Vanhempien osuus lasten ystävyydessä?

Vierailija kirjoitti:

Lapset itse päättävät ovatko kotona/ulkona tai kaverin kanssa, ja kenen kanssa. Ketään ei saa pakottaa mihinkään. Ei ole mahdollista että koko ajan on kaveri kaikilla vapaa-aikana, voi tehdä myös itsekseen asioita tai opetella. Tai soittavat vaikka toiselle joskus. Tottakai voi sopia vanhempien kanssa silloin, jos lapset pitävät toisistaan ja on halua nähdä, olla yhdessä.

En ole samaa mieltä. Kyllä vanhemmat päättävät kenen kanssa lapsi on ja näin sen pitäisi mennä jos ei muuten onnistu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset itse päättävät ovatko kotona/ulkona tai kaverin kanssa, ja kenen kanssa. Ketään ei saa pakottaa mihinkään. Ei ole mahdollista että koko ajan on kaveri kaikilla vapaa-aikana, voi tehdä myös itsekseen asioita tai opetella. Tai soittavat vaikka toiselle joskus. Tottakai voi sopia vanhempien kanssa silloin, jos lapset pitävät toisistaan ja on halua nähdä, olla yhdessä.

En ole samaa mieltä. Kyllä vanhemmat päättävät kenen kanssa lapsi on ja näin sen pitäisi mennä jos ei muuten onnistu.

Ap

Valitettavasti olet tämän mielipiteen suhteen vähemmistössä, etkä voi pakottaa muita vanhempia olemaan kanssasi samaa mieltä. Maailma ei nyt vain toimi sellaisella tavalla, mikä olisi lapsesi kannalta ideaali ja teidän pitää mukautua todellisuuteen. 

Oletko ap tullut ajatelleeksi, että Pekallasi saattaisi olla kavereita ja hän saattaisi päästä Villen ja muiden mukaan paljon useammin, jos sinä et puuttuisi jatkuvasti asiaan? Vaikutat nimittäin - anteeksi vaan - erittäin rasittavalta vanhemmalta ja itse ainakin pysyisin jo ihan sinun takiasi erossa myös lapsestasi. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap tullut ajatelleeksi, että Pekallasi saattaisi olla kavereita ja hän saattaisi päästä Villen ja muiden mukaan paljon useammin, jos sinä et puuttuisi jatkuvasti asiaan? Vaikutat nimittäin - anteeksi vaan - erittäin rasittavalta vanhemmalta ja itse ainakin pysyisin jo ihan sinun takiasi erossa myös lapsestasi. 

Villen kannalta ahdistavilta kuulostavat myös nuo tenttaushetket, että miksi et nyt halua minun lapseni kanssa leikkiä. Kyllähän siinä tulee iso painolasti lasten väleihin, eikä uhkaavalle aikuiselle kukaan varmasti uskalla sanoa että ei viihdy toisen kanssa. Yrittää vain luovia tilanteesta ulos parhaalla mahdollisella tavalla. AP ei vaikuta hyväksyvän tilanteeseen mitään muuta ratkaisua kuin sen hänen itselle parhaiten sopivan, ja sitä taas ei ole näköpiirissä.

AP vaatii ja edellyttää aika paljon enemmän sopeutumista ja sosiaalista pelisilmää niiltä kaveripojilta kuin omalta lapselta, jonka pitäisi saada vain olla ja tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Kaikkihan heistä on vasta lapsia, jotka parhaansa mukaan yrittävät maailmassa toimia.

Mä kyllä ymmärrän erittäin hyvin ap:n huolen. Äitinä ajattelisin itsekin että nyt pitää toimia ennen kuin käsissä on vain kotona oleva poika jolla ei enää edes uskalla lähestyä muita. Näitä tuntuu olevan paljon tänä päivänä. On kylmää syyllistää äitiä joka vain yrittää poikansa parasta. Mitä itse tekisit hänen sijassaan?

Mä ajattelisin ekana niitä ryhmäharrastuksia joissa voisi tutustua ihan uusiin ihmisiin. Nyt syksyllä niitä taas alkaa ja pääsee heti porukkaan jossa ryhmiä ei ole välttämättä vielä muodostunut. En tiedä, mutta olisiko hyvä mainita tästä huolestaan vetäjälle, jos vaikuttaa fiksulta

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän erittäin hyvin ap:n huolen. Äitinä ajattelisin itsekin että nyt pitää toimia ennen kuin käsissä on vain kotona oleva poika jolla ei enää edes uskalla lähestyä muita. Näitä tuntuu olevan paljon tänä päivänä. On kylmää syyllistää äitiä joka vain yrittää poikansa parasta. Mitä itse tekisit hänen sijassaan?

Mä ajattelisin ekana niitä ryhmäharrastuksia joissa voisi tutustua ihan uusiin ihmisiin. Nyt syksyllä niitä taas alkaa ja pääsee heti porukkaan jossa ryhmiä ei ole välttämättä vielä muodostunut. En tiedä, mutta olisiko hyvä mainita tästä huolestaan vetäjälle, jos vaikuttaa fiksulta

Oletko lukenut koko ketjun? Siis kaikki ap:n kommentit? Minäkin olin alussa ap:n puolella, mutta alkoi olla sen verran sekavaa settiä, ettei ole ihan normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustettu ketjun aloittajakaan. Red flag.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän erittäin hyvin ap:n huolen. Äitinä ajattelisin itsekin että nyt pitää toimia ennen kuin käsissä on vain kotona oleva poika jolla ei enää edes uskalla lähestyä muita. Näitä tuntuu olevan paljon tänä päivänä. On kylmää syyllistää äitiä joka vain yrittää poikansa parasta. Mitä itse tekisit hänen sijassaan?

Mä ajattelisin ekana niitä ryhmäharrastuksia joissa voisi tutustua ihan uusiin ihmisiin. Nyt syksyllä niitä taas alkaa ja pääsee heti porukkaan jossa ryhmiä ei ole välttämättä vielä muodostunut. En tiedä, mutta olisiko hyvä mainita tästä huolestaan vetäjälle, jos vaikuttaa fiksulta

AP:n pitäisi alkuun luopua päähänpinttymästä, että hänen pojan on pakko päästä tiettyyn haluamaansa kaveriporukkaan mukaan. Sen jälkeen poikaa pitää ohjata toimimaan itse kaverisuhteissa, opettaa sosiaalisia taitoja ja lopettaa taustalla päsmäröinti. Paljon olisi tehtävissä, jos vain ottaisi pään pois pensaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden Villen äiti täällä taas hei.

Joku kirjoitti aiemmilla sivuilla, että mun kaltainen ihmistyyppi... mitenhän se nyt mahtoi ollakaan? No, kuitenkin, rinnastaa omat sangen pienet "ongelmansa" toisten oikeisiin ongelmiin. Näkökulmahan se on tuokin, mutta ihanko todella kommentin kirjoittaja ei ajatellut että Villelle ja hänen kaltaisilleen voi myös olla raskasta joutua vastuutetuksi toisen kaveriasioista ja tunteista. Vaikka jokaisen velvollisuus on mielestäni kantaa kortensa kekoon hyvän ilmapiirin puolesta ja huolehtia omalta osaltaan siitä, ettei ketään kiusata, ei tämä silti ole ensisijaisesti Villen tehtävä.

