En saa aikaiseksi mitään kun mies on kotona

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän sama, mutta tiedän syyn asiaan. Mun miehellä on joku ihmeellinen kyky vaistota, kun alan tehdä jotain, ja hän haluaa sillä sekunnilla tehdä jotain yhdessä.

Esimerkki: olen töistä tullessa maannut vähän aikaa sohvalla puhelinta selaten. Päätän, että viimeistelen yhden piirustuksen. Alan kaivella tarvikkeita. Mies pamahtaa sillä sekunnilla toisesta huoneesta, ja alkaa kysellä mitä teen ja haluaisinko tehdä jotain yhdessä.

Hän taas vaistoaa sinun tekemis innon ?

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan mieletöntä vertaistukea nähdä tämä aloitus, luulin pitkään että mussa ja meidän parisuhteessa on vain "tämä vika"..

Olemme olleet naimisissa toista vuosikymmentä ja olen vasta alkanut tiedostaa miten paljon miehen seura passivoi minua. Olen muutaman kuukauden asunut lasten kanssa toisessa kaupungissa työkuvioiden takia enkä ole vuosiin ollut näin energinen. Kämppä on siisti kuten parisuhteemme alkuaikoina aina oli. Aloin tosissani harrastaa ja urheilla ja tavata ystäviä ja sukulaisia ja niinkuin joku aiemmin sanoitti: ekaa kertaa vuosiin oli kuin olisin löytänyt itseni uudestaan. Tunne on ollut todella vapauttava mutta myös pysähdyttävä. Mies tulee luoksemme viikonloppuisin ja tuntuu kuin minusta revittäisiin patterit ulos. Olen yrittänyt paikallistaa tarkempaa syytä mutta se on vaikeaa.

Mies on kotona ollessaan hyvin passiivinen, makaa sohvalla suurimman osan aikaa. Lähtee kyllä mun ja lasten kanssa uloskin mutta on kuin myrskyn

Ei kait sun mies ole energia-vampyyri ?

Vierailija kirjoitti:

Molemmille oma harrastus- tai työhuone, jonne toinen ei saa tulla kun ovi on kiinni. Problem solved.

Tuo ei välttämättä auta. Joskus vain tieto siitä, että se toinen on kotona, voi pilata keskittymiskyvyn. Ja varsinkin, jos huokailu, puhina ja kolistelu kuuluu oven läpi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tuollaista. Mikä ihmeen ilmiö tuo on, kun se tuntuu olevan niin monella? Mistä se voi johtua?

Vierailija kirjoitti:

Miehet on iilimatoja. Imee voimat. Minä en ole saanut vuosiin tehtyä mitään sen jälkeen nuorin poikani muutti asumaan kanssani. Ennen treenasin salilla viidesti viikossa ja kävin lenkillä joka päivä, koti oli tip top ja asiat rullasi. Sitten se muutti tuohon ja pikkuhiljaa voimat vain alkoi loppua ja nykyään en tee enää mitään. Olen vain ja kuihdun uupuneena. Tähän sitten se huomautus että rakas on, minkäs se miesominaisuudelleen mahtaa. Näin käy myös kaikissa parisuhteissa. Miehet vain imee läsnäolollaan kaiken energian ja elämänvalon ja voiman, oli sitten kumppaneita, kavereita, tuttuja.

Älä passaa. Teet vaan hallaa lapsellesi. Mulla oli esimiehenä mies, jolla oli tuollainen kaiken hoitava äiti. Tuli sukupolven vaihdos. Mies toimitusjohtajana haahuili missäkin lomalla ja vastaili sähköposteihin vain kun huvitti. Menetti ensimmäisen puolen vuoden aikana paljon asiakkaita. En jäänyt katsomaan sortuvaa rauniota. On tehnyt tuon jälkeen joka vuosi tappiota. En kiellä, etteikö Suomessa ole tällä hetkellä haastavat olosuhteet, mutta helpommalla olisi päästy paiskimalla töitä kuin normaali ihminen. Ainakaan ei enää pääse edistämään firman piikkiin "bisnessuhteita" Aurinkorannoilla.

Lueskeltuani aikani näitä kommentteja ilmiöstä, joka on itsellenikin tuttu, tein itselleni diagnoosin: Isäni oli hyvin räjähdysherkkä, aina joutui haistelemaan, että millä tuulella lienee milloinkin, ja joutui varomaan sanomisiaan. Että veisikö nämä aikuisenkin energiat se, että edelleen olen hoksottimet koko ajan hereillä, että mitä tapahtuu, jolloin ei jää enää energiaa keskittymään vapaasti omiin tekemisiin... 🤔

Sopikaa yhdessä kotitöistä, puhukaa ja pussatkaa välillä, Hyvää kesää teille molemmille!