Lue keskustelun säännöt.
Erilaiset siisteyskäsitykset parisuhteessa
Tämä aihe koskee varmaan osaltaan monia ja monia pariskuntia ja on usein tyytymättömyyden, huonon mielialan ja riitojen syynä. Itse olen siisti siinä mielessä, että haluan pöytien aina olevan avoinna ja puhtaita enkä halua tavaroiden kasaantuvan sinne minne ne ei kuulu. Imuroin, moppaan, pyyhin pölyt ja vaihdan petivaatteet mielelläni, mutta energiaa vie entisestään ennen näiden toimenpiteiden toteuttamista miehen tavaroiden siivoaminen ellen asiasta mainitse hyvissä ajoin, silloin korjaa jälkensä itse.
En valita esimerkiksi kumppanin sukista lattialla tai ole neurootikko jokaisen pölyn kohdalla, mutta kieltämättä toisen väliinpitämättömyys ja epäsiisteys ahdistaa ja tekee olon epämukavaksi kotona.
Ja etenkin se, kun samoista asioista saa usein mainita ärsyttää. Syy tähän on se ettei kumppani itse huomaa ympäristössään mitään vikaa esimerkiksi sotkuisuutta, levittelemiään tavaroita jotka ei mene itsestään kaappeihin, tiskit jotka odottavat viikon tiskausta.
Miten teillä on jaettu roolit kodin ylläpidon, arkisiivousten suhteen? Oletteko päässeet tyydyttäviin ratkaisuihin tai onko kumppanisi oppinut ajan saatossa huomioimaan tarpeitasi? (Myös puolin ja toisin tottakai, kun kyse yhteisestä kodista). Meillä onnistuvat, kun mainitsen asioista ja mies toivookin että teen niin koska ei itse ymmärrä muutoin olla avuksi. Mutta jostain syystä sekään ei tunnut oikealta tai reilulta. Toivoisin kovasti että mies yrittäisi edes katsella ympärilleen ja huomaisi sen saman mitä minä huomaan. Tosin on itsekin vaikea astua hänen saappaisiin ja ymmärtää miten hän ei huomaa sotkujaan? Miten tätä edes voi selittää toiselle jos ei toinen ymmärrä? Miten teillä toimitaan?
Kommentit (116)
Onko tässä se ajatus,että jos mies tienaa ja nainen on kotona,naisen oletetaankin siivoavan enemmän,mikä nyt käykin järkeen?Mutta kai nykyään jo omat sukkansa tai sotkunsa voi käskemättä siivota aikuinen mies ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja unohdin mainita, että kumppani kyllä auttaa kotitöissä kun ilmoitan tai alan itse puuhailemaan. Saattaa kysyä kuinka voisi auttaa ja on osallistuva siinä mielessä. Mutta omatoimisesti ei osaa eikä sillä tavalla ole samalla aaltopituudella siisteyskäsityksissä. Itse koen, ettei tämä varmaankaan koskaan muutu, mutta kovasti toivon että yhteiselolla se voisi muuttua niinkin että toiselle ei jäisi niin kovaa taakkaa asiasta arjen keskelle ja aina tarvitse olla itse valppaana taloudenhoidossa, ettei asiat jää lojumaan.
Tästä on puhuttu ainakin 20 vuotta ja silti edelleen naiset käyttävät ilmaisua "mies auttaa kotitöissä". Kotityöt kuuluu naiselle, mies sitten auttelee ja siitä pitää olla kiitollinen. Muuttuuko tämä koskaan? Ei näytä siltä.
Se muuttuu siinä vaiheessa, kun aidosti molempien siisteystaso ja kiinnostus siihen otetaan huomioon.
Kukaan ei voi olettaa, että oma käsitys olisi oikea. Joten siisteys on aina kompromissi. Voihan sen hoitaa niinkin, että mennään kuukauden pätkissä, toinen sopeutuu toisen käsitykseen sataprossasesti. Noi on kuitenkin vain tapoja ja tottumuksia, harvoin on kysymys mistään äärettömän neuroottisesta siivoamisvimmasta tai hirveästä läävässä asumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
No meillä on ainakin raskaampaa. Kerrostalossa otat kamat mukaan ja viet roskiin. Paristot kaupalle kerran vuodessa.
