MISTÄ ystäviä? Asunut paikkakunnalla 5 vuotta, ei yhtään äiti kaveria, miehellä ja lapsilla täällä täysi elämä. Minä vain syön syön ja syön, 100kg puntarissa

Vierailija kirjoitti:

Miksi et vastaa siihen, että menisit työterveyteen tai muuta kautta psykologille? Koska olet trolli?

Juu. Olen samaa mieltä. Trolli. Testasin, että miten pitkäksi saa tämän ketjun venytettyä.

Tämä on se yksi trolli, millemikään apu tai neuvo ei kelpaa, jatkaavaan samaa valitusta.

Ala käymään kävelyllä ,kun mies on lasten kanssa,saat omaa aikaakin siinä.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä ihmeessä voit olla yksinäinen kun on mies ja lapset?

Ilmeisesti aloittaja ei osaa olla lainkaan omissa oloissaan ja esimerkiksi lukea hyvää kirjaa tai katsoa elokuvaa,  vaan hänellä pitää olla koko ajan seuraa ympärillä antamassa virikkeitä.

Läski reppana, lapset kun lähtee kotoa lähtee mieskin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhat kaverit jäi, kun muutin. Sitten aloin lihomaan, enkä kotipaikkakunnalla käydessä edes kehdannut nähdä heitä, hävettää niin hirveästi, kun paino noussut 35 kiloa.

Olen ollu kaverin kanssa ulkona viimeksi 2014.

Muuten aina miehen tai lasten kanssa. Tai yksin lähi baarissa.

Ap

Onhan se jo paljon,kun on mies ja lapset.Lasten perässä juokseminen hoikistaa, liian syömisen tilalle pitää keksiä jotain kivaa tekemistä mistä pidät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et vastaa siihen, että menisit työterveyteen tai muuta kautta psykologille? Koska olet trolli?

Juu. Olen samaa mieltä. Trolli. Testasin, että miten pitkäksi saa tämän ketjun venytettyä.

Tämä on se yksi trolli, millemikään apu tai neuvo ei kelpaa, jatkaavaan samaa valitusta.

Iso kynnys hakea apua kun en ole fyysisesti sairas.. Hävettää.. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainitset ap, että ylensyöminen ja yksinäisyys ovat asioita, joihin et voi vaikuttaa. No, kukapa muu voisi? Pitääkö esim. miehesi alkaa rajoittaa syömistäsi, sitäkö tarkoitat?

Luultavasti olet niin syvän itseinhon ja alakulon vallassa, ettei sosiaalisten suhteiden luominen siksi onnistu. Siispä aloita siitä, että koetat saada omanarvontuntosi kuntoon. Varmaan oikea suunta olisi laihduttaminen, muu ulkomuodon raikastaminen, itsellesi mukavien asioiden (muun kuin syömisen!) tekeminen. Terveyskeskuksen tai työterveyden kautta voisit hakeutua ravitsemusneuvontaan, ehkä saisit ihan tukea laihduttamiseenkin.

Onni on omissa käsissä - myös ap:lla.

Helppo juttu paperilla tuo laihduttaminen, todellisuudessa ei. Olen yrittänyt satoja kertoja, ei onnistu.

Minulla on jo valmiiksi surkea olo henkisesti, kun olen yksinäinen.

Syömisen rajoittaminen tekee elämästä vielä inhottavampaa, mun pää ei kestä sitä. Kokeilin satoja kertoja tässä 7 vuoden aikana, kun paino ollut yli 90kg. Ap

Ei sua kukaan ja mikään voi auttaa. Olet jo päättänyt. Ja kyllä,olen itse lihava joka laihduttaa ja on etsinyt harrastuksen sekä sopivan liikuntamuodon ja käynyt terapiassa. Ei mullekaan kotiin tarjoiltu ja uusi ystäväkin löytyi harrastuksen kautta. Terapiaa pitää jatkaa vielä.

