Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?
Ihmiset elää parisuhteissa jossa vuosikausia arvostellaan, haukutaan ja kohdellaan tunnekylmästi plus että lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvaa riitelya. Silti pysytään yhdessä, muka lasten takia. Seuraavassa tapauksessa on samanmoinen lapsiperhe, mutta arki on tasapainoista ja hyvää. Sitten toinen tekee mokan ja käy vieraissa. Kerta heitosta erotaan. Miksi yhden kerran hairahdus nähdään kaikista pahimpana asiana mitä parisuhteessa voidaan tehdä? En puolustele asiaa, se on väärin mutta miksi se on pahempi asia kuin yllä mainittu jatkuva huonosti kohtelu, väkivalta tms. Liittyykö tämä jotenkin kontrollointiin joka menetettiin siinä kohtaa kun toinen hairahti vieraisiin?
Kommentit (697)
Minulle kaikki nuo ap:n luettelemat asiat olisivat eron aiheita. En aio olla suhteessa, jossa on vähättelyä, haukkumista, solvaamista tai jatkuvaa riitelyä. Joku hetken kiukussa sanottu ilkeä asia on anteeksi annettavaa, mutta jatkuvaa ikävää tunnelmaa ei tarvitse sietää. Minulle myös yksikin ainoa pettämis"hairahdus" on eron aihe.
Petetyksi tulleena vihaan tuota, että pettämistä vähätellään "hetken hairahduksena" tai "hetkellisenä erehdyksenä" tai muuten jonain inhimillisenä virheenä jota nyt kaikille joskus sattuu. Ei satu! Pettäminen 100% oma päätös, samoin uskollisuus on 100% oma päätös. Se ei ole jotain mikä hupsista vaan tapahtuu.
Itse olen 45-vuotias ja ollut lähes koko aikuisikäni parisuhteissa enkä ole ikinä pettänyt, enkä tule ikinä pettämään. Kun kuulin aviomieheni pettäneen minua, se tuska ja loukatuksi tulemisen tunne ja ihan fyysinenkin inhotus (oksensin kuultuani asiasta) oli jotain sanoin kuvaamatonta. Vaikka koetimme vielä korjata suhdetta, niin en pystynyt tuon jälkeen enää yhtäkään kertaa seksiin mieheni kanssa, sillä se mieleen tunkeutuva ajatus hänestä toisen naisen kanssa kuvotti niin valtavasti.
Pettäminen rikkoo jotain suhteessa. Suhde ei ole sama sen jälkeen, sitä kumppania ei enää näe samalla tavalla. Siihen on tullut joku tahra. Pettäminen aiheuttaa tämän kertarysäyksellä, siksi sitä ehkä pidetään pahimpana. Vähättely, nälviminen, riitely ym. taas nakertaa pikkuhiljaa. Lopputulema sama, suhde kuolee henkisellä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on sellainen rajanylitys, joka tuo suhteen ongelmat päivänvaloon.
Pettämisen taustalla on suhteen näennäisestä onnellisuudesta huolimatta usein joku syvä puhumattomuuden kuilu, jossa puolisot eivät ihan ymmärrä toisiaan.
En ole koskaan kuullut että petettäisiin tilanteessa jossa molemmilla on hyvä olla. Petetylle se voi tulla yllätyksenä, mutta se kertookin lähinnä siitä että hän ei ihan tiedä mitä toisen päässä liikkuu.
Ja sitten on niitä, jota pettävät ihan vaan kun voivat. Joskus kun olin nuori, aloin seurustella miehen kanssa, joka kuitenkin pisti poikki muutaman viikon jälkeen koska sai tietää pääsevänsä lähtemään pitemmäksi aikaa ulkomaille. Kehui siinä asiasta puhuessa, että olen ensimmäinen tyttöystävä, jota hän ei ollut pettänyt. Kuulemma yksi hyvä tilaisuus olisi ollut, mutta ei näin alkuvaiheessa vielä viitsinyt pettää.
