Lue keskustelun säännöt.
Miksi juuri pettäminen tuntuu olevan pahinta?
Ihmiset elää parisuhteissa jossa vuosikausia arvostellaan, haukutaan ja kohdellaan tunnekylmästi plus että lapset joutuu kuuntelemaan jatkuvaa riitelya. Silti pysytään yhdessä, muka lasten takia. Seuraavassa tapauksessa on samanmoinen lapsiperhe, mutta arki on tasapainoista ja hyvää. Sitten toinen tekee mokan ja käy vieraissa. Kerta heitosta erotaan. Miksi yhden kerran hairahdus nähdään kaikista pahimpana asiana mitä parisuhteessa voidaan tehdä? En puolustele asiaa, se on väärin mutta miksi se on pahempi asia kuin yllä mainittu jatkuva huonosti kohtelu, väkivalta tms. Liittyykö tämä jotenkin kontrollointiin joka menetettiin siinä kohtaa kun toinen hairahti vieraisiin?
Kommentit (697)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen paljon miettinyt samaa kuin ap. Itse jättäisin miehen heti, jos kävisi ilmi että on harrastanut suhteemme aikana seksiä jonkun muun kanssa enemmän kuin kerran TAI kerran niin että se tulee ilmi jotenkin muuten kuin miehen kertomana.
Mutta jos olisi yksi syrjähyppy jonka suht pian tunnustaisi ja selvästi katuisi, niin ei suhteemme siihen loppuisi. En usko että kokisin tarvetta vertailla itseäni muihin naisiin sen seurauksena tai jatkuvasti miettisin että pettääköhän taas. Ennemminkin tuollainen vahvistaisi luottamusta siihen että kyseinen ihminen ei häärää selkäni takana vaan on rehellinen tilanteessa kuin tilanteessa.
Silti erilaisissa keskusteluissa jatkuvasti törmää asenteeseen että pettämistä ei missään tilanteessa kannata antaa anteeksi. Monen muun ongelman esiintyessä kannustetaan keskustelemaan, kuuntelemaan, etsimään kompromisseja, panostamaan parisuhdeaikaan jne. Tilanteet, joissa heti kannattaa monen mielestä erota, ovat vain jos toinen pettää tai on fyysistä väkivaltaa. En puolusta kumpaakaan näistä mutta miksi ne ovat niin paljon lopullisempia ongelmia kuin se että toinen ei arjessa huomioi, puhuu vähättelevästi, ei ole tukena kun tarvitsisi, jättää toisen huolehdittavaksi yhteiset vastuut jne?
Pettämistilanteessa ne puhumiset ja kesksutelut on jo tehty, kuunneltu on , ja panostettu suhteeseen, mutta näistä ei ole ollut mitään hyötyä, koska toinen on kuitenkin pettänyt. Melko lopullista sellainen on. Vrt peliriippuvainen exäni. Kaikki oli hyvin, ja keskusteltu oltiin ja kaikki mahdollinen tehty, mutta niin vain jäi taas pelaamisesta kiinni, jonka johdosta sitten erosin hänestä.
Pettämistä ei kannata antaa anteeksi, koska ei voi tietää pystyykö siihen oikeasti. Itse, jos pettäisin, niin eroaisin myös. En haluaisi olla suhteessa jossa joutuisin koko ajan pelkäämään että toinen tekee joskus vuosien päästä saman, ja minun on vain se sitten itsekin nieltävä, kun itsekin sain anteeksi, tai"anteeksi" oman mokani.
Kun luotto on mennyt, se on mennyt. Sitä ei saa enää kokonaan takaisin, ja jos saa, niin ihmisessä on mielestäni jotain vikaa. Trauman pitääkin pysyä mielessä jotta osaa välttää jatkossa saman.
"Kun luotto on mennyt, se on mennyt. Sitä ei saa enää kokonaan takaisin, ja jos saa, niin ihmisessä on mielestäni jotain vikaa. Trauman pitääkin pysyä mielessä jotta osaa välttää jatkossa saman"
Tartun nyt tähän, koska tämä ajatuksena tuntui heti todella vieraalle.
