännien putsaukseen ja olit sitä mieltä, että mies ei taas tee mitään...
Nurmikon voi leikata vaikka kahdeksan kertaa päivässä jos haluaa keksiä itselleen työtä, todellakaan ei ole tarvetta milloinkaan leikata kerran viikossa.
Lumitöitäkin saa tunneiksi kerralla jos huvikseen lapioi käsipelillä koko pihan. Todellisuudessa pahimmankin lumimyrskyn jälkeen lumityöt on tehty alle tunnissa.
"Puutyöt" eivät ole mikään iso savotta. Jokainen täysjärkinen tilaa klapit valmiina pihaan. Jos haluaa harrastuksena puuhastella sahan ja kirveen kanssa niin siitä vaan, mutta tarpeen se ei ole.
Asun rintamamiestalossa eli on vanha talo. Eikä todellakaan voi verrata remontteihin kulunutta aikaa siihen miten paljon menee tiskaamiseen, siivoamiseen, pyykkäämiseen, kokkaamiseen jne. Ihan murto-osa.
Jos nurtsi on kunnossa, niin kasvukaudella kerta viikkoon on aika minimi, jos sen haluaa myös pysyvän kunnossa. Jos se sitten on pelkkää sammalta, niin ei kait sitä tartte ajaa.
Jos jokainen täysjärkinen tilaa klapit pihaan, niin miksi sama täysjärkinen ihminen ei tilaa myös siivoojaa? Jos ei ole metsää ha takkaa poltetaan tunnelman vuoksi kaksi kertaa talvessa, niin ei varmaan joo kannata kirvestä heiluttaa. Jos talo lämpiää puilla ja metsääkin löytyy, niin säästö on aika valtava, jos ne saha ja kirves pysyvät kädessä.
"Jos haluaa harrastuksena puuhastella sahan ja kirveen kanssa niin siitä vaan, mutta tarpeen se ei ole." Vähän sama se on siisteyden kanssakin. Hengissäpysymisen ja sisustuslehden kuviin sopivan siisteyden välimaastossa on aika paljon tilaa. Siivouksessakin on paljon, mikä voi olla ihan kivaa, mutta ei se tarpeen ole.
"Todellisuudessa pahimmankin lumimyrskyn jälkeen lumityöt on tehty alle tunnissa." Ehkä teidän pihalla. Jollain toisella voi olla vähän isompi tontti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
Ja nurmikko leikataan 1-2 kertaa viikossa, lumitöitä on silloin, kun lunta tulee ja hommaa voi olla tunneiksi kerrallaan asuinpaikasta riippuen, puutyöt on oikeasti aika iso savotta, varsinkin jos lämmitetään puilla, remontitkin mainittiin ja talon iästä ja kunnosta riippuen voi olla isokin homma. Jännästi vaikka kaikki nämäkin mainittiin, niin sinä tartuit johonkin rännien putsaukseen ja olit sitä mieltä, että mies ei taas tee mitään...
Nurmikon voi leikata vaikka kahdeksan kertaa päivässä jos haluaa keksiä itselleen työtä, todellakaan ei ole tarvetta milloinkaan leikata kerran viikossa.
Lumitöitäkin saa tunneiksi kerralla jos huvikseen lapioi käsipelillä koko pihan. Todellisuudessa pahimmankin lumimyrskyn jälkeen lumityöt on tehty alle tunnissa.
"Puutyöt" eivät ole mikään iso savotta. Jokainen täysjärkinen tilaa klapit valmiina pihaan. Jos haluaa harrastuksena puuhastella sahan ja kirveen kanssa niin siitä vaan, mutta tarpeen se ei ole.
Asun rintamamiestalossa eli on vanha talo. Eikä todellakaan voi verrata remontteihin kulunutta aikaa siihen miten paljon menee tiskaamiseen, siivoamiseen, pyykkäämiseen, kokkaamiseen jne. Ihan murto-osa.
Jos nurtsi on kunnossa, niin kasvukaudella kerta viikkoon on aika minimi, jos sen haluaa myös pysyvän kunnossa. Jos se sitten on pelkkää sammalta, niin ei kait sitä tartte ajaa.
