Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien osuus lasten ystävyydessä?
14.08.2022 |
Nyt kun koulut ovat taas alkaneet, päästään tutun ongelman äärelle. Koululaisten ystävyyssuhteisiin.
Meillä on kaksi lasta. Toisella pyyhkii kaveriasioissa hyvin ja onkin lähes aamusta iltaan menossa kavereiden kanssa vapaa-aikana. Koulupäivien jälkeiset illat täyttyy myös kavereiden kanssa olemisesta.
Sen sijaan toinen lapsemme ei jaa samaa kokemusta. Meinasin kirjoittaa että hän on jäänyt vähän yksin, mutta ei se oikeastaan niinkään ole. Koulussa esimerkiksi on kavereita, mutta ilmeisesti viettää siellä aikaansa lähinnä nuorempien kanssa. Ei itse koe asiaa mitenkään ongelmana mutta me vanhemmat tietysti toivottavaisiin että hyvä ystävä löytyisi omasta ikäluokasta.
Vapaa-ajalla seuraa löytyy myös omanikäisistä lapsista kunhan mä järjestän asian.
Välillä sovin jonkun toisen vanhemman kanssa, että lapsi y tulee meille kylään ja että meidän lapsi voi tulla heille kylään. Tavallaan pitäisi varmaan olla helpottunut mutta tämäkin on vähän ongelmallinen asia. Toisaalta meidän lapsi on koulussa (viime vuonna jo) joutunut kuulemaan harmittelua asiasta. Tyyliin, "Miten mun äiti nyt sopii kysymättä multa, olin jo sopinut että menen Eetulle pelaamaan". Ymmärrän kyllä spontaanin reaktion ja ehkä onkin ollut väärin sopia vanhempien kesken kysymättä lapsilta mutta taas mun mielestä vanhempihan nuo kaveriasiat hoitaa.
Tänä lukuvuonna, jota on tosin jatkunut vasta pari päivää ja huomenna lisää, on tullut mulle itselleni uusi asia. Tuttuun tapaan viestittelin yhdelle äidille sopiakseni lasten kyläilyistä. Tämä äiti vastasi että juttelee lapsensa kanssa ensin ja katsotaan sitten. Myöhemmin ilmoitti että lapsi oli ehtinyt sopia jo jonkun muun kanssa. Ehdotin sitten ihan tiettyä päivää jolloin lapset voisivat vuoroin olla vaikka meillä tai heillä, esim. maanantaisin. Tuon lapsen äiti laittoi, että tuon ikäiset (nelosluokkalaiset) sopii jo paljon keskenäänkin vanhemmilta varmistellen eikä oikein tunne oikeaksi hirveästi tässä vaiheessa ohjailla sitä, kenen kanssa lapsi on. Ja että meidän lapsi on tervetullut heille joku toinen kerta mutta heidän lapsi viettää aikaa mielummin muutaman muun kanssa eikä vanhemmat siksikään halua kiintiöidä jotain tiettyä päivää meidän lapselle.
Juttelin parin muun kanssa asiasta yleisluontoisesti ja ilmeisesti on ihan yleinen ajatus että ei enää vanhemmat sovi keskenään paitsi jos pitää miettiä kyytejä, ja vanhemmat ei tavallaan määrittele kenen kanssa ollaan ja kenen ei. Tavallaan ymmärrän tavallaan en.
Haluaisin ajatuksia. Siitä että lapsi viettää aikaa nuorempien kanssa, ja siitä sopiiko tuon ikäiset todellakin tai kuuluuko sopia, noin paljon keskenään.
Ymmärrän myös ei voi pakottaa- ajatuksen, mutta sitten en kuitenkaan. Miksi ei voi pakottaa? Eikö olisi kaikkien etu jos kaikki mahtuisivat mukaan?
Kommentit (312)
Itselläni on 3. luokkalainen ja en kyllä ikinä ole puuttunut hänen kaveriasioihinsa. Näkee kavereitaan koulussa. Vapaa-aikana leikkii pääasiassa sisarustensa ja serkkujensa kanssa. Muutamassa harrastuksessa käy koulun jälkeen.
Olisi tosi ahdistavaa, jos pitäisi sopia jostain jokaviikkoisesta kyläilystä. Hermo palaisi mulla aika nopeasti. En oikeasti haluaisi katsella lasten kavereita joka viikko kylässä. En jaksaisi nähdä edes omia kavereitani tai sukulaisia joka viikko. Lapset näkevät toisiaan koulussa ihan riittämin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitenhän tuollainenkin sitten opetetaan lapselle? Olen sanonut että ehdottaa ja on kohtelias vaikka olisikin eri mieltä. On kysynyt vaikka että miksi ei nyt tehtäisi näin mutta vastauksia ei oikein tule. Pekka on kokenut kiusaamiseksi sen että ikinä hänen ajatuksensa eivät ole niitä joihin suostutaan.
Tätä syytä asialle olen kysynyt myös minä ja vastaukset ovat sitten näitä että vanhempien mielestä tämä edes toistuessaan ei ole kiusaamista koska lapsilla saa omanlaisia ajatuksia ja kuinka Pekan pitäisi sietää myös niitä. Vaikka eihän tässä siitä ole kysymys kun saa sietää ihan liikaakin, on ihan oikeus että tulee myös kuulluksi.
Välillä on saatettu Pekan toiveesta tehdä jotain mitä hän on halunnut kunhan on kertonut sen kotona ja, minä olen järjestänyt asian vanhempien kanssa. Eli ehkä kuitenkin vanhemmat ajattelevat ettei tuo toiminta ole ok mutta asiaan on hankala puuttua.
Ja jos joku on aina eri mieltä niin eikö voi keksiä jonkun asian mikä sopii kaikille. Tästä on kyse.
Mutta ketjun ajatus ei ollut tämä että aletaan nyt tästä vääntämään. Halusin, että saisin konkreettisesti asioita miten tehdä. En että no opetelkaa myymään idea, no mutta miten? Tämä on se juttu.
Mutta koko ajan tulee uusia asioita.
Tänään pojat olivat luokassa vertailleet kenkiään. Että kenellä on millaiset kengät, osalla näitä Leviksen kenkiä. Pekalla on ihan peruskengät, ja ovat kelvanneet mutta nyt tämän vertailun vuoksi haluaa toisenlaiset. Nämä nerot on laittaneet kengät järjestykseen että kenellä on hienoimmat tai merkin mukaan mitkä on oikeita merkkejä. Ajattelin soittaa opettajalle ja kysyä aiheesta että voisiko vaikka tämmöisestä puhua koulussa ja puhutella poikia. Villen äiti jo sanoi että ostaa lapselleen mikä heille sopii mutta ei halua että tällaista vertailua tarvii tehdä. No ei tämä Ville vertaillut mutta oli siinä mukana laittamassa omat kengät johonkin riviin tai jonoon kuitenkin. Minä en ala mitään merkki kenkää ostamaan vaikka muilla olisikin, ei se koulu siitä ole kiinni. Villen äiti kommentoi että ei ole kalliit. Että raha puhuu tämmöisessä asiassa. Joku värivertailu koulurepuista myös.
