Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin synnysosaston hoitajien käytöksestä potilaiden seläntakana
just joppa
31.07.2022 |
Olin opintoihin liittyen tutustumassa Oulun yliopistollisen sairaalan synnäriin. Oli kyllä uskomatonta seurata vierestä, kuinka kätilöt aloittivat heti potilaan haukkumisen/arvostelun kun ovi meni kiinni potilashuoneeseen. Valitettiin siitä, kuinka "taas se vaatii kipulääkettä" jne jne. Lisäksi jokainen synnärille tuleva arvosteltiin, osa sai kehuja "niin suloinen pari" ja osa taas oli että "hohhoijaa". Voi jos potilas kuulisi mitä selän takana tuolla puhutaan niin varmaan mieluummin kadulla hoitaisi nuokin hommat. En ymmärrä, miksi pitää olla tuolla töissä, jos kerran noin vihaa koko hommaa.
Onnea vaan niille jotka tuossa helvetissä pääsee kitumaan. Tuo kokemus sai vain olemaan iloinen siitä, että lapsien hankkiminen ei kuulu omaan elämääni.
Kommentit (865)
Tämä on niin surullista luettavaa ja pakko vaan todeta, että itsekin todennut samaa. Ja myös toivoisin tämän mätäpaiseen puhkaisemista.
Mutta ihan käytännön kysymys, kun itse jäin miettimään oman lapsivuodeosastoajan jälkeen, kun jo lääkärin kanssa puhuttujen lääkkeiden pyytämisestä tiuskittiin:
Onko paha, jos ottaa omat buranat mukaan? Kannattaisiko ruveta vinkkaamaan ystäville näin? Toki siinä pitää tiedostaa annettujen muiden lääkitysten yhteisvaikutukset ja sattuuko sitten olemaan vahvempia buranoita kotona jonkun reseptin jäljiltä tällasia itse mietin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo oli totta jo 1980-luvulla. Kätilö ilkeili ilman syytä, en valittanut mistään ja synnytys meni hyvin. Kätilö myös flirttaili minun miehen kanssa minun silmien alla, kun olin synnytystuskissa.
Jäi paha maku suuhun muuten niin onnellisesta päivästä.
Valvonta pitäisi olla parempaa. Aina voi tehdä johdolle muistutuksen huonosta kohtelusta tai Valviralle kantelun huonosta hoidosta.
No en nyt tiedä, luulisin että suurin osa niistäkin hoitajista haluaa vain tehdä työnsä eivätkä mene täysillä henkilökohtaisuuksiin. Itse olen saanut todella hyvää kohtelua synnäreillä hyvin nuorena synnyttäjänä ja oli kieltämättä vähän kiusallista tuntea olevansa joku kätilöiden suosikki vaikka tarvitsin kipulääkkeet ja kaikki. Esikoisen kohdalla osastolla oli samaan aikaan ikäiseni tosi nuori äiti ja hän taas oli aika hirveä. Taisi olla jotenkin älyllisesti kehitysvammainen vaikkei holhouksen alainen, sellainen lihava ja kun lisättiin toisemme kavereiksi somessa, oli sekin täynnä jotain pornokuvia itsestään. Synnytettiin ihan samaan aikaan eli luuhattiin siellä käytävilläkin samoihin aikoihin ja kesken synnytyksenkin pisti monta röökiä palamaan. Jotain mainitsi, että heistä oltiin tehty lasu etukäteen (vaikka täysi-ikäsiä). Kyllä nyt varmaan arvon av-raatikin ymmärtää jos jonkun tällaisen synnytyksen hoitaminen on sosiaalisesti haastavampaa kuin ihan perusmamman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun työskentelee alalla, jossa asiakkaiden itsetuhoisuus on arkipäivä9ä ja kuulee tarinoita lapsuuden hyväksikäytöstä, pahoinpitelyistä, itsemurhayrityksistä ja näkee, miten naiset myyvät itseään parista pirivedosta ja asuvat törkyisissä asunnoissa ilman ruokaa, on aika vaikea ajatella, että työstä pystyisi suoriutumaan niin, että eläisi niitä asioita liikaa asiakkaiden kanssa. Muualla ehkä riittää pulla kahvipöydässä, työnohjaus kerran kahdessa kuukaudessa ja pari olankohautusta hankalan asiakkaan kohdalla, mutta kun on kokenut selkeää uhkailua ja vaaratilanteita, syyllistämistä ja haukkumista, omaisten hätää ja neuvottomuutta puhumattakaan itsemurhaan päätyneistä, olisi kenelle tahansa mahdotonta olla reagoimatta.
