Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?
Ihmiset elää parisuhteissa jossa vuosikausia arvostellaan, haukutaan ja kohdellaan tunnekylmästi plus että lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvaa riitelya. Silti pysytään yhdessä, muka lasten takia. Seuraavassa tapauksessa on samanmoinen lapsiperhe, mutta arki on tasapainoista ja hyvää. Sitten toinen tekee mokan ja käy vieraissa. Kerta heitosta erotaan. Miksi yhden kerran hairahdus nähdään kaikista pahimpana asiana mitä parisuhteessa voidaan tehdä? En puolustele asiaa, se on väärin mutta miksi se on pahempi asia kuin yllä mainittu jatkuva huonosti kohtelu, väkivalta tms. Liittyykö tämä jotenkin kontrollointiin joka menetettiin siinä kohtaa kun toinen hairahti vieraisiin?
Kommentit (697)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen aihe pitkästä aikaa palstalla. Mulla on vaikea traumatausta, olen tehnyt vuosien työn traumojen kanssa pitkässä terapiassa ja toipunut vuosien vaikeasta masennuksesta. Vuosi sitten tapasin nykyisen mieheni, meitä yhdistää moni asia ja olen todella onnellinen, suunnitellaan jopa häitä. Jos mies nyt kertoisi pettäneensä, menisi luottamus totaalisesti kaikkeen. Lapsuuden kaltoinkohtelun, henkisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan takia luottamuksen luominen on mulle lähtökohtaisesti todella hankalaa. Antaisin oikeasti mieluummin anteeksi vaikka turpaanvedon, mutta en pettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu, tavalla tai toisella. Joten ihmekös tuo että luottamus murenee ja lusikat menee jakoon.
Luottamukseen kuuluu mielestäni niin paljon muutakin..kuten luottamus siihen, että toinen on läsnä minua varten jos sitä tarvitsen, tai luottamus siihen, että toinen ottaa myös vastuunsa yhteisistä asioista, luottamus siihen, että toinen käyttäytyy kunnioittavasti itselle tärkeitä ihmisiä kohtaan ym. ym. Luottamuksen on voinut menettää monessa kohtaa. Mutta pettäminen on jotain suurempaa, jostain syystä. Ehkä se sit käy enemmän itsetunnon päälle?
Nuo kaikki asiat ovat sellaisia jossa normaalissa suhteessa puhutaan ja ne toimivat
Pettäjäksi paljastuva ihminen on joskus läheisriippuvainen hissukka joka piilottelee vaikeita tunteitaan ja ratkaisee oman pään sisäisiä juttuja pettämällä ja sitten tietenkin syyttämällä kumppaniaan teostaan.
Kumppani on ehkä luottanut häneen ja pyrkinyt ehkä jopa auttamaan häntä läheisriippuvuutensa osalta kannustamalla terapiaan. Jos lopputulos tästä on törkeä pettäminen ja salasuhteilu jnejne niin saattaahan se jopa muitakin ihmisiä joilla on empatiaa hieman ihmetyttää.
En tiedä näistä läheisriippuvaisista. Mutta ei aina kaikissa näennäisesti toimivissa suhteissa nuo luottamusasiat ole kunnossa. Ne voi olla just niitä, jotka pikku hiljaa alkavat kalvaa. Ja sitten siihen sopivaan väliin joku, joka hetkeksi antaa sen harhan, että välittää enemmän kuin se epähuomiossa itsekkäästi reagoiva puoliso. Seuraus on helppo.
Vierailija kirjoitti:
Yhden yön juttu ei ole paljon; Pettäminen on sitä, kun mies (tai nainen) viettää kuukausia toisen naisen kanssa ja kohtelee vaimoaan huonosti. Pettäminen ja valehtelu on inhottavaa. Vain pelkurit valehtelevat pettämisestä. Kun vietät vuosia rakentamalla kotia, perhettä, omistautuessasi toiselle ihmiselle, jota rakastat ja johon luotat, huijarin valheet tuhoavat kaiken. Suru on pahempaa kuin syöpä.
Onko ollut? Itse en ole varma, selviänkö siitä. Pettämiseen en kuitenkaan kuole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu, tavalla tai toisella. Joten ihmekös tuo että luottamus murenee ja lusikat menee jakoon.