Toinen lapsemme ei tähän sanonut mitään tähän kenkäasiaan. Vain tuhahti että ei tämä niin vakavaa ole ja kuitenkin hänkin voisi ottaa näitä leviskenkiä ja mitähän muita niitä olikaan. Että hyvin on koulussa saatu tämäkin asia istutettua lapsille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on 3. luokkalainen ja en kyllä ikinä ole puuttunut hänen kaveriasioihinsa. Näkee kavereitaan koulussa. Vapaa-aikana leikkii pääasiassa sisarustensa ja serkkujensa kanssa. Muutamassa harrastuksessa käy koulun jälkeen.
Olisi tosi ahdistavaa, jos pitäisi sopia jostain jokaviikkoisesta kyläilystä. Hermo palaisi mulla aika nopeasti. En oikeasti haluaisi katsella lasten kavereita joka viikko kylässä. En jaksaisi nähdä edes omia kavereitani tai sukulaisia joka viikko. Lapset näkevät toisiaan koulussa ihan riittämin.
No tuota en ymmärrä että ei joka viikko kavereita kylään ja en ole kuullut kellään muulla olevan tuota ajatusta. Villen äiti on perustellut että Ville ei halua joka viikko tiettyä samaa päivää jolloin sama kaveri on kylässä, esim. maanantai. Vaan sopii itse. No ymmärrän tavallaan mutta sitten tämä että kyllähän sitä vanhempi voi puuttua asiaan jos oikeasti haluaa.
Minä olen omalle lapselleni, tälle toiselle jolla kavereita on, sanonut että kaveripäiviä ovat tiistai ja keskiviikko. Nyt kun kavereita on paljon niin ei ole halunnut meille vaan menee kavereiden kanssa muualle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on 3. luokkalainen ja en kyllä ikinä ole puuttunut hänen kaveriasioihinsa. Näkee kavereitaan koulussa. Vapaa-aikana leikkii pääasiassa sisarustensa ja serkkujensa kanssa. Muutamassa harrastuksessa käy koulun jälkeen.
Olisi tosi ahdistavaa, jos pitäisi sopia jostain jokaviikkoisesta kyläilystä. Hermo palaisi mulla aika nopeasti. En oikeasti haluaisi katsella lasten kavereita joka viikko kylässä. En jaksaisi nähdä edes omia kavereitani tai sukulaisia joka viikko. Lapset näkevät toisiaan koulussa ihan riittämin.
No tuota en ymmärrä että ei joka viikko kavereita kylään ja en ole kuullut kellään muulla olevan tuota ajatusta. Villen äiti on perustellut että Ville ei halua joka viikko tiettyä samaa päivää jolloin sama kaveri on kylässä, esim. maanantai. Vaan sopii itse. No ymmärrän tavallaan mutta sitten tämä että kyllähän sitä vanhempi voi puuttua asiaan jos oikeasti haluaa.
Minä olen omalle lapselleni, tälle toiselle jolla kavereita on, sanonut että kaveripäiviä ovat tiistai ja keskiviikko. Nyt kun kavereita on paljon niin ei ole halunnut meille vaan menee kavereiden kanssa muualle.
Ap
Sorry. En jaksaisi katsella sun lasta joka viikko meillä, vaikka hän olisi maailman ihanin lapsi. Meille tullaan silloin, kun meille käy. Ja joka viikko ei käy. Uskon, että aika monessa perheessä ajatellaan näin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa ärsytti aikoinaan äiti joka soitti sopiiko lapsensa tulla meille mutta ei koskaan heille.Sitten oli nämä äidit jotka ostamalla lahjoja lapsille ostivat kavereita lapselleen.
No jospa se lapsi itse halusi tulla juuri teille että siksi kysyi ja miten voi ostaa kavereita ostamalla lahjoja? Minulle eräs äiti sanoi että on ostanut lapselleen vaatteita jotta lapsi pääsee paremmin porukkaan ja näin. Minä en tätä ymmärrä. Jos lapsi nyt vaikka tykkää Muumeista niin miksi ei voi pukeutua haluamallaan tavalla. Ei siinä porukan mielipiteellä saisi olla mitään väliä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitenhän tuollainenkin sitten opetetaan lapselle? Olen sanonut että ehdottaa ja on kohtelias vaikka olisikin eri mieltä. On kysynyt vaikka että miksi ei nyt tehtäisi näin mutta vastauksia ei oikein tule. Pekka on kokenut kiusaamiseksi sen että ikinä hänen ajatuksensa eivät ole niitä joihin suostutaan.
Tätä syytä asialle olen kysynyt myös minä ja vastaukset ovat sitten näitä että vanhempien mielestä tämä edes toistuessaan ei ole kiusaamista koska lapsilla saa omanlaisia ajatuksia ja kuinka Pekan pitäisi sietää myös niitä. Vaikka eihän tässä siitä ole kysymys kun saa sietää ihan liikaakin, on ihan oikeus että tulee myös kuulluksi.
Välillä on saatettu Pekan toiveesta tehdä jotain mitä hän on halunnut kunhan on kertonut sen kotona ja, minä olen järjestänyt asian vanhempien kanssa. Eli ehkä kuitenkin vanhemmat ajattelevat ettei tuo toiminta ole ok mutta asiaan on hankala puuttua.
Ja jos joku on aina eri mieltä niin eikö voi keksiä jonkun asian mikä sopii kaikille. Tästä on kyse.
Mutta ketjun ajatus ei ollut tämä että aletaan nyt tästä vääntämään. Halusin, että saisin konkreettisesti asioita miten tehdä. En että no opetelkaa myymään idea, no mutta miten? Tämä on se juttu.
Mutta koko ajan tulee uusia asioita.
