Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien osuus lasten ystävyydessä?
14.08.2022 |
Nyt kun koulut ovat taas alkaneet, päästään tutun ongelman äärelle. Koululaisten ystävyyssuhteisiin.
Meillä on kaksi lasta. Toisella pyyhkii kaveriasioissa hyvin ja onkin lähes aamusta iltaan menossa kavereiden kanssa vapaa-aikana. Koulupäivien jälkeiset illat täyttyy myös kavereiden kanssa olemisesta.
Sen sijaan toinen lapsemme ei jaa samaa kokemusta. Meinasin kirjoittaa että hän on jäänyt vähän yksin, mutta ei se oikeastaan niinkään ole. Koulussa esimerkiksi on kavereita, mutta ilmeisesti viettää siellä aikaansa lähinnä nuorempien kanssa. Ei itse koe asiaa mitenkään ongelmana mutta me vanhemmat tietysti toivottavaisiin että hyvä ystävä löytyisi omasta ikäluokasta.
Vapaa-ajalla seuraa löytyy myös omanikäisistä lapsista kunhan mä järjestän asian.
Välillä sovin jonkun toisen vanhemman kanssa, että lapsi y tulee meille kylään ja että meidän lapsi voi tulla heille kylään. Tavallaan pitäisi varmaan olla helpottunut mutta tämäkin on vähän ongelmallinen asia. Toisaalta meidän lapsi on koulussa (viime vuonna jo) joutunut kuulemaan harmittelua asiasta. Tyyliin, "Miten mun äiti nyt sopii kysymättä multa, olin jo sopinut että menen Eetulle pelaamaan". Ymmärrän kyllä spontaanin reaktion ja ehkä onkin ollut väärin sopia vanhempien kesken kysymättä lapsilta mutta taas mun mielestä vanhempihan nuo kaveriasiat hoitaa.
Tänä lukuvuonna, jota on tosin jatkunut vasta pari päivää ja huomenna lisää, on tullut mulle itselleni uusi asia. Tuttuun tapaan viestittelin yhdelle äidille sopiakseni lasten kyläilyistä. Tämä äiti vastasi että juttelee lapsensa kanssa ensin ja katsotaan sitten. Myöhemmin ilmoitti että lapsi oli ehtinyt sopia jo jonkun muun kanssa. Ehdotin sitten ihan tiettyä päivää jolloin lapset voisivat vuoroin olla vaikka meillä tai heillä, esim. maanantaisin. Tuon lapsen äiti laittoi, että tuon ikäiset (nelosluokkalaiset) sopii jo paljon keskenäänkin vanhemmilta varmistellen eikä oikein tunne oikeaksi hirveästi tässä vaiheessa ohjailla sitä, kenen kanssa lapsi on. Ja että meidän lapsi on tervetullut heille joku toinen kerta mutta heidän lapsi viettää aikaa mielummin muutaman muun kanssa eikä vanhemmat siksikään halua kiintiöidä jotain tiettyä päivää meidän lapselle.
Juttelin parin muun kanssa asiasta yleisluontoisesti ja ilmeisesti on ihan yleinen ajatus että ei enää vanhemmat sovi keskenään paitsi jos pitää miettiä kyytejä, ja vanhemmat ei tavallaan määrittele kenen kanssa ollaan ja kenen ei. Tavallaan ymmärrän tavallaan en.
Haluaisin ajatuksia. Siitä että lapsi viettää aikaa nuorempien kanssa, ja siitä sopiiko tuon ikäiset todellakin tai kuuluuko sopia, noin paljon keskenään.
Ymmärrän myös ei voi pakottaa- ajatuksen, mutta sitten en kuitenkaan. Miksi ei voi pakottaa? Eikö olisi kaikkien etu jos kaikki mahtuisivat mukaan?