Omakotitalossa saat biojätteen ja sekajätteen hoidettua samalla tavalla. Mitäs teet pahvilaatikoille, keräysmuoville, maitotölkeille, lasille, metallille yms. Jätettä, varsinkin sitä isoa pahvia, myös tulee enemmän , kun aika usein pitää jotain rempata tai uusia. Ja meillä tilataan ruokaostokset kotiin, niistäkin tulee pahvia vaikka kuinka paljon. Minulla ei ole autoa tai ajokorttia, niin aika ikävää olisi kävellä 3km isojen pahvien kanssa kierrätyspisteelle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osallistuu tiskaamiseen, pyykkäämiseen, imurointiin ja pölyjen pyyhintään tasavertaisesti, mutta kaikki muu jää tekemättä, ellen minä hoida. Kaikki muu: vessan, kylppärin, saunan, uunin, hellan, ikkunoiden ja lattoiden pesu, keittiötasojen pyyhintä, tavaroiden järjestely, mattojen tamppaus...
On puhuttu vessan pesusta, mutta mies on vain todennut, että kyllä hänkin siivoaisi vessan sitten, kun likaisuus alkaisi häiritä. No enpä ole halunnut ottaa selvää, millaiseen kuntoon vessan pitäisi antaa mennä, jotta se olisi hänen mielestään tarpeeksi likainen siivottavaksi, yöks.
Joka vuosi kiukuttelen, kun kaikki ylläpitosiivouksen ulkopuolella oleva on minun vastuullani, ja muistaakseni mies joskus lupasi, että hän voi ottaa saunan pesun vastuulleen, mutta arvatkaas, onko sitä saunaa nyt sitten ikinä pesty?!
Ei tässä oikeastaan ole muuta ratkaisua, kuin että näillä mennään, kuten ennenkin. Muussa tapauksessa kotimme olisi parin vuoden kuluttua pinttyneen lian kyllästämä ja kaakelit, lavuaarit ja pytty pilalla kaiken kertyneen vanhan lian takia. Pidätän oikeuden kiukutella tästä välillä. Mikäli mies ei jaksa kuunnella, voi tulla auttamaan minua pesemällä sen s tanan uunin joskus.
Huomaatko, tämä kaikki pitää tehdä jotta SINULLA olisi kivaa. Toi on kauhean raskasta ja työllistävää, ja kyllä ne sitten tulee siivotuiksi kun ne alkaa häiritsemään jonkun asian toimivuutta ihan aidosti.
Mutta se että on kiva kun on siistiä, no sitä saa sitten itse tehdä. Tai asua yksin, jos tuo on sellainen asia jossa ette saa mitenkään mielipiteitänne kohtaamaan, että molemmat hieman joustaa omista periaatteistaan. Ihan vaan puhukaa toisillenne. Kertoohan se siitä välittämisestä sitten että minkä verran haluaa asettua toisen asemaan. Toisaalta välittämisestä kertoo sekin, että mitä asioita pitää elämässä tärkeinä. Joillekin se on siivoaminen.
Ongelman voisi kiteyttää siihen että yleisesti ajateltuna naiset eivät hyväksy miesten siisteys käsitystä kun se ei ole yhtä tiukka kuin naisten määrittelemä vaadittava taso ja teko tyyli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän kyllä siisteydestä ja järjestyksestä, mutta en ole yhtä tarkka kuin mieheni. Tai edellinen mieheni. Kokemusta parisuhteen siisteysongelmista (tai miksi niitä kutsuisikaan) on 25 vuotta.
Saapumiseni kotiin on pyörremyrsky ja joskus mieheni suuttuu tallustellessani kengät jalassa ympäri taloa hänen juuri imuroituaan. Ihailen hänessä sitä, että parin vuoden yhteisen elomme jälkeen hän sanoi kauniisti miten minun boheemi ja suurpiirteinen elämäntapani on opettanut häntä pääsemään irti pikkutarkasta siivouksesta. Lattioita ei tarvitse pyyhkiä joka viikko kostealla ja vessanpönttöä kiillottaa siinä samalla. Sen sijaan kokkailemme yhdessä, pakkaamme repun seuraavan päivän retkeä varten eli arvotamme elämäämme muutakin kuin ahdistavaa kutvottamista siivousrätti kädessä joka nurkkaa vahtien.
