Lue keskustelun säännöt.
Erilaiset siisteyskäsitykset parisuhteessa
Tämä aihe koskee varmaan osaltaan monia ja monia pariskuntia ja on usein tyytymättömyyden, huonon mielialan ja riitojen syynä. Itse olen siisti siinä mielessä, että haluan pöytien aina olevan avoinna ja puhtaita enkä halua tavaroiden kasaantuvan sinne minne ne ei kuulu. Imuroin, moppaan, pyyhin pölyt ja vaihdan petivaatteet mielelläni, mutta energiaa vie entisestään ennen näiden toimenpiteiden toteuttamista miehen tavaroiden siivoaminen ellen asiasta mainitse hyvissä ajoin, silloin korjaa jälkensä itse.
En valita esimerkiksi kumppanin sukista lattialla tai ole neurootikko jokaisen pölyn kohdalla, mutta kieltämättä toisen väliinpitämättömyys ja epäsiisteys ahdistaa ja tekee olon epämukavaksi kotona.
Ja etenkin se, kun samoista asioista saa usein mainita ärsyttää. Syy tähän on se ettei kumppani itse huomaa ympäristössään mitään vikaa esimerkiksi sotkuisuutta, levittelemiään tavaroita jotka ei mene itsestään kaappeihin, tiskit jotka odottavat viikon tiskausta.
Miten teillä on jaettu roolit kodin ylläpidon, arkisiivousten suhteen? Oletteko päässeet tyydyttäviin ratkaisuihin tai onko kumppanisi oppinut ajan saatossa huomioimaan tarpeitasi? (Myös puolin ja toisin tottakai, kun kyse yhteisestä kodista). Meillä onnistuvat, kun mainitsen asioista ja mies toivookin että teen niin koska ei itse ymmärrä muutoin olla avuksi. Mutta jostain syystä sekään ei tunnut oikealta tai reilulta. Toivoisin kovasti että mies yrittäisi edes katsella ympärilleen ja huomaisi sen saman mitä minä huomaan. Tosin on itsekin vaikea astua hänen saappaisiin ja ymmärtää miten hän ei huomaa sotkujaan? Miten tätä edes voi selittää toiselle jos ei toinen ymmärrä? Miten teillä toimitaan?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osallistuu tiskaamiseen, pyykkäämiseen, imurointiin ja pölyjen pyyhintään tasavertaisesti, mutta kaikki muu jää tekemättä, ellen minä hoida. Kaikki muu: vessan, kylppärin, saunan, uunin, hellan, ikkunoiden ja lattoiden pesu, keittiötasojen pyyhintä, tavaroiden järjestely, mattojen tamppaus...
On puhuttu vessan pesusta, mutta mies on vain todennut, että kyllä hänkin siivoaisi vessan sitten, kun likaisuus alkaisi häiritä. No enpä ole halunnut ottaa selvää, millaiseen kuntoon vessan pitäisi antaa mennä, jotta se olisi hänen mielestään tarpeeksi likainen siivottavaksi, yöks.
Joka vuosi kiukuttelen, kun kaikki ylläpitosiivouksen ulkopuolella oleva on minun vastuullani, ja muistaakseni mies joskus lupasi, että hän voi ottaa saunan pesun vastuulleen, mutta arvatkaas, onko sitä saunaa nyt sitten ikinä pesty?!
Ei tässä oikeastaan ole muuta ratkaisua, kuin että näillä mennään, kuten ennenkin. Muussa tapauksessa kotimme olisi parin vuoden kuluttua pinttyneen lian kyllästämä ja kaakelit, lavuaarit ja pytty pilalla kaiken kertyneen vanhan lian takia. Pidätän oikeuden kiukutella tästä välillä. Mikäli mies ei jaksa kuunnella, voi tulla auttamaan minua pesemällä sen s tanan uunin joskus.
Hyi että, vessan siisteyshän on ihan hygieniakysymys. Siinä ei ole kysymys enää siisteyskäsityksistä, vaan terveydestä.
Ja väittäisin kyllä että on jopa sivistyksen mittari. Sata vuotta sitten, alkeellisissakin oloissa, ihmiset huolehtivat ulkohuussin pesusta. Ainakin sellaiset joilla oli jokin käsitys ihmismäisestä elämästä. Nytkö me luovumme siitä, että sotkussa viihtyvää ihmistä ei pakoteta epämieluisiin töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan ehdottomasti eniten riitoja aiheuttaa juuri erilaiset siisteyskäsitykset. En ymmärrä, miksi niitä tavaroita pitää jättää pitkin poikin ja miten ei huomaa, jos lattialle tippuu jotain ruokaa. Puoliso voi myös ihan hyvin käyttää samaa likaista leikkuulautaa monta kertaa, mutta minua inhottaa joka kerta, kun näen se leikkuulaudan.
