Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien osuus lasten ystävyydessä?
14.08.2022 |
Nyt kun koulut ovat taas alkaneet, päästään tutun ongelman äärelle. Koululaisten ystävyyssuhteisiin.
Meillä on kaksi lasta. Toisella pyyhkii kaveriasioissa hyvin ja onkin lähes aamusta iltaan menossa kavereiden kanssa vapaa-aikana. Koulupäivien jälkeiset illat täyttyy myös kavereiden kanssa olemisesta.
Sen sijaan toinen lapsemme ei jaa samaa kokemusta. Meinasin kirjoittaa että hän on jäänyt vähän yksin, mutta ei se oikeastaan niinkään ole. Koulussa esimerkiksi on kavereita, mutta ilmeisesti viettää siellä aikaansa lähinnä nuorempien kanssa. Ei itse koe asiaa mitenkään ongelmana mutta me vanhemmat tietysti toivottavaisiin että hyvä ystävä löytyisi omasta ikäluokasta.
Vapaa-ajalla seuraa löytyy myös omanikäisistä lapsista kunhan mä järjestän asian.
Välillä sovin jonkun toisen vanhemman kanssa, että lapsi y tulee meille kylään ja että meidän lapsi voi tulla heille kylään. Tavallaan pitäisi varmaan olla helpottunut mutta tämäkin on vähän ongelmallinen asia. Toisaalta meidän lapsi on koulussa (viime vuonna jo) joutunut kuulemaan harmittelua asiasta. Tyyliin, "Miten mun äiti nyt sopii kysymättä multa, olin jo sopinut että menen Eetulle pelaamaan". Ymmärrän kyllä spontaanin reaktion ja ehkä onkin ollut väärin sopia vanhempien kesken kysymättä lapsilta mutta taas mun mielestä vanhempihan nuo kaveriasiat hoitaa.
Tänä lukuvuonna, jota on tosin jatkunut vasta pari päivää ja huomenna lisää, on tullut mulle itselleni uusi asia. Tuttuun tapaan viestittelin yhdelle äidille sopiakseni lasten kyläilyistä. Tämä äiti vastasi että juttelee lapsensa kanssa ensin ja katsotaan sitten. Myöhemmin ilmoitti että lapsi oli ehtinyt sopia jo jonkun muun kanssa. Ehdotin sitten ihan tiettyä päivää jolloin lapset voisivat vuoroin olla vaikka meillä tai heillä, esim. maanantaisin. Tuon lapsen äiti laittoi, että tuon ikäiset (nelosluokkalaiset) sopii jo paljon keskenäänkin vanhemmilta varmistellen eikä oikein tunne oikeaksi hirveästi tässä vaiheessa ohjailla sitä, kenen kanssa lapsi on. Ja että meidän lapsi on tervetullut heille joku toinen kerta mutta heidän lapsi viettää aikaa mielummin muutaman muun kanssa eikä vanhemmat siksikään halua kiintiöidä jotain tiettyä päivää meidän lapselle.
Juttelin parin muun kanssa asiasta yleisluontoisesti ja ilmeisesti on ihan yleinen ajatus että ei enää vanhemmat sovi keskenään paitsi jos pitää miettiä kyytejä, ja vanhemmat ei tavallaan määrittele kenen kanssa ollaan ja kenen ei. Tavallaan ymmärrän tavallaan en.
Haluaisin ajatuksia. Siitä että lapsi viettää aikaa nuorempien kanssa, ja siitä sopiiko tuon ikäiset todellakin tai kuuluuko sopia, noin paljon keskenään.
Ymmärrän myös ei voi pakottaa- ajatuksen, mutta sitten en kuitenkaan. Miksi ei voi pakottaa? Eikö olisi kaikkien etu jos kaikki mahtuisivat mukaan?
Kommentit (312)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pekalla ja äidillä on sama ongelma. He luulevat, että muut tekevät asioita, siksi kun he haluavat. Jos äiti halusi Pekan porukkaan olisi pitänyt myydä ajatus Pekasta kivana kaverina. Mutta ei, heidän perustelunsa asialle on Mut kun mä haluuuuun.
Pitäisi ehkä pekan äidin opetella sosiaalisia taitoja ennen kuin voin niitä opettaa lapselleen.
Mutta jos oikeasti haluaisit asioita edistää, sinuna ottaisin yhteyttä koulukuraattoriin. Ehkä hänen kanssaan voisi työstää niitä kaveritaitoja.