42 elinvuoden aikana olen joutunut nielemään pettymyksen katkeraa kalkkia jo monet kerrat. Vanhempani eivät olleet täydellisiä, eikä sisarukseni, joten lapsuudessani lupauksia petettiin monesti. Kypsymättömyyttään myös lapsuudenkaverini saattoivat olla kaveria tänään ja pyllistää huomenna. Työelämässä on tullut pettymyksiä, jollain lailla koen että jopa yhteiskuntasopimus on elinaikanani osin petetty. Teini-ikäisen vanhempana ainakin tiedän mitä se on kun jatkuvasti viilataan linssiin :'D Teini on itsekäs ja egosentrinen, eikä takuulla ajattele kenenkään muun etua kuin omaansa, kuin hetkittäisissä myötätunnon /omatunnon välähdyksissä. Onneksi on niitä, ne ovat merkki kasvusta oikeaan suuntaan.
Jos olisin tavallasi ehdoton, saattaisin olla kovin yksinäinen. Jos läheiseni olisivat yhtä ehdottomia, olisin varmasti yksinäinen. Ainakin yksi elämän mittainen ystävyys olisi katkennut jo nuoruudessa, olisin valtavasti köyhempi ja vain oman kyvyttömyyteni antaa anteeksi ja unohtaa vuoksi. Minulta olisi jäänyt saamatta lapseni. En olisi nykyisessä parisuhteessani. Suhteeni lapsuuden perheeseeni olisi pinnallinen, noh, itseasiassa perheemme olisi hajonnut jo ollessani aivan pieni.
Olisin kyllä oikeassa ja pitäisin kiinni periaatteestani, että kun luottamuksen menettää, niin päässä on vikaa jos sen rakentaa takaisin. Olisinko onnellinen?
Minusta kuulostaa siltä, että olet alistunut siihen, että ihmiset tuottaa pettymyksiä ja elämässä on kaikkea ankeaa. En tiedä oletko onnellinen, mutta minun korviin kuulostaa aika ankealta.
Aivan vilpittömästi tunnen myötätuntoa sinua kohtaan jos näet asian noin. Kerroin siitä kuinka toinen voi toiselle tuottaa pettymyksen, loukata tai tuottaa pahaa mieltä monin tavoin. Niin luultavasti jokaiselle käykin, loukkaa ja tulee loukatuksi. En nähnyt aiheelliseksi listata ihan vain tasapainon vuoksi kirjoitukseen ilonaiheita ja läheisistä kokemaani onnea. Halusin tuoda esiin, että ilman anteeksi antoa ja kykyä nöyrtyä löytämään ymmärrys toisen ajattelematonta tekoa kohtaan, olisi aika monta kaunista asiaakin jäänyt väliin. Ehkä tilalla olisi jotain muuta kaunista, en tiedä. Mutta mielellään pidän tätä iän (ja toisilta opitun) mukanaan tuomaa ominaisuutta vahvuutenani. Olin nuorena melkein yhtä ehdoton kuin sinä, en ehkä kuitenkaan mitenkään poikkeuksellisen, kun en kokenut esim tarvetta tutkituttaa päätäni.
Luulen, että näillä keskustelupalstoilla on paljon yksinäisiä ihmisiä.
En tiedä huomasitko itse tai teitkö sen tarkoituksella, mutta viestisi oli nyt piiloagressiivinen. Tarkoitan tällä viittaustasi siihen, että ehdottomien ihmisten olisi syytä tutkituttaa päänsä. Tuo oli tarpeetonta ilkeyttä.
On minullekin ihmiset tuottaneet pettymyksiä, mutta itse olen kokenut onnellisuuttani lisäävänä asiana, että olen pystynyt rajaamaan heidät pois elämästäni. Toki pettymyksen vakavuudesta on riippunut, olenko näin tehnyt. Jotkut asiat ovat toki anteeksiannettavissa (pettäminen ei todennäköisesti olisi minulle sellainen).
Introverttina en koe yksinäisyyttä kovin helposti. Minulle ideaalinen tilanne on, että elämässäni on muutamia läheisiä luotettavia ihmisiä.