Me sote-alan työntekijätkin ollaan vain ihmisiä ja meidän on pakko voida löytää kiero huumori ja kanava jossa purkautua välillä raivoten, välillä itkien ja välillä itsekin täysin hukassa olevana. Se ei ole keneltäkään pois eikä kerro ammattitaidottomuudesta. Emme kuitenkaan koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, vaan kritisoidaan käytöstä ja epäedullisia valintoja. Huumoria heitettäessä katsotaan tarkasti, missä ja milloin tämä tapahtuu. Asiallista se ei ehkä ole, mutta vakavia asioita ei saa päästää liiaksi ihon alle.
Höpöhöpö. Itse olen erikoistunut psykiatriaan ja ollut aina töissä psykiatrialla, vaikeahoitoisiin perheisiin profiloituneessa lastensuojelussa ja mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Selviytymishuumori ei ole asiakkaiden haukkumista. Ikinä.
Täällä kovasti yritetään ulkoistaa omaa epäammatillista käytöstä ja hokea "tehkää itse niin ja niin kauan sitä ja tätä". No, olen tehnyt 22 vuotta ja sitä ennen alemmalla ammattitasolla eikä ikinä ole tarvittu asiakkaiden haukkumista muka selviytymishuumorina. Selviytymishuumoria revitään omista kämmäilyistä ja joskus vikaan osuvista liian positiivisista odotuksista, OMISTA, ei asiakkaan. Ette te tota asiakkaiden haukkumista millään saa selitettyä, nyt se katse sinne peiliin ja muuttamaan omaa käytöstä. Kyse on ammattietiikasta ja moraalista ja pidän erittäin huolestuttavana sitä, miten monella hoitajalla ne on näemmä aivan hakusessa.
Tervehdys täältä lastensuojelusta! Kyllä nauretaan ja ruoditaan asiakkaita. Meidän asiakkaiden elämä vaan on niin absurdia, ideat niin pimeitä ja tekemiset aivan päättömiä, että kyllä niissä ruodittavaa riittää.
Toivoisin, että useammat äidit ymmärtäisivät tilata potilasasiakirjansa sekä lokitiedot ja että ihmiset ymmärtäisivät paremmin perätä oikeuksiaan ja oikeuttaa kunnolliseen hoitoon ja inhimilliseen kohteluun. Omakannastakaan kun ei näe kuin murto-osan törkykirjauksista -arkistoista löytyy massiivisesti valheita, joita potilaista kirjoitetaan. Pahimmissa tapauksissa tietoja myös systemaattisesti tuhotaan ja potilaalle väitetään jälkikäteen että tiedot ovat mystisesti "kadonneet". Täysin rikollista toimintaa. Työntekijät lukevat edellisisä valheellisia/virheellisiä kirjauksia puuttellisella ammattipätevyydellä ja ymmärtämättä kokonaiskuvaa millään tasolla ja käyvät urkkimassa tietoja, jotka eivät millään tavalla esim. synnytykseen/ muuhun ajantasaiseen vastaanottoasiointiin kuulu. Käytännöt ovat aivan sikamaisia ympäri Suomen ja potilaat saavat ala-arvoista kohtelua kaikkialla, ellei sinulla ole paljon RAHAA maksaa hyvästä hoidosta.
HÄPEÄ, jos olet yksi näistä ihmisten mustamaalaajista, pelkäksi kostoksi paskan kirjaajista, asiattomia tietourkintoja tekevä "ammattilainen". Rikollinen sinä olet etkä kuulu sotepuolelle laisinkaan! Teidät pitäisi kaikki saada rikosoikeudelliseen vastuuseen siitä, miten paljon tuotatte traumatisaatiota ja vahinkoa potilaille sekä heidän lapsilleen-teillä o vastuu ihmisten elämistä ja ymmärrätte kyllä, kuinka suurta vahinkoa voi yksikin valhe ihmiset tulevaisuudelle aikaansaada. Lainvastainen toiminta on sotessa täysin systemaattista ja tarkoitushakuista- älkää ihmiset luottako terveydenhuoltoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia lähihoitajat on joka paikassa. Itse olen töissä päiväkodissa ja kuulisittepa vaan lasten vanhemmat mitä teistä ja lapsistanne puhutaan heti kun olette paikalta poistuneet.