Kyllä hän onneksi oma-aloitteisesti tiskejä laittaa, pyykkää, tekee ruokaa yms. Mutta ruoan tekemisen jälkeen jälkien korjaaminen ei luonnistu. Hän sanoo aina, että siivoaa kyllä, kun pyydän. Mutta, kun pitää pyytää erinäisistä asioista monta kertaa päivässä, 5. kerta ei enää ehkä ole niin kauniisti sanottu ja kyllä se kiristää tunnelmaa. Ja suuttuu, jos oma-aloitteisesti siirrään tavaroitaan esim. ruokapöydältä.
Yritän ajatella, että kumpikaan ei ole tämän suhteen oikeassa tai väärässä. Ollaan vain erilaisia. Mutta ei sitä aina jaksa niin ajatella, joskus vain tulee mieleen, että on hän kyllä laiska ja saamaton tyyppi.
Meillä ei miehen kanssa suuria eroja siisteyskäsityksessä olekaan, mutta pieniä eroja kuitenkin. Ja mies on meistä se tarkempi. Koti on kummallekin tärkeä paikka ja siellä viihtyminen avainjuttuja. Lisäksi kotimme on aika kompakti, joten sen ehtii siivota tai vastaavasti sotkea nopeasti.
Mies on tullut siinä vastaan, että ihan kaikkien tavaroiden ei tarvitse olla paikoillaan koko ajan. Huppari voi olla tuolin karmilla ja postit pari päivää pöydällä. Jos miestä alkaa tympiä juurikin joku vaate tms., niin hän kysyy saako sen viikata kaappiin. Ja aina se minulle sopii. Periaate onkin siinä se, että mies ei "saa" järjestellä tavaroitani pois silmistä, koska koti on molempien yhteinen.
Minä puolestaan olen tullut vastaan siinä, että yleensä joka ilta laitetaan koti järjestykseen yhdessä. Pyyhitään keittiön pöydät, laitetaan tiskit koneeseen ja niin pois päin. Mies tykkää herätä aamulla siistiin kotiin ja minäkin nykyään. Mutta jos ei jaksa tai on jotain muuta, niin sitten annetaan olla.
Ylipäätänsä siivoushommat tehdään aina yhdessä, niin ne sujuu mukavammin. Ja sovitaan ja suunnitellaan yhdessä, mitä tehdään ja milloin. Eikä kumpikaan ole mikään apuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osallistuu tiskaamiseen, pyykkäämiseen, imurointiin ja pölyjen pyyhintään tasavertaisesti, mutta kaikki muu jää tekemättä, ellen minä hoida. Kaikki muu: vessan, kylppärin, saunan, uunin, hellan, ikkunoiden ja lattoiden pesu, keittiötasojen pyyhintä, tavaroiden järjestely, mattojen tamppaus...
On puhuttu vessan pesusta, mutta mies on vain todennut, että kyllä hänkin siivoaisi vessan sitten, kun likaisuus alkaisi häiritä. No enpä ole halunnut ottaa selvää, millaiseen kuntoon vessan pitäisi antaa mennä, jotta se olisi hänen mielestään tarpeeksi likainen siivottavaksi, yöks.
Joka vuosi kiukuttelen, kun kaikki ylläpitosiivouksen ulkopuolella oleva on minun vastuullani, ja muistaakseni mies joskus lupasi, että hän voi ottaa saunan pesun vastuulleen, mutta arvatkaas, onko sitä saunaa nyt sitten ikinä pesty?!
Ei tässä oikeastaan ole muuta ratkaisua, kuin että näillä mennään, kuten ennenkin. Muussa tapauksessa kotimme olisi parin vuoden kuluttua pinttyneen lian kyllästämä ja kaakelit, lavuaarit ja pytty pilalla kaiken kertyneen vanhan lian takia. Pidätän oikeuden kiukutella tästä välillä. Mikäli mies ei jaksa kuunnella, voi tulla auttamaan minua pesemällä sen s tanan uunin joskus.
