En saa aikaiseksi mitään kun mies on kotona

Ohhoh, kiitos tästä ketjusta! Päädyin lukemaan tätä, kun yritin googletella mikä voi olla syynä, että olen niin energinen ja aikaansaava kun puolisoni ei ole kotona. Hän on ihan hyvä puoliso, mutta usein valittaa olevan vetämätöntä oloa ja ei ole yhtä sosiaalinen kuin minä, ja jotenkin se hänen matala energiansa tarttuu. Tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi enkä saa pidettyä yhteyttä edes ystäviini, eikä se ole siis hänen vikansa, vaan joku oman pääni sisäinen toimintamalli. Toisaalta hän välillä pyytää, että voisinko mennä pois kotoa, että hän kaipaa yksin oloa - olemme siis kenties samanlaisia! Jos olisimme vain me kaksi, niin voisin hyvin muuttaa erillemme, mutta meillä on ihan pienet lapset. Mietin, miten tässä voisi elellä, että molemmat saisivat elämästä irti mahdollisimman paljon. Vinkit otetaan vastaan!

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on aivan ihana, mutta mulla on sama juttu. Tunnen syyllisyyttä siitäkin, että välillä odotan hänen olevan töissä. Saa kävellä kotona läskit lötkyen ja kukaan ei katso. Toisaalta piereskelen äänekkäästi miehen läsnäöllessa eli varmaan liittyy jotenkin mun kehonkuvaan ja itsetuntoon. Ja siihen että olen vaativa itselleni ja sitten tuntuu että muutkin on vaikkei ole.

Tyypillisesti vaativat tyypit piereskelevät äänekkäästi...

semmoista.

Kuulostaa kamalalta parisuhteelta jos mies vie energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh, kiitos tästä ketjusta! Päädyin lukemaan tätä, kun yritin googletella mikä voi olla syynä, että olen niin energinen ja aikaansaava kun puolisoni ei ole kotona. Hän on ihan hyvä puoliso, mutta usein valittaa olevan vetämätöntä oloa ja ei ole yhtä sosiaalinen kuin minä, ja jotenkin se hänen matala energiansa tarttuu. Tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi enkä saa pidettyä yhteyttä edes ystäviini, eikä se ole siis hänen vikansa, vaan joku oman pääni sisäinen toimintamalli. Toisaalta hän välillä pyytää, että voisinko mennä pois kotoa, että hän kaipaa yksin oloa - olemme siis kenties samanlaisia! Jos olisimme vain me kaksi, niin voisin hyvin muuttaa erillemme, mutta meillä on ihan pienet lapset. Mietin, miten tässä voisi elellä, että molemmat saisivat elämästä irti mahdollisimman paljon. Vinkit otetaan vastaan!

Vinkki: omat erilliset kodit.

Yhteisasuminen puolison kanssa on monelle täysin luonnoton tila, joka johtaa vain kahnaukseen.

Meillä yksi syy voi olla erilainen aikarytmi. Toinen aamuvirkku, toinen illanvirkku. Kun mies nousee aikaisin, en osaa itsekään rentoutua ja nukkua yhtä hyvin kuin yksin ollessa. Sitten väsyttää ja on äreä olo. Ei tällaisia asioita pidä minään alussa, kun on nuori ja ihastunut.

Kun mies on töissä tai muualla, olen tehokas kuin yksikätinen tapetoitsija, kun hän on kotona en saa mitään tehtyä.

Olen pyytänyt että imuroisi joskus kotona, mutta hän menee imuroimaan ystävänsä luokse koska haluaa lokkeilla.

Äitini mielestä imurointi on raskas homma ja kuuluisi miehille.

Odotan jopa että hän menee kauppaan ja mä meen sitten suihkuun.

