Nainen, haittaisiko sinua jos et olisi miehellesi valinta nro. Yksim?? Eli jos hän olisi mieluummin ottanut jonkun muun, ja edelleen ottaisi?

Haittaisi. Olen kerran ollut "suhteessa" jossa miehellä ei selkeästi ollut mitään tunteita mua kohtaan vaan piti vaan varalla kunnes löytää paremman. Jonkin aikaa odotin jos mies olisikin vaan hitaammin syttyvää sorttia tai huono ilmaisemaan tunteitaan, mutta kyllä se satutti ja totesin että mielummin olen yksin kun jonkun seksileluna. Lopulta löysin miehen joka oikeasti rakastaa minua sellaisena kuin olen ja yhtään vähempään en tyytyisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku ylempänä sanoikin, parisuhteessa haittaisi, jossain yhden illan jutussa ei niinkään. Tommoinen asenne näkyy ennemmin tai myöhemmin ja on myrkkyä sitoutumiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle, jos toinen pitää jatkuvasti takaovea auki. 

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Koska sitä ykköstä ei saa, ja ihan ok kumppani on parempi kuin koko elämä yksin

Pelkäätkö olla yksin vai mikä on syysi ottaa vain "ihan ok" puoliso? Eikö se nakerra sinua tietää, että jossain tuttavapiirissäsi tai toisessa kaupungissa on se unelmatyttösi/poikasi? Vai oletko kenties teini-ikäisen tasolla/kehitysvaiheessa, koska silloin tulee esimerkiksi ihastuttua ja jumaloitua kohdetta, jota ei koskaan voi saada?

Haluan vaan ymmärtää, mikä on teidän "ihan ok riittää puolisoksi" motiivi mennä parisuhteeseen. 

Olen eri, ja minulla syy oli se, että halusin ehdottomasti lapsia. Kun minuun rakastui nainen, joka myös halusi äidiksi, ajattelin, jotta mikä ettei. Kun olin jo ostanut kihlasormuksen, tuli pieni paniikki ja ajattelin vielä perua koko homman, mutta kaverini, bestman häissämme, puhui minulle järkeä, ja totesi ettei se ruoho sen vihreämpää ole. Nyt ole ollut naimisissa jo 20 vuotta, ja olen saanut haaveilemani perheen. Vaimoni ei ole missään vaiheessa ollut minulle mikään elämää suurempi rakkaus, mutta elämämme on oikein hyvää, enkä lasten takia ole ajatellut eroa hetkeäkään. 

Muutenkin olen sitä mieltä, että naimisiin mennään vain kerran. Esim. avioehtoa en tehnyt, vaikka olen vaimoani merkittävästi varakkaampi. 

M48

Tietääkö vaimosi? Aika karua. Mitä luulet, että vaimosi sanoisi, jos lukisi tämän kommenttisi? Oletko sinä hänelle samalla tavalla järkivalinta?

En usko että hän tietää, emme ole ikinä puhuneet asiasta. En varmastikaan ole vaimolleni samalla tavoin järkivalinta. Tiesimme toisemme jo parin vuoden ajan ennen seurustelua. Vaimoni kertoi jälkeenpäin että oli heti ensikohtaamisestamme ihastunut minuun. Itse en kiinnittänyt häneen oikeastaan mitään huomiota, ennen kuin hän lopulta rohkaistui lähestymään minua aiemman suhteeni päätyttyä. En ymmärrä, mikä liitossamme olisi "karua". Olemme onnellisia yhdessä, ja kuten jo totesin, menin naimisiin loppuiäkseni. 

Tätä ketjua lukiessa on tullut olo, että suurin osa kommentoijista suhtautuu avioliittoon hyvin eri tavalla kuin minä ja vaimoni. Muutenkin näyttää siltä, että monille parisuhteet ovat vain kertakäyttöhyödyke. Meidän perheemme on yksikkö, ja ajattelen aina ensin perheen etua, sitten vasta omaani. 

M48

Ei liitossanne välttämättä mikään ole karua, vaan siinä miten puhut tapaamisestanne, vaimostasi järkivalintana ja ylipäätään jokaisessa viestissäsi. Kysyin, mitä vaimosi sanoisi, jos näkisi kirjoittamasi viestit, mutta et vastannut siihen. Hän ei tiedä mitä hänestä todellisuudessa ajattelet ja veikkaan, että häntä loukkaisi syvästi todelliset ajatuksesi. Tietenkään hän ei tätä sinulle sanoisi, vaan ne jäisivät kipeänä haavana hänen sisäänsä, koska tuollaisen kuuleminen tuottaa syvää häpeää: en ollutkaan miehelleni mitään erityistä ja suuri rakkaus kuten minä hänelle.

