Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?
Ihmiset elää parisuhteissa jossa vuosikausia arvostellaan, haukutaan ja kohdellaan tunnekylmästi plus että lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvaa riitelya. Silti pysytään yhdessä, muka lasten takia. Seuraavassa tapauksessa on samanmoinen lapsiperhe, mutta arki on tasapainoista ja hyvää. Sitten toinen tekee mokan ja käy vieraissa. Kerta heitosta erotaan. Miksi yhden kerran hairahdus nähdään kaikista pahimpana asiana mitä parisuhteessa voidaan tehdä? En puolustele asiaa, se on väärin mutta miksi se on pahempi asia kuin yllä mainittu jatkuva huonosti kohtelu, väkivalta tms. Liittyykö tämä jotenkin kontrollointiin joka menetettiin siinä kohtaa kun toinen hairahti vieraisiin?
Kommentit (697)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Logiikka tossa syyttelyssä ei vaan futaa. Toisen ihmisen luottamuksen pettämistä sovituissa asioissa ei vaan voi laittaa väitetyn normien ahtauden syyksi.
Yksilön omaa vastuunpakoilua se on sekä tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia kuvottavimmillaan.
Avoimet suhteet eri asia mutta niissäkin pelisäännöt on sovittu alussa.
Kaksinaismoralismia on myös se että ei pidä muuta petturuutta muka minään, vain vehkeiden uittaminen on pettämistä. Itse saa pettää vaikka kuinka muilla tavoin, mutta jos toinen vilkaiseekaan muita, niin hyi!
Kerrotko tarkemmin mikä on tuota ns muuta petturuutta? Selittely jostain ns välinpitämättömyydestä on narsisten tyyppien selittelyä sitten.
Kerron heti kun sinä kerrot ensin että voiko parisuhteen luottamuksen lopullisesti pettää mielestäsi vain vieraissa käymällä? Eli kaiken muun voi antaa anteeksi, mutta toisen kanssa olemista ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Seksi on kumminkin vain seksiä eikä mikään elämän ja ihmissuhteiden tärkein asia.
Kun pettäminen paljastuu, siinä romahtaa paljon. Kun perhe tai parisuhde on rakennettu, eletty ja ylipäätään kahden ihmisen elämä on toistensa varassa tai ainakin tukeutuu yhteiselämään, perustuu luottamukseen, pettäminen vie pohjan elämältä. Hirveimpiä pettämiskokemuksia joita olen seurannut ovat olleet ne joissa salasuhde on jatkunut pitkään, jopa yli kymmenen vuotta. Kun ihminen elää valheessa itselleen ja muille, se jättää jälkensä kaikkiin draaman osapuoliin ja paljastuessaan saattaa viedä toisen ihmisen sairaalakuntoon.
Pettämisessä pahaa on myös se, että pettäjä on itsekäs egoisti ajatellessaan vain omaa hyväänsä, ajattelematta lainkaan tekojensa seurauksia. Kun pettämisen seurauksena purjautuu avioliitto, koti menee myyntiin ja lapset joutuvat todistamaan avioeroa, onko pettäminen todellakin kaiken tämän arvoista ?
Olen sitä mieltä, että jos parisuhteessa ei futaa, ensin pitää selvittää oman puolison kanssa onko suhde korjattavissa, ja jos ei ole, ensin otetaan ero ja uusiin suhtaisiin lähdetään vasta kun vanha pöytä on puhdistettu ja ollaan aidosti uusiosinkkuja.
Takanani on kaksi melkein 20 v kestänyttä suhdetta. Kummassakaan suhteessa en pettänyt, enkä kokenut edes tarvetta tai kiusausta pettää, mutta kun vastine kävi ylivoimaiseksi, kävimme ensin lävitse avioerot, ja vasta sen jälkeen lähdin omalta puoleltani uudestaan liikkeelle parisuhdemarkkinoille. -On helpompi elää kun peli on selvä ja kaikki osapuolet tietävät missä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että jos parisuhteessa ei futaa, ensin pitää selvittää oman puolison kanssa onko suhde korjattavissa, ja jos ei ole, ensin otetaan ero ja uusiin suhtaisiin lähdetään vasta kun vanha pöytä on puhdistettu ja ollaan aidosti uusiosinkkuja.