Kommentit (312)
Kyllä koululaiset itse kysyvät kavereiltaan voivatko tavata koulun jälkeen. Jos eivät, niin sitten siihen pitää kannustaa, mutta ei tehdä puolesta. Noloahan se on lapsellekin että vanhemmat puuttuvat asiaan. Sen verran vanhempien kannattaa olla kartalla ettei seura ole sillä tavalla sopimatonta että lapsi ajautuu pahoille teille, eikä ole häiriöksi muille perheille. Esimerkiksi huolehtii että lapsi tulee sovittuun aikaan kotiin syömään, eikä joka päivä mene saman kaverin luokse olemaan tuntitolkulla. Vanhemmat myös opettavat lapsilleen hyvät käytöstavat. Esimerkiksi sen, että kylässä totellaan kaverin vanhempia, eikä sotketa paikkoja/ hypitä huonekaluilla jne. Lasta kannustetaan myös pyytämään kavereita vastavuoroisesti omaan kotiin. Niin kauan kun lapsi ei osaa itse kulkea matkoja kodin ja kaverin kodin välillä, on tietenkin aina sovittava erikseen. Lasten on myös hyväksyttävä se että aina kaikkien luokse ei pääse, vaikka haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on viidesluokkalainen joka sopii käytännössä itse vapaa-aikaan liittyvät kaveriasiat. Koska asumme maalla, täytyy vanhempien jonkun verran kommunikoida keskenään liittyen vaikka kyyteihin, aikatauluihin jne. Varsinkin talvella näin, koska liikkuminen on turvattomampaa.
En tunne tarvetta säätää juurikaan lapsen kaveriasioita, mutta olen kyllä kannustanut lastani viettämään aikaa myös muiden kuin bestisten kanssa. En halua, että lapseni syrjii ketään, tai omalla toiminnallaan edistää kenenkään yksinäisyyttä, vaikka toiminnasta ei ole uutta ystävyyttäkään seurannut. En osaa sanoa, mistä se johtuu, mutta eipä sitä pakollakaan saa aikaan.
Joku puhui jonkun päivän kiintiöimisestä, siis jollekin tietylle kaverilleko? Ei onnistuisi meilläkään, kun ei onnistu sekään että vaikkapa aina keskiviikkoisin ollaan kavereiden kanssa. Arki on tekemisentäyteistä ja viikot eivät ole kaikilta osin samanlaisia.
Meillä jo eskarilaiset päättivät itse, kenen kanssa ovat vapaa-ajallaan. Vanhemmilta piti kysyä vain siinä tapauksessa, jos kaverin oli tarkoitus tulla meille sisälle leikkimään tai yökylään tai oma lapseni mennä kaverilleen. Asutaan toki alueella, jossa kaikki kaverit ovat kävelymatkan päässä eli vanhempia ei tarvinnut valjastaa kuskeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa kuulostat ihan fiksulta, mutta sitten menee provoilun puolelle tuo "miksi ei voi pakottaa?" ja "sopiiko lapset muka keskenään?" Sinähän itse kerroit, että vanhepi lapsesi hoitaa asiat itse.
Mikä sinua siis mukamas hämmästyttää? Olisiko ok, jos joku toinen äiti pakottaisin vanhemman lapsesi hänen oman lapsensa kanssa leikkimään?
En ole aloittaja, mutta kolmen lapsen äitinä vastaan kuitenkin.
Olen kaikkien lasteni kohdalla saanut päiväkodin/koulun ammattikasvattajilla vinkkejä tyyliin: haluaisitteko kutsua Pekan joskus kylään.
Kyseinen Pekka ei ole välttämättä ollut aina se lasteni mielestä ideaali leikkikaveri, mutta mikäli Pekalla on ollut perustaidot kunnossa, olen mielelläni järjestänyt yhdessäoloa. Yksi kaveri lisää ei tee pahaa kenellekään, aina se avaa uuden näkymän toiseen kotiin ja perheeseen tapoineen. Ja joillekin se yksi voi olla ainoa.
Olen saanut ihan samat vinkit ja vastannut ystävällisesti, että kiitos ei, meidän Lukalla on kotipihassa niin paljon kavereita, ettei oikein ole tuohon mahdollisuutta. Mutta ensi viikolla on isäviikko, kysypä Lukan isältä, olisiko hän valmis tuollaiseen kyläilyyn.
Koskaan eivät kysy!