Vierailija kirjoitti:
No mitenhän tuollainenkin sitten opetetaan lapselle? Olen sanonut että ehdottaa ja on kohtelias vaikka olisikin eri mieltä. On kysynyt vaikka että miksi ei nyt tehtäisi näin mutta vastauksia ei oikein tule. Pekka on kokenut kiusaamiseksi sen että ikinä hänen ajatuksensa eivät ole niitä joihin suostutaan.
Tätä syytä asialle olen kysynyt myös minä ja vastaukset ovat sitten näitä että vanhempien mielestä tämä edes toistuessaan ei ole kiusaamista koska lapsilla saa omanlaisia ajatuksia ja kuinka Pekan pitäisi sietää myös niitä. Vaikka eihän tässä siitä ole kysymys kun saa sietää ihan liikaakin, on ihan oikeus että tulee myös kuulluksi.
Välillä on saatettu Pekan toiveesta tehdä jotain mitä hän on halunnut kunhan on kertonut sen kotona ja, minä olen järjestänyt asian vanhempien kanssa. Eli ehkä kuitenkin vanhemmat ajattelevat ettei tuo toiminta ole ok mutta asiaan on hankala puuttua.
Ja jos joku on aina eri mieltä niin eikö voi keksiä jonkun asian mikä sopii kaikille. Tästä on kyse.
Mutta ketjun ajatus ei ollut tämä että aletaan nyt tästä vääntämään. Halusin, että saisin konkreettisesti asioita miten tehdä. En että no opetelkaa myymään idea, no mutta miten? Tämä on se juttu.
Mutta koko ajan tulee uusia asioita.
Tänään pojat olivat luokassa vertailleet kenkiään. Että kenellä on millaiset kengät, osalla näitä Leviksen kenkiä. Pekalla on ihan peruskengät, ja ovat kelvanneet mutta nyt tämän vertailun vuoksi haluaa toisenlaiset. Nämä nerot on laittaneet kengät järjestykseen että kenellä on hienoimmat tai merkin mukaan mitkä on oikeita merkkejä. Ajattelin soittaa opettajalle ja kysyä aiheesta että voisiko vaikka tämmöisestä puhua koulussa ja puhutella poikia. Villen äiti jo sanoi että ostaa lapselleen mikä heille sopii mutta ei halua että tällaista vertailua tarvii tehdä. No ei tämä Ville vertaillut mutta oli siinä mukana laittamassa omat kengät johonkin riviin tai jonoon kuitenkin. Minä en ala mitään merkki kenkää ostamaan vaikka muilla olisikin, ei se koulu siitä ole kiinni. Villen äiti kommentoi että ei ole kalliit. Että raha puhuu tämmöisessä asiassa. Joku värivertailu koulurepuista myös.Toinen lapsemme ei tähän sanonut mitään tähän kenkäasiaan. Vain tuhahti että ei tämä niin vakavaa ole ja kuitenkin hänkin voisi ottaa näitä leviskenkiä ja mitähän muita niitä olikaan. Että hyvin on koulussa saatu tämäkin asia istutettua lapsille.
Ap
Se, että kysyy miksei näin tehtäisi on juurikin ärsyttävää tenttausta. Se ei kerro miksi kannattaisi tehdä. Hyvät perustelut ja muiden innostaminen on se juttu. Harjoitelkaa vaikka niin, että Pekka keksii huomisen ruuan ja perustelee sen perheelle. Mä haluun ei käy. Sinä haastat vähän ihan vaan harjoituksen vuoksi.
Luulen, että muut vanhemmat eivät oikeasti näe ongelmaa, mutta tekevät välillä sulle mieliksi, jotta pääsevät susta nopeasti eroon.
Mitä tulee kenkäasiaan, niin sitäkään et voi määrätä ja Villen äidin ei tarvitse sulle perustella heidän valintojaan. Tässäkin voisit miettiä, voisitko auttaa ja ilahduttaa lapsiasi ostamalla ne mieleiset merkkikengät, jos teillä on siihen varaa. Jättää sitten vaikka jonkun muun ostamatta. Meillä on itsellä varaa ihan helposti merkkikenkiin, joten lapsilla on Dr. Martenseja ja Niken Air Forceja. Kalliita, kyllä, mutta miksi ei, jos niiden ostaminen ei talouttamme kaada ja lapset niitä toivovat. He eivät saa kaikkea haluamaansa, joten periaatteellisuus noin pienessä asiassa on turhaa. Vertailua en toki hyväksyisi minäkään. Mutta en kyllä myöskään yhtään ottaisi vastaan räpätystä, että miksi teillä on lapsilla kalliit kengät. Meidän rahat, meidän lapset, ei kuulu muille.