Entä jos kaikki muu "futaa", paitsi seksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Logiikka tossa syyttelyssä ei vaan futaa. Toisen ihmisen luottamuksen pettämistä sovituissa asioissa ei vaan voi laittaa väitetyn normien ahtauden syyksi.
Yksilön omaa vastuunpakoilua se on sekä tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia kuvottavimmillaan.
Avoimet suhteet eri asia mutta niissäkin pelisäännöt on sovittu alussa.
Kaksinaismoralismia on myös se että ei pidä muuta petturuutta muka minään, vain vehkeiden uittaminen on pettämistä. Itse saa pettää vaikka kuinka muilla tavoin, mutta jos toinen vilkaiseekaan muita, niin hyi!
Kerrotko tarkemmin mikä on tuota ns muuta petturuutta? Selittely jostain ns välinpitämättömyydestä on narsisten tyyppien selittelyä sitten.
Kerron heti kun sinä kerrot ensin että voiko parisuhteen luottamuksen lopullisesti pettää mielestäsi vain vieraissa käymällä? Eli kaiken muun voi antaa anteeksi, mutta toisen kanssa olemista ei?
On muitakin asioita jonka seurauksen luottamus menetetään lopullisesti. Tässä ketjussa puhutaan pettämisestä ja salasuhteilusta. Pysytään asiassa eikä viedä sitä sivuraiteille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Seksi on kumminkin vain seksiä eikä mikään elämän ja ihmissuhteiden tärkein asia.
Seksi on vain seksiä eikä mikään elämän tärkein asia, silloin sitä ei varmaan ole pakko harrastaa kaikkien kanssa.
Mites luottamus? Onko sekään tärkeä asia elämässäsi, vai onko sekin vain tuulen liikettä huulilla?
Vierailija kirjoitti:
Kun pettäminen paljastuu, siinä romahtaa paljon. Kun perhe tai parisuhde on rakennettu, eletty ja ylipäätään kahden ihmisen elämä on toistensa varassa tai ainakin tukeutuu yhteiselämään, perustuu luottamukseen, pettäminen vie pohjan elämältä. Hirveimpiä pettämiskokemuksia joita olen seurannut ovat olleet ne joissa salasuhde on jatkunut pitkään, jopa yli kymmenen vuotta. Kun ihminen elää valheessa itselleen ja muille, se jättää jälkensä kaikkiin draaman osapuoliin ja paljastuessaan saattaa viedä toisen ihmisen sairaalakuntoon.
Pettämisessä pahaa on myös se, että pettäjä on itsekäs egoisti ajatellessaan vain omaa hyväänsä, ajattelematta lainkaan tekojensa seurauksia. Kun pettämisen seurauksena purjautuu avioliitto, koti menee myyntiin ja lapset joutuvat todistamaan avioeroa, onko pettäminen todellakin kaiken tämän arvoista ?
Olen sitä mieltä, että jos parisuhteessa ei futaa, ensin pitää selvittää oman puolison kanssa onko suhde korjattavissa, ja jos ei ole, ensin otetaan ero ja uusiin suhtaisiin lähdetään vasta kun vanha pöytä on puhdistettu ja ollaan aidosti uusiosinkkuja.
Takanani on kaksi melkein 20 v kestänyttä suhdetta. Kummassakaan suhteessa en pettänyt, enkä kokenut edes tarvetta tai kiusausta pettää, mutta kun vastine kävi ylivoimaiseksi, kävimme ensin lävitse avioerot, ja vasta sen jälkeen lähdin omalta puoleltani uudestaan liikkeelle parisuhdemarkkinoille. -On helpompi elää kun peli on selvä ja kaikki osapuolet tietävät missä mennään.