Tänään pojat olivat luokassa vertailleet kenkiään. Että kenellä on millaiset kengät, osalla näitä Leviksen kenkiä. Pekalla on ihan peruskengät, ja ovat kelvanneet mutta nyt tämän vertailun vuoksi haluaa toisenlaiset. Nämä nerot on laittaneet kengät järjestykseen että kenellä on hienoimmat tai merkin mukaan mitkä on oikeita merkkejä. Ajattelin soittaa opettajalle ja kysyä aiheesta että voisiko vaikka tämmöisestä puhua koulussa ja puhutella poikia. Villen äiti jo sanoi että ostaa lapselleen mikä heille sopii mutta ei halua että tällaista vertailua tarvii tehdä. No ei tämä Ville vertaillut mutta oli siinä mukana laittamassa omat kengät johonkin riviin tai jonoon kuitenkin. Minä en ala mitään merkki kenkää ostamaan vaikka muilla olisikin, ei se koulu siitä ole kiinni. Villen äiti kommentoi että ei ole kalliit. Että raha puhuu tämmöisessä asiassa. Joku värivertailu koulurepuista myös.Toinen lapsemme ei tähän sanonut mitään tähän kenkäasiaan. Vain tuhahti että ei tämä niin vakavaa ole ja kuitenkin hänkin voisi ottaa näitä leviskenkiä ja mitähän muita niitä olikaan. Että hyvin on koulussa saatu tämäkin asia istutettua lapsille.
Ap
Tuotahan se on lasten keskuudessa ja tilanne vain pahenee, mitä isommiksi tulevat.
Mutta kysymykseesi, miten opettaa Pekka "myymään" ideansa muille, niin siitä voisi Pekka ottaa mallia vaikka siskoltaan/veljeltään. Pekan pitää saada kaverinsa vakuuttuneiksi siitä, että tekeminen x on oikeasti tosi hauskaa. Hänen pitää siis kertoa, miten on tehnyt joskus ennenkin asiaa x, millaista se on, mitä kenenkin pitää siinä tehdä jne. Esim jos on kyse jostain pelistä, millaiset säännöt pelissä on, millä perustein joku pelaajista voittaa ja joku taas häviää jne. Jos hyvin käy, Ville ja Konsta innostuvat ainakin kokeilemaan. On kuitenkin mahdollista sekin, että Villen ja Konstan kiinnostuksen kohteet on niin erilaiset kuin Pekalla, etteivät he ole halukkaita edes kokeilemaan. Pekan noin muutenkin viimeistään tässä iässä pitäisi löytää itsensä kaltaisia kavereita. Tarkoitan siis sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin Pekkakin. Ihan alkuun Pekan kanssa voisitte tehdä listan asioista, joita Pekka haluaisi tehdä kavereidensa kanssa. Sitten lista asioista, joita Pekka ei missään tapauksessa halua tehdä. Ja lopuksi "ehkä" -lista. Sen jälkeen Pekka voi vaikka sulle tai sisarukselleen kertoa, miksi ekalla listalla olevat asiat ovat tosi kivoja. Harjoitella mielipiteidensä perustelemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on 3. luokkalainen ja en kyllä ikinä ole puuttunut hänen kaveriasioihinsa. Näkee kavereitaan koulussa. Vapaa-aikana leikkii pääasiassa sisarustensa ja serkkujensa kanssa. Muutamassa harrastuksessa käy koulun jälkeen.
Olisi tosi ahdistavaa, jos pitäisi sopia jostain jokaviikkoisesta kyläilystä. Hermo palaisi mulla aika nopeasti. En oikeasti haluaisi katsella lasten kavereita joka viikko kylässä. En jaksaisi nähdä edes omia kavereitani tai sukulaisia joka viikko. Lapset näkevät toisiaan koulussa ihan riittämin.
No tuota en ymmärrä että ei joka viikko kavereita kylään ja en ole kuullut kellään muulla olevan tuota ajatusta. Villen äiti on perustellut että Ville ei halua joka viikko tiettyä samaa päivää jolloin sama kaveri on kylässä, esim. maanantai. Vaan sopii itse. No ymmärrän tavallaan mutta sitten tämä että kyllähän sitä vanhempi voi puuttua asiaan jos oikeasti haluaa.
Minä olen omalle lapselleni, tälle toiselle jolla kavereita on, sanonut että kaveripäiviä ovat tiistai ja keskiviikko. Nyt kun kavereita on paljon niin ei ole halunnut meille vaan menee kavereiden kanssa muualle.
Ap
Sorry. En jaksaisi katsella sun lasta joka viikko meillä, vaikka hän olisi maailman ihanin lapsi. Meille tullaan silloin, kun meille käy. Ja joka viikko ei käy. Uskon, että aika monessa perheessä ajatellaan näin.
Mutta mikä tähän on syynä? Totta kai teille tullaan kun teille käy mutta kiinnostaa että miksi näin että ei joka viikko.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa ärsytti aikoinaan äiti joka soitti sopiiko lapsensa tulla meille mutta ei koskaan heille.Sitten oli nämä äidit jotka ostamalla lahjoja lapsille ostivat kavereita lapselleen.
No jospa se lapsi itse halusi tulla juuri teille että siksi kysyi ja miten voi ostaa kavereita ostamalla lahjoja? Minulle eräs äiti sanoi että on ostanut lapselleen vaatteita jotta lapsi pääsee paremmin porukkaan ja näin. Minä en tätä ymmärrä. Jos lapsi nyt vaikka tykkää Muumeista niin miksi ei voi pukeutua haluamallaan tavalla. Ei siinä porukan mielipiteellä saisi olla mitään väliä.
Ap
Kun ollaan porukassa, porukan mielipiteellä on väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on 3. luokkalainen ja en kyllä ikinä ole puuttunut hänen kaveriasioihinsa. Näkee kavereitaan koulussa. Vapaa-aikana leikkii pääasiassa sisarustensa ja serkkujensa kanssa. Muutamassa harrastuksessa käy koulun jälkeen.
Olisi tosi ahdistavaa, jos pitäisi sopia jostain jokaviikkoisesta kyläilystä. Hermo palaisi mulla aika nopeasti. En oikeasti haluaisi katsella lasten kavereita joka viikko kylässä. En jaksaisi nähdä edes omia kavereitani tai sukulaisia joka viikko. Lapset näkevät toisiaan koulussa ihan riittämin.
No tuota en ymmärrä että ei joka viikko kavereita kylään ja en ole kuullut kellään muulla olevan tuota ajatusta. Villen äiti on perustellut että Ville ei halua joka viikko tiettyä samaa päivää jolloin sama kaveri on kylässä, esim. maanantai. Vaan sopii itse. No ymmärrän tavallaan mutta sitten tämä että kyllähän sitä vanhempi voi puuttua asiaan jos oikeasti haluaa.
Minä olen omalle lapselleni, tälle toiselle jolla kavereita on, sanonut että kaveripäiviä ovat tiistai ja keskiviikko. Nyt kun kavereita on paljon niin ei ole halunnut meille vaan menee kavereiden kanssa muualle.
