Lue keskustelun säännöt.
Erilaiset siisteyskäsitykset parisuhteessa
Tämä aihe koskee varmaan osaltaan monia ja monia pariskuntia ja on usein tyytymättömyyden, huonon mielialan ja riitojen syynä. Itse olen siisti siinä mielessä, että haluan pöytien aina olevan avoinna ja puhtaita enkä halua tavaroiden kasaantuvan sinne minne ne ei kuulu. Imuroin, moppaan, pyyhin pölyt ja vaihdan petivaatteet mielelläni, mutta energiaa vie entisestään ennen näiden toimenpiteiden toteuttamista miehen tavaroiden siivoaminen ellen asiasta mainitse hyvissä ajoin, silloin korjaa jälkensä itse.
En valita esimerkiksi kumppanin sukista lattialla tai ole neurootikko jokaisen pölyn kohdalla, mutta kieltämättä toisen väliinpitämättömyys ja epäsiisteys ahdistaa ja tekee olon epämukavaksi kotona.
Ja etenkin se, kun samoista asioista saa usein mainita ärsyttää. Syy tähän on se ettei kumppani itse huomaa ympäristössään mitään vikaa esimerkiksi sotkuisuutta, levittelemiään tavaroita jotka ei mene itsestään kaappeihin, tiskit jotka odottavat viikon tiskausta.
Miten teillä on jaettu roolit kodin ylläpidon, arkisiivousten suhteen? Oletteko päässeet tyydyttäviin ratkaisuihin tai onko kumppanisi oppinut ajan saatossa huomioimaan tarpeitasi? (Myös puolin ja toisin tottakai, kun kyse yhteisestä kodista). Meillä onnistuvat, kun mainitsen asioista ja mies toivookin että teen niin koska ei itse ymmärrä muutoin olla avuksi. Mutta jostain syystä sekään ei tunnut oikealta tai reilulta. Toivoisin kovasti että mies yrittäisi edes katsella ympärilleen ja huomaisi sen saman mitä minä huomaan. Tosin on itsekin vaikea astua hänen saappaisiin ja ymmärtää miten hän ei huomaa sotkujaan? Miten tätä edes voi selittää toiselle jos ei toinen ymmärrä? Miten teillä toimitaan?
Kommentit (116)
Toista osapuolta ärsyttää vähintään yhtä paljon se sinun jatkuva samoista asioista huomauttelu.
Kokemus on osoittanut, että tilanne ei tule muuttumaan kuin huonommaksi. Sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa, jos aiot tuon ihmisen kanssa jatkaa yhteiseloa, mutta kummassakin tapauksessa sinä lopetat iankaikkisen huomauttelun. Sinä joko siivoat itse kaiken aikaa ja pidät suusi kiinni, tai opit elämään sekaisessa ja sotkuisessa asunnossa.
Olen oppinut elämään sen tosiasian kanssa, että millään tavaralla ei ole missään sellaista paikkaa, jossa sitä on tapana säilyttää ja josta se löytyy. Tavaroitten hakemiseen menee tolkuttomasti enemmän aikaa kuin mitä menisi siihen, että ne veisi aina paikalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin seurusteluaikana, miten mies hoitaa kotiaan. En olisi muuttanut saman katon alle, jos siisteyskäsityksemme olisivat olleet kovin erilaiset. Mutta hän on meistä se ahkerampi ja siistimpi.
Miksi nuo asiat eivät haitanneet sinua silloin, kun te asuitte erillään ja vietitte aikaa miehen asunnolla? Etkö ihan oikeasti jo silloin nähnyt, että hän suhtautuu siisteyteen eri tavalla kuin sinä?
Ymmärräthän myös sen ettei sinun tapasi olla ja tehdä asioita ole ainoa oikea vaan molempien täytyy joustaa ettei vaan toinen joudu mukautumaan toisen tapoihin.
Ja unohdin mainita, että kumppani kyllä auttaa kotitöissä kun ilmoitan tai alan itse puuhailemaan. Saattaa kysyä kuinka voisi auttaa ja on osallistuva siinä mielessä. Mutta omatoimisesti ei osaa eikä sillä tavalla ole samalla aaltopituudella siisteyskäsityksissä. Itse koen, ettei tämä varmaankaan koskaan muutu, mutta kovasti toivon että yhteiselolla se voisi muuttua niinkin että toiselle ei jäisi niin kovaa taakkaa asiasta arjen keskelle ja aina tarvitse olla itse valppaana taloudenhoidossa, ettei asiat jää lojumaan.
