Nainen, haittaisiko sinua jos et olisi miehellesi valinta nro. Yksim?? Eli jos hän olisi mieluummin ottanut jonkun muun, ja edelleen ottaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksihän se on niin, että miehet pääasiassa tyytyvät?

Meinaan naisten taso on yleisesti korkeampi (terveys, tavoitteet, ulkonäkö, koulutus). Harvoin näkee täysalkoholisoitunutta noitaa kyläbaarissa tai jos näkeekin, yleensä seurana on 10 samanlaista miestä tai seuraavasta pöydästä löytyy 12 vastaavaa miestä. Vai onko se niin, että tämä esimerkiksi ruma, alkoholisoitunut mies 59v katsoo, että Miss Suomi 18v on hänen unelmansa(ja kenties tasoisensa) ja hänen pitäisi saada tämä nainen, mutta toisaalta on valmis myös menemään yhteen pubiruusu ilkeilijä 58v kanssa? 

Miksi naiset eivät koe tyytyvänsä parisuhteseen jonkun vitosvaihtoehdon kanssa, vaikka voisivatkin haaveilla jostain Jason Momoasta? Onko kyse esimerkiksi miesten tunne-elämän jumahtamisesta sinne 15-vuotiaan tasolle tai siitä, että naiset on realistisempia, mitä tulee parisuhteisiin (ja tähen eivät tunne tyytyvänsä) vai mistä ihmeestä? 

Aivan samaa mietin! Naisten panostus ulkonäköön ja itsestään huolehtimiseen on keskimäärin parempaa kuin miehillä, meni sitten mihin päin maailmaa hyvänsä. Päät kääntävän hyvännäköisiä naisia kävelee kaupungeissa vastaan päivittäin, harvoin miesten kohdalla käy niin. Väite, että miehillä on asiat huonosti, kun riittävän kauniita naisia ei ole tarpeeksi, hämmentää aika lailla.  

Henk koht on tullut mietittyä voisiko joku olla itselle oikea vain sellaisten kohdalla, joita on oikeasti ollut lähietäisyydellä. 

Onko tässä keskustelussa tosiaan kyse siitä, että joillekin ykkösvaihtoehto on joku jonka on nähnyt kuvassa, ja jos sitä ei saa, muu on tyytymistä?

On. Tässä tosiaan on jauhettu vuosia, miten väärin on kun ei saa sitä epärealistista ihannekuvaa, vaan väkisin pitää tyytyä oikeaan ihmiseen. Nukkea on kyllä suositeltu, mutta ei sekään kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuori nainen haluaa jonkun Justin Bieberin ja vanhempana aikuistuttuaan tajuaa ettei se olekkaan realistista ja on valmis tyytymään rikkaaseen ja komeaan lentäjä kirurgiin.

Tarkoitatko, että naisethan ne tyytyvät eivätkä miehet? Kun rikkaita ja komeita lentäjä-kirurgeja ei riitä kaikille.

Mut joo, minusta nuo sarasieppi ja bieber-jutut ovat niin tyhmiä etten jaksa edes keskutella niistä.

ei se haittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku ylempänä sanoikin, parisuhteessa haittaisi, jossain yhden illan jutussa ei niinkään. Tommoinen asenne näkyy ennemmin tai myöhemmin ja on myrkkyä sitoutumiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle, jos toinen pitää jatkuvasti takaovea auki. 

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Koska sitä ykköstä ei saa, ja ihan ok kumppani on parempi kuin koko elämä yksin

Pelkäätkö olla yksin vai mikä on syysi ottaa vain "ihan ok" puoliso? Eikö se nakerra sinua tietää, että jossain tuttavapiirissäsi tai toisessa kaupungissa on se unelmatyttösi/poikasi? Vai oletko kenties teini-ikäisen tasolla/kehitysvaiheessa, koska silloin tulee esimerkiksi ihastuttua ja jumaloitua kohdetta, jota ei koskaan voi saada?

Haluan vaan ymmärtää, mikä on teidän "ihan ok riittää puolisoksi" motiivi mennä parisuhteeseen. 