#miesvihanäkyväksi

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh, kiitos tästä ketjusta! Päädyin lukemaan tätä, kun yritin googletella mikä voi olla syynä, että olen niin energinen ja aikaansaava kun puolisoni ei ole kotona. Hän on ihan hyvä puoliso, mutta usein valittaa olevan vetämätöntä oloa ja ei ole yhtä sosiaalinen kuin minä, ja jotenkin se hänen matala energiansa tarttuu. Tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi enkä saa pidettyä yhteyttä edes ystäviini, eikä se ole siis hänen vikansa, vaan joku oman pääni sisäinen toimintamalli. Toisaalta hän välillä pyytää, että voisinko mennä pois kotoa, että hän kaipaa yksin oloa - olemme siis kenties samanlaisia! Jos olisimme vain me kaksi, niin voisin hyvin muuttaa erillemme, mutta meillä on ihan pienet lapset. Mietin, miten tässä voisi elellä, että molemmat saisivat elämästä irti mahdollisimman paljon. Vinkit otetaan vastaan!

Välillähän kuka tahansa kaipaa yksinoloa ja osaa täten luonnollisesti hakeutua omaan rauhaan. Jos mies on paljon kotona, niin se saa juuri tuollaista aikaan että energia on vähissä ja nyhjöttää vaan paikallaan. Parhaiten tuohon toimii se, että hakeutuu vaan ulos julkisille paikoille ja käy vaikka kahvilassa, siitäkin huolimatta että se ei sillä hetkellä kiinnostaisi yhtään. Sen jälkeen kuitenkin huomaa että miten paljon parempi olo on heti ja osaa sitten kiittää itseään että viitsi nähdä sen vaivan. Voi myös olla että alitajuntaisesti samaistut liikaa siihen miehen oloon, jolloin sitten alat tuntemaan liikaa samalla tavalla. Kun hän ei ole kotona niin silloin olet enemmän sinut sen tyypillisen fiiliksen kanssa. Tähän on niinkin yksinkertainen ratkaisu kun että tehkää enemmän asioita yhdessä ulkona lasten kanssa, niin molempien olo paranee heti. Ei ole väliä että onko introvertti vai ekstrovertti koska jokainen kaipaa välillä käydä jossain tuulettumassa. Muuten mieli alkaa kapinoimaan juuri tuolla tavalla että tulee ihan vetämätön olo.

Vierailija kirjoitti:

Meillä yksi syy voi olla erilainen aikarytmi. Toinen aamuvirkku, toinen illanvirkku. Kun mies nousee aikaisin, en osaa itsekään rentoutua ja nukkua yhtä hyvin kuin yksin ollessa. Sitten väsyttää ja on äreä olo. Ei tällaisia asioita pidä minään alussa, kun on nuori ja ihastunut.

 

Juu itse menen aikaisin nukkumaan ja mies valvoo tulee pikkutunneilla nukkumaan ja mun uni häiriintyy sitten menee parin tunnin kuluttua vessaan piereskelemään. Herään varhain ja mies nukkuu kuin teinipoika keskipäivään tai jopa iltapäivään. Kun mies oli yötöissä en osannut nukkua, sitten kun hän oli päivätöissä meni aikansa taas että tottui siihen.

Ymmärtäähän sen jos teet miehen kotona ollessa niin mieshön näkisi että hyvin sinä pärjäät ilman apua niin sinulta menisi perusteet teettää miehellä asioita mitä itse et halua tehdä. Hankala se on uhriutua jos ei ole mitään mistä uhriutua

Sama juttu. Ja yleensä miestä ei kiinnosta jutella kanssani, mutta sillä sekunnilla kun hän näkee, että laitan kuulokkeet korville ja alan tekemään kotitöitä äänikirjaa kuunnellen, hänen on pakko alkaa puhumaan. Sitten pausaan kirjan, otan kuulokkeet pois ja kysyn, mitä sanoit, hän on sanonut sitten jotain "oho, kato tv:ssä on vompatti" tai jotain muuta tähdellistä. Siis sellaista täytehöpinää, mikä on sinänsä jännä että hän EI harrasta sitä silloin kun minulla EI ole kuulokkeet korvilla. 

Kun olen kodinhoitohuoneessa lajittelemassa pyykkikasoja ja laittamassa niitä koneeseen, hän tulee seisomaan siihen pyykkikoneen eteen etsimään jotain tiettyä sukkaa likapyykkikorista. Kun pyyhin keittiötasoja, hän tulee keittämään kahvia ja seilaa kahvipannu kädessään juuri siinä, missä millonkin olen. Yleensä myös hölöttää jotain ja taas sama: kaivan puhelimen, painan pausea, otan kuulokkeen toiselta korvalta ja kysyn, että mitä, niin hän on sanonut jotain "sataakohan tänään". Ja kyseessä ihminen, joka ei tasan tarkkaan sano mitään jos olen saatavilla ja juttelen, että mitäs sulla on tänään suunnitelmissa tms. 