Ihan varmaksi voin sanoa, että tuossa suhteessa pettämiseen ei olisi ollut syynä mikään kuilu joka estää ymmärtämästä toista. Tai että suhteessa olisi ollut jotenkin huono olla. Jotkut vaan pettävät aina kun tilaisuus tulee. En kyllä usko että siinä rakkauttakaan oli tietenkään, lähtökohtaisesti tuon tyyppinen ihminen ei edes osaa oikeasti rakastaa, vaan nainen on lähinnä hyödyke. Ja näitä tyyppejä kyllä maailmassa on pari muutakin kuin tämä minun kohtaamani. Kyllä tuonkin miehen kanssa joku erehtyi naimisiin ja lapsia tekemään. Ei se tietenkään kestänyt.
Niin, mitenköhän mies sen saman asian koki, tai suhteet naisiin ylipäätään? Kun hän ei kyennyt sellaiseen luottamukselliseen ja tasavertaiseen suhteeseen, jossa toista ihmistä kunnioitetaan ja ollaan uskollisia.
Sellaisessa suhteessa voisi sanoa vallitsevan kuilu osapuolten välillä. Suhdetta on vaikea kuvata sanalla "hyvä", vaikka eri ihmisille sekin sana tarkoittaa vähän eri asioita. Tälläisen hyvän saisi minun puolestani tämä pettäjä pitää ihan omana hyvänään.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kaikki nuo ap:n luettelemat asiat olisivat eron aiheita. En aio olla suhteessa, jossa on vähättelyä, haukkumista, solvaamista tai jatkuvaa riitelyä. Joku hetken kiukussa sanottu ilkeä asia on anteeksi annettavaa, mutta jatkuvaa ikävää tunnelmaa ei tarvitse sietää. Minulle myös yksikin ainoa pettämis"hairahdus" on eron aihe.
Petetyksi tulleena vihaan tuota, että pettämistä vähätellään "hetken hairahduksena" tai "hetkellisenä erehdyksenä" tai muuten jonain inhimillisenä virheenä jota nyt kaikille joskus sattuu. Ei satu! Pettäminen 100% oma päätös, samoin uskollisuus on 100% oma päätös. Se ei ole jotain mikä hupsista vaan tapahtuu.
Itse olen 45-vuotias ja ollut lähes koko aikuisikäni parisuhteissa enkä ole ikinä pettänyt, enkä tule ikinä pettämään. Kun kuulin aviomieheni pettäneen minua, se tuska ja loukatuksi tulemisen tunne ja ihan fyysinenkin inhotus (oksensin kuultuani asiasta) oli jotain sanoin kuvaamatonta. Vaikka koetimme vielä korjata suhdetta, niin en pystynyt tuon jälkeen enää yhtäkään kertaa seksiin mieheni kanssa, sillä se mieleen tunkeutuva ajatus hänestä toisen naisen kanssa kuvotti niin valtavasti.
Pettäminen rikkoo jotain suhteessa. Suhde ei ole sama sen jälkeen, sitä kumppania ei enää näe samalla tavalla. Siihen on tullut joku tahra. Pettäminen aiheuttaa tämän kertarysäyksellä, siksi sitä ehkä pidetään pahimpana. Vähättely, nälviminen, riitely ym. taas nakertaa pikkuhiljaa. Lopputulema sama, suhde kuolee henkisellä tasolla.
Tuosta vielä törkeämpi versio on tilanne jossa olet raskaana. Pettäjä alottaa salasuhteen. Jää kiinni siitä ja lupaa lopettaa. Lapsen synnyttyä jatkaa salasuhdetta
Voi johtua myös siitä, että kun pettää kerran, pettää toisenkin. Sitä ei vaan enää jaksa jaada löysässä hirressä odottamaan.
Toiset miehet pettävät vielä siitäkin syystä, "Että kun aina epäillään, niin petetäänpä nyt sitten ettei ole turhaan haukuttu."