Olen eri, ja minulla syy oli se, että halusin ehdottomasti lapsia. Kun minuun rakastui nainen, joka myös halusi äidiksi, ajattelin, jotta mikä ettei. Kun olin jo ostanut kihlasormuksen, tuli pieni paniikki ja ajattelin vielä perua koko homman, mutta kaverini, bestman häissämme, puhui minulle järkeä, ja totesi ettei se ruoho sen vihreämpää ole. Nyt ole ollut naimisissa jo 20 vuotta, ja olen saanut haaveilemani perheen. Vaimoni ei ole missään vaiheessa ollut minulle mikään elämää suurempi rakkaus, mutta elämämme on oikein hyvää, enkä lasten takia ole ajatellut eroa hetkeäkään. 

Muutenkin olen sitä mieltä, että naimisiin mennään vain kerran. Esim. avioehtoa en tehnyt, vaikka olen vaimoani merkittävästi varakkaampi. 

M48

Tietääkö vaimosi? Aika karua. Mitä luulet, että vaimosi sanoisi, jos lukisi tämän kommenttisi? Oletko sinä hänelle samalla tavalla järkivalinta?

En usko että hän tietää, emme ole ikinä puhuneet asiasta. En varmastikaan ole vaimolleni samalla tavoin järkivalinta. Tiesimme toisemme jo parin vuoden ajan ennen seurustelua. Vaimoni kertoi jälkeenpäin että oli heti ensikohtaamisestamme ihastunut minuun. Itse en kiinnittänyt häneen oikeastaan mitään huomiota, ennen kuin hän lopulta rohkaistui lähestymään minua aiemman suhteeni päätyttyä. En ymmärrä, mikä liitossamme olisi "karua". Olemme onnellisia yhdessä, ja kuten jo totesin, menin naimisiin loppuiäkseni. 

Tätä ketjua lukiessa on tullut olo, että suurin osa kommentoijista suhtautuu avioliittoon hyvin eri tavalla kuin minä ja vaimoni. Muutenkin näyttää siltä, että monille parisuhteet ovat vain kertakäyttöhyödyke. Meidän perheemme on yksikkö, ja ajattelen aina ensin perheen etua, sitten vasta omaani. 

M48

Ei haittaisi, jos olisi mukavaa miehen kanssa. Ehkä hänkään ei olisi minun ykkösvalintani. Elämässä pitää joustaa.

Mitä on suuri rakkaus. Kompromisseja ehkäpä.

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko naiset täällä, ettei jokainen mies valitsisi vaikka Sara Sieppiä, heti kun mahdollisuus tulisi?

Ihan aidosti luulen. Kyllä se on ihmisen persoonallisuus ja vaikkapa huumorintaju joka puree miellyttävän ulkonäön kanssa.

Vaikka olisi minkälainen mies- tai naiskarkki, jättää kylmäksi, jos ei ole yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin haittaisi. Kuten edellä kirjoitettiin, mies luultavasti olisi enemmän tai vähemmän avoin ajatukselle löytää "se oikea", jos minä en kerran se olisi. Jossain vaiheessa mies lähtisi ja sitä ennen itsetuntoni olisi jo romahtanut. En itse asiassa voi oikeastaan kuvitella moista suhdetta, koska mieheni ovat aina olleet minuun hulluina ja olen vahvasti kokenut heidän haluavan juuri minut. Muuhan on ihan peestä.

Mä taas en ole koskaan kokenut mitään tuollaista. Eli ilmeisesti muhun ollaan aina vaan "tyydytty." Tästä syystä en edes etsi enää parisuhdetta. Ei ole kivaa aina olla se umpirakastunut joka laittaa kaikkensa peliin ja toinen vaan odottaa jotain parempaa. Ja ennen kuin joku inseli tulee tänne ulisemaan että mitäs valitsit liian tasokkaan miehen niin ei, ne mun mieheni on ollut sellaisia kuin minäkin, eli semisyrjäytyneitä peräkammarinpoikia. Mihinkään tasokkaisiin mulla ei ole mitään saumaa, enkä sellaisista edes ole koskaan kiinnostunut vaan kaltaisistani nörteistä. "Match made in heaven" joskus vielä uskoin. En enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko naiset täällä, ettei jokainen mies valitsisi vaikka Sara Sieppiä, heti kun mahdollisuus tulisi?

Ihan aidosti luulen. Kyllä se on ihmisen persoonallisuus ja vaikkapa huumorintaju joka puree miellyttävän ulkonäön kanssa.

