Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien osuus lasten ystävyydessä?
14.08.2022 |
Nyt kun koulut ovat taas alkaneet, päästään tutun ongelman äärelle. Koululaisten ystävyyssuhteisiin.
Meillä on kaksi lasta. Toisella pyyhkii kaveriasioissa hyvin ja onkin lähes aamusta iltaan menossa kavereiden kanssa vapaa-aikana. Koulupäivien jälkeiset illat täyttyy myös kavereiden kanssa olemisesta.
Sen sijaan toinen lapsemme ei jaa samaa kokemusta. Meinasin kirjoittaa että hän on jäänyt vähän yksin, mutta ei se oikeastaan niinkään ole. Koulussa esimerkiksi on kavereita, mutta ilmeisesti viettää siellä aikaansa lähinnä nuorempien kanssa. Ei itse koe asiaa mitenkään ongelmana mutta me vanhemmat tietysti toivottavaisiin että hyvä ystävä löytyisi omasta ikäluokasta.
Vapaa-ajalla seuraa löytyy myös omanikäisistä lapsista kunhan mä järjestän asian.
Välillä sovin jonkun toisen vanhemman kanssa, että lapsi y tulee meille kylään ja että meidän lapsi voi tulla heille kylään. Tavallaan pitäisi varmaan olla helpottunut mutta tämäkin on vähän ongelmallinen asia. Toisaalta meidän lapsi on koulussa (viime vuonna jo) joutunut kuulemaan harmittelua asiasta. Tyyliin, "Miten mun äiti nyt sopii kysymättä multa, olin jo sopinut että menen Eetulle pelaamaan". Ymmärrän kyllä spontaanin reaktion ja ehkä onkin ollut väärin sopia vanhempien kesken kysymättä lapsilta mutta taas mun mielestä vanhempihan nuo kaveriasiat hoitaa.
Tänä lukuvuonna, jota on tosin jatkunut vasta pari päivää ja huomenna lisää, on tullut mulle itselleni uusi asia. Tuttuun tapaan viestittelin yhdelle äidille sopiakseni lasten kyläilyistä. Tämä äiti vastasi että juttelee lapsensa kanssa ensin ja katsotaan sitten. Myöhemmin ilmoitti että lapsi oli ehtinyt sopia jo jonkun muun kanssa. Ehdotin sitten ihan tiettyä päivää jolloin lapset voisivat vuoroin olla vaikka meillä tai heillä, esim. maanantaisin. Tuon lapsen äiti laittoi, että tuon ikäiset (nelosluokkalaiset) sopii jo paljon keskenäänkin vanhemmilta varmistellen eikä oikein tunne oikeaksi hirveästi tässä vaiheessa ohjailla sitä, kenen kanssa lapsi on. Ja että meidän lapsi on tervetullut heille joku toinen kerta mutta heidän lapsi viettää aikaa mielummin muutaman muun kanssa eikä vanhemmat siksikään halua kiintiöidä jotain tiettyä päivää meidän lapselle.
Juttelin parin muun kanssa asiasta yleisluontoisesti ja ilmeisesti on ihan yleinen ajatus että ei enää vanhemmat sovi keskenään paitsi jos pitää miettiä kyytejä, ja vanhemmat ei tavallaan määrittele kenen kanssa ollaan ja kenen ei. Tavallaan ymmärrän tavallaan en.
Haluaisin ajatuksia. Siitä että lapsi viettää aikaa nuorempien kanssa, ja siitä sopiiko tuon ikäiset todellakin tai kuuluuko sopia, noin paljon keskenään.
Ymmärrän myös ei voi pakottaa- ajatuksen, mutta sitten en kuitenkaan. Miksi ei voi pakottaa? Eikö olisi kaikkien etu jos kaikki mahtuisivat mukaan?
Kommentit (312)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ole vaatinut että ole sinä Ville vain meidän Pekan kanssa eikä kenenkään muun kanssa. Totta kai voi olla muitakin kavereita. Mutta ei ole oikein että ikätoveri jätetään yksin.
Täällä päässä nämä Villet ja muut Pekan kanssa kyllä ovat kun minä asian järjestän. Mutta ei juuri muuten. Ville ja Pekka voivat kuitenkin tehdä hauskoja asioita yhdessä 89joten en ymmärrä miksi ei voisi muutenkin olla jos kuitenkaan ei mitään ongelmaa?
Mutta täällä päässä Ville ja kumppanit ovat hyvin usein menossa. Ollaan jonkun kotona pelamaassa, no täällä on jo kuusi ei mahdu. Tai että lähdettiin juuri porukalla uimaan ja meitä on jo viisi eikä Konstan autoon mahdu enempää. Laitetaan kuvia whatsapptiloihin kuinka ollaan siellä täällä ja tuolla.
Joskus Pekka on mukana jossain hetken mutta tämäkin pitää minun järjestää. Eli pojat puhuvat koulussa tai tulee puheeksi että ovat menossa johonkin paikkaan. Pekka tulee kotiin ja haluaa myös mennä. Ei me jakseta koko ajan olla menossa Pekan kanssa sinne ja tänne ja parempi näitä kokemuksia olisi saada kavereiden kanssa. Niinpä sitten otan yhteyttä vanhempiin ja kysyn jos Pekka pääsisi mukaan. Välillä tosiaan onnistuu. Välillä vanhemmillakin on näitä että ei mahdu autoon tai mennään vain nyt tällä porukalla. Miten yhdelle voi sanoa että ei mahdu.
Mitä minä toivoisin Villen äidiltä? Haluaisin että Pekka saisi olla kenen kanssa haluaa. Onhan tämä muidenkin oikeus. Ja Pekka kysyy usein kotona että voiko olla Villen kanssa. Voiko Ville tulla meille, voinko mennä Villelle. Villen vanhemmat ei tätä ymmärrä kun Villellä on paljon kavereita. Eikä meilläkään ole tuon toisen lapsen kanssa tätä. Menee paljon kavereiden kanssa.
Ap
Tuo "ei mahdu autoon" paljasti aloituksesi trollaukseksi tai sitten olet yksinkertaisesti tyhmä. Ei autoon SAA ottaa enempää matkustajia kuin mitä on tuorvavyöpaikkoja.
Tiedän kyllä että autoon ei saa ottaa enempää kuin paikkoja on enkä minä ole sitä vaatinutkaan. Kerron vain minkälaisia nämä vastaukset niin vanhemmilta kuin lapsilta on. Ja tarkoitan tällä sitä että miksi juuri Pekka ei siihen autoon mahdu. Ymmärrän tietysti jos on sovittu aiemmin mutta miten se voi aina sattua niin. Ja Pekka kun soittaa niin auto täynnä. Kerran veimme Pekan myöhemmin mukaan omalla kyydillä.
Eli tavallaan tuntuu niin kuin vanhemmat mahdollistaisi sen että on ok olla ottamatta yhtä mukaan.