Futaa? Eli jalkapalloilee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että jos parisuhteessa ei futaa, ensin pitää selvittää oman puolison kanssa onko suhde korjattavissa, ja jos ei ole, ensin otetaan ero ja uusiin suhtaisiin lähdetään vasta kun vanha pöytä on puhdistettu ja ollaan aidosti uusiosinkkuja.
Entä jos kaikki muu "futaa", paitsi seksi?
Senhän te sillä keskustelemalla selvitätte. Ja sen miten sitten toimitte, jos näin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun pettäminen paljastuu, siinä romahtaa paljon. Kun perhe tai parisuhde on rakennettu, eletty ja ylipäätään kahden ihmisen elämä on toistensa varassa tai ainakin tukeutuu yhteiselämään, perustuu luottamukseen, pettäminen vie pohjan elämältä. Hirveimpiä pettämiskokemuksia joita olen seurannut ovat olleet ne joissa salasuhde on jatkunut pitkään, jopa yli kymmenen vuotta. Kun ihminen elää valheessa itselleen ja muille, se jättää jälkensä kaikkiin draaman osapuoliin ja paljastuessaan saattaa viedä toisen ihmisen sairaalakuntoon.
Pettämisessä pahaa on myös se, että pettäjä on itsekäs egoisti ajatellessaan vain omaa hyväänsä, ajattelematta lainkaan tekojensa seurauksia. Kun pettämisen seurauksena purjautuu avioliitto, koti menee myyntiin ja lapset joutuvat todistamaan avioeroa, onko pettäminen todellakin kaiken tämän arvoista ?
Olen sitä mieltä, että jos parisuhteessa ei futaa, ensin pitää selvittää oman puolison kanssa onko suhde korjattavissa, ja jos ei ole, ensin otetaan ero ja uusiin suhtaisiin lähdetään vasta kun vanha pöytä on puhdistettu ja ollaan aidosti uusiosinkkuja.
Takanani on kaksi melkein 20 v kestänyttä suhdetta. Kummassakaan suhteessa en pettänyt, enkä kokenut edes tarvetta tai kiusausta pettää, mutta kun vastine kävi ylivoimaiseksi, kävimme ensin lävitse avioerot, ja vasta sen jälkeen lähdin omalta puoleltani uudestaan liikkeelle parisuhdemarkkinoille. -On helpompi elää kun peli on selvä ja kaikki osapuolet tietävät missä mennään.
Futaa? Eli jalkapalloilee?
Ole ystävällinen ja pysy aiheessa äläkä takerru yksittäisiin sanoihin jolla haluat viedä aiheesta keskustelun muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Logiikka tossa syyttelyssä ei vaan futaa. Toisen ihmisen luottamuksen pettämistä sovituissa asioissa ei vaan voi laittaa väitetyn normien ahtauden syyksi.
Yksilön omaa vastuunpakoilua se on sekä tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia kuvottavimmillaan.
Avoimet suhteet eri asia mutta niissäkin pelisäännöt on sovittu alussa.
Kaksinaismoralismia on myös se että ei pidä muuta petturuutta muka minään, vain vehkeiden uittaminen on pettämistä. Itse saa pettää vaikka kuinka muilla tavoin, mutta jos toinen vilkaiseekaan muita, niin hyi!
Kerrotko tarkemmin mikä on tuota ns muuta petturuutta? Selittely jostain ns välinpitämättömyydestä on narsisten tyyppien selittelyä sitten.
Kerron heti kun sinä kerrot ensin että voiko parisuhteen luottamuksen lopullisesti pettää mielestäsi vain vieraissa käymällä? Eli kaiken muun voi antaa anteeksi, mutta toisen kanssa olemista ei?
