Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?
Ihmiset elää parisuhteissa jossa vuosikausia arvostellaan, haukutaan ja kohdellaan tunnekylmästi plus että lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvaa riitelya. Silti pysytään yhdessä, muka lasten takia. Seuraavassa tapauksessa on samanmoinen lapsiperhe, mutta arki on tasapainoista ja hyvää. Sitten toinen tekee mokan ja käy vieraissa. Kerta heitosta erotaan. Miksi yhden kerran hairahdus nähdään kaikista pahimpana asiana mitä parisuhteessa voidaan tehdä? En puolustele asiaa, se on väärin mutta miksi se on pahempi asia kuin yllä mainittu jatkuva huonosti kohtelu, väkivalta tms. Liittyykö tämä jotenkin kontrollointiin joka menetettiin siinä kohtaa kun toinen hairahti vieraisiin?
Kommentit (697)
Ei tuossa sitä tarkoitettu vaan sitä että pettäjät ja varsinkin sarjapettäjät jotka avoimesti liputtavat sen puolesta että pettäminen on oikein käyttävät tuota argumenttia tietoisesti väärin häivyttääkseen omaa häpeäänsä.
Jos otetaan väkivaltaiset ja/tai alkoholia/huumeongelmia sisältävät suhteet pois laskuista niin pettäminen ei ole perusteltavissa millään tavalla.
Tää et voi tietää toisten suhteesta-argumentti on ihan samaa osastoa kuin sen päivittely että ei saisi sanoa että ihmiset eroavat nykyään liian helposti. Tuossakin taustalla häpeä.
Miksi pettämistä tehneet ihmiset haluavat etteivät muut saisi sanoa mielipidettään pettäjistä?
Jos tietää tehneensä täysin oikein niin silloin tuollaiset kommentit ei hetkauta lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo puhuu toistuvasti, ettei jaksa seksiä parisuhteessa vaan janoaa kokeilla muita. Ikää molemmilla +45v, aviossa 20 vuotta ja meillä yhteisiä lapsia.
Onko tämän kertominen ääneen pettämistä?
Ei ole, vaan keskustelemista.
Ja tuolloin on tehtävä valinta. Ja valinnassa kuuntele itseäsi. Jos vaimosi ei ole 20 vuoteen sanonut mitään tuollaista niin epäilen että kyseessä jo käynnissä olevan sivusuhteen peittely-yritys. Aika moni mies tekee samaa
Viimeisen vuoden aikana on tähän suuntaan ollut hyvin varovaista vihjailua, mut nyt on suoraa puhetta aiheesta. En usko meneillään olevaan sivusuhteeseen, vaan pelkkään turhautumiseen/kyllästymiseen ja uusien kokemusten perään haikailuun. Ehkä neljänkympin kriisi?
Vaikeaa sanoa kumpi on pahempi: salasuhde josta ei tiedä, vai se että kuulee toisen haaveiden olevan muualla.
Lähde suhteesta. Tuo ei ole tervettä jos sitä ei ole aiemmln ollut. Ei kannata jäädä katsomaan tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Tunsin pariskunnan, jossa mies alkoi suhteeseen sihteerinsä kanssa. Perheessä jo isommat yhteiset lapset. Vaimo tietenkin suuttui ja lähti liitosta ovet paukkuen. Toivoi kyl mielessään, että mies ryömisi takaisin. Mies oli kuitenkin sen varran tossu, että alistui tilanteeseen ja pian olikin vauva tulossa uuden vaimon kanssa. Pian sitten itki vanhalle vaimolleen, että kunpa et olisi potkaisuut pihalle, se oli vain hairahdus ja ettei todellakaan olisi halunnut/jaksanut aloittaa uutta perhettä. Silloin tämä vaimokin jo katui. Ja antoi meille, nuorelle parille ohjeeksi, ettei koskaan pidä luovuttaa, edes pettämisen takia.
Säälittäviä tarinoita täällä.
En usko, et säälillä on tässä mitään sijaa. Tarina oikeasta elämästä, eli ihan vaan elämää. Kaikkien tarina ei ole semmonen puhdasoppinen ja siisti. Mut arvonsa kunkin elämällä kuitenkin on.
Tarkoitin yleisesti tässä olevia pettämistä ylistäviä ja puolustelevia keksittyjä pettämistä tulevia naurettavia tarinoita. Kummasti ainakin omassa elämässä kaikki ovat eronneet petoksen tultua julki, eivätkä ole jääneet kynnysmatoiksi. Sitä on se oikea todellisuus, pettäjien harmiksi.
