Terapeuttini sanoi minua tavallisen näköiseksi

Mun terapeutti sanoi mua kauniiksi ja että "miehet varmaan lähestyy sua paljon baareissa". Yksi mies lähestynyt ja tuokin tapahtui Tampereella eli selvästi isommassa kaupungissa kuin missä itse asun. Omassa kotikaupungissa kukaan ei ole koskaan lähestynyt. En myöskään ole koskaan seurustellut koska kukaan ei ole (tietääkseni) ollut muhun ihastunut/halunnut kanssani suhdetta. N33

Maksaako joku tälläisestä keskustelusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset syntymästään asti anna merkityksiä ulkonäölle. Siihen kasvattaa vanhemmat ja ympäristö ja siitä pitäisi pyrkiä eroon. Lapsethan alkaa korostaa sitä, mitä kehutaan.

 höpöhöpö. Näin voi sanoa vain ihminen joka on syntynyt normaalin näköisenä.

Miten voit sanoa toisen kokemukselle höpöhöpö? Mikä on normaali ulkonäkö? Mistä tiedät, onko lainaamasi sinun mielestä normaalin näköinen? Kokeeko hän itse olevansa normaalin näköinen?

Terapeutti yritti olla rohkaisematta sitä, että kohotat nyt itsetuntoasi saamillasi kehuilla. Se on nimittäin ihan yhtä vahingollista kuin uskoa olevansa ruma ja kelpaamaton, oikeastaan sama asia, mutta asian toinen laita. 

Puhu tästä terapeutillesi ja hän vahvistaa tämän.

Terapeuttisi kommentti:

"Niin, ihan tavallisen HYVÄN NÄKÖINEN."👌

Hah, hän oli kateellinen sulle:D Se, että joku sattuu olemaan terapeutti, ei tee hänestä yli-ihmistä. Saatat olla oikeasti jopa poikkeuksellisen kaunis, mutta et vai sitä tiedosta:)

Älä sitten tee sitä virhettä, että alat ihastuttamaan miehiä itseesi kohottaaksesi sillä itsetuntoasi. Ne tilanteet monesti eskaloituvat ja on se aika ikävää niille miehille, jotka suhun ihastuvat. . .

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut sanonnan, jonka mukaan ihminen on aikuinen vasta sitten, kun lakkaa syyttämästä omia vanhempiaan näiden virheistä. On toki täysin mahdollista, että perheesi on ollut ihan poikkeuksellisen kamala, mutta todennäköisesti perheesi on ollut aivan _tavallisella_ tavalla kamala.

Mites muuten, AP, olet mieltä ihmisistä, jotka eivät ole kauniita ja joilla ei ole ulkonäköön perustuvaa menestystä esim. baarissa? Miltä sinusta tuntuisi olla sellainen? Kauneus on useimmiten katoavaista. Itsekin ikäisenäsi nautin huomiosta ja oli kova paikka huomata, että vuosien kuluessa en enää ollutkaan tavoiteltava saalis. Se kuitenkin helpotti ajan myötä, sitä kai kutsutaan kasvamiseksi. Kyllä se sullakin helpottaa, kunhan et jää muiden syyttelemisen ansaan.

Ei ole kyse vanhempien syyttelystä, vaan siitä, että ap työstää niitä asioita, jotka hänen hyvinvointiinsa vaikuttavat negatiivisesti ja _ovat_ seurausta vanhempien toiminnasta. Se nyt vain on totuus. En minäkään maksanut terapeutille tuhansia euroja siitä ilosta, että pääsin syyttelemään vanhempiani, mutta tottakai käsiteltiin myös sitä, mitä he olivat tehneet ja miten se oli muhun vaikuttanut. Usein lässytetään, että pitää lopettaa syyttely ja ottaa vastuu itsestään. No sitä vastuun ottamista on nimenomaan se, että lähtee käsittelemään ongelmansa. Vastuu vanhempien teoista taas kuuluu heille itselleen, vaikkeivät sairaina ihmisinä sitä kykenisikään ottamaan vastaan eivätkä kantamaan. Sen voi heille kuitenkin vähintään omassa puheessa palauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat narsistilta. Miksi ihmeessä terapeutin pitäisi kehua sinua?

No niin, näin älyttömäksi nää kommentit usein menee täällä. Ap, suosittelen että et lue tätä ketjua pidemmälle (tai vauvapalstaa paljoa muutenkaan.) Muutamia rakentavia kommentteja sait onneksi. Tsemppiä!

