Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien osuus lasten ystävyydessä?
14.08.2022 |
Nyt kun koulut ovat taas alkaneet, päästään tutun ongelman äärelle. Koululaisten ystävyyssuhteisiin.
Meillä on kaksi lasta. Toisella pyyhkii kaveriasioissa hyvin ja onkin lähes aamusta iltaan menossa kavereiden kanssa vapaa-aikana. Koulupäivien jälkeiset illat täyttyy myös kavereiden kanssa olemisesta.
Sen sijaan toinen lapsemme ei jaa samaa kokemusta. Meinasin kirjoittaa että hän on jäänyt vähän yksin, mutta ei se oikeastaan niinkään ole. Koulussa esimerkiksi on kavereita, mutta ilmeisesti viettää siellä aikaansa lähinnä nuorempien kanssa. Ei itse koe asiaa mitenkään ongelmana mutta me vanhemmat tietysti toivottavaisiin että hyvä ystävä löytyisi omasta ikäluokasta.
Vapaa-ajalla seuraa löytyy myös omanikäisistä lapsista kunhan mä järjestän asian.
Välillä sovin jonkun toisen vanhemman kanssa, että lapsi y tulee meille kylään ja että meidän lapsi voi tulla heille kylään. Tavallaan pitäisi varmaan olla helpottunut mutta tämäkin on vähän ongelmallinen asia. Toisaalta meidän lapsi on koulussa (viime vuonna jo) joutunut kuulemaan harmittelua asiasta. Tyyliin, "Miten mun äiti nyt sopii kysymättä multa, olin jo sopinut että menen Eetulle pelaamaan". Ymmärrän kyllä spontaanin reaktion ja ehkä onkin ollut väärin sopia vanhempien kesken kysymättä lapsilta mutta taas mun mielestä vanhempihan nuo kaveriasiat hoitaa.
Tänä lukuvuonna, jota on tosin jatkunut vasta pari päivää ja huomenna lisää, on tullut mulle itselleni uusi asia. Tuttuun tapaan viestittelin yhdelle äidille sopiakseni lasten kyläilyistä. Tämä äiti vastasi että juttelee lapsensa kanssa ensin ja katsotaan sitten. Myöhemmin ilmoitti että lapsi oli ehtinyt sopia jo jonkun muun kanssa. Ehdotin sitten ihan tiettyä päivää jolloin lapset voisivat vuoroin olla vaikka meillä tai heillä, esim. maanantaisin. Tuon lapsen äiti laittoi, että tuon ikäiset (nelosluokkalaiset) sopii jo paljon keskenäänkin vanhemmilta varmistellen eikä oikein tunne oikeaksi hirveästi tässä vaiheessa ohjailla sitä, kenen kanssa lapsi on. Ja että meidän lapsi on tervetullut heille joku toinen kerta mutta heidän lapsi viettää aikaa mielummin muutaman muun kanssa eikä vanhemmat siksikään halua kiintiöidä jotain tiettyä päivää meidän lapselle.
Juttelin parin muun kanssa asiasta yleisluontoisesti ja ilmeisesti on ihan yleinen ajatus että ei enää vanhemmat sovi keskenään paitsi jos pitää miettiä kyytejä, ja vanhemmat ei tavallaan määrittele kenen kanssa ollaan ja kenen ei. Tavallaan ymmärrän tavallaan en.
Haluaisin ajatuksia. Siitä että lapsi viettää aikaa nuorempien kanssa, ja siitä sopiiko tuon ikäiset todellakin tai kuuluuko sopia, noin paljon keskenään.
Ymmärrän myös ei voi pakottaa- ajatuksen, mutta sitten en kuitenkaan. Miksi ei voi pakottaa? Eikö olisi kaikkien etu jos kaikki mahtuisivat mukaan?
Kommentit (312)
Kymmenvuotias tosiaan sopii kavereiden kanssa ja sitten varmistaa vanhemmilta, saako mennä ja miten pitkäksi aikaa. Tai saako kutsua kaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa lapsesi menisi joku kerhotoiminta jos ei ole urheilusta kinostunnut tai koulun jälkeen nuoriso talolle , siellä on aktivitettiä eri ikäisille ja toimintaa ota itse selvää. Partiokin on ihan OK!