Kummallista miten ohitat naisten  mielipiteet tässä, jotka lähes yksimielisesti tuovat esille miten paljon se loukkaisi, jos on puolison kanssa vain järkisyistä ja paremman puutteessa ilman syvää rakkautta.

Toivottavasti se ei kerro suhtautumisesta vaimoosi yleisemminkin eli että oletat, että hän on järkevä ihminen, joka ei loukkaannu asioista, mistä muut loukkaantuvat. Olen nähnyt tällaisiä tilanteita: vaimolle vaikka sanotaan jotain kielteistä ulkonäöstä huumorimielessä ja oletetaan, että hän nauraa mukana. En koskaan naura mukana ja osallistu pilkkaamiseen. 

Rakkautta on monenlaista, mutta on myös paljon käytöstä, jota nimitetään rakkaudeksi, vaikka se ei ole sitä. Nuo vitsailijatkin väittävät rakastavansa, ellei sitäkin sivulauseessa jotenkin muuteta toiseksi vitsin avulla. Totta kai rakastan perhettä ja sinua siinä sivussa. Ei ollut parempaakaan näköpiirissä, kun tavattiin. 

Vuosikymmenet tuollaisessa liitossa romahduttaa kenen tahansa itsetunnon. Olen nähnyt sen tapahtuvan, tosin on se dissaajakin tuhoutunut. Kukaan muuhan ei tuollaista paskaa kestä, mihin dissaaja on tottunut eikä hänellä ole kokemusta normaalista avioliitosta. Ehkä oman itsetunnon hauraus on hänenkin syynsä mennä liittoon, missä ei ole alun perinkään rakastanut. 

En tunnistanut viestistäsi omaa avioliittoani ollenkaan. Kuulostaa siltä, että sinulla on jotain omia käsittelemättömiä traumoja. Olen pahoillani jos olet kärsinyt kovasti huonossa liitossa. Uskallan väittää, että omassa liitossani kummallakaan ei ole syytä valittaa. 

Ja vastauksena kysymykseesi: jos vaimoni lukisi kirjoittamani viestit, hän varmaankin kokisi ne osittain loukkaaviksi. Senpä takia ei tulisi mieleenkään näyttää niitä hänelle, tai ylipäätään koskaan puhua hänelle tällaisista asioista. Naimisiin mennessämme sanoin, että tahdon rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, ja se on totta, ja tärkeämpää kuin se, olenko ollut rakastunut vai en. 

M48

Et siis vieläkään ymmärtänyt, joten sanon kolmannen kerran. Kyse ei ole avioliittosi tilasta, vaan siitä, ettet näemmä osaa ajatella vaimosi kannalta lainkaan tilannetta. Se on vain toiveajattelua, ettei vaimosi loukkaantuisi syvästi, jos saisi tietää, ettet ole rakastunut häneen kuten hän sinuun. Ehkä siksi väistelet kysymystäni siitä mitä hän ajattelisi, jos saisi tietää.

Minulla on hyvä avioliitto enkä ole traumatisoitunut aviossa enkä sitä ennenkään. Kiinnitin huomiota siihen että väistät ketjun varsinaista aihetta vaimosi osalta, vaikka toisaalta osallistuit ketjuun.

Minä taas kiinnitin huomiota siihen, että puhut - täysin aiheen vierestä - selvästi jostain tietystä tuntemastasi henkilöstä, joka tahallaan loukkaa puolisoaan. Enkä voi ymmärtää, miksi olettaisit minun olevan sellainen. Sitä paitsi osaan varmasti ajatella tilannetta vaimoni kannalta paljon paremmin kuin sinä, joka et tunne häntä etkä minua. Ja juurihan minä edellisessä viestissä vastasin, että olettaisin vaimoni kyllä loukkaantuvan, joten en käsitä miksi edelleen jankutat tuota samaa? 

Kun on oltu yhdessä 23 vuotta kuten me, niin rohkenisin väittää että harva pariskunta on enää rakastunut toisiinsa, riippumatta siitä mitä on aiemmin ollut. Olettaisin, että vaimonikin vastaisi, ettei ole enää rakastunut minuun, jos sitä joku häneltä nyt kysyisi. 

Kiva että sinulla on hyvä avioliitto, niin minullakin. Toivotaan että ne jatkuvat sellaisina.