Anteeksi nyt vain, mutta et todellakaan voi tietää mitä edes sinulle läheisten ihmisten suhteissa tapahtuu. Eivät he kerro sinulle kaikkea.
Aika usein kertovat. Esittämäsi argumentti on peruskauraa pettäjiltä. Joskus kovimmat sarjapettäjät oikein rehentelevä sillä että he eivät ole kiinnostuneet edes vanhempiensa erosta. No, ei ihme että heistä tolla asenteella tulee sitten pettäjiä kun kyky olla suhteessa on nolla.
Sulla on jumaluusharha jos kuvittelet että ihmiset kertovat sinulle kaiken parisuhteistaan :D :D Tuo ei ole tervettä kuvitella tuollaista.
Ihmiset eroavat vaan nykyään liian helposti. Syytetään suhdetta kun syy on itsessä. Pettäjillä terapia joskus vain pahentaa kyvyttömyyttä katsoa peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Tunsin pariskunnan, jossa mies alkoi suhteeseen sihteerinsä kanssa. Perheessä jo isommat yhteiset lapset. Vaimo tietenkin suuttui ja lähti liitosta ovet paukkuen. Toivoi kyl mielessään, että mies ryömisi takaisin. Mies oli kuitenkin sen varran tossu, että alistui tilanteeseen ja pian olikin vauva tulossa uuden vaimon kanssa. Pian sitten itki vanhalle vaimolleen, että kunpa et olisi potkaisuut pihalle, se oli vain hairahdus ja ettei todellakaan olisi halunnut/jaksanut aloittaa uutta perhettä. Silloin tämä vaimokin jo katui. Ja antoi meille, nuorelle parille ohjeeksi, ettei koskaan pidä luovuttaa, edes pettämisen takia.
Säälittäviä tarinoita täällä.
En usko, et säälillä on tässä mitään sijaa. Tarina oikeasta elämästä, eli ihan vaan elämää. Kaikkien tarina ei ole semmonen puhdasoppinen ja siisti. Mut arvonsa kunkin elämällä kuitenkin on.
Tarkoitin yleisesti tässä olevia pettämistä ylistäviä ja puolustelevia keksittyjä pettämistä tulevia naurettavia tarinoita. Kummasti ainakin omassa elämässä kaikki ovat eronneet petoksen tultua julki, eivätkä ole jääneet kynnysmatoiksi. Sitä on se oikea todellisuus, pettäjien harmiksi.
Anteeksi nyt vain, mutta et todellakaan voi tietää mitä edes sinulle läheisten ihmisten suhteissa tapahtuu. Eivät he kerro sinulle kaikkea.
Todellakin kertoo. Oletko tyhmä, pettäjä vai kumpaakin? En hyväksy pettämistä missään muodossa ja olen erittäin iloinen jokaisesta erosta, jonka syynä on pettäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Tunsin pariskunnan, jossa mies alkoi suhteeseen sihteerinsä kanssa. Perheessä jo isommat yhteiset lapset. Vaimo tietenkin suuttui ja lähti liitosta ovet paukkuen. Toivoi kyl mielessään, että mies ryömisi takaisin. Mies oli kuitenkin sen varran tossu, että alistui tilanteeseen ja pian olikin vauva tulossa uuden vaimon kanssa. Pian sitten itki vanhalle vaimolleen, että kunpa et olisi potkaisuut pihalle, se oli vain hairahdus ja ettei todellakaan olisi halunnut/jaksanut aloittaa uutta perhettä. Silloin tämä vaimokin jo katui. Ja antoi meille, nuorelle parille ohjeeksi, ettei koskaan pidä luovuttaa, edes pettämisen takia.
Säälittäviä tarinoita täällä.
En usko, et säälillä on tässä mitään sijaa. Tarina oikeasta elämästä, eli ihan vaan elämää. Kaikkien tarina ei ole semmonen puhdasoppinen ja siisti. Mut arvonsa kunkin elämällä kuitenkin on.
Tarkoitin yleisesti tässä olevia pettämistä ylistäviä ja puolustelevia keksittyjä pettämistä tulevia naurettavia tarinoita. Kummasti ainakin omassa elämässä kaikki ovat eronneet petoksen tultua julki, eivätkä ole jääneet kynnysmatoiksi. Sitä on se oikea todellisuus, pettäjien harmiksi.
Anteeksi nyt vain, mutta et todellakaan voi tietää mitä edes sinulle läheisten ihmisten suhteissa tapahtuu. Eivät he kerro sinulle kaikkea.
