Nainen, haittaisiko sinua jos et olisi miehellesi valinta nro. Yksim?? Eli jos hän olisi mieluummin ottanut jonkun muun, ja edelleen ottaisi?

Ehkä olet miehen kanssa joka ei vain ole kertonut että olet kakkos, kolmas, nelos tai viides vaihtoehto. Kyllä miehellä on silmät ja hän katsoo ympärilleen.

Ehkä itsekin ajattelet joskus, että olisit mennyt tai menisit menestyneemmän tmv. miehen matkaan jos huolisi.

Tätä elämä on. Ihminen vain haluaa nähdä maailman kauniimpana kuin se onkaan, eihän sitä muuten jaksaisi elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki miehet tyytyvät enemmän tai vähemmän. Vain paras 5% miehistä kykenee saamaan naisen, johon ei tarvitse ollenkaan tyytyä vaan on toiveiden mukainen. Muun väittäminen on hollywoodin luomaa romanttista höpöhöpöä.

Voihan se olla. Mutta mistä siinä mielessäsi on tarkalleen kysymys:

-siitäkö, että suurin osa miehistä ei koskaan koe varsinaista rakastumista (tarkoitan tällä siis biologista ja kemiallista ilmiötä, joka ilmenee esim kortisolin ja dopamiinin erityksen lisääntymisenä kehossa, joka saa kiintymään kumppaniin ja katsomaan tämän vikoja läpi sormien jne),  vaan parisuhteessa on heille kyse vain seksin saannin maksimoinnista?

-siitäkö, että poken katselu on saanut luomaan fantasiakuvan, että täydellisiä ihmisiä on olemassa, vaikka tosielämässä ei ole yhtäkään?

- onko toiveiden mukaisuudessa kyse ensisijaisesti naisen fyysisistä ominaisuuksista?

Tämä on mielenkiintoista, koska  yleisesti ottaen olen todennut, että oikeassa elämässä miehilläkin on tunteita, välittämistä, sitoutumishalukkuutta jne. Aina joskus tulee vastaan kuitenkin ihmisiä, joiden jutuista päätellen heille pariutumisessa on kyse vain ja ainoastaan laskennallisista asioista ja ulkonäkömittareista, elämässä onnistumista arvioidaan tasoilla jne. Kiinnostaisi onko tämä heidän todellista arkielämäänsä? Mikä se toiveiden mukainen kumppani sitten olisi? 

Täällä on toki jo mainittu sivusto, jolla voi saada yhteyden venäläisiin naisiin, jotka haluavat puolison ulkomailta. Onko niin, että miehissä on  segmentti, joille paras mahdollinen kumppani  olisi seksikäs, pavelualtis, ja sellainen, jonka kanssa ei ole edes yhteistä kieltä? Vai onko tämä kaikkien salainen toive?

Ehkä tuolla ykkösvaihtoehdolla tarkoitetaan unelmien naista, jossa miehen mielestä on kaikki mahdollinen ja vähän enemmänkin, niin että mies ei suurin piirtein pysty kuin huokailemaan vain ihanuutta. Tällöin mies itsekin tietää, ettei ole lainkaan se kaliiberin mies, että sopisi tuollaisen ykkösnaisen kanssa yhteen. Sellaisia ihaillaan vain kauempaa. 

Ja fiksuimmat ymmärtävät, että unelma on unelmaa eikä se unelmien nainen oikeasti ole sellainen. Tilapäisessä tai pysyvässä hulluuskohtauksessa mies sitten rakastuu tuohon unelmien naiseen, johon melkein kaikki muutkin rakastuvat ja pahimmillaan pilaa oman elämänsä turhan takia. 

On naisissakin tällaisia unelmamiehistä haaveilevia, mutta huomattavasti harvemmassa vanhemmiten.

Toi haaveiluvaihe on ihan terve, mutta normaaleilla se loppuu kun esiteinistä kasvetaan aikuiseksi. On luonnollista unelmoida kauniista kuvista, monella on oman huoneen seinät täynnä idoleiden kuvia.

