Lue keskustelun säännöt.
En saa aikaiseksi mitään kun mies on kotona
Jotenkin aina silloin energiat ihan nollissa, vaikea keskittyä mihinkään. Kun hän ei ole kotona saan tehokkaasti kotitöitä ja muita hoidettua. Jotenkin aloitekykyä, intoa ja energiaa on silloin. Mistä tämä voi johtua?
Kommentit (1007)
Mies oli koronassa, joten kävin harrastamassa yksin meidän yhteistä harrastusta. Olin yllättynyt, kuinka mukavaa se oli. Kaikki säätäminen ja turha suunsoitto oli poissa. Sain paljon aikaiseksi ja kaikki varusteet oli mukana.
Mies lisäksi estoitta kehuskelee kykyjään tässä harrastuksessa. Ei tarvinnut loputonta itsekehuakaan kuunnella :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut samaa kun olen ollut suhteissa. Jotakin siinä silloin on pielessä. Nyt jonkin aikaa sinkkuna ollessani on jotenkin rennompi olo. Olen mies.
Kyllä te naiset olette varsin omintakeisia sittiäisiä 🐜💛
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama juttu, mutta olen kyllä lievästi autistinen.
Mieheni on aivan uskomattoman ihana, huomioonottava, rakastava ja kaikin puolin varsinainen aarre mieheksi. Minä vaan en kykene toimimaan, jos joku on samassa tilassa. Kaikki muut ihmiset ovat siis samanlainen ongelma, ei vain mies. Tahdon olla yksin, kun puuhailen. Muutenkin tarvitsen paljon yksinoloa.
Olenkin ratkaissut ongelman siten, että jos mies on kotona, en vaan tee mitään. Luen tai roikun netissä. Jos mies tulee kotiin ennen kuin on aika ruveta laittamaan päivällistä, se kokkaa. Muuten minä. Jne. Tämä on toiminut hyvin, eikä mies ole ainakaan valittanut mitään.
Luin ketjua vähän lisää ja huomaan, että olen kyllä todella onnekas. Joo, olen uupunut ja toimintakyvytön jos mies on "liikaa" kotona, mutta selvästi kyse on vain minun neurologiastani, ei siitä että miehessä olisi jotain vikaa kuten selvästi monilla.
Mieheni on nimittäin ihan käsittämättömän joustava. Se ymmärtää, jos sanon että on pakko saada olla yksin ja menee sitten vaikka kavereidensa kanssa mökille. Eikä loukkaannu. Jos olen menossa lenkille, ja mies kysyy lähtisikö hän mukaan, hän ei loukkaannu, jos sanon, että mun täytyy nyt saada olla yksin.
Ja jos se puhuu jostain, mitä en jaksa kuunnella, voin vaan sanoa, että "en tahdo puhua tästä nyt, ollaan vaan hiljaa" ja se on ihan ok. Ja mieskin sanoo samoin minulle, jos sillä on jotain stressiä ja puhun jotain liian kielteistä, se sanoo että "puhutaan nyt vaan hyvistä asioista/ei puhuta tästä nyt".
Olen myös joskus kysynyt, haluaisiko mieskin joskus olla ihan yksin kotona, mutta ei se ole kuulemma sille tärkeää. Varmistin siis, että en "omi" kotia pelkästään itselleni.
Mutta huomaan, että olen varmaan onnistunut löytämään ainoan ihmisen, jonka kanssa pystyisin olemaan parisuhteessa. Kävi nimittäin tällä viikolla niin, että nousin, kuten aina, juomaan aamukahvit miehen kanssa, joka oli menossa töihin. Miehen lähdettyä tajusin että en sanonut sille sanaakaan koko sinä tuntina, mikä oltiin yhdessä hereillä. Eikä se ole millänsäkään. Kyllä minä jotain meinasin sanoa muttan en saanut kirjaimellisesti suutani auki. Ja mies vaan pussasi minua kuten aina ja lähti tyytyväisenä töihin, vaikka en jaksanut edes sanoa heippa vaan vilkutin vaan. Tietysti se on tottunut minuun, mutta silti.