Varmaan kysyvät jotakuta muuta perhettä sitten.
Minusta on outoa, että eivät kysy isältä eli varhaiskasvatuksessakin on omituinen "äiti tulee toimeen kaikissa kasvatustilanteissa" -ajatusmalli, vaikka voisi se isäkin kutsua vieraan lapsen kotiinsa.
Kyllä meidän perheessä isä on sopinut valtaosan leikkitreffeistä. Ehkä viestisi oli sävyltään tympeä ja antoi kuvan perheestä, jonka vanhemmat eivät ole puheväleissä keskenään. Sellaisen kanssa voi olla raskasta sopia asioita.
No hyvänen aika, mihin isäviikolla tarvitaan äitiä? Vai onko teillä niin, että isäviikolla isä kyselee äidiltä luvat leikkitreffeihin?
No mitäs tehdään jos se Pekka kyselee itse kavereilta että voidaanko tavata ja kenellekään ei käy? Aika monesti hoetaan tätä että ei voida pakottaa mutta onko se sitten ok jos Pekalla ei ole oikeastaan yhtään kaveria?
Eli Pekka soittaa vaikka Valtterille joka sanoo että ei käy kun ollaan pelaamassa ja meille voi tulla nyt vain neljä kaveria. Tai jos ollaan tekemässä jotain muuta niin aina on jo porukka valmiina. Koskaan ei soiteta ja kysytä Pekkaa mukaan.
Jos Pekka vain ilmoittaa että mäkin tulen mukaan on se taas ongelma muille. Minä olen kehottanut että tekee näin mutta ei toimi sekää.
Mitäs siinä voi vanhempana tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voisitko jollekin vanhemmalle avautua, että olet hiukan huolissasi pojan kaveriasioista.
Vierailija kirjoitti:
No voisitko jollekin muulle vanhemmalle avautua, että olet hiukan huolissasi pojan kaveriasioista.
Olen avautunut ja vanhemmat aina sanovat ymmärtävänsä. Ovat jutelleet omien lastensa kanssa ja poika pääsee kyllä kylään jos minä kysyn ja järjestän mutta ei muuten. Lapset eivät pyydä häntä omasta aloitteesta eivätkä myöskään kysy saako meille tulla.
Eli ei kai ole muuta keinoa kuin näin koettaa järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitäs tehdään jos se Pekka kyselee itse kavereilta että voidaanko tavata ja kenellekään ei käy? Aika monesti hoetaan tätä että ei voida pakottaa mutta onko se sitten ok jos Pekalla ei ole oikeastaan yhtään kaveria?
Eli Pekka soittaa vaikka Valtterille joka sanoo että ei käy kun ollaan pelaamassa ja meille voi tulla nyt vain neljä kaveria. Tai jos ollaan tekemässä jotain muuta niin aina on jo porukka valmiina. Koskaan ei soiteta ja kysytä Pekkaa mukaan.
Jos Pekka vain ilmoittaa että mäkin tulen mukaan on se taas ongelma muille. Minä olen kehottanut että tekee näin mutta ei toimi sekää.
Mitäs siinä voi vanhempana tehdä.
Tuossa tapauksessa pitää miettiä, miksi kukaan ei halua olla Pekan kanssa. Lisäksi Pekalle on hyvä keksiä sellaisia harrastuksia, joissa on paljon muitakin lapsia ja joista voisi saada kavereita. Ja Pekalta voi myös kysyä, miksi ei pyytäisi Jukkaa (jota myöskään ei kukaan koskaan pyydä minnekään) kaverikseen. Lasten kaverit eivät ole mitään nallekarkkeja, jotka pitäisi jakaa tasan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voisitko jollekin muulle vanhemmalle avautua, että olet hiukan huolissasi pojan kaveriasioista.
Olen avautunut ja vanhemmat aina sanovat ymmärtävänsä. Ovat jutelleet omien lastensa kanssa ja poika pääsee kyllä kylään jos minä kysyn ja järjestän mutta ei muuten. Lapset eivät pyydä häntä omasta aloitteesta eivätkä myöskään kysy saako meille tulla.