Terapeutti teki epäammattimaisesti kommentoidessaan ulkonäköä. Hänen oma käsityksensä asiakkaan ulkonäöstä ei kuulu terapiaan millään lailla. Terapiassahan  tavoite pitäisi olla  nimenomaan, että asiakkaan oma minä vahvistuisi ja hänen mahdollisesti vääristynyt käsityksensä itsestään muuttuisi oivalluksien kautta. Tällainen kommentointi voi toimia ihan päinvastaisesti vastakkaiseen suuntaan. Terapeuteilla on tosi suuri valta asiakkaaseen ja siksi jokaisella sanalla on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Älä sitten tee sitä virhettä, että alat ihastuttamaan miehiä itseesi kohottaaksesi sillä itsetuntoasi. Ne tilanteet monesti eskaloituvat ja on se aika ikävää niille miehille, jotka suhun ihastuvat. . .

Niin ja siis tarkoitin sitä, että jos sulla on liuta miehiä perässä ja et halua heistä ketään kuitenkaan vaikka annat vähän ymmärtää...

En tarkoittanut että olisi ikävä asia ihastua sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Kehuminen kaikkiaan huono.

Perustelut?

Tämä on sinun mielipiteesi (ja sinulla on oikeus siihen) ja ehkä se miten sinut on kasvatettu.

Mutta ei mikään automaattinen fakta.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti teki epäammattimaisesti kommentoidessaan ulkonäköä. Hänen oma käsityksensä asiakkaan ulkonäöstä ei kuulu terapiaan millään lailla. Terapiassahan  tavoite pitäisi olla  nimenomaan, että asiakkaan oma minä vahvistuisi ja hänen mahdollisesti vääristynyt käsityksensä itsestään muuttuisi oivalluksien kautta. Tällainen kommentointi voi toimia ihan päinvastaisesti vastakkaiseen suuntaan. Terapeuteilla on tosi suuri valta asiakkaaseen ja siksi jokaisella sanalla on merkitystä.

Mä luulen että ulkonäön kehuminen on terapeuteille joku pakollinen juttu kun ne kaikki sitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Maksaako joku tälläisestä keskustelusta?

Siis terapiasta? Joo, jotkut haluaa kehittää itseään ja päästä traumoistaan

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa nyt valitettavasti siltä, että menet niin sanotusti ego edellä. Rakennat itsetuntoasi ulkoisten juttujen varaan, kun terapiassa olisi tarkoitus tehdä päinvastoin. Saada terve itsetunto, eikä egoon ja ihailuun liittyvää pinnallista, kestämätöntä itsetuntoa.

Jos saat jostakin käsiisi erään psykoanalyytikkonaisen kirjan Täydellinen nainen, lue se. Se kirja muutti omaa elämääni paljon. Kun annoin itselleni luvan olla tavallinen ja riittävä, hävisi huomattava osa paineista ja epävarmuudesta. Se ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että olisin tavallisen näköinen. Mun ongelma on se, että olen aina ollut kaunis ja tosi suosittu, mutta en ole koskaan itse tajunnut kumpaakaan niistä. Siihen ei myöskään auttanut itsen ulkopuolelta "merkkien" etsiminen, vaan se, että käännyin niin sanotusti sisään päin ja hyväksyin itse itseni. Tutustuin itseeni ja peilikuvaani uusin silmin. Ehkä sinäkin hyötyisit siitä? Toki se ei poissulje sitä, että voit silti käydä ulkona jne. Mutta ei ole järkeä rakentaa itsetuntoa sen varaan.

Tsemppiä.

Tuohon lihavoituus on pakko sanoa, että on kaksi eri asiaa ja kaksi eri polkua olla kaunis tajuamatta sitä ja hyväksyä ettei ole kaunis. En tiedä kumpaan kategoriaan ap kuuluu.

Liittyen tuohon keskustelun juonteeseen, että pitäisikö lasten ja nuorten ulkonäköä kommentoida mitenkään - minä kyllä huomasin teininä sen, että olin se, jonka ulkonäköä ei ikinä edes ohimennen kehuttu. Korostettiin kyllä, miten älykäs ja lahjakas olen, kuinka hauska, mukava - ihan mitä tahansa mutta ei koskaan nätti. Jos minusta piti keksiä kehumista, kukaan ei koskaan vahingossakaan sanonut vaikka "sulla on kauniit silmät" vaan "sulla on mahtava huumorintaju". Jos kysyin miltä näytän, kehu kohdistui aina johonkin muuhun kuin minuun: "todella tyylikäs mekko", ei ikinä "näytät hyvältä". Omalta äidiltäkin kuulin totuuden "kehun" muodossa: "onneksi susta ei tullut kaunis vaan älykäs". Kun tämän kuuli äidiltä, joka oli aina itse ollut kaunotar, se tuntui iskuna vasten kasvoja.

Tämän ketjun mukaan minusta pitäisi olla kasvanut ihminen, jonka terve itsetunto perustuu niihin hyviin ominaisuuksiin, joita minulla oikeasti on. Ulkonäöllä ei pitäisi minulle olla mitään merkitystä, koska sitä ei koskaan korostettu.