Apua en, alkuperäinen kommentoija itse sanoi et hänen psyykeä on tutkittu kun hän on niin ehdoton periaatteissaan mut et ei sieltä mitään löytynyt, se on vain persoonallisuuden piirre
Älä viitsi vääristellä, en ole sanonut noin. Olen ihan muista syistä ollut tutkittavana kuin ehdottomuuteni takia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen uskottomuus on huomattavasti vakavampaa kuin miehen yksittäinen hypähdys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oma maailma ja perusturvallisuus rikkoutuu palasiksi ja menee aikaa ennen kuin saa kaiken korjattua. Moni ei edes yritä korjata vaan tekee ratkaisut ehkä liian nopeasti, eikä enää voi perääntyä päätöksistään, jottei menettäisi loppujakin itsetunnon sirpaleita.
Lisäksi sosiaalinen paine ajaa eroon. Jos on pettämisen paljastuttua ensimmäisessä shokkitilassa ehtinyt kertoa ystäville, vanhemmille, sisaruksille ja appivanhemmille, on todella vaikea astua askel taakse päin. Tämä palsta nyt on omanlaisensa, mutta jos täällä myöntää, että on jäänyt parisuhteeseen, jossa toinen on pettänyt, saa runsaasti alapeukkuja ja se heijastaa yleistä suhtautumista, vaikkei kukaan vauvapalstan alapeukutusten perusteella tee omia ratkaisujaan.
Pettäminen on kuin petos. Sinulle luvattiin yhtä ja lopulta sait jotain muuta. Ei moni menisi enää samaan kauppaan ostamaan jotain, jos häntä olisi joutunut petoksen kohteeksi siellä. Etkä varmaan lainaisi rahaa uudestaan jollekin, jos hän olisi petkuttanut ne edellisetkin rahat sinulta.
Tietenkin sosiaalinen paine ajaa eroon, koska muilta ei löydy siihen ymmärrystä miksi altistaisi itsensä toistamiseen samalle, kun kerran siihen pettämiseen pystyy, niin miksei pystyisi toiste tai kolmannen kerran.Ainoa syy miksi, joku jatkaa petoksen uhriksi joutumisen jälkeen jonkun kanssa olemista tai ostamista on, koska sitä asiaa vieläkin halutaan niin paljon. He joille se asia on menettänyt merkityksensä eroavat tai antavat olla.
Sinä saat jäädä petettynä parisuhteeseen ja muilla saa olla siitä mielipide. Monella se mielipide on, että et arvosta itseäsi ja hyväksyt sen, että sinua huijataan, petetään, eikä arvosteta. Koska jos arvostaisit itseäsi, et antaisi sinua kohdella noin ilman seuraumuksia. Se kun ei ole seuraamus, että menet johonkin parisuhdeterapiaan.
Ero on kosto. Jollain vähättelyllä on muut kostot. Pihdataan sängyssä. Juodaan kännit. Ollaan viikonloppu poissa kotoa jne.tässä kohtaa mun täytyy esittää eriävä mielipiteeni. Olen itse perheestä, joka oli hajota toisen vanhemman uskottomuuden vuoksi. No, ajat oli toisenlaisia ja ison lapsikatraan kanssa ei noin vaan lähdetty eri katon alle. On täytynyt olla vanhemmalle nöyryyttävää ja raastavaa odottaa toisen päätöstä jäädä vai lähteä. Vanhemmat päätti pitää perheen kasassa ja saivat kriisiin apua terapiasta. Meitä lapsia ei koskaan kuormitettu aikuisten suhdeongelmilla!! Ilmapiiri kotona oli välillä vaitonainen, näin vanhempani itkevän ja tiesin että heillä on avioliitossa ongelmia mm uskottomuuden vuoksi. Minkäänlaista kostoa en kyllä nähnyt, enkä ymmärrä mitä hyötyä sellaisesta olisi ollut? Uuden alun sen sijaan näin n vuosi kriisistä: perheen yhteinen matka, joka oli meille harvinaista herkkua ja uusi koti (samalla paikkakunnalla).