Eli ei kai ole muuta keinoa kuin näin koettaa järjestää.
Mitä ajattelit tehdä sitten, kun nuo toiset lapset eivät enää halua olla sun lapsesi kanssa, vaikka miten järjestäisit? Esim kun lapsista tulee esiteinejä ja teinejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas. Mun pojan yhden kaverin äiti on just tollanen että yrittää sopia aina meidän vanhempien kanssa, että milloin poikansa tulisi tänne jne. Koen tämän ihan älyttömän raskaana ja typeränä, koska 10 vuotiaat mielestäni sopivat nämä asiat keskenään ja vanhemmilta varmistetaan käykö. En ala poikani ohi sopimaan että "tänään olet sitten sen ja sen kanssa". Tällä kaverilla ei edes ole omaa puhelinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs tehdään jos se Pekka kyselee itse kavereilta että voidaanko tavata ja kenellekään ei käy? Aika monesti hoetaan tätä että ei voida pakottaa mutta onko se sitten ok jos Pekalla ei ole oikeastaan yhtään kaveria?
Eli Pekka soittaa vaikka Valtterille joka sanoo että ei käy kun ollaan pelaamassa ja meille voi tulla nyt vain neljä kaveria. Tai jos ollaan tekemässä jotain muuta niin aina on jo porukka valmiina. Koskaan ei soiteta ja kysytä Pekkaa mukaan.
Jos Pekka vain ilmoittaa että mäkin tulen mukaan on se taas ongelma muille. Minä olen kehottanut että tekee näin mutta ei toimi sekää.
Mitäs siinä voi vanhempana tehdä.
Tuossa tapauksessa pitää miettiä, miksi kukaan ei halua olla Pekan kanssa. Lisäksi Pekalle on hyvä keksiä sellaisia harrastuksia, joissa on paljon muitakin lapsia ja joista voisi saada kavereita. Ja Pekalta voi myös kysyä, miksi ei pyytäisi Jukkaa (jota myöskään ei kukaan koskaan pyydä minnekään) kaverikseen. Lasten kaverit eivät ole mitään nallekarkkeja, jotka pitäisi jakaa tasan.
Olisipa se Jukka jota ei kysytä mutta ei tunnu olevan. Minusta tuo on jonkin sortin kiusaamista että toisen kanssa ei olla. Jokaisen pitäisi saada olla semmoinen kuin on ja silti kuulua joukkoon.
Useimpien vanhempien vastaus on että ei voi pakottaa. Niin ymmärrän. Mutta voiko pakottaa olemaan yksin.
Joitain syitä on tullut että miksi ei haluta mutta eivät ole minusta sellaisia että ei voisi jonkun kanssa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa kuulostat ihan fiksulta, mutta sitten menee provoilun puolelle tuo "miksi ei voi pakottaa?" ja "sopiiko lapset muka keskenään?" Sinähän itse kerroit, että vanhepi lapsesi hoitaa asiat itse.
Mikä sinua siis mukamas hämmästyttää? Olisiko ok, jos joku toinen äiti pakottaisin vanhemman lapsesi hänen oman lapsensa kanssa leikkimään?
En ole aloittaja, mutta kolmen lapsen äitinä vastaan kuitenkin.
Olen kaikkien lasteni kohdalla saanut päiväkodin/koulun ammattikasvattajilla vinkkejä tyyliin: haluaisitteko kutsua Pekan joskus kylään.
Kyseinen Pekka ei ole välttämättä ollut aina se lasteni mielestä ideaali leikkikaveri, mutta mikäli Pekalla on ollut perustaidot kunnossa, olen mielelläni järjestänyt yhdessäoloa. Yksi kaveri lisää ei tee pahaa kenellekään, aina se avaa uuden näkymän toiseen kotiin ja perheeseen tapoineen. Ja joillekin se yksi voi olla ainoa.
Olen saanut ihan samat vinkit ja vastannut ystävällisesti, että kiitos ei, meidän Lukalla on kotipihassa niin paljon kavereita, ettei oikein ole tuohon mahdollisuutta. Mutta ensi viikolla on isäviikko, kysypä Lukan isältä, olisiko hän valmis tuollaiseen kyläilyyn.
