Nainen, haittaisiko sinua jos et olisi miehellesi valinta nro. Yksim?? Eli jos hän olisi mieluummin ottanut jonkun muun, ja edelleen ottaisi?

Vierailija kirjoitti:

 Voi kärsimystä, 95,6 % luomakunnan kruunuista ei koskaan saa sitä mikä heille kuuluu. Haittaako, kun kuningas pitää vaan varalla?

Yhtä hyvin nainenkin voi naida kakkosvaihtoehdon. Ap ei eritellyt kummasta on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on aina sanonut että olin juuri se minkä hän halusi. Jahtasi minua pitkään, joten uskon häntä. Emme ole olleet onnellisia yhdessä. Riidellessä me hän on joskus sanonutkin, että minä olin hänelle ykkösvalinta, mutta otin hänet vain koska hän jaksoi jahdata minuakin pitkään. Se on totta. En ikinä olisi oma-aloitteisesti kiinnittänyt huomiota häneen.

Se että saa minkä haluaa ei välttämättä ole avain onneen. Elämä voi olla mukavampaa sen vähän tavallisemman näköisen mutta itselle sopivamman kanssa.

Ei sen ykkösenkään kanssa aina toimi. Jos on huono mies- ja naismaku eikä ole parisuhdetaitoja, niin kaikki suhteet kaatuu. Mutta niitä kakkosvaihtoehtoja kohtelee huonommin, koska toisen naama ärsyttää ihan toisella tavalla, näin luulen. Omakohtaista kokemusta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki miehet tyytyvät enemmän tai vähemmän. Vain paras 5% miehistä kykenee saamaan naisen, johon ei tarvitse ollenkaan tyytyä vaan on toiveiden mukainen. Muun väittäminen on hollywoodin luomaa romanttista höpöhöpöä.

Voihan se olla. Mutta mistä siinä mielessäsi on tarkalleen kysymys:

-siitäkö, että suurin osa miehistä ei koskaan koe varsinaista rakastumista (tarkoitan tällä siis biologista ja kemiallista ilmiötä, joka ilmenee esim kortisolin ja dopamiinin erityksen lisääntymisenä kehossa, joka saa kiintymään kumppaniin ja katsomaan tämän vikoja läpi sormien jne),  vaan parisuhteessa on heille kyse vain seksin saannin maksimoinnista?

-siitäkö, että poken katselu on saanut luomaan fantasiakuvan, että täydellisiä ihmisiä on olemassa, vaikka tosielämässä ei ole yhtäkään?

- onko toiveiden mukaisuudessa kyse ensisijaisesti naisen fyysisistä ominaisuuksista?

Tämä on mielenkiintoista, koska  yleisesti ottaen olen todennut, että oikeassa elämässä miehilläkin on tunteita, välittämistä, sitoutumishalukkuutta jne. Aina joskus tulee vastaan kuitenkin ihmisiä, joiden jutuista päätellen heille pariutumisessa on kyse vain ja ainoastaan laskennallisista asioista ja ulkonäkömittareista, elämässä onnistumista arvioidaan tasoilla jne. Kiinnostaisi onko tämä heidän todellista arkielämäänsä? Mikä se toiveiden mukainen kumppani sitten olisi? 

Täällä on toki jo mainittu sivusto, jolla voi saada yhteyden venäläisiin naisiin, jotka haluavat puolison ulkomailta. Onko niin, että miehissä on  segmentti, joille paras mahdollinen kumppani  olisi seksikäs, pavelualtis, ja sellainen, jonka kanssa ei ole edes yhteistä kieltä? Vai onko tämä kaikkien salainen toive?

Ehkä tuolla ykkösvaihtoehdolla tarkoitetaan unelmien naista, jossa miehen mielestä on kaikki mahdollinen ja vähän enemmänkin, niin että mies ei suurin piirtein pysty kuin huokailemaan vain ihanuutta. Tällöin mies itsekin tietää, ettei ole lainkaan se kaliiberin mies, että sopisi tuollaisen ykkösnaisen kanssa yhteen. Sellaisia ihaillaan vain kauempaa. 

Ja fiksuimmat ymmärtävät, että unelma on unelmaa eikä se unelmien nainen oikeasti ole sellainen. Tilapäisessä tai pysyvässä hulluuskohtauksessa mies sitten rakastuu tuohon unelmien naiseen, johon melkein kaikki muutkin rakastuvat ja pahimmillaan pilaa oman elämänsä turhan takia. 

On naisissakin tällaisia unelmamiehistä haaveilevia, mutta huomattavasti harvemmassa vanhemmiten.

Kuulostaa yhtä loogiselta kuin että 90 % naisista ilmoittaisi puolisolleen näiden olevan vain varalla ennen kuin Chris Hemsworth tulee ja valitsee heidät. Eli että ollaan kroonisesti tyytymättömiä eikä oikeasti kohdata niitä, joiden kanssa jaetaan elämä joidenkin haavekuvaihmisten takia, joita oikeasti ei edes tunneta.