Aika usein kertovat. Esittämäsi argumentti on peruskauraa pettäjiltä. Joskus kovimmat sarjapettäjät oikein rehentelevä sillä että he eivät ole kiinnostuneet edes vanhempiensa erosta. No, ei ihme että heistä tolla asenteella tulee sitten pettäjiä kun kyky olla suhteessa on nolla.
Sulla on jumaluusharha jos kuvittelet että ihmiset kertovat sinulle kaiken parisuhteistaan :D :D Tuo ei ole tervettä kuvitella tuollaista.
Ihmiset eroavat vaan nykyään liian helposti. Syytetään suhdetta kun syy on itsessä. Pettäjillä terapia joskus vain pahentaa kyvyttömyyttä katsoa peiliin.
Jotkut sarjapettäjät vannovat ihan julksiuudessa kuinka aina ovat paranteen tapansa ja nyt onnistuvat suhteessaan ja mitä käy hieman myöhemmin, taas petetään, salamarakastutaan ja vannotaan että nyt se loppuelämän sielunkumppani on löytynyt, kestää jonkin aikaa ja taas uusi ero.
Kierre jatkuu ja syntyykin tarve lähteä syyttämään normeja ja parisuhdekulttuuria huonoksi, vaikka syy omiin parisuhteiden kaatumisiin on vain ja ainoastaan itsessä. Sen tunnustaminen on häpeästä johtuen vaan niin vaikeaa psyykelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustavanlaatuinen petos. Toisen altistaminen riskeille, kuten sukupuolitaudit. Raskauden riski. Luottamus mennyt ja tuskin palaa.
Lähinnä tragikoomisen huvittavaa olisi ajatella että ihminen joka on pettänyt useissa suhteissaan voisi vakavissaan väittää että hän haluaa pelastaa maailman rakastamalla. Sanoissa ja teoissa valtava ristiriita.
Se että pettää useissa suhteissaan kertoo siitä että henkilö on täysin kyvytön rakastamaan ketään kumppaniaan ja herää perusteltu epäilys että kykeneekö edes jälkikasvuaan rakastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Tunsin pariskunnan, jossa mies alkoi suhteeseen sihteerinsä kanssa. Perheessä jo isommat yhteiset lapset. Vaimo tietenkin suuttui ja lähti liitosta ovet paukkuen. Toivoi kyl mielessään, että mies ryömisi takaisin. Mies oli kuitenkin sen varran tossu, että alistui tilanteeseen ja pian olikin vauva tulossa uuden vaimon kanssa. Pian sitten itki vanhalle vaimolleen, että kunpa et olisi potkaisuut pihalle, se oli vain hairahdus ja ettei todellakaan olisi halunnut/jaksanut aloittaa uutta perhettä. Silloin tämä vaimokin jo katui. Ja antoi meille, nuorelle parille ohjeeksi, ettei koskaan pidä luovuttaa, edes pettämisen takia.
Säälittäviä tarinoita täällä.
En usko, et säälillä on tässä mitään sijaa. Tarina oikeasta elämästä, eli ihan vaan elämää. Kaikkien tarina ei ole semmonen puhdasoppinen ja siisti. Mut arvonsa kunkin elämällä kuitenkin on.
Tarkoitin yleisesti tässä olevia pettämistä ylistäviä ja puolustelevia keksittyjä pettämistä tulevia naurettavia tarinoita. Kummasti ainakin omassa elämässä kaikki ovat eronneet petoksen tultua julki, eivätkä ole jääneet kynnysmatoiksi. Sitä on se oikea todellisuus, pettäjien harmiksi.
Anteeksi nyt vain, mutta et todellakaan voi tietää mitä edes sinulle läheisten ihmisten suhteissa tapahtuu. Eivät he kerro sinulle kaikkea.
Aika usein kertovat. Esittämäsi argumentti on peruskauraa pettäjiltä. Joskus kovimmat sarjapettäjät oikein rehentelevä sillä että he eivät ole kiinnostuneet edes vanhempiensa erosta. No, ei ihme että heistä tolla asenteella tulee sitten pettäjiä kun kyky olla suhteessa on nolla.
Sulla on jumaluusharha jos kuvittelet että ihmiset kertovat sinulle kaiken parisuhteistaan :D :D Tuo ei ole tervettä kuvitella tuollaista.
Ihmiset eroavat vaan nykyään liian helposti. Syytetään suhdetta kun syy on itsessä. Pettäjillä terapia joskus vain pahentaa kyvyttömyyttä katsoa peiliin.