Olenko tosiaan ainoa jonka mielestä olisi ok sanoa että tänään olet nyt Villen kanssa ja huomenna voit itse valita?
Lapsi olisi niiden nuorempien kanssa jos en yhtään puutu.
Vierailija kirjoitti:
Olenko tosiaan ainoa jonka mielestä olisi ok sanoa että tänään olet nyt Villen kanssa ja huomenna voit itse valita?
Lapsi olisi niiden nuorempien kanssa jos en yhtään puutu.
Haloo, kyse on lasten vapaa-ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Olenko tosiaan ainoa jonka mielestä olisi ok sanoa että tänään olet nyt Villen kanssa ja huomenna voit itse valita?
Lapsi olisi niiden nuorempien kanssa jos en yhtään puutu.
No mitä se haittaa, että on nuorempien kanssa? Jos ne on yksilöinä vain sellaisia, joiden seurassa viihtyy paremmin. Ja pidemmällä tähtäimellä muutaman vuoden ikäero ei enää tunnu sit missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ei osaa suunnitella edes kahta tuntia pidemmälle. En tiedä missä vaiheessa oppivat, mutta ainakaan meidän 8v. ja 10v. eivät suunnittele mitään. Korona pisti lusikkansa soppaan ja "opetti" lapset siihen, että oikein kenenkään luo ei voinut mennä tai ketään kutsua kotiin. Tästä olemme kovasti yrittäneet opettaa heitä pois, mutta tuntuu ettei nuo aina edes kaipaa kavereita.
Pienemmän kaverisuhteita vielä tuetaan aika paljon. Lähinnä se on sellaista, että sovitaan jonkun toisen vanhemman kanssa, että tiistaina minä haen lapset iltiksen jälkeen meille. Isompi hoitaa kaverijutut itse ja se on juuri sellaista, että joku soittaa voivatko nähdä ja sitten kyläilevät puolin tai toisin. Viikonloppuisin on hankalampaa kun tuntuu että meillä on aivan eri rytmi kuin muilla. Kaverit laittaa jo klo 9 viestiä, että mennäänkö ulos. Meillä avataan silmiä siihen aikaan.
Ei olisi oikein sopia mitään tiettyä viikonpäivää jolloin ollaan saman kaverin kanssa. Tuon ikäiset sopii keskenään. Ymmärrän kyllä, että haluaisit sopia tapaamisia lapsesi puolesta silloin tällöin, jos ei hänellä oikein oman ikäisiä kavereita ole. On tosi hyvä, että hänellä on edes nuorempia kavereita. Löytyisikö jostain harrastuksesta joku samanikäinen, jonka kanssa sopia joskus näkemisiä ennakkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluikäinen lapsi sopii itse kaveriasiansa ja miltä sinusta tuntuisi jos olisit se lapsi joka on vanhempien toimesta pakotettu ottamaan leikkiin mukaan. Se että kaikki mahtuu mukaan on kaunis ajatus mutta käytännössä se ei toimi kun koulussa ja päiväkodissa. Vapaa-ajallaan kukin saa valita kenen kanssa aikaansa viettävät.
Ajatteletko tosiaan, että muiden lasten pitäisi ikään kuin velvollisuutena tai hyväntekeväisyytenä viettää sinun lapsesi kanssa vapaa-aikaa?
Suosittelen minäkin vaikka partiota tai muuta yhteistoimintaan perustuvaa harrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasta saa pakottaa ystäväksi. Lapsestasi tulee tyyppi, jota kaihdetaan, jos alat vaatimaan.
Vierailija kirjoitti:
Kouluikäinen lapsi sopii itse kaveriasiansa ja miltä sinusta tuntuisi jos olisit se lapsi joka on vanhempien toimesta pakotettu ottamaan leikkiin mukaan. Se että kaikki mahtuu mukaan on kaunis ajatus mutta käytännössä se ei toimi kun koulussa ja päiväkodissa. Vapaa-ajallaan kukin saa val
ita kenen kanssa aikaansa viettävät.
Sepä se. Lapset kyllä sanoo toisilleen, että "sun äiti sanoi, että pitää leikkiä sun kanssa". Tosi "kivaa" lapsen kannalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko tosiaan ainoa jonka mielestä olisi ok sanoa että tänään olet nyt Villen kanssa ja huomenna voit itse valita?