Mun lapset on niitä Villejä. On paljon kavereita. He osaavat luovia, neuvotella, mukauttaa toimintaansa tilanteen mukaan ja innostaa muita. Meillä on usein lasten kavereita, monta kertaa viikossa. Minä olen ekstrovertti ja siksi melu ja hyörinä ei minua haittaa. Mulle on varsin ok, ettei vierailut mene tasan. Ihan mielelläni suon jollekin introvertille äidille sen, että lapset mekastaa meillä eikä heillä. Ja ymmärrän, että se, että mua ei haittaa, ei tarkoita, etteikö muita voisi haitata.
Vierailija kirjoitti:
Myyminen tapahtuu niin, että pyritään parhaalla taidolla asettumaan toisen ihmisen asemaan ja mietitään, mikä motivoi juuri tämän ihmisen tekemään asian X. Mitä, miksi, miten - tiiviisti ja innostavasti.
Toiset osaavat tämän luonnostaan, mutta kaikkien kannattaa opetella, koska taidolla on paljon käytöä niin työssä kuin muussa elämässä.
Innostaminen voi tapahtua vaikka tarinan kautta. "Meillä oli veljen kanssa ihan sairaan hauskaa, kun leikittiin viime viikolla piilosta. Mä hihittelin piilossa vaikka kuinka pitkään, kun veli vaan pyöri ympäri pihaa huhuili. Voitasko mekin leikkiä piilosta?"
Tai voi käyttää sosiaalista painetta. "Kaikki kuudesluokkalaiset kuulemma leikkii iltaisin piilosta. Ne ei enää jaksa pelata Fortnitea. Pitäiskö meidänkin mennä piilosille, ettei kuudesluokkalaiset naura meidän Fortniten pelaamiselle?"
Tai voi kokeilla vaikka imartelua. "Ville mä olen kertonut kaikille, etät sä olet koulun paras etsijä, kun ollaan piilosilla. Oon varma, että et löydä mua, jos nyt leikitään."
En ole ap, enkä pidä hänenkään asennettaan mitenkään ongelmattomana. Mutta kyllä minua kylmää myös yllä oleva viesti. Manipulaatio esitetään muka sosiaalisena lahjakkuutena.
Okei, ehkä maailma sitten on sellainen, että työelämässä on hyvä osata vedota ihmisten turhamaisuuteen tai joukosta erottumisen pelkoon saadakseen heidät toimimaan haluamallaan tavalla. Mutta ystäväksi tai edes kaveriksi en haluaisi tuollaista tyyppiä. Ennemmin sellaisen, joka välillä aidosti ja vilpittömästi kysyisi: mitä sinulle kuuluu ja mitä sinä haluaisit kanssani tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä pekan äidin opetella sosiaalisia taitoja ennen kuin voin niitä opettaa lapselleen.
Mutta jos oikeasti haluaisit asioita edistää, sinuna ottaisin yhteyttä koulukuraattoriin. Ehkä hänen kanssaan voisi työstää niitä kaveritaitoja.