Luottamukseen kuuluu mielestäni niin paljon muutakin..kuten luottamus siihen, että toinen on läsnä minua varten jos sitä tarvitsen, tai luottamus siihen, että toinen ottaa myös vastuunsa yhteisistä asioista, luottamus siihen, että toinen käyttäytyy kunnioittavasti itselle tärkeitä ihmisiä kohtaan ym. ym. Luottamuksen on voinut menettää monessa kohtaa. Mutta pettäminen on jotain suurempaa, jostain syystä. Ehkä se sit käy enemmän itsetunnon päälle?
Nuo kaikki asiat ovat sellaisia jossa normaalissa suhteessa puhutaan ja ne toimivat
Pettäjäksi paljastuva ihminen on joskus läheisriippuvainen hissukka joka piilottelee vaikeita tunteitaan ja ratkaisee oman pään sisäisiä juttuja pettämällä ja sitten tietenkin syyttämällä kumppaniaan teostaan.
Kumppani on ehkä luottanut häneen ja pyrkinyt ehkä jopa auttamaan häntä läheisriippuvuutensa osalta kannustamalla terapiaan. Jos lopputulos tästä on törkeä pettäminen ja salasuhteilu jnejne niin saattaahan se jopa muitakin ihmisiä joilla on empatiaa hieman ihmetyttää.
En tiedä näistä läheisriippuvaisista. Mutta ei aina kaikissa näennäisesti toimivissa suhteissa nuo luottamusasiat ole kunnossa. Ne voi olla just niitä, jotka pikku hiljaa alkavat kalvaa. Ja sitten siihen sopivaan väliin joku, joka hetkeksi antaa sen harhan, että välittää enemmän kuin se epähuomiossa itsekkäästi reagoiva puoliso. Seuraus on helppo.
Tuolle on termi: Uskottomuuden optinen harha.
Muistaakseni pitkän linjan ammattimaisen pariterapeutti Marianne Stolbown lanseraama tai jotain.
Tätä esiintyy välttelevän kiintymyssuhdetyylin omaavilla enemmän koska eivät osaa riittävästi kommunikoida kumppanilleen mitä tarvitsevat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Tunsin pariskunnan, jossa mies alkoi suhteeseen sihteerinsä kanssa. Perheessä jo isommat yhteiset lapset. Vaimo tietenkin suuttui ja lähti liitosta ovet paukkuen. Toivoi kyl mielessään, että mies ryömisi takaisin. Mies oli kuitenkin sen varran tossu, että alistui tilanteeseen ja pian olikin vauva tulossa uuden vaimon kanssa. Pian sitten itki vanhalle vaimolleen, että kunpa et olisi potkaisuut pihalle, se oli vain hairahdus ja ettei todellakaan olisi halunnut/jaksanut aloittaa uutta perhettä. Silloin tämä vaimokin jo katui. Ja antoi meille, nuorelle parille ohjeeksi, ettei koskaan pidä luovuttaa, edes pettämisen takia.
Säälittäviä tarinoita täällä.
En usko, et säälillä on tässä mitään sijaa. Tarina oikeasta elämästä, eli ihan vaan elämää. Kaikkien tarina ei ole semmonen puhdasoppinen ja siisti. Mut arvonsa kunkin elämällä kuitenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe pitkästä aikaa palstalla. Mulla on vaikea traumatausta, olen tehnyt vuosien työn traumojen kanssa pitkässä terapiassa ja toipunut vuosien vaikeasta masennuksesta. Vuosi sitten tapasin nykyisen mieheni, meitä yhdistää moni asia ja olen todella onnellinen, suunnitellaan jopa häitä. Jos mies nyt kertoisi pettäneensä, menisi luottamus totaalisesti kaikkeen. Lapsuuden kaltoinkohtelun, henkisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan takia luottamuksen luominen on mulle lähtökohtaisesti todella hankalaa. Antaisin oikeasti mieluummin anteeksi vaikka turpaanvedon, mutta en pettämistä.
Tämähän se on, kun olemme erilaisia, koemme asiat myös eri tavoin. Kohdallasi olisi todella surullista, jos sen joutuisit kokemaan..omalla kohdalla luulen, etten musertuisi. Tosin, jos mieheni kertoisi olevansa rakastunut toiseen ihmiseen ja sen takia jättää minut, vois seuraukset olla paljon ikävämmät. Hetken pettämisestä selviäisin helpommin. Mutta tämä on nyt bain spekulaatiota, koska kumpikaan ei ole toistaiseksi toteutunut.