Jotkut sarjapettäjät vannovat ihan julksiuudessa kuinka aina ovat paranteen tapansa ja nyt onnistuvat suhteessaan ja mitä käy hieman myöhemmin, taas petetään, salamarakastutaan ja vannotaan että nyt se loppuelämän sielunkumppani on löytynyt, kestää jonkin aikaa ja taas uusi ero.
Kierre jatkuu ja syntyykin tarve lähteä syyttämään normeja ja parisuhdekulttuuria huonoksi, vaikka syy omiin parisuhteiden kaatumisiin on vain ja ainoastaan itsessä. Sen tunnustaminen on häpeästä johtuen vaan niin vaikeaa psyykelle.
Mä luulisin että tuosta kierteestä ihminen voi toipua vain katsomalla syvälle itseään peiliin, lopettamalla tekopyhyys sekä suostumalla pitkä-aikaiseen terapiaan ja tunnustamalla se itsessään oleva häpeän ja arvottomuuden kokemus mikä usein on lapsuuden perua.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei musta ole missään yhteiskunnan parisuhdenormirakenteissa. Ongelma on yksilöissä jotka eivät ole kelvollisia parisuhteisiin vaan lähtevät niihin epärehellisin perustein esimerkiksi läheisriippuuvudestaan johtuen.
Ollaan kyllä niin vaatimassa kaikkea mahdollista itselleen minä-minä hengessä mutta sitten kun muut ihmiset eivät taputakaan vieressä ja silittele päätä alkaa jäätävä uhriutuminen ja kitinä.
Ihmiset lähtevät parisuhteisiin yleensä toiveikkaina ja pää täynnä kauniita ajatuksia. Aika harva nuori ihminen on parisuhteeseen täysin "valmis", mutta ei siinä mitään epärehellistä ole. Se on eräänlainen hyppy tuntemattomaan, sillä ei kukaan voi edeltä tietää, millainen elämä tulee olemaan ja millainen puoliso lopulta on. Ihmiset tutustuvat toisiinsa ja yleensä kasvavat suhteissaan, yhdessä ja joskus eri tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei musta ole missään yhteiskunnan parisuhdenormirakenteissa. Ongelma on yksilöissä jotka eivät ole kelvollisia parisuhteisiin vaan lähtevät niihin epärehellisin perustein esimerkiksi läheisriippuuvudestaan johtuen.
Ollaan kyllä niin vaatimassa kaikkea mahdollista itselleen minä-minä hengessä mutta sitten kun muut ihmiset eivät taputakaan vieressä ja silittele päätä alkaa jäätävä uhriutuminen ja kitinä.
Ihmiset lähtevät parisuhteisiin yleensä toiveikkaina ja pää täynnä kauniita ajatuksia. Aika harva nuori ihminen on parisuhteeseen täysin "valmis", mutta ei siinä mitään epärehellistä ole. Se on eräänlainen hyppy tuntemattomaan, sillä ei kukaan voi edeltä tietää, millainen elämä tulee olemaan ja millainen puoliso lopulta on. Ihmiset tutustuvat toisiinsa ja yleensä kasvavat suhteissaan, yhdessä ja joskus eri tahtiin.
Juuri näin.
Mutta se kuka esimerkiksi ei tunnista läheisriippuvuuttaan ja hae siihen apua ajoissa sekä lisäksi ylimiellyttää ja piilottelee vaikeita tunteitaan kumppaniltaan ja päälle vielä pettää kumppaniaan syytellen kumppaniaan pettämisestään on suurelta osin epäonnistunut yksilö joka ei paljoa arvostusta ihmisenä ansaitse.
Tällaisen ei kannattaisi olla lainkaan parisuhteissa.
Toisten ihmisten käyttäminen hyödyksi omaan kasvuun on yksiselitteisesti rumaa ja epäkypsää touhua.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa sitä tarkoitettu vaan sitä että pettäjät ja varsinkin sarjapettäjät jotka avoimesti liputtavat sen puolesta että pettäminen on oikein käyttävät tuota argumenttia tietoisesti väärin häivyttääkseen omaa häpeäänsä.
Jos otetaan väkivaltaiset ja/tai alkoholia/huumeongelmia sisältävät suhteet pois laskuista niin pettäminen ei ole perusteltavissa millään tavalla.
Tää et voi tietää toisten suhteesta-argumentti on ihan samaa osastoa kuin sen päivittely että ei saisi sanoa että ihmiset eroavat nykyään liian helposti. Tuossakin taustalla häpeä.
Miksi pettämistä tehneet ihmiset haluavat etteivät muut saisi sanoa mielipidettään pettäjistä?