Täällä on yritetty ehdottaa vaikka mitä, mutta yksikään neuvo ei nappaa? Ongelmasi ei johdu lihavuudesta, eikä yksinäisyydestä. Todennäköisesti olet masentunut, joten lääkäri on ensimmäinen etappi. Ja nyt et sitten ala heti valittaa, että ei siitä mitään tule, en kehtaa, en voi, en pysty, koska lihavuus ja yksinäisyys. Varaat ajan heti huomenna ja vuodatat kaiken tänne kertomasi sille lääkärille.

Toinen asia on lähibaari ja juominen. Niistä sinun on päästävä eroon, tiedät sen kyllä itsekin, vaikka haetkin viinasta lohtua ja hyvää fiilistä. Se ei tuo sitä, vaikka niin luulet. Olet jo sillä tiellä, jolla äkkiä huomaat asuvasi yksin ja eronneena, kun muu perhe ei enää jaksa katsoa ryyppäämistä. Lapsesi kärsivät, ja miehesi myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat kaverit jäi, kun muutin. Sitten aloin lihomaan, enkä kotipaikkakunnalla käydessä edes kehdannut nähdä heitä, hävettää niin hirveästi, kun paino noussut 35 kiloa.

Olen ollu kaverin kanssa ulkona viimeksi 2014.

Muuten aina miehen tai lasten kanssa. Tai yksin lähi baarissa.

Ap

Siis syöt ja ryyppäät. Sellaista. Pitäisikö sun aloittaa laihdutusprojekti ja liikunta, siinä on sulle tekemistä.

Aloitin viime viikollakin, kesti 2 päivää. Sitten alkoi kuolema ajatukset ja aloin juomaan. Ap

Kannattaa ajatella,miltä perheestäsi tuntuisi.Iloitse ihmeessä siitä mitä sinulla on ja voithan pitää vanhoihin ystäviinkin yhteyttä.Jos olet terve ja sinulla on perhe,sinulla on paljon ,arvosta sitä.

Aloittaisin ensin yksin matalan kynnyksen harrastuksen, johon sisältyy sekä liikuntaa että jotain muuta kivaa. Vaikka kävelyreissut kirjastoon, uimahalliin tms. Kun mieliala sen myötä kasvaa, ehkä tekee mieli osallistua johonkin sosiaalisempaan harrastukseen, jossa voi tavata ihmisiä, esim. jokin kansanopiston järjestämä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainitset ap, että ylensyöminen ja yksinäisyys ovat asioita, joihin et voi vaikuttaa. No, kukapa muu voisi? Pitääkö esim. miehesi alkaa rajoittaa syömistäsi, sitäkö tarkoitat?

Luultavasti olet niin syvän itseinhon ja alakulon vallassa, ettei sosiaalisten suhteiden luominen siksi onnistu. Siispä aloita siitä, että koetat saada omanarvontuntosi kuntoon. Varmaan oikea suunta olisi laihduttaminen, muu ulkomuodon raikastaminen, itsellesi mukavien asioiden (muun kuin syömisen!) tekeminen. Terveyskeskuksen tai työterveyden kautta voisit hakeutua ravitsemusneuvontaan, ehkä saisit ihan tukea laihduttamiseenkin.

Onni on omissa käsissä - myös ap:lla.

Helppo juttu paperilla tuo laihduttaminen, todellisuudessa ei. Olen yrittänyt satoja kertoja, ei onnistu.

Minulla on jo valmiiksi surkea olo henkisesti, kun olen yksinäinen.

Syömisen rajoittaminen tekee elämästä vielä inhottavampaa, mun pää ei kestä sitä. Kokeilin satoja kertoja tässä 7 vuoden aikana, kun paino ollut yli 90kg. Ap

Ei sua kukaan ja mikään voi auttaa. Olet jo päättänyt. Ja kyllä,olen itse lihava joka laihduttaa ja on etsinyt harrastuksen sekä sopivan liikuntamuodon ja käynyt terapiassa. Ei mullekaan kotiin tarjoiltu ja uusi ystäväkin löytyi harrastuksen kautta. Terapiaa pitää jatkaa vielä.

Kerro mitä teen, kun nälkä raivo iskee, itkettää ja haluan kuolla, mutta en saa syödä, koska laihdutus? Kerro vastaus.

Ap

Missä asut? Jos asut Vantaalla niin ala käydä mun kanssa uimassa kerran viikossa? Tutustun mielelläni ja ylipaino ei haittaa!