Siis tämä. AP:n ketjuun kirjoittamista viesteistä käy hyvin ilmi, että hän ei ole itsekään mikään sosiaalisesti taitava ihminen. Jos hän nyt vielä sitten jankkaa näitä juttuja Pekan kuullen ääneen, niin huonossa lykyssä onnistuu istuttamaan ihan virheellisiä kuvia sosiaalisesta kanssakäymisestä lapsen mieleen, mistä voi pidemmän päälle koitua vain hallaa. Kaveriporukassa, koulussa ja harrastuksissahan sitä oman ikä-/vertaisryhmän välistä kanssakäymistä pääasiassa opitaan jolloin lapsesta voi hieman kummallisista vanhemmista huolimatta kasvaa ihan sosiaalisesti taitava tyyppi, mutta jos ne kaverit puuttuu ja sitten äiti on sosiaalisesti hieman pihalla ja päällekäyvä, niin ei hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos kerta toisensa jälkeen toistuu tämä kuvio että vaikkapa Konsta,Ville ja Petteri haluavat pelata Fortnitea ja Pekka ei halua pelata niin ainako sitä pitää pelata. Tai tämä että jos pojat miettivät mitä tehdä ja jokainen ehdottaa jotain niin aina tehdään jotain muuta kuin mitä Pekka ehdotti
Jos porukka haluaa pelata Fortnitea, niin totta kai he pelaavat. Miten tämä on edes kysymys? Jos 40v Saija, Sirpa ja Siiri tykkäävät käydä yhdessä lenkillä ja joogassa, niin eihän siinä olisi mitään järkeä, että porukkaan liittyy Terhi, joka vaatii että muiden pitää alkaa toisinaan käydä kalassa, koska hän pitää kalastuksesta. Ei se niin mene, vaan Terhi voi etsiä kavereita, jotka myös tykkäävät kalastuksesta. Aina voi ehdottaa ja yrittää innostaa muut mukaan, mutta vapaa-ajalla ihmiset tekevät niitä asioita mistä nauttivat ja mitä haluavat tehdä, ei sitä mikä on jonkun toisen mielestä "reilua". Eri asia sitten koulussa ja ohjatussa kerho- ja harrastustoiminnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitenhän tuollainenkin sitten opetetaan lapselle? Olen sanonut että ehdottaa ja on kohtelias vaikka olisikin eri mieltä. On kysynyt vaikka että miksi ei nyt tehtäisi näin mutta vastauksia ei oikein tule. Pekka on kokenut kiusaamiseksi sen että ikinä hänen ajatuksensa eivät ole niitä joihin suostutaan.
Tätä syytä asialle olen kysynyt myös minä ja vastaukset ovat sitten näitä että vanhempien mielestä tämä edes toistuessaan ei ole kiusaamista koska lapsilla saa omanlaisia ajatuksia ja kuinka Pekan pitäisi sietää myös niitä. Vaikka eihän tässä siitä ole kysymys kun saa sietää ihan liikaakin, on ihan oikeus että tulee myös kuulluksi.
Välillä on saatettu Pekan toiveesta tehdä jotain mitä hän on halunnut kunhan on kertonut sen kotona ja, minä olen järjestänyt asian vanhempien kanssa. Eli ehkä kuitenkin vanhemmat ajattelevat ettei tuo toiminta ole ok mutta asiaan on hankala puuttua.
Ja jos joku on aina eri mieltä niin eikö voi keksiä jonkun asian mikä sopii kaikille. Tästä on kyse.
Mutta ketjun ajatus ei ollut tämä että aletaan nyt tästä vääntämään. Halusin, että saisin konkreettisesti asioita miten tehdä. En että no opetelkaa myymään idea, no mutta miten? Tämä on se juttu.
Mutta koko ajan tulee uusia asioita.
Tänään pojat olivat luokassa vertailleet kenkiään. Että kenellä on millaiset kengät, osalla näitä Leviksen kenkiä. Pekalla on ihan peruskengät, ja ovat kelvanneet mutta nyt tämän vertailun vuoksi haluaa toisenlaiset. Nämä nerot on laittaneet kengät järjestykseen että kenellä on hienoimmat tai merkin mukaan mitkä on oikeita merkkejä. Ajattelin soittaa opettajalle ja kysyä aiheesta että voisiko vaikka tämmöisestä puhua koulussa ja puhutella poikia. Villen äiti jo sanoi että ostaa lapselleen mikä heille sopii mutta ei halua että tällaista vertailua tarvii tehdä. No ei tämä Ville vertaillut mutta oli siinä mukana laittamassa omat kengät johonkin riviin tai jonoon kuitenkin. Minä en ala mitään merkki kenkää ostamaan vaikka muilla olisikin, ei se koulu siitä ole kiinni. Villen äiti kommentoi että ei ole kalliit. Että raha puhuu tämmöisessä asiassa. Joku värivertailu koulurepuista myös.Toinen lapsemme ei tähän sanonut mitään tähän kenkäasiaan. Vain tuhahti että ei tämä niin vakavaa ole ja kuitenkin hänkin voisi ottaa näitä leviskenkiä ja mitähän muita niitä olikaan. Että hyvin on koulussa saatu tämäkin asia istutettua lapsille.