Jos tietää tehneensä täysin oikein niin silloin tuollaiset kommentit ei hetkauta lainkaan.
En minä tiedä mitään "pettämistä tehneiden ihmisten" mielipiteistä :D Se nyt vain on fakta asia että jos luulee tietävänsä toisten ihmisten parisuhteista kaiken, niin on väärässä, ja harhainen. Suhteissa on paljon sellaista mitä ei kerrota ympäristölle. Paitsi ehkä sinä kerrot kaiken muille mitä omassa suhteessasi tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Tunsin pariskunnan, jossa mies alkoi suhteeseen sihteerinsä kanssa. Perheessä jo isommat yhteiset lapset. Vaimo tietenkin suuttui ja lähti liitosta ovet paukkuen. Toivoi kyl mielessään, että mies ryömisi takaisin. Mies oli kuitenkin sen varran tossu, että alistui tilanteeseen ja pian olikin vauva tulossa uuden vaimon kanssa. Pian sitten itki vanhalle vaimolleen, että kunpa et olisi potkaisuut pihalle, se oli vain hairahdus ja ettei todellakaan olisi halunnut/jaksanut aloittaa uutta perhettä. Silloin tämä vaimokin jo katui. Ja antoi meille, nuorelle parille ohjeeksi, ettei koskaan pidä luovuttaa, edes pettämisen takia.
Säälittäviä tarinoita täällä.
En usko, et säälillä on tässä mitään sijaa. Tarina oikeasta elämästä, eli ihan vaan elämää. Kaikkien tarina ei ole semmonen puhdasoppinen ja siisti. Mut arvonsa kunkin elämällä kuitenkin on.
Tarkoitin yleisesti tässä olevia pettämistä ylistäviä ja puolustelevia keksittyjä pettämistä tulevia naurettavia tarinoita. Kummasti ainakin omassa elämässä kaikki ovat eronneet petoksen tultua julki, eivätkä ole jääneet kynnysmatoiksi. Sitä on se oikea todellisuus, pettäjien harmiksi.
Anteeksi nyt vain, mutta et todellakaan voi tietää mitä edes sinulle läheisten ihmisten suhteissa tapahtuu. Eivät he kerro sinulle kaikkea.
Todellakin kertoo. Oletko tyhmä, pettäjä vai kumpaakin? En hyväksy pettämistä missään muodossa ja olen erittäin iloinen jokaisesta erosta, jonka syynä on pettäminen.
No ei kerro, tämä on ihan fakta asia ;) Toisten haukkuminen kertoo enemmän itsestäsi kuin niistä keitä haukut ;)
Pettäminen aiheuttaa monta asiaa.
1. Koko luottamussuhde särkyy. Enää ei voi luottaa kumppaniin, että tämä välittää sinusta ,sinun tunteista eikä halua tehdä sinulle pahaa. Enää ei voi luottaa, että toinen ei petä, koska jos on pettänyt kerran pettää myös todennäköisesti uudelleen.
2. Oma omanarvon tunne särkyy. Tulee olo, ettei ole kumppanille tarpeeksi. Sitä alkaa kyseenalaistamaan omaa riittävyyttä toiselle ja kysymykset "olenko minä hyvä, kaunis ja riittävä" alkavat syömään omaa itsetuntoa.
3. Kumppania ei voi nähdä enää samassa valossa, kuin ennen ja se muuttaa koko parisuhteen. Ennen kumppani oli se luotettava henkilö jota rakasti, nyt se kumppani on kaikkea muuta kuin luotettava henkilö. Vaikka kuinka sitä yrittäisi, niin se kumppani ei enää tunnu yhtä rakkaalta ja rakastavalta, luotettavalta ja ihanalta. Nyt se kumppani on pahimmassa tapaukessa likainen.
4. Pettäminen aiheuttaa koko parisuhteen kyseenalaistamisen. Onko se ensimmäinen kerta kun pettää vai onko jo aikaisempiakin "hairahduksia". Mihinkään ei voi enää luottaa (sama kuin syy 1).
Tärkein kuitenkin lienee se, että pettämisestä tulee olo, ettei se kumppani oikeasti rakasta tai välitä sinusta, mikä on muuten ihan totta. Pettävä henkilö ei lainkaan ajattele sinun tunteita ja miten pahasti pettäminen tulee satuttamaa nsinua. Itsekäs ihminen ajattelee vain itseään noissa tapauksissa. Siksi pettäjän kanssa ei kannata ikinä jatkaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei musta ole missään yhteiskunnan parisuhdenormirakenteissa. Ongelma on yksilöissä jotka eivät ole kelvollisia parisuhteisiin vaan lähtevät niihin epärehellisin perustein esimerkiksi läheisriippuuvudestaan johtuen.