Ja tosiaan tuollainen kultakimpale sitten silti kuormittaa minua. Masentavaa.
-sama-
Oma mieheni on myös minulle juuri sopiva. En tosin ole noin autistinen etten voi edes huomenta sanoa, mutta ymmärtää kyllä oman tilan tarpeeni. Se ei silti auta, koska tämä ei tosiaan koske vain miestä :D
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu! Mutta mietin myös sitä, että aiheuttaako myös minun läsnäoloni miehen passiivisuuden. Voi mennä molempiin suuntiin. Mies on kertonut että nauttii yksinolosta, ja sitä yksinoloa järjestetään aina molemmille.
Meillä aiheuttaa. Kun tulen parin päivän reissulta niin koti kiiltelee puhtauttaan kun mies ei ole tiennyt mitä muutakaan sitä tässä tekisi !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voisiko olla niin, että meidän pitäisi opettaa tyttärillemme, että älkää herranjumala muuttako yhteen kenenkään kanssa ainakaan ennen kuin voitte olla 100% vapaasti kotona koiran/kaverin/poika-tai tyttökaverin kanssa?"
Nääh. Ei villinä tyttönaissinkkuna ole mitään ongelmia olla pitkiäkin aikoja jossain muiden kanssa. Sain lapseni 20-vuotiaana, eikä minulla ollut tällaisia "oireita" ennen kuin siinä 30v jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä viestejä. Luulin olevani hullu. Mediassakin on perinteisesti annettu sellainen kuva, että nainen riippuu miehessä, ja mies haluaa pakoon kalastamaan/mancaveen/poikien reissulle.
:D Niinpä! :D
Tosiasiassa nainen haluaa ihan yhtä paljon omaa aikaa, mutta se ei ole kulttuurillisesti hyväksyttyä.
Ja syy miksi nainen ei pidä siitä että mies pakenee paikalta on se että nainenkaan ei sieltä pakenemaan pääse.
Mikä vanki joku on kotonaan? Itsenäinen nainen Suomessa? Ihan oikeasti nyt, meillä minä naisena olen se joka käyttää harrastuksiin todella paljon aikaa ja ei ole ongelma, eikä kukaan ole tähän päivään mennessä "kulttuurisesti epähyväksynyt" tai paheksunut. Kyllä otan silti aikaa miehellekin, me nyt tehdään asioita yhdessä ja erillään.
Mikä estää ottamasta sitä aikaa itsellenne muu kuin te itse?
Jättääkö äiti siis lapset yksin kotiin kun isä on kalareissulla ja äitikin nyt tästä lähtee rimpsalle, kun eihän sitä nyt kukaan estä???
No äiti ja isä varmaan normaalissa suhteessa hoitavat lapsia vuorollaan, siten että kumpikin saa omaa aikaa tarvittaessa? Mitä sinä miestä syytät jos itse sen kanssa haluat olla? Lastenkin hankkiminen on ihan oma valinta. Voi herran jestas, aivan kuin täällä olisi jotain kotiin teljettyjä orjia kaikki, jos se elämä sille tuntuu niin pitäisikö ihan itse tehdä jotain?
En minä ketään syytä, mistä moinen itku? Normaalissa tilanteessa, normaali ihminen, kuka? Et sinä ainakaan, koska normaalin määritelmään kuuluu se että kirjoittaa kauniisti toisille. Eli et ole sinäkään mikän puhumaan mistään normaalista mitään kun et itsekään sellainen ole :D
Jos sinulta puuttuu aivoista osa jolla kykenee ymmärtämään, ei se liene muiden syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on niin täynnä misandriaa, että asiaa on vaikea täysin edes käsittää.