Ap
Miten jos nyt leivotaan teidän Pekasta luokan coolein skidi! Teette jotain kivoja juttuja (mitä tämän ikäiset pojat unelmoivat tekevän). Kerran- pari teette näitä perheen voimin niin että poikanne pääsee näistä asioista koulussa sitten muille kertomaan. Tämän jälkeen Pekalle lupa ottaa kaveri tai pari toimintaan mukaan. Näin saatte alkuun kaverit omaehtoisesti mukaan. Nythän kuulostaa siltä että koulussa on tällä kaveripiirillä asenne Pekkaa kohtaan joka tulee muuttaa. Pekka voi pian valita monesta mukaan haluavasta kaverista mukavimmat toimintaan mukaan. Asenteet Pekkaa kohtaan muuttuvat pikku hiljaa ja pian hänelläkin on kavereita. Näin ei myöskään tarvitse olla kenenkään kaverin vanhempiin yhteydessä kun Pekan kaverit itse kysyvät kotonaan saavatko tulla Pekan kanssa johonkin yhteiseen toimintaan. Pekka varmaan nähdään tylsänä kaverina ja siksi häntä väheksytään. Kyseessä siis ihan perinteinen brändi-imagon kasvattaminen. Joskus tälläiseen on toiminut että lapselle hankitaan koiranpentu (ei tietenkään tästä syystä yksinomaan mutta vaikka ihan vaan yksinäisyyteen) jota kaikkihaluavat tulla katsomaan, joskus on toiminut se että lapsen vanhemmat tarjoavat jotain ylimääräisiä herkkuja (esim mun kaverilla oli lapsuudessa sokerimuroja joita ei mun kotona ollut). Vastaavasti mun vanhemmat kyyditsi mua ja kavereitani milloin minnekkin; ostarille, laskettelemaan, leffaan jne ja lukioikäisenä hakivat discosta kotiin jottei tarvinnut pakkasessa rämpiä ja toki aina heitettiin kamut samalla kotiinsa:) Myönnän mulla oli mahtavat vanhemmat ja mulla oli varmaan tämän vuoksi ihan kivasti kavereita. Keksitte vaan nyt sen mikä on coolia näille Pekan ikäisille.
No niin, nyt puhutaan asiaa! Huomaatko ap tämän tyylin? Se tekee Pekan brändäämisestä houkuttelevaa. Siis myy sen mitä kaikki muut on koittaneet sanoa monen viestin verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyminen tapahtuu niin, että pyritään parhaalla taidolla asettumaan toisen ihmisen asemaan ja mietitään, mikä motivoi juuri tämän ihmisen tekemään asian X. Mitä, miksi, miten - tiiviisti ja innostavasti.
Toiset osaavat tämän luonnostaan, mutta kaikkien kannattaa opetella, koska taidolla on paljon käytöä niin työssä kuin muussa elämässä.
Innostaminen voi tapahtua vaikka tarinan kautta. "Meillä oli veljen kanssa ihan sairaan hauskaa, kun leikittiin viime viikolla piilosta. Mä hihittelin piilossa vaikka kuinka pitkään, kun veli vaan pyöri ympäri pihaa huhuili. Voitasko mekin leikkiä piilosta?"
Tai voi käyttää sosiaalista painetta. "Kaikki kuudesluokkalaiset kuulemma leikkii iltaisin piilosta. Ne ei enää jaksa pelata Fortnitea. Pitäiskö meidänkin mennä piilosille, ettei kuudesluokkalaiset naura meidän Fortniten pelaamiselle?"
Tai voi kokeilla vaikka imartelua. "Ville mä olen kertonut kaikille, etät sä olet koulun paras etsijä, kun ollaan piilosilla. Oon varma, että et löydä mua, jos nyt leikitään."
En ole ap, enkä pidä hänenkään asennettaan mitenkään ongelmattomana. Mutta kyllä minua kylmää myös yllä oleva viesti. Manipulaatio esitetään muka sosiaalisena lahjakkuutena.
Okei, ehkä maailma sitten on sellainen, että työelämässä on hyvä osata vedota ihmisten turhamaisuuteen tai joukosta erottumisen pelkoon saadakseen heidät toimimaan haluamallaan tavalla. Mutta ystäväksi tai edes kaveriksi en haluaisi tuollaista tyyppiä. Ennemmin sellaisen, joka välillä aidosti ja vilpittömästi kysyisi: mitä sinulle kuuluu ja mitä sinä haluaisit kanssani tehdä?
Sitäpaitsi tämmönen myyntipuhe näkyy aina läpi ja muille tulee ainoastaan kiusallinen olo. Ja ihmisiä ihan koulutetaan tähän tosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitenhän tuollainenkin sitten opetetaan lapselle? Olen sanonut että ehdottaa ja on kohtelias vaikka olisikin eri mieltä. On kysynyt vaikka että miksi ei nyt tehtäisi näin mutta vastauksia ei oikein tule. Pekka on kokenut kiusaamiseksi sen että ikinä hänen ajatuksensa eivät ole niitä joihin suostutaan.