Onko se sitten ihan Raamatussakin todettu, että särjetty ruukku ei vettä pidä. Eli ei sitä suhdetta saa enää ennalleen, vaikka kuinka yrittäisi. Aina taustalla on ajatus, kuinka sä silloin voit tehdä mulle niin. Et edes säälistä jättänyt pettämättä,
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Voi johtua myös siitä, että kun pettää kerran, pettää toisenkin. Sitä ei vaan enää jaksa jaada löysässä hirressä odottamaan.
Toiset miehet pettävät vielä siitäkin syystä, "Että kun aina epäillään, niin petetäänpä nyt sitten ettei ole turhaan haukuttu."
Onko se sitten ihan Raamatussakin todettu, että särjetty ruukku ei vettä pidä. Eli ei sitä suhdetta saa enää ennalleen, vaikka kuinka yrittäisi. Aina taustalla on ajatus, kuinka sä silloin voit tehdä mulle niin. Et edes säälistä jättänyt pettämättä,
Tuo on ehkä maailman lapsellisin toimintatapam että petänpä nyt kun on epäilty, ihan niin kuin se olisi petetyn vika että häntä petetään. Sama kuin alkoholisti joisi kun kerran kuitenkin koko ajan epäillään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska joku muu on tullut intiimin kanssakäymisen väliin mikä erottaa parisuhteen yleensä kaverisuhteesta. Ja pettäjä rikkonut luottamuksen.
eli nainen joka ei ole miehensä käytettävissä on de facto pelkässä kaverisuhteessa?
Ei miehillä ole tarvetta pettää jos kotona saa hellyyttä, läheisyyttä, arvostusta, ja seksiä.
En tiedä paljonko seuraatte paljon pelättyn tekoälyn kehitystä ja esim voittaja tiimien tutkimusta mutta pettäjille siellä ei ole enää tilaa.... ja tämän tiedon tekoäly saa hyvin helposti selville ihmisten omista sosiaalimedioista
Kyky pettää & valehdella ei rajoitu pelkästään ihmissuhteeseen joten tämäkin riskitekijä voidaan halutessa helposti minimoida mm työtehtävissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen rikkoo luottamuksen ja luottamus on kaikissa ihmissuhteissa se vakaa perusta mille vuorovaikutus perustuu. Jos luottamusta ei ole niin ei mikään ihmissuhde oikein toimi niinkuin pitäisi. Kuka haluaa olla vuorovaikutuksessa ja tekemisissä ihmisen kanssa johon ei voi luottaa? Suhteessa vielä se kumppani kuuluisi olla se johon ainakin voi luottaa, jos ei kehenkään muuhun voi.
Kuulostaa jotenkin whataboutismilta ja vastuun pakoilulta pohtia tuommoista. Pettäminen satuttaa paljon, ei se siitä miksikään muutu vaikka on muita pahoja tai pahempia tapoja satuttaa kumppaniaan. Mitä jos AP vaan myöntäisit virheesi ja eläisit sen seurauksien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettämin voi olla traumaattinen kokemus. Sen tietää sitten kun se omalle kohdalle sattuu. Siihen voi liittyä hylätyksi tulemisen kokemus ja kysymys, miksi minä en riittänyt? Se voi koskettaa koko perhettä, myös lapsia. Riippuu kuinka hyvin asia hoidetaan petetyn ja pettäjän välillä. Itselleni se oli kova kokemus koska siihen päättyi myös monen vuoden avioliitto. Se ei ole vain seksiä jonkun toisen kanssa. Minua kosketti se, että sain kuulla kuinka huonosti olin itseäni hoitanut ja salailu puolison puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Voi johtua myös siitä, että kun pettää kerran, pettää toisenkin. Sitä ei vaan enää jaksa jaada löysässä hirressä odottamaan.
Toiset miehet pettävät vielä siitäkin syystä, "Että kun aina epäillään, niin petetäänpä nyt sitten ettei ole turhaan haukuttu."