Jos jokainen täysjärkinen tilaa klapit pihaan, niin miksi sama täysjärkinen ihminen ei tilaa myös siivoojaa? Jos ei ole metsää ha takkaa poltetaan tunnelman vuoksi kaksi kertaa talvessa, niin ei varmaan joo kannata kirvestä heiluttaa. Jos talo lämpiää puilla ja metsääkin löytyy, niin säästö on aika valtava, jos ne saha ja kirves pysyvät kädessä.
"Jos haluaa harrastuksena puuhastella sahan ja kirveen kanssa niin siitä vaan, mutta tarpeen se ei ole." Vähän sama se on siisteyden kanssakin. Hengissäpysymisen ja sisustuslehden kuviin sopivan siisteyden välimaastossa on aika paljon tilaa. Siivouksessakin on paljon, mikä voi olla ihan kivaa, mutta ei se tarpeen ole.
"Todellisuudessa pahimmankin lumimyrskyn jälkeen lumityöt on tehty alle tunnissa." Ehkä teidän pihalla. Jollain toisella voi olla vähän isompi tontti.
Noista puista. Me poltetaan lämmityskauden aikana takkaa joka päivä, välillä kahta tai kolmeakin takkaa. Asutaan vanhassa talossa maalla, eli puita menee syksystä kevääseen tosi paljon. Tilaamme aina klapit pihaan tuotuna, koska se on loppujen lopuksi ajankäytöllisesti todella edullista verrattuna siihen, että rupeisi itse kaatamaan ja pilkkomaan puita. Emme todellakaan ole varakkaita, päin vastoin. Hyvä jos edes keskituloisia. En siis ihan ymmärrä, missä se "valtava" säästö on.
Mitä nurmikkoon tulee, niin kriteerit on kyllä sen siisteydelle kovat, jos kerran viikossa ajaminen on minimi. Ja piha saa olla TODELLA iso, että siihen siltikään saa tuntikausia tuhlattua aikaa. Toki jos hommasta tykkää ja rakastaa laajaa nurmikenttää, niin antaa palaa.
T: eri kuin se, jolle vastasit
Voin kuvitella ap:n tilanteen. Meillä molemmat onneksi on perussiistejä ja laittavat aina tavarat paikoilleen, putsaavat vessan jne. Siivooja käy kerran viikossa, joten meillä on aina siistiä.
Minä ahdistuisin, jos koti olisi sotkuinen ja epäsiisti, mutta niin ahdistuisi miehenikin, ehkä jopa enemmän kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja unohdin mainita, että kumppani kyllä auttaa kotitöissä kun ilmoitan tai alan itse puuhailemaan. Saattaa kysyä kuinka voisi auttaa ja on osallistuva siinä mielessä. Mutta omatoimisesti ei osaa eikä sillä tavalla ole samalla aaltopituudella siisteyskäsityksissä. Itse koen, ettei tämä varmaankaan koskaan muutu, mutta kovasti toivon että yhteiselolla se voisi muuttua niinkin että toiselle ei jäisi niin kovaa taakkaa asiasta arjen keskelle ja aina tarvitse olla itse valppaana taloudenhoidossa, ettei asiat jää lojumaan.
Tässäpä villakoiran ydin: mies auttaa kotitöissä.
Sinä näet itsekin itsesi siivouspomona, joka määrää siisteystason ja komentaa työntekijän töihin kun tarvitaan.
Tee kuten työelämässä, anna miehelle vastuualueet/tehtävät, joista hän huolehtii itsenäisesti omana pomonaan. Silloin ei tarvitse mikromanageeraa.