Mitä Ville voi tehdä, on suhtautua myönteisesti Pekkaan ja koettaa ystävystyä tämän kanssa. Jos ystävyys jossain kohtaa syntyisi, niin mukava juttuhan se on. Jos taas ei, niin en minä siihen ala pakottaa. Eikä minun pakottamiseni mitään auttaisi.

Ap kuulostaa hyvin pitkälti samanlaiselta, kun paikallisen Pekan äiti. Näen toiminnassasi paljon hyvää tarkoitusta, mutta kyseenalaisen toiminnan. Toisaalta ymmärrän, miksi esimerkiksi juuri sinä vanhempana otat yhteyttä toisiin vanhempiin: haluat, että Pekalla olisi juuri niitä kavereita joiden kanssa haluaisi viettää aikaansa. Aika selvää on myös, että kyllähän Pekkaa tähän pitäisi tukeakin, mutta ei tekemällä puolesta. Myöhemmin opinnoissa, työelämässä ja kaikkialla ihmissuhteissa täytyy opetella toimimaan, ja on helpompaa, jos joku koodisto on valmiina jo peruskoulussa.

Kritisoit, ap, myös sekä lasten että vanhempien esittämiä syitä, miksi Pekka ei voi tulla mukaan asioihin. Osa syistä voisi olla suoraan meidänkin suusta esimerkiksi siksi, että viidestäkin pelaavasta jätkästä voi lähteä melkoinen melu, yökylään ajatellen Villen huoneeseen ei kerta kaikkiaan saa neljää patjaa enempää mahdutettua ja joskus auto todellakin on täynnä. Vaikka kuinka toivoisin voivani vastata myöntävästi siihen, voisiko Pekka lähteä matsiin meidän kyydillä, en ala riskeeraamaan lakien ja turvallisuusasioiden puitteissa. Joskus on myös niin, että haluamme tehdä asioita perheenä ja toisinaan Ville taas toivoo aikaa erityisesti Konstan ja Eelin kanssa. En voi kieltää Pekkaa tulemasta matsiin meidän kanssa samaan aikaan, ja joskus voin jutustella Villen kanssa että josko Pekka tulisi matsin ajaksi poikaporukkaan. Jos Ville joskus harvoin sanoo, että nyt haluaisi priorisoida parhaat kaverinsa, en näe että tässä olisi mitään väärää vaikka ymmärränkin Pekan mielipahan. Äitinäkin sitä tietysti toivoisi, että lapsi ei näitä joutuisi kokemaan.

Meidän tapauksessa Pekka tosiaan on ihana poika, kuten sanottu. Mielelläni näkisin, että poikien ystävyys lähtisi kunnolla liikkeelle. En väitä, että omakaan poikani on täydellinen, mutta Pekan tapauksessa on hyvin paljon samaa kuin ap:n tapauksessa. Erimielisyydet, joista voisi päästä normaalisti poikien välisellä keskustelulla, eivät ratkea ja kotona Pekka valittaa äidilleen joka sitten joko puhuttelee Villeä tai valittaa minulle. Minulle valittaminen nyt vielä menisikin, mutta keskustelen lapseni kanssa mieluiten itse, etenkin, jos vieras aikuinen ei todella keskusteluun tahdo kyetä vaan lähestyy asioita lähinnä syyllistämisen näkökulmasta. Se, että Ville haluaa ostaa punaisen takin sinisen sijasta, ei mielestäni ole niin suuri näkemysero että sitä tarvitsisi puida aikuisten kesken. Niin kuin ei sekään, että Ville oli ehdottanut että pelataan ensin futista ja ollaan sitten sisällä, kun Pekka olisi halunnut olla koko ajan sisällä.

Kiitos Villen äiti, juuri näin!

Olen itse Veikka-Pekan äiti, mutta lapseni on Pekasta poiketen hyvin hiljainen, ujo ja hidas syttymään tekemisiin, mutta myös sopeutuva, muita kunnioittava ja huomioonottava, tietty myös kympin poika eli koulussa kaikki muu on helppoa paitsi välitunnit ja liikunta. Koskaan en ole soittanut Villen tai Konstan äidille, että nyt pakotat poikasi olemaan lapseni kanssa, mutta toisaalta moni äiti on kaiketi opastanut omaa lastaan ottamaan meidän Veikka-Pekan huomioon. Kutsuja synttäreille tulee ja meille on tullut jokainen kutsuttu, on pyydetty mukaan pelaamaan ja pyöräretkelle. Tiedän, että lapseni on kaveripiirin ulkokehällä eli  ei kenellekään se suosituin kaveri, mutta joka tapauksessa mukana ainakin satunnaisesti. Asiasta on puhuttu kotona ja poikaa kannustettu yllättäen olemaan oma itsensä. Jos nykytilanne riittää, niin OK, mutta vanhemmat eivät ryhdy ostamaan tai vaatimaan muilta ystävyyttä.

Paras kaveri löytyi harrastuksen kautta. Toinen samanlainen nörtti asuu yli 80 km päässä, mutta joillekin meistä tuntuu riittävän sähköinen kuva kuvaruudulla.

Mutta miten olla oma itsensä jos omaa mielipidettäkään ei saa sanoa? Jos Pekka sanoo että on tätä mieltä niin toiset eivät sitä kunnioita. Koulumatkalla kiusataan että ootko katsonut tämän elokuvan, joku k12 elokuva. Pekka sanoo että en katso k12 elokuvia ja toiset heti kiusaamaan että ai miksi et katso. Pekka on sanonut että ei hain katso kun ikäraja on kuitenkin se 12 ja itse on 10. Nämä tilanteet ovat inhottavia Pekalle. Toisten pitäisi ymmärtää antaa tilaa myös tälle.

Ap

Meidän Veikka-Pekalla on omat mielipiteensä, ei äidin mielipiteitä. Jos kysellään, että oletko katsonut tiettyä elokuvaa, niin meillä poika osaa sanoa, että en ole, millainen se oli, mitä siinä tapahtui. Ja kas, muut pojat ryhtyvät kertomaan juonesta, räjähdyksistä jne. sen sijaan että jäätäisiin inttämään sitä, mikä on ikärajana. Tätä on muiden kunnioittaminen - kuunnella toisten kokemuksia sen sijaan, että ryhtyisi niitä paheksumaan. Silloin pysyy porukoissa mukana, vaikka ei olisi yhteistä kokemusta.