On muitakin asioita jonka seurauksen luottamus menetetään lopullisesti. Tässä ketjussa puhutaan pettämisestä ja salasuhteilusta. Pysytään asiassa eikä viedä sitä sivuraiteille
Miksi sitten pyysit kertomaan tarkemmin mitä nämä muut pettämiset ovat, jos niistä et halua kuulla? Trololoo? ;) Sitä paitsi sinulta on tainnut jäädä aloitus lukematta ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun pettäminen paljastuu, siinä romahtaa paljon. Kun perhe tai parisuhde on rakennettu, eletty ja ylipäätään kahden ihmisen elämä on toistensa varassa tai ainakin tukeutuu yhteiselämään, perustuu luottamukseen, pettäminen vie pohjan elämältä. Hirveimpiä pettämiskokemuksia joita olen seurannut ovat olleet ne joissa salasuhde on jatkunut pitkään, jopa yli kymmenen vuotta. Kun ihminen elää valheessa itselleen ja muille, se jättää jälkensä kaikkiin draaman osapuoliin ja paljastuessaan saattaa viedä toisen ihmisen sairaalakuntoon.
Pettämisessä pahaa on myös se, että pettäjä on itsekäs egoisti ajatellessaan vain omaa hyväänsä, ajattelematta lainkaan tekojensa seurauksia. Kun pettämisen seurauksena purjautuu avioliitto, koti menee myyntiin ja lapset joutuvat todistamaan avioeroa, onko pettäminen todellakin kaiken tämän arvoista ?
Olen sitä mieltä, että jos parisuhteessa ei futaa, ensin pitää selvittää oman puolison kanssa onko suhde korjattavissa, ja jos ei ole, ensin otetaan ero ja uusiin suhtaisiin lähdetään vasta kun vanha pöytä on puhdistettu ja ollaan aidosti uusiosinkkuja.
Takanani on kaksi melkein 20 v kestänyttä suhdetta. Kummassakaan suhteessa en pettänyt, enkä kokenut edes tarvetta tai kiusausta pettää, mutta kun vastine kävi ylivoimaiseksi, kävimme ensin lävitse avioerot, ja vasta sen jälkeen lähdin omalta puoleltani uudestaan liikkeelle parisuhdemarkkinoille. -On helpompi elää kun peli on selvä ja kaikki osapuolet tietävät missä mennään.
Futaa? Eli jalkapalloilee?
Ole ystävällinen ja pysy aiheessa äläkä takerru yksittäisiin sanoihin jolla haluat viedä aiheesta keskustelun muualle.
Eli trolli. Sinä et päätä mitä muut ihmiset nettiin kirjoittavat. Ole hyvä ja käytä vertauksia jotka muutkin kuin sinä ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Logiikka tossa syyttelyssä ei vaan futaa. Toisen ihmisen luottamuksen pettämistä sovituissa asioissa ei vaan voi laittaa väitetyn normien ahtauden syyksi.
Yksilön omaa vastuunpakoilua se on sekä tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia kuvottavimmillaan.
Avoimet suhteet eri asia mutta niissäkin pelisäännöt on sovittu alussa.
Kaksinaismoralismia on myös se että ei pidä muuta petturuutta muka minään, vain vehkeiden uittaminen on pettämistä. Itse saa pettää vaikka kuinka muilla tavoin, mutta jos toinen vilkaiseekaan muita, niin hyi!
Kerrotko tarkemmin mikä on tuota ns muuta petturuutta? Selittely jostain ns välinpitämättömyydestä on narsisten tyyppien selittelyä sitten.
Kerron heti kun sinä kerrot ensin että voiko parisuhteen luottamuksen lopullisesti pettää mielestäsi vain vieraissa käymällä? Eli kaiken muun voi antaa anteeksi, mutta toisen kanssa olemista ei?
On muitakin asioita jonka seurauksen luottamus menetetään lopullisesti. Tässä ketjussa puhutaan pettämisestä ja salasuhteilusta. Pysytään asiassa eikä viedä sitä sivuraiteille
Tulkitset aloitusta hieman erikoisesti kun aloituksessa kysytään jo otsikossa miksi pettäminen juuri on se pahin mitä parisuhteessa voit toiselle tehdä.