Mutta sitten normaalit aikuistuvat ja ajatus siitä että oikeasti haluaisi olla yhdessä jonkun filimitähden tai vastaavan kanssa lähinnä naurattaa. Ymmärretään se oikean elämän ja kuvien ero.

No i n c el ukolla tätä aikuistumista ei tapahdu, unelmoidaan yhä misseistä ja malleista, ja kuvitellaan että kaikki miehet olisi yhtä esiteinin asteella. Ei onneksi ole.

Tätä juuri tarkoitan. Kyllä lapselliseksi jääminen on sekin todellinen ilmiö, mutta osin kyse voi olla suojautumisesta. Kun en saanut ketään enkä päässyt opettelemaan parisuhteita ja naisia, on nähtävä asia niin, etten halunnutkaan, koska naiset ovat niin rumia paitsi pari filmitähteä.

Kuitenkin näen, että tuo asia on eri asia kuin tyytyminen, mistä ap kirjoittaa.

Kysyjä111 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Pari kysymystä:

- Päteekö tuo, että joko se omasta mielestä paras olemassa oleva tai sitten ei mitään, puolison valitsemisen lisäksi myös esim. auton, asunnon tai lomamatkan hankkimiseen? Eli jos ykkösvalintaan Rolls-Royceen eivät rahkeet riitä, niin sitten ollaan mieluummin ilman autoa? Ja jos ei ole varaa lähteä Karibialle luksushotelliin, niin ei mennä edes mökille.

- Miksi se, että joku ei ole ykkösvalinta tai edes kakkosvalinta vaan ehkä kolmonen, tarkoittaisi sitä, että sitä valintaa ei voisi silti rakastaa?

Kyllä aika moni varmaan olisi valinnut Brad Pittin tai Angelina Jolien, jos siihen olisi tarjoutunut mahdollisuus, mutta pystyy silti rakastamaan puolisoaan.

Brad Pittin? Voi luoja, oletko 11 v? Siltä kuulostat.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt käännähti miesten haukkumiseen, kun molemmat sukupuolet voivat valita sen kakkosvaihtoehdon.

Haukkumiseen? Eikö se nyt tunnu kivalta, kun naiset kertoo, että miten näkevät tilanteen? Pitäiskö naisen olla onnellinen ja tyytyväinen, että saanut kikulitelineen, jolle on vain tarpeen tyydyttää ja jolle voi kiukutella ja vttuilla ja olla ikävä, kun ei saanutkaan sitä ykköpillua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki miehet tyytyvät enemmän tai vähemmän. Vain paras 5% miehistä kykenee saamaan naisen, johon ei tarvitse ollenkaan tyytyä vaan on toiveiden mukainen. Muun väittäminen on hollywoodin luomaa romanttista höpöhöpöä.

Voihan se olla. Mutta mistä siinä mielessäsi on tarkalleen kysymys:

-siitäkö, että suurin osa miehistä ei koskaan koe varsinaista rakastumista (tarkoitan tällä siis biologista ja kemiallista ilmiötä, joka ilmenee esim kortisolin ja dopamiinin erityksen lisääntymisenä kehossa, joka saa kiintymään kumppaniin ja katsomaan tämän vikoja läpi sormien jne),  vaan parisuhteessa on heille kyse vain seksin saannin maksimoinnista?

-siitäkö, että poken katselu on saanut luomaan fantasiakuvan, että täydellisiä ihmisiä on olemassa, vaikka tosielämässä ei ole yhtäkään?

- onko toiveiden mukaisuudessa kyse ensisijaisesti naisen fyysisistä ominaisuuksista?

Tämä on mielenkiintoista, koska  yleisesti ottaen olen todennut, että oikeassa elämässä miehilläkin on tunteita, välittämistä, sitoutumishalukkuutta jne. Aina joskus tulee vastaan kuitenkin ihmisiä, joiden jutuista päätellen heille pariutumisessa on kyse vain ja ainoastaan laskennallisista asioista ja ulkonäkömittareista, elämässä onnistumista arvioidaan tasoilla jne. Kiinnostaisi onko tämä heidän todellista arkielämäänsä? Mikä se toiveiden mukainen kumppani sitten olisi? 