Koskaan eivät kysy!
Varmaan kysyvät jotakuta muuta perhettä sitten.
Minusta on outoa, että eivät kysy isältä eli varhaiskasvatuksessakin on omituinen "äiti tulee toimeen kaikissa kasvatustilanteissa" -ajatusmalli, vaikka voisi se isäkin kutsua vieraan lapsen kotiinsa.
Kyllä meidän perheessä isä on sopinut valtaosan leikkitreffeistä. Ehkä viestisi oli sävyltään tympeä ja antoi kuvan perheestä, jonka vanhemmat eivät ole puheväleissä keskenään. Sellaisen kanssa voi olla raskasta sopia asioita.
No hyvänen aika, mihin isäviikolla tarvitaan äitiä? Vai onko teillä niin, että isäviikolla isä kyselee äidiltä luvat leikkitreffeihin?
Meillä ei ole isäviikkoja tai äitiviikkoja. On ihan vain viikkoja. Voitko kuvitella sellaista tilannetta?
Nyt valitettavasti joudun AP sinulle toteamaan, että metsään menee. Nelosluokkalaiset sopivat jo itse kenen kanssa haluaa olla ja mitä milloinkin tehdä näin kärjistetysti. Mutta ei ainakaan enää tuon ikäinen ns. normaalilapsi varmasti kestä sitä, että hänelle esim määrätään päivät, jolloin hän leikkii x lapsen kanssa, kenen kanssa hän ei todellisuudessa ehkä edes haluaisi olla.
Nyt minusta tuntuu siltä, että lapsellasi on jotain pientä häikkää sosiaalisissa taidoissa. Anna hänen leikkiä pienempien kanssa, jos se maistuu hänelle. Vie lasta tarkoituksella jonnekin missä hän saisi kavereita oman tasoisista, eli ilmeisesti näistä pienemmistä. Voisiko hän käydä jossakin kerhoissa. Yksin olossakaan ei ole mitään vikaa.
Ei meidänkään lapsilla ole kavereita juurikaan koulun jlk erinäisistä syistä. Olemme paljon perheen kesken, liikutaan ja touhutaan yhdessä. Olen varsinkin ajatellut, että kyllä lapsi itse sitten sanoo kun hän haluaa alkaa tapaileen kavereita koulun jlk tai vklna, mutta eivät kaikki niin kauheasti halua edes. Työkaverin lapsetkin kuulemma ovat vain paljon kotona, vaikka heillä on kavereita koulussa.
Älä liikaa ressaa tästä kaveriasiasta. Anna lapsesi hissukseen kasvaa ja kehittyä ja vietä itse hänen kanssaan aikaa. Tehkää kaikkea kivaa ja nauttikaa lapsuudesta. Niin mekin teemme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko tosiaan ainoa jonka mielestä olisi ok sanoa että tänään olet nyt Villen kanssa ja huomenna voit itse valita?
Lapsi olisi niiden nuorempien kanssa jos en yhtään puutu.
Tuo on ok sinun oman lapsen kohdalla, varsinkin jos pidät asiaa tärkeänä hänen kehityksen kannalta. Vastaavaa ei voi kuitenkaan vaatia siltä lapselta, joka "pakotetaan" leikkimään toisen kanssa sen vuoksi, että sillä toisella ei ole kavereita tai joutuu opettelemaan sosiaalista vuorovaikutusta. Toinen äitikin on aika hankalassa paikassa, jos hänen lapsi ei oikeasti viihdy oman lapsesi kanssa.