Ap
No kun on tarkoitus mennä jonkun muun kuin Pekan kanssa. Jonkun, joka on kyseisen lapsen kaveri. Pekka ei ole hänen kaverinsa, vaikka miten yrittäisit tyrkyttää Pekkaasi kaveriksi. Teet Pekallesi vain karhunpalveluksen, jos yrität tyrkätä hänet mukaan, vaikka häntä ei haluta mukaan. Nyt alatte etsiä Pekalle sellaisia kavereita, jotka viihtyvät Pekan kanssa. Ja mitä tulee siihen opettajankin normaalina pitämään asiaan, niin totuus nyt vaan on, että jos viidestä pojasta 4 haluaa tehdä asian tavalla X ja sun Pekkasi tavalla Y, asia tehdään tavalla X, vaikka Pekan tulisi miten paha mieli tahansa. Enemmistö päättää.
Kirjoitin aiemmin tähän ketjuun lapsesta, jolla ei ole kavereita. Lapsesta, joka ajattelee muiden olevan häntä varten.
Tämä lainaamani kirjoitus kuulostaa myös kuin tuolta lapselta. Hän ei oikein ymmärrä, että muilla on omat mielenkiinnonkohteet ja oma tahto. Tästä oli hyvä esimerkki kerran, kun olisivat menneet porukalla pikaruokaa syömään. Enemmistö halusi paikkaan X, tämä lapsi paikkaan Y. Lapsi ei voinut käsittää, että muut eivät halua samaa kuin hän tai aio muuttaa mieltään. Vanhemmat kun olivat tietenkin aina menneet lapsen mieleiseen paikkaan. No päätyivät paikkaan X, mutta ilmeisesti kina oli jättänyt jäljen, koska toiste ei noiden kavereiden mukaan kutsua tullut. Tämä lapsi ei huuda ja raivoa, mutta se nyrpistely ja päivittely ja hämmästys siitä, että maailma ei pyöri hänen ympärillään on rasittavaa. Onneksi nyt teininä vähenemään päin, mutta muut lapset kyllä oppivat tämän jo paljon aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitäs tehdään jos se Pekka kyselee itse kavereilta että voidaanko tavata ja kenellekään ei käy? Aika monesti hoetaan tätä että ei voida pakottaa mutta onko se sitten ok jos Pekalla ei ole oikeastaan yhtään kaveria?
Eli Pekka soittaa vaikka Valtterille joka sanoo että ei käy kun ollaan pelaamassa ja meille voi tulla nyt vain neljä kaveria. Tai jos ollaan tekemässä jotain muuta niin aina on jo porukka valmiina. Koskaan ei soiteta ja kysytä Pekkaa mukaan.
Jos Pekka vain ilmoittaa että mäkin tulen mukaan on se taas ongelma muille. Minä olen kehottanut että tekee näin mutta ei toimi sekää.
Mitäs siinä voi vanhempana tehdä.
Jakaa harmia lapsen kanssa, ja auttaa löytämään kavereita vaikka jonkin harrastuksen kautta. Voi myös miettiä miksi lapsi joutuu hyljeksittyyn asemaan. Voi seurailla miten lapsi toimii suhteessa toisiin lapsiin, jos niitä kavereita edes joskus saa houkuteltua käymään. Ja voi pyytää myös opettajalta apua tässä asiassa. tarkoitan siis että voi tehdä huomioita esimerkiksi siitä onko toiminta ikätasoista ja vastavuoroista, ymmärtääkö ja noudattaako lapsi sosiaalisia normeja, onko kovin määräilevä suhteeessa kavereihin, tai onko jotain muuta aikuisen silmin nähtävää selitystä tilanteelle. Jos jotain tällaista selviää, voi niiden taitojen kehittymistä tukea jotta tilanne jatkossa kehittyisi parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parin viimeisen sivun ja niissä olevien ap:n kommenttien perusteella sanon, että loepta nyt hyvä ihminen tuo. Ei mene enää kauaa, kun Pekkaasi ihan oikeasti aletaan kiusaamaan tuosta sun tuputtamisestasi.
Ihan muuten on mennyt hyvin mutta kavereita ei löydy ja vapaa-ajalla me viihdytämme Pekkaa ellen ota yhteyttä vanhempiin voisiko Ville tai Konsta esimerkiksi olla Pekan kanssa. Näin Pekka pääsee seuraan missä haluaa olla.
Ap
Ja viikko viikolta huomaat, että se toivottu seura on kovin kiireistä. Konstan ja Villen vanhemmat oppivat sanomaan, että pojat on harkoissa tai mummo on tulossa käymään tai pitää mennä ostamaan lenkkareita, joku toinen kerta sitten. Koulussa Pekan kanssa ei haluta tehdä ryhmätöitä ja opettaja ottaa yhteyttä, koska muut kokevat, että Pekka pyrkii määräilemään. Lopulta olet siellä Konstan kodin vieressä varmistamassa, lähtevätkö todella mummolaan ja jos näyttää siltä, että Ville on siellä kyläilemässä, niin ryntäät soittamaan ovikelloa ja haukut Konstan äidin valehtelijaksi ja teet tietty lasun, koska pojat pelaavat jotain k12 peliä. Mutta Pekka on iloinen, hän pääsi mukaan eikä joudu lähtemään pois, koska kiinnitit hänet käsiraudoilla Konstan vaatekomeron oveen.
Nämä tilanteet on sellaisia että joku haluaa vaikka pelata Fortnitea ja Pekka jotain muuta. Pekkaa ei kuunnella tai sanotaan että pelataan sitä sun toivomaa myöhemmin. Tai pojat ovat porukalla pihalla. Joskus on näitä seuraleikkejä. Kerran Pekka ehdotti kirkonrottaa mutta toiset halusivat olla jotain muuta. Kyllähän se yhdenkin mielipide pitäisi huomioida sillä. Miksi se olisi sen väärempi kuin muidenkaan.
Ap
Ehkä näin, mutta sinun täytyy nyt ymmärtää että lapsesi on opittava ITSE pitämään puoliaan ja neuvottelemaan tekemisistä kavereiden kanssa. Älä puutu asioihin. Jos riitoja tulee, niitä tulee. Anna lasten selvittää ne itse. Aikuinen puuttuu vasta varsinaiseen kiusaamiseen. Mikään kuvaamasi ei sellaista ole. Vaikuttaa siltä että lapsesi on sosiaalisilta taidoiltaan hieman ikäisiään jäljessä, mutta anna nyt hyvä ihminen hänen rauhassa viettää aikaa niiden omien kavereidensa kanssa jotka ovat vähän nuorempia ja samalla tasolla! Jos lapsesi haluaa nimenomaan jonkun tietyn kanssa leikkiä, voit sanoa että kysyy itse sopiiko. Jos vastaus on ri, älä tee siitä numeroa, vaan toteat vaan että kurja juttu, mutta sitten on keksittävä muuta. Et myöskään voi määräillä minkä verran muut ovat valmiita joustamaan sinun lapsesi tahdon mukaisesti, tai että muut joutuvat noudattamaan teidän perheen sääntöjä. Jos teidän säännöt jonkin asian suhteen ovat niin tiukat ettet voi hyväksyä poikkeuksia, on sitten tilanne se, että sinun on todettava lapsellesi ettet halua hänen olevan kyseisen kaverin kanssa. Et siis voi puuttua kaverin toimintaan, ainoastaan oman lapsesi toimintaan. Todettakoon vielä että kun olen kahlannut tämän ketjun alusta loppuun, tulee kyllä vaikutelma että sekä sinulla että lapsellasi on jonkinasteista sosiaalistentaitojen jäykkyyttä/ kömpelyyttä ja hankaluutta tilanteiden ja niihin sopivan käytöksen tulkitsemisessa.