M48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku ylempänä sanoikin, parisuhteessa haittaisi, jossain yhden illan jutussa ei niinkään. Tommoinen asenne näkyy ennemmin tai myöhemmin ja on myrkkyä sitoutumiselle ja yhteen hiileen puhaltamiselle, jos toinen pitää jatkuvasti takaovea auki. 

Kysymys tällaiselle ihmiselle, jolle se puoliso ei ole ykkösvalinta. Miksi olette hänen kanssaan? Miksi ette ole yksin tai kämppiksen kanssa? Tai ainakin ole sille kumppanille rehellisiä ja sano, että ettette ole parisuhteessa rakkaudesta puolisoa kohtaan vaan taloudellisen hyödyn tai muun hyödyn yms takia?

Koska sitä ykköstä ei saa, ja ihan ok kumppani on parempi kuin koko elämä yksin

Pelkäätkö olla yksin vai mikä on syysi ottaa vain "ihan ok" puoliso? Eikö se nakerra sinua tietää, että jossain tuttavapiirissäsi tai toisessa kaupungissa on se unelmatyttösi/poikasi? Vai oletko kenties teini-ikäisen tasolla/kehitysvaiheessa, koska silloin tulee esimerkiksi ihastuttua ja jumaloitua kohdetta, jota ei koskaan voi saada?

Haluan vaan ymmärtää, mikä on teidän "ihan ok riittää puolisoksi" motiivi mennä parisuhteeseen. 

Olen eri, ja minulla syy oli se, että halusin ehdottomasti lapsia. Kun minuun rakastui nainen, joka myös halusi äidiksi, ajattelin, jotta mikä ettei. Kun olin jo ostanut kihlasormuksen, tuli pieni paniikki ja ajattelin vielä perua koko homman, mutta kaverini, bestman häissämme, puhui minulle järkeä, ja totesi ettei se ruoho sen vihreämpää ole. Nyt ole ollut naimisissa jo 20 vuotta, ja olen saanut haaveilemani perheen. Vaimoni ei ole missään vaiheessa ollut minulle mikään elämää suurempi rakkaus, mutta elämämme on oikein hyvää, enkä lasten takia ole ajatellut eroa hetkeäkään. 

Muutenkin olen sitä mieltä, että naimisiin mennään vain kerran. Esim. avioehtoa en tehnyt, vaikka olen vaimoani merkittävästi varakkaampi. 

M48

Tietääkö vaimosi? Aika karua. Mitä luulet, että vaimosi sanoisi, jos lukisi tämän kommenttisi? Oletko sinä hänelle samalla tavalla järkivalinta?

En usko että hän tietää, emme ole ikinä puhuneet asiasta. En varmastikaan ole vaimolleni samalla tavoin järkivalinta. Tiesimme toisemme jo parin vuoden ajan ennen seurustelua. Vaimoni kertoi jälkeenpäin että oli heti ensikohtaamisestamme ihastunut minuun. Itse en kiinnittänyt häneen oikeastaan mitään huomiota, ennen kuin hän lopulta rohkaistui lähestymään minua aiemman suhteeni päätyttyä. En ymmärrä, mikä liitossamme olisi "karua". Olemme onnellisia yhdessä, ja kuten jo totesin, menin naimisiin loppuiäkseni. 

Tätä ketjua lukiessa on tullut olo, että suurin osa kommentoijista suhtautuu avioliittoon hyvin eri tavalla kuin minä ja vaimoni. Muutenkin näyttää siltä, että monille parisuhteet ovat vain kertakäyttöhyödyke. Meidän perheemme on yksikkö, ja ajattelen aina ensin perheen etua, sitten vasta omaani. 

M48

Ei liitossanne välttämättä mikään ole karua, vaan siinä miten puhut tapaamisestanne, vaimostasi järkivalintana ja ylipäätään jokaisessa viestissäsi. Kysyin, mitä vaimosi sanoisi, jos näkisi kirjoittamasi viestit, mutta et vastannut siihen. Hän ei tiedä mitä hänestä todellisuudessa ajattelet ja veikkaan, että häntä loukkaisi syvästi todelliset ajatuksesi. Tietenkään hän ei tätä sinulle sanoisi, vaan ne jäisivät kipeänä haavana hänen sisäänsä, koska tuollaisen kuuleminen tuottaa syvää häpeää: en ollutkaan miehelleni mitään erityistä ja suuri rakkaus kuten minä hänelle.

Kummallista miten ohitat naisten  mielipiteet tässä, jotka lähes yksimielisesti tuovat esille miten paljon se loukkaisi, jos on puolison kanssa vain järkisyistä ja paremman puutteessa ilman syvää rakkautta.