Vieläkään en osaa tuntea sääliä kaikkien miesparkojen vuoksi, joille maailman naiset eivät ole riittävän hyviä. Selittäkää paremmin.  Onko siis niin, että 95 % naisista ei ole tarpeeksi seksikkäitä, vai että oikeaa tunneyhteyttä naiseen kanssa on vaikeaa saada syntymään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki miehet tyytyvät enemmän tai vähemmän. Vain paras 5% miehistä kykenee saamaan naisen, johon ei tarvitse ollenkaan tyytyä vaan on toiveiden mukainen. Muun väittäminen on hollywoodin luomaa romanttista höpöhöpöä.

Voihan se olla. Mutta mistä siinä mielessäsi on tarkalleen kysymys:

-siitäkö, että suurin osa miehistä ei koskaan koe varsinaista rakastumista (tarkoitan tällä siis biologista ja kemiallista ilmiötä, joka ilmenee esim kortisolin ja dopamiinin erityksen lisääntymisenä kehossa, joka saa kiintymään kumppaniin ja katsomaan tämän vikoja läpi sormien jne),  vaan parisuhteessa on heille kyse vain seksin saannin maksimoinnista?

-siitäkö, että poken katselu on saanut luomaan fantasiakuvan, että täydellisiä ihmisiä on olemassa, vaikka tosielämässä ei ole yhtäkään?

- onko toiveiden mukaisuudessa kyse ensisijaisesti naisen fyysisistä ominaisuuksista?

Tämä on mielenkiintoista, koska  yleisesti ottaen olen todennut, että oikeassa elämässä miehilläkin on tunteita, välittämistä, sitoutumishalukkuutta jne. Aina joskus tulee vastaan kuitenkin ihmisiä, joiden jutuista päätellen heille pariutumisessa on kyse vain ja ainoastaan laskennallisista asioista ja ulkonäkömittareista, elämässä onnistumista arvioidaan tasoilla jne. Kiinnostaisi onko tämä heidän todellista arkielämäänsä? Mikä se toiveiden mukainen kumppani sitten olisi? 

Täällä on toki jo mainittu sivusto, jolla voi saada yhteyden venäläisiin naisiin, jotka haluavat puolison ulkomailta. Onko niin, että miehissä on  segmentti, joille paras mahdollinen kumppani  olisi seksikäs, pavelualtis, ja sellainen, jonka kanssa ei ole edes yhteistä kieltä? Vai onko tämä kaikkien salainen toive?

Ehkä tuolla ykkösvaihtoehdolla tarkoitetaan unelmien naista, jossa miehen mielestä on kaikki mahdollinen ja vähän enemmänkin, niin että mies ei suurin piirtein pysty kuin huokailemaan vain ihanuutta. Tällöin mies itsekin tietää, ettei ole lainkaan se kaliiberin mies, että sopisi tuollaisen ykkösnaisen kanssa yhteen. Sellaisia ihaillaan vain kauempaa. 

Ja fiksuimmat ymmärtävät, että unelma on unelmaa eikä se unelmien nainen oikeasti ole sellainen. Tilapäisessä tai pysyvässä hulluuskohtauksessa mies sitten rakastuu tuohon unelmien naiseen, johon melkein kaikki muutkin rakastuvat ja pahimmillaan pilaa oman elämänsä turhan takia. 

On naisissakin tällaisia unelmamiehistä haaveilevia, mutta huomattavasti harvemmassa vanhemmiten.

Kuulostaa yhtä loogiselta kuin että 90 % naisista ilmoittaisi puolisolleen näiden olevan vain varalla ennen kuin Chris Hemsworth tulee ja valitsee heidät. Eli että ollaan kroonisesti tyytymättömiä eikä oikeasti kohdata niitä, joiden kanssa jaetaan elämä joidenkin haavekuvaihmisten takia, joita oikeasti ei edes tunneta.

Vieläkään en osaa tuntea sääliä kaikkien miesparkojen vuoksi, joille maailman naiset eivät ole riittävän hyviä. Selittäkää paremmin.  Onko siis niin, että 95 % naisista ei ole tarpeeksi seksikkäitä, vai että oikeaa tunneyhteyttä naiseen kanssa on vaikeaa saada syntymään?

Eihän ne ykköset mitään filmitähtiä ole, vaan se ystävä- ja tuttavapiirin kaunein ja suosituin nainen.

Miten tämä nyt käännähti miesten haukkumiseen, kun molemmat sukupuolet voivat valita sen kakkosvaihtoehdon.

Haittaisi tietysti. Miksi ihmeessä se minussa roikkuisi, jos ei kiinnosta. Siksi me ei ollakaan yhdessä, vaikka ollaan tunnettu jo 7 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt käännähti miesten haukkumiseen, kun molemmat sukupuolet voivat valita sen kakkosvaihtoehdon.

No otsikossa sanotaan "Nainen, haittaisiko jos et olisi miehelle ykkösvaihtoehto" ja lisäksi joku mieskommentoija kertoi, että oikeastaan yli 95 % miehistä joutuu tyytymään naiseen, joka ei oikeasti olisi se, jonka haluaa. Näiden perusteella tässä ketjussa juuri miehet,  ja melkeimpä kaikki miehet ovat niitä, jotka joutuvat kärsimään naisten huonoudesta ja tyytymään. Ongelman todellisesta yleisyydestä vaikeampi sanoa.