Ap
Sorry. En jaksaisi katsella sun lasta joka viikko meillä, vaikka hän olisi maailman ihanin lapsi. Meille tullaan silloin, kun meille käy. Ja joka viikko ei käy. Uskon, että aika monessa perheessä ajatellaan näin.
Mutta mikä tähän on syynä? Totta kai teille tullaan kun teille käy mutta kiinnostaa että miksi näin että ei joka viikko.
Ap
Koska en jaksaisi katsella vieraita kylässä joka viikko. Me vietetään aikaa perheenä. Minua ainakin alkaisi ärsyttää, jos joku vieras riippa roikkuisi koko ajan mukana. Ihan tarpeeksi on hoidettavaa ja perään katsottavaa omissa lapsissa. En todellakaan suostuisi mihinkään joka viikkoisiin vierailuihin. Todella rasittavaa. Lapsesi alkaisi ärsyttää, vaikka hän olisi ihan kivakin. Antakaa ihmisille tilaa, älkääkä roikkuko. En usko, että edes lapseni jaksaisivat tuollaista riippaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitenhän tuollainenkin sitten opetetaan lapselle? Olen sanonut että ehdottaa ja on kohtelias vaikka olisikin eri mieltä. On kysynyt vaikka että miksi ei nyt tehtäisi näin mutta vastauksia ei oikein tule. Pekka on kokenut kiusaamiseksi sen että ikinä hänen ajatuksensa eivät ole niitä joihin suostutaan.
Tätä syytä asialle olen kysynyt myös minä ja vastaukset ovat sitten näitä että vanhempien mielestä tämä edes toistuessaan ei ole kiusaamista koska lapsilla saa omanlaisia ajatuksia ja kuinka Pekan pitäisi sietää myös niitä. Vaikka eihän tässä siitä ole kysymys kun saa sietää ihan liikaakin, on ihan oikeus että tulee myös kuulluksi.
Välillä on saatettu Pekan toiveesta tehdä jotain mitä hän on halunnut kunhan on kertonut sen kotona ja, minä olen järjestänyt asian vanhempien kanssa. Eli ehkä kuitenkin vanhemmat ajattelevat ettei tuo toiminta ole ok mutta asiaan on hankala puuttua.
Ja jos joku on aina eri mieltä niin eikö voi keksiä jonkun asian mikä sopii kaikille. Tästä on kyse.
Mutta ketjun ajatus ei ollut tämä että aletaan nyt tästä vääntämään. Halusin, että saisin konkreettisesti asioita miten tehdä. En että no opetelkaa myymään idea, no mutta miten? Tämä on se juttu.
Mutta koko ajan tulee uusia asioita.
Tänään pojat olivat luokassa vertailleet kenkiään. Että kenellä on millaiset kengät, osalla näitä Leviksen kenkiä. Pekalla on ihan peruskengät, ja ovat kelvanneet mutta nyt tämän vertailun vuoksi haluaa toisenlaiset. Nämä nerot on laittaneet kengät järjestykseen että kenellä on hienoimmat tai merkin mukaan mitkä on oikeita merkkejä. Ajattelin soittaa opettajalle ja kysyä aiheesta että voisiko vaikka tämmöisestä puhua koulussa ja puhutella poikia. Villen äiti jo sanoi että ostaa lapselleen mikä heille sopii mutta ei halua että tällaista vertailua tarvii tehdä. No ei tämä Ville vertaillut mutta oli siinä mukana laittamassa omat kengät johonkin riviin tai jonoon kuitenkin. Minä en ala mitään merkki kenkää ostamaan vaikka muilla olisikin, ei se koulu siitä ole kiinni. Villen äiti kommentoi että ei ole kalliit. Että raha puhuu tämmöisessä asiassa. Joku värivertailu koulurepuista myös.Toinen lapsemme ei tähän sanonut mitään tähän kenkäasiaan. Vain tuhahti että ei tämä niin vakavaa ole ja kuitenkin hänkin voisi ottaa näitä leviskenkiä ja mitähän muita niitä olikaan. Että hyvin on koulussa saatu tämäkin asia istutettua lapsille.
Ap
Tuotahan se on lasten keskuudessa ja tilanne vain pahenee, mitä isommiksi tulevat.
Mutta kysymykseesi, miten opettaa Pekka "myymään" ideansa muille, niin siitä voisi Pekka ottaa mallia vaikka siskoltaan/veljeltään. Pekan pitää saada kaverinsa vakuuttuneiksi siitä, että tekeminen x on oikeasti tosi hauskaa. Hänen pitää siis kertoa, miten on tehnyt joskus ennenkin asiaa x, millaista se on, mitä kenenkin pitää siinä tehdä jne. Esim jos on kyse jostain pelistä, millaiset säännöt pelissä on, millä perustein joku pelaajista voittaa ja joku taas häviää jne. Jos hyvin käy, Ville ja Konsta innostuvat ainakin kokeilemaan. On kuitenkin mahdollista sekin, että Villen ja Konstan kiinnostuksen kohteet on niin erilaiset kuin Pekalla, etteivät he ole halukkaita edes kokeilemaan. Pekan noin muutenkin viimeistään tässä iässä pitäisi löytää itsensä kaltaisia kavereita. Tarkoitan siis sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin Pekkakin. Ihan alkuun Pekan kanssa voisitte tehdä listan asioista, joita Pekka haluaisi tehdä kavereidensa kanssa. Sitten lista asioista, joita Pekka ei missään tapauksessa halua tehdä. Ja lopuksi "ehkä" -lista. Sen jälkeen Pekka voi vaikka sulle tai sisarukselleen kertoa, miksi ekalla listalla olevat asiat ovat tosi kivoja. Harjoitella mielipiteidensä perustelemista.
Aika usein kotona tulee tämä että on kuullut vaikka Villen ja Konstan menevän ja tekevän näin ja haluaa sitten samaa. Mutta kiitos ajatuksista. Voisihan tätä kokeilla, jos siitä olisi jotain hyötyä.
Mutta ajatuksena sellainen että voihan sitä tehdä semmoisiakin asioita mitä ei itse niin tee. Kavereiden kanssa niistäkin voi tulla mukavia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa ärsytti aikoinaan äiti joka soitti sopiiko lapsensa tulla meille mutta ei koskaan heille.Sitten oli nämä äidit jotka ostamalla lahjoja lapsille ostivat kavereita lapselleen.