Jos lapsesi kerran koulussa viihtyy nuorempien kanssa eikä jutut omanikäisten kanssa oikein suju, niin kyllähän hänen vuorovaikutustaidoissa jotain erilaista on. Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla siitä, että hän tykkää pomottaa, mihin nuoremmat suostuvat mutta mikä ärsyttää omanikäisiä. Tai hän on vain kehityksessä hieman hitaampi, jolloin yhteiset asiat löytyvät nuorempien kanssa. Asiaa voi joko lähteä aktiivisesti selvittämään esimerkiksi opettajien kautta, tai sitten vain toivoa, että asia muuttuu kasvun myötä. Aiemmin mainitut harrastusryhmät omanikäisten kanssa voisivat olla tähän yksi hyvin sopiva ratkaisu, sellainen mikä on ohjattua toimintaa ja oikeasti kaikki otetaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voisitko jollekin muulle vanhemmalle avautua, että olet hiukan huolissasi pojan kaveriasioista.
Olen avautunut ja vanhemmat aina sanovat ymmärtävänsä. Ovat jutelleet omien lastensa kanssa ja poika pääsee kyllä kylään jos minä kysyn ja järjestän mutta ei muuten. Lapset eivät pyydä häntä omasta aloitteesta eivätkä myöskään kysy saako meille tulla.
Eli ei kai ole muuta keinoa kuin näin koettaa järjestää.
Mitä ajattelit tehdä sitten, kun nuo toiset lapset eivät enää halua olla sun lapsesi kanssa, vaikka miten järjestäisit? Esim kun lapsista tulee esiteinejä ja teinejä?
Eihän kukaan voi tietää, onko omalla lapsella muutaman vuoden päästä kavereita. Mitä sinä ajattelit tehdä, jos niin käy?
Mitäs jos kannustat lasta kysymään itse? Kuinka sopii jos Ville itse kysyisin Pekalle kylään? Montako poikaa olet itse valmis ottamaan teille kylään jotta lapsesi harjoittelisi porukassa olemista? Enkä sovi itse lapseni kyläilyistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs tehdään jos se Pekka kyselee itse kavereilta että voidaanko tavata ja kenellekään ei käy? Aika monesti hoetaan tätä että ei voida pakottaa mutta onko se sitten ok jos Pekalla ei ole oikeastaan yhtään kaveria?
Eli Pekka soittaa vaikka Valtterille joka sanoo että ei käy kun ollaan pelaamassa ja meille voi tulla nyt vain neljä kaveria. Tai jos ollaan tekemässä jotain muuta niin aina on jo porukka valmiina. Koskaan ei soiteta ja kysytä Pekkaa mukaan.
Jos Pekka vain ilmoittaa että mäkin tulen mukaan on se taas ongelma muille. Minä olen kehottanut että tekee näin mutta ei toimi sekää.
Mitäs siinä voi vanhempana tehdä.
Tuossa tapauksessa pitää miettiä, miksi kukaan ei halua olla Pekan kanssa. Lisäksi Pekalle on hyvä keksiä sellaisia harrastuksia, joissa on paljon muitakin lapsia ja joista voisi saada kavereita. Ja Pekalta voi myös kysyä, miksi ei pyytäisi Jukkaa (jota myöskään ei kukaan koskaan pyydä minnekään) kaverikseen. Lasten kaverit eivät ole mitään nallekarkkeja, jotka pitäisi jakaa tasan.
Olisipa se Jukka jota ei kysytä mutta ei tunnu olevan. Minusta tuo on jonkin sortin kiusaamista että toisen kanssa ei olla. Jokaisen pitäisi saada olla semmoinen kuin on ja silti kuulua joukkoon.
Useimpien vanhempien vastaus on että ei voi pakottaa. Niin ymmärrän. Mutta voiko pakottaa olemaan yksin.
Joitain syitä on tullut että miksi ei haluta mutta eivät ole minusta sellaisia että ei voisi jonkun kanssa olla.
Ymmärrän, että yksinäisen lapsen äitinä surettaa. Mutta ihan oikeasti ne muut lapset eivät ole jotain esineitä, joita sun lapsellasi pitää olla. Ymmärrät varmaan, että he eivät ole lapsesi ystäviä eivätkä edes kavereitakaan, koska suostuvat olemaan lapsesi kanssa vain vahempiensa pakottaessa. Lapsesi saa vääristyneen kuvan ystävyydestä ja kaveruudesta ja tulee pettymään tosi pahasti sitten, kun nämä toiset lapset kasvavat sen verran isoiksi, ettei edes heidän vanhempansa saa heitä pakotettua eikä lahjottuakaan olemaan sun lapsesi kanssa. Lapsesi ei myöskään opi itse solmimaan kaverisuhteita, koska sinä järjestät hänelle seuraa (ei siis kavereita tai ystäviä vaan SEURAA) hänen puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voisitko jollekin muulle vanhemmalle avautua, että olet hiukan huolissasi pojan kaveriasioista.
