En saa aikaiseksi mitään kun mies on kotona

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän sama, mutta tiedän syyn asiaan. Mun miehellä on joku ihmeellinen kyky vaistota, kun alan tehdä jotain, ja hän haluaa sillä sekunnilla tehdä jotain yhdessä.

Esimerkki: olen töistä tullessa maannut vähän aikaa sohvalla puhelinta selaten. Päätän, että viimeistelen yhden piirustuksen. Alan kaivella tarvikkeita. Mies pamahtaa sillä sekunnilla toisesta huoneesta, ja alkaa kysellä mitä teen ja haluaisinko tehdä jotain yhdessä.

Hän taas vaistoaa sinun tekemis innon ?

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan mieletöntä vertaistukea nähdä tämä aloitus, luulin pitkään että mussa ja meidän parisuhteessa on vain "tämä vika"..

Olemme olleet naimisissa toista vuosikymmentä ja olen vasta alkanut tiedostaa miten paljon miehen seura passivoi minua. Olen muutaman kuukauden asunut lasten kanssa toisessa kaupungissa työkuvioiden takia enkä ole vuosiin ollut näin energinen. Kämppä on siisti kuten parisuhteemme alkuaikoina aina oli. Aloin tosissani harrastaa ja urheilla ja tavata ystäviä ja sukulaisia ja niinkuin joku aiemmin sanoitti: ekaa kertaa vuosiin oli kuin olisin löytänyt itseni uudestaan. Tunne on ollut todella vapauttava mutta myös pysähdyttävä. Mies tulee luoksemme viikonloppuisin ja tuntuu kuin minusta revittäisiin patterit ulos. Olen yrittänyt paikallistaa tarkempaa syytä mutta se on vaikeaa.

Mies on kotona ollessaan hyvin passiivinen, makaa sohvalla suurimman osan aikaa. Lähtee kyllä mun ja lasten kanssa uloskin mutta on kuin myrskyn

Ei kait sun mies ole energia-vampyyri ?

Vierailija kirjoitti:

Molemmille oma harrastus- tai työhuone, jonne toinen ei saa tulla kun ovi on kiinni. Problem solved.

Tuo ei välttämättä auta. Joskus vain tieto siitä, että se toinen on kotona, voi pilata keskittymiskyvyn. Ja varsinkin, jos huokailu, puhina ja kolistelu kuuluu oven läpi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tuollaista. Mikä ihmeen ilmiö tuo on, kun se tuntuu olevan niin monella? Mistä se voi johtua?

Vierailija kirjoitti:

Miehet on iilimatoja. Imee voimat. Minä en ole saanut vuosiin tehtyä mitään sen jälkeen nuorin poikani muutti asumaan kanssani. Ennen treenasin salilla viidesti viikossa ja kävin lenkillä joka päivä, koti oli tip top ja asiat rullasi. Sitten se muutti tuohon ja pikkuhiljaa voimat vain alkoi loppua ja nykyään en tee enää mitään. Olen vain ja kuihdun uupuneena. Tähän sitten se huomautus että rakas on, minkäs se miesominaisuudelleen mahtaa. Näin käy myös kaikissa parisuhteissa. Miehet vain imee läsnäolollaan kaiken energian ja elämänvalon ja voiman, oli sitten kumppaneita, kavereita, tuttuja.

Älä passaa. Teet vaan hallaa lapsellesi. Mulla oli esimiehenä mies, jolla oli tuollainen kaiken hoitava äiti. Tuli sukupolven vaihdos. Mies toimitusjohtajana haahuili missäkin lomalla ja vastaili sähköposteihin vain kun huvitti. Menetti ensimmäisen puolen vuoden aikana paljon asiakkaita. En jäänyt katsomaan sortuvaa rauniota. On tehnyt tuon jälkeen joka vuosi tappiota. En kiellä, etteikö Suomessa ole tällä hetkellä haastavat olosuhteet, mutta helpommalla olisi päästy paiskimalla töitä kuin normaali ihminen. Ainakaan ei enää pääse edistämään firman piikkiin "bisnessuhteita" Aurinkorannoilla.

Lueskeltuani aikani näitä kommentteja ilmiöstä, joka on itsellenikin tuttu, tein itselleni diagnoosin: Isäni oli hyvin räjähdysherkkä, aina joutui haistelemaan, että millä tuulella lienee milloinkin, ja joutui varomaan sanomisiaan. Että veisikö nämä aikuisenkin energiat se, että edelleen olen hoksottimet koko ajan hereillä, että mitä tapahtuu, jolloin ei jää enää energiaa keskittymään vapaasti omiin tekemisiin... 🤔

Sopikaa yhdessä kotitöistä, puhukaa ja pussatkaa välillä, Hyvää kesää teille molemmille!