Hyi että, vessan siisteyshän on ihan hygieniakysymys. Siinä ei ole kysymys enää siisteyskäsityksistä, vaan terveydestä.
Nuoletko vessassa paikkoja jos kerta epäsiisteys on terveysuhka?
Jos mies toivoo, että huomauttelet, niin sitten sinä huomauttelet.
Se on se kompromissi. Kompromissi ei ole se, että mies alkaa huomata sotkuksi sen, mikä sinulle on sotkua, ellet sinä vastavuoroisesti ala nähdä vähemmän sotkua.
Mielestäni ap:lla on asiat hyvin, jos vain tuosta on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja unohdin mainita, että kumppani kyllä auttaa kotitöissä kun ilmoitan tai alan itse puuhailemaan. Saattaa kysyä kuinka voisi auttaa ja on osallistuva siinä mielessä. Mutta omatoimisesti ei osaa eikä sillä tavalla ole samalla aaltopituudella siisteyskäsityksissä. Itse koen, ettei tämä varmaankaan koskaan muutu, mutta kovasti toivon että yhteiselolla se voisi muuttua niinkin että toiselle ei jäisi niin kovaa taakkaa asiasta arjen keskelle ja aina tarvitse olla itse valppaana taloudenhoidossa, ettei asiat jää lojumaan.
Tästä on puhuttu ainakin 20 vuotta ja silti edelleen naiset käyttävät ilmaisua "mies auttaa kotitöissä". Kotityöt kuuluu naiselle, mies sitten auttelee ja siitä pitää olla kiitollinen. Muuttuuko tämä koskaan? Ei näytä siltä.
Se muuttuu siinä vaiheessa, kun aidosti molempien siisteystaso ja kiinnostus siihen otetaan huomioon.
Kukaan ei voi olettaa, että oma käsitys olisi oikea. Joten siisteys on aina kompromissi. Voihan sen hoitaa niinkin, että mennään kuukauden pätkissä, toinen sopeutuu toisen käsitykseen sataprossasesti. Noi on kuitenkin vain tapoja ja tottumuksia, harvoin on kysymys mistään äärettömän neuroottisesta siivoamisvimmasta tai hirveästä läävässä asumisesta.
Ei se kyllä oikeasti riipu kerta kaikkiaan mistään. Kenenkään ei pidä puhua "miesten kotitöissä auttamisesta". Ei mistään syystä. Sellainen puhe pitää lopettaa ilman mitään ehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
No, meillä mies on käynyt tällä viikolla kaksi kertaa sorttiasemalla. Kantanut vanhan pesukoneen pois ja uuden tilalle. Maalannut meidän vajan, siivonnut vajan, asentanut hyllyjä, leikannut nurmikon, ajanut minua ikeaan, asentanut pyykkitelineen ja ripustanut peilin. Viikonlopuksi lähtee lapsen kanssa mökille maalaamaan mökin ja jotain korjailemaan.
Minä olen tilannut pitsaa, tehnyt makaronilaatikon, tilannut ruokaostokset, pessyt vähän pyykkiä, pessyt vessan ja imuroinut. Mennyt yhteensä alle 2h. Näiden lisäksi jonkun verran sitä tavaroiden järjestelyä joka minulla tapahtuu ihan automaattisesti. Varmaan 15min päivä. Ja näissäkin lapsi auttaa viikkorahaa vasten.
Montakos kertaa vuodessa teillä maalataan rakennukset ja vaihdetaan kodinkoneet vrt. siivotaan, pestään pyykkiä ja laitetaan ruokaa. On siinä taas lapselle mallia miten hommat jaetaan tänä päivänä.
Juuri tuon takia olen opetellut itse ripustamaan peilit eikä mies "aja minua Ikeaan". Ajan sinne itse ja kannan ostokset itse. Tähän asti ei ole tullut vastaan huonekalua jota en tarvittaessa yksin voisi liikutella ja koota.
Mitä hel ettiä? Eiköhän se tasa-arvon ja kivan arjen tarkoitus ole löytää ne jutut joista tykkää ja toivoa, että toinen tykkää toisista jutuista. Sen sijaan, että pissavehkeiden perusteella jaetaan kotityöt. Eikä tarvitse hampaat irvessä minun allergisena leikellä nurmikkoa ja miehen rähmäkäpälänä pyyhkiä pölyjä mariskooleista ja muumimukeista? Jotka meillä on muuten miehen, minua ei keräily kiinnosta. Meillä kyllä riittää tuota erilaista remonttia ja hommaa, vanhan talon ihanuuksia. Ja vaikka mies tekisi vähemmän työtä kuin minä, niin olisin tyytyväinen, kun en noita halonhakkuita ja lumitöitä halua hoitaa. Nyt tällä hetkellä mies varmasti tekee enemmän kuin minä ja on silti tyytyväinen, kun kaapissa on puhtaita vaatteita ja ruokaa pöydässä.