Täällä on toki jo mainittu sivusto, jolla voi saada yhteyden venäläisiin naisiin, jotka haluavat puolison ulkomailta. Onko niin, että miehissä on  segmentti, joille paras mahdollinen kumppani  olisi seksikäs, pavelualtis, ja sellainen, jonka kanssa ei ole edes yhteistä kieltä? Vai onko tämä kaikkien salainen toive?

Ehkä tuolla ykkösvaihtoehdolla tarkoitetaan unelmien naista, jossa miehen mielestä on kaikki mahdollinen ja vähän enemmänkin, niin että mies ei suurin piirtein pysty kuin huokailemaan vain ihanuutta. Tällöin mies itsekin tietää, ettei ole lainkaan se kaliiberin mies, että sopisi tuollaisen ykkösnaisen kanssa yhteen. Sellaisia ihaillaan vain kauempaa. 

Ja fiksuimmat ymmärtävät, että unelma on unelmaa eikä se unelmien nainen oikeasti ole sellainen. Tilapäisessä tai pysyvässä hulluuskohtauksessa mies sitten rakastuu tuohon unelmien naiseen, johon melkein kaikki muutkin rakastuvat ja pahimmillaan pilaa oman elämänsä turhan takia. 

On naisissakin tällaisia unelmamiehistä haaveilevia, mutta huomattavasti harvemmassa vanhemmiten.

Toi haaveiluvaihe on ihan terve, mutta normaaleilla se loppuu kun esiteinistä kasvetaan aikuiseksi. On luonnollista unelmoida kauniista kuvista, monella on oman huoneen seinät täynnä idoleiden kuvia.

Mutta sitten normaalit aikuistuvat ja ajatus siitä että oikeasti haluaisi olla yhdessä jonkun filimitähden tai vastaavan kanssa lähinnä naurattaa. Ymmärretään se oikean elämän ja kuvien ero.

No i n c el ukolla tätä aikuistumista ei tapahdu, unelmoidaan yhä misseistä ja malleista, ja kuvitellaan että kaikki miehet olisi yhtä esiteinin asteella. Ei onneksi ole.

Tätä juuri tarkoitan. Kyllä lapselliseksi jääminen on sekin todellinen ilmiö, mutta osin kyse voi olla suojautumisesta. Kun en saanut ketään enkä päässyt opettelemaan parisuhteita ja naisia, on nähtävä asia niin, etten halunnutkaan, koska naiset ovat niin rumia paitsi pari filmitähteä.

Kuitenkin näen, että tuo asia on eri asia kuin tyytyminen, mistä ap kirjoittaa.

Mä ja varmaan useampi muu täälläuskoo, ettei "tyytymissuhdetta" ap:lle lopulta olisi tarjolla. Mitkään tinder-matchit eivät ole suhdetakuita jaa kuulostaa ajatusmaailmaltaan sen verran ehdottomalta ja omituiselta, ette usko kysyntää olevan, kun ap avaa suun.

Tämän ketjun mukaan kaikkien miesten tavoite on se supermegabeibi. Joten miehet ovat onnellisia, jos saavat sellaisen, vaikka olisivat vasta naisen 5. vaihtoehto. Ja ko nainen voi kiukutella, olla ilkeä ja pettää- kunhan mies saa olla ko megabeibin kanssa. Nähty on ja vierestä seurannut monta kertaa.

Mikä mahtaa olla se syy, että henkilö ei lähde etsimään "uutta  ykköstä", eli ihmistä, jonka kanssa oikeasti haluaisi olla ja joka vastaisi tunteisiin, vaan hämää jotakuta "kakkosta" tuhlaamaan aikaansa?

Vierailija kirjoitti:

Mikä mahtaa olla se syy, että henkilö ei lähde etsimään "uutta  ykköstä", eli ihmistä, jonka kanssa oikeasti haluaisi olla ja joka vastaisi tunteisiin, vaan hämää jotakuta "kakkosta" tuhlaamaan aikaansa?

