Lue keskustelun säännöt.
Erilaiset siisteyskäsitykset parisuhteessa
Tämä aihe koskee varmaan osaltaan monia ja monia pariskuntia ja on usein tyytymättömyyden, huonon mielialan ja riitojen syynä. Itse olen siisti siinä mielessä, että haluan pöytien aina olevan avoinna ja puhtaita enkä halua tavaroiden kasaantuvan sinne minne ne ei kuulu. Imuroin, moppaan, pyyhin pölyt ja vaihdan petivaatteet mielelläni, mutta energiaa vie entisestään ennen näiden toimenpiteiden toteuttamista miehen tavaroiden siivoaminen ellen asiasta mainitse hyvissä ajoin, silloin korjaa jälkensä itse.
En valita esimerkiksi kumppanin sukista lattialla tai ole neurootikko jokaisen pölyn kohdalla, mutta kieltämättä toisen väliinpitämättömyys ja epäsiisteys ahdistaa ja tekee olon epämukavaksi kotona.
Ja etenkin se, kun samoista asioista saa usein mainita ärsyttää. Syy tähän on se ettei kumppani itse huomaa ympäristössään mitään vikaa esimerkiksi sotkuisuutta, levittelemiään tavaroita jotka ei mene itsestään kaappeihin, tiskit jotka odottavat viikon tiskausta.
Miten teillä on jaettu roolit kodin ylläpidon, arkisiivousten suhteen? Oletteko päässeet tyydyttäviin ratkaisuihin tai onko kumppanisi oppinut ajan saatossa huomioimaan tarpeitasi? (Myös puolin ja toisin tottakai, kun kyse yhteisestä kodista). Meillä onnistuvat, kun mainitsen asioista ja mies toivookin että teen niin koska ei itse ymmärrä muutoin olla avuksi. Mutta jostain syystä sekään ei tunnut oikealta tai reilulta. Toivoisin kovasti että mies yrittäisi edes katsella ympärilleen ja huomaisi sen saman mitä minä huomaan. Tosin on itsekin vaikea astua hänen saappaisiin ja ymmärtää miten hän ei huomaa sotkujaan? Miten tätä edes voi selittää toiselle jos ei toinen ymmärrä? Miten teillä toimitaan?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
Ja nurmikko leikataan 1-2 kertaa viikossa, lumitöitä on silloin, kun lunta tulee ja hommaa voi olla tunneiksi kerrallaan asuinpaikasta riippuen, puutyöt on oikeasti aika iso savotta, varsinkin jos lämmitetään puilla, remontitkin mainittiin ja talon iästä ja kunnosta riippuen voi olla isokin homma. Jännästi vaikka kaikki nämäkin mainittiin, niin sinä tartuit johonkin rännien putsaukseen ja olit sitä mieltä, että mies ei taas tee mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
Ja nurmikko leikataan 1-2 kertaa viikossa, lumitöitä on silloin, kun lunta tulee ja hommaa voi olla tunneiksi kerrallaan asuinpaikasta riippuen, puutyöt on oikeasti aika iso savotta, varsinkin jos lämmitetään puilla, remontitkin mainittiin ja talon iästä ja kunnosta riippuen voi olla isokin homma. Jännästi vaikka kaikki nämäkin mainittiin, niin sinä tartuit johonkin rännien putsaukseen ja olit sitä mieltä, että mies ei taas tee mitään...
Nurmikon voi leikata vaikka kahdeksan kertaa päivässä jos haluaa keksiä itselleen työtä, todellakaan ei ole tarvetta milloinkaan leikata kerran viikossa.
Lumitöitäkin saa tunneiksi kerralla jos huvikseen lapioi käsipelillä koko pihan. Todellisuudessa pahimmankin lumimyrskyn jälkeen lumityöt on tehty alle tunnissa.
"Puutyöt" eivät ole mikään iso savotta. Jokainen täysjärkinen tilaa klapit valmiina pihaan. Jos haluaa harrastuksena puuhastella sahan ja kirveen kanssa niin siitä vaan, mutta tarpeen se ei ole.
Asun rintamamiestalossa eli on vanha talo. Eikä todellakaan voi verrata remontteihin kulunutta aikaa siihen miten paljon menee tiskaamiseen, siivoamiseen, pyykkäämiseen, kokkaamiseen jne. Ihan murto-osa.
