Terapeuttini sanoi minua tavallisen näköiseksi

Jos se lause tosiaan meni noin, hän ehkä tarkoitti sen 'tavallinen' erotuksena aiemmasta omakuvastasi, joka varmaan oli sitten hiukan negatiivinen? Tarkoitti siis, että olet ihan normaali, nätti ihminen?

(Muuten, itse olen aina ollut ylpeä siitä että olen tavallinen, minkä vuoksi minua hiukan nakertaa, että otit siitä itseesi)

Kannattaa mennä oikeasti terapiaan jos koko elämä menee näiden juttujen keksimisessä :D

Monet ihmiset ovat tavallisen hyvännäköisiä, eli ihan nättejä/söpöjä. Ei missään nimessä rumia. Itselläni on myös erittäin alhainen itsetunto, ja pitkään olenkin ollut ulkoisten kehujen varassa, mutta se ei riitä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Sivuhuomio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun terapeutti sanoi että olen söpö ja NAUROI kun kerroin huolestani etten löydä kumppania ja sivuutti koko asian. Kuulemma näytän söpöltä ja miehet pitää ujoutta söpöjä jne. Nyt 5v myöhemmin en ole vieläkään koskaan seurustellut enkä pääse edes toisille treffeille ujouden vuoksi.

Eihän vika silloin ole ulkonäön puutteessa vaan ujoudessasi.

En usko, on minua "rumemmillakin" parisuhteet. Vastailen treffeillä lähinnä joo tai ei ja en uskalla katsoa silmiin. Kouluiässä oli valikoiva mutismi...

Mulla oli nuorena sama ongelma. Join aina nousuhumalan ennen kuin menin yöelämään. Siten löysin parisuhteen.

En nyt takertuisi tuollaiseen kommenttiin mutta en myöskään haluaisi kuulla mitään mielipiteitä asiasta psykologilta

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa nyt valitettavasti siltä, että menet niin sanotusti ego edellä. Rakennat itsetuntoasi ulkoisten juttujen varaan, kun terapiassa olisi tarkoitus tehdä päinvastoin. Saada terve itsetunto, eikä egoon ja ihailuun liittyvää pinnallista, kestämätöntä itsetuntoa.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Jos se lause tosiaan meni noin, hän ehkä tarkoitti sen 'tavallinen' erotuksena aiemmasta omakuvastasi, joka varmaan oli sitten hiukan negatiivinen? Tarkoitti siis, että olet ihan normaali, nätti ihminen?

(Muuten, itse olen aina ollut ylpeä siitä että olen tavallinen, minkä vuoksi minua hiukan nakertaa, että otit siitä itseesi)

Kiitos, tämä kommentti jotenkin lohdutti tosi paljon. Minulle ihan tavalliset (HEH) asiat ovat värittyneet usein hyvinkin negatiivisesti taustastani johtuen. Ehkä ankea lapsuuteni ajaa minut tavoittelemaan jotain enemmän kuin tavallisuutta, vaikkei siinä oikeasti ole mitään pahaa (siis siinä tavallisuudessa).

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa nyt valitettavasti siltä, että menet niin sanotusti ego edellä. Rakennat itsetuntoasi ulkoisten juttujen varaan, kun terapiassa olisi tarkoitus tehdä päinvastoin. Saada terve itsetunto, eikä egoon ja ihailuun liittyvää pinnallista, kestämätöntä itsetuntoa.

Jos saat jostakin käsiisi erään psykoanalyytikkonaisen kirjan Täydellinen nainen, lue se. Se kirja muutti omaa elämääni paljon. Kun annoin itselleni luvan olla tavallinen ja riittävä, hävisi huomattava osa paineista ja epävarmuudesta. Se ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että olisin tavallisen näköinen. Mun ongelma on se, että olen aina ollut kaunis ja tosi suosittu, mutta en ole koskaan itse tajunnut kumpaakaan niistä. Siihen ei myöskään auttanut itsen ulkopuolelta "merkkien" etsiminen, vaan se, että käännyin niin sanotusti sisään päin ja hyväksyin itse itseni. Tutustuin itseeni ja peilikuvaani uusin silmin. Ehkä sinäkin hyötyisit siitä? Toki se ei poissulje sitä, että voit silti käydä ulkona jne. Mutta ei ole järkeä rakentaa itsetuntoa sen varaan.