Lähes kaikki miehet olettavat että nainen tykkää ottaa siivousvastuun. Sinä pahennat asiaa monin verroin sanomalla että siivoat mielelläsi. Miksi mies mitään sitten tekisikään?
Helppoa ratkaisua ei taida olla. Sinun pitää vain jaksaa tapella ja huomautella niin kauan kuin yhdessä olette. Muuten joudut palvelijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja unohdin mainita, että kumppani kyllä auttaa kotitöissä kun ilmoitan tai alan itse puuhailemaan. Saattaa kysyä kuinka voisi auttaa ja on osallistuva siinä mielessä. Mutta omatoimisesti ei osaa eikä sillä tavalla ole samalla aaltopituudella siisteyskäsityksissä. Itse koen, ettei tämä varmaankaan koskaan muutu, mutta kovasti toivon että yhteiselolla se voisi muuttua niinkin että toiselle ei jäisi niin kovaa taakkaa asiasta arjen keskelle ja aina tarvitse olla itse valppaana taloudenhoidossa, ettei asiat jää lojumaan.
Tästä on puhuttu ainakin 20 vuotta ja silti edelleen naiset käyttävät ilmaisua "mies auttaa kotitöissä". Kotityöt kuuluu naiselle, mies sitten auttelee ja siitä pitää olla kiitollinen. Muuttuuko tämä koskaan? Ei näytä siltä.
"Tosin on itsekin vaikea astua hänen saappaisiin ja ymmärtää miten hän ei huomaa sotkujaan?"
Tässä on varmaan se ristiriidan ydin. Mies varmasti huomaa, mutta häntä ei ehkä yksinkertaisesti kiinnosta. Mikä on toiselle sotkua, on toiselle asioiden normaali tila eikä häiritse millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.
Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja unohdin mainita, että kumppani kyllä auttaa kotitöissä kun ilmoitan tai alan itse puuhailemaan. Saattaa kysyä kuinka voisi auttaa ja on osallistuva siinä mielessä. Mutta omatoimisesti ei osaa eikä sillä tavalla ole samalla aaltopituudella siisteyskäsityksissä. Itse koen, ettei tämä varmaankaan koskaan muutu, mutta kovasti toivon että yhteiselolla se voisi muuttua niinkin että toiselle ei jäisi niin kovaa taakkaa asiasta arjen keskelle ja aina tarvitse olla itse valppaana taloudenhoidossa, ettei asiat jää lojumaan.
Tästä on puhuttu ainakin 20 vuotta ja silti edelleen naiset käyttävät ilmaisua "mies auttaa kotitöissä". Kotityöt kuuluu naiselle, mies sitten auttelee ja siitä pitää olla kiitollinen. Muuttuuko tämä koskaan? Ei näytä siltä.
Tämä kiinnitti myös minun huomioni jo aloituksessa.
"--mies toivookin että teen niin koska ei itse ymmärrä muutoin olla avuksi."
Avuksi? Omassa kodissaan? Aikuinen mies, haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toista osapuolta ärsyttää vähintään yhtä paljon se sinun jatkuva samoista asioista huomauttelu.
Kokemus on osoittanut, että tilanne ei tule muuttumaan kuin huonommaksi. Sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa, jos aiot tuon ihmisen kanssa jatkaa yhteiseloa, mutta kummassakin tapauksessa sinä lopetat iankaikkisen huomauttelun. Sinä joko siivoat itse kaiken aikaa ja pidät suusi kiinni, tai opit elämään sekaisessa ja sotkuisessa asunnossa.
Olen oppinut elämään sen tosiasian kanssa, että millään tavaralla ei ole missään sellaista paikkaa, jossa sitä on tapana säilyttää ja josta se löytyy. Tavaroitten hakemiseen menee tolkuttomasti enemmän aikaa kuin mitä menisi siihen, että ne veisi aina paikalleen.
Näinhän se on. Nainen joko siivoaa itse tai elää sotkussa. Toisaalta naisen pitää ymmärtää että molempien pitää joustaa suhteessa. Tämä tarkoittaa sitä että nainen joustaa, mutta ymmärtää myös että miestä ei voi muuttaa eli miehen ei tarvitse joustaa.
Joo.. Mieluummin kannattaa sitten valita kumppaniksi samanlainen eikä homssantuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toista osapuolta ärsyttää vähintään yhtä paljon se sinun jatkuva samoista asioista huomauttelu.