No jospa se lapsi itse halusi tulla juuri teille että siksi kysyi ja miten voi ostaa kavereita ostamalla lahjoja? Minulle eräs äiti sanoi että on ostanut lapselleen vaatteita jotta lapsi pääsee paremmin porukkaan ja näin. Minä en tätä ymmärrä. Jos lapsi nyt vaikka tykkää Muumeista niin miksi ei voi pukeutua haluamallaan tavalla. Ei siinä porukan mielipiteellä saisi olla mitään väliä.
Ap
Kun ollaan porukassa, porukan mielipiteellä on väliä.
Oletko siis sitä mieltä että joku porukka määrää mikä on cool ja miten pitää pukeutua? Että toisten takia pitää muuttaa itseään? Tästä on kyse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on 3. luokkalainen ja en kyllä ikinä ole puuttunut hänen kaveriasioihinsa. Näkee kavereitaan koulussa. Vapaa-aikana leikkii pääasiassa sisarustensa ja serkkujensa kanssa. Muutamassa harrastuksessa käy koulun jälkeen.
Olisi tosi ahdistavaa, jos pitäisi sopia jostain jokaviikkoisesta kyläilystä. Hermo palaisi mulla aika nopeasti. En oikeasti haluaisi katsella lasten kavereita joka viikko kylässä. En jaksaisi nähdä edes omia kavereitani tai sukulaisia joka viikko. Lapset näkevät toisiaan koulussa ihan riittämin.
No tuota en ymmärrä että ei joka viikko kavereita kylään ja en ole kuullut kellään muulla olevan tuota ajatusta. Villen äiti on perustellut että Ville ei halua joka viikko tiettyä samaa päivää jolloin sama kaveri on kylässä, esim. maanantai. Vaan sopii itse. No ymmärrän tavallaan mutta sitten tämä että kyllähän sitä vanhempi voi puuttua asiaan jos oikeasti haluaa.
Minä olen omalle lapselleni, tälle toiselle jolla kavereita on, sanonut että kaveripäiviä ovat tiistai ja keskiviikko. Nyt kun kavereita on paljon niin ei ole halunnut meille vaan menee kavereiden kanssa muualle.
Ap
Sorry. En jaksaisi katsella sun lasta joka viikko meillä, vaikka hän olisi maailman ihanin lapsi. Meille tullaan silloin, kun meille käy. Ja joka viikko ei käy. Uskon, että aika monessa perheessä ajatellaan näin.
Mutta mikä tähän on syynä? Totta kai teille tullaan kun teille käy mutta kiinnostaa että miksi näin että ei joka viikko.
Ap
Koska en jaksaisi katsella vieraita kylässä joka viikko. Me vietetään aikaa perheenä. Minua ainakin alkaisi ärsyttää, jos joku vieras riippa roikkuisi koko ajan mukana. Ihan tarpeeksi on hoidettavaa ja perään katsottavaa omissa lapsissa. En todellakaan suostuisi mihinkään joka viikkoisiin vierailuihin. Todella rasittavaa. Lapsesi alkaisi ärsyttää, vaikka hän olisi ihan kivakin. Antakaa ihmisille tilaa, älkääkä roikkuko. En usko, että edes lapseni jaksaisivat tuollaista riippaa.
No ymmärrän tuon tarpeen olla oman perheen kanssa vaikka minusta lasten kaverit eivät ole mitään riippoja ja onkin aika törkeästi sanottu lapsesta tämä että toinen on riippa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitenhän tuollainenkin sitten opetetaan lapselle? Olen sanonut että ehdottaa ja on kohtelias vaikka olisikin eri mieltä. On kysynyt vaikka että miksi ei nyt tehtäisi näin mutta vastauksia ei oikein tule. Pekka on kokenut kiusaamiseksi sen että ikinä hänen ajatuksensa eivät ole niitä joihin suostutaan.
Tätä syytä asialle olen kysynyt myös minä ja vastaukset ovat sitten näitä että vanhempien mielestä tämä edes toistuessaan ei ole kiusaamista koska lapsilla saa omanlaisia ajatuksia ja kuinka Pekan pitäisi sietää myös niitä. Vaikka eihän tässä siitä ole kysymys kun saa sietää ihan liikaakin, on ihan oikeus että tulee myös kuulluksi.
Välillä on saatettu Pekan toiveesta tehdä jotain mitä hän on halunnut kunhan on kertonut sen kotona ja, minä olen järjestänyt asian vanhempien kanssa. Eli ehkä kuitenkin vanhemmat ajattelevat ettei tuo toiminta ole ok mutta asiaan on hankala puuttua.
Ja jos joku on aina eri mieltä niin eikö voi keksiä jonkun asian mikä sopii kaikille. Tästä on kyse.
Mutta ketjun ajatus ei ollut tämä että aletaan nyt tästä vääntämään. Halusin, että saisin konkreettisesti asioita miten tehdä. En että no opetelkaa myymään idea, no mutta miten? Tämä on se juttu.
Mutta koko ajan tulee uusia asioita.
Tänään pojat olivat luokassa vertailleet kenkiään. Että kenellä on millaiset kengät, osalla näitä Leviksen kenkiä. Pekalla on ihan peruskengät, ja ovat kelvanneet mutta nyt tämän vertailun vuoksi haluaa toisenlaiset. Nämä nerot on laittaneet kengät järjestykseen että kenellä on hienoimmat tai merkin mukaan mitkä on oikeita merkkejä. Ajattelin soittaa opettajalle ja kysyä aiheesta että voisiko vaikka tämmöisestä puhua koulussa ja puhutella poikia. Villen äiti jo sanoi että ostaa lapselleen mikä heille sopii mutta ei halua että tällaista vertailua tarvii tehdä. No ei tämä Ville vertaillut mutta oli siinä mukana laittamassa omat kengät johonkin riviin tai jonoon kuitenkin. Minä en ala mitään merkki kenkää ostamaan vaikka muilla olisikin, ei se koulu siitä ole kiinni. Villen äiti kommentoi että ei ole kalliit. Että raha puhuu tämmöisessä asiassa. Joku värivertailu koulurepuista myös.Toinen lapsemme ei tähän sanonut mitään tähän kenkäasiaan. Vain tuhahti että ei tämä niin vakavaa ole ja kuitenkin hänkin voisi ottaa näitä leviskenkiä ja mitähän muita niitä olikaan. Että hyvin on koulussa saatu tämäkin asia istutettua lapsille.
Ap
Tuotahan se on lasten keskuudessa ja tilanne vain pahenee, mitä isommiksi tulevat.