Rn kuitenkaan ymmärrä sitä, kuin ihmiset saattavat edelleen haukkua esim. julkkiksia siitä, että heidän nykyinen parisuhteensa on alkanut ollessaan edellisen kanssa. Kun me emme tiedä, kuinka ja mitä on tapahtunut ja onko ne exät vielä katkeria jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu, tavalla tai toisella. Joten ihmekös tuo että luottamus murenee ja lusikat menee jakoon.
Luottamukseen kuuluu mielestäni niin paljon muutakin..kuten luottamus siihen, että toinen on läsnä minua varten jos sitä tarvitsen, tai luottamus siihen, että toinen ottaa myös vastuunsa yhteisistä asioista, luottamus siihen, että toinen käyttäytyy kunnioittavasti itselle tärkeitä ihmisiä kohtaan ym. ym. Luottamuksen on voinut menettää monessa kohtaa. Mutta pettäminen on jotain suurempaa, jostain syystä. Ehkä se sit käy enemmän itsetunnon päälle?
Nuo kaikki asiat ovat sellaisia jossa normaalissa suhteessa puhutaan ja ne toimivat
Pettäjäksi paljastuva ihminen on joskus läheisriippuvainen hissukka joka piilottelee vaikeita tunteitaan ja ratkaisee oman pään sisäisiä juttuja pettämällä ja sitten tietenkin syyttämällä kumppaniaan teostaan.
Kumppani on ehkä luottanut häneen ja pyrkinyt ehkä jopa auttamaan häntä läheisriippuvuutensa osalta kannustamalla terapiaan. Jos lopputulos tästä on törkeä pettäminen ja salasuhteilu jnejne niin saattaahan se jopa muitakin ihmisiä joilla on empatiaa hieman ihmetyttää.
En tiedä näistä läheisriippuvaisista. Mutta ei aina kaikissa näennäisesti toimivissa suhteissa nuo luottamusasiat ole kunnossa. Ne voi olla just niitä, jotka pikku hiljaa alkavat kalvaa. Ja sitten siihen sopivaan väliin joku, joka hetkeksi antaa sen harhan, että välittää enemmän kuin se epähuomiossa itsekkäästi reagoiva puoliso. Seuraus on helppo.
Tuolle on termi: Uskottomuuden optinen harha.
Muistaakseni pitkän linjan ammattimaisen pariterapeutti Marianne Stolbown lanseraama tai jotain.
Tätä esiintyy välttelevän kiintymyssuhdetyylin omaavilla enemmän koska eivät osaa riittävästi kommunikoida kumppanilleen mitä tarvitsevat
Eli se joka pettää, ei osaa kommunikoida? Onko se aina näin? Mariannen mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Tunsin pariskunnan, jossa mies alkoi suhteeseen sihteerinsä kanssa. Perheessä jo isommat yhteiset lapset. Vaimo tietenkin suuttui ja lähti liitosta ovet paukkuen. Toivoi kyl mielessään, että mies ryömisi takaisin. Mies oli kuitenkin sen varran tossu, että alistui tilanteeseen ja pian olikin vauva tulossa uuden vaimon kanssa. Pian sitten itki vanhalle vaimolleen, että kunpa et olisi potkaisuut pihalle, se oli vain hairahdus ja ettei todellakaan olisi halunnut/jaksanut aloittaa uutta perhettä. Silloin tämä vaimokin jo katui. Ja antoi meille, nuorelle parille ohjeeksi, ettei koskaan pidä luovuttaa, edes pettämisen takia.
Säälittäviä tarinoita täällä.
En usko, et säälillä on tässä mitään sijaa. Tarina oikeasta elämästä, eli ihan vaan elämää. Kaikkien tarina ei ole semmonen puhdasoppinen ja siisti. Mut arvonsa kunkin elämällä kuitenkin on.
Tarkoitin yleisesti tässä olevia pettämistä ylistäviä ja puolustelevia keksittyjä pettämistä tulevia naurettavia tarinoita. Kummasti ainakin omassa elämässä kaikki ovat eronneet petoksen tultua julki, eivätkä ole jääneet kynnysmatoiksi. Sitä on se oikea todellisuus, pettäjien harmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettämisen syynä on ettei kotona kumppania kiinnosta huolehtia seksuaalisten tarpeiden toteutumisesta. Ne miehet joille pettäminen ei ole iso juttu, niiden sukulinjat sammuivat jo historian alkuhämärässä. Naiselle taas pettäminen ei ole tutkimusten mukaan niin iso juttu kuin miehelle. Ehkä nainen pelkää menettävänsä ensisijaisesti miehen resurssit, kun monopoli seksin harjoittamiseen ei ole hänellä.
