Lue keskustelun säännöt.
En saa aikaiseksi mitään kun mies on kotona
Jotenkin aina silloin energiat ihan nollissa, vaikea keskittyä mihinkään. Kun hän ei ole kotona saan tehokkaasti kotitöitä ja muita hoidettua. Jotenkin aloitekykyä, intoa ja energiaa on silloin. Mistä tämä voi johtua?
Kommentit (1007)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma silloin kun exän kanssa yhdessä asuttiin. Ei tavallaan syytä etteikö olisi voinut siivota ja tehdä asioita miehen paikalla ollessa kun ei tullut jalkoihin pyörimään mutta mieluummin tein yksin. Exä oli usein harrastuksiensa parissa pois kotoa ja hoki aina että antaa mulle nyt sitä omaa aikaa. Mutta kyllä hän ihan itsensä takia niissä kävi. Mies valtasi tavaroillaan lähes koko asunnon ja piti parvekkeella jotain pyöräpajaa. Kaikki jätti ku koira paskansa. Oli äärimmäisen hankalaa yrittää pitää asuntoa siistinä ja viihtyisänä kun seinän vierustatkin täynnä jotain soittokamoja ja vahvistimia. Oma etätyöpiste silloin kun kotona viitsi olla oli pienen keittiön pöydän ääressä kun hän oli vallannut puolet olkkarista pöytäkoneelleen ja omille jutuilleen. Lupauksista huolimatta ei hankkiutunut ylimääräisestä tavarasta eroon eikä auttanut siivouksessa jne niin vuoden jälkeen lähdin kävelemään. Eropäätökseen vaikutti toki myös miehen vittumainen luonne ja loppuvaiheessa muutama seksiin painostamiskerta, kun toinen katsoo kuin halpaa makkaraa ja karjuu milloin mistäkin ihan ihme jutusta niin kyllähän siinä tehokkaasti kaikki seksihalut häipyy.
En usko että muutan enää kenenkään kanssa yhteen, liikaa miinuksia verrattuna yksin asumiseen, paska diili.HUH, onneksi tajusit ottaa hatkat noin nopeasti moisesta "miehestä". Tuohan on sisältänyt henkistä ja seksuaalista väkivaltaa. Kaheli mies!
Jep. Osasi esittää mukavaa aluksi. Itseasiassa muuttopäivänä alkoi ensimmäisen kerran sen karjumisensa. Muistan että kävi mielessä voi ei, teinköhän megaison virheen. Onneksi tosiaan vain vuodeksi jäin siihen ihmettelemään toisen muuttumista eri ihmiseksi.
Tunnistan myöskin monessa viestissä mainitut energiavampyyri viittaukset. Ei pelkästään miesten kanssa ole ollut tällaista energian katoamista vaan myös joidenkin tiettyjen kavereiden ja sukulaisten. Jännä homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me muutettiin pari vuotta sitten ulkomaille. Mies meni pari kuukautta aiemmin ja ne pari kuukautta oli elämäni parasta aikaa, vaikka jouduin hoitamaan lapset yksin. Silloin tajusin, että olisi pitänyt ottaa ero eikä muuttaa ulkomaille, mutta en tietenkään voinut sanoa, että sori me ei tullakaan perässä. Lasten takia pidän perhettä kasassa, mies on hyvä isä ja puoliso. Mutta haaveilen eläkepäivistä yksin.
En jaksanut lukea koko ketjua, enkä tiedä onko tämä jo tullut esiin mutta: Kyllä tuo menee myös toiseen suuntaan; minä miehenä passivoidun kun vaimo on kotona. Jos vaimo on reissussa tai työssä, saan tosi paljon enemmän aikaa. Eli te naiset jotka näette kotona passiivisen sohvaperunamiehen, ehkä hänkin on passiivinen vain siksi että sinä olet kotona. Ja miehesikin huhkii menemään heti ku sinä lähdet! :D Näin ainakin meillä.
-Mies37
miesnakokulma kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, enkä tiedä onko tämä jo tullut esiin mutta: Kyllä tuo menee myös toiseen suuntaan; minä miehenä passivoidun kun vaimo on kotona. Jos vaimo on reissussa tai työssä, saan tosi paljon enemmän aikaa. Eli te naiset jotka näette kotona passiivisen sohvaperunamiehen, ehkä hänkin on passiivinen vain siksi että sinä olet kotona. Ja miehesikin huhkii menemään heti ku sinä lähdet! :D Näin ainakin meillä.