Koska tietää, että ei saa sitä ykköstä. Ei halua olla yksin , ja hyötyy toisesta: saa pillua , seuraa, kodinkoneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä mahtaa olla se syy, että henkilö ei lähde etsimään "uutta  ykköstä", eli ihmistä, jonka kanssa oikeasti haluaisi olla ja joka vastaisi tunteisiin, vaan hämää jotakuta "kakkosta" tuhlaamaan aikaansa?

Koska tietää, että ei saa sitä ykköstä. Ei halua olla yksin , ja hyötyy toisesta: saa pillua , seuraa, kodinkoneen.

Hyötyy toisesta?? Kuulostaa ihan lapamadolta tuollainen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä mahtaa olla se syy, että henkilö ei lähde etsimään "uutta  ykköstä", eli ihmistä, jonka kanssa oikeasti haluaisi olla ja joka vastaisi tunteisiin, vaan hämää jotakuta "kakkosta" tuhlaamaan aikaansa?

Koska tietää, että ei saa sitä ykköstä. Ei halua olla yksin , ja hyötyy toisesta: saa pillua , seuraa, kodinkoneen.[/quote

Mistä voi etukäteen tietää, että ei saa sellaista ihmistä, jonka kanssa itsekin haluaisi olla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki miehet tyytyvät enemmän tai vähemmän. Vain paras 5% miehistä kykenee saamaan naisen, johon ei tarvitse ollenkaan tyytyä vaan on toiveiden mukainen. Muun väittäminen on hollywoodin luomaa romanttista höpöhöpöä.

Voihan se olla. Mutta mistä siinä mielessäsi on tarkalleen kysymys:

-siitäkö, että suurin osa miehistä ei koskaan koe varsinaista rakastumista (tarkoitan tällä siis biologista ja kemiallista ilmiötä, joka ilmenee esim kortisolin ja dopamiinin erityksen lisääntymisenä kehossa, joka saa kiintymään kumppaniin ja katsomaan tämän vikoja läpi sormien jne),  vaan parisuhteessa on heille kyse vain seksin saannin maksimoinnista?

-siitäkö, että poken katselu on saanut luomaan fantasiakuvan, että täydellisiä ihmisiä on olemassa, vaikka tosielämässä ei ole yhtäkään?

- onko toiveiden mukaisuudessa kyse ensisijaisesti naisen fyysisistä ominaisuuksista?

Tämä on mielenkiintoista, koska  yleisesti ottaen olen todennut, että oikeassa elämässä miehilläkin on tunteita, välittämistä, sitoutumishalukkuutta jne. Aina joskus tulee vastaan kuitenkin ihmisiä, joiden jutuista päätellen heille pariutumisessa on kyse vain ja ainoastaan laskennallisista asioista ja ulkonäkömittareista, elämässä onnistumista arvioidaan tasoilla jne. Kiinnostaisi onko tämä heidän todellista arkielämäänsä? Mikä se toiveiden mukainen kumppani sitten olisi? 

Täällä on toki jo mainittu sivusto, jolla voi saada yhteyden venäläisiin naisiin, jotka haluavat puolison ulkomailta. Onko niin, että miehissä on  segmentti, joille paras mahdollinen kumppani  olisi seksikäs, pavelualtis, ja sellainen, jonka kanssa ei ole edes yhteistä kieltä? Vai onko tämä kaikkien salainen toive?

Ehkä tuolla ykkösvaihtoehdolla tarkoitetaan unelmien naista, jossa miehen mielestä on kaikki mahdollinen ja vähän enemmänkin, niin että mies ei suurin piirtein pysty kuin huokailemaan vain ihanuutta. Tällöin mies itsekin tietää, ettei ole lainkaan se kaliiberin mies, että sopisi tuollaisen ykkösnaisen kanssa yhteen. Sellaisia ihaillaan vain kauempaa. 

Ja fiksuimmat ymmärtävät, että unelma on unelmaa eikä se unelmien nainen oikeasti ole sellainen. Tilapäisessä tai pysyvässä hulluuskohtauksessa mies sitten rakastuu tuohon unelmien naiseen, johon melkein kaikki muutkin rakastuvat ja pahimmillaan pilaa oman elämänsä turhan takia. 