Osaisin minä nuo meillä miehen hoitamat työt tarvittaessa tehdä tai olisi varaa ostaa palveluna, mutta mies tekee mielellään. Ja ihan hyvin mies on lapsensa kanssa pärjännyt ekat 8 vuotta ilman minua ja heillä oli ihan siisti koti ja puhtaat vaatteet, ettei niinkään päin ole mitään ongelmia.
Jos sinua yhtään lohduttaa, niin äsken asensin lapsen kanssa tietokonetta, eikös se ole miesten homma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan ehdottomasti eniten riitoja aiheuttaa juuri erilaiset siisteyskäsitykset. En ymmärrä, miksi niitä tavaroita pitää jättää pitkin poikin ja miten ei huomaa, jos lattialle tippuu jotain ruokaa. Puoliso voi myös ihan hyvin käyttää samaa likaista leikkuulautaa monta kertaa, mutta minua inhottaa joka kerta, kun näen se leikkuulaudan.
Kyllä hän onneksi oma-aloitteisesti tiskejä laittaa, pyykkää, tekee ruokaa yms. Mutta ruoan tekemisen jälkeen jälkien korjaaminen ei luonnistu. Hän sanoo aina, että siivoaa kyllä, kun pyydän. Mutta, kun pitää pyytää erinäisistä asioista monta kertaa päivässä, 5. kerta ei enää ehkä ole niin kauniisti sanottu ja kyllä se kiristää tunnelmaa. Ja suuttuu, jos oma-aloitteisesti siirrään tavaroitaan esim. ruokapöydältä.
Yritän ajatella, että kumpikaan ei ole tämän suhteen oikeassa tai väärässä. Ollaan vain erilaisia. Mutta ei sitä aina jaksa niin ajatella, joskus vain tulee mieleen, että on hän kyllä laiska ja saamaton tyyppi.
Ja puoliso varmaan ajattelee välillä, että miten sinä aina jaksat valittaa turhista jutuista.
Minä olen lähtenyt siitä liikkeelle, että olen kertonut mikä on minulle tärkeintä ja miksi. Sitten muiden osalta antanut, siivonnut itse ja kertonut miksi minusta pitäisi tehdä eri tavalla. Puoliso on taas kuunnellut ja ne tärkeimmät asiat hän hoitaa, muut jos muistaa tai huomaa.
Pidempää asuessa on myös löytänyt vaikuttamisen keinoja. Puoliso on aika tarkka rahasta, ei pihi, mutta seuraa menoja tarkkaan. Kun vessapaperirullat ei menneet roskiin vaan jäi oleilemaan, niin ostin ja hieman turhan usein, sitä kallista hylsytöntä paperia. Kuukauden vaihtuessa mies kävi läpi menoja ja tuli sitten kysymään , että mitenkäs noihin papereihin on mennyt yli tuplasti rahaa? Kerroin sitten, että kun ne hylsyt ärsytti, niin ostinkin sitä hylsytöntä. Nykyään ei näy hylsyjä ja joskus harvoin jos näkyy, niin tarvitsee vain huikata,että siirrynkös taas ostamaan sitä hylsytöntä, niin ei moneen kuukauteen varmasti näy :D
Samoin hän on jotenkin tarkka, että kodin pitää olla siisti kun äitinsä ja siskonsa käy kylässä, niin jos alkaa paikat repsottaa, niin kutsun anopin kahville sunnuntaiksi,niin perjantaille mies organisoi itsenäisesti siivouspäivän.
Pidemmän päälle tuo käy todella raskaaksi. Ex-mieheni aina kysyi, onko meille tulossa vieraita, kun imuroin asunnossamme .. ihan sama montako viikkoa pölypallerot oli jo pyörineet lattialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
No meillä on ainakin raskaampaa. Kerrostalossa otat kamat mukaan ja viet roskiin. Paristot kaupalle kerran vuodessa.