"Sinun pitää vain tottua elämään sotkussa" kuka idiootti tyytyy elämään jossain sikolätissä 😂 voi morjens... Ukko eläköön sotkujensa keskellä. Typeriä ohjeita Ap:lle
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista, niin asukaa omissa asunnoissanne. Toimii pääosin hyvin meillä, joskin naiseni aina välillä vihjailee, että eikö mahduttaisi samaan asuntoon. Minusta se olisi huono ratkaisu ja ketjua lukemalla ajatus vain vahvistuu. Aiheuttaisi vain turhia riitoja, koska hänellä on todella vahva näkemys, miltä kodin kuuluu näyttää. Siihen ei kompromisseja mahdu, joten pidämme omat kotimme. Kyse ei ole sotkuisuudesta tai likaisuudesta, vaan minun mielestäni aivan merkityksettömistä asioista, kuten nojatuolin asennosta suhteessa sohvaan tms. Ja tietenkin tyylin ajamisesta käytännöllisyyden ja mukavuuden ohi. On muuten säyseä ja keskustelukykyinen ihminen, mutta koti on sokea piste, jossa kaiken on aina pakko mennä hänen mielensä mukaan. Muutaman yön kerrallaan jaksan kyläillä, ennen kuin on pakko päästä taas tuulettumaan.
Oma asuntoni on aina puhdas, mutta tavaroita on toisinaan pöydällä tai vaatteita tuolin selkänojalla. Asioita, joilla ei ole ihan mitään merkitystä hygienian kannalta tai minun osaltani viihtyisyydenkään osalta. Nainen minunkin luonani niistä aikansa motkotti, mutta uskoi lopulta, ettei kuulu hänelle mitenkään. En usko, että koskaan enää suostuisin saman katon alle naisen kanssa asumaan, jos yhtään on kontrollifriikin vikaa. Sitä kodin suhteen vaikuttaisi olevan valtaosassa naisista.
Samanlaisesta ratkaisusta olen haaveillut. Mitenhän sen osaisi rouvalle sanoa siten, ettei luule minun haluavan erota. Pitkässä juoksussa meille molemmille olisi luultavasti parempi ratkaisu. Minulle vähintäänkin. Kireyttä ei aiheuta pelkkä siisteyskäsitys ja siitä nipottaminen, vaan myös ruoka. Mitä syödään, milloin syödään ja hänen laittaessaan ruokaa annoskoot. Liikun ja urheilen paljon, painan noin 40kg enemmän, mutta jostakin syystä ei mene jakeluun, että tarvitsen huomattavasti enemmän ravintoa. Syön myös mieluusti monipuolisesti ja laadukkaasti, joten ruoka on asia, josta en suostu kitsastelemaan, etenkään kun meillä ei ole siihen mitään tarvetta. Ei sitä olisi arvannut, että tällaisista asioista johtuu suhteen suurimmat ongelmat, koska jatkuvasti meinaa kiristää päätä rouvan kyvyttömyys ymmärtää hänen käsityksistään poikkeavia toiveita. Erohaluja ei ole, joten asian esille nostaminen pitäisi osata taitavasti hoitaa tullakseni oikealla tavalla ymmärretyksi. Koska kaikilta muilta osin menee hyvin ja rakkautta on paljon. Pelkään silti, että näin jatkuessa ei tule olemaan, koska enenevissä määrin kotona oleminen edellä mainituista syistä johtuen tuntuu ahdistavalta.
Tein pari huomiota kun muutin miehen kanssa yhteen.
Ensinnäkin: pakolliset kotityöt kuten siivoaminen, pyykinpesu, lakanoiden vaihto, kaupassakäynti jne ovat valtava ongelma. Aivan käsittämättömän suuri. Koko elämän pilaavan mittaluokan ongelma.
Toiseksi: koska olen nainen, tämä ongelma on minun syyni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista, niin asukaa omissa asunnoissanne. Toimii pääosin hyvin meillä, joskin naiseni aina välillä vihjailee, että eikö mahduttaisi samaan asuntoon. Minusta se olisi huono ratkaisu ja ketjua lukemalla ajatus vain vahvistuu. Aiheuttaisi vain turhia riitoja, koska hänellä on todella vahva näkemys, miltä kodin kuuluu näyttää. Siihen ei kompromisseja mahdu, joten pidämme omat kotimme. Kyse ei ole sotkuisuudesta tai likaisuudesta, vaan minun mielestäni aivan merkityksettömistä asioista, kuten nojatuolin asennosta suhteessa sohvaan tms. Ja tietenkin tyylin ajamisesta käytännöllisyyden ja mukavuuden ohi. On muuten säyseä ja keskustelukykyinen ihminen, mutta koti on sokea piste, jossa kaiken on aina pakko mennä hänen mielensä mukaan. Muutaman yön kerrallaan jaksan kyläillä, ennen kuin on pakko päästä taas tuulettumaan.