Nykyään en ota kuulokkeita pois. En kyllä myöskään kysy uudelleen, mitä hän sanoo, kun hän mutisee jotain. Se on kai hänen käsityksensä keskustelusta, että mumisee, pää toiseen suuntaan kääntyneenä, jotain mömmömmöö, ja kysyn, että "mitä sanoit?" ja hän mumisee vähän selvemmin, ja kysyn uudelleen, jonka jälkeen hän sanoo lauseen siten että kuulen kyllä sanat, mutta en ymmärrä mitä hän tarkoittaa. Esim. "Teemun auto pohjoiseen", jonka jälkeen minun tulisi kysyä, että mitä tarkoitat, ja hän jatkaa "Teemun auto on se valkoinen kahville" ja taas kysyn, että mitä tarkoitit että pohjoiseen, jne jne. Tuon em. lauseen sisältö saattaa olla "Teemu tuo valkoisen volvonsa meille, jättää sen autotallin pohjoisseinustalle tänään iltapäivällä ja tulee käymään kahvilla". 

Enää en kysele, nyökkään vaan, vaikken tajua yhtään mitä hän puhuu. En vaan jaksa nyhtää.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Ja yleensä miestä ei kiinnosta jutella kanssani, mutta sillä sekunnilla kun hän näkee, että laitan kuulokkeet korville ja alan tekemään kotitöitä äänikirjaa kuunnellen, hänen on pakko alkaa puhumaan. Sitten pausaan kirjan, otan kuulokkeet pois ja kysyn, mitä sanoit, hän on sanonut sitten jotain "oho, kato tv:ssä on vompatti" tai jotain muuta tähdellistä. Siis sellaista täytehöpinää, mikä on sinänsä jännä että hän EI harrasta sitä silloin kun minulla EI ole kuulokkeet korvilla. 

Kun olen kodinhoitohuoneessa lajittelemassa pyykkikasoja ja laittamassa niitä koneeseen, hän tulee seisomaan siihen pyykkikoneen eteen etsimään jotain tiettyä sukkaa likapyykkikorista. Kun pyyhin keittiötasoja, hän tulee keittämään kahvia ja seilaa kahvipannu kädessään juuri siinä, missä millonkin olen. Yleensä myös hölöttää jotain ja taas sama: kaivan puhelimen, painan pausea, otan kuulokkeen toiselta korvalta ja kysyn, että mitä

Alkoi naurattamaan, kun meillä on sama, mies tulee aina just siihen puuhastelemaan jotain missä mulla on itselläni hommat kesken. Pyörii siinä tiellä, vaikka yleensä makaa sängyssä katsomassa jotain elokuvaa kyljellään kuin joku mursu 

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Ja yleensä miestä ei kiinnosta jutella kanssani, mutta sillä sekunnilla kun hän näkee, että laitan kuulokkeet korville ja alan tekemään kotitöitä äänikirjaa kuunnellen, hänen on pakko alkaa puhumaan. Sitten pausaan kirjan, otan kuulokkeet pois ja kysyn, mitä sanoit, hän on sanonut sitten jotain "oho, kato tv:ssä on vompatti" tai jotain muuta tähdellistä. Siis sellaista täytehöpinää, mikä on sinänsä jännä että hän EI harrasta sitä silloin kun minulla EI ole kuulokkeet korvilla. 

Kun olen kodinhoitohuoneessa lajittelemassa pyykkikasoja ja laittamassa niitä koneeseen, hän tulee seisomaan siihen pyykkikoneen eteen etsimään jotain tiettyä sukkaa likapyykkikorista. Kun pyyhin keittiötasoja, hän tulee keittämään kahvia ja seilaa kahvipannu kädessään juuri siinä, missä millonkin olen. Yleensä myös hölöttää jotain ja taas sama: kaivan puhelimen, painan pausea, otan kuulokkeen toiselta korvalta ja kysyn, että mitä

Ai kauhea! :D Repesin tuolle vompatille. Anteeksi, mutta miehesi kuulostaa joltain sketsihahmolta huonosta ohjelmasta. Hyvä puoli on se, että aloin juuri arvostaa omaani vähän enemmän. Ei se noin paha sentään ole. Tsemppiä!