Vaikka olisi minkälainen mies- tai naiskarkki, jättää kylmäksi, jos ei ole yhteistä.

Joo, näissä kommenteissa vain todentuu se mikä on tutkimuksissakin todettu, että jos ihminen on hyvän näköinen, hänestä myös uskotaan paljon hyviä ominaisuuksia luonteeltaan. Kun taas vastaavasti ruman ihmisen oletetaan olevan luonteeltaankin huono. Ihmiset ovat todella yksinkertaisia tässä asiassa. Ei toki ihan kaikki, mutta hyvin monet. Palstamiehistä lähes kaikki, koska jostain syystä tänne on kertynyt heikkolahjaisia miehiä. Palstanaiset sentään paasaa jatkuvasti siitä ettei pelkkä ulkokuori riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku ylempänä sanoikin, parisuhteessa haittaisi, jossain yhden illan jutussa ei niinkään. Tommoinen asenne näkyy ennemmin tai myöhemmin ja on myrkkyä sitoutumiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle, jos toinen pitää jatkuvasti takaovea auki. 

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Koska sitä ykköstä ei saa, ja ihan ok kumppani on parempi kuin koko elämä yksin

Pelkäätkö olla yksin vai mikä on syysi ottaa vain "ihan ok" puoliso? Eikö se nakerra sinua tietää, että jossain tuttavapiirissäsi tai toisessa kaupungissa on se unelmatyttösi/poikasi? Vai oletko kenties teini-ikäisen tasolla/kehitysvaiheessa, koska silloin tulee esimerkiksi ihastuttua ja jumaloitua kohdetta, jota ei koskaan voi saada?

Haluan vaan ymmärtää, mikä on teidän "ihan ok riittää puolisoksi" motiivi mennä parisuhteeseen. 

Olen eri, ja minulla syy oli se, että halusin ehdottomasti lapsia. Kun minuun rakastui nainen, joka myös halusi äidiksi, ajattelin, jotta mikä ettei. Kun olin jo ostanut kihlasormuksen, tuli pieni paniikki ja ajattelin vielä perua koko homman, mutta kaverini, bestman häissämme, puhui minulle järkeä, ja totesi ettei se ruoho sen vihreämpää ole. Nyt ole ollut naimisissa jo 20 vuotta, ja olen saanut haaveilemani perheen. Vaimoni ei ole missään vaiheessa ollut minulle mikään elämää suurempi rakkaus, mutta elämämme on oikein hyvää, enkä lasten takia ole ajatellut eroa hetkeäkään. 

Muutenkin olen sitä mieltä, että naimisiin mennään vain kerran. Esim. avioehtoa en tehnyt, vaikka olen vaimoani merkittävästi varakkaampi. 

M48

Tietääkö vaimosi? Aika karua. Mitä luulet, että vaimosi sanoisi, jos lukisi tämän kommenttisi? Oletko sinä hänelle samalla tavalla järkivalinta?

En usko että hän tietää, emme ole ikinä puhuneet asiasta. En varmastikaan ole vaimolleni samalla tavoin järkivalinta. Tiesimme toisemme jo parin vuoden ajan ennen seurustelua. Vaimoni kertoi jälkeenpäin että oli heti ensikohtaamisestamme ihastunut minuun. Itse en kiinnittänyt häneen oikeastaan mitään huomiota, ennen kuin hän lopulta rohkaistui lähestymään minua aiemman suhteeni päätyttyä. En ymmärrä, mikä liitossamme olisi "karua". Olemme onnellisia yhdessä, ja kuten jo totesin, menin naimisiin loppuiäkseni. 

Tätä ketjua lukiessa on tullut olo, että suurin osa kommentoijista suhtautuu avioliittoon hyvin eri tavalla kuin minä ja vaimoni. Muutenkin näyttää siltä, että monille parisuhteet ovat vain kertakäyttöhyödyke. Meidän perheemme on yksikkö, ja ajattelen aina ensin perheen etua, sitten vasta omaani. 