Ollaan kyllä niin vaatimassa kaikkea mahdollista itselleen minä-minä hengessä mutta sitten kun muut ihmiset eivät taputakaan vieressä ja silittele päätä alkaa jäätävä uhriutuminen ja kitinä.
Ihmiset lähtevät parisuhteisiin yleensä toiveikkaina ja pää täynnä kauniita ajatuksia. Aika harva nuori ihminen on parisuhteeseen täysin "valmis", mutta ei siinä mitään epärehellistä ole. Se on eräänlainen hyppy tuntemattomaan, sillä ei kukaan voi edeltä tietää, millainen elämä tulee olemaan ja millainen puoliso lopulta on. Ihmiset tutustuvat toisiinsa ja yleensä kasvavat suhteissaan, yhdessä ja joskus eri tahtiin.
Juuri näin.
Mutta se kuka esimerkiksi ei tunnista läheisriippuvuuttaan ja hae siihen apua ajoissa sekä lisäksi ylimiellyttää ja piilottelee vaikeita tunteitaan kumppaniltaan ja päälle vielä pettää kumppaniaan syytellen kumppaniaan pettämisestään on suurelta osin epäonnistunut yksilö joka ei paljoa arvostusta ihmisenä ansaitse.
Tällaisen ei kannattaisi olla lainkaan parisuhteissa.
Toisten ihmisten käyttäminen hyödyksi omaan kasvuun on yksiselitteisesti rumaa ja epäkypsää touhua.
Läheisriippuvainen on yleensä kyllä se joka jää petturin kanssa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa sitä tarkoitettu vaan sitä että pettäjät ja varsinkin sarjapettäjät jotka avoimesti liputtavat sen puolesta että pettäminen on oikein käyttävät tuota argumenttia tietoisesti väärin häivyttääkseen omaa häpeäänsä.
Jos otetaan väkivaltaiset ja/tai alkoholia/huumeongelmia sisältävät suhteet pois laskuista niin pettäminen ei ole perusteltavissa millään tavalla.
Tää et voi tietää toisten suhteesta-argumentti on ihan samaa osastoa kuin sen päivittely että ei saisi sanoa että ihmiset eroavat nykyään liian helposti. Tuossakin taustalla häpeä.
Miksi pettämistä tehneet ihmiset haluavat etteivät muut saisi sanoa mielipidettään pettäjistä?
Jos tietää tehneensä täysin oikein niin silloin tuollaiset kommentit ei hetkauta lainkaan.
En minä tiedä mitään "pettämistä tehneiden ihmisten" mielipiteistä :D Se nyt vain on fakta asia että jos luulee tietävänsä toisten ihmisten parisuhteista kaiken, niin on väärässä, ja harhainen. Suhteissa on paljon sellaista mitä ei kerrota ympäristölle. Paitsi ehkä sinä kerrot kaiken muille mitä omassa suhteessasi tapahtuu.
Pysytäänkö asiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei musta ole missään yhteiskunnan parisuhdenormirakenteissa. Ongelma on yksilöissä jotka eivät ole kelvollisia parisuhteisiin vaan lähtevät niihin epärehellisin perustein esimerkiksi läheisriippuuvudestaan johtuen.
Ollaan kyllä niin vaatimassa kaikkea mahdollista itselleen minä-minä hengessä mutta sitten kun muut ihmiset eivät taputakaan vieressä ja silittele päätä alkaa jäätävä uhriutuminen ja kitinä.
Ihmiset lähtevät parisuhteisiin yleensä toiveikkaina ja pää täynnä kauniita ajatuksia. Aika harva nuori ihminen on parisuhteeseen täysin "valmis", mutta ei siinä mitään epärehellistä ole. Se on eräänlainen hyppy tuntemattomaan, sillä ei kukaan voi edeltä tietää, millainen elämä tulee olemaan ja millainen puoliso lopulta on. Ihmiset tutustuvat toisiinsa ja yleensä kasvavat suhteissaan, yhdessä ja joskus eri tahtiin.
Juuri näin.
Mutta se kuka esimerkiksi ei tunnista läheisriippuvuuttaan ja hae siihen apua ajoissa sekä lisäksi ylimiellyttää ja piilottelee vaikeita tunteitaan kumppaniltaan ja päälle vielä pettää kumppaniaan syytellen kumppaniaan pettämisestään on suurelta osin epäonnistunut yksilö joka ei paljoa arvostusta ihmisenä ansaitse.