Itse tiedän esim eroon päättyneen suhteen, jossa hyväuskoinen kumppani huijattiin rahoittamaan konkurssikypsän yhtiön lainoja henkilötakauksella. Tiedän suhteen, jossa nainen jätti salaa ehkäisyn pois, elävät nyttemmin perheenä. Toisen vastaavan tilanteen, jossa naisen katala yritys raskautua vasten kumppanin tahtoa tuli ilmi vasta eron jälkeen. Eroon päättyneen suhteen, jossa nainen painostettiin aborttiin. Suhteita, joissa yksi mahdollistaa toisen päihdeongelmaa, suhteita joissa on päivänselvää taloudellista hyväksikäyttöä, jopa yhden jossa toinen osapuoli oli vuosia ns kaapissa.
Huvittavaa on se, että edellä mainituista eroon johtaneista tilanteista kaikissa on suurin ulkopuolisten arvostelu kohdistunut "jättäjään" PAITSI tuossa missä salaraskautta yrittänyt nainen tuli lopulta petetyksi ja jätetyksi. Siinä on ulkopuoliset yhteisestä sopimuksesta päättäneet, että syyllinen on yksin se pettäjä, vaikka häntä painostettiin ja manipuloitiin monella tapaa suhteen aikana, tuo salattu vauvaprojekti oli vain kirsikka kakun päällä.
Näistä on helppo päätellä, että kaikki muu törkeys vielä menee, mutta pettäminen, se on absoluuttisen tuomittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Logiikka tossa syyttelyssä ei vaan futaa. Toisen ihmisen luottamuksen pettämistä sovituissa asioissa ei vaan voi laittaa väitetyn normien ahtauden syyksi.
Yksilön omaa vastuunpakoilua se on sekä tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia kuvottavimmillaan.
Avoimet suhteet eri asia mutta niissäkin pelisäännöt on sovittu alussa.
Kaksinaismoralismia on myös se että ei pidä muuta petturuutta muka minään, vain vehkeiden uittaminen on pettämistä. Itse saa pettää vaikka kuinka muilla tavoin, mutta jos toinen vilkaiseekaan muita, niin hyi!
Kerrotko tarkemmin mikä on tuota ns muuta petturuutta? Selittely jostain ns välinpitämättömyydestä on narsisten tyyppien selittelyä sitten.
Kerron heti kun sinä kerrot ensin että voiko parisuhteen luottamuksen lopullisesti pettää mielestäsi vain vieraissa käymällä? Eli kaiken muun voi antaa anteeksi, mutta toisen kanssa olemista ei?
On muitakin asioita jonka seurauksen luottamus menetetään lopullisesti. Tässä ketjussa puhutaan pettämisestä ja salasuhteilusta. Pysytään asiassa eikä viedä sitä sivuraiteille
Tulkitset aloitusta hieman erikoisesti kun aloituksessa kysytään jo otsikossa miksi pettäminen juuri on se pahin mitä parisuhteessa voit toiselle tehdä.
Itse tiedän esim eroon päättyneen suhteen, jossa hyväuskoinen kumppani huijattiin rahoittamaan konkurssikypsän yhtiön lainoja henkilötakauksella. Tiedän suhteen, jossa nainen jätti salaa ehkäisyn pois, elävät nyttemmin perheenä. Toisen vastaavan tilanteen, jossa naisen katala yritys raskautua vasten kumppanin tahtoa tuli ilmi vasta eron jälkeen. Eroon päättyneen suhteen, jossa nainen painostettiin aborttiin. Suhteita, joissa yksi mahdollistaa toisen päihdeongelmaa, suhteita joissa on päivänselvää taloudellista hyväksikäyttöä, jopa yhden jossa toinen osapuoli oli vuosia ns kaapissa.
Huvittavaa on se, että edellä mainituista eroon johtaneista tilanteista kaikissa on suurin ulkopuolisten arvostelu kohdistunut "jättäjään" PAITSI tuossa missä salaraskautta yrittänyt nainen tuli lopulta petetyksi ja jätetyksi. Siinä on ulkopuoliset yhteisestä sopimuksesta päättäneet, että syyllinen on yksin se pettäjä, vaikka häntä painostettiin ja manipuloitiin monella tapaa suhteen aikana, tuo salattu vauvaprojekti oli vain kirsikka kakun päällä.