M48

Ei liitossanne välttämättä mikään ole karua, vaan siinä miten puhut tapaamisestanne, vaimostasi järkivalintana ja ylipäätään jokaisessa viestissäsi. Kysyin, mitä vaimosi sanoisi, jos näkisi kirjoittamasi viestit, mutta et vastannut siihen. Hän ei tiedä mitä hänestä todellisuudessa ajattelet ja veikkaan, että häntä loukkaisi syvästi todelliset ajatuksesi. Tietenkään hän ei tätä sinulle sanoisi, vaan ne jäisivät kipeänä haavana hänen sisäänsä, koska tuollaisen kuuleminen tuottaa syvää häpeää: en ollutkaan miehelleni mitään erityistä ja suuri rakkaus kuten minä hänelle.

Kummallista miten ohitat naisten  mielipiteet tässä, jotka lähes yksimielisesti tuovat esille miten paljon se loukkaisi, jos on puolison kanssa vain järkisyistä ja paremman puutteessa ilman syvää rakkautta.

Toivottavasti se ei kerro suhtautumisesta vaimoosi yleisemminkin eli että oletat, että hän on järkevä ihminen, joka ei loukkaannu asioista, mistä muut loukkaantuvat. Olen nähnyt tällaisiä tilanteita: vaimolle vaikka sanotaan jotain kielteistä ulkonäöstä huumorimielessä ja oletetaan, että hän nauraa mukana. En koskaan naura mukana ja osallistu pilkkaamiseen. 

Rakkautta on monenlaista, mutta on myös paljon käytöstä, jota nimitetään rakkaudeksi, vaikka se ei ole sitä. Nuo vitsailijatkin väittävät rakastavansa, ellei sitäkin sivulauseessa jotenkin muuteta toiseksi vitsin avulla. Totta kai rakastan perhettä ja sinua siinä sivussa. Ei ollut parempaakaan näköpiirissä, kun tavattiin. 

Vuosikymmenet tuollaisessa liitossa romahduttaa kenen tahansa itsetunnon. Olen nähnyt sen tapahtuvan, tosin on se dissaajakin tuhoutunut. Kukaan muuhan ei tuollaista paskaa kestä, mihin dissaaja on tottunut eikä hänellä ole kokemusta normaalista avioliitosta. Ehkä oman itsetunnon hauraus on hänenkin syynsä mennä liittoon, missä ei ole alun perinkään rakastanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko naiset täällä, ettei jokainen mies valitsisi vaikka Sara Sieppiä, heti kun mahdollisuus tulisi?

Ihan aidosti luulen. Kyllä se on ihmisen persoonallisuus ja vaikkapa huumorintaju joka puree miellyttävän ulkonäön kanssa.

Vaikka olisi minkälainen mies- tai naiskarkki, jättää kylmäksi, jos ei ole yhteistä.

Joo, näissä kommenteissa vain todentuu se mikä on tutkimuksissakin todettu, että jos ihminen on hyvän näköinen, hänestä myös uskotaan paljon hyviä ominaisuuksia luonteeltaan. Kun taas vastaavasti ruman ihmisen oletetaan olevan luonteeltaankin huono. Ihmiset ovat todella yksinkertaisia tässä asiassa. Ei toki ihan kaikki, mutta hyvin monet. Palstamiehistä lähes kaikki, koska jostain syystä tänne on kertynyt heikkolahjaisia miehiä. Palstanaiset sentään paasaa jatkuvasti siitä ettei pelkkä ulkokuori riitä.

Totta, ulkonäöstä tehdään hyvin alkeellisesti päätelmiä, mitä olen aina suuresti ihmetellyt. Se on ehkä noin 6-7-v. lapsen tasolla olevaa ajattelua eli pahimmillaan kyse on heikkolahjaisesta ihmisestä, jos ei asiaa tarkemmin ajateltuaankaan kykene yhtään monimutkaisempaan päättelyyn.

Ja toimiihan tuo toisinkin päin eli ajatellaan, että koska on komea, on kusipää ja pettäjä tai kaunis on diiva.

Vierailija kirjoitti:

Laajan otannan perusteella sanoisin, että parhaat edellytykset kestävälle parisuhteelle on, kun nainen rakastaa aidosti ja mies tyytyy. Nainen voi projisoida tunteensa mieheen ja elää onnellisena, ja miehille nyt yleensäkin riittää, että saa silloin tällöin pimperoa ja jonkun tekemään kotityöt.

-mies, naimisissa 17 v.

Meillä menee toistepäin. 

-nainen, naimisissa 17v.