On naisissakin tällaisia unelmamiehistä haaveilevia, mutta huomattavasti harvemmassa vanhemmiten.

Toi haaveiluvaihe on ihan terve, mutta normaaleilla se loppuu kun esiteinistä kasvetaan aikuiseksi. On luonnollista unelmoida kauniista kuvista, monella on oman huoneen seinät täynnä idoleiden kuvia.

Mutta sitten normaalit aikuistuvat ja ajatus siitä että oikeasti haluaisi olla yhdessä jonkun filimitähden tai vastaavan kanssa lähinnä naurattaa. Ymmärretään se oikean elämän ja kuvien ero.

No i n c el ukolla tätä aikuistumista ei tapahdu, unelmoidaan yhä misseistä ja malleista, ja kuvitellaan että kaikki miehet olisi yhtä esiteinin asteella. Ei onneksi ole.

Tätä juuri tarkoitan. Kyllä lapselliseksi jääminen on sekin todellinen ilmiö, mutta osin kyse voi olla suojautumisesta. Kun en saanut ketään enkä päässyt opettelemaan parisuhteita ja naisia, on nähtävä asia niin, etten halunnutkaan, koska naiset ovat niin rumia paitsi pari filmitähteä.

Kuitenkin näen, että tuo asia on eri asia kuin tyytyminen, mistä ap kirjoittaa.

Mä ja varmaan useampi muu täälläuskoo, ettei "tyytymissuhdetta" ap:lle lopulta olisi tarjolla. Mitkään tinder-matchit eivät ole suhdetakuita jaa kuulostaa ajatusmaailmaltaan sen verran ehdottomalta ja omituiselta, ette usko kysyntää olevan, kun ap avaa suun.

Joo. Vaikka kaveri olisi komea, niin kun avaa suunsa niin nainen häviää.

Ja joku puhui kaveriporukan kauneimmasta naisesta, niin ellei häntä oikeasti tunne, niin eihän se eroa yhtään niistä ruutunaisista. Eli koko "rakkaus" on tyypin mielikuvituksessa, ja kun nainen paljastuisi tavalliseksi ihmiseksi joka ei aamulla herätessään suinkaan näytä siltä kuin laitettuna, olisi pudotus maanpinnalle kova.

Tämän vuoksi olisi jokaisen hyvä päästä harjoittelemaan niitä parisuhdetaitoja nuorena, kävellä käsi kädessä kotiin diskosta jne. Ettei jää kuvittelemaan asioita ja keksimään jotakin mielivaltaisia prosentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hiukan omituiselta. Miksi olla sitten yhdessä, jos ei ole rakkain vaihtoehto.

Koska sitä ykköstä ei saa, eikä halua koko elämäänsä yksinkään olla

Näinhän käy usein. Tunsin nuorempana useita miehiä ja seurasin heidän kumppanin etsintäänsä. Moni noista miehistä teki jonkinlaisen komppromissin, siis itse kertoivat, ettei naisystävän kanssa oikein kolahtanut, mutta yksinkään eivät halunneet jäädä ja lapsiakin halusi jokainen. Eikä tällainen ajattelu koskenut vain miehiä, vaan yhtälailla naiskaverini eivät jääneet odottelemaan suurta rakkautta. Itse jäin ja olen yksin. Kaduttaa aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hiukan omituiselta. Miksi olla sitten yhdessä, jos ei ole rakkain vaihtoehto.

Koska sitä ykköstä ei saa, eikä halua koko elämäänsä yksinkään olla

Näinhän käy usein. Tunsin nuorempana useita miehiä ja seurasin heidän kumppanin etsintäänsä. Moni noista miehistä teki jonkinlaisen komppromissin, siis itse kertoivat, ettei naisystävän kanssa oikein kolahtanut, mutta yksinkään eivät halunneet jäädä ja lapsiakin halusi jokainen. Eikä tällainen ajattelu koskenut vain miehiä, vaan yhtälailla naiskaverini eivät jääneet odottelemaan suurta rakkautta. Itse jäin ja olen yksin. Kaduttaa aika paljon.

Minäkin tunnen noita, joilla vauvakuume oli niin kova että äkkiä suhteeseen, ihan sama onko rakkautta.