Jos mieheni olisi samanlainen kuin ap en jaksaisi. Sori vaan. Tekisin kyllä parhaani, mutta tekisin myös samalla paljon sellaista mistä siistimpi ihminen hermostuisi. Siksi kiitän miestäni hyvin usein hänen tunnollisuudestaan kotiamme kohtaan ja koetan muistaa jollakin lahjalla muutaman kerran vuodessa ns siivouspalkkiona. En tiedä muutakaan keinoa kompensoida erilaista siisteyskäsitystämme. Olen kyllä iloinen, että saan olla joka olen.
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä se ajatus,että jos mies tienaa ja nainen on kotona,naisen oletetaankin siivoavan enemmän,mikä nyt käykin järkeen?Mutta kai nykyään jo omat sukkansa tai sotkunsa voi käskemättä siivota aikuinen mies ?
Nykynaisten pitäisi oppia että joko mies maksaa tai tekee asioita mutta molempia ei voi kaataa miehen niskaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä' mies on se siistimpi osapuoli ja nalkuttaa mulle kun jätän tavaroita pöydille tai kaapin ovia auki!! Käsken sit aina ite tekemään jos joku tekemättä jäänyt ärsyttää, mutta olen myös tietoisesti pyrkinyt opettelemaan siisteyteen, koska kyllä mä itsekin tykkään siististä kodista.
Siivotaan siis kumpi ehtii, mies tekee suurimman osan ns. "talon töistä" (nurmikko, lumityöt+ autojen huollot, katsastukset yms) Yhdessä sit pestään vaikkapa ikkunat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
No, meillä mies on käynyt tällä viikolla kaksi kertaa sorttiasemalla. Kantanut vanhan pesukoneen pois ja uuden tilalle. Maalannut meidän vajan, siivonnut vajan, asentanut hyllyjä, leikannut nurmikon, ajanut minua ikeaan, asentanut pyykkitelineen ja ripustanut peilin. Viikonlopuksi lähtee lapsen kanssa mökille maalaamaan mökin ja jotain korjailemaan.
Minä olen tilannut pitsaa, tehnyt makaronilaatikon, tilannut ruokaostokset, pessyt vähän pyykkiä, pessyt vessan ja imuroinut. Mennyt yhteensä alle 2h. Näiden lisäksi jonkun verran sitä tavaroiden järjestelyä joka minulla tapahtuu ihan automaattisesti. Varmaan 15min päivä. Ja näissäkin lapsi auttaa viikkorahaa vasten.
Montakos kertaa vuodessa teillä maalataan rakennukset ja vaihdetaan kodinkoneet vrt. siivotaan, pestään pyykkiä ja laitetaan ruokaa. On siinä taas lapselle mallia miten hommat jaetaan tänä päivänä.
Juuri tuon takia olen opetellut itse ripustamaan peilit eikä mies "aja minua Ikeaan". Ajan sinne itse ja kannan ostokset itse. Tähän asti ei ole tullut vastaan huonekalua jota en tarvittaessa yksin voisi liikutella ja koota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siisteyskäsitykset ja rahankäyttö, kun on suht samalla tasolla kumppanin kanssa, niin parisuhde helpompi.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuon takia olen opetellut itse ripustamaan peilit eikä mies "aja minua Ikeaan". Ajan sinne itse ja kannan ostokset itse. Tähän asti ei ole tullut vastaan huonekalua jota en tarvittaessa yksin voisi liikutella ja koota.
Miehenä piti kyllä pyytää apua, kun piti siirtää paketissa ollut telkkaria, sohvaa ja sängyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osallistuu tiskaamiseen, pyykkäämiseen, imurointiin ja pölyjen pyyhintään tasavertaisesti, mutta kaikki muu jää tekemättä, ellen minä hoida. Kaikki muu: vessan, kylppärin, saunan, uunin, hellan, ikkunoiden ja lattoiden pesu, keittiötasojen pyyhintä, tavaroiden järjestely, mattojen tamppaus...