Kukapa nyt siitä pitäisi, että tyydytään. Pitkät sepustukset itsestäänselvästä asiasta, masokistit harvinaisia.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku ylempänä sanoikin, parisuhteessa haittaisi, jossain yhden illan jutussa ei niinkään. Tommoinen asenne näkyy ennemmin tai myöhemmin ja on myrkkyä sitoutumiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle, jos toinen pitää jatkuvasti takaovea auki. 

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Koska sitä ykköstä ei saa, ja ihan ok kumppani on parempi kuin koko elämä yksin

Pelkäätkö olla yksin vai mikä on syysi ottaa vain "ihan ok" puoliso? Eikö se nakerra sinua tietää, että jossain tuttavapiirissäsi tai toisessa kaupungissa on se unelmatyttösi/poikasi? Vai oletko kenties teini-ikäisen tasolla/kehitysvaiheessa, koska silloin tulee esimerkiksi ihastuttua ja jumaloitua kohdetta, jota ei koskaan voi saada?

Haluan vaan ymmärtää, mikä on teidän "ihan ok riittää puolisoksi" motiivi mennä parisuhteeseen. 

Olen eri, ja minulla syy oli se, että halusin ehdottomasti lapsia. Kun minuun rakastui nainen, joka myös halusi äidiksi, ajattelin, jotta mikä ettei. Kun olin jo ostanut kihlasormuksen, tuli pieni paniikki ja ajattelin vielä perua koko homman, mutta kaverini, bestman häissämme, puhui minulle järkeä, ja totesi ettei se ruoho sen vihreämpää ole. Nyt ole ollut naimisissa jo 20 vuotta, ja olen saanut haaveilemani perheen. Vaimoni ei ole missään vaiheessa ollut minulle mikään elämää suurempi rakkaus, mutta elämämme on oikein hyvää, enkä lasten takia ole ajatellut eroa hetkeäkään. 

Muutenkin olen sitä mieltä, että naimisiin mennään vain kerran. Esim. avioehtoa en tehnyt, vaikka olen vaimoani merkittävästi varakkaampi. 

M48

Tietääkö vaimosi? Aika karua. Mitä luulet, että vaimosi sanoisi, jos lukisi tämän kommenttisi? Oletko sinä hänelle samalla tavalla järkivalinta?

En usko että hän tietää, emme ole ikinä puhuneet asiasta. En varmastikaan ole vaimolleni samalla tavoin järkivalinta. Tiesimme toisemme jo parin vuoden ajan ennen seurustelua. Vaimoni kertoi jälkeenpäin että oli heti ensikohtaamisestamme ihastunut minuun. Itse en kiinnittänyt häneen oikeastaan mitään huomiota, ennen kuin hän lopulta rohkaistui lähestymään minua aiemman suhteeni päätyttyä. En ymmärrä, mikä liitossamme olisi "karua". Olemme onnellisia yhdessä, ja kuten jo totesin, menin naimisiin loppuiäkseni. 

Tätä ketjua lukiessa on tullut olo, että suurin osa kommentoijista suhtautuu avioliittoon hyvin eri tavalla kuin minä ja vaimoni. Muutenkin näyttää siltä, että monille parisuhteet ovat vain kertakäyttöhyödyke. Meidän perheemme on yksikkö, ja ajattelen aina ensin perheen etua, sitten vasta omaani. 

M48

Ei liitossanne välttämättä mikään ole karua, vaan siinä miten puhut tapaamisestanne, vaimostasi järkivalintana ja ylipäätään jokaisessa viestissäsi. Kysyin, mitä vaimosi sanoisi, jos näkisi kirjoittamasi viestit, mutta et vastannut siihen. Hän ei tiedä mitä hänestä todellisuudessa ajattelet ja veikkaan, että häntä loukkaisi syvästi todelliset ajatuksesi. Tietenkään hän ei tätä sinulle sanoisi, vaan ne jäisivät kipeänä haavana hänen sisäänsä, koska tuollaisen kuuleminen tuottaa syvää häpeää: en ollutkaan miehelleni mitään erityistä ja suuri rakkaus kuten minä hänelle.

Kummallista miten ohitat naisten  mielipiteet tässä, jotka lähes yksimielisesti tuovat esille miten paljon se loukkaisi, jos on puolison kanssa vain järkisyistä ja paremman puutteessa ilman syvää rakkautta.