Yhden Villen äiti täällä taas hei.
Joku kirjoitti aiemmilla sivuilla, että mun kaltainen ihmistyyppi... mitenhän se nyt mahtoi ollakaan? No, kuitenkin, rinnastaa omat sangen pienet "ongelmansa" toisten oikeisiin ongelmiin. Näkökulmahan se on tuokin, mutta ihanko todella kommentin kirjoittaja ei ajatellut että Villelle ja hänen kaltaisilleen voi myös olla raskasta joutua vastuutetuksi toisen kaveriasioista ja tunteista. Vaikka jokaisen velvollisuus on mielestäni kantaa kortensa kekoon hyvän ilmapiirin puolesta ja huolehtia omalta osaltaan siitä, ettei ketään kiusata, ei tämä silti ole ensisijaisesti Villen tehtävä.
Mitä Ville voi tehdä, on suhtautua myönteisesti Pekkaan ja koettaa ystävystyä tämän kanssa. Jos ystävyys jossain kohtaa syntyisi, niin mukava juttuhan se on. Jos taas ei, niin en minä siihen ala pakottaa. Eikä minun pakottamiseni mitään auttaisi.
Ap kuulostaa hyvin pitkälti samanlaiselta, kun paikallisen Pekan äiti. Näen toiminnassasi paljon hyvää tarkoitusta, mutta kyseenalaisen toiminnan. Toisaalta ymmärrän, miksi esimerkiksi juuri sinä vanhempana otat yhteyttä toisiin vanhempiin: haluat, että Pekalla olisi juuri niitä kavereita joiden kanssa haluaisi viettää aikaansa. Aika selvää on myös, että kyllähän Pekkaa tähän pitäisi tukeakin, mutta ei tekemällä puolesta. Myöhemmin opinnoissa, työelämässä ja kaikkialla ihmissuhteissa täytyy opetella toimimaan, ja on helpompaa, jos joku koodisto on valmiina jo peruskoulussa.
Kritisoit, ap, myös sekä lasten että vanhempien esittämiä syitä, miksi Pekka ei voi tulla mukaan asioihin. Osa syistä voisi olla suoraan meidänkin suusta esimerkiksi siksi, että viidestäkin pelaavasta jätkästä voi lähteä melkoinen melu, yökylään ajatellen Villen huoneeseen ei kerta kaikkiaan saa neljää patjaa enempää mahdutettua ja joskus auto todellakin on täynnä. Vaikka kuinka toivoisin voivani vastata myöntävästi siihen, voisiko Pekka lähteä matsiin meidän kyydillä, en ala riskeeraamaan lakien ja turvallisuusasioiden puitteissa. Joskus on myös niin, että haluamme tehdä asioita perheenä ja toisinaan Ville taas toivoo aikaa erityisesti Konstan ja Eelin kanssa. En voi kieltää Pekkaa tulemasta matsiin meidän kanssa samaan aikaan, ja joskus voin jutustella Villen kanssa että josko Pekka tulisi matsin ajaksi poikaporukkaan. Jos Ville joskus harvoin sanoo, että nyt haluaisi priorisoida parhaat kaverinsa, en näe että tässä olisi mitään väärää vaikka ymmärränkin Pekan mielipahan. Äitinäkin sitä tietysti toivoisi, että lapsi ei näitä joutuisi kokemaan.
Meidän tapauksessa Pekka tosiaan on ihana poika, kuten sanottu. Mielelläni näkisin, että poikien ystävyys lähtisi kunnolla liikkeelle. En väitä, että omakaan poikani on täydellinen, mutta Pekan tapauksessa on hyvin paljon samaa kuin ap:n tapauksessa. Erimielisyydet, joista voisi päästä normaalisti poikien välisellä keskustelulla, eivät ratkea ja kotona Pekka valittaa äidilleen joka sitten joko puhuttelee Villeä tai valittaa minulle. Minulle valittaminen nyt vielä menisikin, mutta keskustelen lapseni kanssa mieluiten itse, etenkin, jos vieras aikuinen ei todella keskusteluun tahdo kyetä vaan lähestyy asioita lähinnä syyllistämisen näkökulmasta. Se, että Ville haluaa ostaa punaisen takin sinisen sijasta, ei mielestäni ole niin suuri näkemysero että sitä tarvitsisi puida aikuisten kesken. Niin kuin ei sekään, että Ville oli ehdottanut että pelataan ensin futista ja ollaan sitten sisällä, kun Pekka olisi halunnut olla koko ajan sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Villen äiti jatkaa vielä:
Edellisen ajatuksen ideana olikin se, millaisena näet oman Pekkasi. Jokainen lapsi on tavallisesti vanhemmilleen rakas, mutta jokainen lapsi myös kykenee toimimaan väärin. Niin Ville, kuin Pekkakin. Meidän tuntema Pekka on juuri vähän sellainen määräilijä, joka ei tahdo kyetä joustamaan asioissa. Jos toinen haluaisi, että joku asia tehtäisiin hänen tavallaan, seurauksena on tekemisen keskeytyminen. Siitä huolimatta, vaikka Ville kuinka yrittäisi puhua, ja vaikka aikuinenkin tulisi viereen ratkomaan näitä erimielisyyksiä.
Näin oli monta vuotta sitten, mutta ajattelin, että pojat on vielä molemmat pieniä ja että tämä menee kyllä ohi kasvun myötä. Mutta vaikka enää ei leikitä samoilla jutuilla, samanlainen kuvio toistuu aina erimielisyyksien tullen. Olen ohjannut Villeä joustamaan Pekan kanssa, kun eivät jatkuvasti oleile yhdessä. Silti tämä vituttaa Villeä ihan selvästi, koska aika raskasta on, jos koko ajan vain toinen päättää tai muuten tekeminen loppuu kuin seinään.
Kun pojat olivat pieniä, jatkuvampi vierellä olo oli mahdollista, mutta ei missään nimessä enää. Tämän vuoksi koen valitettavasti itsekin hieman raskaaksi pyytää näitä Pekkoja meille. En vain kerkeä olla siinä vierellä enkä viidesluokkalaisen kanssa koe niin mielekkääksikään maastoutua kärpäseksi kattoon, kun kaveri tulee käymään.
Miten siis on, ap: voisiko olla mahdollista, että jotain tällaista olisi ilmassa teidänkin Pekalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko tosiaan ainoa jonka mielestä olisi ok sanoa että tänään olet nyt Villen kanssa ja huomenna voit itse valita?
Lapsi olisi niiden nuorempien kanssa jos en yhtään puutu.
Tuo on ok sinun oman lapsen kohdalla, varsinkin jos pidät asiaa tärkeänä hänen kehityksen kannalta. Vastaavaa ei voi kuitenkaan vaatia siltä lapselta, joka "pakotetaan" leikkimään toisen kanssa sen vuoksi, että sillä toisella ei ole kavereita tai joutuu opettelemaan sosiaalista vuorovaikutusta. Toinen äitikin on aika hankalassa paikassa, jos hänen lapsi ei oikeasti viihdy oman lapsesi kanssa.