Voi toki olla, että monet teistä, jotka mitä ilmeisimmin vihaatte miehiä, olisitte onnellisimpia yksinään tai toisen naisen kanssa... Tai sitten voi olla niin, että vain kuvittelette asian olevan niin.
https://www.psychologytoday.com/us/blog/high-octane-women/201109/meet-t…
Onnettomin yksittäinen ihmisryhmä esimerkiksi Yhdysvalloissa on 42-vuotias naimaton ja lapseton uranainen. Kummallisesti myös juuri naisilla on suhteellisesti huomattavasti enemmän mielialalääkkeiden käyttöä siten, että naisen ikääntyessä näiden lääkkeiden käyttö lisääntyy merkittävästi.
https://www.statista.com/statistics/1133598/antidepressants-usage-by-ag…
Mielialalääkkeitä käyttävät eniten juuri kouluttautuneet naiset.
https://www.upi.com/Health_News/2020/09/04/Antidepressant-use-rising-in…
Mene muualle jeesustelemaan. Ei se ole misandriaa, jos nainen puhuu omista ongelmistaan parisuhteessa. Tässäkin ketjussa suurin osa kommenteista painottaa juuri sitä, että rakastavat miestään. He vain haluavat oman tilansa, tilaa olla oma itsensä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on niin täynnä misandriaa, että asiaa on vaikea täysin edes käsittää.
Voi toki olla, että monet teistä, jotka mitä ilmeisimmin vihaatte miehiä, olisitte onnellisimpia yksinään tai toisen naisen kanssa... Tai sitten voi olla niin, että vain kuvittelette asian olevan niin.
https://www.psychologytoday.com/us/blog/high-octane-women/201109/meet-t…
Onnettomin yksittäinen ihmisryhmä esimerkiksi Yhdysvalloissa on 42-vuotias naimaton ja lapseton uranainen. Kummallisesti myös juuri naisilla on suhteellisesti huomattavasti enemmän mielialalääkkeiden käyttöä siten, että naisen ikääntyessä näiden lääkkeiden käyttö lisääntyy merkittävästi.
https://www.statista.com/statistics/1133598/antidepressants-usage-by-ag…
Mielialalääkkeitä käyttävät eniten juuri kouluttautuneet naiset.
https://www.upi.com/Health_News/2020/09/04/Antidepressant-use-rising-in…
Mene muualle jeesustelemaan. Ei se ole misandriaa, jos nainen puhuu omista ongelmistaan parisuhteessa. Tässäkin ketjussa suurin osa kommenteista painottaa juuri sitä, että rakastavat miestään. He vain haluavat oman tilansa, tilaa olla oma itsensä kotona.
Et millään olisi viitsinyt lainata tuota, kun juuri sain tuon höpötekstin ilmiannettua ja se poistu... Nyt se on taas tässä näkyvillä, kiitos sinun :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Mistähän johtuu? Tuntuu muutenkin, että menetän parhaat palani itsestäni parisuhteessa ollessani. Aloitekykyisestä, reippaasta ja itsevarmasta naisesta tulee väsynyt, aikaansaamaton ja epävarma vässykkä. Onko vika minussa vai tekevätkö miehet minusta tällaisia?
Eikö naiset yleensä valita, että miehille käy noin yhteenmuutettaessa? Onko kyse kuitenkin laajemmasta, sukupuoleen sitoutumattomasta ongelmasta?
Tunnistan itsessänikin tuon. Meillä auttaa, kun puuhailemme yhdessä, silloin tulee valmista.
Olisi hyvä, jos voisi ymmärtää ongelman juurisyy. Ehdotuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Mistähän johtuu? Tuntuu muutenkin, että menetän parhaat palani itsestäni parisuhteessa ollessani. Aloitekykyisestä, reippaasta ja itsevarmasta naisesta tulee väsynyt, aikaansaamaton ja epävarma vässykkä. Onko vika minussa vai tekevätkö miehet minusta tällaisia?
Eikö naiset yleensä valita, että miehille käy noin yhteenmuutettaessa? Onko kyse kuitenkin laajemmasta, sukupuoleen sitoutumattomasta ongelmasta?
Tunnistan itsessänikin tuon. Meillä auttaa, kun puuhailemme yhdessä, silloin tulee valmista.
Olisi hyvä, jos voisi ymmärtää ongelman juurisyy. Ehdotuksia?
Juurisyy kohdallani on se että haluan olla rauhassa ja aivan yksin. Ei siihen ole mitään sen kummempaa juurisyytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä ilmiö!
Mulla ollut sama kaikkien kolmen parisuhteeni aikana!