Tällaisen ei kannattaisi olla lainkaan parisuhteissa.
Toisten ihmisten käyttäminen hyödyksi omaan kasvuun on yksiselitteisesti rumaa ja epäkypsää touhua.
Läheisriippuvainen on yleensä kyllä se joka jää petturin kanssa yhteen.
Jep. Näin se on. Läheisriippuvaisuudet antavat uudellene ja uudelleen anteeksi pettäjille toivoen, että jos he vain rakastavat ja tekevät enemmän näille pettäjille, niin kyllä ne pettäjät joskust lopettavat pettämisen.
Mutta niin ei sitten kuitenkaan koskaan tapahdu, vaan pettäjä pettää uudelleen, koska läheisriippuvainen antaa aina anteeksi - paitsi silloin, kun hän ymmärtää ongelmansa ja uskaltaa vihdoin ja viimein erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei musta ole missään yhteiskunnan parisuhdenormirakenteissa. Ongelma on yksilöissä jotka eivät ole kelvollisia parisuhteisiin vaan lähtevät niihin epärehellisin perustein esimerkiksi läheisriippuuvudestaan johtuen.
Ollaan kyllä niin vaatimassa kaikkea mahdollista itselleen minä-minä hengessä mutta sitten kun muut ihmiset eivät taputakaan vieressä ja silittele päätä alkaa jäätävä uhriutuminen ja kitinä.
Ihmiset lähtevät parisuhteisiin yleensä toiveikkaina ja pää täynnä kauniita ajatuksia. Aika harva nuori ihminen on parisuhteeseen täysin "valmis", mutta ei siinä mitään epärehellistä ole. Se on eräänlainen hyppy tuntemattomaan, sillä ei kukaan voi edeltä tietää, millainen elämä tulee olemaan ja millainen puoliso lopulta on. Ihmiset tutustuvat toisiinsa ja yleensä kasvavat suhteissaan, yhdessä ja joskus eri tahtiin.
Juuri näin.
Mutta se kuka esimerkiksi ei tunnista läheisriippuvuuttaan ja hae siihen apua ajoissa sekä lisäksi ylimiellyttää ja piilottelee vaikeita tunteitaan kumppaniltaan ja päälle vielä pettää kumppaniaan syytellen kumppaniaan pettämisestään on suurelta osin epäonnistunut yksilö joka ei paljoa arvostusta ihmisenä ansaitse.
Tällaisen ei kannattaisi olla lainkaan parisuhteissa.
Toisten ihmisten käyttäminen hyödyksi omaan kasvuun on yksiselitteisesti rumaa ja epäkypsää touhua.
Läheisriippuvainen on yleensä kyllä se joka jää petturin kanssa yhteen.
Läheisriippuvainen sarjapettäjä on se pahin tapaus. Et pysty tunnistamaan sitä kovinkaan hyvin ennenkuin on turhan myöhäistä. Elät luottavaisena vaikka läheisriippuvainen hautoo asioita päässään eikä kerro edes kysyttäessä mitään.
Vähän sama kuin ilminarsistin tunnistaa kyllä mutta piilonarsisti joka usein tuhoisampi tapaus on vaikea tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei musta ole missään yhteiskunnan parisuhdenormirakenteissa. Ongelma on yksilöissä jotka eivät ole kelvollisia parisuhteisiin vaan lähtevät niihin epärehellisin perustein esimerkiksi läheisriippuuvudestaan johtuen.
Ollaan kyllä niin vaatimassa kaikkea mahdollista itselleen minä-minä hengessä mutta sitten kun muut ihmiset eivät taputakaan vieressä ja silittele päätä alkaa jäätävä uhriutuminen ja kitinä.
Ihmiset lähtevät parisuhteisiin yleensä toiveikkaina ja pää täynnä kauniita ajatuksia. Aika harva nuori ihminen on parisuhteeseen täysin "valmis", mutta ei siinä mitään epärehellistä ole. Se on eräänlainen hyppy tuntemattomaan, sillä ei kukaan voi edeltä tietää, millainen elämä tulee olemaan ja millainen puoliso lopulta on. Ihmiset tutustuvat toisiinsa ja yleensä kasvavat suhteissaan, yhdessä ja joskus eri tahtiin.
Juuri näin.