Vaimo puhuu toistuvasti, ettei jaksa seksiä parisuhteessa vaan janoaa kokeilla muita. Ikää molemmilla +45v, aviossa 20 vuotta ja meillä yhteisiä lapsia.
Onko tämän kertominen ääneen pettämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe pitkästä aikaa palstalla. Mulla on vaikea traumatausta, olen tehnyt vuosien työn traumojen kanssa pitkässä terapiassa ja toipunut vuosien vaikeasta masennuksesta. Vuosi sitten tapasin nykyisen mieheni, meitä yhdistää moni asia ja olen todella onnellinen, suunnitellaan jopa häitä. Jos mies nyt kertoisi pettäneensä, menisi luottamus totaalisesti kaikkeen. Lapsuuden kaltoinkohtelun, henkisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan takia luottamuksen luominen on mulle lähtökohtaisesti todella hankalaa. Antaisin oikeasti mieluummin anteeksi vaikka turpaanvedon, mutta en pettämistä.
Tämähän se on, kun olemme erilaisia, koemme asiat myös eri tavoin. Kohdallasi olisi todella surullista, jos sen joutuisit kokemaan..omalla kohdalla luulen, etten musertuisi. Tosin, jos mieheni kertoisi olevansa rakastunut toiseen ihmiseen ja sen takia jättää minut, vois seuraukset olla paljon ikävämmät. Hetken pettämisestä selviäisin helpommin. Mutta tämä on nyt bain spekulaatiota, koska kumpikaan ei ole toistaiseksi toteutunut.
Rn kuitenkaan ymmärrä sitä, kuin ihmiset saattavat edelleen haukkua esim. julkkiksia siitä, että heidän nykyinen parisuhteensa on alkanut ollessaan edellisen kanssa. Kun me emme tiedä, kuinka ja mitä on tapahtunut ja onko ne exät vielä katkeria jne.
Julkkisten haukkumisen osalta varmaan homma riippuu siitä tuoko julkkis suhdeasiansa julkisuuteen oma-aloitteisesti vai ei.
Yleensä voimakas ja täysin oikeutettu ja pitkä-aikainen negatiivinen reaktio syntyy yleisössä jos julkkis käyttäytyy äärimmäisen törkeästi eikä osoita minkäänlaista katumusta vaan päinvastoin uhoa ja uhriutumista. Negatiivinen reagointi yleensä vaimenee jos nämä suhdeasiat eivät ole julkkiksen käyttövoima työn tai muun elämän osalta. Vanha sananlasku kun sanoo että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Tunsin pariskunnan, jossa mies alkoi suhteeseen sihteerinsä kanssa. Perheessä jo isommat yhteiset lapset. Vaimo tietenkin suuttui ja lähti liitosta ovet paukkuen. Toivoi kyl mielessään, että mies ryömisi takaisin. Mies oli kuitenkin sen varran tossu, että alistui tilanteeseen ja pian olikin vauva tulossa uuden vaimon kanssa. Pian sitten itki vanhalle vaimolleen, että kunpa et olisi potkaisuut pihalle, se oli vain hairahdus ja ettei todellakaan olisi halunnut/jaksanut aloittaa uutta perhettä. Silloin tämä vaimokin jo katui. Ja antoi meille, nuorelle parille ohjeeksi, ettei koskaan pidä luovuttaa, edes pettämisen takia.
Säälittäviä tarinoita täällä.
En usko, et säälillä on tässä mitään sijaa. Tarina oikeasta elämästä, eli ihan vaan elämää. Kaikkien tarina ei ole semmonen puhdasoppinen ja siisti. Mut arvonsa kunkin elämällä kuitenkin on.
Pettäminen ja valehtelu ei ole arvokasta. Pettäminen ei ole positiivinen arvo elämässä. Se on julmaa ja sydämetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimo puhuu toistuvasti, ettei jaksa seksiä parisuhteessa vaan janoaa kokeilla muita. Ikää molemmilla +45v, aviossa 20 vuotta ja meillä yhteisiä lapsia.