Onko se sitten ihan Raamatussakin todettu, että särjetty ruukku ei vettä pidä. Eli ei sitä suhdetta saa enää ennalleen, vaikka kuinka yrittäisi. Aina taustalla on ajatus, kuinka sä silloin voit tehdä mulle niin. Et edes säälistä jättänyt pettämättä,Tuo on ehkä maailman lapsellisin toimintatapam että petänpä nyt kun on epäilty, ihan niin kuin se olisi petetyn vika että häntä petetään. Sama kuin alkoholisti joisi kun kerran kuitenkin koko ajan epäillään :D
Niinhän se on, mutta niin moneen kertaan kuultu ja syyllistäen todettu. Että on provosoitu pettämään. Kyllä nää tyypit uhriutua osaa. Siitä voit olla aivan varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silläkin lailla pettäminen tuntuu tosi rajun loukkaavalta, jos se on tapahtunut yhteisessä kodissa. Ikään kuin koko koti on saastutettu. Tieto siitä, että se, kenen kanssa on sinua petetty on kosketellut ja arvostellut sinun rakkaudella kotiin valitsimiasi esineitä jne.
Paljon narsistisia piirteitä omaava pettää todennäköisesti kaikissa suhteissaan. Hän keksii aina syyn pettämiselleen joka ei ole koskaan hänessä itsessään. Tunnesääntelykyvyiltään vajaaksi jääneitä.
Jotkut käyttävät defenssinään omaa häpeää vastaan jopa koko yhteiskunnan syyttämistä liian ahtaista normeista jnejne. Häpeä ja syyllisyys ovat niin vaikeita tunteita käsiteltäviksi ja kun empatiakyky ja itsereflektiotaidot olemattomia niin pettämiennon toistuvaa. Ovat alinta kastia kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon narsistisia piirteitä omaava pettää todennäköisesti kaikissa suhteissaan. Hän keksii aina syyn pettämiselleen joka ei ole koskaan hänessä itsessään. Tunnesääntelykyvyiltään vajaaksi jääneitä.
Jotkut käyttävät defenssinään omaa häpeää vastaan jopa koko yhteiskunnan syyttämistä liian ahtaista normeista jnejne. Häpeä ja syyllisyys ovat niin vaikeita tunteita käsiteltäviksi ja kun empatiakyky ja itsereflektiotaidot olemattomia niin pettämiennon toistuvaa. Ovat alinta kastia kyllä.
Hmm, eikös tätä jotkut harrasta tosi paljon tätä yhteiskunnan ja ahtaiden normien syyttämistä. Esimerkiksi naiset oikeuttavat oman itsensä paljastelun ja seks7n myymisen sillä ja, jos heitä kritisoidaan, aletaan valittaa ahtaista normeista. "Missä lukee, etten saisi kävellä kadulla pelkissä urheilurintsikoissa?" Jne jne jne. Ei tuota hankaluutta kuvitella, etteivät ole uskollisinta sorttia parisuhteissaankaan, koska narsistinen huomion tarve on kaiken nielevä. Älä ikinä luota "instababeen", sanoi pikkuveljeni.
Logiikka tossa syyttelyssä ei vaan futaa. Toisen ihmisen luottamuksen pettämistä sovituissa asioissa ei vaan voi laittaa väitetyn normien ahtauden syyksi.
Yksilön omaa vastuunpakoilua se on sekä tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia kuvottavimmillaan.
Avoimet suhteet eri asia mutta niissäkin pelisäännöt on sovittu alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon narsistisia piirteitä omaava pettää todennäköisesti kaikissa suhteissaan. Hän keksii aina syyn pettämiselleen joka ei ole koskaan hänessä itsessään. Tunnesääntelykyvyiltään vajaaksi jääneitä.
Jotkut käyttävät defenssinään omaa häpeää vastaan jopa koko yhteiskunnan syyttämistä liian ahtaista normeista jnejne. Häpeä ja syyllisyys ovat niin vaikeita tunteita käsiteltäviksi ja kun empatiakyky ja itsereflektiotaidot olemattomia niin pettämiennon toistuvaa. Ovat alinta kastia kyllä.