Oma asuntoni on aina puhdas, mutta tavaroita on toisinaan pöydällä tai vaatteita tuolin selkänojalla. Asioita, joilla ei ole ihan mitään merkitystä hygienian kannalta tai minun osaltani viihtyisyydenkään osalta. Nainen minunkin luonani niistä aikansa motkotti, mutta uskoi lopulta, ettei kuulu hänelle mitenkään. En usko, että koskaan enää suostuisin saman katon alle naisen kanssa asumaan, jos yhtään on kontrollifriikin vikaa. Sitä kodin suhteen vaikuttaisi olevan valtaosassa naisista.
Samanlaisesta ratkaisusta olen haaveillut. Mitenhän sen osaisi rouvalle sanoa siten, ettei luule minun haluavan erota. Pitkässä juoksussa meille molemmille olisi luultavasti parempi ratkaisu. Minulle vähintäänkin. Kireyttä ei aiheuta pelkkä siisteyskäsitys ja siitä nipottaminen, vaan myös ruoka. Mitä syödään, milloin syödään ja hänen laittaessaan ruokaa annoskoot. Liikun ja urheilen paljon, painan noin 40kg enemmän, mutta jostakin syystä ei mene jakeluun, että tarvitsen huomattavasti enemmän ravintoa. Syön myös mieluusti monipuolisesti ja laadukkaasti, joten ruoka on asia, josta en suostu kitsastelemaan, etenkään kun meillä ei ole siihen mitään tarvetta. Ei sitä olisi arvannut, että tällaisista asioista johtuu suhteen suurimmat ongelmat, koska jatkuvasti meinaa kiristää päätä rouvan kyvyttömyys ymmärtää hänen käsityksistään poikkeavia toiveita. Erohaluja ei ole, joten asian esille nostaminen pitäisi osata taitavasti hoitaa tullakseni oikealla tavalla ymmärretyksi. Koska kaikilta muilta osin menee hyvin ja rakkautta on paljon. Pelkään silti, että näin jatkuessa ei tule olemaan, koska enenevissä määrin kotona oleminen edellä mainituista syistä johtuen tuntuu ahdistavalta.
Miksi pitää tehdä asioista noin vaikeita? Tee sinä ruuat, käy kaupassa ja maksa ne.
Vierailija kirjoitti:
Näin seurusteluaikana, miten mies hoitaa kotiaan. En olisi muuttanut saman katon alle, jos siisteyskäsityksemme olisivat olleet kovin erilaiset. Mutta hän on meistä se ahkerampi ja siistimpi.
Miksi nuo asiat eivät haitanneet sinua silloin, kun te asuitte erillään ja vietitte aikaa miehen asunnolla? Etkö ihan oikeasti jo silloin nähnyt, että hän suhtautuu siisteyteen eri tavalla kuin sinä?
En ole ap, mutta meillä on samanlainen tilanne.
Seurusteluaikana asia ei häirinnyt, koska kumpikin hoiti oman kotinsa. Ja alkuun mies kyllä siivosikin ihan vieraskoreuttaan. Asia on alkanut painaa vasta lastensaannin myötä. Sitä ennen tajusin asian kyllä, mutta en tajunnut, miten iso juttu se perhearjessa voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aika samanlainen ongelma ja ei kai siihen auta kuin se, että asiasta keskustellaan (paljon) ja molemmat joustaa. Meillä (10 vuoden tuloksena) minä siivoan enemmän kuin mies, mies on opetellut tiettyjä tapoja (kuten keittiön siivoaminen iltaisin) ja maksamme siitä, että meillä käy siivooja 2 viikon välein. Nämä auttaa.
Lisäksi kannattaa karsia tavaramäärä minimiin, niin sotkua syntyy vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aika samanlainen ongelma ja ei kai siihen auta kuin se, että asiasta keskustellaan (paljon) ja molemmat joustaa. Meillä (10 vuoden tuloksena) minä siivoan enemmän kuin mies, mies on opetellut tiettyjä tapoja (kuten keittiön siivoaminen iltaisin) ja maksamme siitä, että meillä käy siivooja 2 viikon välein. Nämä auttaa.
Lisäksi kannattaa karsia tavaramäärä minimiin, niin sotkua syntyy vähemmän.
Surkea ratkaisu. En ainakaan itse halua tehdä enemmän töitä kuin toinen joka sotkee kuitenkin enemmän kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aika samanlainen ongelma ja ei kai siihen auta kuin se, että asiasta keskustellaan (paljon) ja molemmat joustaa. Meillä (10 vuoden tuloksena) minä siivoan enemmän kuin mies, mies on opetellut tiettyjä tapoja (kuten keittiön siivoaminen iltaisin) ja maksamme siitä, että meillä käy siivooja 2 viikon välein. Nämä auttaa.