Tsemppiä.

Varmasti totta ja kiitos kirjavinkistä.

Luulen, että jokainen meistä tarvitsee kuitenkin myös sitä ulkoapäin tulevaa positiivista palautetta ja jopa ihailua. Minä en ole koskaan saanut sitä vanhemmilta, edes silloin pikkulapsiaikana. Nyt kun olen aikuisena seurannut vierestä muutaman lapsen kasvua, niin kyllähän heitä kovasti kehutaan ja varsinkin tyttöjä sanotaan nätiksi/kauniiksi/prinsessaksi. Minä olen jäänyt täysin vaille sellaista kotona.

AP

Mutta tuo on juuri ongelma; lasten ulkonäköä ei pitäisi kehua lainkaan. Se on oikeasti huono juttu, niin kasvatetaan ulkonäkökeskeisiä ihmisiä, joka lisää eriarvoisuutta, sillä kaikki ei voita geenilotossa. Lisäksi tossa kasvatetaan tyttöjä uskomaan, että on tärkeää lähinnä näyttää nätiltä, kun taas poikia kehutaan yrittämisestä, osaamisesta. Ei ole ihme, että miehiä on huomattavasti enemmän vaativilla ja paremmin palkatuilla aloilla. Mutta kuten sanottu, kehuminen on muutenkin huono. Realistinen palaute on paras, positiivinen palaute on eri asia kuin kehu.

Se, mitä vanhempien tulisi lapsen ulkonäön kehumisen sijaan tehdä, on osoittaa rakkautta ja hyväksyntää katseellaan, kosketuksella, eleillä, ilmeillä. Sinä olet jäänyt sitä vaille. Mitäs jos opettelisit terapian aikana itse katsomaan itseäsi niin? On loputon suo jos alat etsimällä etsimään sitä. Se kyllä tulee, kun on tullakseen.

Usko tämä: terapeutti ei tarkoittanut tuolla, että olisit ruma tai mitään pahaa. Hän tarkoitti, että sinussa ei ole mitään vikaa, olet normaali ihminen.

Mua kanssa kritisoitiin paljon kotona, lapsuusaikana ja myöhemmin myös.

Se sekoitti mun pääni näkemään maailman samalla tavalla mitä sinäkin nyt näet. Eli sut on ohjelmoitu löytämään aina vikoja kaikesta mitä ihmiset sulle sanovat sinusta tai sinuun liittyen.

Ehkäpä joku perheenjäsenesi on tätä systemaattisesti tehnyt vuosikaudet ja nyt se tapahtuu automaattisesti mielessäsi.

Tämä on hyvä tiedostaa, jotta voi alkaa kehittämään uudenlaista ajattelutapaa siihen rinnalle.

Eli ei kannata etsiä aina pahaa siitä mitä ihmiset sanovat, koska silloin pilaa mahdollisuudet parempaan.

Se ei silti tarkoita, että pitäisi naiivisti uskoa aina ihmisten hyvyyteen vaan että pitää kahta vaihtoehtoa rinnakkain ja katsoo kumpi niistä pitää paikkansa.

Esim.

A)Tämä ihminen sanoi näin, joten hän inhoon minua

B) Tämä ihminen sanoin näin, ja se tuntui ikävältä, mutta ehkä hän ei tarkoittanut sillä oikeasti pahaa, sattuipa vain valitsemaan sanansa huonosti.

Ihmiset monesti myös ihan automaattisesti alkavat toteuttamaan toisen käyttäytymistä tiettyyn suuntaan, riippuen siitä mihin suuntaan Tämä henkilö haluaa sitä viedä.