Melko tasapuolisesti sekä miehiä että naisia tuntuu haittavaan se, jos puoliso ei oikeasti tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Pari kysymystä:

- Päteekö tuo, että joko se omasta mielestä paras olemassa oleva tai sitten ei mitään, puolison valitsemisen lisäksi myös esim. auton, asunnon tai lomamatkan hankkimiseen? Eli jos ykkösvalintaan Rolls-Royceen eivät rahkeet riitä, niin sitten ollaan mieluummin ilman autoa? Ja jos ei ole varaa lähteä Karibialle luksushotelliin, niin ei mennä edes mökille.

- Miksi se, että joku ei ole ykkösvalinta tai edes kakkosvalinta vaan ehkä kolmonen, tarkoittaisi sitä, että sitä valintaa ei voisi silti rakastaa?

Kyllä aika moni varmaan olisi valinnut Brad Pittin tai Angelina Jolien, jos siihen olisi tarjoutunut mahdollisuus, mutta pystyy silti rakastamaan puolisoaan.

Kysyjä111 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Pari kysymystä:

- Päteekö tuo, että joko se omasta mielestä paras olemassa oleva tai sitten ei mitään, puolison valitsemisen lisäksi myös esim. auton, asunnon tai lomamatkan hankkimiseen? Eli jos ykkösvalintaan Rolls-Royceen eivät rahkeet riitä, niin sitten ollaan mieluummin ilman autoa? Ja jos ei ole varaa lähteä Karibialle luksushotelliin, niin ei mennä edes mökille.

- Miksi se, että joku ei ole ykkösvalinta tai edes kakkosvalinta vaan ehkä kolmonen, tarkoittaisi sitä, että sitä valintaa ei voisi silti rakastaa?

Kyllä aika moni varmaan olisi valinnut Brad Pittin tai Angelina Jolien, jos siihen olisi tarjoutunut mahdollisuus, mutta pystyy silti rakastamaan puolisoaan.

Ei päde, tietenkin on sallittua tehdä hankintoja oman varallisuuden mukaan, ja rinnastus ihmissuhteisiin ei ole kovin hyvä.

Suurin osa ihmisistä odottaa parisuhteeltaan, että se perustuu rakastumiseen ja kiintymykseen. Jos näin ei ole, ja toinen vain esittää välittävänsä isompaa juttua odotellessa, se luultavasti haittaisi melkein kaikkia.

Itse koen hyvin vieraaksi ajatuksen, että maailman ihmiset on jaettu suurelle ranking-listalle, jonka yläpäässä ovat Hollywood-tähdet, ja todellista rakkautta voi tuntea vain heitä kohtaan. Muut ovat korvikkeita joihin tyydytään kun ei parempaa saa. 

Jotkut idealisoidut julkisuuden henkilöt eivät ole osa ainakaan omaa oikeaa elämääni, eikä heihin kohdistuva hetkittäinen ihailu merkitse kovinkaan paljon. Omat suurimmat tunteeni olen kokenut poromiestä ja sairaanhoitajaa kohtaan, minulle ne ovat olleet todellista, järisyttävää, jotain mistä tietää eläneensä. Koen, että olen onnekas kun olen saanut päätyä yhteen jonkun kanssa josta tykkään. 

Jos kuulisin, että minuun on tyydytty Angelina Jolieta tai ketä hyvänsä odotellessa, se olisi maton vetäminen jalkojen alta.

Harkitsisin itse myös suuresti olisiko oikein lähteä esittämään pitävänsä jostakusta jota oikeasti vain sietää, jos olisin siinä tilanteessa. Se ei olisi reilua sitä toista kohtaan, eikä itseänikään.

Ajattelen myös, että varsin tavallisia ihmisiä kohtaan voi tuntea rakkautta ja oikeaa yhteyttä, eli maailmasta ei helpolla kiinnostavat ihmiset lopu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt käännähti miesten haukkumiseen, kun molemmat sukupuolet voivat valita sen kakkosvaihtoehdon.

No otsikossa sanotaan "Nainen, haittaisiko jos et olisi miehelle ykkösvaihtoehto" ja lisäksi joku mieskommentoija kertoi, että oikeastaan yli 95 % miehistä joutuu tyytymään naiseen, joka ei oikeasti olisi se, jonka haluaa. Näiden perusteella tässä ketjussa juuri miehet,  ja melkeimpä kaikki miehet ovat niitä, jotka joutuvat kärsimään naisten huonoudesta ja tyytymään. Ongelman todellisesta yleisyydestä vaikeampi sanoa.

Melko tasapuolisesti sekä miehiä että naisia tuntuu haittavaan se, jos puoliso ei oikeasti tykkää.

Jos yksi kommentoija väittää jotakin järjetöntä, niin kannattaako siitä tehdä itselleen ongelmaa? Tuohan on ihan huvittava väite tarkkoine prosenttilukuineen.