Sinun Pekkasi on taakka muille lapsille ja vanhemmille ja varmasti kärsii siitä, että äiti pakottaa muita lapsia olemaan kanssaan. Ensin pidin sinua vitsinä, mutta sitten ymmärsin, että kaltaisiasi äitejä on olemassa ja he pystyvät tehokkaasti pilaamaan lapsensa lapsuuden.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ymmärrän erittäin hyvin ap:n huolen. Äitinä ajattelisin itsekin että nyt pitää toimia ennen kuin käsissä on vain kotona oleva poika jolla ei enää edes uskalla lähestyä muita. Näitä tuntuu olevan paljon tänä päivänä. On kylmää syyllistää äitiä joka vain yrittää poikansa parasta. Mitä itse tekisit hänen sijassaan?

Mä ajattelisin ekana niitä ryhmäharrastuksia joissa voisi tutustua ihan uusiin ihmisiin. Nyt syksyllä niitä taas alkaa ja pääsee heti porukkaan jossa ryhmiä ei ole välttämättä vielä muodostunut. En tiedä, mutta olisiko hyvä mainita tästä huolestaan vetäjälle, jos vaikuttaa fiksulta

Kyse ei ole mistä tahansa kavereista, vaan Villestä ja Konstasta, jotka Pekka on päättänyt kavereikseen  haluta ja joiden hyvä kotikasvatus estää sanomasta suoraa Pekan äidille, että ei, emme halua viettää tätä ainoaa elämäämme poikasi kanssa, koska hän on kaikin tavoin huonoa seuraa. Pojan paras ei ole se, että hän saa takertua elämään muiden elämää.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap tullut ajatelleeksi, että Pekallasi saattaisi olla kavereita ja hän saattaisi päästä Villen ja muiden mukaan paljon useammin, jos sinä et puuttuisi jatkuvasti asiaan? Vaikutat nimittäin - anteeksi vaan - erittäin rasittavalta vanhemmalta ja itse ainakin pysyisin jo ihan sinun takiasi erossa myös lapsestasi. 

Mutta eihän hän ole yleisesti ottaen päässyt jos minä en ole tätä järjestänyt. Eli kun Pekka kysyy Villeltä niin on usein muita asioita ja Pekka ei pääse. Vanhemmille soittamalla Pekka pääsee mukaan ainakin välillä.

Nyt on viikonloppuna yhden pojan luona joku naamiaisilta jonne Pekkaa ei kutsuttu vaikka haluaisi mennä. Jonkun synttärit ehkä. Pekka oli kysynyt saako tulla, kuulemma ei kun tulee vain muutama kaveri. Pekka oli hyvin pahalla mielellä kun tuli koulusta ja, meni huoneeseensa ovia paiskoen. Tällä tavalla tämä nyt purkautuu, kun ei oteta mukaan. Ville ja Konsta olivat TIETYSTI kutsuttujen joukossa. Ajattelin että voisin iltapäivällä soittaa pojan kotiin ja jutella koska ei reilua jättää aina sama pois joukosta.

Vai miten sinä tämän asian hoitaisit? Jos lapsi itse yrittää mutta ei onnistu kun tulee syytä ja tekosyytä tuutin täydeltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko aloittaja vastata aikaisemmin esittämääni kysymykseen?

Haluaako poika itse olla sosiaalinen, vai luuletko sinä äitinä tekeväsi pojan elämästä parempaa pakottamalla hänet vapaa-ajalla viettämään aikaa "kavereiden" kanssa?

Itse olen ihan pikkulapsesta asti ollut erittäin introvertti, ja ihan säälittää ajatus siitä, kuinka uupunut poikasi saattaa olla.

Haluaa olla Villen ja kumppaneiden kanssa. Juuri siksi soitan Villen vanhemmille tai Konstan kotiin ja pyydän ottamaan mukaan. Jos ei haluaisi niin en tietenkään kyselisi. Aloitteet tulevat aina pojalta itseltään. Eli poika tulee kotiin ja sanoo että Konsta menee tänään Elmerille ja haluaisi myös mennä Elmerille joku päivä. Voi olla että on itse kysynyt mutta Elmeri sanoo että katsotaan myöhemmin tai toisena päivänä.

Helppo se on Villen äitinä sanoa että eikö lapsi voi olla nuorempienkin kanssa. Voi olla ja onkin. Vapaalla ei heidänkään kanssaan koska aika usein tulee tämä että ei jostain syystä käy. Koulussa pääsee paremmin porukkaan.

Voi olla että en osaa itse lukea kaikkia tilanteita kun en siellä koulussa ole mutta eikö ole vähän väärin olla jonkun kanssa koulussa ja sitten vapaa-ajalla jättää yksin? Minä olen kyllä pyytänyt mukaan yksinäisiäkin vaikka olisivatkin vähän eri tyyppisiä kuin minä.

Juttelin eilen Villen äidin kanssa huolestani Pekan suhteen. Olen kertonut monta kertaa Villelle että toivoisin poikien olevan tiiviimmin yhdessä. Ville aina sanoo että kyllähän sitä voisi useamminkin. Kun minä alan kysellä että tuletko Pekalle vaikka huomenna tai menettekö pelaamaan jalkapalloa ylihuomenna niin Villellä on sitä ja tätä ja on Konstan kanssa sopinut niin ja näin. Yllättäen löytyy tekemisiä mitä eivät koskaan tunnu Pekan kanssa tekevän. Että mennään heittämään kiekkoja tai suunnistamaan kalaan tai, retkelle. Näitä asioita ei tehdä ikinä kun Pekka on mukana ja jos ehdottaa niin eivät halua näitä tehdä. Siksi tuntuu vähän epäuskottavalta että näinkö monia asioita tekee.

Jos ei halua olla Pekan kanssa voisi sanoa suoraan mutta aina tulee että ei se siitä ole kiinni kun aika ei vaan riitä. Kiireistä se on meilläkin ja tuntuu että muilla vanhemmilla sentään on mahdollisuus vähän huokaista kun lapset menevät hetken toisten kanssa. Meillä Pekka on niin paljon vanhempien kanssa että tuntuu välistä ihan uuvuttavalta.

Isompi sisarus sanoo että ei ala ottamaan Pekkaa mukaan kavereidensa kanssa koska Pekalla on niin eri jutut. Eli tavallaan kiusaa hänkin vaikka eihän se hänen vastuulla ole. Mutta siksi juuri vanhempana tässä joutuu järjestelijän rooliin. Muuten Pekka on vain kotona.

Tänään taas hyvä esimerkki. Konsta ja Ville olivat puhuneet menevänsä kalaan ja Pekka kysyi saako tulla mukaan. Pojat olivat kysyneet onko Pekalla välineitä, heillä kuulemma on ja ylimääräisiä isällä mutta niitä ei voi millään lainata. Kun Pekalla ei ole välineitä niin ei sitten päässyt mukaan. Pojat sanoivat että tehdään jotain muuta toisen kerran. Kun minä soitin Konstan äidille niin tämä ei tiennyt poikien suunnitelmista sen tarkemmin ja lupasi että juttelee Konstan kanssa kunhan jollain tauolla kerkeää. Sitten tulikin viestiä että kyllä muuten pääsisi mutta kun ei Pekalla ole välineitä. Mainitsin niistä Konstan isän välineistä mutta äiti sanoi että isä kotiutuu vasta illalla ja on muka niin tarkka ettei niitä voi lainata ilman lupaa.