Eli jos puhut itsestäsi aina huonoa, saattaa muutkin alkaa ajan myötä tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Mul on silleen että en oo tavallisen näköinen ja kuullut aina olevani persoonallinen. Nykyään moni vanhempi nainen korostaa mulle kuinka tavallinen olen, on sekin hyvin kummallista kun kuitenkaan en ole kovin tavallinen oikeastikkaan.😁 En korosta erikoisuutta, mutta on se hauskaa kun vanhemmilla naisilla on tarve erikseen korostaa että olen tavis vaikka en niinkään ole monelta kaan osin.

Tämä on NIIN totta!

Omakin äitini hokee ( kyllä vain, hyvin usein ja monen asian kohdalla), että "me ollaan ihan vaan tämmösiä tavallisia".

On juuri sitä sukupolvea, josta kaikki asiat pitää vain hyväksyä yhtään nurisematta.

On tämän yrittänyt minullekin opettaa ja aina, jos hiukankin tunteilen tai valitan/ jopa innostun niin hys, hys!

Turha minusta ihmetellä, miksi olen itsekin terapiaan päätynyt.

Annettu meilläkin ymmärtää, että vika on vain ja ainoastaan siinä joka ei "kestä".

Niin, odotit että terapeutti kehuu ulkonäköäsi, koska olit saanut kehuja niiltä miehiltäkin.

Minulla yksi masennuksen oire on ollut se, että näen itseni rumana. Kun olen saanut masennusta hoidettua ja itsetuntoa kohotettua, näen itseni ihan hyvän näköisenä (olen rupsahtanut keski-ikäinen akka) ja näen suorastaan kauniina joitakin sellaisia piirteitä, joita aikaisemmin häpesin.

Ai että, kun olisi nuorena ollut edes tällainen itsetunto kuin nyt, niin olisinhan minä pitänyt itseäni kauniina.

Voin niin kuvitella, että olisin vielä joskus itsekin takertunut juuri tuohon yhteen "kyseenalaiseen" sanaan (ja jättänyt rekisteröimättä sitä seuranneen positiivisen). Nyt ajattelen, että ehkä terapeuttisi viittasi sillä tuohon, että olet "aina itse luullut muuta". Että jotenkin erottuisit toisten ihmisten joukosta olemalla erityisen kamala. Että ihan voit olla rauhassa muiden ihmisten joukossa, kuulut ihmisten joukkoon, meidän kaikkien muidenkin "tavallisten".

Toisaalta, voithan myös sanoa tuosta terapeutillesi! Miltä tuo sinusta tuntui ja kysyä tarkennusta, mitä terapeutti sillä tarkoitti. Se antaisi terapeutillesi lisää tietoa sinusta ja siitä, minkä kanssa kamppailet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuosta lannistut, käy vielä 10 v terapiassa.

Luitko ja varsinkin ymmärsitkö aloituksen?

Ihminen, jota on aina lähinnä moitittu kuulee vain lisää arvostelua.

Vika ei ole hänessä, vaan niissä arvostelijoissa.

Lienet sitä sukupolvea, joka ei empatiaa osaa osoittaa ja kaikki kuitataan töksäyttelyllä.

Säälittävää.

Tavallinen toteamus, joka ei sisältänyt arvostelua vaan neutralisoi. Psykoterapian ei ole tarkoitus saada naista tuntemaan itseään prinsessaksi, vaan hyväksymään itsensä ja pitämään itsestään sellaisena kuin on. Ihmisenä, jonka itsetuntoa (tai arvoa) ei vähennä moite eikä suurenna kehut. Ei empatian osoitus tarkoita sitä, että kehutaan yliampuvasti.

Terve itsetunto on eri asia kuin narsistisuus, johon epävarma ihminen heilahtaa helposti. Parisuhteessa voi olla upeaa, että mies pitää maailman kauneimpana naisena, mutta tuoko se voimaantumista jos terapeutti hymistelee ja jokainen seuraa hakeva mies tanssilattialla lirkuttelee? Eikö se ole aika epävakaata jos mieliala ja itsetunto heittelee toisten sanomisten mukaan? Sitäkin terapiassa yritetään normalisoida.