Siis mielelläni järjestelen ja suursiivoilen, yksinollessa käytän lähestulkoon samoja vaatteita ja yksiä astioita.
Heti kun puoliso on kotona pidemmän aikaa koko kämppä "räjähtää". Usein mies ihmettelee miksen voi siivota siinä sivussa kun katsotaan leffaa tai tehdään yhdessä ruokaa yms.
En keksi vastausta.
Nyt mies ollut etätöissä 2 vuotta. Kahteen vuoteen olen siivonnut kunnolla/järjestellyt/puuhannut Omia Juttuja n. 10 kertaa, kun normaalisti (yksin tein vastaavaa joka päivä!).
Nyt olen siinä pisteessä että toivoisin miehen olevan pois vähintään puoli vuotta että saan "paletin kasaan".
Mietin tosin voiko tuo liittyä siihen, että olen itse miellyttämisenhaluinen luonne. Jotenkin ehkä alitajuisesti ajattelen että miestä, kotia ja ydinperhettä varten pitää säilyttää sellainen illuusio, että kaikki vaimon puuhat ja kotityöt sujuvat vaivattomasti ja kuin itsestään eikä miehen tarvitse työstä rasittuneena enää alkaa huolehtimaan kodin töistä 🤔
En tiiä, ehkä ajan nyt takaa sellaista kodin "woke up like this" -ilmiötä.
Tunnistatteko?
Siis tämä viesti ilmiannettiin?
Miksi?
Mitä ihmettä noissa tutkimuksissa on, jota ei saa julkisesti mainita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on niin täynnä misandriaa, että asiaa on vaikea täysin edes käsittää.
Voi toki olla, että monet teistä, jotka mitä ilmeisimmin vihaatte miehiä, olisitte onnellisimpia yksinään tai toisen naisen kanssa... Tai sitten voi olla niin, että vain kuvittelette asian olevan niin.
https://www.psychologytoday.com/us/blog/high-octane-women/201109/meet-t…
Onnettomin yksittäinen ihmisryhmä esimerkiksi Yhdysvalloissa on 42-vuotias naimaton ja lapseton uranainen. Kummallisesti myös juuri naisilla on suhteellisesti huomattavasti enemmän mielialalääkkeiden käyttöä siten, että naisen ikääntyessä näiden lääkkeiden käyttö lisääntyy merkittävästi.
https://www.statista.com/statistics/1133598/antidepressants-usage-by-ag…
Mielialalääkkeitä käyttävät eniten juuri kouluttautuneet naiset.
https://www.upi.com/Health_News/2020/09/04/Antidepressant-use-rising-in…
Mene muualle jeesustelemaan. Ei se ole misandriaa, jos nainen puhuu omista ongelmistaan parisuhteessa. Tässäkin ketjussa suurin osa kommenteista painottaa juuri sitä, että rakastavat miestään. He vain haluavat oman tilansa, tilaa olla oma itsensä kotona.
Siis - joku teistä ilmiantoi tämän alkuperäisen viestin?
Mitä tässä on sellaista, jota ei saa mainita?
Kyseessä on puhdasta objektiivista dataa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on niin täynnä misandriaa, että asiaa on vaikea täysin edes käsittää.
Voi toki olla, että monet teistä, jotka mitä ilmeisimmin vihaatte miehiä, olisitte onnellisimpia yksinään tai toisen naisen kanssa... Tai sitten voi olla niin, että vain kuvittelette asian olevan niin.
https://www.psychologytoday.com/us/blog/high-octane-women/201109/meet-t…
Onnettomin yksittäinen ihmisryhmä esimerkiksi Yhdysvalloissa on 42-vuotias naimaton ja lapseton uranainen. Kummallisesti myös juuri naisilla on suhteellisesti huomattavasti enemmän mielialalääkkeiden käyttöä siten, että naisen ikääntyessä näiden lääkkeiden käyttö lisääntyy merkittävästi.
https://www.statista.com/statistics/1133598/antidepressants-usage-by-ag…
Mielialalääkkeitä käyttävät eniten juuri kouluttautuneet naiset.
https://www.upi.com/Health_News/2020/09/04/Antidepressant-use-rising-in…
Mene muualle jeesustelemaan. Ei se ole misandriaa, jos nainen puhuu omista ongelmistaan parisuhteessa. Tässäkin ketjussa suurin osa kommenteista painottaa juuri sitä, että rakastavat miestään. He vain haluavat oman tilansa, tilaa olla oma itsensä kotona.