Pitääkö ystävän olla saman ikäinen? Moni vanhus kaipaa seuraa ja ajatusten jakajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainitset ap, että ylensyöminen ja yksinäisyys ovat asioita, joihin et voi vaikuttaa. No, kukapa muu voisi? Pitääkö esim. miehesi alkaa rajoittaa syömistäsi, sitäkö tarkoitat?

Luultavasti olet niin syvän itseinhon ja alakulon vallassa, ettei sosiaalisten suhteiden luominen siksi onnistu. Siispä aloita siitä, että koetat saada omanarvontuntosi kuntoon. Varmaan oikea suunta olisi laihduttaminen, muu ulkomuodon raikastaminen, itsellesi mukavien asioiden (muun kuin syömisen!) tekeminen. Terveyskeskuksen tai työterveyden kautta voisit hakeutua ravitsemusneuvontaan, ehkä saisit ihan tukea laihduttamiseenkin.

Onni on omissa käsissä - myös ap:lla.

Helppo juttu paperilla tuo laihduttaminen, todellisuudessa ei. Olen yrittänyt satoja kertoja, ei onnistu.

Minulla on jo valmiiksi surkea olo henkisesti, kun olen yksinäinen.

Syömisen rajoittaminen tekee elämästä vielä inhottavampaa, mun pää ei kestä sitä. Kokeilin satoja kertoja tässä 7 vuoden aikana, kun paino ollut yli 90kg. Ap

Ei sua kukaan ja mikään voi auttaa. Olet jo päättänyt. Ja kyllä,olen itse lihava joka laihduttaa ja on etsinyt harrastuksen sekä sopivan liikuntamuodon ja käynyt terapiassa. Ei mullekaan kotiin tarjoiltu ja uusi ystäväkin löytyi harrastuksen kautta. Terapiaa pitää jatkaa vielä.

Kerro mitä teen, kun nälkä raivo iskee, itkettää ja haluan kuolla, mutta en saa syödä, koska laihdutus? Kerro vastaus.

Ap

Pureudu sinne pääkoppaasi ja ala työstää sitä. Lähde ulos kun tekee mieli mussuttaa, koosta päivän ruoat järkevästi ettet paikkaa mättämällä, etsi se harrastus...

Tai jatka kotona möllötystä ja surkuttelua ettet sä pysty.

Lions-toiminnassa on monenkokoisia ja pääsee suoraan hyväntekeväisyystapahtumiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä osaa neuvoa koska samanlainen olen, yksinäinen perheenäiti joka muuton jälkeen ei ole löytänyt yhtään ystävää. Ja me ollaan asuttu täällä jo 10v. Olen kyllä yrittänyt, naapureiden ja lasten kavereiden vanhempien kanssa jutellut mutta kuten sanoit heillä on omat kuviot eikä kaikkien kanssa juttu lennä. Netin kaverihakuakin yritin, ei tulosta sitäkään kautta. Meitä yksinäisiä on paljon, emme vain kohtaa.

No voi kyynel sentään. Omasta aktiivisuudesta se on kiinni. Minä en tajua miten nämä yksinäisyydestä vinkuvat sydänystävää kaipaavaa ajattelevat. Ei se ystävyys panahda mistään yhtäkkiä- itse siinä pitää olla aktiivinen. Ensiksi hankkia niitä hyvän päivän tuttavia, siitä se sitten joidenka n kanssa voi edetä ystävyydeksikikn. Lasten ja harrastusten kautta on helppo olla aktiivinen.

Inhottava sanoa, mutta: oma asenne ratkaisee. Omassa lähipiirissä on tällainen "yksinäinen" joka valittaa jatkuvasti yksinäisyyttään, vaikka hänen luonaan käy monta ystävää viikossa ja hän käy naapureilla usein kahvilla jne.  Ystävänpäivänä valitti minulle kun soitin vasta illalla, että on odottanut soittoani, kun vasta _7_ muuta ystävää oli hänelle tänään soittanut. Että oli pettynyt kun en soittanut aiemmin. Minulle ei soittanut kukaan, mutta en jaksanut sitä hänelle kertoa. Sellainen jatkuva valittava ja omat murheet muiden niskaan kaatava asenne, jossa oma yksinäisyys on vaan kaikkien muiden läheisten vika ja hän vaan istuu kotona odottamassa vieraita - ei sitä oikeasti kukaan jaksa katsella vuodesta toiseen.