Toivottavasti se ei kerro suhtautumisesta vaimoosi yleisemminkin eli että oletat, että hän on järkevä ihminen, joka ei loukkaannu asioista, mistä muut loukkaantuvat. Olen nähnyt tällaisiä tilanteita: vaimolle vaikka sanotaan jotain kielteistä ulkonäöstä huumorimielessä ja oletetaan, että hän nauraa mukana. En koskaan naura mukana ja osallistu pilkkaamiseen. 

Rakkautta on monenlaista, mutta on myös paljon käytöstä, jota nimitetään rakkaudeksi, vaikka se ei ole sitä. Nuo vitsailijatkin väittävät rakastavansa, ellei sitäkin sivulauseessa jotenkin muuteta toiseksi vitsin avulla. Totta kai rakastan perhettä ja sinua siinä sivussa. Ei ollut parempaakaan näköpiirissä, kun tavattiin. 

Vuosikymmenet tuollaisessa liitossa romahduttaa kenen tahansa itsetunnon. Olen nähnyt sen tapahtuvan, tosin on se dissaajakin tuhoutunut. Kukaan muuhan ei tuollaista paskaa kestä, mihin dissaaja on tottunut eikä hänellä ole kokemusta normaalista avioliitosta. Ehkä oman itsetunnon hauraus on hänenkin syynsä mennä liittoon, missä ei ole alun perinkään rakastanut. 

En tunnistanut viestistäsi omaa avioliittoani ollenkaan. Kuulostaa siltä, että sinulla on jotain omia käsittelemättömiä traumoja. Olen pahoillani jos olet kärsinyt kovasti huonossa liitossa. Uskallan väittää, että omassa liitossani kummallakaan ei ole syytä valittaa. 

Ja vastauksena kysymykseesi: jos vaimoni lukisi kirjoittamani viestit, hän varmaankin kokisi ne osittain loukkaaviksi. Senpä takia ei tulisi mieleenkään näyttää niitä hänelle, tai ylipäätään koskaan puhua hänelle tällaisista asioista. Naimisiin mennessämme sanoin, että tahdon rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, ja se on totta, ja tärkeämpää kuin se, olenko ollut rakastunut vai en. 

M48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laajan otannan perusteella sanoisin, että parhaat edellytykset kestävälle parisuhteelle on, kun nainen rakastaa aidosti ja mies tyytyy. Nainen voi projisoida tunteensa mieheen ja elää onnellisena, ja miehille nyt yleensäkin riittää, että saa silloin tällöin pimperoa ja jonkun tekemään kotityöt.

-mies, naimisissa 17 v.

Meillä menee toistepäin. 

-nainen, naimisissa 17v.

Eli miehesi tekee kotityöt? Olen kade!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hiukan omituiselta. Miksi olla sitten yhdessä, jos ei ole rakkain vaihtoehto.

Koska sitä ykköstä ei saa, eikä halua koko elämäänsä yksinkään olla

Mä en ole koskaan tajunnut tätä. Olen ollut pitkiä aikoja ikisinkkuna, nytkin. En koskaan ajattele, että olen sinkkuna siksi, etten saa "ykköstä" tai että pitäisi olla joku ihan vaan siksi, että on joku (se muuten laskee elämänlaatua aika rankasti, jos on joku, jota ei aidosti halua tai jollekin se, joka ei aidosti halua juuri sinua). 

Minä olen ikisinkku, koska sopivaa ihmistä ei ole sattunut tulemaan vastaan. Se saattaa tulla huomenna, ensi vuonna, viiden vuoden päästä, ei koskaan... kuka sen tässä ja nyt tietää. 

Who needs a man

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko naiset täällä, ettei jokainen mies valitsisi vaikka Sara Sieppiä, heti kun mahdollisuus tulisi?

Olen ihan satavarma, että oma mies ei halua somejulkkispuolison elämää, ei halua nähdä itseään Seiskan sivuilla tai osallistua ties mihin kissanristiäisiin. Sara tuskin haluaa mukauttaa omaa elämäänsä sellaiseksi, mitä miesystävä haluaa. Miehillä on kumma luulo, että nainen alkaa käyttäytyä ja toimia kuten miehille sopii eikä kuten nainen itse tahtoo. Miesten kuvitelmissa Sara odottaa työstä palaavaa miestä pienessä pitsihepenessä ja tarjoilee itse tehtyä herkkuruokaa, jonka on valmistanut siinä siivouksen ja pyykkäyksen lomassa. Ei, Sara nukkuu pitkään, ottaa päivän kuvat, Wolttaa ruuat ja lähtee illalla leffan kutsuvierasnäytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hiukan omituiselta. Miksi olla sitten yhdessä, jos ei ole rakkain vaihtoehto.