Minä kyllä haluan erilliset kodit viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on aikuinen 18. Vielä pitää kärvistellä 8 vuotta tätä yhteiseloa joka on miehen mielestä niin ihanaa. Minusta taas tuntuu kuin olisin koko ajan verenluovutuksessa non stopiin miehen ollessa kotona. Hän oli kevään reissussa ja en ole koskaan meidän liiton aikana voinut niin hyvin kuin silloin kun ei ollut sellainen valtava miehen ego täällä samassa asunnossa. Kiitos vertaistuesta kaikille. Jos mies nyt lähtisi toisen naisen matkaan niin veisin sille naiselle varmaan kukkakimpun. Enkä todellakaan menisi tinderiin kuten täällä joku laßßukka huutelee, en ole ikinä ollut tinderissä, en tykkää treffeillä, seksi ei ole mikään ihmeellinen juttu mitä ilman en voisi elää, en yleisesti tykkää että minua kosketaan, halataan tms. Kaikkein ihaninta olisi elää rauhassa omaa elämää kodissa johon vain itsellä on avaimet. Oma sisustus, oma siisteys, omat musiikit, ohjelmat ja kaikki, ah!

En minäkään. Tylsää kun se istuu koko ajan vieressä ja odottaa että liikun jonnekin, voi sitten vallata koko sohvan.

Miksi vahdit miestäsi? Sinne se energiasi kuluu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vahdit miestäsi? Sinne se energiasi kuluu.

Ei sitä erikseen tarvitse vahtia kun hänen iso egonsa täyttää ääriään myöten koko asunnon ja itse siinä sitten seinää vasten koitan saada vähän happea hengiteltäväksi....

Vierailija kirjoitti:

En minäkään. Tylsää kun se istuu koko ajan vieressä ja odottaa että liikun jonnekin, voi sitten vallata koko sohvan.

Juu, ja vaihtaa heti kanavan ja omii kaukosäätimen loppuillaksi. Vaihdan sitten keittiöön kovalle tuolille ja katselen läppäristä Yle Areenaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex kritisoi kaikkea ja mikään ei ollut hänen milestään oikein tai hyvin tehty. Vähän sitä tyyliä, että palo sammutettiin väärin. Mulle jäi pysyvä kammo ja en saa oikein mitään aikaiseksi jos on muita läheisyydessä.

Mä en ymmärrä kaltaisia jotka eivät saa suutaan auki ekan kerran jälkeen kun tollaista kritiikkikä tulee. Ei muuta kuin sanot herralle että tekee vastedes itse paremmin.

Huh, miten tuttuja asioita tämä ketju täynnä! Olen esim. ajatellut aina, että tuskin moni mies kehtaa halveerata puolisonsa mieleisiä tv-ohjelmia tai kuuntelemaa musiikkia, mutta näyttää niitä möllejä olevan enemmänkin. Tässä lainaus täällä aiemmin kirjoitetusta tekstistä, joka voisi olla omani:

"" Toinen juttu on se, että en ole itse katsonut juurikaan telkkaria (tai kuunnellut radiota) 15 vuoteen, koska suhteen alkuvaiheessa mies arvosteli ohjelmia ja musiikkia, joita katsoin/kuuntelin. Television katselun olen lopettanut käytännössä kokonaan, koska en edes tiedä mitä ohjelmia sieltä nykyään tulee miehen hallinnoidessa tv:ltä ja kaukosäätimiä, ja radion/musiikkin käännän pois yleensä kun mies tulee kotia (en jaksa sitä valitusta, että "nyt ei jaksa kuunnella tuota paskaa". Hän kyllä on kuunnellut omia musiikkejaan ja katsellut omia ohjelmiaan koko suhteen ajan.""

Olisipa minullakin tuollainen ongelma, aika söpöä. Kuinka kauan olette olleet yhdessä tai asuneet yhdessä? Ja oletko introvertti? Itse introverttina ihmisenä sosiaaliset kanssakäymiset kuluttaa energiaa valtavasti. Työnteko ja muut ihmiset saa palamaan loppuun, ainakin nukkuu hyvin. Sanoisin, että omaa aikaa, kuten vaikka omat harrastukset. Kun teet kotitöitä ja häiritsee, että mies on kotona niin hän voisi mennä silloin vaikka lenkille tai salille tai miksei vaikka nähdä omia kavereitaan. Ja sinulle yksinolo aikaa myös niin, että saat ihan vain olla eikä niin, että aina kun mies on pois teet pelkästään kotitöitä. Kerro miehelle, että kaipaat omaa aikaa ja tilaa. Se ei johdu hänestä vaan siitä, että olet sellainen ihminen joka tarvitsee tilaa omille jutuille ja ajatuksille. Muiden kanssa oleminen kuormittaa myös hänen kanssaan, vaikka häntä rakastaisit.