Jos tunnet toimivasi noin, niin kannattaa vaihtaa levyä ennen eläkeikää.

APn elämäntavoilla ei saavuta eläkeikää.

Jos elämä kerran on tällaista yli 30 vuotiaana, niin en halua täyttää edes 40v

Ap

Mutta elämähän voi olla paljon mukavampaa tulevaisuudessa.Riippuu tietysti,mitä teet asian hyväksi.Ota optimistinen ote asioihin.Jos olet masentunut,mene lääkäriin.Ala nauttia perheestäsi,liikkua ja ulkoilla.Lue kivoja kirjoja,soita tutuille ja kysele kuulumisia,tapaa vanhempiasi,sukulaisiasi jne.Ajattele mitkä kaikki asiat ovat hyvin ja päätä hoitaa itsesi kuntoon.Ei onni koskaan tule ulkoapäin toisten kautta ja odottamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainitset ap, että ylensyöminen ja yksinäisyys ovat asioita, joihin et voi vaikuttaa. No, kukapa muu voisi? Pitääkö esim. miehesi alkaa rajoittaa syömistäsi, sitäkö tarkoitat?

Luultavasti olet niin syvän itseinhon ja alakulon vallassa, ettei sosiaalisten suhteiden luominen siksi onnistu. Siispä aloita siitä, että koetat saada omanarvontuntosi kuntoon. Varmaan oikea suunta olisi laihduttaminen, muu ulkomuodon raikastaminen, itsellesi mukavien asioiden (muun kuin syömisen!) tekeminen. Terveyskeskuksen tai työterveyden kautta voisit hakeutua ravitsemusneuvontaan, ehkä saisit ihan tukea laihduttamiseenkin.

Onni on omissa käsissä - myös ap:lla.

Helppo juttu paperilla tuo laihduttaminen, todellisuudessa ei. Olen yrittänyt satoja kertoja, ei onnistu.

Minulla on jo valmiiksi surkea olo henkisesti, kun olen yksinäinen.

Syömisen rajoittaminen tekee elämästä vielä inhottavampaa, mun pää ei kestä sitä. Kokeilin satoja kertoja tässä 7 vuoden aikana, kun paino ollut yli 90kg. Ap

Ei sua kukaan ja mikään voi auttaa. Olet jo päättänyt. Ja kyllä,olen itse lihava joka laihduttaa ja on etsinyt harrastuksen sekä sopivan liikuntamuodon ja käynyt terapiassa. Ei mullekaan kotiin tarjoiltu ja uusi ystäväkin löytyi harrastuksen kautta. Terapiaa pitää jatkaa vielä.

Kerro mitä teen, kun nälkä raivo iskee, itkettää ja haluan kuolla, mutta en saa syödä, koska laihdutus? Kerro vastaus.

Ap

Normaalistihan saa syödä.Jos syö kunnolla ja terveellisesti,ei tule nälkäraivoa.Jos on pakko napostella,ota hedelmiä.Purkan syönti auttaa itselläni jos tekee mieli herkkuja.Joskus niitäkin voi syödä,muttei ylen.Heti alkaa mielialakin kohentua,kun pitää itsestään huolta fyysisestikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainitset ap, että ylensyöminen ja yksinäisyys ovat asioita, joihin et voi vaikuttaa. No, kukapa muu voisi? Pitääkö esim. miehesi alkaa rajoittaa syömistäsi, sitäkö tarkoitat?

Luultavasti olet niin syvän itseinhon ja alakulon vallassa, ettei sosiaalisten suhteiden luominen siksi onnistu. Siispä aloita siitä, että koetat saada omanarvontuntosi kuntoon. Varmaan oikea suunta olisi laihduttaminen, muu ulkomuodon raikastaminen, itsellesi mukavien asioiden (muun kuin syömisen!) tekeminen. Terveyskeskuksen tai työterveyden kautta voisit hakeutua ravitsemusneuvontaan, ehkä saisit ihan tukea laihduttamiseenkin.