Käytännössä minusta kasvoi älyni suhteen ylimielinen ihminen, jolla oli kuitenkin oman fyysisen olemuksensa suhteen niin huono itsetunto, että olisin halunnut olla täysin näkymätön. En oikeastaan kokenut olevani fyysinen ihminen ollenkaan. En halunnut kenenkään katsovan minua, ja olen välttänyt valokuvissa esiintymistä viimeiset 20 vuotta. En ole tietenkään seurustellut koskaan; en ole ikinä edes koskenut vastakkaisen sukupuolen edustajan käteen, ellei tietysti omia sukulaisia lasketa. Loppujen lopuksi en enää edes nähnyt peilissä itseäni. Tai siis näin, mutten ymmärtänyt näkemääni. Näin kasvonpiirteet jotenkin erillisinä enkä kokonaisuutena ollenkaan. Se oli todella hämmentävä kokemus; olen ymmärtänyt, että se voi olla oire dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä.

Samalla minusta kasvoi todella pinnallinen ihminen siinä mielessä, että olen aina ihastellut ja kadehtinut kauniita ihmisiä enemmän kuin muilla tavoin lahjakkaita. Ylimielisesti ajattelen, että minkä tahansa muun taidon voisun oppia, joten mitäs niitä kadehtimaan; mutta tätä en. Ulkonäöstä tuli minulle jokin sellainen passi eliittikerhoon, johon en ikinä pääsisi.

Enkä edelleenkään tiedä, kuinka ruma oikeasti olen. Sen vain tiedän, että tämä siitä seurasi, kun ulkonäköni jätettiin korostetusti täysin kehumatta. Ei nuori ihminen ole tyhmä, vaan huomaa kyllä, mikä jätetään mainitsematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti teki epäammattimaisesti kommentoidessaan ulkonäköä. Hänen oma käsityksensä asiakkaan ulkonäöstä ei kuulu terapiaan millään lailla. Terapiassahan  tavoite pitäisi olla  nimenomaan, että asiakkaan oma minä vahvistuisi ja hänen mahdollisesti vääristynyt käsityksensä itsestään muuttuisi oivalluksien kautta. Tällainen kommentointi voi toimia ihan päinvastaisesti vastakkaiseen suuntaan. Terapeuteilla on tosi suuri valta asiakkaaseen ja siksi jokaisella sanalla on merkitystä.

Mä luulen että ulkonäön kehuminen on terapeuteille joku pakollinen juttu kun ne kaikki sitä tekee.

Eikä tee.

Terapeutti ei voi sanoa sinua kauniiksi, hyvännäköiseksi, söpöksi tvs tai sinä olet täällä kysymässä, että yrittääkö se iskeä. Sen takia terapeutti sivuutti kysymyksesi ja sanoi sinua oikeastaan normaaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Pohdi noita muiden teinien kanssa. Aikuisen korvissa kuulostat idiootilta egotripillä.

On asioita mitä ei voi muuttaa ja siksi niitä on turha pohtia. Keskity siihen mitä voit muuttaa.

Kukaan muu ei määritä arvoasi, määrität sen itse.

Kannattais varmaan panostaa tuohon ulosantipuoleen hieman jos haluat tulla kuulluksi. Aloittaminen haukkumalla ihmistä i diootiksi ei varsinaisesti ole kovin rakentavaa käytöstä, tosin tarkoituksesi taisi olla vain purkaa omaa turhautumistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat narsistilta. Miksi ihmeessä terapeutin pitäisi kehua sinua?

No niin, näin älyttömäksi nää kommentit usein menee täällä. Ap, suosittelen että et lue tätä ketjua pidemmälle (tai vauvapalstaa paljoa muutenkaan.) Muutamia rakentavia kommentteja sait onneksi. Tsemppiä!

Miksi? Älyttömiä kommentteja löytyy maailmasta, parempi että oppii ITSE suodattamaan ne, sen sijaan että teeskentelisi ettei niitä ole.

Älyttömät kommentit eivät määrittele muita kuin lausujansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti teki epäammattimaisesti kommentoidessaan ulkonäköä. Hänen oma käsityksensä asiakkaan ulkonäöstä ei kuulu terapiaan millään lailla. Terapiassahan  tavoite pitäisi olla  nimenomaan, että asiakkaan oma minä vahvistuisi ja hänen mahdollisesti vääristynyt käsityksensä itsestään muuttuisi oivalluksien kautta. Tällainen kommentointi voi toimia ihan päinvastaisesti vastakkaiseen suuntaan. Terapeuteilla on tosi suuri valta asiakkaaseen ja siksi jokaisella sanalla on merkitystä.

Mä luulen että ulkonäön kehuminen on terapeuteille joku pakollinen juttu kun ne kaikki sitä tekee.

Kuinka monella olet siis käynyt? :')