Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien osuus lasten ystävyydessä?
14.08.2022 |
Nyt kun koulut ovat taas alkaneet, päästään tutun ongelman äärelle. Koululaisten ystävyyssuhteisiin.
Meillä on kaksi lasta. Toisella pyyhkii kaveriasioissa hyvin ja onkin lähes aamusta iltaan menossa kavereiden kanssa vapaa-aikana. Koulupäivien jälkeiset illat täyttyy myös kavereiden kanssa olemisesta.
Sen sijaan toinen lapsemme ei jaa samaa kokemusta. Meinasin kirjoittaa että hän on jäänyt vähän yksin, mutta ei se oikeastaan niinkään ole. Koulussa esimerkiksi on kavereita, mutta ilmeisesti viettää siellä aikaansa lähinnä nuorempien kanssa. Ei itse koe asiaa mitenkään ongelmana mutta me vanhemmat tietysti toivottavaisiin että hyvä ystävä löytyisi omasta ikäluokasta.
Vapaa-ajalla seuraa löytyy myös omanikäisistä lapsista kunhan mä järjestän asian.
Välillä sovin jonkun toisen vanhemman kanssa, että lapsi y tulee meille kylään ja että meidän lapsi voi tulla heille kylään. Tavallaan pitäisi varmaan olla helpottunut mutta tämäkin on vähän ongelmallinen asia. Toisaalta meidän lapsi on koulussa (viime vuonna jo) joutunut kuulemaan harmittelua asiasta. Tyyliin, "Miten mun äiti nyt sopii kysymättä multa, olin jo sopinut että menen Eetulle pelaamaan". Ymmärrän kyllä spontaanin reaktion ja ehkä onkin ollut väärin sopia vanhempien kesken kysymättä lapsilta mutta taas mun mielestä vanhempihan nuo kaveriasiat hoitaa.
Tänä lukuvuonna, jota on tosin jatkunut vasta pari päivää ja huomenna lisää, on tullut mulle itselleni uusi asia. Tuttuun tapaan viestittelin yhdelle äidille sopiakseni lasten kyläilyistä. Tämä äiti vastasi että juttelee lapsensa kanssa ensin ja katsotaan sitten. Myöhemmin ilmoitti että lapsi oli ehtinyt sopia jo jonkun muun kanssa. Ehdotin sitten ihan tiettyä päivää jolloin lapset voisivat vuoroin olla vaikka meillä tai heillä, esim. maanantaisin. Tuon lapsen äiti laittoi, että tuon ikäiset (nelosluokkalaiset) sopii jo paljon keskenäänkin vanhemmilta varmistellen eikä oikein tunne oikeaksi hirveästi tässä vaiheessa ohjailla sitä, kenen kanssa lapsi on. Ja että meidän lapsi on tervetullut heille joku toinen kerta mutta heidän lapsi viettää aikaa mielummin muutaman muun kanssa eikä vanhemmat siksikään halua kiintiöidä jotain tiettyä päivää meidän lapselle.
Juttelin parin muun kanssa asiasta yleisluontoisesti ja ilmeisesti on ihan yleinen ajatus että ei enää vanhemmat sovi keskenään paitsi jos pitää miettiä kyytejä, ja vanhemmat ei tavallaan määrittele kenen kanssa ollaan ja kenen ei. Tavallaan ymmärrän tavallaan en.
Haluaisin ajatuksia. Siitä että lapsi viettää aikaa nuorempien kanssa, ja siitä sopiiko tuon ikäiset todellakin tai kuuluuko sopia, noin paljon keskenään.
Ymmärrän myös ei voi pakottaa- ajatuksen, mutta sitten en kuitenkaan. Miksi ei voi pakottaa? Eikö olisi kaikkien etu jos kaikki mahtuisivat mukaan?
Kommentit (312)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa kuulostat ihan fiksulta, mutta sitten menee provoilun puolelle tuo "miksi ei voi pakottaa?" ja "sopiiko lapset muka keskenään?" Sinähän itse kerroit, että vanhepi lapsesi hoitaa asiat itse.
Mikä sinua siis mukamas hämmästyttää? Olisiko ok, jos joku toinen äiti pakottaisin vanhemman lapsesi hänen oman lapsensa kanssa leikkimään?
En ole aloittaja, mutta kolmen lapsen äitinä vastaan kuitenkin.