Mutta se kuka esimerkiksi ei tunnista läheisriippuvuuttaan ja hae siihen apua ajoissa sekä lisäksi ylimiellyttää ja piilottelee vaikeita tunteitaan kumppaniltaan ja päälle vielä pettää kumppaniaan syytellen kumppaniaan pettämisestään on suurelta osin epäonnistunut yksilö joka ei paljoa arvostusta ihmisenä ansaitse.
Tällaisen ei kannattaisi olla lainkaan parisuhteissa.
Toisten ihmisten käyttäminen hyödyksi omaan kasvuun on yksiselitteisesti rumaa ja epäkypsää touhua.
Läheisriippuvainen on yleensä kyllä se joka jää petturin kanssa yhteen.
Jep. Näin se on. Läheisriippuvaisuudet antavat uudellene ja uudelleen anteeksi pettäjille toivoen, että jos he vain rakastavat ja tekevät enemmän näille pettäjille, niin kyllä ne pettäjät joskust lopettavat pettämisen.
Mutta niin ei sitten kuitenkaan koskaan tapahdu, vaan pettäjä pettää uudelleen, koska läheisriippuvainen antaa aina anteeksi - paitsi silloin, kun hän ymmärtää ongelmansa ja uskaltaa vihdoin ja viimein erota.
Ja siksi pettämisestä pitää puhua ääneen ja korostaa sitä että eroaminen pettäjästä tervettä itsesuojelua sekä rajojen pitämistä eikä todellakaan epäonnistumista. Pettämisen hyssyttely pettäjän puolelta on vallankäytön muoto suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei musta ole missään yhteiskunnan parisuhdenormirakenteissa. Ongelma on yksilöissä jotka eivät ole kelvollisia parisuhteisiin vaan lähtevät niihin epärehellisin perustein esimerkiksi läheisriippuuvudestaan johtuen.
Ollaan kyllä niin vaatimassa kaikkea mahdollista itselleen minä-minä hengessä mutta sitten kun muut ihmiset eivät taputakaan vieressä ja silittele päätä alkaa jäätävä uhriutuminen ja kitinä.
Ihmiset lähtevät parisuhteisiin yleensä toiveikkaina ja pää täynnä kauniita ajatuksia. Aika harva nuori ihminen on parisuhteeseen täysin "valmis", mutta ei siinä mitään epärehellistä ole. Se on eräänlainen hyppy tuntemattomaan, sillä ei kukaan voi edeltä tietää, millainen elämä tulee olemaan ja millainen puoliso lopulta on. Ihmiset tutustuvat toisiinsa ja yleensä kasvavat suhteissaan, yhdessä ja joskus eri tahtiin.
Juuri näin.
Mutta se kuka esimerkiksi ei tunnista läheisriippuvuuttaan ja hae siihen apua ajoissa sekä lisäksi ylimiellyttää ja piilottelee vaikeita tunteitaan kumppaniltaan ja päälle vielä pettää kumppaniaan syytellen kumppaniaan pettämisestään on suurelta osin epäonnistunut yksilö joka ei paljoa arvostusta ihmisenä ansaitse.
Tällaisen ei kannattaisi olla lainkaan parisuhteissa.
Toisten ihmisten käyttäminen hyödyksi omaan kasvuun on yksiselitteisesti rumaa ja epäkypsää touhua.
Läheisriippuvainen on yleensä kyllä se joka jää petturin kanssa yhteen.
Läheisriippuvainen sarjapettäjä on se pahin tapaus. Et pysty tunnistamaan sitä kovinkaan hyvin ennenkuin on turhan myöhäistä. Elät luottavaisena vaikka läheisriippuvainen hautoo asioita päässään eikä kerro edes kysyttäessä mitään.
Vähän sama kuin ilminarsistin tunnistaa kyllä mutta piilonarsisti joka usein tuhoisampi tapaus on vaikea tunnistaa.
Et taida oikein tietää millainen henkilö on läheisriippuvainen. Se ei välttämättä tarkoita henkilöä, joka pettää paljon tai hyppii suhteesta toiseen.
Oletan, että luulet läheisriippuvan tarkoittavan henkilöä joka ei osaa olla yksin. Tämä ei kuitenkaan ole totta. -eri
Alue: Aihe vapaa
Viimeisen vuoden aikana on tähän suuntaan ollut hyvin varovaista vihjailua, mut nyt on suoraa puhetta aiheesta. En usko meneillään olevaan sivusuhteeseen, vaan pelkkään turhautumiseen/kyllästymiseen ja uusien kokemusten perään haikailuun. Ehkä neljänkympin kriisi?
Vaikeaa sanoa kumpi on pahempi: salasuhde josta ei tiedä, vai se että kuulee toisen haaveiden olevan muualla.