40 vuotta myöhemmin vanhemmat elää onnellista vanhuutta yhdessä. Ovat pysyneet yhdessä, harrastaneet ja hoitaneet lapsenlapsia koko tämän ajan. Sairastaneet pari vakavaa sairautta toisensa tukenaan. Olisiko asiat paremmin jos petetty olisi antanut toiselle vanhemmalleni oikein mehevän koston ja /tai lähtenyt ovet paukkuen? Ja kellä?
Ainoa keino jolla voisin suhdetta jatkaa pettäjän kanssa olisi se että minä saisin luvan myös käydä vieraissa yhtä monta kertaa kuin toinenkin kävi, mutta hän ei tietenkään kävisi enää. Sen jälkeen voisi aloittaa puhtaalta pöydältä kun kumppani todellisuudessa tietäisi miten kivaa on olla kotona lasten kanssa kun toinen on naapurikaupungissa kaveriviikonloppua viettämässä, ja miettiä yöt läpeensä että onkohan se löytänyt jonkun pettämistyypin sieltä, ja nyt just peitto siellä viuhuu, ja minä hoidan yksin lapsia täällä.
Sen verran pitää itse kestää mitä on toisille valmis antamaan.
Tällaista tekstiä lukiessa mietin, onko kostonhimo tunteena jotenkin binäärijuttu. Että se joko on tai. Itse en ole koskaan tuntenut sitä.
Tällaista tekstiä lukiessa mietin, onko kynnysmattoilu tunteena jotenkin binäärijuttu. Että se joko on tai. Itse en ole koskaan tuntenut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran herkkä, että jos puolisoni käy vieraissa, on vuoteessa sen jälkeen kolme henkilöä. Mitä teemmekin, mietin koko ajan että hän on tehnyt saman sen toisenkin kanssa. Ehkä hän ajattelee sitä toista nytkin.
Kuinka paljon voikaan pettämällä pilata ja rikkoa, lopullisesti.
Jos et kestä olla sängyssä, koska vastapuoli saattaa ajatella seksin aikana jotain toista, sun ainoa mahdollisuus on lopettaa seksin harrastaminen kokonaan.
Ei ole totta. Olen mies, ollut vaimon kans naimisissa 6 vuotta, enkä ajattele sängyssä ketään toisia. Jos yrittäisin ni varmaan seisokki lopahtaisi. Seksi on vain meille kahdelle kuuluvaa.
Ihmettelijä123 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on ihan normaalia jo vuonna 2022.
Niin, kun yhteiskunnan vapautumista muuten seurailee, niin voisi kuvitella koko sanan "pettäminen" joutuneen jo siihen samaan romukoppaan kuin sanat "susipari" ja "au-lapsi".
En ota tässä kantaa siihen, olenko itse em. asioiden puolesta vai niitä vastaan, mutta olen hieman ihmeissäni siitä, että susiparius, homous ja puolison aiemmat seksisuhteet (eli että alttarille ei astellakaan koskemattonana) ovat nykyisin aivan normaaleja asioita, niin silti käytetään vielä tällaista termiä kuin pettäminen.
Pettäminen on ihan sitä samaa kuin se on ollut ennenkin.
Ei se ole muuttunut muuksi
Eri juttu on se että joillakin on avoin suhde, joka siis ei ole pettämistä.
Minä en keksi, mitä sanaa pitäisi käyttää siitä, että toimii salassa vastoin yhteistä sopimusta.
Kerro, mikä sana siihen sopii?
Avoin suhde ei siis ole vastaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuuden puhuja kirjoitti:
Naisen uskottomuus on huomattavasti vakavampaa kuin miehen yksittäinen hypähdys.
Näinhän ainakin miehet uskottelevat niin itselleen kuin muillekin.
Turhamaisuuden takia. Kuvitellaan olevan ainutlaatuisia ja siksi vaaditaan yksiavioisuutta suhteessa ja rahoja erossa. Ei se järvi soutamalla kulu ja tauditkaan ei tartu jos käyttää gummia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turhamaisuuden takia. Kuvitellaan olevan ainutlaatuisia ja siksi vaaditaan yksiavioisuutta suhteessa ja rahoja erossa. Ei se järvi soutamalla kulu ja tauditkaan ei tartu jos käyttää gummia.