Tätä syytä asialle olen kysynyt myös minä ja vastaukset ovat sitten näitä että vanhempien mielestä tämä edes toistuessaan ei ole kiusaamista koska lapsilla saa omanlaisia ajatuksia ja kuinka Pekan pitäisi sietää myös niitä. Vaikka eihän tässä siitä ole kysymys kun saa sietää ihan liikaakin, on ihan oikeus että tulee myös kuulluksi.
Välillä on saatettu Pekan toiveesta tehdä jotain mitä hän on halunnut kunhan on kertonut sen kotona ja, minä olen järjestänyt asian vanhempien kanssa. Eli ehkä kuitenkin vanhemmat ajattelevat ettei tuo toiminta ole ok mutta asiaan on hankala puuttua.
Ja jos joku on aina eri mieltä niin eikö voi keksiä jonkun asian mikä sopii kaikille. Tästä on kyse.
Mutta ketjun ajatus ei ollut tämä että aletaan nyt tästä vääntämään. Halusin, että saisin konkreettisesti asioita miten tehdä. En että no opetelkaa myymään idea, no mutta miten? Tämä on se juttu.
Mutta koko ajan tulee uusia asioita.
Tänään pojat olivat luokassa vertailleet kenkiään. Että kenellä on millaiset kengät, osalla näitä Leviksen kenkiä. Pekalla on ihan peruskengät, ja ovat kelvanneet mutta nyt tämän vertailun vuoksi haluaa toisenlaiset. Nämä nerot on laittaneet kengät järjestykseen että kenellä on hienoimmat tai merkin mukaan mitkä on oikeita merkkejä. Ajattelin soittaa opettajalle ja kysyä aiheesta että voisiko vaikka tämmöisestä puhua koulussa ja puhutella poikia. Villen äiti jo sanoi että ostaa lapselleen mikä heille sopii mutta ei halua että tällaista vertailua tarvii tehdä. No ei tämä Ville vertaillut mutta oli siinä mukana laittamassa omat kengät johonkin riviin tai jonoon kuitenkin. Minä en ala mitään merkki kenkää ostamaan vaikka muilla olisikin, ei se koulu siitä ole kiinni. Villen äiti kommentoi että ei ole kalliit. Että raha puhuu tämmöisessä asiassa. Joku värivertailu koulurepuista myös.Toinen lapsemme ei tähän sanonut mitään tähän kenkäasiaan. Vain tuhahti että ei tämä niin vakavaa ole ja kuitenkin hänkin voisi ottaa näitä leviskenkiä ja mitähän muita niitä olikaan. Että hyvin on koulussa saatu tämäkin asia istutettua lapsille.
Ap
Miten jos nyt leivotaan teidän Pekasta luokan coolein skidi! Teette jotain kivoja juttuja (mitä tämän ikäiset pojat unelmoivat tekevän). Kerran- pari teette näitä perheen voimin niin että poikanne pääsee näistä asioista koulussa sitten muille kertomaan. Tämän jälkeen Pekalle lupa ottaa kaveri tai pari toimintaan mukaan. Näin saatte alkuun kaverit omaehtoisesti mukaan. Nythän kuulostaa siltä että koulussa on tällä kaveripiirillä asenne Pekkaa kohtaan joka tulee muuttaa. Pekka voi pian valita monesta mukaan haluavasta kaverista mukavimmat toimintaan mukaan. Asenteet Pekkaa kohtaan muuttuvat pikku hiljaa ja pian hänelläkin on kavereita. Näin ei myöskään tarvitse olla kenenkään kaverin vanhempiin yhteydessä kun Pekan kaverit itse kysyvät kotonaan saavatko tulla Pekan kanssa johonkin yhteiseen toimintaan. Pekka varmaan nähdään tylsänä kaverina ja siksi häntä väheksytään. Kyseessä siis ihan perinteinen brändi-imagon kasvattaminen. Joskus tälläiseen on toiminut että lapselle hankitaan koiranpentu (ei tietenkään tästä syystä yksinomaan mutta vaikka ihan vaan yksinäisyyteen) jota kaikkihaluavat tulla katsomaan, joskus on toiminut se että lapsen vanhemmat tarjoavat jotain ylimääräisiä herkkuja (esim mun kaverilla oli lapsuudessa sokerimuroja joita ei mun kotona ollut). Vastaavasti mun vanhemmat kyyditsi mua ja kavereitani milloin minnekkin; ostarille, laskettelemaan, leffaan jne ja lukioikäisenä hakivat discosta kotiin jottei tarvinnut pakkasessa rämpiä ja toki aina heitettiin kamut samalla kotiinsa:) Myönnän mulla oli mahtavat vanhemmat ja mulla oli varmaan tämän vuoksi ihan kivasti kavereita. Keksitte vaan nyt sen mikä on coolia näille Pekan ikäisille.