-Mies37
Ehkä näin varmaan joillakin. Meillä tuo ei päde. Minä lähden aamu viideltä töihin ja kotiin pääsen päivästä riippuen 16-18 välillä. Mies kotona koko päivän.
Jos hyvin käy, mies on päivän aikana tyhjännyt ja täyttänyt tiskikoneen.
Muut jää minulle; kaupassakäynti, ruuanlaitto, pyykit, siivoukset ja lasten asiat. Yleensä mies alkaa touhuamaan, kun pääsen kotiìn. Siis lähinnä pihalla. Sitten alkaa rutina, kuinka hankalaa kaikki on, kun kukaan ei auta, yksin pitää tehdä. Jos tähän kommentoin, että minä olen osuuteni tehnyt ja nyt lepään, mies sanoo, että tarkoittaa lähinnä lapsia (nuoria). Mutta miksi aina se tekeminen ja avuntarve tapahtuu aina silloin, kun minä tulen kotiin? Miksi ei aiemmin päivällä, varsinkin nuorten kesäloman aikana? Minulle tämä on merkki siitä, että mies haluaa minun osallistuvan töihinsä. Jos makoilen pedissä illalla, mies marssii edes takaisin, huokailee ja voivottelee. Ja lopulta lässähtää sohvalle, ettei hän yksin jaksa tehdä KAIKKIA.
Mies on joskus suoraankin sanonut, että hän on perheen ahkerin. Sillä, että minä olen ainoa, joka käy palkallisessa työssä, ei ole merkitystä. Teen kuulemma vain sen, mikä minua huvittaa ja on kivaa.
No, täytyy kyllä sanoa, että minua huvittaa käydä töissä, saan olla edes sen aikaa rauhassa mieheltä.
Luulen että tämä ei ole pelkästään "miesjuttu" vaan kyse on vaan siitä kumpi on ns. jyräävämpi osapuoli suhteessa.
Naispuolinen ystäväni seurustelee naisen kanssa ja siellä on sama tilanne vaikka suhteessa on kaksi naista. Ja tiedän myös yhden heteropariskunnan jossa nainen on tämä katujyrä ja mies tekee henkistä kuolemaa.
Näissä molemmissa tietämissäni suhteissa se toinen osapuoli on vain röyhkeämpi, ei-huomioivampi osapuoli joka ei häpeile elää omaa elämäänsä ja "ottaa omaansa", kävellä toisten rajojen yli, jne. Toisin sanoen itsekäs kusipää joka jatkaa yksin asumista vaikka asuisikin jonkun toisen kanssa.
Näissä tietämissäni tapauksissa yhdistyy se että pariskunnat ovat muuttaneet yhteen, mutta jollain näkymättömällä "valtatasolla" todellista yhteenmuuttoa ei ole tapahtunut vaan se kiltimpi kenties heikompi ja sopeutuvampi suhteen osapuoli on muuttanut katukyrän uuteen kämppään asumaan. Eli heikko osapuoli on ns. vieraana omassa kodissaan vaikka juridisesti olisi saman asunnon tasa-arvoinen asukas. Eihän sitä vieraana kehtaa puuhastella ja olla toisen kodissa miten lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama vika. Aivan täsmälleen. Jotenkin henki kulkee kun mies poissa.
Ja edelleen jotkut täällä kertoilee esimerkkejä siitä miten kurja kumppani heillä on.
Ikävä juttu, mutta ei kuulu tähän ketjuun mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän mietin erilleen muuttoa niiden päivien jälkeen, kun on saanut olla yksin. On se ikävää, kun parisuhde ja yhdessäasuminen kuluttavat energiaa, eivätkä tuo sitä. Onko kaikilla muillakin niin ja miksi sitä niin yleisesti halutaan asua yhdessä? Vai ollaanko me vähemmistössä, jotka tarvitsevat omaa rauhaa ja tilaa?
Ilmeisesti olemme vähemmistössä.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kaikki läheisriippuvaisia?
Emme, vaan omaa tilaa kaipaavia. Miten voi olla lähesriippuvainen, jos itsekseen saa eniten aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä yhdistelmä erityisherkkyyttä ja introverttiyttä vai jokin nepsyjuttu?
Olen laittanut introverttiyden piikkiin, mutta nyt kun mulla epäillään ADHDta, luulen, että sekin vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette parisuhteissa jos se on teille tuollaista tuskaa?!