Olen kaikkien lasteni kohdalla saanut päiväkodin/koulun ammattikasvattajilla vinkkejä tyyliin: haluaisitteko kutsua Pekan joskus kylään.
Kyseinen Pekka ei ole välttämättä ollut aina se lasteni mielestä ideaali leikkikaveri, mutta mikäli Pekalla on ollut perustaidot kunnossa, olen mielelläni järjestänyt yhdessäoloa. Yksi kaveri lisää ei tee pahaa kenellekään, aina se avaa uuden näkymän toiseen kotiin ja perheeseen tapoineen. Ja joillekin se yksi voi olla ainoa.
Olen saanut ihan samat vinkit ja vastannut ystävällisesti, että kiitos ei, meidän Lukalla on kotipihassa niin paljon kavereita, ettei oikein ole tuohon mahdollisuutta. Mutta ensi viikolla on isäviikko, kysypä Lukan isältä, olisiko hän valmis tuollaiseen kyläilyyn.
Koskaan eivät kysy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa kuulostat ihan fiksulta, mutta sitten menee provoilun puolelle tuo "miksi ei voi pakottaa?" ja "sopiiko lapset muka keskenään?" Sinähän itse kerroit, että vanhepi lapsesi hoitaa asiat itse.
Mikä sinua siis mukamas hämmästyttää? Olisiko ok, jos joku toinen äiti pakottaisin vanhemman lapsesi hänen oman lapsensa kanssa leikkimään?
En ole aloittaja, mutta kolmen lapsen äitinä vastaan kuitenkin.
Olen kaikkien lasteni kohdalla saanut päiväkodin/koulun ammattikasvattajilla vinkkejä tyyliin: haluaisitteko kutsua Pekan joskus kylään.
Kyseinen Pekka ei ole välttämättä ollut aina se lasteni mielestä ideaali leikkikaveri, mutta mikäli Pekalla on ollut perustaidot kunnossa, olen mielelläni järjestänyt yhdessäoloa. Yksi kaveri lisää ei tee pahaa kenellekään, aina se avaa uuden näkymän toiseen kotiin ja perheeseen tapoineen. Ja joillekin se yksi voi olla ainoa.
Olen saanut ihan samat vinkit ja vastannut ystävällisesti, että kiitos ei, meidän Lukalla on kotipihassa niin paljon kavereita, ettei oikein ole tuohon mahdollisuutta. Mutta ensi viikolla on isäviikko, kysypä Lukan isältä, olisiko hän valmis tuollaiseen kyläilyyn.
Koskaan eivät kysy!
Varmaan kysyvät jotakuta muuta perhettä sitten.
ap, lopeta tuo päsmäröinti! lapsesi ei ole päiväkodissa enää.
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan ole sopinut nelosluokkalaisen kavereista huoltajien kesken. Lapsia on kolme, nuorin menee nyt vitoselle. Sovin eskari- ikäisenä varmaan viimeksi.
Meillä taas on tiivis vanhempainyhdistys, lapset painotusopetuksessa ja paljon kaikenlaista yhteistä tekemistä vapaa-ajallakin. Tunnen siis lasten parhaiden kaverien vanhemmat, ja saatetaan hyvinkin ottaa yhteyttä ja sopia ainakin jos on jotain erityistä tiedossa.
On toki tullut nähtyä näitäkin lapsia, jotka ovat hoitaneet kaveriasiansa itsenäisesti eskarista saakka. Yksi ekaluokkalainen olisi ollut joka päivä tuppautumassa tokaluokkalaiseni luokse kylään, mutta kaveritaidot puuttuivat ja kännykässäkään ei ollut mitään rajoituksia. Lopulta piti antaa kaverille porttikielto.
Mulla oli hyviä kavereita yläasteikäisenä koulussa. Tunkeileva mutsi hommasi meitä toisillemme yökylään. Meiltä ei kysytty. Jotenkin ne kaveruudet himmeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa kuulostat ihan fiksulta, mutta sitten menee provoilun puolelle tuo "miksi ei voi pakottaa?" ja "sopiiko lapset muka keskenään?" Sinähän itse kerroit, että vanhepi lapsesi hoitaa asiat itse.
Mikä sinua siis mukamas hämmästyttää? Olisiko ok, jos joku toinen äiti pakottaisin vanhemman lapsesi hänen oman lapsensa kanssa leikkimään?
En ole aloittaja, mutta kolmen lapsen äitinä vastaan kuitenkin.