Sinuahan ei mikään estä pariustumasta samalla tavalla ajattelevan ihmisen kanssa. Tällöinhän ei ongelmia tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen paljon miettinyt samaa kuin ap. Itse jättäisin miehen heti, jos kävisi ilmi että on harrastanut suhteemme aikana seksiä jonkun muun kanssa enemmän kuin kerran TAI kerran niin että se tulee ilmi jotenkin muuten kuin miehen kertomana.
Mutta jos olisi yksi syrjähyppy jonka suht pian tunnustaisi ja selvästi katuisi, niin ei suhteemme siihen loppuisi. En usko että kokisin tarvetta vertailla itseäni muihin naisiin sen seurauksena tai jatkuvasti miettisin että pettääköhän taas. Ennemminkin tuollainen vahvistaisi luottamusta siihen että kyseinen ihminen ei häärää selkäni takana vaan on rehellinen tilanteessa kuin tilanteessa.
Silti erilaisissa keskusteluissa jatkuvasti törmää asenteeseen että pettämistä ei missään tilanteessa kannata antaa anteeksi. Monen muun ongelman esiintyessä kannustetaan keskustelemaan, kuuntelemaan, etsimään kompromisseja, panostamaan parisuhdeaikaan jne. Tilanteet, joissa heti kannattaa monen mielestä erota, ovat vain jos toinen pettää tai on fyysistä väkivaltaa. En puolusta kumpaakaan näistä mutta miksi ne ovat niin paljon lopullisempia ongelmia kuin se että toinen ei arjessa huomioi, puhuu vähättelevästi, ei ole tukena kun tarvitsisi, jättää toisen huolehdittavaksi yhteiset vastuut jne?
Pettämistilanteessa ne puhumiset ja kesksutelut on jo tehty, kuunneltu on , ja panostettu suhteeseen, mutta näistä ei ole ollut mitään hyötyä, koska toinen on kuitenkin pettänyt. Melko lopullista sellainen on. Vrt peliriippuvainen exäni. Kaikki oli hyvin, ja keskusteltu oltiin ja kaikki mahdollinen tehty, mutta niin vain jäi taas pelaamisesta kiinni, jonka johdosta sitten erosin hänestä.
Pettämistä ei kannata antaa anteeksi, koska ei voi tietää pystyykö siihen oikeasti. Itse, jos pettäisin, niin eroaisin myös. En haluaisi olla suhteessa jossa joutuisin koko ajan pelkäämään että toinen tekee joskus vuosien päästä saman, ja minun on vain se sitten itsekin nieltävä, kun itsekin sain anteeksi, tai"anteeksi" oman mokani.
Kun luotto on mennyt, se on mennyt. Sitä ei saa enää kokonaan takaisin, ja jos saa, niin ihmisessä on mielestäni jotain vikaa. Trauman pitääkin pysyä mielessä jotta osaa välttää jatkossa saman.
"Kun luotto on mennyt, se on mennyt. Sitä ei saa enää kokonaan takaisin, ja jos saa, niin ihmisessä on mielestäni jotain vikaa. Trauman pitääkin pysyä mielessä jotta osaa välttää jatkossa saman"
Tartun nyt tähän, koska tämä ajatuksena tuntui heti todella vieraalle.
42 elinvuoden aikana olen joutunut nielemään pettymyksen katkeraa kalkkia jo monet kerrat. Vanhempani eivät olleet täydellisiä, eikä sisarukseni, joten lapsuudessani lupauksia petettiin monesti. Kypsymättömyyttään myös lapsuudenkaverini saattoivat olla kaveria tänään ja pyllistää huomenna. Työelämässä on tullut pettymyksiä, jollain lailla koen että jopa yhteiskuntasopimus on elinaikanani osin petetty. Teini-ikäisen vanhempana ainakin tiedän mitä se on kun jatkuvasti viilataan linssiin :'D Teini on itsekäs ja egosentrinen, eikä takuulla ajattele kenenkään muun etua kuin omaansa, kuin hetkittäisissä myötätunnon /omatunnon välähdyksissä. Onneksi on niitä, ne ovat merkki kasvusta oikeaan suuntaan.