Omakotitalossa saat biojätteen ja sekajätteen hoidettua samalla tavalla. Mitäs teet pahvilaatikoille, keräysmuoville, maitotölkeille, lasille, metallille yms. Jätettä, varsinkin sitä isoa pahvia, myös tulee enemmän , kun aika usein pitää jotain rempata tai uusia. Ja meillä tilataan ruokaostokset kotiin, niistäkin tulee pahvia vaikka kuinka paljon. Minulla ei ole autoa tai ajokorttia, niin aika ikävää olisi kävellä 3km isojen pahvien kanssa kierrätyspisteelle.No tuo on ihan oma mokasi jos olet hankkiutunut omakotitaloasukkaaksi ilman mahdollisuutta käyttää autoa. Kyllä elämästä vaikeaa saa kun yrittää. On kerrostalossakin jätehuolto vaikeaa ja hankit asunnon hissittömästä kerrostalosta kolmannesta kerroksesta vaikka olet pyörätuolissa.
Eikö tässä juuri kerrottu, että oli asian hoitanut hommaamalla miehen, jolla on auto ja joka hoitaa tuon homman? Ja on se silti aika paljon hankalampi homma ajella autolla ympäri kyliä viemässä roskia kuin laittaa ne roskiskatokseen. Minä kerrostaloasukkina en edes ikinä käy paikoissa joissa olisi kierrätyspiste, niin tuntuu hankalalta.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Tämäkin tahdoton kotiorja tåsså oikein kehuu, kuinka mies peräti kykenee ajamaan quton huoltamoon ja ehkä kahdesti vuodessa ptsaa rännejö, ja itse tekee kaiken oikean työn. Taas tätä naisen älyä, joka tekee asiat vaikeaksi niille naisille, joilla päässä liikkuukin jotain.
Oletpas katkera. Kiukuttaako, kun kukaan ei putsaa sinun rännejä?
Jos sinun mies ei tee mitään, niin ei tarkoita, etteikö muiden miehet tekisi tai tehtävää olisi. Meilläkin on tänään kerännyt koko päivän omenia ja nyt puristaa niistä mehua. Aikaa mennyt varmaan jo 8h. Minun päivän kotityö oli siivota, meni 10min ja tehdä ruoka, meni 30min. Kyllä on rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osallistuu tiskaamiseen, pyykkäämiseen, imurointiin ja pölyjen pyyhintään tasavertaisesti, mutta kaikki muu jää tekemättä, ellen minä hoida. Kaikki muu: vessan, kylppärin, saunan, uunin, hellan, ikkunoiden ja lattoiden pesu, keittiötasojen pyyhintä, tavaroiden järjestely, mattojen tamppaus...
On puhuttu vessan pesusta, mutta mies on vain todennut, että kyllä hänkin siivoaisi vessan sitten, kun likaisuus alkaisi häiritä. No enpä ole halunnut ottaa selvää, millaiseen kuntoon vessan pitäisi antaa mennä, jotta se olisi hänen mielestään tarpeeksi likainen siivottavaksi, yöks.
Joka vuosi kiukuttelen, kun kaikki ylläpitosiivouksen ulkopuolella oleva on minun vastuullani, ja muistaakseni mies joskus lupasi, että hän voi ottaa saunan pesun vastuulleen, mutta arvatkaas, onko sitä saunaa nyt sitten ikinä pesty?!
Ei tässä oikeastaan ole muuta ratkaisua, kuin että näillä mennään, kuten ennenkin. Muussa tapauksessa kotimme olisi parin vuoden kuluttua pinttyneen lian kyllästämä ja kaakelit, lavuaarit ja pytty pilalla kaiken kertyneen vanhan lian takia. Pidätän oikeuden kiukutella tästä välillä. Mikäli mies ei jaksa kuunnella, voi tulla auttamaan minua pesemällä sen s tanan uunin joskus.
Tästä paistaa niin läpi se ihanuus, mitä aikuisen lapsen elättämiseen ja huolenpitoon kuuluu.
Eihän miehen kanssa voi asua samassa asunnossa. Ei niiden päät tajua mitä siisteys on. Se järjetön tyhmyys ja yksinkertaisuus. Eihän ne osaa pesukonettakaan käyttää. Niin noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osallistuu tiskaamiseen, pyykkäämiseen, imurointiin ja pölyjen pyyhintään tasavertaisesti, mutta kaikki muu jää tekemättä, ellen minä hoida. Kaikki muu: vessan, kylppärin, saunan, uunin, hellan, ikkunoiden ja lattoiden pesu, keittiötasojen pyyhintä, tavaroiden järjestely, mattojen tamppaus...