Näistä on helppo päätellä, että kaikki muu törkeys vielä menee, mutta pettäminen, se on absoluuttisen tuomittavaa.
Erikoinen on sunkin elämä kun ulkopuoliset päättää asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nyt joku (sarjapettäjä mahdollisesti) yrittää tahallaan viedä aihetta muualle koska pettäjän häpeää ei pysty käsittelemään. Ymmärrettävää kyllä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Logiikka tossa syyttelyssä ei vaan futaa. Toisen ihmisen luottamuksen pettämistä sovituissa asioissa ei vaan voi laittaa väitetyn normien ahtauden syyksi.
Yksilön omaa vastuunpakoilua se on sekä tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia kuvottavimmillaan.
Avoimet suhteet eri asia mutta niissäkin pelisäännöt on sovittu alussa.
Kaksinaismoralismia on myös se että ei pidä muuta petturuutta muka minään, vain vehkeiden uittaminen on pettämistä. Itse saa pettää vaikka kuinka muilla tavoin, mutta jos toinen vilkaiseekaan muita, niin hyi!
Kerrotko tarkemmin mikä on tuota ns muuta petturuutta? Selittely jostain ns välinpitämättömyydestä on narsisten tyyppien selittelyä sitten.
Kerron heti kun sinä kerrot ensin että voiko parisuhteen luottamuksen lopullisesti pettää mielestäsi vain vieraissa käymällä? Eli kaiken muun voi antaa anteeksi, mutta toisen kanssa olemista ei?
On muitakin asioita jonka seurauksen luottamus menetetään lopullisesti. Tässä ketjussa puhutaan pettämisestä ja salasuhteilusta. Pysytään asiassa eikä viedä sitä sivuraiteille
Tulkitset aloitusta hieman erikoisesti kun aloituksessa kysytään jo otsikossa miksi pettäminen juuri on se pahin mitä parisuhteessa voit toiselle tehdä.
Itse tiedän esim eroon päättyneen suhteen, jossa hyväuskoinen kumppani huijattiin rahoittamaan konkurssikypsän yhtiön lainoja henkilötakauksella. Tiedän suhteen, jossa nainen jätti salaa ehkäisyn pois, elävät nyttemmin perheenä. Toisen vastaavan tilanteen, jossa naisen katala yritys raskautua vasten kumppanin tahtoa tuli ilmi vasta eron jälkeen. Eroon päättyneen suhteen, jossa nainen painostettiin aborttiin. Suhteita, joissa yksi mahdollistaa toisen päihdeongelmaa, suhteita joissa on päivänselvää taloudellista hyväksikäyttöä, jopa yhden jossa toinen osapuoli oli vuosia ns kaapissa.
Huvittavaa on se, että edellä mainituista eroon johtaneista tilanteista kaikissa on suurin ulkopuolisten arvostelu kohdistunut "jättäjään" PAITSI tuossa missä salaraskautta yrittänyt nainen tuli lopulta petetyksi ja jätetyksi. Siinä on ulkopuoliset yhteisestä sopimuksesta päättäneet, että syyllinen on yksin se pettäjä, vaikka häntä painostettiin ja manipuloitiin monella tapaa suhteen aikana, tuo salattu vauvaprojekti oli vain kirsikka kakun päällä.
Näistä on helppo päätellä, että kaikki muu törkeys vielä menee, mutta pettäminen, se on absoluuttisen tuomittavaa.
Erikoinen on sunkin elämä kun ulkopuoliset päättää asioista.
Erikoinen on sinun päätelmäsi tuosta kirjoituksesta. Keskustelun aihe taitaa olla kysymys: miksi pettäminen on tuomittavampaa kuin muut kumppaniin kohdistuvat petokset. Oliko sulla jotain näkemystä jotta miksi? Itsekin hieman ihmettelen asiaa, kun tosiaan esim tämä kumppaninsa yrityskuvioissaan velkaannuttanut päihteiden kanssa sekoilija alkoi tullessaan lempatuksi syyttelemään jättäjää heti ensimmäisenä pettämisestä. Aivan kuin hänellä olisi juuri tämä ap.n ihmettelemä asenne, etteihän hän nyt ole mitään niin kovin tuomittavaa tehnyt, vähän vaan on sekakäyttäjä ja huijannut puolisoltaan rahaa. Eli täytyyhän sillä puolisolla olla joku uusi kierroksessa selän takana kun kerran tahtoo eron, p*le.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Logiikka tossa syyttelyssä ei vaan futaa. Toisen ihmisen luottamuksen pettämistä sovituissa asioissa ei vaan voi laittaa väitetyn normien ahtauden syyksi.