Jos olisin tavallasi ehdoton, saattaisin olla kovin yksinäinen. Jos läheiseni olisivat yhtä ehdottomia, olisin varmasti yksinäinen. Ainakin yksi elämän mittainen ystävyys olisi katkennut jo nuoruudessa, olisin valtavasti köyhempi ja vain oman kyvyttömyyteni antaa anteeksi ja unohtaa vuoksi. Minulta olisi jäänyt saamatta lapseni. En olisi nykyisessä parisuhteessani. Suhteeni lapsuuden perheeseeni olisi pinnallinen, noh, itseasiassa perheemme olisi hajonnut jo ollessani aivan pieni.
Olisin kyllä oikeassa ja pitäisin kiinni periaatteestani, että kun luottamuksen menettää, niin päässä on vikaa jos sen rakentaa takaisin. Olisinko onnellinen?
Minusta kuulostaa siltä, että olet alistunut siihen, että ihmiset tuottaa pettymyksiä ja elämässä on kaikkea ankeaa. En tiedä oletko onnellinen, mutta minun korviin kuulostaa aika ankealta.
Aivan vilpittömästi tunnen myötätuntoa sinua kohtaan jos näet asian noin. Kerroin siitä kuinka toinen voi toiselle tuottaa pettymyksen, loukata tai tuottaa pahaa mieltä monin tavoin. Niin luultavasti jokaiselle käykin, loukkaa ja tulee loukatuksi. En nähnyt aiheelliseksi listata ihan vain tasapainon vuoksi kirjoitukseen ilonaiheita ja läheisistä kokemaani onnea. Halusin tuoda esiin, että ilman anteeksi antoa ja kykyä nöyrtyä löytämään ymmärrys toisen ajattelematonta tekoa kohtaan, olisi aika monta kaunista asiaakin jäänyt väliin. Ehkä tilalla olisi jotain muuta kaunista, en tiedä. Mutta mielellään pidän tätä iän (ja toisilta opitun) mukanaan tuomaa ominaisuutta vahvuutenani. Olin nuorena melkein yhtä ehdoton kuin sinä, en ehkä kuitenkaan mitenkään poikkeuksellisen, kun en kokenut esim tarvetta tutkituttaa päätäni.
Luulen, että näillä keskustelupalstoilla on paljon yksinäisiä ihmisiä.
En tiedä huomasitko itse tai teitkö sen tarkoituksella, mutta viestisi oli nyt piiloagressiivinen. Tarkoitan tällä viittaustasi siihen, että ehdottomien ihmisten olisi syytä tutkituttaa päänsä. Tuo oli tarpeetonta ilkeyttä.
On minullekin ihmiset tuottaneet pettymyksiä, mutta itse olen kokenut onnellisuuttani lisäävänä asiana, että olen pystynyt rajaamaan heidät pois elämästäni. Toki pettymyksen vakavuudesta on riippunut, olenko näin tehnyt. Jotkut asiat ovat toki anteeksiannettavissa (pettäminen ei todennäköisesti olisi minulle sellainen).
Introverttina en koe yksinäisyyttä kovin helposti. Minulle ideaalinen tilanne on, että elämässäni on muutamia läheisiä luotettavia ihmisiä.
Ehkä tuota kirjoittajaa harmittaa kun muilla on läheisiä suhteita ihmisten kanssa jotka eivät jatkuvasti petä ja suhmuroi selän takana. Siitä tulee piiloaggressiivisuus. Hän kun joutuu antamaan koko ajan anteeksi jollekin jotta ei tarvitsisi olla yksin. Läheisriippuvuuttahan tuollainen on.
Voi tyttöä kun tietäisit :) sovitaan sitten niin että se se osoottaa naisessa vahvuutta ettei selittelyjä kuuntele eikä virheitä kattele. Aika hyvän graspin sain jo minkälaisesta ihmistyypistä kyse, jolle ei muuten läheisetkään pullistele eikä pettymystä tuota, ainakaan toista kertaa.
Huhhuh ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pettäminen sen jatkuessa kiinnijäämisen jäleenkin pitäisi antaa anteeksi? Mitään järkevää syytä siihen ei ole. Eikä tämä ole ehdottomuutts vaan tervettä omien rajojen pitämistä. Pettäjät ovat halveksittavia ihmisiä.
