Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?
Ihmiset elää parisuhteissa jossa vuosikausia arvostellaan, haukutaan ja kohdellaan tunnekylmästi plus että lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvaa riitelya. Silti pysytään yhdessä, muka lasten takia. Seuraavassa tapauksessa on samanmoinen lapsiperhe, mutta arki on tasapainoista ja hyvää. Sitten toinen tekee mokan ja käy vieraissa. Kerta heitosta erotaan. Miksi yhden kerran hairahdus nähdään kaikista pahimpana asiana mitä parisuhteessa voidaan tehdä? En puolustele asiaa, se on väärin mutta miksi se on pahempi asia kuin yllä mainittu jatkuva huonosti kohtelu, väkivalta tms. Liittyykö tämä jotenkin kontrollointiin joka menetettiin siinä kohtaa kun toinen hairahti vieraisiin?
Kommentit (697)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on jos jotkut sanovat että liian helposti erotaan? Eikö sen voi vaan ohittaa?
eikö sen voi vaan ohittaa jos joku ihmettelee miksi just toisessa sängyssä käyminen on se pahin parisuhdeloukkaus? Mitä väliä sillä on jos joku on sitä mieltä, ettei pettäminen oo niin iso juttu?
Se on vaan outoa että vastausta tuohon kysymykseen että mitä väliä sillä on jos joku sanoo että liian helposti erotaan ei vaan tule. Miksi?
Noh, vastataanpa. Se että sukulaiset tuomitsee ja jauhaa selän takana, harmittaa. Se, että jätetyn kumppanin vanhemmat jauhaa tuota samaa myös yhteisille lapsille, harmittaa. Se, että osa kavereista valitsee puolensa ja näyttää sen esim yhteydenpidollaan, harmittaa. Se että jotkut lasten kavereiden vanhemmista ottaa asiaan kantaa lastensa kuullen, jotka sitten toistaa näitä mun lapsilleni, harmittaa. Se että jos en tahdo, että lapseni kuulevat ympäriltään viestiä siitä kuinka äiti lähti kun naisille tulee se vapauden kaipuu ja liian nuorena alkoi seurustella ja sitten jätti niin hyvän miehen ja jaada jaada. Oikein viitsi puolustautuakaan kun en halua alkaa edesmenneestä suhteestani tekemään tiliä, oikein kenellekään.
Kerrotko sinä puolestaan miksi sinua harmittaa se jos joku jossain on sitä mieltä, ettei se uskottomuus niin iso juttu ole, etteikö joku muu juttu olisi pahempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista että koet noin. Sellaista elämä nyt vain on. Pitää olla itsetuntoa kohdata elämän valintojen seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta tuokin. Itse ulkoistan itseni näistä mutta yleisempänä ilmiönä sosiologisesta ja yksilötason ilmiönä psykososiaalisesta näkökulmasta aihe on kiinnostava joista mulle tulee mieleen allaolevia juttuja.
Mikä saa ihmisen pettämään ja mitkä ympäristötekijät saavat pettäjän jossain tilanteissa puolustamaan omaa ja samankaltaisesti käyttäytyvien näkemystä jopa poleemisen raivokkaasti?
Miksi pettäjä hakee ympäristönsä hyväksyntää teoilleen ja ajatusmaailmalleen jopa epätavallisen voimakkaasti?
Mikä tarve häntä ajaa siihen?
On sulla kyllä niin osoittelevat kysymykset, että et kyllä taifa ihan olla onnistunut itsesti "ulkoistamisesta" :D ;)
Ovat sellaisia kysymyksiä johon harva pettäjä ja erityisesti sarjapettäjä pystyy julkisesti ja rehellisesti vastaamaan? ;D
Ei vaan todella nolo ja kömpelö yritys naamioida oma ymmärtämättömyys ja typeryys johonkin muuhun :D XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on jos jotkut sanovat että liian helposti erotaan? Eikö sen voi vaan ohittaa?
eikö sen voi vaan ohittaa jos joku ihmettelee miksi just toisessa sängyssä käyminen on se pahin parisuhdeloukkaus? Mitä väliä sillä on jos joku on sitä mieltä, ettei pettäminen oo niin iso juttu?