On puhuttu vessan pesusta, mutta mies on vain todennut, että kyllä hänkin siivoaisi vessan sitten, kun likaisuus alkaisi häiritä. No enpä ole halunnut ottaa selvää, millaiseen kuntoon vessan pitäisi antaa mennä, jotta se olisi hänen mielestään tarpeeksi likainen siivottavaksi, yöks.
Joka vuosi kiukuttelen, kun kaikki ylläpitosiivouksen ulkopuolella oleva on minun vastuullani, ja muistaakseni mies joskus lupasi, että hän voi ottaa saunan pesun vastuulleen, mutta arvatkaas, onko sitä saunaa nyt sitten ikinä pesty?!
Ei tässä oikeastaan ole muuta ratkaisua, kuin että näillä mennään, kuten ennenkin. Muussa tapauksessa kotimme olisi parin vuoden kuluttua pinttyneen lian kyllästämä ja kaakelit, lavuaarit ja pytty pilalla kaiken kertyneen vanhan lian takia. Pidätän oikeuden kiukutella tästä välillä. Mikäli mies ei jaksa kuunnella, voi tulla auttamaan minua pesemällä sen s tanan uunin joskus.
Hyi että, vessan siisteyshän on ihan hygieniakysymys. Siinä ei ole kysymys enää siisteyskäsityksistä, vaan terveydestä.
Nuoletko vessassa paikkoja jos kerta epäsiisteys on terveysuhka?
Kysyy äijä joka paskan keskellä viihtyy.
Totesin viime suhteen jälkeen, etten todellakaan halua enää tarkkaa miestä. on ollut myös ympäristölleen todella sokea mies joskus. Meillä oli yksiössä tyyliin uusia kalusteita, eikä toinen huomannut viikkoihin.
Mutta tarkka mies oli sokeaan verrattuna myös epävarma, ja tuntui nojaavan tiettyihin tapoihinsa ja järjestämiseensä niin, ettei saanut hyvää oloa oikein muuten. Sisäisesti oli niin sekasorrossa, mutta kun patalaput oli kokojärjestyksessä tietyssä naulassa iltaisin, niin saattoi hengittää. Minä "boheemina sotkufanina" heiluttelin toisen henkistäkin korttitaloa jatkuvasti. Lopulta koitin yhteiselon sujumisen vuoksi aina kiiresiivota jälkiäni ennen toisen kotiintuloa, ettei vaan toinen olisi pahalla tuulella sen vuoksi että vesilasi on pöydällä ja tiskipöydällä vesitippa.... kaikkeen sitä lähteekin mukaan. Ja tiedoksi tietämättömille, se toinen kyllä keksii sitten muita pahan tuulen aiheuttajia, mutta terapiaan ei Miehen koskaan pidä lähteä, että saisi omat sisäiset komerot käytyä läpi...
Nykyisessä suhteessa ja saman katon alla asuessa minulla on taas pikkaisen siivoussokea mies, mutta ai että on on helpompi olla, kun ei kenenkään tarvitse pingottaa. Tiskit oottaa seuraavaan iltaan, kun ollaankin mielummin sylikkäin sohvalla <3
No, et voi tosiaan muutaa miestäsi sellaiseksi, että hän automaattisesti huomaisi sotkut ja veisi tavarat paikalleen ja toimisi aivan kuten sinä. Mutta voitte sopia tapoja, joilla kodin työt jakautuu suht tasan. Esim. joku tietty siivouspäivä, jolloin mieskin tietää että nyt tämä asia hoidetaan. Tai vaikka niin, että joka ilta tehdään tietyt hommat? Toki tämän organisointi jää vähän väistämättä sinulle, koska toinen tosiaan varmaan vaan eläisi sotkuisemmassa kodissa, mutta se on sitä kompromissien tekoa. Mies siivoaa enemmän kuin omasta mielestään olisi tarvetta, sinä organisoit sen siivouksen. Lisäksi (tai tämä sijaan) voitte jakaa vastuualueita; jos sinun vastuulla on siivous isommissa määrin, miehellä voi olla jotain muuta. Meillä esim ruuanlaitto ja roskien vienti on enemmän miehen heiniä, siivous ja pyykkäys minun. Minä hoidan puutarhatöitä enemmän, mies talon ylläpitoa. Jne.