T. Toinen samanlainen ihminen, tämä voisi oikeasti olla hyvin minun tekemäni keskustelu

Vierailija kirjoitti:

Olisipa minullakin tuollainen ongelma, aika söpöä. Kuinka kauan olette olleet yhdessä tai asuneet yhdessä? Ja oletko introvertti? Itse introverttina ihmisenä sosiaaliset kanssakäymiset kuluttaa energiaa valtavasti. Työnteko ja muut ihmiset saa palamaan loppuun, ainakin nukkuu hyvin. Sanoisin, että omaa aikaa, kuten vaikka omat harrastukset. Kun teet kotitöitä ja häiritsee, että mies on kotona niin hän voisi mennä silloin vaikka lenkille tai salille tai miksei vaikka nähdä omia kavereitaan. Ja sinulle yksinolo aikaa myös niin, että saat ihan vain olla eikä niin, että aina kun mies on pois teet pelkästään kotitöitä. Kerro miehelle, että kaipaat omaa aikaa ja tilaa. Se ei johdu hänestä vaan siitä, että olet sellainen ihminen joka tarvitsee tilaa omille jutuille ja ajatuksille. Muiden kanssa oleminen kuormittaa myös hänen kanssaan, vaikka häntä rakastaisit.

T. Toinen samanlainen ihminen, tämä voisi oikeasti olla hyvin minun tekemäni keskus

Minulle ei ainakaan riitä, että toinen on vain lenkillä, haluan kokonaan oman asunnon johon vain minulla on avain eikä kukaan vain pöllähdä sisälle asuntoon. On totta että olen introvertti ja siksi juuri yksin asuminen ilman parisuhdetta olisi ihan minun juttuni. Ja kuten kirjoitin aiemmin niin en tosiaan edes tykkää että minua kosketaan. Tottakai se olisi kiva että mieskin saisi löytää sitten parisuhteen jossa saa kosketusta... Hänestä tämä yhdessä asuminen on niin niin ihanaa ja minusta tuntuu että joudun kokonaan unohtamaan itseni ja omat tuntemukseni tällaisessa yhteisasumisessa.

1008

Vierailija kirjoitti:

Sopikaa yhdessä kotitöistä, puhukaa ja pussatkaa välillä, Hyvää kesää teille molemmille!

Ei auta sopia kotitöistä jos molemmilla on täysin eri standardit, jos siivoaa vaikka vuorotellen niin se kumpi tykkää elää siistimmässä kodissa missä käsi ei jää tahmaiseen jääkaapin oveen kiinni, siivoaa aina vuorollaan enemmän sen löperösti siivoavat jälkiä. Siksi omat kodit. Toinen saa elää siististi mielenrauhassa ja toinen sikolätissään. 

En tykkää pussaamisesta ja vuorovaikutus kotona ollessaan on vain uuvuttavaa. Silloin koti ei ole enää oma lepo ja rauhan paikka.

1008

En olekaan ihan poikkeava! Olen myös luullut, että olen jotenkin poikkeuksellinen herkkähipiäinen, mutta kiitos näiden vertaistukea antavien kirjoitusten, ymmärrän, että en olekaan ihan pahin  friikki. Emme asu miesystävän kanssa yhdessä, mutta hän viettää minun luonani paljon aikaa. Hän on puhelias ekstrovertti ja seurueessakin ottaa usein pääroolin.  Minä olen aina ollut omaa tilaa tarvitseva, lapsenakin halusin viettää paljon  aikaa yksin lukien. Olen u s e a s t i sanonut, että tarvitsen hetkiä ihan omien ajatusten kanssa. Ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia ja molemmilla on oikeus olla omanlaisensa. Mutta. Hän usein loukkaantuu, kun olen ollut omissa ajatuksissani, enkä ole kuullut jotain yhtäkkistä tokaisua tai kysymystä. Onko myös vanhemmilla miehillä (me ollaan yli viisikymppisiä) joku sisäänrakennettu tapa puhua: mutistaan pää toisaalle kääntyneenä tai tokaistaan yhtäkkiä jotain, mikä ei liity juuri puheena olleeseen aiheeseen. Kun ei kuule, eikä tajua, miten kommentit liittyvät toisiinsä (esim. ollaan puhuttu lentomatkailusta ja heti perään tulee kommentti, että Picasso oli hieno taiteilija), niin hän suuttuu ja sanoo, etten kuuntele. Teen etätöitä, hän on usein päivälläkin luonani. Olen sanonut, että en antaudu höpinöihin, pidän oman aikatauluni, haluan olla niin kuin häntä ei olisikaan, työaikana en huomioi muuta. Tällä viikolla hän pölähti kesken työpäiväni aivan yhtäkkiä työhuoneeseen: M:  " Tiedätkö mikä tapa suomalaisilta puuttuu nykyään?" N: hmmm, ööö, en halua nyt tietää, teen töitä. M:" Mattojen pitäminen lattialla. Mistäköhän tämä johtuu? Ennen kaikilla oli matot lattialla. Sinullakaan ei ole mattoja." 

Ulosottomies?