Jos lapsesi kerran koulussa viihtyy nuorempien kanssa eikä jutut omanikäisten kanssa oikein suju, niin kyllähän hänen vuorovaikutustaidoissa jotain erilaista on. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla siitä, että hän tykkää pomottaa, mihin nuoremmat suostuvat mutta mikä ärsyttää omanikäisiä. Tai hän on vain kehityksessä hieman hitaampi, jolloin yhteiset asiat löytyvät nuorempien kanssa. Asiaa voi joko lähteä aktiivisesti selvittämään esimerkiksi opettajien kautta, tai sitten vain toivoa, että asia muuttuu kasvun myötä. Aiemmin mainitut harrastusryhmät omanikäisten kanssa voisivat olla tähän yksi hyvin sopiva ratkaisu, sellainen mikä on ohjattua toimintaa ja oikeasti kaikki otetaan mukaan.
Tunnen tällaisen lapsen, pari vuotta vanhemman tosin, jolla ei ole juuri ikäisiään kavereita. Hänen kohdallaan kyse on nimenomaan sosiaalisista taidoista. Vanhemmat ovat aina tehneet kaikki tämän ainoan lapsosensa puolesta. Isovanhemmat myös. Sinänsä kivaa lapselle, mutta tämä lapsi on tottunut siihen, että muut ihmiset ovat häntä varten. Esim. kaverien tehtävä on viihdyttää häntä. Juttelin tästä kaveriasiasta hänen kanssaan ja kysyin mitä hän kokee antavansa ystävälle tai kaverille. Lapsi oli aivan hämmästynyt. Hänellä ei ollut käynyt mielessäkään, että hänelläkin pitäisi olla jotain annettavaa ystävyyssuhteeseen. Mielestään kaverin hommahan se on keksiä mitä tehdään ja hän sitten hyväksyy tai ei. Kysyin, että voisiko välillä tehdä kaverinkin mieliksi, vuorotellen ja kompromisseja tehden. Tuntui olevan ihan vieras konsepti.
Et kerro, mikä suhteesi tähän lapseen on, oletko kaverin äiti vai joku sukulainen kenties?
Aika asenteellisesti kuitenkin tunnut suhtautuvan.
Ei varmaan monikaan ala-kouluikäinen ole tottunut puhumaan tuollaisista asioista vieraan aikuisen kanssa ja saattaisi olla aikuisellekin vaikea kysymys äkkiseltään, mitä itse antaa ystävyyssuhteessa.
Lisäksi sanot ehdottaneesi suostumista kompromisseihin vaikka ensin kerrot, että se on aina kaveri, joka ehdottaa jotain.
Tuskinpa se kaverikaan ehdottaa sellaista, mitä ei itse halua tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos joku äiti ehdottaa että hänen yksinäinen lapsi haluaa olla joka maanantai sinun vanhemman sosiaalisesti taitavan poikasi kanssa, suostutko kysymättä pojaltasi? Ja jos poikasi sanoo että ei halua olla hänen kanssa koska heillä ei ole mitään yhteistä eikä viihdy tämän lapsen kanssa ja haluaa olla mieluummin omien kivojen ystävien kanssa, niin pakotatko?
Kyllä pakotan jos sillä yksinäisellä ei muita kavereita ole.
Ap
No pakota se olemaan pikkuveljensä kanssa.
Tämä viimeisinkin Villen äiti jaksoi avata asiaa tosi maltillisesti ja hienosti. Tuon enempään ei oikein voi pystyä kaverisuhteiden tukemisessa ulkopuolinen aikuinen.
Kukaan toinen yksittäinen lapsi tai lapsiporukka ei voi olla vastuussa Pekasta. Kuten moni on sanonut, Pekkaa voi tukea toisin konstein. Tarjota mahdollisuuksia harrastaa, tehdä yhteistyötä koulun kasvattajien kanssa, auttaa käsittelemään pettymyksiä. Toisten ihmisten vapaa-ajan tekemisten kontrolloimisesta kannattaa nyt ihan heti luopua. Se on mahdotonta. Ehkä olet ap huomannut että se aiheuttaa pahaa mieltä ja stressiä sinulle ap?
Poikien ja perheiden vastaukset siitä, miksi ei nyt sovi tulla mukaan, kuulostavat tosi kilteiltä ja Pekan ja tämän äidin tunteita huomioivilta. Jatkossa, muutamien vuosien päästä voi olla että pojat puhuvat ihan toisin. Ei sillä, että se olisi oikein, mutta se on valitettavasti niin silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritetään toimia niin, että hyviä kavereita keskenään voisi olla useampi ihminen keskenään, se on mukavampaakin.
Tämä bestis ajattelu on vähän hassua kun lapset vasta harjoittelee yhteiseloa, ehkä vanhempana toimii paremmin.
Olisi monta kaverusta, jotka vielä huomaisivat niitä jotka hieman syrjässä ja pyytäisivät hänet mukaan ja antaisivat huomiota, siinä se olsi vasta oikea sankaripoppoo.
Mennään yhdessä uimaan, rannalle, pelaamaan ulos, retkelle, rakennetaan pienoismalleja, nukkekotia ym.
On paljon mielenkiintoisempaa eloa kun on enempi porukkaa ja opetetaan aina huolehtimaan muista siinä. Opitaan paremminki uusia ja hyviä taitoja.
Kehitetään ideaa.
Uimaan, rannalle...monet eivät anna lastensa lähteä ilman aikuista vesistöjen ääreen. En minäkään antanut ennenkuin lapseni osasivat tarpeeksi hyvin uida ja olivat muutenkin kehitystasoltaan sellaisia, että eivät tee typeryyksiä.
Ihme saivartelua, eiköhän tuossa pointti ollut vähän toisaalla.
No vedä sinä nyt viiva yli niihin kohtiin, joihin lapsesi ei voi osallistua ja lue teksti sitten uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oma lapseni haluaa kaverinsa meille tai meidän mukaamme jonnekin, lapseni joutuu kysymään multa, sopiiko se. Mulle aikuisena tässä on kysymys vastuuasiasta eli jos vieras lapsi on mun vastuullani, minä päätän, montako vierasta lasta haluan ottaa huolehdittavakseni vai haluanko sillä kertaa ottaa ainuttakaan. Oman kokemukseni mukaan parhaiten pärjää, kun lapsen kavereita on mukana vain yksi. Korkeintaan kaksi, mutta ei sen enempää. Ulkona lapset voivat leikkiä vaikka miten isoissa porukoissa, koska siellä jokainen vanhempi on vastuussa vain omista lapsistaan. Minä omastani ja "pekkojen" vahemmat omistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko tosiaan ainoa jonka mielestä olisi ok sanoa että tänään olet nyt Villen kanssa ja huomenna voit itse valita?
Lapsi olisi niiden nuorempien kanssa jos en yhtään puutu.