Yksilön omaa vastuunpakoilua se on sekä tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia kuvottavimmillaan.
Avoimet suhteet eri asia mutta niissäkin pelisäännöt on sovittu alussa.
Kaksinaismoralismia on myös se että ei pidä muuta petturuutta muka minään, vain vehkeiden uittaminen on pettämistä. Itse saa pettää vaikka kuinka muilla tavoin, mutta jos toinen vilkaiseekaan muita, niin hyi!
Kerrotko tarkemmin mikä on tuota ns muuta petturuutta? Selittely jostain ns välinpitämättömyydestä on narsisten tyyppien selittelyä sitten.
Kerron heti kun sinä kerrot ensin että voiko parisuhteen luottamuksen lopullisesti pettää mielestäsi vain vieraissa käymällä? Eli kaiken muun voi antaa anteeksi, mutta toisen kanssa olemista ei?
On muitakin asioita jonka seurauksen luottamus menetetään lopullisesti. Tässä ketjussa puhutaan pettämisestä ja salasuhteilusta. Pysytään asiassa eikä viedä sitä sivuraiteille
Tulkitset aloitusta hieman erikoisesti kun aloituksessa kysytään jo otsikossa miksi pettäminen juuri on se pahin mitä parisuhteessa voit toiselle tehdä.
Itse tiedän esim eroon päättyneen suhteen, jossa hyväuskoinen kumppani huijattiin rahoittamaan konkurssikypsän yhtiön lainoja henkilötakauksella. Tiedän suhteen, jossa nainen jätti salaa ehkäisyn pois, elävät nyttemmin perheenä. Toisen vastaavan tilanteen, jossa naisen katala yritys raskautua vasten kumppanin tahtoa tuli ilmi vasta eron jälkeen. Eroon päättyneen suhteen, jossa nainen painostettiin aborttiin. Suhteita, joissa yksi mahdollistaa toisen päihdeongelmaa, suhteita joissa on päivänselvää taloudellista hyväksikäyttöä, jopa yhden jossa toinen osapuoli oli vuosia ns kaapissa.
Huvittavaa on se, että edellä mainituista eroon johtaneista tilanteista kaikissa on suurin ulkopuolisten arvostelu kohdistunut "jättäjään" PAITSI tuossa missä salaraskautta yrittänyt nainen tuli lopulta petetyksi ja jätetyksi. Siinä on ulkopuoliset yhteisestä sopimuksesta päättäneet, että syyllinen on yksin se pettäjä, vaikka häntä painostettiin ja manipuloitiin monella tapaa suhteen aikana, tuo salattu vauvaprojekti oli vain kirsikka kakun päällä.
Näistä on helppo päätellä, että kaikki muu törkeys vielä menee, mutta pettäminen, se on absoluuttisen tuomittavaa.
Erikoinen on sunkin elämä kun ulkopuoliset päättää asioista.
Erikoinen on sinun päätelmäsi tuosta kirjoituksesta. Keskustelun aihe taitaa olla kysymys: miksi pettäminen on tuomittavampaa kuin muut kumppaniin kohdistuvat petokset. Oliko sulla jotain näkemystä jotta miksi? Itsekin hieman ihmettelen asiaa, kun tosiaan esim tämä kumppaninsa yrityskuvioissaan velkaannuttanut päihteiden kanssa sekoilija alkoi tullessaan lempatuksi syyttelemään jättäjää heti ensimmäisenä pettämisestä. Aivan kuin hänellä olisi juuri tämä ap.n ihmettelemä asenne, etteihän hän nyt ole mitään niin kovin tuomittavaa tehnyt, vähän vaan on sekakäyttäjä ja huijannut puolisoltaan rahaa. Eli täytyyhän sillä puolisolla olla joku uusi kierroksessa selän takana kun kerran tahtoo eron, p*le.