Olen kaikkien lasteni kohdalla saanut päiväkodin/koulun ammattikasvattajilla vinkkejä tyyliin: haluaisitteko kutsua Pekan joskus kylään.
Kyseinen Pekka ei ole välttämättä ollut aina se lasteni mielestä ideaali leikkikaveri, mutta mikäli Pekalla on ollut perustaidot kunnossa, olen mielelläni järjestänyt yhdessäoloa. Yksi kaveri lisää ei tee pahaa kenellekään, aina se avaa uuden näkymän toiseen kotiin ja perheeseen tapoineen. Ja joillekin se yksi voi olla ainoa.
Olen saanut ihan samat vinkit ja vastannut ystävällisesti, että kiitos ei, meidän Lukalla on kotipihassa niin paljon kavereita, ettei oikein ole tuohon mahdollisuutta. Mutta ensi viikolla on isäviikko, kysypä Lukan isältä, olisiko hän valmis tuollaiseen kyläilyyn.
Koskaan eivät kysy!
Varmaan kysyvät jotakuta muuta perhettä sitten.
Minusta on outoa, että eivät kysy isältä eli varhaiskasvatuksessakin on omituinen "äiti tulee toimeen kaikissa kasvatustilanteissa" -ajatusmalli, vaikka voisi se isäkin kutsua vieraan lapsen kotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan ole sopinut nelosluokkalaisen kavereista huoltajien kesken. Lapsia on kolme, nuorin menee nyt vitoselle. Sovin eskari- ikäisenä varmaan viimeksi.
Meillä taas on tiivis vanhempainyhdistys, lapset painotusopetuksessa ja paljon kaikenlaista yhteistä tekemistä vapaa-ajallakin. Tunnen siis lasten parhaiden kaverien vanhemmat, ja saatetaan hyvinkin ottaa yhteyttä ja sopia ainakin jos on jotain erityistä tiedossa.
On toki tullut nähtyä näitäkin lapsia, jotka ovat hoitaneet kaveriasiansa itsenäisesti eskarista saakka. Yksi ekaluokkalainen olisi ollut joka päivä tuppautumassa tokaluokkalaiseni luokse kylään, mutta kaveritaidot puuttuivat ja kännykässäkään ei ollut mitään rajoituksia. Lopulta piti antaa kaverille porttikielto.
Niin varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hankkia yksinäiselle lapselle harrastus jossa käy vakipäivinä viikolla niin ei tunne itseää yksinäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa kuulostat ihan fiksulta, mutta sitten menee provoilun puolelle tuo "miksi ei voi pakottaa?" ja "sopiiko lapset muka keskenään?" Sinähän itse kerroit, että vanhepi lapsesi hoitaa asiat itse.
Mikä sinua siis mukamas hämmästyttää? Olisiko ok, jos joku toinen äiti pakottaisin vanhemman lapsesi hänen oman lapsensa kanssa leikkimään?
En ole aloittaja, mutta kolmen lapsen äitinä vastaan kuitenkin.
Olen kaikkien lasteni kohdalla saanut päiväkodin/koulun ammattikasvattajilla vinkkejä tyyliin: haluaisitteko kutsua Pekan joskus kylään.
Kyseinen Pekka ei ole välttämättä ollut aina se lasteni mielestä ideaali leikkikaveri, mutta mikäli Pekalla on ollut perustaidot kunnossa, olen mielelläni järjestänyt yhdessäoloa. Yksi kaveri lisää ei tee pahaa kenellekään, aina se avaa uuden näkymän toiseen kotiin ja perheeseen tapoineen. Ja joillekin se yksi voi olla ainoa.
Olen saanut ihan samat vinkit ja vastannut ystävällisesti, että kiitos ei, meidän Lukalla on kotipihassa niin paljon kavereita, ettei oikein ole tuohon mahdollisuutta. Mutta ensi viikolla on isäviikko, kysypä Lukan isältä, olisiko hän valmis tuollaiseen kyläilyyn.
Koskaan eivät kysy!
Varmaan kysyvät jotakuta muuta perhettä sitten.
Minusta on outoa, että eivät kysy isältä eli varhaiskasvatuksessakin on omituinen "äiti tulee toimeen kaikissa kasvatustilanteissa" -ajatusmalli, vaikka voisi se isäkin kutsua vieraan lapsen kotiinsa.