Et millään olisi viitsinyt lainata tuota, kun juuri sain tuon höpötekstin ilmiannettua ja se poistu... Nyt se on taas tässä näkyvillä, kiitos sinun :/
"Höpotekstin"
Siis... Eikö täällä saa tutkimusdatasta puhua?
Meillä menee nusimiseksi koko aika kun olen bilettämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yllättävän yleistä. Yksi työkaveri sanoi, että mies sai viikon sairauslomaa eikä hän saa koko viikkona mitään suunniteltua tehtyä. Minä ja moni muu sanoi samaa, että niin käy meilläkin. Itse en ehtinyt tänään imuroida ennen miehen tuloa, joten se jää nyt tekemättä.
Mutta eikös tämä ole ihannetilanne, mies tulee kotiin juuri kun pitäisi imuroida. Sinä et kykene, joten mies tietenkin imuroi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies haluaa aina lähteä mukaan ihan sama minne olen menossa. On jotekin tosi vaikeaa sanoa että haluan mennä yksin. :/ Ei hänkään ikinä sano minulle että haluaa mennä yksin.
Varsinnkin kun menen luontoon, metsään rannalle, jne niin haluan olla siellä läsnä. Mies jotenkin estää tämän pelkällä olemassaolollaan. Hän osaa olla läsnä vain urheilun ja tv:n kanssa.
Niin samat fiilikset!
Minäkin olen suuri luonnonystävä ja haluan vuoden ympäri sääällä kuin säällä vain kulkea luonnossa hiljaa ja tarkkailla, mitä siellä juuri silloin on meneillään. Kun olen yksin vaikka merenrannalla, näen melkein aina jotain jännää, esim. arkoja eläimiä, lintuja tai spottaan jonkun harvinaisen kasvin.
Vuodesta toiseen, kun sanon että haluan tänään käydä vähän vaeltamassa paikassa X, mies ilmoittaa tulevansa mukaan. Joka kerta sanon, että ei tarvitse, viihdyn mainiosti yksin, mutta hän sanoo että joo joo, hän haluaa kyllä tulla.
Sitten siellä perillä hän marmattaa koko ajan eri asioista. Onpas kylmä, onpas liukasta, kylläpä tuulee, onpas sumuista, onpas kuuma, onpas hyttysiä, onpas hirvikärpäsiä, kohtahan voidaan jo lähteä, eikö meillä ole enempää eväitä, miksi tätä polkua ei ole tasoitettu, onko vielä pitkä matka jne. jne.
Vaelluksen aikana hän puhuu koko ajan minulle jonninjoutavista asioista, juuri niistä mitä haluaisin olla hetken ajattelematta. Oli se niin väärin kun se meidän remonttifirma ei lisännyt sitä toista urakkaa siihen samaan laskuun vaan plääplääplää... Ensi syksyn aikataulu on sitten tosi tiukka, ja meidän auton vuosihuolto lähestyy, voivoi kun merkkihuolto on niin kallis. Sitten kun päästään johonkin eväspaikkaan jossa on kaunis maisema, mies selaa siellä puhelintaan ja poimiskelee sieltä feedistä parhaita paloja minulle, jonka tekisi mieli heittää se koko puhelin jorpakkoon siinä kohtaa. Mitään eläimiä tai lintuja ei hänen kanssaan näe, koska meistä lähtee se jatkuva pälätys. Jos minä näenkin jotain, mies ei ikinä, koska hänellä kestää aina vähintään muutama sekunti nostaa pää puhelimesta.
Puhuttu on, mikään ei muutu. Ainoastaan loukkaantuminen on odotettavissa, kun yritän jälleen kerran selittää mitä oikeasti haluaisin.