Lisäksi kannattaa karsia tavaramäärä minimiin, niin sotkua syntyy vähemmän.
Surkea ratkaisu. En ainakaan itse halua tehdä enemmän töitä kuin toinen joka sotkee kuitenkin enemmän kuin minä.
Tuon keskustelun idea on löytää juuri sille parille sopiva ratkaisu. Teidän ratkaisu ei varmasti olisi sama kuin meidän. Itseäni taas ei kiinnosta elää sotkussa, joten me teemme näin.
Tavaroiden vähentäminen oikeasti auttaa paljon ja tuo siivooja 2 viikon välein helpottaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aika samanlainen ongelma ja ei kai siihen auta kuin se, että asiasta keskustellaan (paljon) ja molemmat joustaa. Meillä (10 vuoden tuloksena) minä siivoan enemmän kuin mies, mies on opetellut tiettyjä tapoja (kuten keittiön siivoaminen iltaisin) ja maksamme siitä, että meillä käy siivooja 2 viikon välein. Nämä auttaa.
Lisäksi kannattaa karsia tavaramäärä minimiin, niin sotkua syntyy vähemmän.
Surkea ratkaisu. En ainakaan itse halua tehdä enemmän töitä kuin toinen joka sotkee kuitenkin enemmän kuin minä.
Tuon keskustelun idea on löytää juuri sille parille sopiva ratkaisu. Teidän ratkaisu ei varmasti olisi sama kuin meidän. Itseäni taas ei kiinnosta elää sotkussa, joten me teemme näin.
Tavaroiden vähentäminen oikeasti auttaa paljon ja tuo siivooja 2 viikon välein helpottaa!
Ei tuon pitäisi olla kenellekään sopiva ratkaisu että toinen vain ottaa kiltisti vastuun välttyäkseen elämästä sotkussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista, niin asukaa omissa asunnoissanne. Toimii pääosin hyvin meillä, joskin naiseni aina välillä vihjailee, että eikö mahduttaisi samaan asuntoon. Minusta se olisi huono ratkaisu ja ketjua lukemalla ajatus vain vahvistuu. Aiheuttaisi vain turhia riitoja, koska hänellä on todella vahva näkemys, miltä kodin kuuluu näyttää. Siihen ei kompromisseja mahdu, joten pidämme omat kotimme. Kyse ei ole sotkuisuudesta tai likaisuudesta, vaan minun mielestäni aivan merkityksettömistä asioista, kuten nojatuolin asennosta suhteessa sohvaan tms. Ja tietenkin tyylin ajamisesta käytännöllisyyden ja mukavuuden ohi. On muuten säyseä ja keskustelukykyinen ihminen, mutta koti on sokea piste, jossa kaiken on aina pakko mennä hänen mielensä mukaan. Muutaman yön kerrallaan jaksan kyläillä, ennen kuin on pakko päästä taas tuulettumaan.
Oma asuntoni on aina puhdas, mutta tavaroita on toisinaan pöydällä tai vaatteita tuolin selkänojalla. Asioita, joilla ei ole ihan mitään merkitystä hygienian kannalta tai minun osaltani viihtyisyydenkään osalta. Nainen minunkin luonani niistä aikansa motkotti, mutta uskoi lopulta, ettei kuulu hänelle mitenkään. En usko, että koskaan enää suostuisin saman katon alle naisen kanssa asumaan, jos yhtään on kontrollifriikin vikaa. Sitä kodin suhteen vaikuttaisi olevan valtaosassa naisista.
Samanlaisesta ratkaisusta olen haaveillut. Mitenhän sen osaisi rouvalle sanoa siten, ettei luule minun haluavan erota. Pitkässä juoksussa meille molemmille olisi luultavasti parempi ratkaisu. Minulle vähintäänkin. Kireyttä ei aiheuta pelkkä siisteyskäsitys ja siitä nipottaminen, vaan myös ruoka. Mitä syödään, milloin syödään ja hänen laittaessaan ruokaa annoskoot. Liikun ja urheilen paljon, painan noin 40kg enemmän, mutta jostakin syystä ei mene jakeluun, että tarvitsen huomattavasti enemmän ravintoa. Syön myös mieluusti monipuolisesti ja laadukkaasti, joten ruoka on asia, josta en suostu kitsastelemaan, etenkään kun meillä ei ole siihen mitään tarvetta. Ei sitä olisi arvannut, että tällaisista asioista johtuu suhteen suurimmat ongelmat, koska jatkuvasti meinaa kiristää päätä rouvan kyvyttömyys ymmärtää hänen käsityksistään poikkeavia toiveita. Erohaluja ei ole, joten asian esille nostaminen pitäisi osata taitavasti hoitaa tullakseni oikealla tavalla ymmärretyksi. Koska kaikilta muilta osin menee hyvin ja rakkautta on paljon. Pelkään silti, että näin jatkuessa ei tule olemaan, koska enenevissä määrin kotona oleminen edellä mainituista syistä johtuen tuntuu ahdistavalta.