Vähän kuin T uksu, häät suunniteltu valmiiksi vuosia ennen kuin mitään tietoa sulhasesta.

Ja kaikki he ovat eronneet, ja yleensä lasten ollessa vielä pieniä, ja rumaa jälkeä on tullut. Että en sinuna katuisi.

Pohdin kuvitteellista vaihtoehtoa, jossa lähtisin järkiliittoon esimerkiksi siksi, että haluaisin perustaa perheen ja aika olisi käymässä vähiin. Tämä on luultavasti ihan todellinen tilanne monille.

Ajattelen, että sen päätöksen kanssa elämisen tulisi olla omalla vastuullani. Että tiedän mihin olen lähtenyt ja keskityn siihen. Kumppanuudelle tulisi antaa mahdollisuus kasvaa. Varmaankin pysyisin rakentamaan hyvää tiimihenkeä ja pitämään hyvänä, mutta tuskin esittämään tunteita, joita ei ole. Mielestäni tietynasteinen valheellisuus kasvattaisi suhdetta kieroon. Ehkä keskeisimpänä sääntönä itselle olisi, että kumppania ei saisi syyttää siitä, ettei hän ole joku muu. 

 Ainakin teoriassa tuo olisi se, miten järjestelisin "tyytymisen" Kuulostaisi hiukan viktoriaaniselta järjestetyltä avioliitolta.

Sitten taas toisen tunteiden hyväksikäyttö jonkilaisena väliaikaisena mukavuusratkaisuna kuulostaa väärältä, mutta tietysti elämässä tapahtuu kaikenlaista.

Moni pelkää rakkautta niin paljon, niin naiset kuin miehetkin, että mieluummin tyytyvät johonkuhun ja elävät tasaisen tylsää elämää, kuin uskaltautuvat rakkauden vuoristorataan. Syynä oma epävarmuus ja pelko siitä, ettei kelpaakaan toiselle ja sydän särkyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä on vaikea sitouttaa parisuhteeseen edes silloin kun se haluaa olla siinä, joten voin sanoa että se on paljon vaikeampaa kun mies itkee jonkun toisen perään.  Silloin jäät viimeiseksi ja ohitsesi menee mikä tahansa baarilöytö ja satunnaistuttavuus. Olet kirjaimellisesti siellä kaikkein vähiten tärkeimmän asian kohdalla, edellesi menee jopa esineet.

Miestä ei voi sitouttaa parisuhteeseen, se on ihan totta. Mutta rakastunut mies haluaa sitoutua ja tekee mitä tahansa naisen takia. Ja suree syvästi jättämistä.

Ketään ei voi pakottaa rakastumaan, tämä tiedoksi, vaikka on itstäönselvyys, niin monet ei vät sitä silti tiedä.

Miehet valehtelee ja tekee mitä tahansa saadakseen naisen josta ei voisi vähempää välittää, koska joku on pakko olla. Sanat ja puheet, teotkaan ei merkitse mitään.

Hahaha, ootpa ihanan hölmö. Mies on helppo saada rakastumaan. Ap etkä sä ole ikinä tavannut vamppia naista. Loppupeleissä miehet kaipaa kahta asiaa: korvaa ja piirakkaa. Piiras pitää tarjota jo pöydässä muuten ajatellaan tarjolla olevan kuivaa torttua. Kokeile joskus. Niin ja hei kundit, jos päädytte tilaamaan vaimon verkkokaupasta pyytäkää naista leipomaan. Onneton laittaja kuuluu ulos.

Oolsprait. Oliko tämä siis lainaus siitä syyskuun 1987 SinäMinän ja Reginan kimppajulkaisusta, jossa Seksi-Sinikka vastaili kyssäreihin? Sexi-Extra, höhö, hox. Onx Sinikalla etutukka ja pehmennys?

Samassa lehdessä oli sen testi "Sopii sulle Suzuki vai Solifer -kundi" ja sitten myöhemmin oli "Kevari vai hevari". Jeespox pallinaama, Suki-Suki ja Seppälä.