Minä veikkaan, että ongelma on molemmilla sukupuolilla yhtä yleinen tai ei se ehkä heille ole ongelma ja kuvittelevat, että kaikki muutkin toimivat samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jätin eksäni, hän alkoi samantien suhteeseen kaverinsa kanssa. Myöhemmin alkoi viestitellä, miten olen hänen elämänsä rakkaus ja rakastaa yhä, mutta on onnellinen tämän toiseksi parhaan kanssa. Hän on pettänyt tätä nykyistä minun kanssani kuitenkin, joten eniten hän taitaa huijata itseään. Kyseinen tyyppi on jollain tapaa parisuhderiippuavinen eikä osaa olla yhtään yksin. Ainakin nyksä taitaa olla aika pahvi, kun ei vaistoa mitään. Älykkäät naiset kyllä vaistoavat, jos ovat kakkosvaihtoehtoja.

Mä olen tapaillut miestä, joka on sanonut myös, että olen hänen elämänsä rakkaus ja elämänsä nainen. Olen myös "rakkain", "tärkein" ja "paras". Ketään muuta hän ei ole rakastanut niin kuin minua, kuulemma. Ei kenenkään muun kanssa niin jännittänyt, kun on kosinut.

Nuo superlatiivit alkoivat minua epäilyttää: olen rakkain, eli siis on muitakin rakkaita, joiden joukosta olen rakkain? Kävi ilmi, että näin oli, ainakin yksi toinenkin rakas oli. Tämä nainen uskoi olevansa se rakkain, miehen elämän nainen ja elämän rakkaus jne. Jätin miehen sitten hänelle, kun hänellä kerran uskoa riitti :-) Mies on tietysti soitellut ja viestitellyt senkin jälkeen, mutta en jaksa enää sanahelinästä innostua.

Minäkin olen ex mieheni suuri rakkaus ollut eron jälkeenkin jo toistakymmentä vuotta. Ei se silti suhteen aikana estänyt pettämästä toistuvasti, kerran yritti muuttaakin panonsa luokse ja kumoamasta koko perheen elatuksesta ja hoitamisesta vastuuta minun niskaani itse heittäytyen yhdeksi hoivattavista lapsista. 

Ja sen että olet exäsi suuri rakkaus tiedät mistä?

Siitä ettei kukaan jaksa esittää 13 vuotta rakkautta, jota ei tunne. Kun niitä rakkauden tekoja on joka päivä, yhä. Kyllä tämmöistä on, eikä vähempään kannata tyytyä, yksinkin voi olla.

Kysyjä111 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Pari kysymystä:

- Päteekö tuo, että joko se omasta mielestä paras olemassa oleva tai sitten ei mitään, puolison valitsemisen lisäksi myös esim. auton, asunnon tai lomamatkan hankkimiseen? Eli jos ykkösvalintaan Rolls-Royceen eivät rahkeet riitä, niin sitten ollaan mieluummin ilman autoa? Ja jos ei ole varaa lähteä Karibialle luksushotelliin, niin ei mennä edes mökille.

- Miksi se, että joku ei ole ykkösvalinta tai edes kakkosvalinta vaan ehkä kolmonen, tarkoittaisi sitä, että sitä valintaa ei voisi silti rakastaa?

Kyllä aika moni varmaan olisi valinnut Brad Pittin tai Angelina Jolien, jos siihen olisi tarjoutunut mahdollisuus, mutta pystyy silti rakastamaan puolisoaan.

En ole kommentoimasi, mutta totean tähän, että suurin osa ihmisistä ei kyllä ole pätkääkään kiinnostunut filmitähdistä ja muista vastaavista, vaan ne unelmat ovat siitä ihan läheltä. Vain poikkeuksellisen lapsellinen tai yksinkertainen ihminen kuvittelee unelmapuolisokseen jotain tuntematonta julkkista. Silloin on jo muutakin häikkää kuin se, että puoliso on kakkosvaihtoehto ja sen varmasti huomaa jo päällekin päin. 

Tästä keskustelusta näytti alkuun tulevan ihan mielenkiintoinen, mutta sitten se jämähti näihin prosenttijuttuihin ja filmitähtiin. Kyseessä on kuitenkin ihan olemassaoleva ilmiö. 

Tavallaan se on totta, että vaikka olisikin ollut ykkönen, niin voi tulla aina uusi ykkönen, joka tuntuu joka tasolla oikeammalta nykytilanteeseen eli tämä asia liittyy ihan kaikkiin parisuhteisiin. Niihinkin, missä ei ole "tyydytty". Jos todella välittää puolisostaan, niin häntä ei kannata pitää itsestäänselvänä, vaikka harva vaihtaa ihmistä jota on kerran rakastanut syvästi toiseen ilman isoja ongelmia. Silti joskus niin käy.

Rakastuminen on kummallinen juttu. Toki on tunne-elämältään latteita, joille rakkaus on vain sana, jolloin ihmissuhteet ovat kuin kiiltokuvien vaihtelua, heissä ei ole syvyyttä eivätkä he näe syvyyttä muissakaan, kun jokin "ruuvi" puuttuu. Tuollainen tila voi olla useistakin syistä, aivovammoista sairauksien kautta persoonallisuushäiriöiden itsekeskeisyyteen, jolloin maailmaan ei muuta mahdu kuin "minä ite".