Ainut ratkaisu on vaihtaa puolisoa ja etsiä sellainen, joka vastaa enemmän sun siisteyskäsitystä, taikka oppia elämään sotkun ja siitä aiheutuvien riitojen kanssa. Sanon kokemuksesta, itse elänyt siipan kanssa 23 v ja sanon aina, että olisi pitänyt kääntyä kannoillaan heti, kun näki hänen kämpän ensimmäisen kerran :D Toki miehessä on muita hyviä puolia, mutta aikuisella noi tavat ei oikeasti enää muutu, vaan se on sitten jatkuvaa huomauttelua ja hermojen kiristelyä puolin ja toisin - siitä sotkuisemmastakaan ei nimittäin ole kiva, jos kotona ei saa olla kuin kotonaan. Jos sen kestää, niin sitten antaa mennä vaan, mutta ei kannata odottaa mitään ihmeparantumisia puolin eikä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista, niin asukaa omissa asunnoissanne. Toimii pääosin hyvin meillä, joskin naiseni aina välillä vihjailee, että eikö mahduttaisi samaan asuntoon. Minusta se olisi huono ratkaisu ja ketjua lukemalla ajatus vain vahvistuu. Aiheuttaisi vain turhia riitoja, koska hänellä on todella vahva näkemys, miltä kodin kuuluu näyttää. Siihen ei kompromisseja mahdu, joten pidämme omat kotimme. Kyse ei ole sotkuisuudesta tai likaisuudesta, vaan minun mielestäni aivan merkityksettömistä asioista, kuten nojatuolin asennosta suhteessa sohvaan tms. Ja tietenkin tyylin ajamisesta käytännöllisyyden ja mukavuuden ohi. On muuten säyseä ja keskustelukykyinen ihminen, mutta koti on sokea piste, jossa kaiken on aina pakko mennä hänen mielensä mukaan. Muutaman yön kerrallaan jaksan kyläillä, ennen kuin on pakko päästä taas tuulettumaan.
Oma asuntoni on aina puhdas, mutta tavaroita on toisinaan pöydällä tai vaatteita tuolin selkänojalla. Asioita, joilla ei ole ihan mitään merkitystä hygienian kannalta tai minun osaltani viihtyisyydenkään osalta. Nainen minunkin luonani niistä aikansa motkotti, mutta uskoi lopulta, ettei kuulu hänelle mitenkään. En usko, että koskaan enää suostuisin saman katon alle naisen kanssa asumaan, jos yhtään on kontrollifriikin vikaa. Sitä kodin suhteen vaikuttaisi olevan valtaosassa naisista.
Samanlaisesta ratkaisusta olen haaveillut. Mitenhän sen osaisi rouvalle sanoa siten, ettei luule minun haluavan erota. Pitkässä juoksussa meille molemmille olisi luultavasti parempi ratkaisu. Minulle vähintäänkin. Kireyttä ei aiheuta pelkkä siisteyskäsitys ja siitä nipottaminen, vaan myös ruoka. Mitä syödään, milloin syödään ja hänen laittaessaan ruokaa annoskoot. Liikun ja urheilen paljon, painan noin 40kg enemmän, mutta jostakin syystä ei mene jakeluun, että tarvitsen huomattavasti enemmän ravintoa. Syön myös mieluusti monipuolisesti ja laadukkaasti, joten ruoka on asia, josta en suostu kitsastelemaan, etenkään kun meillä ei ole siihen mitään tarvetta. Ei sitä olisi arvannut, että tällaisista asioista johtuu suhteen suurimmat ongelmat, koska jatkuvasti meinaa kiristää päätä rouvan kyvyttömyys ymmärtää hänen käsityksistään poikkeavia toiveita. Erohaluja ei ole, joten asian esille nostaminen pitäisi osata taitavasti hoitaa tullakseni oikealla tavalla ymmärretyksi. Koska kaikilta muilta osin menee hyvin ja rakkautta on paljon. Pelkään silti, että näin jatkuessa ei tule olemaan, koska enenevissä määrin kotona oleminen edellä mainituista syistä johtuen tuntuu ahdistavalta.
Miksi pitää tehdä asioista noin vaikeita? Tee sinä ruuat, käy kaupassa ja maksa ne.
Usein teen, maksan aina ja käyn myös kaupassa, vaikka siinä rouva useammin. Vaikeaa on rouvan käsitys, kuinka se mikä on hänelle riittävää, pitäisi riittää muillekin. Koti muuten on täysin hänen mielensä mukainen, minua ei oikeastaan miellytä, mutta ei ole niin tärkeää ollut. Aluksi keskustelimme sisustuksesta, mutta kun lähtökohtana on hänen toiveensa ja pienetkin poikkeamat siitä vaatii pitkät perustelut ja vääntämisen, olen antanut suosiolla periksi nykyisin. Lisäksi pienistäkin myönnytyksistä ajattelee minun jäävän velkaa, niin olkoon. Kuulostaa näiden perusteella olevan aivan karsea akka, mutta ei silti ole. Jokaisella on omat sokeat pisteensä ja hänellä se on koti.