Eli ei voida lainata välineitä ja tahallaan jätetään yksi pois joukosta. Täällä menee vanhemmatkin mukaan lasten toimintaan.

Ap

Tässä on kyllä niin, että vääryys on tapahtunut vain sinun ja ehkä Pekan mielessä.

Minulla on kallis maastopyörä. Lapseni ja kaverinsa ovat sopineet menevänsä maastopyöräilemään omilla pyörillään. Joku kolmas kaveri alkaa inttää, että kun X:n äidillä on maastopyörä niin voisi mennä sillä. Lapsillani tai miehelläni ei ole oikeutta luvata sitä lainaan. Itse en mielelläni lainaa. Kerran tein niin, ja oli mennyt rikki. Itse sain korjata. Voin luvata, että ottaisin etäisyyttä kaveriinkin, jos kaverin äiti alkaisi puuttua, että mun on reiluuden nimissä lainattava pyörääni. Se on kallis. Ei mikään perus-Jopo. Mulla ei ole varaa uusia sitä siksi, että joku muu rikkoo. Kalastusvälineet in usein kalliita myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset itse päättävät ovatko kotona/ulkona tai kaverin kanssa, ja kenen kanssa. Ketään ei saa pakottaa mihinkään. Ei ole mahdollista että koko ajan on kaveri kaikilla vapaa-aikana, voi tehdä myös itsekseen asioita tai opetella. Tai soittavat vaikka toiselle joskus. Tottakai voi sopia vanhempien kanssa silloin, jos lapset pitävät toisistaan ja on halua nähdä, olla yhdessä.

En ole samaa mieltä. Kyllä vanhemmat päättävät kenen kanssa lapsi on ja näin sen pitäisi mennä jos ei muuten onnistu.

Ap

Mutta kuka pakottaa ketä? Pekka haluaa olla Villen kanssa, mutta Ville ei halua olla Pekan kanssa. Pitääkö siis Ville pakottaa olemaan Pekan kanssa vai sittenkin Pekka ilman Villeä? Jos olisin Villen vanhempi, niin ilmoittaisin Pekalle, että Ville on muiden kuin sinun kanssasi ja asia sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin viimeisen sivun ja niissä olevien ap:n kommenttien perusteella sanon, että loepta nyt hyvä ihminen tuo. Ei mene enää kauaa, kun Pekkaasi ihan oikeasti aletaan kiusaamaan tuosta sun tuputtamisestasi. 

Ihan muuten on mennyt hyvin mutta kavereita ei löydy ja vapaa-ajalla me viihdytämme Pekkaa ellen ota yhteyttä vanhempiin voisiko Ville tai Konsta esimerkiksi olla Pekan kanssa. Näin Pekka pääsee seuraan missä haluaa olla.

Ap

Ja viikko viikolta huomaat, että se toivottu seura on kovin kiireistä. Konstan ja Villen vanhemmat oppivat sanomaan, että pojat on harkoissa tai mummo on tulossa käymään tai pitää mennä ostamaan lenkkareita, joku toinen kerta sitten. Koulussa Pekan kanssa ei haluta tehdä ryhmätöitä ja opettaja ottaa yhteyttä, koska muut kokevat, että Pekka pyrkii määräilemään. Lopulta olet siellä Konstan kodin vieressä varmistamassa, lähtevätkö todella mummolaan ja jos näyttää siltä, että Ville on siellä kyläilemässä, niin ryntäät soittamaan ovikelloa ja haukut Konstan äidin valehtelijaksi ja teet tietty lasun, koska pojat pelaavat jotain k12 peliä. Mutta Pekka on iloinen, hän pääsi mukaan eikä joudu  lähtemään pois, koska kiinnitit hänet käsiraudoilla Konstan vaatekomeron oveen.

Nämä tilanteet on sellaisia että joku haluaa vaikka pelata Fortnitea ja Pekka jotain muuta. Pekkaa ei kuunnella tai sanotaan että pelataan sitä sun toivomaa myöhemmin. Tai pojat ovat porukalla pihalla. Joskus on näitä seuraleikkejä. Kerran Pekka ehdotti kirkonrottaa mutta toiset halusivat olla jotain muuta. Kyllähän se yhdenkin mielipide pitäisi huomioida sillä. Miksi se olisi sen väärempi kuin muidenkaan.

Ap

Ehkä näin, mutta sinun täytyy nyt ymmärtää että lapsesi on opittava ITSE pitämään puoliaan ja neuvottelemaan tekemisistä kavereiden kanssa. Älä puutu asioihin. Jos riitoja tulee, niitä tulee. Anna lasten selvittää ne itse. Aikuinen puuttuu vasta varsinaiseen kiusaamiseen. Mikään kuvaamasi ei sellaista ole. Vaikuttaa siltä että lapsesi on sosiaalisilta taidoiltaan hieman ikäisiään jäljessä, mutta anna nyt hyvä ihminen hänen rauhassa viettää aikaa niiden omien kavereidensa kanssa jotka ovat vähän nuorempia ja samalla tasolla! Jos lapsesi haluaa nimenomaan jonkun tietyn kanssa leikkiä, voit sanoa että kysyy itse sopiiko. Jos vastaus on ri, älä tee siitä numeroa, vaan toteat vaan että kurja juttu, mutta sitten on keksittävä muuta. Et myöskään voi määräillä minkä verran muut ovat valmiita joustamaan sinun lapsesi tahdon mukaisesti, tai että muut joutuvat noudattamaan teidän perheen sääntöjä. Jos teidän säännöt jonkin asian suhteen ovat niin tiukat ettet voi hyväksyä poikkeuksia, on sitten tilanne se, että sinun on todettava lapsellesi ettet halua hänen olevan kyseisen kaverin kanssa. Et siis voi puuttua kaverin toimintaan, ainoastaan oman lapsesi toimintaan. Todettakoon vielä että kun olen kahlannut tämän ketjun alusta loppuun, tulee kyllä vaikutelma että sekä sinulla että lapsellasi on jonkinasteista sosiaalistentaitojen jäykkyyttä/ kömpelyyttä ja hankaluutta tilanteiden ja niihin sopivan käytöksen tulkitsemisessa.

Minun mielestä ei tarvitse joustaa jos joku asia on vahingollinen. Esimerkiksi jos ikäraja on elokuvissa 12 niin miksi niitä pitäisi katsoa sen aiemmin. Tai jos katsotaan jotain kiroilevia tubettajia niin kenen etu se on? Kyllä me joustamme sellaisissa asioissa mitkä eivät opeta huonoja tapoja tai ole vahingollisia kuten nuo mainitsemani esimerkit.