Koska sitä ykköstä ei saa, eikä halua koko elämäänsä yksinkään olla

Mä en ole koskaan tajunnut tätä. Olen ollut pitkiä aikoja ikisinkkuna, nytkin. En koskaan ajattele, että olen sinkkuna siksi, etten saa "ykköstä" tai että pitäisi olla joku ihan vaan siksi, että on joku (se muuten laskee elämänlaatua aika rankasti, jos on joku, jota ei aidosti halua tai jollekin se, joka ei aidosti halua juuri sinua). 

Minä olen ikisinkku, koska sopivaa ihmistä ei ole sattunut tulemaan vastaan. Se saattaa tulla huomenna, ensi vuonna, viiden vuoden päästä, ei koskaan... kuka sen tässä ja nyt tietää. 

Höpsistä, elämänlaatua laskee paljon enemmän se, jos ei saa säännöllistä seksiä, ja jotakuta tekemään kotitöitä ja jakamaan elinkustannuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku ylempänä sanoikin, parisuhteessa haittaisi, jossain yhden illan jutussa ei niinkään. Tommoinen asenne näkyy ennemmin tai myöhemmin ja on myrkkyä sitoutumiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle, jos toinen pitää jatkuvasti takaovea auki. 

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Koska sitä ykköstä ei saa, ja ihan ok kumppani on parempi kuin koko elämä yksin

Pelkäätkö olla yksin vai mikä on syysi ottaa vain "ihan ok" puoliso? Eikö se nakerra sinua tietää, että jossain tuttavapiirissäsi tai toisessa kaupungissa on se unelmatyttösi/poikasi? Vai oletko kenties teini-ikäisen tasolla/kehitysvaiheessa, koska silloin tulee esimerkiksi ihastuttua ja jumaloitua kohdetta, jota ei koskaan voi saada?

Haluan vaan ymmärtää, mikä on teidän "ihan ok riittää puolisoksi" motiivi mennä parisuhteeseen. 

Olen eri, ja minulla syy oli se, että halusin ehdottomasti lapsia. Kun minuun rakastui nainen, joka myös halusi äidiksi, ajattelin, jotta mikä ettei. Kun olin jo ostanut kihlasormuksen, tuli pieni paniikki ja ajattelin vielä perua koko homman, mutta kaverini, bestman häissämme, puhui minulle järkeä, ja totesi ettei se ruoho sen vihreämpää ole. Nyt ole ollut naimisissa jo 20 vuotta, ja olen saanut haaveilemani perheen. Vaimoni ei ole missään vaiheessa ollut minulle mikään elämää suurempi rakkaus, mutta elämämme on oikein hyvää, enkä lasten takia ole ajatellut eroa hetkeäkään. 

Muutenkin olen sitä mieltä, että naimisiin mennään vain kerran. Esim. avioehtoa en tehnyt, vaikka olen vaimoani merkittävästi varakkaampi. 

M48

Tietääkö vaimosi? Aika karua. Mitä luulet, että vaimosi sanoisi, jos lukisi tämän kommenttisi? Oletko sinä hänelle samalla tavalla järkivalinta?

En usko että hän tietää, emme ole ikinä puhuneet asiasta. En varmastikaan ole vaimolleni samalla tavoin järkivalinta. Tiesimme toisemme jo parin vuoden ajan ennen seurustelua. Vaimoni kertoi jälkeenpäin että oli heti ensikohtaamisestamme ihastunut minuun. Itse en kiinnittänyt häneen oikeastaan mitään huomiota, ennen kuin hän lopulta rohkaistui lähestymään minua aiemman suhteeni päätyttyä. En ymmärrä, mikä liitossamme olisi "karua". Olemme onnellisia yhdessä, ja kuten jo totesin, menin naimisiin loppuiäkseni. 