Ei, tarkoitin että teet ruuat aina. Eikö se olisi luontevaa, kun kerran syöt valtavia määriä ja sinulla on ihan hirveän tarkat laatuvaatimukset. Kuulostat karsealta ukolta mutta et varmasti ole, ruoka vain on sinun sokea pisteesi.
Kun vedät hetken happea, niin ehkä ymmärrät tehneesi mielessäsi melkoiset kärjistykset. Riittävät annokset ja laadukas ruoka ei ole yhtä kuin valtavat annokset ja hirveän tarkat laatuvaatimukset. Kykenet varmasti parempaan ajatteluun, kunhan luovut ajatuksesta, että tässä olisi kyse mistään sukupuolien välisestä sodasta. Kun työni vuoksi tulen toisinaan myöhään kotiin, on rouva tehnyt ruuan itselleen ja samalla se tulee tehdyksi minullekin. Toisiko se lisävaivaa, että annos olisi suurempi? Laadukas ruoka ei ole automaattisesti työläämpää valmistaa ja makunsa puolesta kelpaa hänelle paremmin kuin hyvin, mutta nuukailee.
Näköjään olet hyvin kärkäs huomaamaan vikoja puolisossasi, mutta itsessäsi et myönnä niitä mistään hinnasta.
Minussa on vikoja vaikka kuinka paljon, mutta nyt kun puhutaan eroista siisteyskäsityksessä ja laajennetusti myös ruuasta, melkein kaikki menee koko ajan rouvan tahdon mukaisesti. Etkö oikeasti ymmärrä, että se voi olla ongelma. Heittelet nyt melkosia olkiukkoja. Ongelmahan ratkeaa sillä, että asuisimme molemmat omillamme oman tahdon mukaisesti. Sitä olen ajatellut ehdottaa, koska uskon sen parantavan elämänlaatua ja myös parisuhdetta.
Kerro esimerkkejä, mitä vikoja sinussa on.
Ihmiset jotka haukkuvat muita, erityisesti puolisoaan, myöntävät aina auliisti että heissä itsessäänkin on vikoja. Paitsi että eivät nimeä yhtäkään vikaa, koska oikeasti uskovat olevansa täydellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
Ja nurmikko leikataan 1-2 kertaa viikossa, lumitöitä on silloin, kun lunta tulee ja hommaa voi olla tunneiksi kerrallaan asuinpaikasta riippuen, puutyöt on oikeasti aika iso savotta, varsinkin jos lämmitetään puilla, remontitkin mainittiin ja talon iästä ja kunnosta riippuen voi olla isokin homma. Jännästi vaikka kaikki nämäkin mainittiin, niin sinä tartuit johonkin rännien putsaukseen ja olit sitä mieltä, että mies ei taas tee mitään...
Nurmikon voi leikata vaikka kahdeksan kertaa päivässä jos haluaa keksiä itselleen työtä, todellakaan ei ole tarvetta milloinkaan leikata kerran viikossa.
Lumitöitäkin saa tunneiksi kerralla jos huvikseen lapioi käsipelillä koko pihan. Todellisuudessa pahimmankin lumimyrskyn jälkeen lumityöt on tehty alle tunnissa.
"Puutyöt" eivät ole mikään iso savotta. Jokainen täysjärkinen tilaa klapit valmiina pihaan. Jos haluaa harrastuksena puuhastella sahan ja kirveen kanssa niin siitä vaan, mutta tarpeen se ei ole.
Asun rintamamiestalossa eli on vanha talo. Eikä todellakaan voi verrata remontteihin kulunutta aikaa siihen miten paljon menee tiskaamiseen, siivoamiseen, pyykkäämiseen, kokkaamiseen jne. Ihan murto-osa.
Jos nurtsi on kunnossa, niin kasvukaudella kerta viikkoon on aika minimi, jos sen haluaa myös pysyvän kunnossa. Jos se sitten on pelkkää sammalta, niin ei kait sitä tartte ajaa.