On puhuttu vessan pesusta, mutta mies on vain todennut, että kyllä hänkin siivoaisi vessan sitten, kun likaisuus alkaisi häiritä. No enpä ole halunnut ottaa selvää, millaiseen kuntoon vessan pitäisi antaa mennä, jotta se olisi hänen mielestään tarpeeksi likainen siivottavaksi, yöks.
Joka vuosi kiukuttelen, kun kaikki ylläpitosiivouksen ulkopuolella oleva on minun vastuullani, ja muistaakseni mies joskus lupasi, että hän voi ottaa saunan pesun vastuulleen, mutta arvatkaas, onko sitä saunaa nyt sitten ikinä pesty?!
Ei tässä oikeastaan ole muuta ratkaisua, kuin että näillä mennään, kuten ennenkin. Muussa tapauksessa kotimme olisi parin vuoden kuluttua pinttyneen lian kyllästämä ja kaakelit, lavuaarit ja pytty pilalla kaiken kertyneen vanhan lian takia. Pidätän oikeuden kiukutella tästä välillä. Mikäli mies ei jaksa kuunnella, voi tulla auttamaan minua pesemällä sen s tanan uunin joskus.
Huomaatko, tämä kaikki pitää tehdä jotta SINULLA olisi kivaa. Toi on kauhean raskasta ja työllistävää, ja kyllä ne sitten tulee siivotuiksi kun ne alkaa häiritsemään jonkun asian toimivuutta ihan aidosti.
Mutta se että on kiva kun on siistiä, no sitä saa sitten itse tehdä. Tai asua yksin, jos tuo on sellainen asia jossa ette saa mitenkään mielipiteitänne kohtaamaan, että molemmat hieman joustaa omista periaatteistaan. Ihan vaan puhukaa toisillenne. Kertoohan se siitä välittämisestä sitten että minkä verran haluaa asettua toisen asemaan. Toisaalta välittämisestä kertoo sekin, että mitä asioita pitää elämässä tärkeinä. Joillekin se on siivoaminen.
Öö, ei tätä kaikkea pidä tehdä, jotta minulla olisi kivaa, vaan jotta asunnon lattiat, kylpyhuoneet, saunatilat ja kodinkoneet säilyvät pidempään käyttökelpoisina ja jotta asunto ei pikkuhiljaa tulisi pinttyneen lian kyllästämäksi ja jotta meidän ei tarvitsisi uusia kaikkia pesutiloja ja kodinkoneita ennenaikaisesti. Etkö tiedä, että jos esim. saunaa ei ikinä pese, lauteet menevät pilalle? Tai että jääkaappi kannattaa ihan hygieniasyistä joskus puhdistaa?
Voin kertoa, että minä inhoan kaikkia näitä siivoushommia, ja olisi tosi kivaa, jos niitä ei tarvitsisi tehdä. Kyllä, se on raskasta ja työllistävää ja se on ihan p rseestä, mutta kai nyt itsekin sentään olet siinä kanssani samaa mieltä, että tällaiset isommat siivousjutut pitäisi tehdä edes kerran pari vuodessa?
Mutta kiitti neuvoista, minun vikahan tämä vaan on, kun en puhu ja rakasta miestäni tarpeeksi. Menenpä nyt hänelle juttelemaan ja olemaan parempi vaimo, ja vaan annetaan tämän huushollin mädätä pilalle kompromissin nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Pidän kyllä siisteydestä ja järjestyksestä, mutta en ole yhtä tarkka kuin mieheni. Tai edellinen mieheni. Kokemusta parisuhteen siisteysongelmista (tai miksi niitä kutsuisikaan) on 25 vuotta.