Ei Pekka ole ikäisiään jäljessä ja tämän takia en haluaisikaan että on nuorempien kanssa koska herkästi tulee sellainen ajatus kun ei ole oman ikäluokan kanssa.

Ap

Ei sun tarvii joustaa, jos et halua. Joustamattomuutesi hinta on tämä kaveriongelma. Et voi pakottaa muita perheitä tahtoosi, et vaikka kuinka haluaisit.

Näin uusperheellisenä toivon, ettet koskaan eroa. Kirjoitukset aiheella miehen exä hel****stä puuttuu perheemme asioihin ovat vastaavista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden Villen äiti täällä taas hei.

Joku kirjoitti aiemmilla sivuilla, että mun kaltainen ihmistyyppi... mitenhän se nyt mahtoi ollakaan? No, kuitenkin, rinnastaa omat sangen pienet "ongelmansa" toisten oikeisiin ongelmiin. Näkökulmahan se on tuokin, mutta ihanko todella kommentin kirjoittaja ei ajatellut että Villelle ja hänen kaltaisilleen voi myös olla raskasta joutua vastuutetuksi toisen kaveriasioista ja tunteista. Vaikka jokaisen velvollisuus on mielestäni kantaa kortensa kekoon hyvän ilmapiirin puolesta ja huolehtia omalta osaltaan siitä, ettei ketään kiusata, ei tämä silti ole ensisijaisesti Villen tehtävä.

Mitä Ville voi tehdä, on suhtautua myönteisesti Pekkaan ja koettaa ystävystyä tämän kanssa. Jos ystävyys jossain kohtaa syntyisi, niin mukava juttuhan se on. Jos taas ei, niin en minä siihen ala pakottaa. Eikä minun pakottamiseni mitään auttaisi.

Ap kuulostaa hyvin pitkälti samanlaiselta, kun paikallisen Pekan äiti. Näen toiminnassasi paljon hyvää tarkoitusta, mutta kyseenalaisen toiminnan. Toisaalta ymmärrän, miksi esimerkiksi juuri sinä vanhempana otat yhteyttä toisiin vanhempiin: haluat, että Pekalla olisi juuri niitä kavereita joiden kanssa haluaisi viettää aikaansa. Aika selvää on myös, että kyllähän Pekkaa tähän pitäisi tukeakin, mutta ei tekemällä puolesta. Myöhemmin opinnoissa, työelämässä ja kaikkialla ihmissuhteissa täytyy opetella toimimaan, ja on helpompaa, jos joku koodisto on valmiina jo peruskoulussa.

Kritisoit, ap, myös sekä lasten että vanhempien esittämiä syitä, miksi Pekka ei voi tulla mukaan asioihin. Osa syistä voisi olla suoraan meidänkin suusta esimerkiksi siksi, että viidestäkin pelaavasta jätkästä voi lähteä melkoinen melu, yökylään ajatellen Villen huoneeseen ei kerta kaikkiaan saa neljää patjaa enempää mahdutettua ja joskus auto todellakin on täynnä. Vaikka kuinka toivoisin voivani vastata myöntävästi siihen, voisiko Pekka lähteä matsiin meidän kyydillä, en ala riskeeraamaan lakien ja turvallisuusasioiden puitteissa. Joskus on myös niin, että haluamme tehdä asioita perheenä ja toisinaan Ville taas toivoo aikaa erityisesti Konstan ja Eelin kanssa. En voi kieltää Pekkaa tulemasta matsiin meidän kanssa samaan aikaan, ja joskus voin jutustella Villen kanssa että josko Pekka tulisi matsin ajaksi poikaporukkaan. Jos Ville joskus harvoin sanoo, että nyt haluaisi priorisoida parhaat kaverinsa, en näe että tässä olisi mitään väärää vaikka ymmärränkin Pekan mielipahan. Äitinäkin sitä tietysti toivoisi, että lapsi ei näitä joutuisi kokemaan.

Meidän tapauksessa Pekka tosiaan on ihana poika, kuten sanottu. Mielelläni näkisin, että poikien ystävyys lähtisi kunnolla liikkeelle. En väitä, että omakaan poikani on täydellinen, mutta Pekan tapauksessa on hyvin paljon samaa kuin ap:n tapauksessa. Erimielisyydet, joista voisi päästä normaalisti poikien välisellä keskustelulla, eivät ratkea ja kotona Pekka valittaa äidilleen joka sitten joko puhuttelee Villeä tai valittaa minulle. Minulle valittaminen nyt vielä menisikin, mutta keskustelen lapseni kanssa mieluiten itse, etenkin, jos vieras aikuinen ei todella keskusteluun tahdo kyetä vaan lähestyy asioita lähinnä syyllistämisen näkökulmasta. Se, että Ville haluaa ostaa punaisen takin sinisen sijasta, ei mielestäni ole niin suuri näkemysero että sitä tarvitsisi puida aikuisten kesken. Niin kuin ei sekään, että Ville oli ehdottanut että pelataan ensin futista ja ollaan sitten sisällä, kun Pekka olisi halunnut olla koko ajan sisällä.

Kiitos Villen äiti, juuri näin!

Olen itse Veikka-Pekan äiti, mutta lapseni on Pekasta poiketen hyvin hiljainen, ujo ja hidas syttymään tekemisiin, mutta myös sopeutuva, muita kunnioittava ja huomioonottava, tietty myös kympin poika eli koulussa kaikki muu on helppoa paitsi välitunnit ja liikunta. Koskaan en ole soittanut Villen tai Konstan äidille, että nyt pakotat poikasi olemaan lapseni kanssa, mutta toisaalta moni äiti on kaiketi opastanut omaa lastaan ottamaan meidän Veikka-Pekan huomioon. Kutsuja synttäreille tulee ja meille on tullut jokainen kutsuttu, on pyydetty mukaan pelaamaan ja pyöräretkelle. Tiedän, että lapseni on kaveripiirin ulkokehällä eli  ei kenellekään se suosituin kaveri, mutta joka tapauksessa mukana ainakin satunnaisesti. Asiasta on puhuttu kotona ja poikaa kannustettu yllättäen olemaan oma itsensä. Jos nykytilanne riittää, niin OK, mutta vanhemmat eivät ryhdy ostamaan tai vaatimaan muilta ystävyyttä.

Paras kaveri löytyi harrastuksen kautta. Toinen samanlainen nörtti asuu yli 80 km päässä, mutta joillekin meistä tuntuu riittävän sähköinen kuva kuvaruudulla.

Mutta miten olla oma itsensä jos omaa mielipidettäkään ei saa sanoa? Jos Pekka sanoo että on tätä mieltä niin toiset eivät sitä kunnioita. Koulumatkalla kiusataan että ootko katsonut tämän elokuvan, joku k12 elokuva. Pekka sanoo että en katso k12 elokuvia ja toiset heti kiusaamaan että ai miksi et katso. Pekka on sanonut että ei hain katso kun ikäraja on kuitenkin se 12 ja itse on 10. Nämä tilanteet ovat inhottavia Pekalle. Toisten pitäisi ymmärtää antaa tilaa myös tälle.

