11-vuotias tyttö ja koulunkäynti, taas tämä hel****** alkaa
Mikään ei ole hyvä. Liian aikaiset aamut, liian myöhään koulua. Typerä opettaja joka ei tajua mitään. Kavereita on/off.
Koko viime vuosi meni siihen, että opettaja soittaa milloin mistäkin. Tyttö kävi kuraattorilla puhumassa. Yritettiin kotona auttaa, kuunnella, antaa olla - jatkuva tasapainoilu vei voimia. Lopulta oli pakko sanoa tytölle, että tämä ei voi jatkua niin että koko perhe menee varpaillaan aamusta iltaan ja että mikään ei muka ole hyvin.
Vanhempana totta kai katsottu peiliin, mietitty omia toimintatapoja. Mutta ei me puolison kanssa voida tehdä mitään sille, että jollain muulla perheellä on (?) jotain aina enemmän kuin meillä. En voi muuttaa luonnettani niin että fanittaisin samaa bändiä kuin parhaan kaverinsa äiti tekee.
Please älkää dissatko! Olen henkisesti aivan loppu tuon lapsen kanssa, kun mikään ei tunnu auttavan. Saa harrastaa, mutta hänellä on myös paljon vapaa-aikaa. Mutta aamu alkaa mökötyksellä tai tietynlaisella mulkoilulla ja päivä päättyy taisteluun yöraudoista.
Kommentit (53)
Samaa meillä.
Koeta keskittyä aina pieniin positiivisiin juttuihin. Älä välitä isosta kuvasta.
Tosi stressaava tilanne teillä, jaksamista alkavaan lukuvuoteen!
Toisilla on vaikea vauvaikä, toisilla hirveä uhmaikä, joillakin tosi rankka teini-ikä. Kyllä se siitä ajan myötä, vaikka välillä meinaisi usko loppua.
Murrosikä se siellä kolkuttelee. Mä muistan itse olleeni 11-15 vuotiaaksi tuollainen. Tsemppiä ja jaksamista sinne.
N19
"Äidin on nyt pakko kertoa elämän tosiasioita. Jos tämä koulunkäynti ei meillä kotona onnistu niin sieltä laitetaan sellaisia setiä ja tätejä, jotka vie sut pois. Sitten ne pakottaa sut kouluun."
Menkää nyt jo autistienne kanssa. On aivan järkyttävää, että täällä murkkuiän uhmaa diagnosoidaan heti ties miksi autisminkirjoksi. Ei ihme, että lapset ja myös aikuiset ovat aivan sekaisin, jos normaalielämä on pelkkää diagnoosia ja erilaisia kirjainkoodeja joka "vaivaan".
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on vaikea vauvaikä, toisilla hirveä uhmaikä, joillakin tosi rankka teini-ikä. Kyllä se siitä ajan myötä, vaikka välillä meinaisi usko loppua.
Meillä on nää kaikki iät olleet todella helppoja. Helvetti oli irti taapervaiheen/uhmaiän ja esiteiniyden välissä. Siis silloin kun kaikki kehuu miten mukavaa on....
Kuinka moni tähän lähtisi jos tietäisi etukäteen... Koeta jaksaa. Kyllä se joskus menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
"Äidin on nyt pakko kertoa elämän tosiasioita. Jos tämä koulunkäynti ei meillä kotona onnistu niin sieltä laitetaan sellaisia setiä ja tätejä, jotka vie sut pois. Sitten ne pakottaa sut kouluun."
Ja näin syntyi traumatisoitunut aikuinen
No onpa tosi kamalaa ja helvettiä. Joidenkin lapset käyttää tuossa iässä jo päihteitä, karkailee, varastelee, viiltelee. . . . Mutta teillä oikein mulkoillaan ja yöraudoista taistellaan. Ihan todella rankaa on varmasti.
Ala pikkuhiljaa käyttäytyä ikään kuin hän olisi jo melkein aikuinen. Lakkaa puhumasta kuin uhmaikäiselle. Keskustele neutraalisti ja asiallisesti. Anna vaihtoehtoja. Kysy mielipidettä.
Ota tavaksi keskustella kerran päivässä, vaikka ruokapöydässä. Ilman riitaa. Ota yksi asia kerrallaan. Esim. nuo "yöraudat". Selitä, että hampaiden oikominen on erittäin kallista aikuisena. Hampaiden ulkonäöllä on monen mielestä paljon merkitystä. Ja mikäli niillä ei ole hänelle merkitystä, voi päättää lopettaa yörautojen käytön ja että asia voidaan käydä läpi hammaslääkärin kanssa. Hoidetaan vain sen verran, että purenta toimii ja lapsi voi maksaa oikomisen täysi-ikäisenä mikäli niin haluaa.
Teini-ikä lähestyy. Toki hänellä voi olla jotain muutakin. Tutkituttakaa uniapnea, jos on etenkin aamulla kärttyinen. Sen aiheuttama väsymys voi ilmetä kärttyisyytenä myös läpi päivän.
Vierailija kirjoitti:
Menkää nyt jo autistienne kanssa. On aivan järkyttävää, että täällä murkkuiän uhmaa diagnosoidaan heti ties miksi autisminkirjoksi. Ei ihme, että lapset ja myös aikuiset ovat aivan sekaisin, jos normaalielämä on pelkkää diagnoosia ja erilaisia kirjainkoodeja joka "vaivaan".
Jep. Maailmassa on muitakin ongelmia, oireyhtymiä ja sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikä lähestyy. Toki hänellä voi olla jotain muutakin. Tutkituttakaa uniapnea, jos on etenkin aamulla kärttyinen. Sen aiheuttama väsymys voi ilmetä kärttyisyytenä myös läpi päivän.
Todennäköisesti elää kuin teini eli kännykkä kädessä myöhään aamuyöhön. Sitten väsyttää aamulla, kun ei saa tarpeeksi unta. Ihan sama tapahtuu meillä aikuisilla.
Hyppikään nyt vielä vähän lisää sen pennun pillin mukaan. Onnea ja menestystä vaan, kun tulee vuosia ja vaatimuksia lisää. Voi lässyn-lässyn ja mössön-mössön, näitä v i t u n pikku-Jeminoita.
Konsultoikaa vaikka sitä kuraattoria ja sopikaa yhteinen linja miten asetatte rajat. Niiden puitteissa sitten voi pahaa oloaan ilmaista vapaasti.
Kalaöljyä, rautaa ja vitamiineja. Riittävästi unta ja terveellistä ravintoa. Mukava harrastus ja joku tsemppipalkinto. Vaikka pikku matka syyslomalla. Kehuja onnistumisista. Positiivisen kautta!
Mulle peruskoulu oli ainakin tosi uuvuttavaa, en pistäis pelkän teini-iän piikkiin. Lisäks kun kaveritkin on vaan on-off niin onhan toi ihan kauheet ettei oo pysyviä ja kestäviä ystävyyssuhteita. Muistaakseni monet opet on kans melko ohuilla tietotaidoilla varustettuja mut se peruskoulussa onkin pahinta et niiden auktoriteettiasema on noussu liikaa päähän.
Vierailija kirjoitti:
Joku sillä tytöllä on, ADD, autismin kirjo, käytöshäiriö?
Palstalääkärit antaa jo diagnooseja. Valitse niistä paras ja kouluun yhteyttä. Voit sanoa, että palstalääkärintodistus on.
Esiteini.
Sitten alkaa teini-ikä.
Ja sitten se on yhtäkkiä ohi ja kotonasi on taas se lapsi joka siellä oli ennen kuin kaikki alkoi.
T 20-vuotiaan äiti