Onko tämän kertominen ääneen pettämistä?
Ei ole, vaan keskustelemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo puhuu toistuvasti, ettei jaksa seksiä parisuhteessa vaan janoaa kokeilla muita. Ikää molemmilla +45v, aviossa 20 vuotta ja meillä yhteisiä lapsia.
Onko tämän kertominen ääneen pettämistä?
Ei ole, vaan keskustelemista.
Ja tuolloin on tehtävä valinta. Ja valinnassa kuuntele itseäsi. Jos vaimosi ei ole 20 vuoteen sanonut mitään tuollaista niin epäilen että kyseessä jo käynnissä olevan sivusuhteen peittely-yritys. Aika moni mies tekee samaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Tunsin pariskunnan, jossa mies alkoi suhteeseen sihteerinsä kanssa. Perheessä jo isommat yhteiset lapset. Vaimo tietenkin suuttui ja lähti liitosta ovet paukkuen. Toivoi kyl mielessään, että mies ryömisi takaisin. Mies oli kuitenkin sen varran tossu, että alistui tilanteeseen ja pian olikin vauva tulossa uuden vaimon kanssa. Pian sitten itki vanhalle vaimolleen, että kunpa et olisi potkaisuut pihalle, se oli vain hairahdus ja ettei todellakaan olisi halunnut/jaksanut aloittaa uutta perhettä. Silloin tämä vaimokin jo katui. Ja antoi meille, nuorelle parille ohjeeksi, ettei koskaan pidä luovuttaa, edes pettämisen takia.
Säälittäviä tarinoita täällä.
En usko, et säälillä on tässä mitään sijaa. Tarina oikeasta elämästä, eli ihan vaan elämää. Kaikkien tarina ei ole semmonen puhdasoppinen ja siisti. Mut arvonsa kunkin elämällä kuitenkin on.
Tarkoitin yleisesti tässä olevia pettämistä ylistäviä ja puolustelevia keksittyjä pettämistä tulevia naurettavia tarinoita. Kummasti ainakin omassa elämässä kaikki ovat eronneet petoksen tultua julki, eivätkä ole jääneet kynnysmatoiksi. Sitä on se oikea todellisuus, pettäjien harmiksi.
Jep, yksi tyyppi suoltaa nettiin näitä keksittyjä pettämistä tukevia tarinoita koko ajan. Ovat pitkään olleet samasta muotista ja kaikissa tyypin oma kirjoitustyyli. Joskus näkyy lipsumista kun tunteen vallassa kirjoittelee näitä sepitelmiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Tunsin pariskunnan, jossa mies alkoi suhteeseen sihteerinsä kanssa. Perheessä jo isommat yhteiset lapset. Vaimo tietenkin suuttui ja lähti liitosta ovet paukkuen. Toivoi kyl mielessään, että mies ryömisi takaisin. Mies oli kuitenkin sen varran tossu, että alistui tilanteeseen ja pian olikin vauva tulossa uuden vaimon kanssa. Pian sitten itki vanhalle vaimolleen, että kunpa et olisi potkaisuut pihalle, se oli vain hairahdus ja ettei todellakaan olisi halunnut/jaksanut aloittaa uutta perhettä. Silloin tämä vaimokin jo katui. Ja antoi meille, nuorelle parille ohjeeksi, ettei koskaan pidä luovuttaa, edes pettämisen takia.
Säälittäviä tarinoita täällä.
En usko, et säälillä on tässä mitään sijaa. Tarina oikeasta elämästä, eli ihan vaan elämää. Kaikkien tarina ei ole semmonen puhdasoppinen ja siisti. Mut arvonsa kunkin elämällä kuitenkin on.
Tarkoitin yleisesti tässä olevia pettämistä ylistäviä ja puolustelevia keksittyjä pettämistä tulevia naurettavia tarinoita. Kummasti ainakin omassa elämässä kaikki ovat eronneet petoksen tultua julki, eivätkä ole jääneet kynnysmatoiksi. Sitä on se oikea todellisuus, pettäjien harmiksi.