Ap

Meidän Veikka-Pekalla on omat mielipiteensä, ei äidin mielipiteitä. Jos kysellään, että oletko katsonut tiettyä elokuvaa, niin meillä poika osaa sanoa, että en ole, millainen se oli, mitä siinä tapahtui. Ja kas, muut pojat ryhtyvät kertomaan juonesta, räjähdyksistä jne. sen sijaan että jäätäisiin inttämään sitä, mikä on ikärajana. Tätä on muiden kunnioittaminen - kuunnella toisten kokemuksia sen sijaan, että ryhtyisi niitä paheksumaan. Silloin pysyy porukoissa mukana, vaikka ei olisi yhteistä kokemusta.

Sinun Pekkasi on taakka muille lapsille ja vanhemmille ja varmasti kärsii siitä, että äiti pakottaa muita lapsia olemaan kanssaan. Ensin pidin sinua vitsinä, mutta sitten ymmärsin, että kaltaisiasi äitejä on olemassa ja he pystyvät tehokkaasti pilaamaan lapsensa lapsuuden.

Ei Pekka ole jäänyt jankuttamaan ikärajoista vaan sanonut että ei ole katsonut ja vastannut miksi ei ole katsonut. Siksi kun Pekka ei saa katsoa sellaisia elokuvia. On koittanut myös sanoa että ei ole halunnut mutta sekin on kuin punainen vaate ja joukolla kysytään että miksi et. Eikö tuo ole aika selvää kiusaamista että tartutaan asioihin ja kun tuosta elokuvien ikärajoista on ollut aiemmin puhetta että pojat kyllä tietävät MIKSI EI.

Että eiköhän ne ole ne muut jotka jankkaavat. Minä Villen äidille tästä sanoinkin ja Villen äiti vain sanoi että hänestä tuo on normaalia keskustelua kun lapset ihmettelevät ja kyselevät asioita. Ville oli vain kysynyt että etkö vieläkään saa vaikka tiesi ihan hyvin tämän asian. Mutta sanonut toisille että puhutaan jostain muusta. Ei kuitenkaan ok ottaa toista näin hampaisiinsa.

On väärin sanoa että joku on taakka toiselle. Eikä erilaisuutta enää sallita. Entä erityiset? Kehitysvammaiset? Eikö heitäkään enää tarvitse hyväksyä kun taakkoja kaikki vain. Eihän erilainen mielipide tai tapa ole taakka. Mutta esimerkiksi yksi Pekan kaveri on käynyt meillä ja perhe kuuluu johonkin uskontoon. Tämä poika ei saa tehdä määrättyjä asioita niin miksi se meille olisi taakka. Ei meillä tarvi silloin niitä tehdä vaikka Pekka saisikin. Toisaalta tämän pojan kanssa helpompaa kun eivät kuuntele sitä musiikkia eikä ole nuo k12- elokuvat mukana asioissa. Mutta on siinä se usko tietysti erottamassa vähän. Samaa porukkaa on ilmeisesti tuon Villenkin perhe mutta asia ei juurikaan näy. En tiedä tarkalleen oikein mitä. Jossain käyvät. Lähinnä heillä on joitain uskoon liittyviä menoja. Hassua että Ville sanoo että itse haluaa mennä johonkin tämmöiseen ja siksi ei pääse mukaan. Luulen että vanhemmat sanoneet että pitää mennä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset itse päättävät ovatko kotona/ulkona tai kaverin kanssa, ja kenen kanssa. Ketään ei saa pakottaa mihinkään. Ei ole mahdollista että koko ajan on kaveri kaikilla vapaa-aikana, voi tehdä myös itsekseen asioita tai opetella. Tai soittavat vaikka toiselle joskus. Tottakai voi sopia vanhempien kanssa silloin, jos lapset pitävät toisistaan ja on halua nähdä, olla yhdessä.

En ole samaa mieltä. Kyllä vanhemmat päättävät kenen kanssa lapsi on ja näin sen pitäisi mennä jos ei muuten onnistu.

Ap

Tuolla sun toiminnalla minä vanhempana päättäisin, ettei lapseni saa olla lapsesi kanssa. Ihan vaan siksi, ettei minun tarvitsisi olla kanssasi tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap tullut ajatelleeksi, että Pekallasi saattaisi olla kavereita ja hän saattaisi päästä Villen ja muiden mukaan paljon useammin, jos sinä et puuttuisi jatkuvasti asiaan? Vaikutat nimittäin - anteeksi vaan - erittäin rasittavalta vanhemmalta ja itse ainakin pysyisin jo ihan sinun takiasi erossa myös lapsestasi. 

Mutta eihän hän ole yleisesti ottaen päässyt jos minä en ole tätä järjestänyt. Eli kun Pekka kysyy Villeltä niin on usein muita asioita ja Pekka ei pääse. Vanhemmille soittamalla Pekka pääsee mukaan ainakin välillä.

Nyt on viikonloppuna yhden pojan luona joku naamiaisilta jonne Pekkaa ei kutsuttu vaikka haluaisi mennä. Jonkun synttärit ehkä. Pekka oli kysynyt saako tulla, kuulemma ei kun tulee vain muutama kaveri. Pekka oli hyvin pahalla mielellä kun tuli koulusta ja, meni huoneeseensa ovia paiskoen. Tällä tavalla tämä nyt purkautuu, kun ei oteta mukaan. Ville ja Konsta olivat TIETYSTI kutsuttujen joukossa. Ajattelin että voisin iltapäivällä soittaa pojan kotiin ja jutella koska ei reilua jättää aina sama pois joukosta.

Vai miten sinä tämän asian hoitaisit? Jos lapsi itse yrittää mutta ei onnistu kun tulee syytä ja tekosyytä tuutin täydeltä.

Ap

Tuo on paras tapa hoitaa asia eli soitto juhlijan vanhemmille ja ilmoitus, että nyt ei ole meidän Pekkaa toteltu ja pojalla on paha mieli, paiskoo oviakin jo. Että voisiko pojan vanhemmat aluksi pyytää anteeksi, kun Pekkaa ei kutsuttu, vaikka tämä oli ilmoittanut, että pitää päästä mukaan. Ja sen jälkeen pojan vanhemmat järjestävät samalle porukalle vastaavat naamiaiset, mutta Pekka kutsutaan mukaan ja joku Kalle jätetään pois, koska Pekka ei Kallesta tykkää. Kun Pekka otetaan mukaan joko hyvällä tai pakottamalla ja sinä äitinä soitat niin monta kertaa ja selität asian niin monta kertaa että ymmärtävät, että Pekan tunteita on loukattu ja Pekalla on oikeus valita kaverinsa. Jos se ei näille käy, niin sinä et välitä, koska soittamalla vanhemmille asia järjestyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin viimeisen sivun ja niissä olevien ap:n kommenttien perusteella sanon, että loepta nyt hyvä ihminen tuo. Ei mene enää kauaa, kun Pekkaasi ihan oikeasti aletaan kiusaamaan tuosta sun tuputtamisestasi. 