Jos jokainen täysjärkinen tilaa klapit pihaan, niin miksi sama täysjärkinen ihminen ei tilaa myös siivoojaa? Jos ei ole metsää ha takkaa poltetaan tunnelman vuoksi kaksi kertaa talvessa, niin ei varmaan joo kannata kirvestä heiluttaa. Jos talo lämpiää puilla ja metsääkin löytyy, niin säästö on aika valtava, jos ne saha ja kirves pysyvät kädessä.
"Jos haluaa harrastuksena puuhastella sahan ja kirveen kanssa niin siitä vaan, mutta tarpeen se ei ole." Vähän sama se on siisteyden kanssakin. Hengissäpysymisen ja sisustuslehden kuviin sopivan siisteyden välimaastossa on aika paljon tilaa. Siivouksessakin on paljon, mikä voi olla ihan kivaa, mutta ei se tarpeen ole.
"Todellisuudessa pahimmankin lumimyrskyn jälkeen lumityöt on tehty alle tunnissa." Ehkä teidän pihalla. Jollain toisella voi olla vähän isompi tontti.
Tiedätkö edes mitä puut valmiina klapeina maksavat kun uhoat että tulee jotain säästöä itse pilkkomalla? Puut maksavat pari kolme sataa vuodessa. Pelkkää harrastuspuuhastelua alkaa itse pilkkoa.
Ja en ole ikinä kuullut mitään yhtä naurettavaa kuin että nurmikko pitäisi "pitää kunnossa". Kuule kyllä se nurmi pysyy pihassa vaikka ei leikkaa ikinä.
Ja sanoinkin tuossa että jos huvikseen lapioi koko pihan, siitä vaan. Mitään tarvetta siihen ei ole. Pelkkää työn keksimistä.
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisimme asian tilaamalla kotisiivojan (tietysti kaikilla ei ole varaa, mutta meillä on juuri tämän luksuksen verran kun jätetään jotain muuta hankkimatta).
Kun kotisiivoojan hetki on, niin sitä ennen kaikki perheenjäsenet keräävät kamansa järjestykseen, että on siivoojan helpompi tehdä töitä. Ja kaikki ihan ilman mitään huomauttelua kun muistuttaa, että meille tulee siivooja sinä ja sinä päivänä.
Tiskit ja pyykit hoidetaan tietty itse, mutta suurin ongelma kaikilta on poistunut. Tilattujen siivousten välillä saatetaan sitten jotain normisiivousta tehdä, mutta sellaista siisteyden ylläpitoa.
Kuulostaa että mitään ongelmaa ei ollutkaan, kun kerran kaikki valmistautuvat siivoojan tuloon pyytämättä keräämällä tavaransa.
Exceliin kaikki kotityöt ja jako tasan. Kotitöiden pitää myös tapahtua sovittuna ajankohtana, jolloin jää pois arviointi siitä, onko vielä tarvetta esim. imuroinnille. Homma hoidetaan silloin kuin pitää.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/ab5670d7-358e-4137-9d90-82b2f3c9ad3e
Meillä kyllä menee siisteyskäsitykset tasan. Olemme järjestyksen kannattajia molemmat. Mies vielä enemmän kuin minä, eikä se haittaa. Näkisittepä meidän aterinlaatikon, se miehen järjestely ulottuu sinne saakka. Ei kuitenkaan koskaan ole huomauttanut, vaikka minä sen aina sotkenkin. 😊
Äidin opettama poika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista, niin asukaa omissa asunnoissanne. Toimii pääosin hyvin meillä, joskin naiseni aina välillä vihjailee, että eikö mahduttaisi samaan asuntoon. Minusta se olisi huono ratkaisu ja ketjua lukemalla ajatus vain vahvistuu. Aiheuttaisi vain turhia riitoja, koska hänellä on todella vahva näkemys, miltä kodin kuuluu näyttää. Siihen ei kompromisseja mahdu, joten pidämme omat kotimme. Kyse ei ole sotkuisuudesta tai likaisuudesta, vaan minun mielestäni aivan merkityksettömistä asioista, kuten nojatuolin asennosta suhteessa sohvaan tms. Ja tietenkin tyylin ajamisesta käytännöllisyyden ja mukavuuden ohi. On muuten säyseä ja keskustelukykyinen ihminen, mutta koti on sokea piste, jossa kaiken on aina pakko mennä hänen mielensä mukaan. Muutaman yön kerrallaan jaksan kyläillä, ennen kuin on pakko päästä taas tuulettumaan.
