Julkkisten muistelmat?
Ennen vanhaan oli tapana, että seniori-ikäiset kirjoittivat muistelmiaan, kun oli jo jotakin, mitä muistella. Tarinat kertoivat usein henkilöstä, joka vaatimattomista oloista lähteneenä omalla työllään ja sisukkuudellaan raivasi itsensä yhteiskunnan huipulle. Näissä muistelmissa oli paljon sellaista, mistä saattoi ottaa oppia. Mutta mitä ovat tämän päivän muistelmat, joita kertovat alle nelikymppiset? Kirjat sisältävät pettämistä, juopottelua, örveltämistä, salarakkaita, hullua biletystä, kaikkea skeidaa, mutta ehkä heillä ei ole muuta muisteltavaa. Ja perhe ja lapset ovat muka aina ollut tärkein, tai ainakin he muistelevat niin. Sitten iltapäivälehdet nostavat lööppeihinsä nämä örvellykset. Ostaako joku oikeasti kirjahyllyynsä tämmöistä sontaa?
Kommentit (2)
Muistelmat kirjoitetaan siis menneestä tapahtuneesta elämänurasta, yleensä keskittyen työuran aikaansaannoksiin ja käänteisiin mutta samalla valottaen myös siihen nivoutunutta yksityiselämää sopivissa määrin.
Kun joku nelikymppinen kirjoittaa muistelmansa, se tarkoittaa, että hänen uransa on ohi. Kaikki on jo saavutettu. Ei voi enää kuin rahastaa viimeiset pelimerkit muistelmilla ja siihen kytketyllä jollain kiertueella. Ei kai siinä mitään. Uran tyssääminen nelikymppisenä kertoo jotain henkilön kyvyistä ja haluista. Todelliset suurhenkilöt ovat tuossa vaiheessa vasta lähdössä nousukiitoon hanttipuuhista merkittäviin tehtäviin. Mutta jos ainut skilssi on pyllistää mediassa ja känniriehua lööppijulkisuuteen, niin ei kai siihen enää ole assetteja parin kuluttavan vuosikymmenen kuluttua.
Minna Kaupin kirja kertoi pääsääntöisesti urheilusta ja siitä mistä on uransa lapsesta asti luonut. Silti siitä nostettiin lööpityksissä esiin juuri se pieni pätkä, missä kertoi entisen kumppaninsa alkoholiongelmasta.
Vaikka kirja pääasiassa oli ihan muuta. Ja loistava kirja , vaikka en elämästä kertovien kirjojen ystävä yleensä olekaan.