Ihan muuten on mennyt hyvin mutta kavereita ei löydy ja vapaa-ajalla me viihdytämme Pekkaa ellen ota yhteyttä vanhempiin voisiko Ville tai Konsta esimerkiksi olla Pekan kanssa. Näin Pekka pääsee seuraan missä haluaa olla.

Ap

Ja viikko viikolta huomaat, että se toivottu seura on kovin kiireistä. Konstan ja Villen vanhemmat oppivat sanomaan, että pojat on harkoissa tai mummo on tulossa käymään tai pitää mennä ostamaan lenkkareita, joku toinen kerta sitten. Koulussa Pekan kanssa ei haluta tehdä ryhmätöitä ja opettaja ottaa yhteyttä, koska muut kokevat, että Pekka pyrkii määräilemään. Lopulta olet siellä Konstan kodin vieressä varmistamassa, lähtevätkö todella mummolaan ja jos näyttää siltä, että Ville on siellä kyläilemässä, niin ryntäät soittamaan ovikelloa ja haukut Konstan äidin valehtelijaksi ja teet tietty lasun, koska pojat pelaavat jotain k12 peliä. Mutta Pekka on iloinen, hän pääsi mukaan eikä joudu  lähtemään pois, koska kiinnitit hänet käsiraudoilla Konstan vaatekomeron oveen.

Nämä tilanteet on sellaisia että joku haluaa vaikka pelata Fortnitea ja Pekka jotain muuta. Pekkaa ei kuunnella tai sanotaan että pelataan sitä sun toivomaa myöhemmin. Tai pojat ovat porukalla pihalla. Joskus on näitä seuraleikkejä. Kerran Pekka ehdotti kirkonrottaa mutta toiset halusivat olla jotain muuta. Kyllähän se yhdenkin mielipide pitäisi huomioida sillä. Miksi se olisi sen väärempi kuin muidenkaan.

Ap

Ehkä näin, mutta sinun täytyy nyt ymmärtää että lapsesi on opittava ITSE pitämään puoliaan ja neuvottelemaan tekemisistä kavereiden kanssa. Älä puutu asioihin. Jos riitoja tulee, niitä tulee. Anna lasten selvittää ne itse. Aikuinen puuttuu vasta varsinaiseen kiusaamiseen. Mikään kuvaamasi ei sellaista ole. Vaikuttaa siltä että lapsesi on sosiaalisilta taidoiltaan hieman ikäisiään jäljessä, mutta anna nyt hyvä ihminen hänen rauhassa viettää aikaa niiden omien kavereidensa kanssa jotka ovat vähän nuorempia ja samalla tasolla! Jos lapsesi haluaa nimenomaan jonkun tietyn kanssa leikkiä, voit sanoa että kysyy itse sopiiko. Jos vastaus on ri, älä tee siitä numeroa, vaan toteat vaan että kurja juttu, mutta sitten on keksittävä muuta. Et myöskään voi määräillä minkä verran muut ovat valmiita joustamaan sinun lapsesi tahdon mukaisesti, tai että muut joutuvat noudattamaan teidän perheen sääntöjä. Jos teidän säännöt jonkin asian suhteen ovat niin tiukat ettet voi hyväksyä poikkeuksia, on sitten tilanne se, että sinun on todettava lapsellesi ettet halua hänen olevan kyseisen kaverin kanssa. Et siis voi puuttua kaverin toimintaan, ainoastaan oman lapsesi toimintaan. Todettakoon vielä että kun olen kahlannut tämän ketjun alusta loppuun, tulee kyllä vaikutelma että sekä sinulla että lapsellasi on jonkinasteista sosiaalistentaitojen jäykkyyttä/ kömpelyyttä ja hankaluutta tilanteiden ja niihin sopivan käytöksen tulkitsemisessa.

Minun mielestä ei tarvitse joustaa jos joku asia on vahingollinen. Esimerkiksi jos ikäraja on elokuvissa 12 niin miksi niitä pitäisi katsoa sen aiemmin. Tai jos katsotaan jotain kiroilevia tubettajia niin kenen etu se on? Kyllä me joustamme sellaisissa asioissa mitkä eivät opeta huonoja tapoja tai ole vahingollisia kuten nuo mainitsemani esimerkit.

Ei Pekka ole ikäisiään jäljessä ja tämän takia en haluaisikaan että on nuorempien kanssa koska herkästi tulee sellainen ajatus kun ei ole oman ikäluokan kanssa.

Ap

Ei sun tarvii joustaa, jos et halua. Joustamattomuutesi hinta on tämä kaveriongelma. Et voi pakottaa muita perheitä tahtoosi, et vaikka kuinka haluaisit.

Näin uusperheellisenä toivon, ettet koskaan eroa. Kirjoitukset aiheella miehen exä hel****stä puuttuu perheemme asioihin ovat vastaavista ihmisistä.

No on sen kummaa miten yksi voidaan pakottaa olemaan yksin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Luin jostain että olisi hyväksi saada hyväksyntää nimenomaan samanikäisiltä lapsilta. Eihän ikäero vuotta nuorempiin mitenkään suuren suuri ole mutta haluaisin että lapsella olisi kavereita omalta luokalta. Entäs yläkoulussa kun ei ole kavereita saman ikäisissä? Lasta ei kiusata kylläkään ja ihan ottavat koulussa porukkaan jos haluaa mennä. Yleensä ei halua. Ehkä se johtuu siitä että vapaa-ajallakaan ei samaan sakkiin pääse.

Jossain luki että olisi tärkeää saada kavereita ihan omasta ikäluokasta ja kokea hyväksyntää heidän taholtaan. Siksi tämä asia on niin tärkeä.

Tuntuu vain niin omituiselta että miksi aina tämä lapsi jää pois ja on jotenkin liikaa. Kaksin voi olla jonkun luokkakaverin kanssa jos minä tämän hoidan mutta omaehtoisesti eivät sovi. Ja jos lapsi kysyykin joskus pääseekö mukaan niin porukkaa on jo tämän verran ja ei meille pääse enempää väkeä. Nämä ihan vakiovastauksia.

Meillä ei ole mitään rajaa sille montako kaveria tulee. Ei ainakaan niin että yksi onkin yhtäkkiä ylimääräinen ja liikaa. Näin näköjään jollain lapsilla ja heidän vanhemmillaankin. Ymmärrän kyllä jos joku 20 kaveria on tulossa mutta tässä on kysymys viidestä tai korkeintaan kuudesta pojasta.

Toinen sisarus menee itsenäisesti eikä koskaan tämmöistä ongelmaa. Keskenään tulevat hyvin toimeen. Kysyin että miksihän tämä kaveri asia on näin. Sisarus sanoi että kavereiden mielestä tämä lapsi on ihan mukava mutta vähän erilainen. Kysyin että miten. No tämä nelosluokkalainen keksii juttuja (ovat vitsejä) ja haluaa kuulemma määräillä liikaa.