Silloin aikoinaan kun olin naimisissa, ei haitannut. Minulla oli niin paljon. Lapset ja koti ja mukava arki ja läheisyyttä. Nyt kun olen menettänyt sen, enkä enää tunne tarvitsevani ketään välttämättä, ei riittäisi. Kun ei ole enää muuta tarvetta parisuhteelle, kuin se että saa rakastaa ja tuntea olevansa rakastettu, niin siitä ei oikein voi tinkiä. Se on ainoa asia miksi ylipäänsä menisin vielä parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei sen ykkösenkään kanssa aina toimi. Jos on huono mies- ja naismaku eikä ole parisuhdetaitoja, niin kaikki suhteet kaatuu. Mutta niitä kakkosvaihtoehtoja kohtelee huonommin, koska toisen naama ärsyttää ihan toisella tavalla, näin luulen. Omakohtaista kokemusta ei ole.

Juu, kuten lapsettomilla on aina ne parhaat lastenkasvatusideat ja iki-immiltä saa parhaat seksivinkit.

Etkä edes tajua 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki miehet tyytyvät enemmän tai vähemmän. Vain paras 5% miehistä kykenee saamaan naisen, johon ei tarvitse ollenkaan tyytyä vaan on toiveiden mukainen. Muun väittäminen on hollywoodin luomaa romanttista höpöhöpöä.

Voihan se olla. Mutta mistä siinä mielessäsi on tarkalleen kysymys:

-siitäkö, että suurin osa miehistä ei koskaan koe varsinaista rakastumista (tarkoitan tällä siis biologista ja kemiallista ilmiötä, joka ilmenee esim kortisolin ja dopamiinin erityksen lisääntymisenä kehossa, joka saa kiintymään kumppaniin ja katsomaan tämän vikoja läpi sormien jne),  vaan parisuhteessa on heille kyse vain seksin saannin maksimoinnista?

-siitäkö, että poken katselu on saanut luomaan fantasiakuvan, että täydellisiä ihmisiä on olemassa, vaikka tosielämässä ei ole yhtäkään?

- onko toiveiden mukaisuudessa kyse ensisijaisesti naisen fyysisistä ominaisuuksista?

Tämä on mielenkiintoista, koska  yleisesti ottaen olen todennut, että oikeassa elämässä miehilläkin on tunteita, välittämistä, sitoutumishalukkuutta jne. Aina joskus tulee vastaan kuitenkin ihmisiä, joiden jutuista päätellen heille pariutumisessa on kyse vain ja ainoastaan laskennallisista asioista ja ulkonäkömittareista, elämässä onnistumista arvioidaan tasoilla jne. Kiinnostaisi onko tämä heidän todellista arkielämäänsä? Mikä se toiveiden mukainen kumppani sitten olisi? 

Täällä on toki jo mainittu sivusto, jolla voi saada yhteyden venäläisiin naisiin, jotka haluavat puolison ulkomailta. Onko niin, että miehissä on  segmentti, joille paras mahdollinen kumppani  olisi seksikäs, pavelualtis, ja sellainen, jonka kanssa ei ole edes yhteistä kieltä? Vai onko tämä kaikkien salainen toive?

Ehkä tuolla ykkösvaihtoehdolla tarkoitetaan unelmien naista, jossa miehen mielestä on kaikki mahdollinen ja vähän enemmänkin, niin että mies ei suurin piirtein pysty kuin huokailemaan vain ihanuutta. Tällöin mies itsekin tietää, ettei ole lainkaan se kaliiberin mies, että sopisi tuollaisen ykkösnaisen kanssa yhteen. Sellaisia ihaillaan vain kauempaa. 

Ja fiksuimmat ymmärtävät, että unelma on unelmaa eikä se unelmien nainen oikeasti ole sellainen. Tilapäisessä tai pysyvässä hulluuskohtauksessa mies sitten rakastuu tuohon unelmien naiseen, johon melkein kaikki muutkin rakastuvat ja pahimmillaan pilaa oman elämänsä turhan takia. 

On naisissakin tällaisia unelmamiehistä haaveilevia, mutta huomattavasti harvemmassa vanhemmiten.

Kuulostaa yhtä loogiselta kuin että 90 % naisista ilmoittaisi puolisolleen näiden olevan vain varalla ennen kuin Chris Hemsworth tulee ja valitsee heidät. Eli että ollaan kroonisesti tyytymättömiä eikä oikeasti kohdata niitä, joiden kanssa jaetaan elämä joidenkin haavekuvaihmisten takia, joita oikeasti ei edes tunneta.

Vieläkään en osaa tuntea sääliä kaikkien miesparkojen vuoksi, joille maailman naiset eivät ole riittävän hyviä. Selittäkää paremmin.  Onko siis niin, että 95 % naisista ei ole tarpeeksi seksikkäitä, vai että oikeaa tunneyhteyttä naiseen kanssa on vaikeaa saada syntymään?