Parisuhteessa seksin puuttuminen on pahinta, jos toinen ei hyväksy avointa suhdetta. Silloin hän käytännössä kieltää toiselta seksin toisen ihmisen kanssa. Silti pettäminen on mielestäni typerää. Jos ei haluaa seksiä toisen ihmisen kanssa, tulisi olla rehellinen puolisolle ja päättää tämä suhde ennen seuraavaa. Pettäminen kertoo kunnioituksen puutteesta kumppaniaan kohtaan, joka on pahempaa kuin itse kliimaksi.
Rakastavassa parisuhteessa seksi on aika niin paljon syvempään kuin tuntemattoman tai hyvän tutun paneminen, minkä käytännössä voi hoitaa omin käsinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa seksin puuttuminen on pahinta, jos toinen ei hyväksy avointa suhdetta. Silloin hän käytännössä kieltää toiselta seksin toisen ihmisen kanssa. Silti pettäminen on mielestäni typerää. Jos ei haluaa seksiä toisen ihmisen kanssa, tulisi olla rehellinen puolisolle ja päättää tämä suhde ennen seuraavaa. Pettäminen kertoo kunnioituksen puutteesta kumppaniaan kohtaan, joka on pahempaa kuin itse kliimaksi.
Rakastavassa parisuhteessa seksi on aika niin paljon syvempään kuin tuntemattoman tai hyvän tutun paneminen, minkä käytännössä voi hoitaa omin käsinkin.
Niin oikein sanottu.
Oletko tyhmä? Se ei tule jäämään siihen"kerta hairahdukseen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa seksin puuttuminen on pahinta, jos toinen ei hyväksy avointa suhdetta. Silloin hän käytännössä kieltää toiselta seksin toisen ihmisen kanssa. Silti pettäminen on mielestäni typerää. Jos ei haluaa seksiä toisen ihmisen kanssa, tulisi olla rehellinen puolisolle ja päättää tämä suhde ennen seuraavaa. Pettäminen kertoo kunnioituksen puutteesta kumppaniaan kohtaan, joka on pahempaa kuin itse kliimaksi.
Rakastavassa parisuhteessa seksi on aika niin paljon syvempään kuin tuntemattoman tai hyvän tutun paneminen, minkä käytännössä voi hoitaa omin käsinkin.
Nainen ei tarvitse seksiä jonkun karvaisen hikisen äijän kanssa, kaalimadosta saa jos jonkinlaista härpäkettä jotka ovat naisen mielestä parempia kuin yksikään mies.
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on sellainen rajanylitys, joka tuo suhteen ongelmat päivänvaloon.
Pettämisen taustalla on suhteen näennäisestä onnellisuudesta huolimatta usein joku syvä puhumattomuuden kuilu, jossa puolisot eivät ihan ymmärrä toisiaan.
En ole koskaan kuullut että petettäisiin tilanteessa jossa molemmilla on hyvä olla. Petetylle se voi tulla yllätyksenä, mutta se kertookin lähinnä siitä että hän ei ihan tiedä mitä toisen päässä liikkuu.
Ja sitten on niitä, jota pettävät ihan vaan kun voivat. Joskus kun olin nuori, aloin seurustella miehen kanssa, joka kuitenkin pisti poikki muutaman viikon jälkeen koska sai tietää pääsevänsä lähtemään pitemmäksi aikaa ulkomaille. Kehui siinä asiasta puhuessa, että olen ensimmäinen tyttöystävä, jota hän ei ollut pettänyt. Kuulemma yksi hyvä tilaisuus olisi ollut, mutta ei näin alkuvaiheessa vielä viitsinyt pettää.