T. Monta kertaa tähän ketjuun aiemmin kirjoittanut

Edistystä tapahtuu ja näköjään aika lyhyessäkin ajassa. En edes muistanut, että olen kirjoittanut muutama kuukausi sitten tähän. Siinäkin ajassa on tultu eteenpäin. Tämä ketju on korvaamaton vertaistuki ja apu ongelmakohtien tiedostamiseen. Kun ensin tiedostaa asiat, niitä on helpompi muuttaa. Jos on vain epämääräisen vaikeaa eikä ymmärrä mistä se johtuu, niin ei muutoskaan onnistu. 

sun keho valmistuu yhdyntään niin ei sitä muuhun riitä.

vaikka akat ei ees liiku seksin aikana niin silti on hormooneja kroppa täynä

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Miehen työmatkoilla ollessa teen kaikenlaista ja energiaa riittää. Hänen kotona ollessa olen huomattavasti väsyneempi. 

Mies kyllä silloin tällöin osallistuisi juttuihin ihan innokkaastikin omatoimisesti, (en jaksa erikseen pyytää mitään, vaan teen itse) mutta tuuliviirinä toisaalta on sanonut myös, että mun touhuilut ahdistaa sitä, koska tulee tunne, että olisi pakotettu osallistumaan. Eli kun imuroin hänen läsnäollessaan, hän on vaivautunut, koska ei itse tee mitään. Olen sanonut, että valitettavasti koti ei pyöri hänen mielitekojensa ympärillä, että lähtee sitten vaikka harrastuksiinsa, jos imurointi ahdistaa, mutta onhan se tehtävä.

Joku kertoi tuosta omanajan, esim. lukemisen keskeyttämisestä, tuttua. Saan jopa joskus kuulla, että "tunnelma on jäinen tai ikävä", kun en ole juttelemassa ja viihdyttämässä, vaan keskityn omiin juttuihini. Toisaalta, hänen omia juttuja ei parane keskeyttää. Tuntuu, ett

Ihan kamalia juttuja täällä! Naisella ei saa olla omaa aikaa, vaan pitää iloisena sylikoirana heiluttaa häntää ja seurata miestä ilman minkäänlaisia omia tarpeita 24/7, ettei kotiin tule "jäinen olo".

Tällaiset "miehet" kaipaavat äitiä hoivaamaan. Äideillä ei ole mitään sellaisia tarpeita, joita lasten pitää täyttää. Äidin tehtävä on olla lasten tarpeiden täyttäjä. Jos lapsi tarvitsee äitiä, äiti jättää omat hommat kesken ja keskittyy lapseen.

Mitä keskenkasvuisia ihmisiä! Ei ihmekään, ettei seksikään hotsita, itse en ainakaan halua panna emotionaaliselta tasoltaan 6-vuotiaan miehen kanssa, jolle minun tehtävä on olla henkinen pyllynpyyhkijä.

Palasin lukemaan tätä ketjua. En muista, olenko kirjoittanut tähän aiemmin, mutta asia on tuttua itsellekin. Myös se, että mies ei huomaa, onko minulla kuulokkeet päässä vai ei, vaan alkaa puhua ja selittää asioita, kun kuuntelen jotain kuulokkeista. Ja se, että kun saan välillä olla yksin kotona, niin se on melkein kuin lomaa. Tästä tuskin kehtaa kellekään puhua, niin hassulta se kuulostaa. Mutta kun hän on päivän pois kotoa, tuntuu, että aikaa ja energiaa olisi eri tavalla ja saan tehtyä kaikenlaisia rästihommia. 

Eihän tämä sellaista ole, jollaiseksi avioliitto yleensä kuvataan. 

AP taitaa olla näitä " toksisia muijia". 😆 Ei mulla muuta. 

Minulla on tuo sama. Toki väsyisin myös ystävääni, jos hän asuisi meillä. Olen eronnut, luojan kiitos ja asun poikani kanssa. Hän ei kyllä väsytä minua, olemme kai samanlaisia?