Tuo on ok sinun oman lapsen kohdalla, varsinkin jos pidät asiaa tärkeänä hänen kehityksen kannalta. Vastaavaa ei voi kuitenkaan vaatia siltä lapselta, joka "pakotetaan" leikkimään toisen kanssa sen vuoksi, että sillä toisella ei ole kavereita tai joutuu opettelemaan sosiaalista vuorovaikutusta. Toinen äitikin on aika hankalassa paikassa, jos hänen lapsi ei oikeasti viihdy oman lapsesi kanssa.
Jos lapsesi kerran koulussa viihtyy nuorempien kanssa eikä jutut omanikäisten kanssa oikein suju, niin kyllähän hänen vuorovaikutustaidoissa jotain erilaista on. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla siitä, että hän tykkää pomottaa, mihin nuoremmat suostuvat mutta mikä ärsyttää omanikäisiä. Tai hän on vain kehityksessä hieman hitaampi, jolloin yhteiset asiat löytyvät nuorempien kanssa. Asiaa voi joko lähteä aktiivisesti selvittämään esimerkiksi opettajien kautta, tai sitten vain toivoa, että asia muuttuu kasvun myötä. Aiemmin mainitut harrastusryhmät omanikäisten kanssa voisivat olla tähän yksi hyvin sopiva ratkaisu, sellainen mikä on ohjattua toimintaa ja oikeasti kaikki otetaan mukaan.
Tunnen tällaisen lapsen, pari vuotta vanhemman tosin, jolla ei ole juuri ikäisiään kavereita. Hänen kohdallaan kyse on nimenomaan sosiaalisista taidoista. Vanhemmat ovat aina tehneet kaikki tämän ainoan lapsosensa puolesta. Isovanhemmat myös. Sinänsä kivaa lapselle, mutta tämä lapsi on tottunut siihen, että muut ihmiset ovat häntä varten. Esim. kaverien tehtävä on viihdyttää häntä. Juttelin tästä kaveriasiasta hänen kanssaan ja kysyin mitä hän kokee antavansa ystävälle tai kaverille. Lapsi oli aivan hämmästynyt. Hänellä ei ollut käynyt mielessäkään, että hänelläkin pitäisi olla jotain annettavaa ystävyyssuhteeseen. Mielestään kaverin hommahan se on keksiä mitä tehdään ja hän sitten hyväksyy tai ei. Kysyin, että voisiko välillä tehdä kaverinkin mieliksi, vuorotellen ja kompromisseja tehden. Tuntui olevan ihan vieras konsepti.
Et kerro, mikä suhteesi tähän lapseen on, oletko kaverin äiti vai joku sukulainen kenties?
Aika asenteellisesti kuitenkin tunnut suhtautuvan.
Ei varmaan monikaan ala-kouluikäinen ole tottunut puhumaan tuollaisista asioista vieraan aikuisen kanssa ja saattaisi olla aikuisellekin vaikea kysymys äkkiseltään, mitä itse antaa ystävyyssuhteessa.
Lisäksi sanot ehdottaneesi suostumista kompromisseihin vaikka ensin kerrot, että se on aina kaveri, joka ehdottaa jotain.
Tuskinpa se kaverikaan ehdottaa sellaista, mitä ei itse halua tehdä.
Oletko hieman yksinkertainen? Tuo oli lyhennelmä keskustelun sisällöstä. Keskustelu oli oikeasti pidempi ja käytiin lapsentasoisilla termeillä.
Minulla on itselläni useampikin lapsi, joista yksi on samanikäinen kuin tämä lapsi, josta puhuin. Tämä lapseni joutuu välillä olla Ville. Joskus ihan mielellään, välillä väkisin. Olen ko. lapsen kummi, toisen vanhemman lähisukulainen ja toisen hyvä ystävä. Ko. lapsi on ollut meillä hoidossa paljon, meillä on yhteinen sukumökki ja olemme matkustelleet kaikki yhdessä yms.
Annan vielä pari esimerkkiä siitä miten itsekeskeisyys näkyy.
Sukumökillä tein ruokaa. Kummilapsen vanhemmat eivät olleet paikalla. Lapsi ihmetteli, että mitä ihmettä teen, eihän tämä ole hänen lempiruokaansa. Sanoin, että ruoka on oman lapseni lempiruokaa. Seurasi suureen ääneen päivittely, että miten on mahdollista, että se ruoka voi olla jonkun lempiruokaa ja miten on mahdollista, että kun hän on täällä niin ei tehdäkään vain hänen lempiruokiaan. Lapsi ei kiukkuillut, mutta se hirveä hämmästys suureen ääneen sai kyllä kaikille epämukavan olon.
Toisen kerran omat lapseni puuhailivat omiaan, taisivat olla kukin kännykällään tai lukea kirjaa. Tällä kertaa vanhemmat olivat mukana. Lapsi alkoi valittaa heille, niin että kaikki kuulivat, että ei oteta noita (mun lapsia) enää seuraavan mukaan, koska he eivät tee hänen kanssaan koko ajan jotain. Jouduin kertomaan lapselle, että mun lapset on mukana ihan samalla lailla perheenjäseninä kuin hän itse. Etteivät he ole mukana viihdyttämässä eikä heillä ole sellaista velvollisuutta. Taas suuri hämmästys siitä, että mökki kuuluu yhtälailla muillekin.
Ja nyt puhutaan 12-vuotiaasta näitä asioita ihmettelemässä. Ei 6-vuotiaasta.
Tällä lapsella ei tosiaan ole juuri ystäviä. Jos käyttäytyy näin niitä toisia lapsia kohtaan, en ihmettele. Koulussa ei ole ongelmia.
En väitä, että tämän ketjun Pekka toimii näin. Toivon, että Pekan äiti saa tästä pohdittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhden Villen äiti täällä taas hei.
Joku kirjoitti aiemmilla sivuilla, että mun kaltainen ihmistyyppi... mitenhän se nyt mahtoi ollakaan? No, kuitenkin, rinnastaa omat sangen pienet "ongelmansa" toisten oikeisiin ongelmiin. Näkökulmahan se on tuokin, mutta ihanko todella kommentin kirjoittaja ei ajatellut että Villelle ja hänen kaltaisilleen voi myös olla raskasta joutua vastuutetuksi toisen kaveriasioista ja tunteista. Vaikka jokaisen velvollisuus on mielestäni kantaa kortensa kekoon hyvän ilmapiirin puolesta ja huolehtia omalta osaltaan siitä, ettei ketään kiusata, ei tämä silti ole ensisijaisesti Villen tehtävä.
Mitä Ville voi tehdä, on suhtautua myönteisesti Pekkaan ja koettaa ystävystyä tämän kanssa. Jos ystävyys jossain kohtaa syntyisi, niin mukava juttuhan se on. Jos taas ei, niin en minä siihen ala pakottaa. Eikä minun pakottamiseni mitään auttaisi.
Ap kuulostaa hyvin pitkälti samanlaiselta, kun paikallisen Pekan äiti. Näen toiminnassasi paljon hyvää tarkoitusta, mutta kyseenalaisen toiminnan. Toisaalta ymmärrän, miksi esimerkiksi juuri sinä vanhempana otat yhteyttä toisiin vanhempiin: haluat, että Pekalla olisi juuri niitä kavereita joiden kanssa haluaisi viettää aikaansa. Aika selvää on myös, että kyllähän Pekkaa tähän pitäisi tukeakin, mutta ei tekemällä puolesta. Myöhemmin opinnoissa, työelämässä ja kaikkialla ihmissuhteissa täytyy opetella toimimaan, ja on helpompaa, jos joku koodisto on valmiina jo peruskoulussa.