Ihan varmaksi voin sanoa, että tuossa suhteessa pettämiseen ei olisi ollut syynä mikään kuilu joka estää ymmärtämästä toista. Tai että suhteessa olisi ollut jotenkin huono olla. Jotkut vaan pettävät aina kun tilaisuus tulee. En kyllä usko että siinä rakkauttakaan oli tietenkään, lähtökohtaisesti tuon tyyppinen ihminen ei edes osaa oikeasti rakastaa, vaan nainen on lähinnä hyödyke. Ja näitä tyyppejä kyllä maailmassa on pari muutakin kuin tämä minun kohtaamani. Kyllä tuonkin miehen kanssa joku erehtyi naimisiin ja lapsia tekemään. Ei se tietenkään kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistimuijasta ja sen vaatimuksista pääsi eroon vain käymällä vieraissa. Ei tajunnut muuten. Se ptti ylpeyden päälle muijalla. Nyt nautin kun ei tarvitse raataa hänen vaatimustensa takia. Ei enää talolainaa!
Love hurts. But it should hurt when it is based on betrayal which hurts other people. True love does not hurt people close to you ever.
Jospa muotoilisit asian ihan suomeksi?
Vai oletko niitä pellejä joiden mielestä englannin käyttö tekee viestistä muka jotenkin hienomman?Mikä sulla on hätänä?
Kaunista elokuun päivää sinulle
No niin. Onnistuuhan se kommunkointi ihan suomellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistimuijasta ja sen vaatimuksista pääsi eroon vain käymällä vieraissa. Ei tajunnut muuten. Se ptti ylpeyden päälle muijalla. Nyt nautin kun ei tarvitse raataa hänen vaatimustensa takia. Ei enää talolainaa!
Love hurts. But it should hurt when it is based on betrayal which hurts other people. True love does not hurt people close to you ever.
Jospa muotoilisit asian ihan suomeksi?
Vai oletko niitä pellejä joiden mielestä englannin käyttö tekee viestistä muka jotenkin hienomman?Mikä sulla on hätänä?
Kaunista elokuun päivää sinulle
No niin. Onnistuuhan se kommunkointi ihan suomellakin.
Vanha sanonta on et älä ruoki trollia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran herkkä, että jos puolisoni käy vieraissa, on vuoteessa sen jälkeen kolme henkilöä. Mitä teemmekin, mietin koko ajan että hän on tehnyt saman sen toisenkin kanssa. Ehkä hän ajattelee sitä toista nytkin.
Kuinka paljon voikaan pettämällä pilata ja rikkoa, lopullisesti.
Jos et kestä olla sängyssä, koska vastapuoli saattaa ajatella seksin aikana jotain toista, sun ainoa mahdollisuus on lopettaa seksin harrastaminen kokonaan.
Ei ole totta. Olen mies, ollut vaimon kans naimisissa 6 vuotta, enkä ajattele sängyssä ketään toisia. Jos yrittäisin ni varmaan seisokki lopahtaisi. Seksi on vain meille kahdelle kuuluvaa.
Niinpä. Ja samaan aikaan vaimosi saattaa haaveilla työntöjen tulevan ties kenen taholta, että ehtisi kiihottua tarpeeksi saadakseen orgasmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa seksin puuttuminen on pahinta, jos toinen ei hyväksy avointa suhdetta. Silloin hän käytännössä kieltää toiselta seksin toisen ihmisen kanssa. Silti pettäminen on mielestäni typerää. Jos ei haluaa seksiä toisen ihmisen kanssa, tulisi olla rehellinen puolisolle ja päättää tämä suhde ennen seuraavaa. Pettäminen kertoo kunnioituksen puutteesta kumppaniaan kohtaan, joka on pahempaa kuin itse kliimaksi.
Rakastavassa parisuhteessa seksi on aika niin paljon syvempään kuin tuntemattoman tai hyvän tutun paneminen, minkä käytännössä voi hoitaa omin käsinkin.
Nainen ei tarvitse seksiä jonkun karvaisen hikisen äijän kanssa, kaalimadosta saa jos jonkinlaista härpäkettä jotka ovat naisen mielestä parempia kuin yksikään mies.
Niin, siinä et tarvitse seksiä. Ei päde naisiin mitenkään yleisesti.
Ehkä tuota kirjoittajaa harmittaa kun muilla on läheisiä suhteita ihmisten kanssa jotka eivät jatkuvasti petä ja suhmuroi selän takana. Siitä tulee piiloaggressiivisuus. Hän kun joutuu antamaan koko ajan anteeksi jollekin jotta ei tarvitsisi olla yksin. Läheisriippuvuuttahan tuollainen on.