No niin, nyt puhutaan asiaa! Huomaatko ap tämän tyylin? Se tekee Pekan brändäämisestä houkuttelevaa. Siis myy sen mitä kaikki muut on koittaneet sanoa monen viestin verran.
Mielestäni juuri se että jokainen ihminen on brändi tekee nykyajasta niin erinomaisen ällöttävää.
En jaksa lukea koko ketjua, mutta on kyllä aika epätavallista, että 10-vuotiaiden vanhemmat sopivat kenen kanssa lapsi viettää aikaa. Luulen, että teet nyt karhunpalveluksen lapsellesi lähettelemällä muille vanhemmille viestejä. Hän saa ehkä vähän oudon maineen. Olisi parempi tukea hänen omia kaveritaitojaan jotenkin. Joku joukkueharrastus olisi hyvä, siellä pääsisi ilman erityistä sopimista viettämään aikaa muiden samanikäisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö te huomaa, että tämä on selvästi provo? Ihan taitavasti tehty, moni provoilija lataa heti aloitusviestiin kaikki paukut eikä osaa jatkaa ketjua, mutta tässä on vähitellen kasvatettu sekopäisyyden astetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyminen tapahtuu niin, että pyritään parhaalla taidolla asettumaan toisen ihmisen asemaan ja mietitään, mikä motivoi juuri tämän ihmisen tekemään asian X. Mitä, miksi, miten - tiiviisti ja innostavasti.
Toiset osaavat tämän luonnostaan, mutta kaikkien kannattaa opetella, koska taidolla on paljon käytöä niin työssä kuin muussa elämässä.
Innostaminen voi tapahtua vaikka tarinan kautta. "Meillä oli veljen kanssa ihan sairaan hauskaa, kun leikittiin viime viikolla piilosta. Mä hihittelin piilossa vaikka kuinka pitkään, kun veli vaan pyöri ympäri pihaa huhuili. Voitasko mekin leikkiä piilosta?"
Tai voi käyttää sosiaalista painetta. "Kaikki kuudesluokkalaiset kuulemma leikkii iltaisin piilosta. Ne ei enää jaksa pelata Fortnitea. Pitäiskö meidänkin mennä piilosille, ettei kuudesluokkalaiset naura meidän Fortniten pelaamiselle?"
Tai voi kokeilla vaikka imartelua. "Ville mä olen kertonut kaikille, etät sä olet koulun paras etsijä, kun ollaan piilosilla. Oon varma, että et löydä mua, jos nyt leikitään."
En ole ap, enkä pidä hänenkään asennettaan mitenkään ongelmattomana. Mutta kyllä minua kylmää myös yllä oleva viesti. Manipulaatio esitetään muka sosiaalisena lahjakkuutena.
Okei, ehkä maailma sitten on sellainen, että työelämässä on hyvä osata vedota ihmisten turhamaisuuteen tai joukosta erottumisen pelkoon saadakseen heidät toimimaan haluamallaan tavalla. Mutta ystäväksi tai edes kaveriksi en haluaisi tuollaista tyyppiä. Ennemmin sellaisen, joka välillä aidosti ja vilpittömästi kysyisi: mitä sinulle kuuluu ja mitä sinä haluaisit kanssani tehdä?
Ei tuo kyllä ole mikään joko tai. Voi innostaa ja silti aidosti välittää. En jaksaisi ystävää joka aina kysyy mitä haluaisin kanssaan tehdä. En ole ohjelmatoimisto. Ystävänkin pitää ehdottaa. Jos sen tekee innostavasti, innostun asiasta helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te huomaa, että tämä on selvästi provo? Ihan taitavasti tehty, moni provoilija lataa heti aloitusviestiin kaikki paukut eikä osaa jatkaa ketjua, mutta tässä on vähitellen kasvatettu sekopäisyyden astetta.