Jokainen normaali ihminen pitää tuollaisia luottamuksen pettämisenä. Ihmettelen vaan miksi suhteessa pettäminen ja salasuhteilu pitäisi tehdä hyväksyttäväksi? Vastaatko tähän?
Ohiksena. En jaksanut käydä koko ketjua läpi, kommentoin vain erästä pettämistapausta lähipiiristäni.
On eroa pettämisellä ja pettämisellä. Ymmärrän, että molemmat voivat satuttaa, mutta ehkä humalaisesta kertapanosta Levillä tai Rukalla saattaisi päästä vielä yli, mutta pitkään jatkuneesta salasuhteesta ei.
Se, jos mikä, vie luottamuksen.
Läheiseni joutui kokemaan puolisonsa pettämisen. Hän luuli, että parisuhde oli kohtalaisen hyvällä pohjalla, molemmat olivat työelämässä, lapsi koulussa, toista lasta yritettiin, kaunis koti jne. Kunnes läheiseni sai kuulla, että hänen puolisonsa ylläpitää suhdetta toiseen varattuun ihmiseen. Sai yhteydenoton tämän toisen osapuolen puolisolta. Nämä olivat tavanneet työelämässä. Läheiseni ei ollut osannut kuvitella, että hänen puolisonsa uudessa ja dynaamisessa työyhteisössä vähän väliä toistuvat koulutustilaisuudet, viikonloppuseminaarit, ym. eivät olleetkaan ollenkaan työasioihin liittyviä. Vasta jälkeen päin ymmärsikin yhdistellä asioita, ja tajuta, miksi kaikki koulutustilaisuudet pidettiin aina viikonloppuisin ja aina jossakin kylpylässä tms.
Tämä vei läheiseltäni hyvin pitkäksi ajaksi kokonaan luottamuksen koko vastakkaiseen sukupuoleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että jos parisuhteessa ei futaa, ensin pitää selvittää oman puolison kanssa onko suhde korjattavissa, ja jos ei ole, ensin otetaan ero ja uusiin suhtaisiin lähdetään vasta kun vanha pöytä on puhdistettu ja ollaan aidosti uusiosinkkuja.
Entä jos kaikki muu "futaa", paitsi seksi?
Senhän te sillä keskustelemalla selvitätte. Ja sen miten sitten toimitte, jos näin on.
Ja kun keskustellaan ja yhdessä sovitaan, esimerkiksi siitä että seksiin tyytymätön voi hakea sitä muualta, kyse ei ole pettämisestä. Pettäminen tapahtuu ilman toisen lupaa.
Ehdottomuus siihen että aina saa pettää ja salasuhteilla on kaikkien vaan hyväksyttävä on narsistinen ajatus ja kertoo sellaisesta henkilöstä paljon.
Alue: Aihe vapaa
Olen lähtenyt suhteesta henkisen väkivallan takia, mutta se kehkeytyi hitaasti ja salakavalasti. Vieläpä, kun on lapsuudenperjheessä nähnyt monenöaista väkivaltaa kuten minä mitään hitaasti kehkeytyvä ei ole helppo havaita. Minulla meni vuosia ymmärtää, miksi minulla on yhä pahempi olo.
Sen sijaan pettäminen selkeä tapahtuma, siihen on helpompi havahtua. Ensimmäisestä pettämisestä en ole lähtenyt (koska jokainen tarvitsee mielestäni toisen mahdollisuuden jos kyse ei ole jostain äärimmisestä - mutta vain sen toisen). Toistuvasta kyllä.
Itse ihmettelen seksin painottamista pettämisessä. Itseäni on satuttanut enemmän kumppanin rakastuminen toiseen, molemminpuoliset rakkaudentunnustukset jne.