Oma asuntoni on aina puhdas, mutta tavaroita on toisinaan pöydällä tai vaatteita tuolin selkänojalla. Asioita, joilla ei ole ihan mitään merkitystä hygienian kannalta tai minun osaltani viihtyisyydenkään osalta. Nainen minunkin luonani niistä aikansa motkotti, mutta uskoi lopulta, ettei kuulu hänelle mitenkään. En usko, että koskaan enää suostuisin saman katon alle naisen kanssa asumaan, jos yhtään on kontrollifriikin vikaa. Sitä kodin suhteen vaikuttaisi olevan valtaosassa naisista.
Samanlaisesta ratkaisusta olen haaveillut. Mitenhän sen osaisi rouvalle sanoa siten, ettei luule minun haluavan erota. Pitkässä juoksussa meille molemmille olisi luultavasti parempi ratkaisu. Minulle vähintäänkin. Kireyttä ei aiheuta pelkkä siisteyskäsitys ja siitä nipottaminen, vaan myös ruoka. Mitä syödään, milloin syödään ja hänen laittaessaan ruokaa annoskoot. Liikun ja urheilen paljon, painan noin 40kg enemmän, mutta jostakin syystä ei mene jakeluun, että tarvitsen huomattavasti enemmän ravintoa. Syön myös mieluusti monipuolisesti ja laadukkaasti, joten ruoka on asia, josta en suostu kitsastelemaan, etenkään kun meillä ei ole siihen mitään tarvetta. Ei sitä olisi arvannut, että tällaisista asioista johtuu suhteen suurimmat ongelmat, koska jatkuvasti meinaa kiristää päätä rouvan kyvyttömyys ymmärtää hänen käsityksistään poikkeavia toiveita. Erohaluja ei ole, joten asian esille nostaminen pitäisi osata taitavasti hoitaa tullakseni oikealla tavalla ymmärretyksi. Koska kaikilta muilta osin menee hyvin ja rakkautta on paljon. Pelkään silti, että näin jatkuessa ei tule olemaan, koska enenevissä määrin kotona oleminen edellä mainituista syistä johtuen tuntuu ahdistavalta.
Miksi pitää tehdä asioista noin vaikeita? Tee sinä ruuat, käy kaupassa ja maksa ne.
Usein teen, maksan aina ja käyn myös kaupassa, vaikka siinä rouva useammin. Vaikeaa on rouvan käsitys, kuinka se mikä on hänelle riittävää, pitäisi riittää muillekin. Koti muuten on täysin hänen mielensä mukainen, minua ei oikeastaan miellytä, mutta ei ole niin tärkeää ollut. Aluksi keskustelimme sisustuksesta, mutta kun lähtökohtana on hänen toiveensa ja pienetkin poikkeamat siitä vaatii pitkät perustelut ja vääntämisen, olen antanut suosiolla periksi nykyisin. Lisäksi pienistäkin myönnytyksistä ajattelee minun jäävän velkaa, niin olkoon. Kuulostaa näiden perusteella olevan aivan karsea akka, mutta ei silti ole. Jokaisella on omat sokeat pisteensä ja hänellä se on koti.
Ei, tarkoitin että teet ruuat aina. Eikö se olisi luontevaa, kun kerran syöt valtavia määriä ja sinulla on ihan hirveän tarkat laatuvaatimukset. Kuulostat karsealta ukolta mutta et varmasti ole, ruoka vain on sinun sokea pisteesi.