Olen avautunut ja vanhemmat aina sanovat ymmärtävänsä. Ovat jutelleet omien lastensa kanssa ja poika pääsee kyllä kylään jos minä kysyn ja järjestän mutta ei muuten. Lapset eivät pyydä häntä omasta aloitteesta eivätkä myöskään kysy saako meille tulla.
Eli ei kai ole muuta keinoa kuin näin koettaa järjestää.
Oleellinen asia täsäs on myös se, että haittaako asia omaa lastasi? Viihtyykö hän niiden omanikäisten kanssa, kun itse kyläilyjä järjestät? Jos lapsi on iloinen eikä tunne oloaan yksinäiseksi, niin eihän se kavereiden kotiin tuominen ole pakollista. Anna lapsen vuorovaikuttaa koulussa ja kasvaa rauhassa.
Miten lapsi toimii isosisaruksen ja hänen kavereiden kanssa? Onko koskaan mukana heidän leikeissään? Onko hän kotona oppinut leikkimään "tasa-arvoisesti" niin että kaikkien mielipiteet otetaan huomioon, vai onko isosisarus aina pomottanut häntä/toiminut valta-asemassa, jonka hän sitten itse ottaa niiden nuorempien kavereiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voisitko jollekin muulle vanhemmalle avautua, että olet hiukan huolissasi pojan kaveriasioista.
Olen avautunut ja vanhemmat aina sanovat ymmärtävänsä. Ovat jutelleet omien lastensa kanssa ja poika pääsee kyllä kylään jos minä kysyn ja järjestän mutta ei muuten. Lapset eivät pyydä häntä omasta aloitteesta eivätkä myöskään kysy saako meille tulla.
Eli ei kai ole muuta keinoa kuin näin koettaa järjestää.
Mitä ajattelit tehdä sitten, kun nuo toiset lapset eivät enää halua olla sun lapsesi kanssa, vaikka miten järjestäisit? Esim kun lapsista tulee esiteinejä ja teinejä?
Eihän kukaan voi tietää, onko omalla lapsella muutaman vuoden päästä kavereita. Mitä sinä ajattelit tehdä, jos niin käy?
Mun ei tarvitse tehdä yhtään mitään, koska lapseni ovat aina osanneet solmia itsekin kaverisuhteita. Toki lapselle on kurjaa, jos paras ystävä muuttaakin kauas, mutta sitten ollaan niiden muiden kavereiden kanssa ja ystävystytään uusien kanssa. Johan koulussakin luokat muuttuvat, koulu vaihtuu viimeistään yläkouluun siirryttäessä jne. Pitää osata saada kavereita niistä lapsista ja teineistä.
Noin me on tehtykin, mutta samaan aikaan Pekan äiti puhuu ympäri kaupunkia kuinka Pekka ei sovi joukkoon mukaan, tulee lankoja pitkin ja vaatii ottamaan joukkoon mukaan. Eli äiti (Pekasta en ole niin varma) ainakin kokee että tämä on väärin. Ja kun en minä ainakaan jokaista Villen liikettä tiedä: joo, voi olla että Ville meni Eerolle, mutta päätyivät lopulta eri vaiheiden kautta Konstalle ja sieltä futaamaan isommalla porukalla johonkin.
Osa minusta on sitä mieltä, että Pekka voisi olla porukassa mukana. Osin ajattelen, että jokaisen pitäisi saada valita seuransa. Ja toisaalta mietin sitä, että tunteeko se Pekkakaan oloaan kotoisaksi jos äiti (tai isä) vain päättää työntää hänet johonkin. Ville ei varmasti tuntisi.