Tämä! Naiset eivät TODELLAKAAN rakastunut tai ihastu mieheen, joka on ns oman tason yläpuolella, kuten miehet tekevät.

Tuo edellinen kommentoija yrittää puolustaa miehiä sillä että syyttää naisia sanasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sen ykkösenkään kanssa aina toimi. Jos on huono mies- ja naismaku eikä ole parisuhdetaitoja, niin kaikki suhteet kaatuu. Mutta niitä kakkosvaihtoehtoja kohtelee huonommin, koska toisen naama ärsyttää ihan toisella tavalla, näin luulen. Omakohtaista kokemusta ei ole.

Juu, kuten lapsettomilla on aina ne parhaat lastenkasvatusideat ja iki-immiltä saa parhaat seksivinkit.

Etkä edes tajua 😂

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 34 vuotta ja lapsiakin on  :D  Rakkausliitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt käännähti miesten haukkumiseen, kun molemmat sukupuolet voivat valita sen kakkosvaihtoehdon.

No otsikossa sanotaan "Nainen, haittaisiko jos et olisi miehelle ykkösvaihtoehto" ja lisäksi joku mieskommentoija kertoi, että oikeastaan yli 95 % miehistä joutuu tyytymään naiseen, joka ei oikeasti olisi se, jonka haluaa. Näiden perusteella tässä ketjussa juuri miehet,  ja melkeimpä kaikki miehet ovat niitä, jotka joutuvat kärsimään naisten huonoudesta ja tyytymään. Ongelman todellisesta yleisyydestä vaikeampi sanoa.

Melko tasapuolisesti sekä miehiä että naisia tuntuu haittavaan se, jos puoliso ei oikeasti tykkää.

Jos yksi kommentoija väittää jotakin järjetöntä, niin kannattaako siitä tehdä itselleen ongelmaa? Tuohan on ihan huvittava väite tarkkoine prosenttilukuineen.

Minä veikkaan, että ongelma on molemmilla sukupuolilla yhtä yleinen tai ei se ehkä heille ole ongelma ja kuvittelevat, että kaikki muutkin toimivat samalla tavalla.

Ilman muuta se on älyvapaa väittämä. Kiinnostaisi kuitenkin kuulla näin väittävän ajatusmaailmasta lisää.

Jos hänelle on täysin selvää, että vain aivan pieni joukko ylimmän statuksen miehistä voi kokea rakkautta,   kukaan muu ei voi, ja ihmissuhteet ovat miehille oikeastaan pelkkää pettymystä ja naisten huonojen puolien sietämistä, jotainhan siinä on takana. Voi toki olla, että kyseessä on pelkkä trollaus, mutta näitä vastaavia juttuja täältä lukee usein. Mielestäni olisi kiinnostavaa tietää mikä olisi vastaus siihen mikä se on, mitä  "kaikilta miehiltä puuttuu".

Ketjun aiheesta yleisesti: vaikea juttu ja tärkeä asia. Voiko tyytyminen oikeasti tarkoittaa sitä, että on tyytyväinen valintaansa, vaikka suuria tunteita ei olekaan, vai syökö ihmissuhdetta sisältä päin se, että se on lähtökohtaisestikin vähän kompromissi. Toivoisi, että ihmisen itsetuntemus hiukan lisääntyisi näissä asioissa. 

Ja ilman muuta minäkin uskon, että tämä koskee molempia sukupuolia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki miehet tyytyvät enemmän tai vähemmän. Vain paras 5% miehistä kykenee saamaan naisen, johon ei tarvitse ollenkaan tyytyä vaan on toiveiden mukainen. Muun väittäminen on hollywoodin luomaa romanttista höpöhöpöä.

Voihan se olla. Mutta mistä siinä mielessäsi on tarkalleen kysymys:

-siitäkö, että suurin osa miehistä ei koskaan koe varsinaista rakastumista (tarkoitan tällä siis biologista ja kemiallista ilmiötä, joka ilmenee esim kortisolin ja dopamiinin erityksen lisääntymisenä kehossa, joka saa kiintymään kumppaniin ja katsomaan tämän vikoja läpi sormien jne),  vaan parisuhteessa on heille kyse vain seksin saannin maksimoinnista?

-siitäkö, että poken katselu on saanut luomaan fantasiakuvan, että täydellisiä ihmisiä on olemassa, vaikka tosielämässä ei ole yhtäkään?

- onko toiveiden mukaisuudessa kyse ensisijaisesti naisen fyysisistä ominaisuuksista?

Tämä on mielenkiintoista, koska  yleisesti ottaen olen todennut, että oikeassa elämässä miehilläkin on tunteita, välittämistä, sitoutumishalukkuutta jne. Aina joskus tulee vastaan kuitenkin ihmisiä, joiden jutuista päätellen heille pariutumisessa on kyse vain ja ainoastaan laskennallisista asioista ja ulkonäkömittareista, elämässä onnistumista arvioidaan tasoilla jne. Kiinnostaisi onko tämä heidän todellista arkielämäänsä? Mikä se toiveiden mukainen kumppani sitten olisi? 