Kritisoit, ap, myös sekä lasten että vanhempien esittämiä syitä, miksi Pekka ei voi tulla mukaan asioihin. Osa syistä voisi olla suoraan meidänkin suusta esimerkiksi siksi, että viidestäkin pelaavasta jätkästä voi lähteä melkoinen melu, yökylään ajatellen Villen huoneeseen ei kerta kaikkiaan saa neljää patjaa enempää mahdutettua ja joskus auto todellakin on täynnä. Vaikka kuinka toivoisin voivani vastata myöntävästi siihen, voisiko Pekka lähteä matsiin meidän kyydillä, en ala riskeeraamaan lakien ja turvallisuusasioiden puitteissa. Joskus on myös niin, että haluamme tehdä asioita perheenä ja toisinaan Ville taas toivoo aikaa erityisesti Konstan ja Eelin kanssa. En voi kieltää Pekkaa tulemasta matsiin meidän kanssa samaan aikaan, ja joskus voin jutustella Villen kanssa että josko Pekka tulisi matsin ajaksi poikaporukkaan. Jos Ville joskus harvoin sanoo, että nyt haluaisi priorisoida parhaat kaverinsa, en näe että tässä olisi mitään väärää vaikka ymmärränkin Pekan mielipahan. Äitinäkin sitä tietysti toivoisi, että lapsi ei näitä joutuisi kokemaan.
Meidän tapauksessa Pekka tosiaan on ihana poika, kuten sanottu. Mielelläni näkisin, että poikien ystävyys lähtisi kunnolla liikkeelle. En väitä, että omakaan poikani on täydellinen, mutta Pekan tapauksessa on hyvin paljon samaa kuin ap:n tapauksessa. Erimielisyydet, joista voisi päästä normaalisti poikien välisellä keskustelulla, eivät ratkea ja kotona Pekka valittaa äidilleen joka sitten joko puhuttelee Villeä tai valittaa minulle. Minulle valittaminen nyt vielä menisikin, mutta keskustelen lapseni kanssa mieluiten itse, etenkin, jos vieras aikuinen ei todella keskusteluun tahdo kyetä vaan lähestyy asioita lähinnä syyllistämisen näkökulmasta. Se, että Ville haluaa ostaa punaisen takin sinisen sijasta, ei mielestäni ole niin suuri näkemysero että sitä tarvitsisi puida aikuisten kesken. Niin kuin ei sekään, että Ville oli ehdottanut että pelataan ensin futista ja ollaan sitten sisällä, kun Pekka olisi halunnut olla koko ajan sisällä.
Kiitos Villen äiti, juuri näin!
Olen itse Veikka-Pekan äiti, mutta lapseni on Pekasta poiketen hyvin hiljainen, ujo ja hidas syttymään tekemisiin, mutta myös sopeutuva, muita kunnioittava ja huomioonottava, tietty myös kympin poika eli koulussa kaikki muu on helppoa paitsi välitunnit ja liikunta. Koskaan en ole soittanut Villen tai Konstan äidille, että nyt pakotat poikasi olemaan lapseni kanssa, mutta toisaalta moni äiti on kaiketi opastanut omaa lastaan ottamaan meidän Veikka-Pekan huomioon. Kutsuja synttäreille tulee ja meille on tullut jokainen kutsuttu, on pyydetty mukaan pelaamaan ja pyöräretkelle. Tiedän, että lapseni on kaveripiirin ulkokehällä eli ei kenellekään se suosituin kaveri, mutta joka tapauksessa mukana ainakin satunnaisesti. Asiasta on puhuttu kotona ja poikaa kannustettu yllättäen olemaan oma itsensä. Jos nykytilanne riittää, niin OK, mutta vanhemmat eivät ryhdy ostamaan tai vaatimaan muilta ystävyyttä.
Paras kaveri löytyi harrastuksen kautta. Toinen samanlainen nörtti asuu yli 80 km päässä, mutta joillekin meistä tuntuu riittävän sähköinen kuva kuvaruudulla.
Lapset itse päättävät ovatko kotona/ulkona tai kaverin kanssa, ja kenen kanssa. Ketään ei saa pakottaa mihinkään. Ei ole mahdollista että koko ajan on kaveri kaikilla vapaa-aikana, voi tehdä myös itsekseen asioita tai opetella. Tai soittavat vaikka toiselle joskus. Tottakai voi sopia vanhempien kanssa silloin, jos lapset pitävät toisistaan ja on halua nähdä, olla yhdessä.
On tärkeää saada kokemuksia, että on tärkeä ja mukavaa seuraa. Vaikka miten äiti järjestäisi leikkihetkiä niiden oman lapsen rakastaman kaverin kanssa, kyllä lapsi tajuaa että kuviossa on jotain outoa. Teini-ikä häämöttää ja itseään etsivät hormonimyrskyiset pojat voivat olla armottomia toisilleen, siinä kohtaa voi peruskohteliaisuus jo karista ja äidin mukaan pakottamalle hang-aroundille sanotaan totuuksia päin naamaa. Mahdollisia skenaarioita ovat se, että lasta aletaan kiusata ja hän vetäytyy olemaan yksin, tai sitten alkaa juoksupojaksi, joka tekee kaikki typerätkin asiat jotta saa pysyä kaveriporukan reunalla.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko aloittaja vastata aikaisemmin esittämääni kysymykseen?
Haluaako poika itse olla sosiaalinen, vai luuletko sinä äitinä tekeväsi pojan elämästä parempaa pakottamalla hänet vapaa-ajalla viettämään aikaa "kavereiden" kanssa?Itse olen ihan pikkulapsesta asti ollut erittäin introvertti, ja ihan säälittää ajatus siitä, kuinka uupunut poikasi saattaa olla.
Haluaa olla Villen ja kumppaneiden kanssa. Juuri siksi soitan Villen vanhemmille tai Konstan kotiin ja pyydän ottamaan mukaan. Jos ei haluaisi niin en tietenkään kyselisi. Aloitteet tulevat aina pojalta itseltään. Eli poika tulee kotiin ja sanoo että Konsta menee tänään Elmerille ja haluaisi myös mennä Elmerille joku päivä. Voi olla että on itse kysynyt mutta Elmeri sanoo että katsotaan myöhemmin tai toisena päivänä.
Helppo se on Villen äitinä sanoa että eikö lapsi voi olla nuorempienkin kanssa. Voi olla ja onkin. Vapaalla ei heidänkään kanssaan koska aika usein tulee tämä että ei jostain syystä käy. Koulussa pääsee paremmin porukkaan.
Voi olla että en osaa itse lukea kaikkia tilanteita kun en siellä koulussa ole mutta eikö ole vähän väärin olla jonkun kanssa koulussa ja sitten vapaa-ajalla jättää yksin? Minä olen kyllä pyytänyt mukaan yksinäisiäkin vaikka olisivatkin vähän eri tyyppisiä kuin minä.