Toivottavasti se ei kerro suhtautumisesta vaimoosi yleisemminkin eli että oletat, että hän on järkevä ihminen, joka ei loukkaannu asioista, mistä muut loukkaantuvat. Olen nähnyt tällaisiä tilanteita: vaimolle vaikka sanotaan jotain kielteistä ulkonäöstä huumorimielessä ja oletetaan, että hän nauraa mukana. En koskaan naura mukana ja osallistu pilkkaamiseen. 

Rakkautta on monenlaista, mutta on myös paljon käytöstä, jota nimitetään rakkaudeksi, vaikka se ei ole sitä. Nuo vitsailijatkin väittävät rakastavansa, ellei sitäkin sivulauseessa jotenkin muuteta toiseksi vitsin avulla. Totta kai rakastan perhettä ja sinua siinä sivussa. Ei ollut parempaakaan näköpiirissä, kun tavattiin. 

Vuosikymmenet tuollaisessa liitossa romahduttaa kenen tahansa itsetunnon. Olen nähnyt sen tapahtuvan, tosin on se dissaajakin tuhoutunut. Kukaan muuhan ei tuollaista paskaa kestä, mihin dissaaja on tottunut eikä hänellä ole kokemusta normaalista avioliitosta. Ehkä oman itsetunnon hauraus on hänenkin syynsä mennä liittoon, missä ei ole alun perinkään rakastanut. 

En tunnistanut viestistäsi omaa avioliittoani ollenkaan. Kuulostaa siltä, että sinulla on jotain omia käsittelemättömiä traumoja. Olen pahoillani jos olet kärsinyt kovasti huonossa liitossa. Uskallan väittää, että omassa liitossani kummallakaan ei ole syytä valittaa. 

Ja vastauksena kysymykseesi: jos vaimoni lukisi kirjoittamani viestit, hän varmaankin kokisi ne osittain loukkaaviksi. Senpä takia ei tulisi mieleenkään näyttää niitä hänelle, tai ylipäätään koskaan puhua hänelle tällaisista asioista. Naimisiin mennessämme sanoin, että tahdon rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, ja se on totta, ja tärkeämpää kuin se, olenko ollut rakastunut vai en. 

M48

Et siis vieläkään ymmärtänyt, joten sanon kolmannen kerran. Kyse ei ole avioliittosi tilasta, vaan siitä, ettet näemmä osaa ajatella vaimosi kannalta lainkaan tilannetta. Se on vain toiveajattelua, ettei vaimosi loukkaantuisi syvästi, jos saisi tietää, ettet ole rakastunut häneen kuten hän sinuun. Ehkä siksi väistelet kysymystäni siitä mitä hän ajattelisi, jos saisi tietää.

Minulla on hyvä avioliitto enkä ole traumatisoitunut aviossa enkä sitä ennenkään. Kiinnitin huomiota siihen että väistät ketjun varsinaista aihetta vaimosi osalta, vaikka toisaalta osallistuit ketjuun.

Minä taas kiinnitin huomiota siihen, että puhut - täysin aiheen vierestä - selvästi jostain tietystä tuntemastasi henkilöstä, joka tahallaan loukkaa puolisoaan. Enkä voi ymmärtää, miksi olettaisit minun olevan sellainen. Sitä paitsi osaan varmasti ajatella tilannetta vaimoni kannalta paljon paremmin kuin sinä, joka et tunne häntä etkä minua. Ja juurihan minä edellisessä viestissä vastasin, että olettaisin vaimoni kyllä loukkaantuvan, joten en käsitä miksi edelleen jankutat tuota samaa? 

Kun on oltu yhdessä 23 vuotta kuten me, niin rohkenisin väittää että harva pariskunta on enää rakastunut toisiinsa, riippumatta siitä mitä on aiemmin ollut. Olettaisin, että vaimonikin vastaisi, ettei ole enää rakastunut minuun, jos sitä joku häneltä nyt kysyisi. 

Kiva että sinulla on hyvä avioliitto, niin minullakin. Toivotaan että ne jatkuvat sellaisina.

M48

Kiitos vastauksesta. Olen sinulle anteeksipyynnön velkaa, koska kirjoitin loukkaavasti. Ja epäilyksesi pitää paikkansa eli olen äkäinen eräälle miehelle hänen toimintatavastaan vaimoaan kohtaan.  Purin tätä asiaa kysymällä sinulta kysymykseni loukkaavasti. Mutta sinä jaksoit vastata asiallisesti ja kypsästi, kiitos siitäkin. Olet esimerkkinä minulle ja muille.