Täällä on toki jo mainittu sivusto, jolla voi saada yhteyden venäläisiin naisiin, jotka haluavat puolison ulkomailta. Onko niin, että miehissä on  segmentti, joille paras mahdollinen kumppani  olisi seksikäs, pavelualtis, ja sellainen, jonka kanssa ei ole edes yhteistä kieltä? Vai onko tämä kaikkien salainen toive?

Ehkä tuolla ykkösvaihtoehdolla tarkoitetaan unelmien naista, jossa miehen mielestä on kaikki mahdollinen ja vähän enemmänkin, niin että mies ei suurin piirtein pysty kuin huokailemaan vain ihanuutta. Tällöin mies itsekin tietää, ettei ole lainkaan se kaliiberin mies, että sopisi tuollaisen ykkösnaisen kanssa yhteen. Sellaisia ihaillaan vain kauempaa. 

Ja fiksuimmat ymmärtävät, että unelma on unelmaa eikä se unelmien nainen oikeasti ole sellainen. Tilapäisessä tai pysyvässä hulluuskohtauksessa mies sitten rakastuu tuohon unelmien naiseen, johon melkein kaikki muutkin rakastuvat ja pahimmillaan pilaa oman elämänsä turhan takia. 

On naisissakin tällaisia unelmamiehistä haaveilevia, mutta huomattavasti harvemmassa vanhemmiten.

Kuulostaa yhtä loogiselta kuin että 90 % naisista ilmoittaisi puolisolleen näiden olevan vain varalla ennen kuin Chris Hemsworth tulee ja valitsee heidät. Eli että ollaan kroonisesti tyytymättömiä eikä oikeasti kohdata niitä, joiden kanssa jaetaan elämä joidenkin haavekuvaihmisten takia, joita oikeasti ei edes tunneta.

Vieläkään en osaa tuntea sääliä kaikkien miesparkojen vuoksi, joille maailman naiset eivät ole riittävän hyviä. Selittäkää paremmin.  Onko siis niin, että 95 % naisista ei ole tarpeeksi seksikkäitä, vai että oikeaa tunneyhteyttä naiseen kanssa on vaikeaa saada syntymään?

Tämä! Naiset eivät TODELLAKAAN rakastunut tai ihastu mieheen, joka on ns oman tason yläpuolella, kuten miehet tekevät.

Tuo edellinen kommentoija yrittää puolustaa miehiä sillä että syyttää naisia sanasta.

Jos minua tarkoitat, niin en yritä syyttää ketään. Tunnen useamman naisen, joka aina ihastuu miehiin, joiden kanssa ei ole juuri mitään yhteistä, joten ei tämä edes liity sukupuoleen. Eivätkä nämä ihmiset sille mitään voi, että rakastuvat aivan vääriin tyyppeihin. Älynlahjoista sitten riippuu tapahtuuko jonkinnäköistä viisastumista vai ei. Ellei pysty kiinnostumaan oman elinpiirinsä ihmisistä, niin ehkä se on myös keino suojata itseään pettymyksiltä, kun suhdetta ei koskaan synny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki miehet tyytyvät enemmän tai vähemmän. Vain paras 5% miehistä kykenee saamaan naisen, johon ei tarvitse ollenkaan tyytyä vaan on toiveiden mukainen. Muun väittäminen on hollywoodin luomaa romanttista höpöhöpöä.

Voihan se olla. Mutta mistä siinä mielessäsi on tarkalleen kysymys:

-siitäkö, että suurin osa miehistä ei koskaan koe varsinaista rakastumista (tarkoitan tällä siis biologista ja kemiallista ilmiötä, joka ilmenee esim kortisolin ja dopamiinin erityksen lisääntymisenä kehossa, joka saa kiintymään kumppaniin ja katsomaan tämän vikoja läpi sormien jne),  vaan parisuhteessa on heille kyse vain seksin saannin maksimoinnista?

-siitäkö, että poken katselu on saanut luomaan fantasiakuvan, että täydellisiä ihmisiä on olemassa, vaikka tosielämässä ei ole yhtäkään?

- onko toiveiden mukaisuudessa kyse ensisijaisesti naisen fyysisistä ominaisuuksista?

Tämä on mielenkiintoista, koska  yleisesti ottaen olen todennut, että oikeassa elämässä miehilläkin on tunteita, välittämistä, sitoutumishalukkuutta jne. Aina joskus tulee vastaan kuitenkin ihmisiä, joiden jutuista päätellen heille pariutumisessa on kyse vain ja ainoastaan laskennallisista asioista ja ulkonäkömittareista, elämässä onnistumista arvioidaan tasoilla jne. Kiinnostaisi onko tämä heidän todellista arkielämäänsä? Mikä se toiveiden mukainen kumppani sitten olisi? 

Täällä on toki jo mainittu sivusto, jolla voi saada yhteyden venäläisiin naisiin, jotka haluavat puolison ulkomailta. Onko niin, että miehissä on  segmentti, joille paras mahdollinen kumppani  olisi seksikäs, pavelualtis, ja sellainen, jonka kanssa ei ole edes yhteistä kieltä? Vai onko tämä kaikkien salainen toive?