Ei haittaisi lainkaan. Koska jos puolisoni on minun kanssani on hän jo "valinnut" minut. Kaikilla on toki välillä ajatuksia ja mietteitä miltä elämä näyttäisi jos olisi jollain osa alueella tehnyt toisenlaisia valintoja.

Se mikä ratkaisee on ryhtyykö toimiin mietteidensä pohjalta. Elämä on liikkuva ja alati muuttuva kokonaisuus valintoja ja olosuhteita.

Voi olla että menee nuorena naimisiin ja vaikka parisuhde olisi ollut hyvä niin huomataan sulassa sovussa että ollaan vaan kasvettu erilleen ja lähdetään eri teille.

Joku toinen taas tapaa puolisonsa nuorena ja ovat yhdessä hautaan asti.

Kolmas ehkä jää leskeksi ja tapaa uuden puolisonsa hieman vamhemmalla iällä.

Neljännellä on ehkä tilanne että rakastuu lukiossa luokan komeimpaan poikaan, mutta käykin niin että poika on jo varattu.  Silloin hän on saavuttamaton ja täytyy etsiä joku toinen.

Kyse ei ole mistään tyytymisestä johonkin huonompaan puolisoon, sillä joka pariskunnan suhde ja rakkaus ovat omanlaisensa. Tärkeintä on että senhetkinen puoliso on oikeasti prioriteetti listalla ykkösenä, kuten myös sinä olet ykkösenä hänen listallaan. Eikä haikailla muualle koska just tässä on hyvä olla!

Tässä keskustelussa toivoisin niiden ääntä, joilla itsellään on kokemusta seurusteluista ja tyytymisestä, koska muiden parisuhteita ei kukaan voi ulkoapäin tietää mitä ne ovat. Kaikki sellainen on huuhtaata, vaikka toki arvailla voi.

Tiedän vain yhden naisen, joka sanoi itse tyytyneensä mieheensä. Hän oli juuri noita kaikkein suosituimpia nuoria naisia, kaunis ja älykäs, joka sai ihan kenet tahansa ja hänen miehensä oli samanlainen ja on nykyäänkin. Siitä huolimatta, tuossa oli kyse naisen tyytymisestä, koska hänen miesmakunsa oli luonteen puolesta erilainen, samanlainen kuin hän itse, maailmankansalainen, kun taas mies oli ja on "espoolainen". Hyvännäköinen mies, pitkä, komea, työelämässä menestynyt, varakas eli ei mitään vikaa miehessä, mutta naisen maku oli vain erilainen (seikkailunhaluinen ja rämäpäinen kuten hän itse on).

Eli tämä ei ole mikään ulkonäkökysymys, vaan huomattavasti monimutkaisempi asia. Ja sitten kun puhutaan vuosikymmeniä kestäneestä suhteesta, niin molemmat muuttuvat. Mutta kyllä tuo tyytyminen silti elämässä vaikuttaa: mielestäni kielteisesti, kun ne toisen ei-tyydyttävät piirteet häiritsevät arjessa (vaikkeivat olisi mitään virheitä välttämättä muiden mielestä tai yleisesti). Lisäksi siitä joka on tyytynyt voi tulla lopulta se, joka jätetään, kun osat vaihtuvat. Niin käy varmaan useinkin. Vielä nuorena kun ei tiedä miten itse kunkin rahkeet elämää kestävät ja saavuttaako täyden potentiaalinsa. Myös muita yllättäviä asioita voi tulla.

Ja naisen ulkonäkö rupsahtaa aiemmin kuin miehen, joka pitää itsestään huolen. Sekin vaikuttaa tilanteeseen, että alkaa tarkastella tilannetta vähän muutenkin. Se mielestäni tekee naiset viisaammiksi, jos nyt yleensä fiksuutta ja viisautta löytyy, siis ajatus siitä, ettei nuoruus hölmöine ajatuksineen elämästä kestä ikuisesti. Tietysti äitiys osaltaan tuo saman viisauden, jos tuo. Kaikki eivät viisastu, vaan jäävät lapsellisiksi. Tietysti se lapsellisuus on vain minun silmissäni. Ehkäpä ovat itse tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä.