Minusta olette ihan hyvässä tilanteessa kun teillä on keskusteluyhteys aiheesta, mies kuitenkin osallistuu pyynnöstä eikä pidä huomautteluasi nalkuttamisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
No meillä on ainakin raskaampaa. Kerrostalossa otat kamat mukaan ja viet roskiin. Paristot kaupalle kerran vuodessa.
Omakotitalossa saat biojätteen ja sekajätteen hoidettua samalla tavalla. Mitäs teet pahvilaatikoille, keräysmuoville, maitotölkeille, lasille, metallille yms. Jätettä, varsinkin sitä isoa pahvia, myös tulee enemmän , kun aika usein pitää jotain rempata tai uusia. Ja meillä tilataan ruokaostokset kotiin, niistäkin tulee pahvia vaikka kuinka paljon. Minulla ei ole autoa tai ajokorttia, niin aika ikävää olisi kävellä 3km isojen pahvien kanssa kierrätyspisteelle.
En kyllä tajua miten joku saa noin ison ongelman aikaan kierrättämisestä. Mekin asutaan omakotitalossa ja kyllä, pahvia ja muovia tulee paljon. Sitten kun niitä roskia alkaa olla paljon, ne lastataan konttiin ja jollain asiointimatkalla pudotetaan kierrätykseen. Ei tarvitse erikseen ajella ympäri kyliä sitä varten, se on muutaman minuutin homma. Aika usein vien työmatkallani, kun yksi kierrätyspaikka on kätevästi siinä matkan varrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan löydetty ne jutut mitä tekee mieluummin ja mitä osaa. Mies on meilläkin suurien linjojen vetäjä. Hän sitten hoitaa roskahuollon, joka omakotitalossa on hankalampaa. Ruohonleikkuut, lumityöt, raskaat kantamukset, autohommat, puutyöt, saunan pesun ja remonttit. Sisällä lähinnä imurointia ja keittiön ylläpitosiivousta (huonosti). Pyydettäessä osallistuu muuhunkin, samoin kuin minä noihin hänen vastuulla oleviin.
Toki jos asuttaisi kerrostalossa, niin vähemmän olisi tuollaista isoa hommaa, mutta niitä ikäviä harvoin tehtäviä ja isompia hommia olisi sielläkin hänelle, ikkunoiden pesua, lattiakaivon putsausta jne.Omista sotkuista on sovittu, että pyritään omat roskat laittamaan roskiin ja asiat koneeseen. Välillä nekin jää. Jos jättää rojua pitkin poikin, niin minä kerään ne yhteen kassiin ja laitan hänen vaatekaappiin. Sieltä saa kaivella. Autan sitten kerran puoleen vuoteen siivoamaan sen kaapin, kun kaikki on lopullisesti hukassa.
Minä hoidan muuten siivouksen, ruuanlaiton ja pyykit.
Meille on toiminut hyvin, kun molemmat oikeasti tykkää enemmän niistä omista hommista. Välillä kun keräilen jotain sukkia lattialta tai kahvikuppeja tasoilta, niin ärsyttää, mutta sitten tajuan etten joudu tekemään lumitöitä,putsaamaan rännejä tai muuta yököttävää. Kerrostalossakin mieluusti hoitaisin sen, ettei tarvitse mennä roskiskatokseen tai putsata viemäriä.
Eli etsi hommia mitä et halua tehdä ja tuuppaa ne miehen vastuulle.
Kuulostaa siltä että sinua on huijattu. Minä hoidan meillä omakotitalon jätehuollon eikä siinä ole mitään raskasta. Rännit putsataan kerran vuodessa, menee puoli tuntia. Autohommiin max viisi tuntia vuodessa. Ei noita voi töiksi edes laskea.
No meillä on ainakin raskaampaa. Kerrostalossa otat kamat mukaan ja viet roskiin. Paristot kaupalle kerran vuodessa.
Omakotitalossa saat biojätteen ja sekajätteen hoidettua samalla tavalla. Mitäs teet pahvilaatikoille, keräysmuoville, maitotölkeille, lasille, metallille yms. Jätettä, varsinkin sitä isoa pahvia, myös tulee enemmän , kun aika usein pitää jotain rempata tai uusia. Ja meillä tilataan ruokaostokset kotiin, niistäkin tulee pahvia vaikka kuinka paljon. Minulla ei ole autoa tai ajokorttia, niin aika ikävää olisi kävellä 3km isojen pahvien kanssa kierrätyspisteelle.En kyllä tajua miten joku saa noin ison ongelman aikaan kierrättämisestä. Mekin asutaan omakotitalossa ja kyllä, pahvia ja muovia tulee paljon. Sitten kun niitä roskia alkaa olla paljon, ne lastataan konttiin ja jollain asiointimatkalla pudotetaan kierrätykseen. Ei tarvitse erikseen ajella ympäri kyliä sitä varten, se on muutaman minuutin homma. Aika usein vien työmatkallani, kun yksi kierrätyspaikka on kätevästi siinä matkan varrella.