Mutta kysymykseesi, miten opettaa Pekka "myymään" ideansa muille, niin siitä voisi Pekka ottaa mallia vaikka siskoltaan/veljeltään. Pekan pitää saada kaverinsa vakuuttuneiksi siitä, että tekeminen x on oikeasti tosi hauskaa. Hänen pitää siis kertoa, miten on tehnyt joskus ennenkin asiaa x, millaista se on, mitä kenenkin pitää siinä tehdä jne. Esim jos on kyse jostain pelistä, millaiset säännöt pelissä on, millä perustein joku pelaajista voittaa ja joku taas häviää jne. Jos hyvin käy, Ville ja Konsta innostuvat ainakin kokeilemaan. On kuitenkin mahdollista sekin, että Villen ja Konstan kiinnostuksen kohteet on niin erilaiset kuin Pekalla, etteivät he ole halukkaita edes kokeilemaan. Pekan noin muutenkin viimeistään tässä iässä pitäisi löytää itsensä kaltaisia kavereita. Tarkoitan siis sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin Pekkakin. Ihan alkuun Pekan kanssa voisitte tehdä listan asioista, joita Pekka haluaisi tehdä kavereidensa kanssa. Sitten lista asioista, joita Pekka ei missään tapauksessa halua tehdä. Ja lopuksi "ehkä" -lista. Sen jälkeen Pekka voi vaikka sulle tai sisarukselleen kertoa, miksi ekalla listalla olevat asiat ovat tosi kivoja. Harjoitella mielipiteidensä perustelemista.
Aika usein kotona tulee tämä että on kuullut vaikka Villen ja Konstan menevän ja tekevän näin ja haluaa sitten samaa. Mutta kiitos ajatuksista. Voisihan tätä kokeilla, jos siitä olisi jotain hyötyä.
Mutta ajatuksena sellainen että voihan sitä tehdä semmoisiakin asioita mitä ei itse niin tee. Kavereiden kanssa niistäkin voi tulla mukavia.
Ap
No tuossa on osa just sitä pointtia, miten Pekan pitää saada innostettua Ville ja Konstakin tekemään asioita, joita Pekka tykkää tehdä. Sellaisia, joita Ville ja Konsta ei yleensä tee. Mutta Ville ja Konsta ei tee vain siksi, että Pekka ja sinä haluatte. Pekan pitää osata perustella asia Villelle ja Konstalle. Saattaa olla, että Villen ja Konstan kanssa on jo myöhäistä, koska sinä olet puuttunut asioihin jo ihan liian paljon. Mutta kun Pekka tutustuu uusiin poikiin, on tärkeää keksiä kivoja juttuja ja osata innostaa muita mukaan. Lapsilla, joilla on tämä taito, on yleensä paljon ystäviä ja kavereita. Ja se taito yleensä seuraa läpi koko elämän, kun sen on kerran oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sen lapsesi hoitaa kaveriasiansa itse. Eikä ole normaalia änkeä ihmisille joka viikko kylään. Tuollainen ripustautuminen ja roikkuminen ärsyttää varmasti sekä lapsesi kavereita että kavereiden vanhempia.
Lapset käyvät koulussa joka päivä ja näkevät toisiaan joka päivä. Ei heidän vapaa-aikanaan ole pakko nähdä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on 3. luokkalainen ja en kyllä ikinä ole puuttunut hänen kaveriasioihinsa. Näkee kavereitaan koulussa. Vapaa-aikana leikkii pääasiassa sisarustensa ja serkkujensa kanssa. Muutamassa harrastuksessa käy koulun jälkeen.
Olisi tosi ahdistavaa, jos pitäisi sopia jostain jokaviikkoisesta kyläilystä. Hermo palaisi mulla aika nopeasti. En oikeasti haluaisi katsella lasten kavereita joka viikko kylässä. En jaksaisi nähdä edes omia kavereitani tai sukulaisia joka viikko. Lapset näkevät toisiaan koulussa ihan riittämin.
No tuota en ymmärrä että ei joka viikko kavereita kylään ja en ole kuullut kellään muulla olevan tuota ajatusta. Villen äiti on perustellut että Ville ei halua joka viikko tiettyä samaa päivää jolloin sama kaveri on kylässä, esim. maanantai. Vaan sopii itse. No ymmärrän tavallaan mutta sitten tämä että kyllähän sitä vanhempi voi puuttua asiaan jos oikeasti haluaa.
Minä olen omalle lapselleni, tälle toiselle jolla kavereita on, sanonut että kaveripäiviä ovat tiistai ja keskiviikko. Nyt kun kavereita on paljon niin ei ole halunnut meille vaan menee kavereiden kanssa muualle.
Ap
Sorry. En jaksaisi katsella sun lasta joka viikko meillä, vaikka hän olisi maailman ihanin lapsi. Meille tullaan silloin, kun meille käy. Ja joka viikko ei käy. Uskon, että aika monessa perheessä ajatellaan näin.
Mutta mikä tähän on syynä? Totta kai teille tullaan kun teille käy mutta kiinnostaa että miksi näin että ei joka viikko.
Ap
Koska en jaksaisi katsella vieraita kylässä joka viikko. Me vietetään aikaa perheenä. Minua ainakin alkaisi ärsyttää, jos joku vieras riippa roikkuisi koko ajan mukana. Ihan tarpeeksi on hoidettavaa ja perään katsottavaa omissa lapsissa. En todellakaan suostuisi mihinkään joka viikkoisiin vierailuihin. Todella rasittavaa. Lapsesi alkaisi ärsyttää, vaikka hän olisi ihan kivakin. Antakaa ihmisille tilaa, älkääkä roikkuko. En usko, että edes lapseni jaksaisivat tuollaista riippaa.
No ymmärrän tuon tarpeen olla oman perheen kanssa vaikka minusta lasten kaverit eivät ole mitään riippoja ja onkin aika törkeästi sanottu lapsesta tämä että toinen on riippa.
Ap
Se on totuus. Jos tunget lapsesi joka viikko jollekin kylään puoliväkisin, olette molemmat riippoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa ärsytti aikoinaan äiti joka soitti sopiiko lapsensa tulla meille mutta ei koskaan heille.Sitten oli nämä äidit jotka ostamalla lahjoja lapsille ostivat kavereita lapselleen.
No jospa se lapsi itse halusi tulla juuri teille että siksi kysyi ja miten voi ostaa kavereita ostamalla lahjoja? Minulle eräs äiti sanoi että on ostanut lapselleen vaatteita jotta lapsi pääsee paremmin porukkaan ja näin. Minä en tätä ymmärrä. Jos lapsi nyt vaikka tykkää Muumeista niin miksi ei voi pukeutua haluamallaan tavalla. Ei siinä porukan mielipiteellä saisi olla mitään väliä.
Ap
Kun ollaan porukassa, porukan mielipiteellä on väliä.