Se on vaan outoa että vastausta tuohon kysymykseen että mitä väliä sillä on jos joku sanoo että liian helposti erotaan ei vaan tule. Miksi?
Noh, vastataanpa. Se että sukulaiset tuomitsee ja jauhaa selän takana, harmittaa. Se, että jätetyn kumppanin vanhemmat jauhaa tuota samaa myös yhteisille lapsille, harmittaa. Se, että osa kavereista valitsee puolensa ja näyttää sen esim yhteydenpidollaan, harmittaa. Se että jotkut lasten kavereiden vanhemmista ottaa asiaan kantaa lastensa kuullen, jotka sitten toistaa näitä mun lapsilleni, harmittaa. Se että jos en tahdo, että lapseni kuulevat ympäriltään viestiä siitä kuinka äiti lähti kun naisille tulee se vapauden kaipuu ja liian nuorena alkoi seurustella ja sitten jätti niin hyvän miehen ja jaada jaada. Oikein viitsi puolustautuakaan kun en halua alkaa edesmenneestä suhteestani tekemään tiliä, oikein kenellekään.
Kerrotko sinä puolestaan miksi sinua harmittaa se jos joku jossain on sitä mieltä, ettei se uskottomuus niin iso juttu ole, etteikö joku muu juttu olisi pahempi?
Ei minua harmita mikään mutta tunnen myötäiloa kuullessani tapauksista jossa törkeästi käyttäytynyt sarjapettäjä tulee jätetyksi vaikka torvet soiden lähti sielunkumppaninsa matkaan.
Ongelma ei musta ole missään yhteiskunnan parisuhdenormirakenteissa. Ongelma on yksilöissä jotka eivät ole kelvollisia parisuhteisiin vaan lähtevät niihin epärehellisin perustein esimerkiksi läheisriippuuvudestaan johtuen.
Ollaan kyllä niin vaatimassa kaikkea mahdollista itselleen minä-minä hengessä mutta sitten kun muut ihmiset eivät taputakaan vieressä ja silittele päätä alkaa jäätävä uhriutuminen ja kitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmillista että koet noin. Sellaista elämä nyt vain on. Pitää olla itsetuntoa kohdata elämän valintojen seuraukset.
sulta on nyt todella väsynyttä provoilua. Veikkaan, että sulla on tuolla joku kommentti, jonka toivot jonkun tietyn henkilön lukevan ja siksi pitää koettaa väkisin pitää ketju elossa. Melko passiivisaggressivinen tapa tuoda omaa mielipidettä esille jos näin. Kirjoittaisit vaikka kirjeen mieluummin, se menee varmemmin perille.
Mitä provoilua näet ketjussa? Selvennätkö hieman asiaa.
Minua ei kiinnostele joidenkin random-tyyppien asiat millään tavalla vaan katson asioita sosiologisesta kulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä provoilua näet ketjussa? Selvennätkö hieman asiaa.
Minua ei kiinnostele joidenkin random-tyyppien asiat millään tavalla vaan katson asioita sosiologisesta kulmasta.
Et katso, vaan trollikulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on tylsää jankkaamlsta.
Mielummin jään odottamaan jotain seuraavaa julkkisten pettämissekoilukohua niin tulee varmasti palstallakin kuhinaa ja kommentteja tämänkin ketjun aiheesta ja pääsee laajemmin näkemään mitä mieltä ihmiset oikeasti ovat ilman turhaa sievistelyä.