Miksi pitää tehdä asioista noin vaikeita? Tee sinä ruuat, käy kaupassa ja maksa ne.
Usein teen, maksan aina ja käyn myös kaupassa, vaikka siinä rouva useammin. Vaikeaa on rouvan käsitys, kuinka se mikä on hänelle riittävää, pitäisi riittää muillekin. Koti muuten on täysin hänen mielensä mukainen, minua ei oikeastaan miellytä, mutta ei ole niin tärkeää ollut. Aluksi keskustelimme sisustuksesta, mutta kun lähtökohtana on hänen toiveensa ja pienetkin poikkeamat siitä vaatii pitkät perustelut ja vääntämisen, olen antanut suosiolla periksi nykyisin. Lisäksi pienistäkin myönnytyksistä ajattelee minun jäävän velkaa, niin olkoon. Kuulostaa näiden perusteella olevan aivan karsea akka, mutta ei silti ole. Jokaisella on omat sokeat pisteensä ja hänellä se on koti.
Älkää alkako kenenkään siivoajiksi. Loppua ei muuten koskaan näy. Jos siisteyskäsitykset on erilaiset, ei parisuhteella ole toivoa. Ainakaan samassa asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aika samanlainen ongelma ja ei kai siihen auta kuin se, että asiasta keskustellaan (paljon) ja molemmat joustaa. Meillä (10 vuoden tuloksena) minä siivoan enemmän kuin mies, mies on opetellut tiettyjä tapoja (kuten keittiön siivoaminen iltaisin) ja maksamme siitä, että meillä käy siivooja 2 viikon välein. Nämä auttaa.
Lisäksi kannattaa karsia tavaramäärä minimiin, niin sotkua syntyy vähemmän.
Surkea ratkaisu. En ainakaan itse halua tehdä enemmän töitä kuin toinen joka sotkee kuitenkin enemmän kuin minä.
Tuon keskustelun idea on löytää juuri sille parille sopiva ratkaisu. Teidän ratkaisu ei varmasti olisi sama kuin meidän. Itseäni taas ei kiinnosta elää sotkussa, joten me teemme näin.
Tavaroiden vähentäminen oikeasti auttaa paljon ja tuo siivooja 2 viikon välein helpottaa!
Ei tuon pitäisi olla kenellekään sopiva ratkaisu että toinen vain ottaa kiltisti vastuun välttyäkseen elämästä sotkussa.
Ihmiset saa tehdä sellaisia sopimuksia kuin haluavat. Ei sekään ole ok, että toinen parisuhteessa saa yksiselitteisesti päättää vaadittavan siisteystason.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja unohdin mainita, että kumppani kyllä auttaa kotitöissä kun ilmoitan tai alan itse puuhailemaan. Saattaa kysyä kuinka voisi auttaa ja on osallistuva siinä mielessä. Mutta omatoimisesti ei osaa eikä sillä tavalla ole samalla aaltopituudella siisteyskäsityksissä. Itse koen, ettei tämä varmaankaan koskaan muutu, mutta kovasti toivon että yhteiselolla se voisi muuttua niinkin että toiselle ei jäisi niin kovaa taakkaa asiasta arjen keskelle ja aina tarvitse olla itse valppaana taloudenhoidossa, ettei asiat jää lojumaan.
Tästä on puhuttu ainakin 20 vuotta ja silti edelleen naiset käyttävät ilmaisua "mies auttaa kotitöissä". Kotityöt kuuluu naiselle, mies sitten auttelee ja siitä pitää olla kiitollinen. Muuttuuko tämä koskaan? Ei näytä siltä.
Se muuttuu siinä vaiheessa, kun aidosti molempien siisteystaso ja kiinnostus siihen otetaan huomioon.
Kukaan ei voi olettaa, että oma käsitys olisi oikea. Joten siisteys on aina kompromissi. Voihan sen hoitaa niinkin, että mennään kuukauden pätkissä, toinen sopeutuu toisen käsitykseen sataprossasesti. Noi on kuitenkin vain tapoja ja tottumuksia, harvoin on kysymys mistään äärettömän neuroottisesta siivoamisvimmasta tai hirveästä läävässä asumisesta.
Ei se kyllä oikeasti riipu kerta kaikkiaan mistään. Kenenkään ei pidä puhua "miesten kotitöissä auttamisesta". Ei mistään syystä. Sellainen puhe pitää lopettaa ilman mitään ehtoja.