Kyllä meidän perheessä isä on sopinut valtaosan leikkitreffeistä. Ehkä viestisi oli sävyltään tympeä ja antoi kuvan perheestä, jonka vanhemmat eivät ole puheväleissä keskenään. Sellaisen kanssa voi olla raskasta sopia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan ole sopinut nelosluokkalaisen kavereista huoltajien kesken. Lapsia on kolme, nuorin menee nyt vitoselle. Sovin eskari- ikäisenä varmaan viimeksi.
Meillä taas on tiivis vanhempainyhdistys, lapset painotusopetuksessa ja paljon kaikenlaista yhteistä tekemistä vapaa-ajallakin. Tunnen siis lasten parhaiden kaverien vanhemmat, ja saatetaan hyvinkin ottaa yhteyttä ja sopia ainakin jos on jotain erityistä tiedossa.
On toki tullut nähtyä näitäkin lapsia, jotka ovat hoitaneet kaveriasiansa itsenäisesti eskarista saakka. Yksi ekaluokkalainen olisi ollut joka päivä tuppautumassa tokaluokkalaiseni luokse kylään, mutta kaveritaidot puuttuivat ja kännykässäkään ei ollut mitään rajoituksia. Lopulta piti antaa kaverille porttikielto.
Niin varmaan.
Mikä tässä nyt oli niin epäuskottavaa? Veikkaanpa että jokaisesta suomalaisesta koulusta löytyy ainakin yksi ekaluokkalainen, jonka vanhempia eivät kiinnosta kaveriasiat tai kännykänkäytön rajat.
Vierailija kirjoitti:
Alussa kuulostat ihan fiksulta, mutta sitten menee provoilun puolelle tuo "miksi ei voi pakottaa?" ja "sopiiko lapset muka keskenään?" Sinähän itse kerroit, että vanhepi lapsesi hoitaa asiat itse.
Mikä sinua siis mukamas hämmästyttää? Olisiko ok, jos joku toinen äiti pakottaisin vanhemman lapsesi hänen oman lapsensa kanssa leikkimään?
Ei ole tarkoitus provoilla, sori nyt vaan jos siltä kuulostaa. Ihan oikeasti kuitenkin pohdin tätä. En pohdi tätä toisen lapsemme kohdalla koska hänellä niitä kavereita on paljon ja siksi on helppo hoitaa nämä asiat itse. Olisi varmasti pitänyt muotoilla asia paremmin.
En tarkoita, että pitäisi jatkuvasti pakottaa olemaan jonkun tietyn lapsen kanssa mutta onko sekään oikein, että yksi ei jotenkin pääse mukaan?
Olemme kyselleet oman lapsemme osuutta asioihin eli että onko tehnyt jotain ja siksi muut eivät halua olla hänen kanssa. Syyt on vähän erikoisia eli kai vain pitää tulkita niin että joku persoonissa ei vain kohtaa.
Pointtini sille että vanhempien pitäisi ohjailla näitä asioita on se että jokaisen pitäisi saada kuulua joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan ole sopinut nelosluokkalaisen kavereista huoltajien kesken. Lapsia on kolme, nuorin menee nyt vitoselle. Sovin eskari- ikäisenä varmaan viimeksi.
Entäs jos toinen lapsesi ei erityisemmin halua olla vapaa-ajalla kavereiden kanssa. Meillä yksi lapsi on tälläinen ollut aina. Koulussa on opettajien mukaan aina kavereita, mutta harvoin hän haluaa koulun jälkeen olla kenenkään kanssa, kaksi muuta taas viilettää aina kavereiden kanssa.
Mitä vikaa siinä on jos lapsellasi olisi nuorempia kavereita. Paras kaveri voi hyvin löytyä myös heidän joukostaan.
Olen miettinyt tätäkin mutta siinä on nimenomaan muutama sellainen lapsi jonka kanssa haluaisikin olla. Jostain syystä ei näiden kanssa kuitenkaan mene koulussa (opettajalta saatu tieto, jonka lapsi vahvisti). Vapaa-ajalla nuo tietyt on taas paljolti keskenään tai muiden kanssa ja harvakseltaan meidän lapsemme kanssa mutta vain, kun minä sen sovin ja järjestän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan ole sopinut nelosluokkalaisen kavereista huoltajien kesken. Lapsia on kolme, nuorin menee nyt vitoselle. Sovin eskari- ikäisenä varmaan viimeksi.