Tätä ketjua lukiessa on tullut olo, että suurin osa kommentoijista suhtautuu avioliittoon hyvin eri tavalla kuin minä ja vaimoni. Muutenkin näyttää siltä, että monille parisuhteet ovat vain kertakäyttöhyödyke. Meidän perheemme on yksikkö, ja ajattelen aina ensin perheen etua, sitten vasta omaani. 

M48

Ei liitossanne välttämättä mikään ole karua, vaan siinä miten puhut tapaamisestanne, vaimostasi järkivalintana ja ylipäätään jokaisessa viestissäsi. Kysyin, mitä vaimosi sanoisi, jos näkisi kirjoittamasi viestit, mutta et vastannut siihen. Hän ei tiedä mitä hänestä todellisuudessa ajattelet ja veikkaan, että häntä loukkaisi syvästi todelliset ajatuksesi. Tietenkään hän ei tätä sinulle sanoisi, vaan ne jäisivät kipeänä haavana hänen sisäänsä, koska tuollaisen kuuleminen tuottaa syvää häpeää: en ollutkaan miehelleni mitään erityistä ja suuri rakkaus kuten minä hänelle.

Kummallista miten ohitat naisten  mielipiteet tässä, jotka lähes yksimielisesti tuovat esille miten paljon se loukkaisi, jos on puolison kanssa vain järkisyistä ja paremman puutteessa ilman syvää rakkautta.

Toivottavasti se ei kerro suhtautumisesta vaimoosi yleisemminkin eli että oletat, että hän on järkevä ihminen, joka ei loukkaannu asioista, mistä muut loukkaantuvat. Olen nähnyt tällaisiä tilanteita: vaimolle vaikka sanotaan jotain kielteistä ulkonäöstä huumorimielessä ja oletetaan, että hän nauraa mukana. En koskaan naura mukana ja osallistu pilkkaamiseen. 

Rakkautta on monenlaista, mutta on myös paljon käytöstä, jota nimitetään rakkaudeksi, vaikka se ei ole sitä. Nuo vitsailijatkin väittävät rakastavansa, ellei sitäkin sivulauseessa jotenkin muuteta toiseksi vitsin avulla. Totta kai rakastan perhettä ja sinua siinä sivussa. Ei ollut parempaakaan näköpiirissä, kun tavattiin. 

Vuosikymmenet tuollaisessa liitossa romahduttaa kenen tahansa itsetunnon. Olen nähnyt sen tapahtuvan, tosin on se dissaajakin tuhoutunut. Kukaan muuhan ei tuollaista paskaa kestä, mihin dissaaja on tottunut eikä hänellä ole kokemusta normaalista avioliitosta. Ehkä oman itsetunnon hauraus on hänenkin syynsä mennä liittoon, missä ei ole alun perinkään rakastanut. 

En tunnistanut viestistäsi omaa avioliittoani ollenkaan. Kuulostaa siltä, että sinulla on jotain omia käsittelemättömiä traumoja. Olen pahoillani jos olet kärsinyt kovasti huonossa liitossa. Uskallan väittää, että omassa liitossani kummallakaan ei ole syytä valittaa. 

Ja vastauksena kysymykseesi: jos vaimoni lukisi kirjoittamani viestit, hän varmaankin kokisi ne osittain loukkaaviksi. Senpä takia ei tulisi mieleenkään näyttää niitä hänelle, tai ylipäätään koskaan puhua hänelle tällaisista asioista. Naimisiin mennessämme sanoin, että tahdon rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, ja se on totta, ja tärkeämpää kuin se, olenko ollut rakastunut vai en. 

M48

Et siis vieläkään ymmärtänyt, joten sanon kolmannen kerran. Kyse ei ole avioliittosi tilasta, vaan siitä, ettet näemmä osaa ajatella vaimosi kannalta lainkaan tilannetta. Se on vain toiveajattelua, ettei vaimosi loukkaantuisi syvästi, jos saisi tietää, ettet ole rakastunut häneen kuten hän sinuun. Ehkä siksi väistelet kysymystäni siitä mitä hän ajattelisi, jos saisi tietää.

Minulla on hyvä avioliitto enkä ole traumatisoitunut aviossa enkä sitä ennenkään. Kiinnitin huomiota siihen että väistät ketjun varsinaista aihetta vaimosi osalta, vaikka toisaalta osallistuit ketjuun.