Ehdottamasti. Silti huomaan itsekin aina välillä sanovani miehelle että "voitko auttaa". No mies siihen toteaa aina että "en, mutta voin kyllä tehdä". Tämä juontaa juurensa siitä että meillä mies on aina tehnyt oma-aloitteisesti ihan kaikkia kotitöitä ja häntä on ärsyttänyt se miten aina oletetaan miehen olevan vain apuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
Ja nurmikko leikataan 1-2 kertaa viikossa, lumitöitä on silloin, kun lunta tulee ja hommaa voi olla tunneiksi kerrallaan asuinpaikasta riippuen, puutyöt on oikeasti aika iso savotta, varsinkin jos lämmitetään puilla, remontitkin mainittiin ja talon iästä ja kunnosta riippuen voi olla isokin homma. Jännästi vaikka kaikki nämäkin mainittiin, niin sinä tartuit johonkin rännien putsaukseen ja olit sitä mieltä, että mies ei taas tee mitään...
Nurmikon voi leikata vaikka kahdeksan kertaa päivässä jos haluaa keksiä itselleen työtä, todellakaan ei ole tarvetta milloinkaan leikata kerran viikossa.
Lumitöitäkin saa tunneiksi kerralla jos huvikseen lapioi käsipelillä koko pihan. Todellisuudessa pahimmankin lumimyrskyn jälkeen lumityöt on tehty alle tunnissa.
"Puutyöt" eivät ole mikään iso savotta. Jokainen täysjärkinen tilaa klapit valmiina pihaan. Jos haluaa harrastuksena puuhastella sahan ja kirveen kanssa niin siitä vaan, mutta tarpeen se ei ole.
Asun rintamamiestalossa eli on vanha talo. Eikä todellakaan voi verrata remontteihin kulunutta aikaa siihen miten paljon menee tiskaamiseen, siivoamiseen, pyykkäämiseen, kokkaamiseen jne. Ihan murto-osa.
Täällä myös rintamamiestalossa asuva. Piha on todella iso, vanha maatalo kyseessä. Kauppaankin on kymmenisen kilometriä. Ei silti saada tuntikausia kulumaan nurtsinleikkuussa, lumitöissä ja ties missä jätteiden kierrättämisissä. Puutöistä puhumattakaan. Toki noihin saa aikaa tuhlattua vaikka kuinka paljon, jos pihan on näytettävä kesällä golfkentältä ja talvella luistelukentältä. Tietty jos on työnjakoon tyytyväinen, niin eihän siinä sitten mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista, niin asukaa omissa asunnoissanne. Toimii pääosin hyvin meillä, joskin naiseni aina välillä vihjailee, että eikö mahduttaisi samaan asuntoon. Minusta se olisi huono ratkaisu ja ketjua lukemalla ajatus vain vahvistuu. Aiheuttaisi vain turhia riitoja, koska hänellä on todella vahva näkemys, miltä kodin kuuluu näyttää. Siihen ei kompromisseja mahdu, joten pidämme omat kotimme. Kyse ei ole sotkuisuudesta tai likaisuudesta, vaan minun mielestäni aivan merkityksettömistä asioista, kuten nojatuolin asennosta suhteessa sohvaan tms. Ja tietenkin tyylin ajamisesta käytännöllisyyden ja mukavuuden ohi. On muuten säyseä ja keskustelukykyinen ihminen, mutta koti on sokea piste, jossa kaiken on aina pakko mennä hänen mielensä mukaan. Muutaman yön kerrallaan jaksan kyläillä, ennen kuin on pakko päästä taas tuulettumaan.
Oma asuntoni on aina puhdas, mutta tavaroita on toisinaan pöydällä tai vaatteita tuolin selkänojalla. Asioita, joilla ei ole ihan mitään merkitystä hygienian kannalta tai minun osaltani viihtyisyydenkään osalta. Nainen minunkin luonani niistä aikansa motkotti, mutta uskoi lopulta, ettei kuulu hänelle mitenkään. En usko, että koskaan enää suostuisin saman katon alle naisen kanssa asumaan, jos yhtään on kontrollifriikin vikaa. Sitä kodin suhteen vaikuttaisi olevan valtaosassa naisista.