Kokemus on osoittanut, että tilanne ei tule muuttumaan kuin huonommaksi. Sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa, jos aiot tuon ihmisen kanssa jatkaa yhteiseloa, mutta kummassakin tapauksessa sinä lopetat iankaikkisen huomauttelun. Sinä joko siivoat itse kaiken aikaa ja pidät suusi kiinni, tai opit elämään sekaisessa ja sotkuisessa asunnossa.
Olen oppinut elämään sen tosiasian kanssa, että millään tavaralla ei ole missään sellaista paikkaa, jossa sitä on tapana säilyttää ja josta se löytyy. Tavaroitten hakemiseen menee tolkuttomasti enemmän aikaa kuin mitä menisi siihen, että ne veisi aina paikalleen.
Näinhän se on. Nainen joko siivoaa itse tai elää sotkussa. Toisaalta naisen pitää ymmärtää että molempien pitää joustaa suhteessa. Tämä tarkoittaa sitä että nainen joustaa, mutta ymmärtää myös että miestä ei voi muuttaa eli miehen ei tarvitse joustaa.
Molempien pitäis siivota omat jälkensä. Ei naisen tehtävä ole korjata toisen sotkuja, ei se miehenstä mutsi ole.
Tämä kannattaa jokaisen äidin opettaa myös pojalleen jotta viesti menisi eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Toista osapuolta ärsyttää vähintään yhtä paljon se sinun jatkuva samoista asioista huomauttelu.
Kokemus on osoittanut, että tilanne ei tule muuttumaan kuin huonommaksi. Sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa, jos aiot tuon ihmisen kanssa jatkaa yhteiseloa, mutta kummassakin tapauksessa sinä lopetat iankaikkisen huomauttelun. Sinä joko siivoat itse kaiken aikaa ja pidät suusi kiinni, tai opit elämään sekaisessa ja sotkuisessa asunnossa.
Olen oppinut elämään sen tosiasian kanssa, että millään tavaralla ei ole missään sellaista paikkaa, jossa sitä on tapana säilyttää ja josta se löytyy. Tavaroitten hakemiseen menee tolkuttomasti enemmän aikaa kuin mitä menisi siihen, että ne veisi aina paikalleen.
Kyllä meillä ainakin on ihan puhumalla opittu elämään paremmin yhteen. Molemmat joustaa, minä en huomauta aina ja mies pyrkii viemään tavarat paikoilleen. Valitsemalla yhdessä tavaroille paikkoja, vaihtamalla säilytysratkaisuja ja ihan keskustelemalla.
Ei näissä asioissa ole vain se siistimpi jonka pitää joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toista osapuolta ärsyttää vähintään yhtä paljon se sinun jatkuva samoista asioista huomauttelu.
Kokemus on osoittanut, että tilanne ei tule muuttumaan kuin huonommaksi. Sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa, jos aiot tuon ihmisen kanssa jatkaa yhteiseloa, mutta kummassakin tapauksessa sinä lopetat iankaikkisen huomauttelun. Sinä joko siivoat itse kaiken aikaa ja pidät suusi kiinni, tai opit elämään sekaisessa ja sotkuisessa asunnossa.
Olen oppinut elämään sen tosiasian kanssa, että millään tavaralla ei ole missään sellaista paikkaa, jossa sitä on tapana säilyttää ja josta se löytyy. Tavaroitten hakemiseen menee tolkuttomasti enemmän aikaa kuin mitä menisi siihen, että ne veisi aina paikalleen.
Näinhän se on. Nainen joko siivoaa itse tai elää sotkussa. Toisaalta naisen pitää ymmärtää että molempien pitää joustaa suhteessa. Tämä tarkoittaa sitä että nainen joustaa, mutta ymmärtää myös että miestä ei voi muuttaa eli miehen ei tarvitse joustaa.
Molempien pitäis siivota omat jälkensä. Ei naisen tehtävä ole korjata toisen sotkuja, ei se miehenstä mutsi ole.
Tämä kannattaa jokaisen äidin opettaa myös pojalleen jotta viesti menisi eteenpäin.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. "Kannattaa jokaisen ÄIDIN opettaa pojalleen." Ei isän. Koska nämä asiat nyt vaan on naisen vastuulla.