Oletko siis sitä mieltä että joku porukka määrää mikä on cool ja miten pitää pukeutua? Että toisten takia pitää muuttaa itseään? Tästä on kyse.
Ap
Porukka määrää, mikä siinä porukassa on cool. Itseään ei tarvitse muuttaa, mutta silloin ei ole kyseisen porukan mielestä cool. Pekka on nyt siinä iässä, että muutaman vuoden sisällä hänen ikätoverinsa jakautuvat erilaisiin nuorisokulttuureihin ja varsin usein näihin liittyy tietty pukeutuminen. Menneiltä vuosikymmeniltä voisi mainita punkkarit, gootit ja hipsterit. Ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan?
Myyminen tapahtuu niin, että pyritään parhaalla taidolla asettumaan toisen ihmisen asemaan ja mietitään, mikä motivoi juuri tämän ihmisen tekemään asian X. Mitä, miksi, miten - tiiviisti ja innostavasti.
Toiset osaavat tämän luonnostaan, mutta kaikkien kannattaa opetella, koska taidolla on paljon käytöä niin työssä kuin muussa elämässä.
Innostaminen voi tapahtua vaikka tarinan kautta. "Meillä oli veljen kanssa ihan sairaan hauskaa, kun leikittiin viime viikolla piilosta. Mä hihittelin piilossa vaikka kuinka pitkään, kun veli vaan pyöri ympäri pihaa huhuili. Voitasko mekin leikkiä piilosta?"
Tai voi käyttää sosiaalista painetta. "Kaikki kuudesluokkalaiset kuulemma leikkii iltaisin piilosta. Ne ei enää jaksa pelata Fortnitea. Pitäiskö meidänkin mennä piilosille, ettei kuudesluokkalaiset naura meidän Fortniten pelaamiselle?"
Tai voi kokeilla vaikka imartelua. "Ville mä olen kertonut kaikille, etät sä olet koulun paras etsijä, kun ollaan piilosilla. Oon varma, että et löydä mua, jos nyt leikitään."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitenhän tuollainenkin sitten opetetaan lapselle? Olen sanonut että ehdottaa ja on kohtelias vaikka olisikin eri mieltä. On kysynyt vaikka että miksi ei nyt tehtäisi näin mutta vastauksia ei oikein tule. Pekka on kokenut kiusaamiseksi sen että ikinä hänen ajatuksensa eivät ole niitä joihin suostutaan.
Tätä syytä asialle olen kysynyt myös minä ja vastaukset ovat sitten näitä että vanhempien mielestä tämä edes toistuessaan ei ole kiusaamista koska lapsilla saa omanlaisia ajatuksia ja kuinka Pekan pitäisi sietää myös niitä. Vaikka eihän tässä siitä ole kysymys kun saa sietää ihan liikaakin, on ihan oikeus että tulee myös kuulluksi.
Välillä on saatettu Pekan toiveesta tehdä jotain mitä hän on halunnut kunhan on kertonut sen kotona ja, minä olen järjestänyt asian vanhempien kanssa. Eli ehkä kuitenkin vanhemmat ajattelevat ettei tuo toiminta ole ok mutta asiaan on hankala puuttua.
Ja jos joku on aina eri mieltä niin eikö voi keksiä jonkun asian mikä sopii kaikille. Tästä on kyse.
Mutta ketjun ajatus ei ollut tämä että aletaan nyt tästä vääntämään. Halusin, että saisin konkreettisesti asioita miten tehdä. En että no opetelkaa myymään idea, no mutta miten? Tämä on se juttu.
Mutta koko ajan tulee uusia asioita.
Tänään pojat olivat luokassa vertailleet kenkiään. Että kenellä on millaiset kengät, osalla näitä Leviksen kenkiä. Pekalla on ihan peruskengät, ja ovat kelvanneet mutta nyt tämän vertailun vuoksi haluaa toisenlaiset. Nämä nerot on laittaneet kengät järjestykseen että kenellä on hienoimmat tai merkin mukaan mitkä on oikeita merkkejä. Ajattelin soittaa opettajalle ja kysyä aiheesta että voisiko vaikka tämmöisestä puhua koulussa ja puhutella poikia. Villen äiti jo sanoi että ostaa lapselleen mikä heille sopii mutta ei halua että tällaista vertailua tarvii tehdä. No ei tämä Ville vertaillut mutta oli siinä mukana laittamassa omat kengät johonkin riviin tai jonoon kuitenkin. Minä en ala mitään merkki kenkää ostamaan vaikka muilla olisikin, ei se koulu siitä ole kiinni. Villen äiti kommentoi että ei ole kalliit. Että raha puhuu tämmöisessä asiassa. Joku värivertailu koulurepuista myös.Toinen lapsemme ei tähän sanonut mitään tähän kenkäasiaan. Vain tuhahti että ei tämä niin vakavaa ole ja kuitenkin hänkin voisi ottaa näitä leviskenkiä ja mitähän muita niitä olikaan. Että hyvin on koulussa saatu tämäkin asia istutettua lapsille.
Ap
Tuotahan se on lasten keskuudessa ja tilanne vain pahenee, mitä isommiksi tulevat.
Mutta kysymykseesi, miten opettaa Pekka "myymään" ideansa muille, niin siitä voisi Pekka ottaa mallia vaikka siskoltaan/veljeltään. Pekan pitää saada kaverinsa vakuuttuneiksi siitä, että tekeminen x on oikeasti tosi hauskaa. Hänen pitää siis kertoa, miten on tehnyt joskus ennenkin asiaa x, millaista se on, mitä kenenkin pitää siinä tehdä jne. Esim jos on kyse jostain pelistä, millaiset säännöt pelissä on, millä perustein joku pelaajista voittaa ja joku taas häviää jne. Jos hyvin käy, Ville ja Konsta innostuvat ainakin kokeilemaan. On kuitenkin mahdollista sekin, että Villen ja Konstan kiinnostuksen kohteet on niin erilaiset kuin Pekalla, etteivät he ole halukkaita edes kokeilemaan. Pekan noin muutenkin viimeistään tässä iässä pitäisi löytää itsensä kaltaisia kavereita. Tarkoitan siis sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin Pekkakin. Ihan alkuun Pekan kanssa voisitte tehdä listan asioista, joita Pekka haluaisi tehdä kavereidensa kanssa. Sitten lista asioista, joita Pekka ei missään tapauksessa halua tehdä. Ja lopuksi "ehkä" -lista. Sen jälkeen Pekka voi vaikka sulle tai sisarukselleen kertoa, miksi ekalla listalla olevat asiat ovat tosi kivoja. Harjoitella mielipiteidensä perustelemista.