Samanlaisesta ratkaisusta olen haaveillut. Mitenhän sen osaisi rouvalle sanoa siten, ettei luule minun haluavan erota. Pitkässä juoksussa meille molemmille olisi luultavasti parempi ratkaisu. Minulle vähintäänkin. Kireyttä ei aiheuta pelkkä siisteyskäsitys ja siitä nipottaminen, vaan myös ruoka. Mitä syödään, milloin syödään ja hänen laittaessaan ruokaa annoskoot. Liikun ja urheilen paljon, painan noin 40kg enemmän, mutta jostakin syystä ei mene jakeluun, että tarvitsen huomattavasti enemmän ravintoa. Syön myös mieluusti monipuolisesti ja laadukkaasti, joten ruoka on asia, josta en suostu kitsastelemaan, etenkään kun meillä ei ole siihen mitään tarvetta. Ei sitä olisi arvannut, että tällaisista asioista johtuu suhteen suurimmat ongelmat, koska jatkuvasti meinaa kiristää päätä rouvan kyvyttömyys ymmärtää hänen käsityksistään poikkeavia toiveita. Erohaluja ei ole, joten asian esille nostaminen pitäisi osata taitavasti hoitaa tullakseni oikealla tavalla ymmärretyksi. Koska kaikilta muilta osin menee hyvin ja rakkautta on paljon. Pelkään silti, että näin jatkuessa ei tule olemaan, koska enenevissä määrin kotona oleminen edellä mainituista syistä johtuen tuntuu ahdistavalta.
Miksi pitää tehdä asioista noin vaikeita? Tee sinä ruuat, käy kaupassa ja maksa ne.
Usein teen, maksan aina ja käyn myös kaupassa, vaikka siinä rouva useammin. Vaikeaa on rouvan käsitys, kuinka se mikä on hänelle riittävää, pitäisi riittää muillekin. Koti muuten on täysin hänen mielensä mukainen, minua ei oikeastaan miellytä, mutta ei ole niin tärkeää ollut. Aluksi keskustelimme sisustuksesta, mutta kun lähtökohtana on hänen toiveensa ja pienetkin poikkeamat siitä vaatii pitkät perustelut ja vääntämisen, olen antanut suosiolla periksi nykyisin. Lisäksi pienistäkin myönnytyksistä ajattelee minun jäävän velkaa, niin olkoon. Kuulostaa näiden perusteella olevan aivan karsea akka, mutta ei silti ole. Jokaisella on omat sokeat pisteensä ja hänellä se on koti.
Ei, tarkoitin että teet ruuat aina. Eikö se olisi luontevaa, kun kerran syöt valtavia määriä ja sinulla on ihan hirveän tarkat laatuvaatimukset. Kuulostat karsealta ukolta mutta et varmasti ole, ruoka vain on sinun sokea pisteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aika samanlainen ongelma ja ei kai siihen auta kuin se, että asiasta keskustellaan (paljon) ja molemmat joustaa. Meillä (10 vuoden tuloksena) minä siivoan enemmän kuin mies, mies on opetellut tiettyjä tapoja (kuten keittiön siivoaminen iltaisin) ja maksamme siitä, että meillä käy siivooja 2 viikon välein. Nämä auttaa.
Lisäksi kannattaa karsia tavaramäärä minimiin, niin sotkua syntyy vähemmän.
Surkea ratkaisu. En ainakaan itse halua tehdä enemmän töitä kuin toinen joka sotkee kuitenkin enemmän kuin minä.
Tuon keskustelun idea on löytää juuri sille parille sopiva ratkaisu. Teidän ratkaisu ei varmasti olisi sama kuin meidän. Itseäni taas ei kiinnosta elää sotkussa, joten me teemme näin.
Tavaroiden vähentäminen oikeasti auttaa paljon ja tuo siivooja 2 viikon välein helpottaa!
Ei tuon pitäisi olla kenellekään sopiva ratkaisu että toinen vain ottaa kiltisti vastuun välttyäkseen elämästä sotkussa.
Ihmiset saa tehdä sellaisia sopimuksia kuin haluavat. Ei sekään ole ok, että toinen parisuhteessa saa yksiselitteisesti päättää vaadittavan siisteystason.
Jostain merkillisestä syystä lähes kaikki haluavat näköjään tehdä sellaisen sopimuksen että kun naisella on liian korkeat vaatimukset siisteystasosta, nainen tekee enemmän. Mistä mahtaa johtua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mahdollista, niin asukaa omissa asunnoissanne. Toimii pääosin hyvin meillä, joskin naiseni aina välillä vihjailee, että eikö mahduttaisi samaan asuntoon. Minusta se olisi huono ratkaisu ja ketjua lukemalla ajatus vain vahvistuu. Aiheuttaisi vain turhia riitoja, koska hänellä on todella vahva näkemys, miltä kodin kuuluu näyttää. Siihen ei kompromisseja mahdu, joten pidämme omat kotimme. Kyse ei ole sotkuisuudesta tai likaisuudesta, vaan minun mielestäni aivan merkityksettömistä asioista, kuten nojatuolin asennosta suhteessa sohvaan tms. Ja tietenkin tyylin ajamisesta käytännöllisyyden ja mukavuuden ohi. On muuten säyseä ja keskustelukykyinen ihminen, mutta koti on sokea piste, jossa kaiken on aina pakko mennä hänen mielensä mukaan. Muutaman yön kerrallaan jaksan kyläillä, ennen kuin on pakko päästä taas tuulettumaan.