Hyvä kysymys. Isovanhemmillani oli läheisyyttä ja rakkautta melkein 90-vuotiaiksi asti vaarini kuolemaan asti, olivat naimisissa lähes 70 vuotta. Vaari kuoli mummoni pitäessä häntä kädestä. Mummolleni järjestettiin oma sänky sairaalaan viereiseen sänkyyn, koska ei suostunut poistumaan hetkeksikään.
Mummo puhuu vaarista aina kauniisti ja kaivaten, käy joka viikko haudalla ja uskoo, että he vielä tapaavat. Kerran vaarin kuoleman jälkeen mummoni kertoi, että vaarilla oli ollut hetken suhde työkaveriinsa kun lapset olivat olleet pieniä.
En puollustele pettämistä, mutta en oikein osaa ajatella, että tuo lyhyt suhde olisi mitätöinyt heidän rakkauden ja avioliiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaapa kysymykseen ;)
Heti kun kysyt kysymyksen sillä tavalla että se ei ole trollaava.
Vierailija kirjoitti:
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu, tavalla tai toisella. Joten ihmekös tuo että luottamus murenee ja lusikat menee jakoon.
Luottamukseen kuuluu mielestäni niin paljon muutakin..kuten luottamus siihen, että toinen on läsnä minua varten jos sitä tarvitsen, tai luottamus siihen, että toinen ottaa myös vastuunsa yhteisistä asioista, luottamus siihen, että toinen käyttäytyy kunnioittavasti itselle tärkeitä ihmisiä kohtaan ym. ym. Luottamuksen on voinut menettää monessa kohtaa. Mutta pettäminen on jotain suurempaa, jostain syystä. Ehkä se sit käy enemmän itsetunnon päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Isovanhemmillani oli läheisyyttä ja rakkautta melkein 90-vuotiaiksi asti vaarini kuolemaan asti, olivat naimisissa lähes 70 vuotta. Vaari kuoli mummoni pitäessä häntä kädestä. Mummolleni järjestettiin oma sänky sairaalaan viereiseen sänkyyn, koska ei suostunut poistumaan hetkeksikään.
Mummo puhuu vaarista aina kauniisti ja kaivaten, käy joka viikko haudalla ja uskoo, että he vielä tapaavat. Kerran vaarin kuoleman jälkeen mummoni kertoi, että vaarilla oli ollut hetken suhde työkaveriinsa kun lapset olivat olleet pieniä.
En puollustele pettämistä, mutta en oikein osaa ajatella, että tuo lyhyt suhde olisi mitätöinyt heidän rakkauden ja avioliiton.
Pian saat kuulla, että mummusi on kynnysmatto ja reppana.
Uuvuttava keskustelu. On kyllä uuvuttava. Hirmu sitkeää provoamista, ihan poikkeuksellisen sinnikästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu, tavalla tai toisella. Joten ihmekös tuo että luottamus murenee ja lusikat menee jakoon.
Luottamukseen kuuluu mielestäni niin paljon muutakin..kuten luottamus siihen, että toinen on läsnä minua varten jos sitä tarvitsen, tai luottamus siihen, että toinen ottaa myös vastuunsa yhteisistä asioista, luottamus siihen, että toinen käyttäytyy kunnioittavasti itselle tärkeitä ihmisiä kohtaan ym. ym. Luottamuksen on voinut menettää monessa kohtaa. Mutta pettäminen on jotain suurempaa, jostain syystä. Ehkä se sit käy enemmän itsetunnon päälle?
Nuo kaikki asiat ovat sellaisia jossa normaalissa suhteessa puhutaan ja ne toimivat
Pettäjäksi paljastuva ihminen on joskus läheisriippuvainen hissukka joka piilottelee vaikeita tunteitaan ja ratkaisee oman pään sisäisiä juttuja pettämällä ja sitten tietenkin syyttämällä kumppaniaan teostaan.