Aika usein kotona tulee tämä että on kuullut vaikka Villen ja Konstan menevän ja tekevän näin ja haluaa sitten samaa. Mutta kiitos ajatuksista. Voisihan tätä kokeilla, jos siitä olisi jotain hyötyä.
Mutta ajatuksena sellainen että voihan sitä tehdä semmoisiakin asioita mitä ei itse niin tee. Kavereiden kanssa niistäkin voi tulla mukavia.
Ap
Aikuisten maailmassakin aika vähän tehdään asioita siksi, kun pitää tehdä jonkun mieliksi. Kyllä se oma idea pitää pystyä perustelemaan kivana tekemisenä eli myymään. Minä keksin tämän ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
No mitenhän tuollainenkin sitten opetetaan lapselle? Olen sanonut että ehdottaa ja on kohtelias vaikka olisikin eri mieltä. On kysynyt vaikka että miksi ei nyt tehtäisi näin mutta vastauksia ei oikein tule. Pekka on kokenut kiusaamiseksi sen että ikinä hänen ajatuksensa eivät ole niitä joihin suostutaan.
Tätä syytä asialle olen kysynyt myös minä ja vastaukset ovat sitten näitä että vanhempien mielestä tämä edes toistuessaan ei ole kiusaamista koska lapsilla saa omanlaisia ajatuksia ja kuinka Pekan pitäisi sietää myös niitä. Vaikka eihän tässä siitä ole kysymys kun saa sietää ihan liikaakin, on ihan oikeus että tulee myös kuulluksi.
Välillä on saatettu Pekan toiveesta tehdä jotain mitä hän on halunnut kunhan on kertonut sen kotona ja, minä olen järjestänyt asian vanhempien kanssa. Eli ehkä kuitenkin vanhemmat ajattelevat ettei tuo toiminta ole ok mutta asiaan on hankala puuttua.
Ja jos joku on aina eri mieltä niin eikö voi keksiä jonkun asian mikä sopii kaikille. Tästä on kyse.
Mutta ketjun ajatus ei ollut tämä että aletaan nyt tästä vääntämään. Halusin, että saisin konkreettisesti asioita miten tehdä. En että no opetelkaa myymään idea, no mutta miten? Tämä on se juttu.
Mutta koko ajan tulee uusia asioita.
Tänään pojat olivat luokassa vertailleet kenkiään. Että kenellä on millaiset kengät, osalla näitä Leviksen kenkiä. Pekalla on ihan peruskengät, ja ovat kelvanneet mutta nyt tämän vertailun vuoksi haluaa toisenlaiset. Nämä nerot on laittaneet kengät järjestykseen että kenellä on hienoimmat tai merkin mukaan mitkä on oikeita merkkejä. Ajattelin soittaa opettajalle ja kysyä aiheesta että voisiko vaikka tämmöisestä puhua koulussa ja puhutella poikia. Villen äiti jo sanoi että ostaa lapselleen mikä heille sopii mutta ei halua että tällaista vertailua tarvii tehdä. No ei tämä Ville vertaillut mutta oli siinä mukana laittamassa omat kengät johonkin riviin tai jonoon kuitenkin. Minä en ala mitään merkki kenkää ostamaan vaikka muilla olisikin, ei se koulu siitä ole kiinni. Villen äiti kommentoi että ei ole kalliit. Että raha puhuu tämmöisessä asiassa. Joku värivertailu koulurepuista myös.Toinen lapsemme ei tähän sanonut mitään tähän kenkäasiaan. Vain tuhahti että ei tämä niin vakavaa ole ja kuitenkin hänkin voisi ottaa näitä leviskenkiä ja mitähän muita niitä olikaan. Että hyvin on koulussa saatu tämäkin asia istutettua lapsille.
Ap
Miten jos nyt leivotaan teidän Pekasta luokan coolein skidi! Teette jotain kivoja juttuja (mitä tämän ikäiset pojat unelmoivat tekevän). Kerran- pari teette näitä perheen voimin niin että poikanne pääsee näistä asioista koulussa sitten muille kertomaan. Tämän jälkeen Pekalle lupa ottaa kaveri tai pari toimintaan mukaan. Näin saatte alkuun kaverit omaehtoisesti mukaan. Nythän kuulostaa siltä että koulussa on tällä kaveripiirillä asenne Pekkaa kohtaan joka tulee muuttaa. Pekka voi pian valita monesta mukaan haluavasta kaverista mukavimmat toimintaan mukaan. Asenteet Pekkaa kohtaan muuttuvat pikku hiljaa ja pian hänelläkin on kavereita. Näin ei myöskään tarvitse olla kenenkään kaverin vanhempiin yhteydessä kun Pekan kaverit itse kysyvät kotonaan saavatko tulla Pekan kanssa johonkin yhteiseen toimintaan. Pekka varmaan nähdään tylsänä kaverina ja siksi häntä väheksytään. Kyseessä siis ihan perinteinen brändi-imagon kasvattaminen. Joskus tälläiseen on toiminut että lapselle hankitaan koiranpentu (ei tietenkään tästä syystä yksinomaan mutta vaikka ihan vaan yksinäisyyteen) jota kaikkihaluavat tulla katsomaan, joskus on toiminut se että lapsen vanhemmat tarjoavat jotain ylimääräisiä herkkuja (esim mun kaverilla oli lapsuudessa sokerimuroja joita ei mun kotona ollut). Vastaavasti mun vanhemmat kyyditsi mua ja kavereitani milloin minnekkin; ostarille, laskettelemaan, leffaan jne ja lukioikäisenä hakivat discosta kotiin jottei tarvinnut pakkasessa rämpiä ja toki aina heitettiin kamut samalla kotiinsa:) Myönnän mulla oli mahtavat vanhemmat ja mulla oli varmaan tämän vuoksi ihan kivasti kavereita. Keksitte vaan nyt sen mikä on coolia näille Pekan ikäisille.
Erinomainen pointti! Tätä ei ole taidettu ehdottaa ketjussa aiemmin. Ehkä siksi, että useimmille tämä taito kehittyy luonnostaan eikä sitä sen kummemmin ajattele. Aika pienet lapset osaa jo vakuuttaa kuinka kivaa olisi tehdä sitä ja tätä.
Nyt kun mietin, niin parikin teini-ikäisen tyttäreni kaveria on joskus puuskahtaneet, että eivät ymmärrä miten tyttäreni aina onnistuu suostuttelemaan heidät kaikkeen :D Onneksi tähän asti ainakin ihan ok asioihin eikä pahuuksiin. Mutta siis ihan kohtuu isoihin asioihin, kuten uuteen harrastukseen.