Juttelin eilen Villen äidin kanssa huolestani Pekan suhteen. Olen kertonut monta kertaa Villelle että toivoisin poikien olevan tiiviimmin yhdessä. Ville aina sanoo että kyllähän sitä voisi useamminkin. Kun minä alan kysellä että tuletko Pekalle vaikka huomenna tai menettekö pelaamaan jalkapalloa ylihuomenna niin Villellä on sitä ja tätä ja on Konstan kanssa sopinut niin ja näin. Yllättäen löytyy tekemisiä mitä eivät koskaan tunnu Pekan kanssa tekevän. Että mennään heittämään kiekkoja tai suunnistamaan kalaan tai, retkelle. Näitä asioita ei tehdä ikinä kun Pekka on mukana ja jos ehdottaa niin eivät halua näitä tehdä. Siksi tuntuu vähän epäuskottavalta että näinkö monia asioita tekee.
Jos ei halua olla Pekan kanssa voisi sanoa suoraan mutta aina tulee että ei se siitä ole kiinni kun aika ei vaan riitä. Kiireistä se on meilläkin ja tuntuu että muilla vanhemmilla sentään on mahdollisuus vähän huokaista kun lapset menevät hetken toisten kanssa. Meillä Pekka on niin paljon vanhempien kanssa että tuntuu välistä ihan uuvuttavalta.
Isompi sisarus sanoo että ei ala ottamaan Pekkaa mukaan kavereidensa kanssa koska Pekalla on niin eri jutut. Eli tavallaan kiusaa hänkin vaikka eihän se hänen vastuulla ole. Mutta siksi juuri vanhempana tässä joutuu järjestelijän rooliin. Muuten Pekka on vain kotona.
Tänään taas hyvä esimerkki. Konsta ja Ville olivat puhuneet menevänsä kalaan ja Pekka kysyi saako tulla mukaan. Pojat olivat kysyneet onko Pekalla välineitä, heillä kuulemma on ja ylimääräisiä isällä mutta niitä ei voi millään lainata. Kun Pekalla ei ole välineitä niin ei sitten päässyt mukaan. Pojat sanoivat että tehdään jotain muuta toisen kerran. Kun minä soitin Konstan äidille niin tämä ei tiennyt poikien suunnitelmista sen tarkemmin ja lupasi että juttelee Konstan kanssa kunhan jollain tauolla kerkeää. Sitten tulikin viestiä että kyllä muuten pääsisi mutta kun ei Pekalla ole välineitä. Mainitsin niistä Konstan isän välineistä mutta äiti sanoi että isä kotiutuu vasta illalla ja on muka niin tarkka ettei niitä voi lainata ilman lupaa.
Eli ei voida lainata välineitä ja tahallaan jätetään yksi pois joukosta. Täällä menee vanhemmatkin mukaan lasten toimintaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden Villen äiti täällä taas hei.
Joku kirjoitti aiemmilla sivuilla, että mun kaltainen ihmistyyppi... mitenhän se nyt mahtoi ollakaan? No, kuitenkin, rinnastaa omat sangen pienet "ongelmansa" toisten oikeisiin ongelmiin. Näkökulmahan se on tuokin, mutta ihanko todella kommentin kirjoittaja ei ajatellut että Villelle ja hänen kaltaisilleen voi myös olla raskasta joutua vastuutetuksi toisen kaveriasioista ja tunteista. Vaikka jokaisen velvollisuus on mielestäni kantaa kortensa kekoon hyvän ilmapiirin puolesta ja huolehtia omalta osaltaan siitä, ettei ketään kiusata, ei tämä silti ole ensisijaisesti Villen tehtävä.
Mitä Ville voi tehdä, on suhtautua myönteisesti Pekkaan ja koettaa ystävystyä tämän kanssa. Jos ystävyys jossain kohtaa syntyisi, niin mukava juttuhan se on. Jos taas ei, niin en minä siihen ala pakottaa. Eikä minun pakottamiseni mitään auttaisi.
Ap kuulostaa hyvin pitkälti samanlaiselta, kun paikallisen Pekan äiti. Näen toiminnassasi paljon hyvää tarkoitusta, mutta kyseenalaisen toiminnan. Toisaalta ymmärrän, miksi esimerkiksi juuri sinä vanhempana otat yhteyttä toisiin vanhempiin: haluat, että Pekalla olisi juuri niitä kavereita joiden kanssa haluaisi viettää aikaansa. Aika selvää on myös, että kyllähän Pekkaa tähän pitäisi tukeakin, mutta ei tekemällä puolesta. Myöhemmin opinnoissa, työelämässä ja kaikkialla ihmissuhteissa täytyy opetella toimimaan, ja on helpompaa, jos joku koodisto on valmiina jo peruskoulussa.
Kritisoit, ap, myös sekä lasten että vanhempien esittämiä syitä, miksi Pekka ei voi tulla mukaan asioihin. Osa syistä voisi olla suoraan meidänkin suusta esimerkiksi siksi, että viidestäkin pelaavasta jätkästä voi lähteä melkoinen melu, yökylään ajatellen Villen huoneeseen ei kerta kaikkiaan saa neljää patjaa enempää mahdutettua ja joskus auto todellakin on täynnä. Vaikka kuinka toivoisin voivani vastata myöntävästi siihen, voisiko Pekka lähteä matsiin meidän kyydillä, en ala riskeeraamaan lakien ja turvallisuusasioiden puitteissa. Joskus on myös niin, että haluamme tehdä asioita perheenä ja toisinaan Ville taas toivoo aikaa erityisesti Konstan ja Eelin kanssa. En voi kieltää Pekkaa tulemasta matsiin meidän kanssa samaan aikaan, ja joskus voin jutustella Villen kanssa että josko Pekka tulisi matsin ajaksi poikaporukkaan. Jos Ville joskus harvoin sanoo, että nyt haluaisi priorisoida parhaat kaverinsa, en näe että tässä olisi mitään väärää vaikka ymmärränkin Pekan mielipahan. Äitinäkin sitä tietysti toivoisi, että lapsi ei näitä joutuisi kokemaan.
Meidän tapauksessa Pekka tosiaan on ihana poika, kuten sanottu. Mielelläni näkisin, että poikien ystävyys lähtisi kunnolla liikkeelle. En väitä, että omakaan poikani on täydellinen, mutta Pekan tapauksessa on hyvin paljon samaa kuin ap:n tapauksessa. Erimielisyydet, joista voisi päästä normaalisti poikien välisellä keskustelulla, eivät ratkea ja kotona Pekka valittaa äidilleen joka sitten joko puhuttelee Villeä tai valittaa minulle. Minulle valittaminen nyt vielä menisikin, mutta keskustelen lapseni kanssa mieluiten itse, etenkin, jos vieras aikuinen ei todella keskusteluun tahdo kyetä vaan lähestyy asioita lähinnä syyllistämisen näkökulmasta. Se, että Ville haluaa ostaa punaisen takin sinisen sijasta, ei mielestäni ole niin suuri näkemysero että sitä tarvitsisi puida aikuisten kesken. Niin kuin ei sekään, että Ville oli ehdottanut että pelataan ensin futista ja ollaan sitten sisällä, kun Pekka olisi halunnut olla koko ajan sisällä.