Olen tehnyt omassa elämässäni monia virheitä, mutta onneksi parinvalinta meni nappiin eli minua ei ärsytä puolisossani mikään ja näen hänet edelleen kaikkein parhaana miehenä. Hän myös pitää minua kuin kukkaa kämmenellä tai perhosta, vaikka perhosesta on tullut huomattavasti painavampi näin vanhemmiten :D

Vierailija kirjoitti:

Kysyjä111 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Pari kysymystä:

- Päteekö tuo, että joko se omasta mielestä paras olemassa oleva tai sitten ei mitään, puolison valitsemisen lisäksi myös esim. auton, asunnon tai lomamatkan hankkimiseen? Eli jos ykkösvalintaan Rolls-Royceen eivät rahkeet riitä, niin sitten ollaan mieluummin ilman autoa? Ja jos ei ole varaa lähteä Karibialle luksushotelliin, niin ei mennä edes mökille.

- Miksi se, että joku ei ole ykkösvalinta tai edes kakkosvalinta vaan ehkä kolmonen, tarkoittaisi sitä, että sitä valintaa ei voisi silti rakastaa?

Kyllä aika moni varmaan olisi valinnut Brad Pittin tai Angelina Jolien, jos siihen olisi tarjoutunut mahdollisuus, mutta pystyy silti rakastamaan puolisoaan.

Brad Pittin? Voi luoja, oletko 11 v? Siltä kuulostat.

Tämä. En keksisi yhtään syytä, miksi "valitsisin" Brad Pittin - tai kenet tahansa ihmisen, jota en tunne. Brad ei edes ole ulkonäöltään makuuni ja vaikka olisikin, en siltikään haluaisi häntä. Enhän tiedä yhtään, millaista hänen kanssaan olisi olla vuorovaikutuksessa.

Aika surullista jos jollekin aikuiselle ihmiselle ykkösvaihtoehto on ihminen, josta tietää vain ulkonäön ja jotain muuta pintapuolista ja jonka kanssa ei ole koskaan ollut missään kontaktissa. Että ihan sama millaista sen ihmisen kanssa on olla, kunhan näyttää oikeanlaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyjä111 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Pari kysymystä:

- Päteekö tuo, että joko se omasta mielestä paras olemassa oleva tai sitten ei mitään, puolison valitsemisen lisäksi myös esim. auton, asunnon tai lomamatkan hankkimiseen? Eli jos ykkösvalintaan Rolls-Royceen eivät rahkeet riitä, niin sitten ollaan mieluummin ilman autoa? Ja jos ei ole varaa lähteä Karibialle luksushotelliin, niin ei mennä edes mökille.

- Miksi se, että joku ei ole ykkösvalinta tai edes kakkosvalinta vaan ehkä kolmonen, tarkoittaisi sitä, että sitä valintaa ei voisi silti rakastaa?

Kyllä aika moni varmaan olisi valinnut Brad Pittin tai Angelina Jolien, jos siihen olisi tarjoutunut mahdollisuus, mutta pystyy silti rakastamaan puolisoaan.

Brad Pittin? Voi luoja, oletko 11 v? Siltä kuulostat.

Tämä. En keksisi yhtään syytä, miksi "valitsisin" Brad Pittin - tai kenet tahansa ihmisen, jota en tunne. Brad ei edes ole ulkonäöltään makuuni ja vaikka olisikin, en siltikään haluaisi häntä. Enhän tiedä yhtään, millaista hänen kanssaan olisi olla vuorovaikutuksessa.

Aika surullista jos jollekin aikuiselle ihmiselle ykkösvaihtoehto on ihminen, josta tietää vain ulkonäön ja jotain muuta pintapuolista ja jonka kanssa ei ole koskaan ollut missään kontaktissa. Että ihan sama millaista sen ihmisen kanssa on olla, kunhan näyttää oikeanlaiselta.

Noista paistaa, että kirjoittaja on esiteini, joko vuosissa tai sitten henkisesti. Nolla parisuhdekokemusta, ja luulo että ulkonäkö ratkaisee.

Aikuiset ei ajattele mitään filmitähtiä.