Entäs jos toinen lapsesi ei erityisemmin halua olla vapaa-ajalla kavereiden kanssa. Meillä yksi lapsi on tälläinen ollut aina. Koulussa on opettajien mukaan aina kavereita, mutta harvoin hän haluaa koulun jälkeen olla kenenkään kanssa, kaksi muuta taas viilettää aina kavereiden kanssa.
Mitä vikaa siinä on jos lapsellasi olisi nuorempia kavereita. Paras kaveri voi hyvin löytyä myös heidän joukostaan.
Olen miettinyt tätäkin mutta siinä on nimenomaan muutama sellainen lapsi jonka kanssa haluaisikin olla. Jostain syystä ei näiden kanssa kuitenkaan mene koulussa (opettajalta saatu tieto, jonka lapsi vahvisti). Vapaa-ajalla nuo tietyt on taas paljolti keskenään tai muiden kanssa ja harvakseltaan meidän lapsemme kanssa mutta vain, kun minä sen sovin ja järjestän.
Ap
Tällä palstalla ei ehkä kannata apua kysellä. Täällä korppikotkat haistavat heikkouden. Todennäköinen vastaus on, että lapsen pitää olla loppuikänsä yksin, koska näin on määrätty tapahtumaan, eikä kukaan aikuinen saa tukea kaveruussuhteita.
Oikeassa elämässä kaikenikäisten kaveruutta voi tukea, toki tuen muodot muuttuvat iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa kuulostat ihan fiksulta, mutta sitten menee provoilun puolelle tuo "miksi ei voi pakottaa?" ja "sopiiko lapset muka keskenään?" Sinähän itse kerroit, että vanhepi lapsesi hoitaa asiat itse.
Mikä sinua siis mukamas hämmästyttää? Olisiko ok, jos joku toinen äiti pakottaisin vanhemman lapsesi hänen oman lapsensa kanssa leikkimään?
En ole aloittaja, mutta kolmen lapsen äitinä vastaan kuitenkin.
Olen kaikkien lasteni kohdalla saanut päiväkodin/koulun ammattikasvattajilla vinkkejä tyyliin: haluaisitteko kutsua Pekan joskus kylään.
Kyseinen Pekka ei ole välttämättä ollut aina se lasteni mielestä ideaali leikkikaveri, mutta mikäli Pekalla on ollut perustaidot kunnossa, olen mielelläni järjestänyt yhdessäoloa. Yksi kaveri lisää ei tee pahaa kenellekään, aina se avaa uuden näkymän toiseen kotiin ja perheeseen tapoineen. Ja joillekin se yksi voi olla ainoa.
Tämä näkökulma on hyvä, mutta haluaisin huomauttaa, että tässäkin on ongelmansa.
Mulla on myös kolme lasta, ja samalla tavoin kuin sinäkin, olen pyytänyt Pekkaa meille leikkimään kun olen tiennyt että Pekalla ei niin montaa kaveria ole. Pekan äidin mukaan Pekka haluaisi myös kovasti olla juuri Villen kanssa. Tämän tarinan Pekka ja poikani Ville ovat molemmat viidennellä luokalla.
Täällä päässä Pekalla on ollut myös perustaidot kunnossa, mutta kerta toisensa jälkeen poikani Ville on valittanut ettei vain jaksaisi olla Pekan kanssa monestakaan eri syystä.
Vaikka Pekka on mielestäni ihana poika ja haluaisin kannustaa Villeä olemaan kaikkien kanssa, ei kaveruus ole syventynyt. Käytännössä Ville on Pekan kanssa vain, koska minä käsken, mutta tekisi vapaa-ajallaan silti jotain muuta.
Olenkin miettinyt, mikä on oikein. Oikein olisi ottaa kaikki mukaan, mutta sisältääkö tuo vaatimuksen siitä, että omat suunnitelmat on muutettava aina muuksi?
Eli kun Pekan äiti kyselee voiko Pekka tulla meille tänään, onko oikein sopia Villeltä kysymättä asiasta? Entä, jos Ville onkin sopinut jotain muuta ensin?
Olen siis kannustanut ottamaan Pekan mukaan porukkaan ja on ollutkin, mutta joku hommassa ei toimi. En osaa sanoa, mikä tarkalleen.
Itsestäni tuntuu, että suurempi ongelma tämä on Pekan äidille kuin Pekalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan ole sopinut nelosluokkalaisen kavereista huoltajien kesken. Lapsia on kolme, nuorin menee nyt vitoselle. Sovin eskari- ikäisenä varmaan viimeksi.