Olkoon vain. Tuollaisia lapsia ja vanhempia kuitenkin on. Tunnen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te huomaa, että tämä on selvästi provo? Ihan taitavasti tehty, moni provoilija lataa heti aloitusviestiin kaikki paukut eikä osaa jatkaa ketjua, mutta tässä on vähitellen kasvatettu sekopäisyyden astetta.
Tulin samaan tulokseen siinä vaiheessa kun ap jossain kommentissa sanoi, että aikoo vielä muutaman vuoden päästä eli "Pekan" ollessa teini-ikäinen, hoitaa ongelmat soittelemalla kavereiden vanhemmille. Ei kukaan oikeasti kuvittele että jotkut teiniporukat valitsevat kaverinsa sen perusteella mitä äiti ja isä sanoo. Mutta samaa mieltä, hyvä trollailija.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te huomaa, että tämä on selvästi provo? Ihan taitavasti tehty, moni provoilija lataa heti aloitusviestiin kaikki paukut eikä osaa jatkaa ketjua, mutta tässä on vähitellen kasvatettu sekopäisyyden astetta.
Voidaan me silti jutella tästä.
90 prossaa tarinoista täällä on provoja kuitenkin. Niistä tulee ihan hyvä keskusteluja välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te huomaa, että tämä on selvästi provo? Ihan taitavasti tehty, moni provoilija lataa heti aloitusviestiin kaikki paukut eikä osaa jatkaa ketjua, mutta tässä on vähitellen kasvatettu sekopäisyyden astetta.
Tulin samaan tulokseen siinä vaiheessa kun ap jossain kommentissa sanoi, että aikoo vielä muutaman vuoden päästä eli "Pekan" ollessa teini-ikäinen, hoitaa ongelmat soittelemalla kavereiden vanhemmille. Ei kukaan oikeasti kuvittele että jotkut teiniporukat valitsevat kaverinsa sen perusteella mitä äiti ja isä sanoo. Mutta samaa mieltä, hyvä trollailija.
Tämä hahmo soittelee Pekan kavereille vielä silloinkin kun Pekka on 50.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te huomaa, että tämä on selvästi provo? Ihan taitavasti tehty, moni provoilija lataa heti aloitusviestiin kaikki paukut eikä osaa jatkaa ketjua, mutta tässä on vähitellen kasvatettu sekopäisyyden astetta.
Huomaan. Mutta ei sillä ole väliä. Mielenkiintoista keskustelua syntyy siitä huolimatta ja tuollaisiakin vanhempia on myös oikeasti olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos kerta toisensa jälkeen toistuu tämä kuvio että vaikkapa Konsta,Ville ja Petteri haluavat pelata Fortnitea ja Pekka ei halua pelata niin ainako sitä pitää pelata. Tai tämä että jos pojat miettivät mitä tehdä ja jokainen ehdottaa jotain niin aina tehdään jotain muuta kuin mitä Pekka ehdotti
Jos porukka haluaa pelata Fortnitea, niin totta kai he pelaavat. Miten tämä on edes kysymys? Jos 40v Saija, Sirpa ja Siiri tykkäävät käydä yhdessä lenkillä ja joogassa, niin eihän siinä olisi mitään järkeä, että porukkaan liittyy Terhi, joka vaatii että muiden pitää alkaa toisinaan käydä kalassa, koska hän pitää kalastuksesta. Ei se niin mene, vaan Terhi voi etsiä kavereita, jotka myös tykkäävät kalastuksesta. Aina voi ehdottaa ja yrittää innostaa muut mukaan, mutta vapaa-ajalla ihmiset tekevät niitä asioita mistä nauttivat ja mitä haluavat tehdä, ei sitä mikä on jonkun toisen mielestä "reilua". Eri asia sitten koulussa ja ohjatussa kerho- ja harrastustoiminnassa.
Ei kun tietysti Terhi brändää kalastuksen Saijalle, Sirpalle ja Siirille uutena trendilajina. Hän kertoo, että kaikki aikaansa seuraavat naiset kalastavat. Lisäksi hän kehuu ystäviensä potentiaaliset kalamiestaidot maasta taivaaseen. Lisäksi hän vihjaa, että töissä heitä saatetaan pitää noloina, jos he eivät kalasta.
Terhi kun on sosiaalisesti lahjakas, juuri sellainen ihminen kuin palstamammojen ihanat ja taitavat lapset.
Sinusta ei ole riippoja. Ei siis voi olla riippoja. Huomaatko, teet sen taas? Ei meillä ei vermeitä, joita ei lapset voisi lainata sanoit aiemmin. Se toisen asemaan asettuminen!