Perustuvatko mielipiteesi ja identiteettisi siihen, mitä terapeuttisi ajattelee vai siihen mitä mieltä itse olet ?

Jos itsetuntosi pohjautuu pelkästään muiden sanomisiin, se on todella huteralla pohjalla. Kuka tahansa voi hetkenä minä hyvänsä tulla potkaisemaan sen kumoon.

Epäilen, että osalla ketjuun kommentoineista ei ole mitään hajua millaista on kasvaa erittäin toimintahäiriöisessä perheessä, jossa vanhemmilla on mielenterveysongelmia, eivätkä ole itse kasvaneet koskaan aikuisiksi (toki hekään eivät ole aikoinaan saaneet ns. hyviä eväitä elämään omilta vanhemmiltaan).

Lapsi kuitenkin kasvaa siihen maailmankuvaan, joka vanhemmilla on (ellei lähipiirissä ole ns. terveitä aikuisia ohjaamassa), ja se maailmankuva voi olla todella vääristynyt, negatiivinen, jopa harhainen. 

Siitä kun sitten lähtee omilleen ja yrittää rakentaa omaa elämäänsä, niin huomaa olevansa todella heikoilla ja "hukassa". Näitä asioita olen nyt käsitellyt ja alkanut ymmärtää terapiassa.

AP

Vierailija kirjoitti:

Mun terapeutti sanoi että olen söpö ja NAUROI kun kerroin huolestani etten löydä kumppania ja sivuutti koko asian. Kuulemma näytän söpöltä ja miehet pitää ujoutta söpöjä jne. Nyt 5v myöhemmin en ole vieläkään koskaan seurustellut enkä pääse edes toisille treffeille ujouden vuoksi.

Jenkki olisi just passeli. Nehän meinaa tykkää ujoista naisista. Sinuna ees kokeilisin Farmers Onlya.

Vierailija kirjoitti:

Mul on silleen että en oo tavallisen näköinen ja kuullut aina olevani persoonallinen. Nykyään moni vanhempi nainen korostaa mulle kuinka tavallinen olen, on sekin hyvin kummallista kun kuitenkaan en ole kovin tavallinen oikeastikkaan.😁 En korosta erikoisuutta, mutta on se hauskaa kun vanhemmilla naisilla on tarve erikseen korostaa että olen tavis vaikka en niinkään ole monelta kaan osin.

Kirjoitustyylin ja sisällön perusteella olet max 15v ipana, joka muiden ikäistensä ja henkisesti samalla tasolla olevien mielestä pitää itseään hyvinkin spesiaalina. Et ole. Ne muut ihmiset on ihan oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Perustuvatko mielipiteesi ja identiteettisi siihen, mitä terapeuttisi ajattelee vai siihen mitä mieltä itse olet ?

Jos itsetuntosi pohjautuu pelkästään muiden sanomisiin, se on todella huteralla pohjalla. Kuka tahansa voi hetkenä minä hyvänsä tulla potkaisemaan sen kumoon.

Ymmärrätkö itse, että se mitä mieltä itse on, on hyvin pitkälti lapsuudenkodista perittyä ja vanhemmilta saatua. Toki sen voi myöhemmin rakentaa, mutta se vie aikaa ja on kovin haastavaa.

Tavallisuus on monelle suorastaan tavoite.

Eikä siinä mitään, jos se on itselle ok.

Mutta on myös niitä, jotka haluavat jotain muuta/ erilaista.

Kuten suuria tunteita, elämyksiä, oman näköistä elämää.

Sekin on ok, eikä sen pitäisi olla niin suuri ongelma näille "tavallisille" kuten se hyvin usein edelleen on.

Heti alkaa syyttely, että mitä luulet olevasi, oletko friikki tms.