Nämä eivät pidä paikkaansa. Tästä asiasta juteltiin joskus koulussakin. Tämä lapsi ei halua määräillä mutta toiset eivät ota hänen mielipidettä huomioon. Jos lapsi vaikka sanoo että tehdään tämä asia näin niin se ei toisille käy ja halutaan tehdä asia jotenkin toisin. Ei tietenkään aina mutta sen verran usein että minusta tuo on kiusaamista koska lapsi pahoitti asiasta mielensä. Opettaja ei tätä asiaa ole näin nähnyt joten turha hänelle on siitä sanoa. Normaaleja erimielisyyksiä kuulemma.

Pari minunkin viestiä tuossa välissä ylempänä. En vain muista allekirjoittaa.

Ap

Eiköhän sisarus parhaiten tiedä mikä on ongelman ydin. Hän katsoo tätä lapsen silmin ja toisaalta paljon objektiivisemmin kuin sinä. 

Mitä jos juttelisitte lapsesi kanssa siitä, miten leikeissä ja tekemisissä pitää olla tasapuolinen? Ja että tarinoidessa kannattaa seurata yleisöään, kaikki jutut eivät uppoa kaikille. Lapsen ei tarvitse muuttua, mutta jos hän itse kokee jäävänsä porukan ulkopuolelle, meidän vanhempien tehtävä on yrittää auttaa joko muuttamaan toimintaa tai etsimään toisenlaisia kavereita. 

Miten voi muuttaa omaa toimintaa jos on reilu ja kiltti toisille, kuitenkin tuntuu aina jäävän muiden jalkoihin. Ei tule kuulluksi ja kuunnelluksi eikä saa omia mielipiteitään juuri koskaan läpi. Jos sanoo ettei saa tehdä sitä tätä niin kysellään että miksi vaikka tiedetään varsin hyvin.

Mitä pitää Pekkana tehdä toisin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko aloittaja vastata aikaisemmin esittämääni kysymykseen?

Haluaako poika itse olla sosiaalinen, vai luuletko sinä äitinä tekeväsi pojan elämästä parempaa pakottamalla hänet vapaa-ajalla viettämään aikaa "kavereiden" kanssa?

Itse olen ihan pikkulapsesta asti ollut erittäin introvertti, ja ihan säälittää ajatus siitä, kuinka uupunut poikasi saattaa olla.

Haluaa olla Villen ja kumppaneiden kanssa. Juuri siksi soitan Villen vanhemmille tai Konstan kotiin ja pyydän ottamaan mukaan. Jos ei haluaisi niin en tietenkään kyselisi. Aloitteet tulevat aina pojalta itseltään. Eli poika tulee kotiin ja sanoo että Konsta menee tänään Elmerille ja haluaisi myös mennä Elmerille joku päivä. Voi olla että on itse kysynyt mutta Elmeri sanoo että katsotaan myöhemmin tai toisena päivänä.

Helppo se on Villen äitinä sanoa että eikö lapsi voi olla nuorempienkin kanssa. Voi olla ja onkin. Vapaalla ei heidänkään kanssaan koska aika usein tulee tämä että ei jostain syystä käy. Koulussa pääsee paremmin porukkaan.

Voi olla että en osaa itse lukea kaikkia tilanteita kun en siellä koulussa ole mutta eikö ole vähän väärin olla jonkun kanssa koulussa ja sitten vapaa-ajalla jättää yksin? Minä olen kyllä pyytänyt mukaan yksinäisiäkin vaikka olisivatkin vähän eri tyyppisiä kuin minä.

Juttelin eilen Villen äidin kanssa huolestani Pekan suhteen. Olen kertonut monta kertaa Villelle että toivoisin poikien olevan tiiviimmin yhdessä. Ville aina sanoo että kyllähän sitä voisi useamminkin. Kun minä alan kysellä että tuletko Pekalle vaikka huomenna tai menettekö pelaamaan jalkapalloa ylihuomenna niin Villellä on sitä ja tätä ja on Konstan kanssa sopinut niin ja näin. Yllättäen löytyy tekemisiä mitä eivät koskaan tunnu Pekan kanssa tekevän. Että mennään heittämään kiekkoja tai suunnistamaan kalaan tai, retkelle. Näitä asioita ei tehdä ikinä kun Pekka on mukana ja jos ehdottaa niin eivät halua näitä tehdä. Siksi tuntuu vähän epäuskottavalta että näinkö monia asioita tekee.

Jos ei halua olla Pekan kanssa voisi sanoa suoraan mutta aina tulee että ei se siitä ole kiinni kun aika ei vaan riitä. Kiireistä se on meilläkin ja tuntuu että muilla vanhemmilla sentään on mahdollisuus vähän huokaista kun lapset menevät hetken toisten kanssa. Meillä Pekka on niin paljon vanhempien kanssa että tuntuu välistä ihan uuvuttavalta.

Isompi sisarus sanoo että ei ala ottamaan Pekkaa mukaan kavereidensa kanssa koska Pekalla on niin eri jutut. Eli tavallaan kiusaa hänkin vaikka eihän se hänen vastuulla ole. Mutta siksi juuri vanhempana tässä joutuu järjestelijän rooliin. Muuten Pekka on vain kotona.

Tänään taas hyvä esimerkki. Konsta ja Ville olivat puhuneet menevänsä kalaan ja Pekka kysyi saako tulla mukaan. Pojat olivat kysyneet onko Pekalla välineitä, heillä kuulemma on ja ylimääräisiä isällä mutta niitä ei voi millään lainata. Kun Pekalla ei ole välineitä niin ei sitten päässyt mukaan. Pojat sanoivat että tehdään jotain muuta toisen kerran. Kun minä soitin Konstan äidille niin tämä ei tiennyt poikien suunnitelmista sen tarkemmin ja lupasi että juttelee Konstan kanssa kunhan jollain tauolla kerkeää. Sitten tulikin viestiä että kyllä muuten pääsisi mutta kun ei Pekalla ole välineitä. Mainitsin niistä Konstan isän välineistä mutta äiti sanoi että isä kotiutuu vasta illalla ja on muka niin tarkka ettei niitä voi lainata ilman lupaa.

Eli ei voida lainata välineitä ja tahallaan jätetään yksi pois joukosta. Täällä menee vanhemmatkin mukaan lasten toimintaan.

Ap

Voi apua!

Siis odotitko sinä oikeasti, että tuo äiti lupaa miehensä kalastusvälineet lainaan tältä kysymättä vieläpä jollekin, joka hyvin potentiaalisesti sotkee siiman tai jättää hyvän vieheen pohjaan, kun ei ole taitoa? Että äiti haluaa aiheuttaa riitaa heillä kotona sinun tai poikasi vuoksi? Tai alkaa tuollaisen asian takia viestittelemään/soittelemaan kesken työpäivän? Jos odotit, niin kuinka vieraantunut todellisuudesta voi ihminen olla?!