Kumppani on ehkä luottanut häneen ja pyrkinyt ehkä jopa auttamaan häntä läheisriippuvuutensa osalta kannustamalla terapiaan. Jos lopputulos tästä on törkeä pettäminen ja salasuhteilu jnejne niin saattaahan se jopa muitakin ihmisiä joilla on empatiaa hieman ihmetyttää.
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Tunsin pariskunnan, jossa mies alkoi suhteeseen sihteerinsä kanssa. Perheessä jo isommat yhteiset lapset. Vaimo tietenkin suuttui ja lähti liitosta ovet paukkuen. Toivoi kyl mielessään, että mies ryömisi takaisin. Mies oli kuitenkin sen varran tossu, että alistui tilanteeseen ja pian olikin vauva tulossa uuden vaimon kanssa. Pian sitten itki vanhalle vaimolleen, että kunpa et olisi potkaisuut pihalle, se oli vain hairahdus ja ettei todellakaan olisi halunnut/jaksanut aloittaa uutta perhettä. Silloin tämä vaimokin jo katui. Ja antoi meille, nuorelle parille ohjeeksi, ettei koskaan pidä luovuttaa, edes pettämisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Isovanhemmillani oli läheisyyttä ja rakkautta melkein 90-vuotiaiksi asti vaarini kuolemaan asti, olivat naimisissa lähes 70 vuotta. Vaari kuoli mummoni pitäessä häntä kädestä. Mummolleni järjestettiin oma sänky sairaalaan viereiseen sänkyyn, koska ei suostunut poistumaan hetkeksikään.
Mummo puhuu vaarista aina kauniisti ja kaivaten, käy joka viikko haudalla ja uskoo, että he vielä tapaavat. Kerran vaarin kuoleman jälkeen mummoni kertoi, että vaarilla oli ollut hetken suhde työkaveriinsa kun lapset olivat olleet pieniä.
En puollustele pettämistä, mutta en oikein osaa ajatella, että tuo lyhyt suhde olisi mitätöinyt heidän rakkauden ja avioliiton.
Pian saat kuulla, että mummusi on kynnysmatto ja reppana.
Uuvuttava keskustelu. On kyllä uuvuttava. Hirmu sitkeää provoamista, ihan poikkeuksellisen sinnikästä.
On niitä paikkoja netissä jossa päivästä toiseen provotaan kuinka pettäminen ei ole koskaan tuomittavaa ;) Voima ja vastavoima ;)
Yhden yön juttu ei ole paljon; Pettäminen on sitä, kun mies (tai nainen) viettää kuukausia toisen naisen kanssa ja kohtelee vaimoaan huonosti. Pettäminen ja valehtelu on inhottavaa. Vain pelkurit valehtelevat pettämisestä. Kun vietät vuosia rakentamalla kotia, perhettä, omistautuessasi toiselle ihmiselle, jota rakastat ja johon luotat, huijarin valheet tuhoavat kaiken. Suru on pahempaa kuin syöpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Tunsin pariskunnan, jossa mies alkoi suhteeseen sihteerinsä kanssa. Perheessä jo isommat yhteiset lapset. Vaimo tietenkin suuttui ja lähti liitosta ovet paukkuen. Toivoi kyl mielessään, että mies ryömisi takaisin. Mies oli kuitenkin sen varran tossu, että alistui tilanteeseen ja pian olikin vauva tulossa uuden vaimon kanssa. Pian sitten itki vanhalle vaimolleen, että kunpa et olisi potkaisuut pihalle, se oli vain hairahdus ja ettei todellakaan olisi halunnut/jaksanut aloittaa uutta perhettä. Silloin tämä vaimokin jo katui. Ja antoi meille, nuorelle parille ohjeeksi, ettei koskaan pidä luovuttaa, edes pettämisen takia.
Säälittäviä tarinoita täällä.
Alue: Aihe vapaa
Se on vaan outoa että vastausta tuohon kysymykseen että mitä väliä sillä on jos joku sanoo että liian helposti erotaan ei vaan tule. Miksi?