Meillä taas on tiivis vanhempainyhdistys, lapset painotusopetuksessa ja paljon kaikenlaista yhteistä tekemistä vapaa-ajallakin. Tunnen siis lasten parhaiden kaverien vanhemmat, ja saatetaan hyvinkin ottaa yhteyttä ja sopia ainakin jos on jotain erityistä tiedossa.
On toki tullut nähtyä näitäkin lapsia, jotka ovat hoitaneet kaveriasiansa itsenäisesti eskarista saakka. Yksi ekaluokkalainen olisi ollut joka päivä tuppautumassa tokaluokkalaiseni luokse kylään, mutta kaveritaidot puuttuivat ja kännykässäkään ei ollut mitään rajoituksia. Lopulta piti antaa kaverille porttikielto.
Mä tunnen myös lasteni parhaiden kavereiden vanhemmat, yhden lapsen paras kaveri oli kesällä meidän mukana viikon Kreikassa. Mutta en siltikään soittele ja sovi leikkitreffejä heille.
Ai ja pitikö tässä kertoa lasten keskiarvot ja vanhempainyhdistykset myös? Liittyy miten asiaan? Silleen että sinä ja lapsesi olette keskivertoa fiksumpiako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa kuulostat ihan fiksulta, mutta sitten menee provoilun puolelle tuo "miksi ei voi pakottaa?" ja "sopiiko lapset muka keskenään?" Sinähän itse kerroit, että vanhepi lapsesi hoitaa asiat itse.
Mikä sinua siis mukamas hämmästyttää? Olisiko ok, jos joku toinen äiti pakottaisin vanhemman lapsesi hänen oman lapsensa kanssa leikkimään?
En ole aloittaja, mutta kolmen lapsen äitinä vastaan kuitenkin.
Olen kaikkien lasteni kohdalla saanut päiväkodin/koulun ammattikasvattajilla vinkkejä tyyliin: haluaisitteko kutsua Pekan joskus kylään.
Kyseinen Pekka ei ole välttämättä ollut aina se lasteni mielestä ideaali leikkikaveri, mutta mikäli Pekalla on ollut perustaidot kunnossa, olen mielelläni järjestänyt yhdessäoloa. Yksi kaveri lisää ei tee pahaa kenellekään, aina se avaa uuden näkymän toiseen kotiin ja perheeseen tapoineen. Ja joillekin se yksi voi olla ainoa.
Tämä näkökulma on hyvä, mutta haluaisin huomauttaa, että tässäkin on ongelmansa.
Mulla on myös kolme lasta, ja samalla tavoin kuin sinäkin, olen pyytänyt Pekkaa meille leikkimään kun olen tiennyt että Pekalla ei niin montaa kaveria ole. Pekan äidin mukaan Pekka haluaisi myös kovasti olla juuri Villen kanssa. Tämän tarinan Pekka ja poikani Ville ovat molemmat viidennellä luokalla.
Täällä päässä Pekalla on ollut myös perustaidot kunnossa, mutta kerta toisensa jälkeen poikani Ville on valittanut ettei vain jaksaisi olla Pekan kanssa monestakaan eri syystä.
Vaikka Pekka on mielestäni ihana poika ja haluaisin kannustaa Villeä olemaan kaikkien kanssa, ei kaveruus ole syventynyt. Käytännössä Ville on Pekan kanssa vain, koska minä käsken, mutta tekisi vapaa-ajallaan silti jotain muuta.
Olenkin miettinyt, mikä on oikein. Oikein olisi ottaa kaikki mukaan, mutta sisältääkö tuo vaatimuksen siitä, että omat suunnitelmat on muutettava aina muuksi?
Eli kun Pekan äiti kyselee voiko Pekka tulla meille tänään, onko oikein sopia Villeltä kysymättä asiasta? Entä, jos Ville onkin sopinut jotain muuta ensin?
Olen siis kannustanut ottamaan Pekan mukaan porukkaan ja on ollutkin, mutta joku hommassa ei toimi. En osaa sanoa, mikä tarkalleen.
Itsestäni tuntuu, että suurempi ongelma tämä on Pekan äidille kuin Pekalle.