Tämä kuulostaa jo oikeesti siltä, että asian kanssa voisi elää tällaisen systeemin kautta ilman suurempia harmaita hiuksia. Onhan se ikävää, ettei aina mene tasan, mutta olen todennut ettei se vaihtamallakaan paranisi. Ehkä saisi puolison, joka on siisteyskäsitteiden kanssa samaa mieltä mutta olisiko sillä sitten niitä muita arvostettavia piirteitä joita pidän vielä tärkeämpänä kumppanissani? Tuskin. Kaikissa meissä on huonot puolemme. Ja kun toista kuitenkin rakastaa.
Meillä minä olen opetellut auttamaan miestä "miesten töissä" vaikka olen täysin peukalo keskellä kämmentä ja mieskin huomannut ettei kaikkea tarvitse täydellisesti osata, ei edes kotitöissä mutta tärkein asia siinä on se että tekee parhaansa, havannoi ympäristöään aktiivisesti ja kysyy neuvoa oikeasti siitä, että mitä kotitöitä ensi viikolle jaetaan ja missä voisi olla avuksi puolin ja toisin toisillemme.
Terveisin toisen epäsiistin kanssa asuva, usein hermonsa menettäneenä mutta koko ajan paremmin onnistuu! Tsemppiä
Lopeta siivoaminen, pese vain omat (+lasten) pyykit, vaihda lakanat vain omalle puolellesi. Anna astioiden kerääntyä, osta kertakäyttöiset itsellesi (+lapsille) jne. Ehkäpä puolisosi herää sotkuun - tai sitten ei. Minä en muuta enää koskaan miehen kanssa yhteen sillä en tod. siivoa kenenkään aikuisen jälkiä. Elämä on aivan liian lyhyt siihen että toimisin vapaa-ajallani puolison henkilökohtaisena palvelijana ja kodinhoitajana. Sain jo yhdestä kerrasta tarpeeksi. Ihana asua itsekseen kun aina on puhdasta ja siistiä. Suosittelen! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
No, meillä mies on käynyt tällä viikolla kaksi kertaa sorttiasemalla. Kantanut vanhan pesukoneen pois ja uuden tilalle. Maalannut meidän vajan, siivonnut vajan, asentanut hyllyjä, leikannut nurmikon, ajanut minua ikeaan, asentanut pyykkitelineen ja ripustanut peilin. Viikonlopuksi lähtee lapsen kanssa mökille maalaamaan mökin ja jotain korjailemaan.
Minä olen tilannut pitsaa, tehnyt makaronilaatikon, tilannut ruokaostokset, pessyt vähän pyykkiä, pessyt vessan ja imuroinut. Mennyt yhteensä alle 2h. Näiden lisäksi jonkun verran sitä tavaroiden järjestelyä joka minulla tapahtuu ihan automaattisesti. Varmaan 15min päivä. Ja näissäkin lapsi auttaa viikkorahaa vasten.
Meillä mies osallistuu tiskaamiseen, pyykkäämiseen, imurointiin ja pölyjen pyyhintään tasavertaisesti, mutta kaikki muu jää tekemättä, ellen minä hoida. Kaikki muu: vessan, kylppärin, saunan, uunin, hellan, ikkunoiden ja lattoiden pesu, keittiötasojen pyyhintä, tavaroiden järjestely, mattojen tamppaus...
On puhuttu vessan pesusta, mutta mies on vain todennut, että kyllä hänkin siivoaisi vessan sitten, kun likaisuus alkaisi häiritä. No enpä ole halunnut ottaa selvää, millaiseen kuntoon vessan pitäisi antaa mennä, jotta se olisi hänen mielestään tarpeeksi likainen siivottavaksi, yöks.
Joka vuosi kiukuttelen, kun kaikki ylläpitosiivouksen ulkopuolella oleva on minun vastuullani, ja muistaakseni mies joskus lupasi, että hän voi ottaa saunan pesun vastuulleen, mutta arvatkaas, onko sitä saunaa nyt sitten ikinä pesty?!
Ei tässä oikeastaan ole muuta ratkaisua, kuin että näillä mennään, kuten ennenkin. Muussa tapauksessa kotimme olisi parin vuoden kuluttua pinttyneen lian kyllästämä ja kaakelit, lavuaarit ja pytty pilalla kaiken kertyneen vanhan lian takia. Pidätän oikeuden kiukutella tästä välillä. Mikäli mies ei jaksa kuunnella, voi tulla auttamaan minua pesemällä sen s tanan uunin joskus.
Älä muuta miehen kanssa yhteen. Tämä on minun neuvoni. Hommaa oma kämppä, ja mies saa elää yksin sotkussa.