Mistä lähtien ainoa parisuhteen malli on viettää koko vapaa-aika kotona keskenään? Tai edes asua yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää liittyy siihen, et kokoajan pitää tavallaan huomioida se toinen. Onhan yksinolo aivan eri juttu, kuin se että vieressä on kokoajan joku.
Mulla tämä meni niin pitkälle,että hommattiin meille pikkuinen mökki mihin pääsen pakoon aina kun mahis. En jaksa jatkuvaa lasten ja miehen läsnäoloa. Tukehdun.
Kuinkahan paljon tulisi yläpeukkua, jos joku mies täällä ilmoittaisi, ettei kestä eukkoa ja lapsia vaan piti hankkia kämppä johon pääsee niitä pakoon 😂
Ei tulisi yläpeukkua, mutta itse ymmärtäisin senkin.
Etenkin, jos samaa ongelmaa on myös muiden ihmisten kohdalla. Ei mun mies ole ongelma, vaan se, että kaipaan omaa tilaa paljon. Ihan sama juttu olisi edessä, jos asuisin vaikka ihan kämppiksen kanssa.
Minä saan aikaiseksi silloin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi aloittaa mitään juttua kun on olo että pitäisi olla kokoajan valmiudessa miestä varten ja ei voi uppoutua mihinkään luovaan tai keskittymistä vaativaan tekemiseen jos taustalla on jatkuvasti hiipivä stressi siitä että tulee keskeytetyksi.
Keskeytystä ei välttämättä tule, mutta stressi on jo kroonistunut sen suhteen. Kerran katsoin kellosta kuinka usein mies tulee keskeyttämään minut niin aika vaihteli viidestä minuutista 20 minuuttiin vaikka olin pyytänyt työrauhaa. Ei tee mieli aloittaa mitään kun ei saa rauhassa tehdä.
Joskus käy niinkin että mies päättää tulla paskalle kun olen suihkussa tai vaikka siivoan kylppäriä. Oven lukitseminen ei auta koska hän tulee rynkyttämään kahvaa ja huutaa jollei sillä sekunnilla pääse vessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette parisuhteissa jos se on teille tuollaista tuskaa?!
Mistä lähtien ainoa parisuhteen malli on viettää koko vapaa-aika kotona keskenään? Tai edes asua yhdessä?
Mäkään en tajua miten jotkut panikoituu jos ei joka sekuntia vietetä yhdessä? Sekin joku ketju jossa ehdottomasti eri huoneissa nukkuminen johtaa eroon oli ihan käsittämätön.
Siis mä nautin niin paljon, kun mies on viikonlopun pois! Edellisessä parisuhteessa mies matkusteli paljon, enkä ikävöinyt edes kun oli 2 viikkoa pois kotoa. Mikähän erakko mä olen..
Vierailija kirjoitti:
En voi aloittaa mitään juttua kun on olo että pitäisi olla kokoajan valmiudessa miestä varten ja ei voi uppoutua mihinkään luovaan tai keskittymistä vaativaan tekemiseen jos taustalla on jatkuvasti hiipivä stressi siitä että tulee keskeytetyksi.
Keskeytystä ei välttämättä tule, mutta stressi on jo kroonistunut sen suhteen. Kerran katsoin kellosta kuinka usein mies tulee keskeyttämään minut niin aika vaihteli viidestä minuutista 20 minuuttiin vaikka olin pyytänyt työrauhaa. Ei tee mieli aloittaa mitään kun ei saa rauhassa tehdä.
Joskus käy niinkin että mies päättää tulla paskalle kun olen suihkussa tai vaikka siivoan kylppäriä. Oven lukitseminen ei auta koska hän tulee rynkyttämään kahvaa ja huutaa jollei sillä sekunnilla pääse vessaan.
Järkyttävää. On aivan järkyttävää että toinen tulee kakalle jos joku on peseytymässä! Toivottavasti trollaat.
Jos et trollaa niin muuta erilleen.
Asumisen kalleus johtaa eroihin. Ihmiset tulevat hulluiksi kun omaa tilaa ja rauhaa ei ole tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä yhdistelmä erityisherkkyyttä ja introverttiyttä vai jokin nepsyjuttu?
Olen laittanut introverttiyden piikkiin, mutta nyt kun mulla epäillään ADHDta, luulen, että sekin vaikuttaa.
Minulla samat. Introvertti ja adhd sekä ääniyliherkkyys.
HUH, onneksi tajusit ottaa hatkat noin nopeasti moisesta "miehestä". Tuohan on sisältänyt henkistä ja seksuaalista väkivaltaa. Kaheli mies!