Samaa minäkin ihmettelen. Kierrättäminen kerrostalossa vs omakotitalossa on aika lailla samanlaista (poislukien biojäte, kompostoinnissa on oma työnsä, mutta sekin on sellaista muutaman kerran vuodessa tehtävää). Muovit, pahvit, metallit, lasit ynnä muut kerätään erilleen. Kerrostalossa asuessa ne viedään roskakatokseen. Omakotitalossa asuvat ottavat ne mukaan kauppareissulle ja vievät kierrätyspisteeseen, joka muuten aika usein sijaitsee siinä kaupan pihalla tai vähintäänkin matkan varrella. Käytännössä siis roskien vienti ei eroa mitenkään, paitsi että omakotiasukkaat ottavat kierrätettävät mukaansa kun lähtevät kauppaan tai muuten asioille. Ei todellakaan ole yhtään isompi vaiva kuin kerrostalossakaan.
Jos mahdollista, niin asukaa omissa asunnoissanne. Toimii pääosin hyvin meillä, joskin naiseni aina välillä vihjailee, että eikö mahduttaisi samaan asuntoon. Minusta se olisi huono ratkaisu ja ketjua lukemalla ajatus vain vahvistuu. Aiheuttaisi vain turhia riitoja, koska hänellä on todella vahva näkemys, miltä kodin kuuluu näyttää. Siihen ei kompromisseja mahdu, joten pidämme omat kotimme. Kyse ei ole sotkuisuudesta tai likaisuudesta, vaan minun mielestäni aivan merkityksettömistä asioista, kuten nojatuolin asennosta suhteessa sohvaan tms. Ja tietenkin tyylin ajamisesta käytännöllisyyden ja mukavuuden ohi. On muuten säyseä ja keskustelukykyinen ihminen, mutta koti on sokea piste, jossa kaiken on aina pakko mennä hänen mielensä mukaan. Muutaman yön kerrallaan jaksan kyläillä, ennen kuin on pakko päästä taas tuulettumaan.
Oma asuntoni on aina puhdas, mutta tavaroita on toisinaan pöydällä tai vaatteita tuolin selkänojalla. Asioita, joilla ei ole ihan mitään merkitystä hygienian kannalta tai minun osaltani viihtyisyydenkään osalta. Nainen minunkin luonani niistä aikansa motkotti, mutta uskoi lopulta, ettei kuulu hänelle mitenkään. En usko, että koskaan enää suostuisin saman katon alle naisen kanssa asumaan, jos yhtään on kontrollifriikin vikaa. Sitä kodin suhteen vaikuttaisi olevan valtaosassa naisista.
Oma puolisoni sulattaa parhaillaan toista pakastinta, jotta saadaan tilaa omenasoseille ja lopuille marjoille. Hän pesee meillä lähes aina myös pyykit. Imuroi (robotti-imurin lisäksi), tiskaa käsitiskit, pyyhkii keittiön tasot, laittaa astianpesukoneen päälle. Se tyhjentää, joka sattuu keittiössä olemaan kun ohjelma on valmis.
Ikkunat pesee siivooja. En ymmärrä, miksi pitää niin yksinkertaisesta asiasta tehdä numero, kun sen palvelun voisi ostaa. Siivooja käy muutenkin kerran viikossa tekemässä perusteellisemman siivouksen. Lakanat vaihdetaan yhdessä. Minä pesen oman vessani koska se on myös vierasvessa, miehen vessassa en edes käy kuten en myöskään hänen työhuoneessaan (eikä hän tuppaa siivoomaan minun työhuonettani, joskus aina muistuttaa, että hän voisi halutessani järjestää tänne lisää säilytystilaa).
Elämä on liian lyhyt riideltäväksi siivouksesta. Ja kyllä sen kumppanin siisteystason ihan oikeasti näkee jo seurusteluvaiheessa ellei halua ummistaa siltä silmiään ja kuvitella, että se muuttuu.