Oma asuntoni on aina puhdas, mutta tavaroita on toisinaan pöydällä tai vaatteita tuolin selkänojalla. Asioita, joilla ei ole ihan mitään merkitystä hygienian kannalta tai minun osaltani viihtyisyydenkään osalta. Nainen minunkin luonani niistä aikansa motkotti, mutta uskoi lopulta, ettei kuulu hänelle mitenkään. En usko, että koskaan enää suostuisin saman katon alle naisen kanssa asumaan, jos yhtään on kontrollifriikin vikaa. Sitä kodin suhteen vaikuttaisi olevan valtaosassa naisista.
Samanlaisesta ratkaisusta olen haaveillut. Mitenhän sen osaisi rouvalle sanoa siten, ettei luule minun haluavan erota. Pitkässä juoksussa meille molemmille olisi luultavasti parempi ratkaisu. Minulle vähintäänkin. Kireyttä ei aiheuta pelkkä siisteyskäsitys ja siitä nipottaminen, vaan myös ruoka. Mitä syödään, milloin syödään ja hänen laittaessaan ruokaa annoskoot. Liikun ja urheilen paljon, painan noin 40kg enemmän, mutta jostakin syystä ei mene jakeluun, että tarvitsen huomattavasti enemmän ravintoa. Syön myös mieluusti monipuolisesti ja laadukkaasti, joten ruoka on asia, josta en suostu kitsastelemaan, etenkään kun meillä ei ole siihen mitään tarvetta. Ei sitä olisi arvannut, että tällaisista asioista johtuu suhteen suurimmat ongelmat, koska jatkuvasti meinaa kiristää päätä rouvan kyvyttömyys ymmärtää hänen käsityksistään poikkeavia toiveita. Erohaluja ei ole, joten asian esille nostaminen pitäisi osata taitavasti hoitaa tullakseni oikealla tavalla ymmärretyksi. Koska kaikilta muilta osin menee hyvin ja rakkautta on paljon. Pelkään silti, että näin jatkuessa ei tule olemaan, koska enenevissä määrin kotona oleminen edellä mainituista syistä johtuen tuntuu ahdistavalta.
Miksi pitää tehdä asioista noin vaikeita? Tee sinä ruuat, käy kaupassa ja maksa ne.
Usein teen, maksan aina ja käyn myös kaupassa, vaikka siinä rouva useammin. Vaikeaa on rouvan käsitys, kuinka se mikä on hänelle riittävää, pitäisi riittää muillekin. Koti muuten on täysin hänen mielensä mukainen, minua ei oikeastaan miellytä, mutta ei ole niin tärkeää ollut. Aluksi keskustelimme sisustuksesta, mutta kun lähtökohtana on hänen toiveensa ja pienetkin poikkeamat siitä vaatii pitkät perustelut ja vääntämisen, olen antanut suosiolla periksi nykyisin. Lisäksi pienistäkin myönnytyksistä ajattelee minun jäävän velkaa, niin olkoon. Kuulostaa näiden perusteella olevan aivan karsea akka, mutta ei silti ole. Jokaisella on omat sokeat pisteensä ja hänellä se on koti.
Ei, tarkoitin että teet ruuat aina. Eikö se olisi luontevaa, kun kerran syöt valtavia määriä ja sinulla on ihan hirveän tarkat laatuvaatimukset. Kuulostat karsealta ukolta mutta et varmasti ole, ruoka vain on sinun sokea pisteesi.
Kun vedät hetken happea, niin ehkä ymmärrät tehneesi mielessäsi melkoiset kärjistykset. Riittävät annokset ja laadukas ruoka ei ole yhtä kuin valtavat annokset ja hirveän tarkat laatuvaatimukset. Kykenet varmasti parempaan ajatteluun, kunhan luovut ajatuksesta, että tässä olisi kyse mistään sukupuolien välisestä sodasta. Kun työni vuoksi tulen toisinaan myöhään kotiin, on rouva tehnyt ruuan itselleen ja samalla se tulee tehdyksi minullekin. Toisiko se lisävaivaa, että annos olisi suurempi? Laadukas ruoka ei ole automaattisesti työläämpää valmistaa ja makunsa puolesta kelpaa hänelle paremmin kuin hyvin, mutta nuukailee.
Meillä toisinpäin. Olen itse siisti ja sellaisen kasvatuksen saanut. Nainen jättää vaatteensa lattialle.