Onni on omissa käsissä - myös ap:lla.

Helppo juttu paperilla tuo laihduttaminen, todellisuudessa ei. Olen yrittänyt satoja kertoja, ei onnistu.

Minulla on jo valmiiksi surkea olo henkisesti, kun olen yksinäinen.

Syömisen rajoittaminen tekee elämästä vielä inhottavampaa, mun pää ei kestä sitä. Kokeilin satoja kertoja tässä 7 vuoden aikana, kun paino ollut yli 90kg. Ap

Ei sua kukaan ja mikään voi auttaa. Olet jo päättänyt. Ja kyllä,olen itse lihava joka laihduttaa ja on etsinyt harrastuksen sekä sopivan liikuntamuodon ja käynyt terapiassa. Ei mullekaan kotiin tarjoiltu ja uusi ystäväkin löytyi harrastuksen kautta. Terapiaa pitää jatkaa vielä.

Kerro mitä teen, kun nälkä raivo iskee, itkettää ja haluan kuolla, mutta en saa syödä, koska laihdutus? Kerro vastaus.

Ap

Voi herranjumala nainen, varaa se aika lääkärille!! Pääset sitä kautta esim. ravintoterapeutille, joka kertoo, mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Jos iskee oikein nälkäraivo, niin todennäköisesti syömäsi ruoka on pelkkää höttöhiilaria. Sillä lähtee nälkä ehkä tunniksi, sitten on kahta kauheampi nälkä. Voi olla myös, että sokeriarvosi ovat aivan vinksallaan, ja kakkostyypin diabetes kolkuttaa jo ovella.

Sitä paitsi laihtuaksesi sinun pitää syödä. Ei kuitenkaan vehnäleipää, makeaa, eikä alkoholia. Haet ohjeet ammattilaiselta, niin onnistut.

Äläkä taas alapeukuta.

Ap, miksi alapeukutat kaikkia niitä viestejä, joissa sinua yritetään tsempata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainitset ap, että ylensyöminen ja yksinäisyys ovat asioita, joihin et voi vaikuttaa. No, kukapa muu voisi? Pitääkö esim. miehesi alkaa rajoittaa syömistäsi, sitäkö tarkoitat?

Luultavasti olet niin syvän itseinhon ja alakulon vallassa, ettei sosiaalisten suhteiden luominen siksi onnistu. Siispä aloita siitä, että koetat saada omanarvontuntosi kuntoon. Varmaan oikea suunta olisi laihduttaminen, muu ulkomuodon raikastaminen, itsellesi mukavien asioiden (muun kuin syömisen!) tekeminen. Terveyskeskuksen tai työterveyden kautta voisit hakeutua ravitsemusneuvontaan, ehkä saisit ihan tukea laihduttamiseenkin.

Onni on omissa käsissä - myös ap:lla.

Helppo juttu paperilla tuo laihduttaminen, todellisuudessa ei. Olen yrittänyt satoja kertoja, ei onnistu.

Minulla on jo valmiiksi surkea olo henkisesti, kun olen yksinäinen.

Syömisen rajoittaminen tekee elämästä vielä inhottavampaa, mun pää ei kestä sitä. Kokeilin satoja kertoja tässä 7 vuoden aikana, kun paino ollut yli 90kg. Ap

Ei sua kukaan ja mikään voi auttaa. Olet jo päättänyt. Ja kyllä,olen itse lihava joka laihduttaa ja on etsinyt harrastuksen sekä sopivan liikuntamuodon ja käynyt terapiassa. Ei mullekaan kotiin tarjoiltu ja uusi ystäväkin löytyi harrastuksen kautta. Terapiaa pitää jatkaa vielä.

Kerro mitä teen, kun nälkä raivo iskee, itkettää ja haluan kuolla, mutta en saa syödä, koska laihdutus? Kerro vastaus.

Ap

Olet kuitenkin aikuinen ihminen joten ymmärrät ,että asialle pitää itse tehdä jotain.Kokeile,niin huomaat pian miten olo alkaa kohentumaan ja löydät elämänilon.