Jotenkin niin traagista, kun mies luulee noiden "minun mieliksi" tehtyjen yhteisten retkien lähentävän meitä.
Parisuhteessa pitää uskaltaa sanoa myös tiukasti toiselle; "Ei, minä haluan mennä nyt yksin.", "Ei, tällä kertaa en halua ketään mukaan", "Aina, kun tulet mukaan, mariset vain koko ajan ja löydät asioita, jotka ovat huonosti." Mitä tahansa nyt haluaakaan sanoa toiselle.
Tämä on tervettä omien rajojensa asettamista. Ei lapsetkaan saa perseillä miten tahansa, joten miksi puolison perseilyä tai edes puoli-perseilyä pitäisi sietää? Siinäkään tapauksessa, että toisen ajatus siellä taustalla on hyvä. "Haluan, että tehdään yhdessä, mutta pilaan tunnelman" = joo ei, ei tässä ollut mitään mukavaa yhteistä tekemistä.
Minäkin voin vaikka leipoa teille kakun sillä periaattella, että se ilahduttaa, mutta teen sen ainesosista, joille olette allergisia ja jätän puoliraa'aksi ja sittne huokailen suureen ääneen, miten työlästä tämä oli :D Omasta mielestäni olen tehnyt hienon teon!
en tod herännyt tämän näköisenä kirjoitti:
Jännä ilmiö!
Mulla ollut sama kaikkien kolmen parisuhteeni aikana!
Siis mielelläni järjestelen ja suursiivoilen, yksinollessa käytän lähestulkoon samoja vaatteita ja yksiä astioita.
Heti kun puoliso on kotona pidemmän aikaa koko kämppä "räjähtää". Usein mies ihmettelee miksen voi siivota siinä sivussa kun katsotaan leffaa tai tehdään yhdessä ruokaa yms.
En keksi vastausta.
Nyt mies ollut etätöissä 2 vuotta. Kahteen vuoteen olen siivonnut kunnolla/järjestellyt/puuhannut Omia Juttuja n. 10 kertaa, kun normaalisti (yksin tein vastaavaa joka päivä!).Nyt olen siinä pisteessä että toivoisin miehen olevan pois vähintään puoli vuotta että saan "paletin kasaan".
Mietin tosin voiko tuo liittyä siihen, että olen itse miellyttämisenhaluinen luonne. Jotenkin ehkä alitajuisesti ajattelen että miestä, kotia ja ydinperhettä varten pitää säilyttää sellainen illuusio, että kaikki vaimon puuhat ja kotityöt sujuvat vaivattomasti ja kuin itsestään eikä miehen tarvitse työstä rasittuneena enää alkaa huolehtimaan kodin töistä 🤔
En tiiä, ehkä ajan nyt takaa sellaista kodin "woke up like this" -ilmiötä.
Tunnistatteko?
Ehkä osin on tuotakin.
Osin on varmaan sellaista "normaalia" kohteliaisuutta, ei viitsi imuroida tai kolistella, kun toinen.. Meillä esimerkiksi mies herää ensin ja katsoi tv:tä lähes äänettömällä. Vaikka ei minua haittaisi yhtään tv:n ääni, enkä siihen herää, mies tietää tämän. Silti joka aamu sama homma.
Yksi osa voi olla sitä, että minä en ainakaan saa aina niitä juttuja tehtyä yhdessä päivässä. Sitten tulee sellainen olo, että olen sotkenut koko meidän kodin ja on ikävä elää täällä. Vaikka se on vaan päivä. Ja toisaalta ärsyttää, jos toinen alkaa puuttumaan asiaan taikka yrittää auttaa.
Sitten on juuri se, että kun kerrankin ollaan yhdessä, ei tehdä ikäviä juttuja,kuten kotitöitä. Vaikka yhdessä ollaan vietetty jo se kaksi vuotta ja sekin enimmäkseen omilla puhelimilla.
Mä luulin, että kellään muulla ei ole samaa ongelmaa. Mä en halua siivota jos mies on kotona, jos siivoan niin mun pinna on koko ajan poksausherkkä. Kun leivon tai laitan ruokaa, en halua, että tulee katsomaan, ennenkuin on valmista.