Lapsi olisi niiden nuorempien kanssa jos en yhtään puutu.
Olet tai ainakin vähemmistössä. Jos lapsi viihtyy niiden kanssa niin mikä on ongelma,
ja haluuko niiden nuorempien lasten vanhemmat että lapsensa" leikkii " isomman kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 11- ja 9-vuotiaat lapset, nuorempi taitavampi kaveriasioissa ja vanhempi vähemmän taitava.
Sanoisin, että asia ei ole joko-tai vaan sekä-että. Meidän viidesluokkalainen edelleen näkee pitkäaikaisinta kaveriaan vanhempien välityksellä, ihan tavasta ja tottumuksesta ja siksi että vanhemmistakin on kiva välillä kyläillä toistensa luona. Samalla hän opettelee itse hengailemaan kaverien kanssa ja tekemään aloitteita.
Alussa kuulostat ihan fiksulta, mutta sitten menee provoilun puolelle tuo "miksi ei voi pakottaa?" ja "sopiiko lapset muka keskenään?" Sinähän itse kerroit, että vanhepi lapsesi hoitaa asiat itse.
Mikä sinua siis mukamas hämmästyttää? Olisiko ok, jos joku toinen äiti pakottaisin vanhemman lapsesi hänen oman lapsensa kanssa leikkimään?
Tuon ikäiset kyllä ihan itse hoitavat kaverisuhteensa. Toki vanhemmiltaan kysyvät sopiiko kutsua vieraita tai mennä itse kylään.
Kysyit ajatuksia asiasta. Meillä on myös nelosluokkalainen, enkä ole kyllä enää vuosiin sopinut mitään kaveritreffejä hänen puolestaan. Meillä on myös nuorempi ja vanhempi lapsi, ja myös vanhemman kohdalla alkoivat itsekseen sopia kaverimenojaan silloin kun aloittivat koulun, eli ekaluokkalaisina. Eskarissa sovittiin vielä usein vanhempien kesken miten lapset tapaavat, jos esim oli sen verran matkaa ettei voinut lasta yksin päästää.
Voisin olla varma, että meidän nelosluokkalainen vetäisi aikamoiset herneet nenään, jos kertoisin, että äiti onkin sopinut sinulle täksi illaksi Juuson leikkimään😅
Vierailija kirjoitti:
Alussa kuulostat ihan fiksulta, mutta sitten menee provoilun puolelle tuo "miksi ei voi pakottaa?" ja "sopiiko lapset muka keskenään?" Sinähän itse kerroit, että vanhepi lapsesi hoitaa asiat itse.
Mikä sinua siis mukamas hämmästyttää? Olisiko ok, jos joku toinen äiti pakottaisin vanhemman lapsesi hänen oman lapsensa kanssa leikkimään?
En ole aloittaja, mutta kolmen lapsen äitinä vastaan kuitenkin.
Olen kaikkien lasteni kohdalla saanut päiväkodin/koulun ammattikasvattajilla vinkkejä tyyliin: haluaisitteko kutsua Pekan joskus kylään.
Kyseinen Pekka ei ole välttämättä ollut aina se lasteni mielestä ideaali leikkikaveri, mutta mikäli Pekalla on ollut perustaidot kunnossa, olen mielelläni järjestänyt yhdessäoloa. Yksi kaveri lisää ei tee pahaa kenellekään, aina se avaa uuden näkymän toiseen kotiin ja perheeseen tapoineen. Ja joillekin se yksi voi olla ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Olenko tosiaan ainoa jonka mielestä olisi ok sanoa että tänään olet nyt Villen kanssa ja huomenna voit itse valita?
Lapsi olisi niiden nuorempien kanssa jos en yhtään puutu.
Jos olisin sopinut olevani tänään Kallen kanssa, niin asia ei olisi OK. Meillä lapset on opetettu siihen, että sopimuksista pidetään kiinni enkä 10v:n äitinä enää päätä, kenen kanssa lapi aikaansa viettää, kunhan seurailen, ettei seura ole sopimatonta. Jos jonkun äiti soittaisi, että voiko Lari tulla leikkimään, niin oma lapsen jo sopimat asiat menevät ehdottomasti edelle.
Kasvatat lapsestasi avutonta.