Kun vedät hetken happea, niin ehkä ymmärrät tehneesi mielessäsi melkoiset kärjistykset. Riittävät annokset ja laadukas ruoka ei ole yhtä kuin valtavat annokset ja hirveän tarkat laatuvaatimukset. Kykenet varmasti parempaan ajatteluun, kunhan luovut ajatuksesta, että tässä olisi kyse mistään sukupuolien välisestä sodasta. Kun työni vuoksi tulen toisinaan myöhään kotiin, on rouva tehnyt ruuan itselleen ja samalla se tulee tehdyksi minullekin. Toisiko se lisävaivaa, että annos olisi suurempi? Laadukas ruoka ei ole automaattisesti työläämpää valmistaa ja makunsa puolesta kelpaa hänelle paremmin kuin hyvin, mutta nuukailee.
Näköjään olet hyvin kärkäs huomaamaan vikoja puolisossasi, mutta itsessäsi et myönnä niitä mistään hinnasta.
Minussa on vikoja vaikka kuinka paljon, mutta nyt kun puhutaan eroista siisteyskäsityksessä ja laajennetusti myös ruuasta, melkein kaikki menee koko ajan rouvan tahdon mukaisesti. Etkö oikeasti ymmärrä, että se voi olla ongelma. Heittelet nyt melkosia olkiukkoja. Ongelmahan ratkeaa sillä, että asuisimme molemmat omillamme oman tahdon mukaisesti. Sitä olen ajatellut ehdottaa, koska uskon sen parantavan elämänlaatua ja myös parisuhdetta.
Kerro esimerkkejä, mitä vikoja sinussa on.
Ihmiset jotka haukkuvat muita, erityisesti puolisoaan, myöntävät aina auliisti että heissä itsessäänkin on vikoja. Paitsi että eivät nimeä yhtäkään vikaa, koska oikeasti uskovat olevansa täydellisiä.
Menee nyt vahvasti ohi aiheen, mutta ehkä tästä on sinulle apua. Aloitan sillä, että en ole haukkunut puolisoani. Sen asian toteaminen, että rouvani kontrolloi kotia tahtonsa mukaan, ei ole haukkumista. Se olisi, jos sanoisin hänestä negatiivisia adjektiiveja. Hänessä on huonot puolensa, kuten jokaisessa meissä. Anonyymina on helppo ottaa osaa tällaiseen keskusteluun tuomaan hieman keskustelun yleisestä sävystä poikkeavaa näkökulmaa.
Minulla on useita huonoja puolia. Osa saattaa olla jossakin yhteydessä vahvuuksiakin, mutta joitakin on sellaisia, jotka ovat yksiselitteisesti heikkouksia. Olen jokseenkin laiska, usein aika kärsimätön, suhtaudun usein ihmisten ymmärrykseen aika ylimielisesti, vaikka peitänkin sen. Parisuhteessa viaksi voi lukea oman tilan tarpeen, joka tekee minusta toisinaan aika etäisen. Keskusteluissa ohjaan helposti liiaksi aiheita minua kiinnostaviin suuntiin. Jotkin huonot puolet ovat sellaisia, jotka ovat pinnassa tiettyinä aikoina, mutta voivat olla kadoksissa pitkäänkin. Yleinen elämäntilanne vaikuttaa kaikkeen ja se korostaa aina erilaisia piirteitä. Minussakin on kaikki ne jokaisen ihmisen perusheikkoudet ja niiden esiintymisen määrä ja muoto vaihtelee. Ei ole minkäänlaista ongelmaa niitä myöntää, koska kykenen olemaan itselleni rehellinen. Olisikin todella hölmöä kenenkään kuvitella itsestään muuta, kun kuitenkin näkee samat asiat jokaisessa ihmisessä ympärillään, vaikkakin eri tasoisina. Tämän enempää en ala itsestäni keskustelemaan.
Itse tajusin jokin aika sitten "salasiivoavani". Pyyhin pölyjä, pesin pöntön ja lavuaarin vessassa käydessäni, vein roskat ulos lähtiessäni, poimin vaatteita pyykkikoriin ohimennen jne.
Valitin miehelle, ettei koskaan tee mitään, ja sain vastaukseksi, että "kun täällä on aina niin siistiä, ei ole mitään siivottavaa". En ollut tajunnut, että mun salasiivoaminen sai miehen kuvittelemaan, että meillä käy joku siivouskeiju tekemässä kaikki kotityöt. No, tässä on nyt ollut opettelemista, etten tee kaikkea yksin.