Anteeksi nyt vain, mutta et todellakaan voi tietää mitä edes sinulle läheisten ihmisten suhteissa tapahtuu. Eivät he kerro sinulle kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Tunsin pariskunnan, jossa mies alkoi suhteeseen sihteerinsä kanssa. Perheessä jo isommat yhteiset lapset. Vaimo tietenkin suuttui ja lähti liitosta ovet paukkuen. Toivoi kyl mielessään, että mies ryömisi takaisin. Mies oli kuitenkin sen varran tossu, että alistui tilanteeseen ja pian olikin vauva tulossa uuden vaimon kanssa. Pian sitten itki vanhalle vaimolleen, että kunpa et olisi potkaisuut pihalle, se oli vain hairahdus ja ettei todellakaan olisi halunnut/jaksanut aloittaa uutta perhettä. Silloin tämä vaimokin jo katui. Ja antoi meille, nuorelle parille ohjeeksi, ettei koskaan pidä luovuttaa, edes pettämisen takia.
Säälittäviä tarinoita täällä.
En usko, et säälillä on tässä mitään sijaa. Tarina oikeasta elämästä, eli ihan vaan elämää. Kaikkien tarina ei ole semmonen puhdasoppinen ja siisti. Mut arvonsa kunkin elämällä kuitenkin on.
Tarkoitin yleisesti tässä olevia pettämistä ylistäviä ja puolustelevia keksittyjä pettämistä tulevia naurettavia tarinoita. Kummasti ainakin omassa elämässä kaikki ovat eronneet petoksen tultua julki, eivätkä ole jääneet kynnysmatoiksi. Sitä on se oikea todellisuus, pettäjien harmiksi.
Anteeksi nyt vain, mutta et todellakaan voi tietää mitä edes sinulle läheisten ihmisten suhteissa tapahtuu. Eivät he kerro sinulle kaikkea.
Aika usein kertovat. Esittämäsi argumentti on peruskauraa pettäjiltä. Joskus kovimmat sarjapettäjät oikein rehentelevä sillä että he eivät ole kiinnostuneet edes vanhempiensa erosta. No, ei ihme että heistä tolla asenteella tulee sitten pettäjiä kun kyky olla suhteessa on nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Tunsin pariskunnan, jossa mies alkoi suhteeseen sihteerinsä kanssa. Perheessä jo isommat yhteiset lapset. Vaimo tietenkin suuttui ja lähti liitosta ovet paukkuen. Toivoi kyl mielessään, että mies ryömisi takaisin. Mies oli kuitenkin sen varran tossu, että alistui tilanteeseen ja pian olikin vauva tulossa uuden vaimon kanssa. Pian sitten itki vanhalle vaimolleen, että kunpa et olisi potkaisuut pihalle, se oli vain hairahdus ja ettei todellakaan olisi halunnut/jaksanut aloittaa uutta perhettä. Silloin tämä vaimokin jo katui. Ja antoi meille, nuorelle parille ohjeeksi, ettei koskaan pidä luovuttaa, edes pettämisen takia.
Säälittäviä tarinoita täällä.
En usko, et säälillä on tässä mitään sijaa. Tarina oikeasta elämästä, eli ihan vaan elämää. Kaikkien tarina ei ole semmonen puhdasoppinen ja siisti. Mut arvonsa kunkin elämällä kuitenkin on.
Tarkoitin yleisesti tässä olevia pettämistä ylistäviä ja puolustelevia keksittyjä pettämistä tulevia naurettavia tarinoita. Kummasti ainakin omassa elämässä kaikki ovat eronneet petoksen tultua julki, eivätkä ole jääneet kynnysmatoiksi. Sitä on se oikea todellisuus, pettäjien harmiksi.
Anteeksi nyt vain, mutta et todellakaan voi tietää mitä edes sinulle läheisten ihmisten suhteissa tapahtuu. Eivät he kerro sinulle kaikkea.
Aika usein kertovat. Esittämäsi argumentti on peruskauraa pettäjiltä. Joskus kovimmat sarjapettäjät oikein rehentelevä sillä että he eivät ole kiinnostuneet edes vanhempiensa erosta. No, ei ihme että heistä tolla asenteella tulee sitten pettäjiä kun kyky olla suhteessa on nolla.
Sulla on jumaluusharha jos kuvittelet että ihmiset kertovat sinulle kaiken parisuhteistaan :D :D Tuo ei ole tervettä kuvitella tuollaista.
Alue: Aihe vapaa
Mua oksettaa ihmiset jotka ensin tekevät noin ja vielä pitävät sitä täysin hyväksyttävänä ja oikeutettuna. Päälle vielä uhriutuvat kun muutkin ihmiset arvostelevat häntä tuollaisista teoista.