Kiitos Villen äiti, juuri näin!
Olen itse Veikka-Pekan äiti, mutta lapseni on Pekasta poiketen hyvin hiljainen, ujo ja hidas syttymään tekemisiin, mutta myös sopeutuva, muita kunnioittava ja huomioonottava, tietty myös kympin poika eli koulussa kaikki muu on helppoa paitsi välitunnit ja liikunta. Koskaan en ole soittanut Villen tai Konstan äidille, että nyt pakotat poikasi olemaan lapseni kanssa, mutta toisaalta moni äiti on kaiketi opastanut omaa lastaan ottamaan meidän Veikka-Pekan huomioon. Kutsuja synttäreille tulee ja meille on tullut jokainen kutsuttu, on pyydetty mukaan pelaamaan ja pyöräretkelle. Tiedän, että lapseni on kaveripiirin ulkokehällä eli ei kenellekään se suosituin kaveri, mutta joka tapauksessa mukana ainakin satunnaisesti. Asiasta on puhuttu kotona ja poikaa kannustettu yllättäen olemaan oma itsensä. Jos nykytilanne riittää, niin OK, mutta vanhemmat eivät ryhdy ostamaan tai vaatimaan muilta ystävyyttä.
Paras kaveri löytyi harrastuksen kautta. Toinen samanlainen nörtti asuu yli 80 km päässä, mutta joillekin meistä tuntuu riittävän sähköinen kuva kuvaruudulla.
Mutta miten olla oma itsensä jos omaa mielipidettäkään ei saa sanoa? Jos Pekka sanoo että on tätä mieltä niin toiset eivät sitä kunnioita. Koulumatkalla kiusataan että ootko katsonut tämän elokuvan, joku k12 elokuva. Pekka sanoo että en katso k12 elokuvia ja toiset heti kiusaamaan että ai miksi et katso. Pekka on sanonut että ei hain katso kun ikäraja on kuitenkin se 12 ja itse on 10. Nämä tilanteet ovat inhottavia Pekalle. Toisten pitäisi ymmärtää antaa tilaa myös tälle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parin viimeisen sivun ja niissä olevien ap:n kommenttien perusteella sanon, että loepta nyt hyvä ihminen tuo. Ei mene enää kauaa, kun Pekkaasi ihan oikeasti aletaan kiusaamaan tuosta sun tuputtamisestasi.
Ihan muuten on mennyt hyvin mutta kavereita ei löydy ja vapaa-ajalla me viihdytämme Pekkaa ellen ota yhteyttä vanhempiin voisiko Ville tai Konsta esimerkiksi olla Pekan kanssa. Näin Pekka pääsee seuraan missä haluaa olla.
Ap
Ja viikko viikolta huomaat, että se toivottu seura on kovin kiireistä. Konstan ja Villen vanhemmat oppivat sanomaan, että pojat on harkoissa tai mummo on tulossa käymään tai pitää mennä ostamaan lenkkareita, joku toinen kerta sitten. Koulussa Pekan kanssa ei haluta tehdä ryhmätöitä ja opettaja ottaa yhteyttä, koska muut kokevat, että Pekka pyrkii määräilemään. Lopulta olet siellä Konstan kodin vieressä varmistamassa, lähtevätkö todella mummolaan ja jos näyttää siltä, että Ville on siellä kyläilemässä, niin ryntäät soittamaan ovikelloa ja haukut Konstan äidin valehtelijaksi ja teet tietty lasun, koska pojat pelaavat jotain k12 peliä. Mutta Pekka on iloinen, hän pääsi mukaan eikä joudu lähtemään pois, koska kiinnitit hänet käsiraudoilla Konstan vaatekomeron oveen.
Nämä tilanteet on sellaisia että joku haluaa vaikka pelata Fortnitea ja Pekka jotain muuta. Pekkaa ei kuunnella tai sanotaan että pelataan sitä sun toivomaa myöhemmin. Tai pojat ovat porukalla pihalla. Joskus on näitä seuraleikkejä. Kerran Pekka ehdotti kirkonrottaa mutta toiset halusivat olla jotain muuta. Kyllähän se yhdenkin mielipide pitäisi huomioida sillä. Miksi se olisi sen väärempi kuin muidenkaan.
Ap
Ehkä näin, mutta sinun täytyy nyt ymmärtää että lapsesi on opittava ITSE pitämään puoliaan ja neuvottelemaan tekemisistä kavereiden kanssa. Älä puutu asioihin. Jos riitoja tulee, niitä tulee. Anna lasten selvittää ne itse. Aikuinen puuttuu vasta varsinaiseen kiusaamiseen. Mikään kuvaamasi ei sellaista ole. Vaikuttaa siltä että lapsesi on sosiaalisilta taidoiltaan hieman ikäisiään jäljessä, mutta anna nyt hyvä ihminen hänen rauhassa viettää aikaa niiden omien kavereidensa kanssa jotka ovat vähän nuorempia ja samalla tasolla! Jos lapsesi haluaa nimenomaan jonkun tietyn kanssa leikkiä, voit sanoa että kysyy itse sopiiko. Jos vastaus on ri, älä tee siitä numeroa, vaan toteat vaan että kurja juttu, mutta sitten on keksittävä muuta. Et myöskään voi määräillä minkä verran muut ovat valmiita joustamaan sinun lapsesi tahdon mukaisesti, tai että muut joutuvat noudattamaan teidän perheen sääntöjä. Jos teidän säännöt jonkin asian suhteen ovat niin tiukat ettet voi hyväksyä poikkeuksia, on sitten tilanne se, että sinun on todettava lapsellesi ettet halua hänen olevan kyseisen kaverin kanssa. Et siis voi puuttua kaverin toimintaan, ainoastaan oman lapsesi toimintaan. Todettakoon vielä että kun olen kahlannut tämän ketjun alusta loppuun, tulee kyllä vaikutelma että sekä sinulla että lapsellasi on jonkinasteista sosiaalistentaitojen jäykkyyttä/ kömpelyyttä ja hankaluutta tilanteiden ja niihin sopivan käytöksen tulkitsemisessa.
Minun mielestä ei tarvitse joustaa jos joku asia on vahingollinen. Esimerkiksi jos ikäraja on elokuvissa 12 niin miksi niitä pitäisi katsoa sen aiemmin. Tai jos katsotaan jotain kiroilevia tubettajia niin kenen etu se on? Kyllä me joustamme sellaisissa asioissa mitkä eivät opeta huonoja tapoja tai ole vahingollisia kuten nuo mainitsemani esimerkit.
Ei Pekka ole ikäisiään jäljessä ja tämän takia en haluaisikaan että on nuorempien kanssa koska herkästi tulee sellainen ajatus kun ei ole oman ikäluokan kanssa.
Ap
Voisiko aloittaja vastata aikaisemmin esittämääni kysymykseen?
Haluaako poika itse olla sosiaalinen, vai luuletko sinä äitinä tekeväsi pojan elämästä parempaa pakottamalla hänet vapaa-ajalla viettämään aikaa "kavereiden" kanssa?
Itse olen ihan pikkulapsesta asti ollut erittäin introvertti, ja ihan säälittää ajatus siitä, kuinka uupunut poikasi saattaa olla.