Saapumiseni kotiin on pyörremyrsky ja joskus mieheni suuttuu tallustellessani kengät jalassa ympäri taloa hänen juuri imuroituaan. Ihailen hänessä sitä, että parin vuoden yhteisen elomme jälkeen hän sanoi kauniisti miten minun boheemi ja suurpiirteinen elämäntapani on opettanut häntä pääsemään irti pikkutarkasta siivouksesta. Lattioita ei tarvitse pyyhkiä joka viikko kostealla ja vessanpönttöä kiillottaa siinä samalla. Sen sijaan kokkailemme yhdessä, pakkaamme repun seuraavan päivän retkeä varten eli arvotamme elämäämme muutakin kuin ahdistavaa kutvottamista siivousrätti kädessä joka nurkkaa vahtien.
Jos mieheni olisi samanlainen kuin ap en jaksaisi. Sori vaan. Tekisin kyllä parhaani, mutta tekisin myös samalla paljon sellaista mistä siistimpi ihminen hermostuisi. Siksi kiitän miestäni hyvin usein hänen tunnollisuudestaan kotiamme kohtaan ja koetan muistaa jollakin lahjalla muutaman kerran vuodessa ns siivouspalkkiona. En tiedä muutakaan keinoa kompensoida erilaista siisteyskäsitystämme. Olen kyllä iloinen, että saan olla joka olen.
Huh, saisinpa minäkin miehen joka siivoaa puolestani ja korvaukseksi riittää muutama lahja vuodessa ja arvostavia sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuon takia olen opetellut itse ripustamaan peilit eikä mies "aja minua Ikeaan". Ajan sinne itse ja kannan ostokset itse. Tähän asti ei ole tullut vastaan huonekalua jota en tarvittaessa yksin voisi liikutella ja koota.
Miehenä piti kyllä pyytää apua, kun piti siirtää paketissa ollut telkkaria, sohvaa ja sängyä.
Todellako?
Minä olen meistä se sotkuisempi. En halua elää missään läävässä, mutten steriilissä näyttelykodissakaan. Minulle pieni sotku kertoo kotoisuutta, lämpöä, sitä että kodissa asutaan. Tarkka siisteys tuntuu minusta nipottamiselta, siltä että kodissaan ei voi olla rennosti ja kotoisasti vaan vapaallakin jäykistellään ja tavoitellaan täydellisyyttä. Saman reaktion aiheuttaa kokovalkoinen sisustus, tulee mieleen sairaala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osallistuu tiskaamiseen, pyykkäämiseen, imurointiin ja pölyjen pyyhintään tasavertaisesti, mutta kaikki muu jää tekemättä, ellen minä hoida. Kaikki muu: vessan, kylppärin, saunan, uunin, hellan, ikkunoiden ja lattoiden pesu, keittiötasojen pyyhintä, tavaroiden järjestely, mattojen tamppaus...
On puhuttu vessan pesusta, mutta mies on vain todennut, että kyllä hänkin siivoaisi vessan sitten, kun likaisuus alkaisi häiritä. No enpä ole halunnut ottaa selvää, millaiseen kuntoon vessan pitäisi antaa mennä, jotta se olisi hänen mielestään tarpeeksi likainen siivottavaksi, yöks.
Joka vuosi kiukuttelen, kun kaikki ylläpitosiivouksen ulkopuolella oleva on minun vastuullani, ja muistaakseni mies joskus lupasi, että hän voi ottaa saunan pesun vastuulleen, mutta arvatkaas, onko sitä saunaa nyt sitten ikinä pesty?!
Ei tässä oikeastaan ole muuta ratkaisua, kuin että näillä mennään, kuten ennenkin. Muussa tapauksessa kotimme olisi parin vuoden kuluttua pinttyneen lian kyllästämä ja kaakelit, lavuaarit ja pytty pilalla kaiken kertyneen vanhan lian takia. Pidätän oikeuden kiukutella tästä välillä. Mikäli mies ei jaksa kuunnella, voi tulla auttamaan minua pesemällä sen s tanan uunin joskus.
Huomaatko, tämä kaikki pitää tehdä jotta SINULLA olisi kivaa. Toi on kauhean raskasta ja työllistävää, ja kyllä ne sitten tulee siivotuiksi kun ne alkaa häiritsemään jonkun asian toimivuutta ihan aidosti.