Ehkä tuolla ykkösvaihtoehdolla tarkoitetaan unelmien naista, jossa miehen mielestä on kaikki mahdollinen ja vähän enemmänkin, niin että mies ei suurin piirtein pysty kuin huokailemaan vain ihanuutta. Tällöin mies itsekin tietää, ettei ole lainkaan se kaliiberin mies, että sopisi tuollaisen ykkösnaisen kanssa yhteen. Sellaisia ihaillaan vain kauempaa. 

Ja fiksuimmat ymmärtävät, että unelma on unelmaa eikä se unelmien nainen oikeasti ole sellainen. Tilapäisessä tai pysyvässä hulluuskohtauksessa mies sitten rakastuu tuohon unelmien naiseen, johon melkein kaikki muutkin rakastuvat ja pahimmillaan pilaa oman elämänsä turhan takia. 

On naisissakin tällaisia unelmamiehistä haaveilevia, mutta huomattavasti harvemmassa vanhemmiten.

Toi haaveiluvaihe on ihan terve, mutta normaaleilla se loppuu kun esiteinistä kasvetaan aikuiseksi. On luonnollista unelmoida kauniista kuvista, monella on oman huoneen seinät täynnä idoleiden kuvia.

Mutta sitten normaalit aikuistuvat ja ajatus siitä että oikeasti haluaisi olla yhdessä jonkun filimitähden tai vastaavan kanssa lähinnä naurattaa. Ymmärretään se oikean elämän ja kuvien ero.

No i n c el ukolla tätä aikuistumista ei tapahdu, unelmoidaan yhä misseistä ja malleista, ja kuvitellaan että kaikki miehet olisi yhtä esiteinin asteella. Ei onneksi ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt käännähti miesten haukkumiseen, kun molemmat sukupuolet voivat valita sen kakkosvaihtoehdon.

No otsikossa sanotaan "Nainen, haittaisiko jos et olisi miehelle ykkösvaihtoehto" ja lisäksi joku mieskommentoija kertoi, että oikeastaan yli 95 % miehistä joutuu tyytymään naiseen, joka ei oikeasti olisi se, jonka haluaa. Näiden perusteella tässä ketjussa juuri miehet,  ja melkeimpä kaikki miehet ovat niitä, jotka joutuvat kärsimään naisten huonoudesta ja tyytymään. Ongelman todellisesta yleisyydestä vaikeampi sanoa.

Melko tasapuolisesti sekä miehiä että naisia tuntuu haittavaan se, jos puoliso ei oikeasti tykkää.

Jos yksi kommentoija väittää jotakin järjetöntä, niin kannattaako siitä tehdä itselleen ongelmaa? Tuohan on ihan huvittava väite tarkkoine prosenttilukuineen.

Minä veikkaan, että ongelma on molemmilla sukupuolilla yhtä yleinen tai ei se ehkä heille ole ongelma ja kuvittelevat, että kaikki muutkin toimivat samalla tavalla.

Ilman muuta se on älyvapaa väittämä. Kiinnostaisi kuitenkin kuulla näin väittävän ajatusmaailmasta lisää.

Jos hänelle on täysin selvää, että vain aivan pieni joukko ylimmän statuksen miehistä voi kokea rakkautta,   kukaan muu ei voi, ja ihmissuhteet ovat miehille oikeastaan pelkkää pettymystä ja naisten huonojen puolien sietämistä, jotainhan siinä on takana. Voi toki olla, että kyseessä on pelkkä trollaus, mutta näitä vastaavia juttuja täältä lukee usein. Mielestäni olisi kiinnostavaa tietää mikä olisi vastaus siihen mikä se on, mitä  "kaikilta miehiltä puuttuu".

Ketjun aiheesta yleisesti: vaikea juttu ja tärkeä asia. Voiko tyytyminen oikeasti tarkoittaa sitä, että on tyytyväinen valintaansa, vaikka suuria tunteita ei olekaan, vai syökö ihmissuhdetta sisältä päin se, että se on lähtökohtaisestikin vähän kompromissi. Toivoisi, että ihmisen itsetuntemus hiukan lisääntyisi näissä asioissa. 

Ja ilman muuta minäkin uskon, että tämä koskee molempia sukupuolia. 

Lähtisin siitä, että kyseessä on joko trollaus tai sitten psyykkinen häiriö, sijoitetaan omat ajatukset muihin ihmisiin. Kun esimerkiksi kadulla  kävelevistä naisihmisistä häntä kiinnostelee ko. henkilöä viisi sadasta, niin siitä hän päättelee, että muilla miehillä on samoin. Mutta tuo on vain yksi henkilö, paljon kiinnostavampi oli minusta ketjun alkupuolen mies, joka kertoi olevansa järkiliitossa eli ikään kuin tyytynyt. Hän kertoi rakastavansa puolisoa. 

Miehet ehkä ajattelevat tästä eri tavalla. Heillä on unelmanaisia, sitten on tosielämä. Suurin osa ei ole niin lapsellisia, että ottaisivat unelmanaisen idean ihan kirjaimellisesti eli suhde unelmaan on vähän toisenlainen kuin naisilla? Mutta en tiedä, arvailen vain.