Hmm, eikös tätä jotkut harrasta tosi paljon tätä yhteiskunnan ja ahtaiden normien syyttämistä. Esimerkiksi naiset oikeuttavat oman itsensä paljastelun ja seks7n myymisen sillä ja, jos heitä kritisoidaan, aletaan valittaa ahtaista normeista. "Missä lukee, etten saisi kävellä kadulla pelkissä urheilurintsikoissa?" Jne jne jne. Ei tuota hankaluutta kuvitella, etteivät ole uskollisinta sorttia parisuhteissaankaan, koska narsistinen huomion tarve on kaiken nielevä. Älä ikinä luota "instababeen", sanoi pikkuveljeni.
Veljelläsi on selkeästi kokemusta. Miksi siis veljesi alunperin on lähestynyt itseään instassa esittelevää naista? Eikö hän ole ymmärtänyt ettäkuvat on kaikille lähetettyjä, eikä vainvaljellesi? Miksi hän oletti että itsensä esittely instassa korreloisi luottamuksen ja hyvän parisuhteen kanssa? Eikö hänellä oikeasti känynyt mielessä että siellä on muutama muukin kuolaava setämies jonossa odottamassa?
Vierailija kirjoitti:
Logiikka tossa syyttelyssä ei vaan futaa. Toisen ihmisen luottamuksen pettämistä sovituissa asioissa ei vaan voi laittaa väitetyn normien ahtauden syyksi.
Yksilön omaa vastuunpakoilua se on sekä tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia kuvottavimmillaan.
Avoimet suhteet eri asia mutta niissäkin pelisäännöt on sovittu alussa.
Kaksinaismoralismia on myös se että ei pidä muuta petturuutta muka minään, vain vehkeiden uittaminen on pettämistä. Itse saa pettää vaikka kuinka muilla tavoin, mutta jos toinen vilkaiseekaan muita, niin hyi!
Koska ensimmäisenä kuvattu tilanne kehittyy vähitellen, kuin sammakkoa keittäisi. Ei ilkeinkään ihminen ole koko ajan ilkeä, ja tuskin kukaan valitsee alkaa suhteeseen jossa saa kuulla olevansa vääränlainen jatkuvasti. Usein myös henkistä väkivaltaa vastaanottava osapuoli osin uskoo että on jollain tapaa sen itse aiheuttanut, kun sitäkin hälle toistellaan.
Pettäminen tapahtuu äkillisesti, usein yllätyksenä ja voi tuntua hylätyltä ja siltä ettei tuntenutkaan toista.
Haukkujan tunnet, sillä on vain tänään huono päivä. Ja vähitellen ajan myötä sanat käyvät yhä rumemmiksi kun olet turtunut etkä reagoi. Lopulta voi olla eessä se fyysinen väkivalta.
Riippuvuussuhde, sanoisin. Ootetaan aina vain että se hyvä hetki ja onnelliset ajat palaa. Ja ne palaa aina yhä lyhemmiksi hetkiksi riitojen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Logiikka tossa syyttelyssä ei vaan futaa. Toisen ihmisen luottamuksen pettämistä sovituissa asioissa ei vaan voi laittaa väitetyn normien ahtauden syyksi.
Yksilön omaa vastuunpakoilua se on sekä tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia kuvottavimmillaan.
Avoimet suhteet eri asia mutta niissäkin pelisäännöt on sovittu alussa.
Kaksinaismoralismia on myös se että ei pidä muuta petturuutta muka minään, vain vehkeiden uittaminen on pettämistä. Itse saa pettää vaikka kuinka muilla tavoin, mutta jos toinen vilkaiseekaan muita, niin hyi!
Kerrotko tarkemmin mikä on tuota ns muuta petturuutta? Selittely jostain ns välinpitämättömyydestä on narsisten tyyppien selittelyä sitten.
Alue: Aihe vapaa
Sä kun et enää saa sitä muuta kun yksinäs.