Mutta se että on kiva kun on siistiä, no sitä saa sitten itse tehdä. Tai asua yksin, jos tuo on sellainen asia jossa ette saa mitenkään mielipiteitänne kohtaamaan, että molemmat hieman joustaa omista periaatteistaan. Ihan vaan puhukaa toisillenne. Kertoohan se siitä välittämisestä sitten että minkä verran haluaa asettua toisen asemaan. Toisaalta välittämisestä kertoo sekin, että mitä asioita pitää elämässä tärkeinä. Joillekin se on siivoaminen.
Tähän on tultu. Vessaa ei tarvitse pestä ollenkaan kun se on siivoushysteriaa ja kumppanin kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osallistuu tiskaamiseen, pyykkäämiseen, imurointiin ja pölyjen pyyhintään tasavertaisesti, mutta kaikki muu jää tekemättä, ellen minä hoida. Kaikki muu: vessan, kylppärin, saunan, uunin, hellan, ikkunoiden ja lattoiden pesu, keittiötasojen pyyhintä, tavaroiden järjestely, mattojen tamppaus...
On puhuttu vessan pesusta, mutta mies on vain todennut, että kyllä hänkin siivoaisi vessan sitten, kun likaisuus alkaisi häiritä. No enpä ole halunnut ottaa selvää, millaiseen kuntoon vessan pitäisi antaa mennä, jotta se olisi hänen mielestään tarpeeksi likainen siivottavaksi, yöks.
Joka vuosi kiukuttelen, kun kaikki ylläpitosiivouksen ulkopuolella oleva on minun vastuullani, ja muistaakseni mies joskus lupasi, että hän voi ottaa saunan pesun vastuulleen, mutta arvatkaas, onko sitä saunaa nyt sitten ikinä pesty?!
Ei tässä oikeastaan ole muuta ratkaisua, kuin että näillä mennään, kuten ennenkin. Muussa tapauksessa kotimme olisi parin vuoden kuluttua pinttyneen lian kyllästämä ja kaakelit, lavuaarit ja pytty pilalla kaiken kertyneen vanhan lian takia. Pidätän oikeuden kiukutella tästä välillä. Mikäli mies ei jaksa kuunnella, voi tulla auttamaan minua pesemällä sen s tanan uunin joskus.
Hyi että, vessan siisteyshän on ihan hygieniakysymys. Siinä ei ole kysymys enää siisteyskäsityksistä, vaan terveydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
No meillä on ainakin raskaampaa. Kerrostalossa otat kamat mukaan ja viet roskiin. Paristot kaupalle kerran vuodessa.
Omakotitalossa saat biojätteen ja sekajätteen hoidettua samalla tavalla. Mitäs teet pahvilaatikoille, keräysmuoville, maitotölkeille, lasille, metallille yms. Jätettä, varsinkin sitä isoa pahvia, myös tulee enemmän , kun aika usein pitää jotain rempata tai uusia. Ja meillä tilataan ruokaostokset kotiin, niistäkin tulee pahvia vaikka kuinka paljon. Minulla ei ole autoa tai ajokorttia, niin aika ikävää olisi kävellä 3km isojen pahvien kanssa kierrätyspisteelle.
No tuo on ihan oma mokasi jos olet hankkiutunut omakotitaloasukkaaksi ilman mahdollisuutta käyttää autoa. Kyllä elämästä vaikeaa saa kun yrittää. On kerrostalossakin jätehuolto vaikeaa ja hankit asunnon hissittömästä kerrostalosta kolmannesta kerroksesta vaikka olet pyörätuolissa.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Tämäkin tahdoton kotiorja tåsså oikein kehuu, kuinka mies peräti kykenee ajamaan quton huoltamoon ja ehkä kahdesti vuodessa ptsaa rännejö, ja itse tekee kaiken oikean työn. Taas tätä naisen älyä, joka tekee asiat vaikeaksi niille naisille, joilla päässä liikkuukin jotain.
Niin tämän lisäksi mies käytti autoa huollossa, kahvitteli siellä joku reilun tunnin. Minä olisin saanut hermoromahduksen , jos olisi pitänyt jossain odotella. -edellinen