Miten te ratkaisette samat ongelmat silloin, kun Pekka ja Pekan äiti eivät ole osallisina? Jos vaikka Kalle pyytää Villeä, ja Ville on jo sopinut jotain Eeron kanssa. Tai Ukko pyytää Villeä kylään, mutta Villellä on jalkapalloharjoitukset. Pitääkö Ukon mennä aina jalkapallon edelle tai Kallen Eeron edelle?
Aika usein ihmiset ratkaisevat asian niin, että ensiksi tiedossa ollut sitoumus menee toisen edelle, toki hätätilanteet erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan ole sopinut nelosluokkalaisen kavereista huoltajien kesken. Lapsia on kolme, nuorin menee nyt vitoselle. Sovin eskari- ikäisenä varmaan viimeksi.
Meillä taas on tiivis vanhempainyhdistys, lapset painotusopetuksessa ja paljon kaikenlaista yhteistä tekemistä vapaa-ajallakin. Tunnen siis lasten parhaiden kaverien vanhemmat, ja saatetaan hyvinkin ottaa yhteyttä ja sopia ainakin jos on jotain erityistä tiedossa.
On toki tullut nähtyä näitäkin lapsia, jotka ovat hoitaneet kaveriasiansa itsenäisesti eskarista saakka. Yksi ekaluokkalainen olisi ollut joka päivä tuppautumassa tokaluokkalaiseni luokse kylään, mutta kaveritaidot puuttuivat ja kännykässäkään ei ollut mitään rajoituksia. Lopulta piti antaa kaverille porttikielto.
Mä tunnen myös lasteni parhaiden kavereiden vanhemmat, yhden lapsen paras kaveri oli kesällä meidän mukana viikon Kreikassa. Mutta en siltikään soittele ja sovi leikkitreffejä heille.
Ai ja pitikö tässä kertoa lasten keskiarvot ja vanhempainyhdistykset myös? Liittyy miten asiaan? Silleen että sinä ja lapsesi olette keskivertoa fiksumpiako?
Tuli mainittua vanhempainyhdistys sen takia, että wappi kilisee koko ajan talkooviestejä ja siksi varmaan yhteydenoton kynnys on alhainen.
Lasteni keskiarvot otit puheeksi sinä, joten varmaan pitäisi kysyä, mitä se sinusta kertoo.
Kyllä se niin on, että kellään ei ole velvollisuutta leikkiä lapsesi kanssa eikä vanhemmilla ole mitään velvollisuutta eikä varmaan tarvettakaan säätää omien lastensa vapaa-aikaa sun lapsen ehdoilla.
Ymmärrän kyllä tilanteesi: kumpikaan lapsistani ei ole vahvasti porukoissa. On kavereita koulussa ja koulun jälkeenkin mutta välillä jäävät myös ulkopuolelle. Ei pyydetä koulun pihalle keulimaan tai kukaan ei vastaa puhelimeen. Onneksi lapsia on kaksi ja heistä on toisilleen myös seuraa. Ja onneksi niitä synttärikutsuja ja yökyläkutsuja on kuitenkin tullut molemmille. Koulumatkoille löytyy seuraa, samoin harrastuskuljetuksiin. En pysty heitä kuitenkaan sen enempää enää saattelemaan tässä asiassa. Näillä mennään.
Onpa kummallinen ajatus. Mitä voit tehdä, on kannustaa lasta harrastusten pariin missä voi tavata uusia ystviä. Tosin ei nuoremmissa mitään vikaa ole, minun parasystäväni peruskoulussa oli 2v vanhempi. Nykyään valtaosa ystävistäni on 10-15v vanhempia. Ikä on vain numero, eikä lapsillakaan jokusen vuoden ikäero mitään haittaa jos muuten tulevat juttuun.
No en todellakaan ole sopinut nelosluokkalaisen kavereista huoltajien kesken. Lapsia on kolme, nuorin menee nyt vitoselle. Sovin eskari- ikäisenä varmaan viimeksi.
Entäs jos toinen lapsesi ei erityisemmin halua olla vapaa-ajalla kavereiden kanssa. Meillä yksi lapsi on tälläinen ollut aina. Koulussa on opettajien mukaan aina kavereita, mutta harvoin hän haluaa koulun jälkeen olla kenenkään kanssa, kaksi muuta taas viilettää aina kavereiden kanssa.
Mitä vikaa siinä on jos lapsellasi olisi nuorempia kavereita. Paras kaveri voi hyvin löytyä myös heidän joukostaan.