MISTÄ ystäviä? Asunut paikkakunnalla 5 vuotta, ei yhtään äiti kaveria, miehellä ja lapsilla täällä täysi elämä. Minä vain syön syön ja syön, 100kg puntarissa

Kuntosalin pienryhmät, samanhenkisiä ihmisiä.

Partio on mitä parhain paikka hankkia ystäviä. Toimintaan mukaan vaan. Aina tarvitaan vapaaehtoisia tapahtumiin, leireille jne. 

Jos asut kaupungissa, niin ystäväsovelluksista saa ystäviä. Jodelista löysin jopa parisuhteen, vaikka se ei olekaan deittipalsta.

Kerro kaupunki. On helpompi keksiä jotain tekemistä sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Partio on mitä parhain paikka hankkia ystäviä. Toimintaan mukaan vaan. Aina tarvitaan vapaaehtoisia tapahtumiin, leireille jne. 

En ole ulkoilma ihminen. Mieluummin menen kylpylään kuin vaeltamaan.

Mietin kirjaston lukupiiriä, ehkä siellä on yhtä arkoja ihmisiä kuin minä.

Joku ehdotti kuntosalin pieneryhmää, en todellakaan kehtaa sellaisen tällaisena ryhävalaana. Ap

No miksi et mene salille, tai vaikka johonkin virkkauskerhoon, mikä ikinä sattuukaan kiinnostamaan. Joku vastuu pitää aikuisen ottaa elämästään, ei tuollainen touhu vetele.

Sellaista siellä maalla on, pitikö muuttaa jonnekin korpeen?

Vanhat kaverit jäi, kun muutin. Sitten aloin lihomaan, enkä kotipaikkakunnalla käydessä edes kehdannut nähdä heitä, hävettää niin hirveästi, kun paino noussut 35 kiloa.

Olen ollu kaverin kanssa ulkona viimeksi 2014.

Muuten aina miehen tai lasten kanssa. Tai yksin lähi baarissa.

Ap

Tarvitsen jotain apua, oikeasti tänään taas illan miettiny it Saria.

Tai viinan hakemista, loppuu tämä paha olo.

Ap

Ei suomalaisesta mitään ystävää ole koskaan saanut, tilanne muuttui kun muutin Suomesta pois. Suomalaiset "ystävät" ei osaa kirjoittaa edes kokonaisilla lauseilla, vastaavat vain emojilla vaikka ovat koulutettua porukkaa. Olen luopunut toivosta jo ajat sitten, olkoot sitten yksinään jos se on niin mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu 120-kiloisena aika pahalta, kun 20 kiloa kevyempi ei voi tutustua ihmisiin tai käydä liikkumassa kun uskoo painavansa liikaa... Pitäisikö minunkin lopettaa sali ja ihmisten kanssa juttelu, mitä mieltä olet ap...? :(

Et vastannut tähän vaikka kävit paikalla ap, puhuit vain lihavista ryhävalaina.. Ehkä lopetan kaiken, nää puheet tuntuu liian pahalta..

Vierailija kirjoitti:

Vanhat kaverit jäi, kun muutin. Sitten aloin lihomaan, enkä kotipaikkakunnalla käydessä edes kehdannut nähdä heitä, hävettää niin hirveästi, kun paino noussut 35 kiloa.

Olen ollu kaverin kanssa ulkona viimeksi 2014.

Muuten aina miehen tai lasten kanssa. Tai yksin lähi baarissa.

Ap

Siis syöt ja ryyppäät. Sellaista. Pitäisikö sun aloittaa laihdutusprojekti ja liikunta, siinä on sulle tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Kuntosalin pienryhmät, samanhenkisiä ihmisiä.

Siellä ei vissiin syödä ja dokata koko päivää? Ei kuulu siihen elämäntyyliin.

Miksi et kerro asuinpaikkaasi? Voidimme keksiä jotakin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu 120-kiloisena aika pahalta, kun 20 kiloa kevyempi ei voi tutustua ihmisiin tai käydä liikkumassa kun uskoo painavansa liikaa... Pitäisikö minunkin lopettaa sali ja ihmisten kanssa juttelu, mitä mieltä olet ap...? :(

Et vastannut tähän vaikka kävit paikalla ap, puhuit vain lihavista ryhävalaina.. Ehkä lopetan kaiken, nää puheet tuntuu liian pahalta..

Anteeksi, en nähnyt vastaustasi.

En välitä muiden painosta, muut näyttää ihan hyvältä lihavana. Paitsi minä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat kaverit jäi, kun muutin. Sitten aloin lihomaan, enkä kotipaikkakunnalla käydessä edes kehdannut nähdä heitä, hävettää niin hirveästi, kun paino noussut 35 kiloa.

Olen ollu kaverin kanssa ulkona viimeksi 2014.

Muuten aina miehen tai lasten kanssa. Tai yksin lähi baarissa.

Ap

Siis syöt ja ryyppäät. Sellaista. Pitäisikö sun aloittaa laihdutusprojekti ja liikunta, siinä on sulle tekemistä.

Aloitin viime viikollakin, kesti 2 päivää. Sitten alkoi kuolema ajatukset ja aloin juomaan. Ap

Miksi et vastaa siihen, että menisit työterveyteen tai muuta kautta psykologille? Koska olet trolli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona syömällä ei varmasti löydy eikä mikään muutu. Kuka sitten voi vaikuttaa lihavuuteen jos et sinä itse? Ei ole oikotietä onneen eikä olemassa taikakeinoa muuttaa asioita itse tekemättä.

Olen yrittänyt, mutta ei ole pitkäjänteisyyttä. Eli ikuinen lihavuus riesana, ja se vielä hävettää, joten en kehtaa puhua kenellekään tai aloittaa harrastusta.

Ja kun en osaa tutustua. En tiedä mitä sanoa, tai jatkaa keskustelua. Olen hiljainen ja töissäkin ihmiset välttelee, kun en vastaa paljoa mitään. En vaan tiedä, mitä sanoa. Ap

No ihan ensiksi kannattaa opetella itse sitä sosiaalisuutta ja ihmisten kanssa juttelua. Jutella töissä, kaupassa harrastuksissa, naapureille kohdatessa jne. Siinä sitä oppii. En kyllä ymmärrä mitä sinä jollain äiti kaverilla tekisit jos et osaa olla ihmisten kanssa tekemisissä?

Minustakin olisi outoa että sen kaverin pitäisi välttämättä olla myös äiti. Voihan sitä jutella niitä näitä eri-ikäisten naapureitten kanssa ilman sen kummempia taka-ajatuksia olipa kyse keski-ikäisestä naisesta, eläkkeellä olevasta ukosta tai alle kolmekymppisestä opiskelijasta.

Mitenkä ihmeessä voit olla yksinäinen kun on mies ja lapset?

Vierailija kirjoitti:

Ei suomalaisesta mitään ystävää ole koskaan saanut, tilanne muuttui kun muutin Suomesta pois. Suomalaiset "ystävät" ei osaa kirjoittaa edes kokonaisilla lauseilla, vastaavat vain emojilla vaikka ovat koulutettua porukkaa. Olen luopunut toivosta jo ajat sitten, olkoot sitten yksinään jos se on niin mukavaa.

Kokeile ihan perinteistä menetelmää juttelemalla kasvotusten ihmisten kanssa äläkä vain räplää kännykkää.  Minä en edes käytä tai huomioi jos tekstissä on joku muka hausta hymiö. Aikuisen ihmisen pitäisi osata ilmaista itseään sanallisesti eikä kuvakirjoituksella.