Tämä. Etenkin yhdessä pienessä päikyssä kyllä puhutaan ja arvostellaan vanhempia, eräs yh äitikin joutui jatkuvan juoruilun kohteeksi. Niin leipääntynyttä tämä porukka!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun työskentelee alalla, jossa asiakkaiden itsetuhoisuus on arkipäivä9ä ja kuulee tarinoita lapsuuden hyväksikäytöstä, pahoinpitelyistä, itsemurhayrityksistä ja näkee, miten naiset myyvät itseään parista pirivedosta ja asuvat törkyisissä asunnoissa ilman ruokaa, on aika vaikea ajatella, että työstä pystyisi suoriutumaan niin, että eläisi niitä asioita liikaa asiakkaiden kanssa. Muualla ehkä riittää pulla kahvipöydässä, työnohjaus kerran kahdessa kuukaudessa ja pari olankohautusta hankalan asiakkaan kohdalla, mutta kun on kokenut selkeää uhkailua ja vaaratilanteita, syyllistämistä ja haukkumista, omaisten hätää ja neuvottomuutta puhumattakaan itsemurhaan päätyneistä, olisi kenelle tahansa mahdotonta olla reagoimatta.
Me sote-alan työntekijätkin ollaan vain ihmisiä ja meidän on pakko voida löytää kiero huumori ja kanava jossa purkautua välillä raivoten, välillä itkien ja välillä itsekin täysin hukassa olevana. Se ei ole keneltäkään pois eikä kerro ammattitaidottomuudesta. Emme kuitenkaan koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, vaan kritisoidaan käytöstä ja epäedullisia valintoja. Huumoria heitettäessä katsotaan tarkasti, missä ja milloin tämä tapahtuu. Asiallista se ei ehkä ole, mutta vakavia asioita ei saa päästää liiaksi ihon alle.
Höpöhöpö. Itse olen erikoistunut psykiatriaan ja ollut aina töissä psykiatrialla, vaikeahoitoisiin perheisiin profiloituneessa lastensuojelussa ja mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Selviytymishuumori ei ole asiakkaiden haukkumista. Ikinä.
Täällä kovasti yritetään ulkoistaa omaa epäammatillista käytöstä ja hokea "tehkää itse niin ja niin kauan sitä ja tätä". No, olen tehnyt 22 vuotta ja sitä ennen alemmalla ammattitasolla eikä ikinä ole tarvittu asiakkaiden haukkumista muka selviytymishuumorina. Selviytymishuumoria revitään omista kämmäilyistä ja joskus vikaan osuvista liian positiivisista odotuksista, OMISTA, ei asiakkaan. Ette te tota asiakkaiden haukkumista millään saa selitettyä, nyt se katse sinne peiliin ja muuttamaan omaa käytöstä. Kyse on ammattietiikasta ja moraalista ja pidän erittäin huolestuttavana sitä, miten monella hoitajalla ne on näemmä aivan hakusessa.
Tervehdys täältä lastensuojelusta! Kyllä nauretaan ja ruoditaan asiakkaita. Meidän asiakkaiden elämä vaan on niin absurdia, ideat niin pimeitä ja tekemiset aivan päättömiä, että kyllä niissä ruodittavaa riittää.
Paljastit juuri pitäväsi itseäsi asiakkaittesi yläpuolella. Se on kaltaistesi ongelma. Minä en pidä itseäni kenenkään yläpuolella ja asiakkaiden kanssa ollaan tasavertaisia.
Tämä tulee olemaan sotessa tulevaisuuden tapa tehdä töitä. Asiakkaiden asemaa parannetaan koko ajan ja niin sen kuuluu ollakin. Työntekijöiden ei kuulu olla eikä kuuluisi edes haluta olla jalustalla, silloin on työntekijän oma ego se ongelma. Ei tarvitse sitten ihmetellä miksei asiakkaat sitoudu työskentelyyn, kun olette minkälaisia olette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun työskentelee alalla, jossa asiakkaiden itsetuhoisuus on arkipäivä9ä ja kuulee tarinoita lapsuuden hyväksikäytöstä, pahoinpitelyistä, itsemurhayrityksistä ja näkee, miten naiset myyvät itseään parista pirivedosta ja asuvat törkyisissä asunnoissa ilman ruokaa, on aika vaikea ajatella, että työstä pystyisi suoriutumaan niin, että eläisi niitä asioita liikaa asiakkaiden kanssa. Muualla ehkä riittää pulla kahvipöydässä, työnohjaus kerran kahdessa kuukaudessa ja pari olankohautusta hankalan asiakkaan kohdalla, mutta kun on kokenut selkeää uhkailua ja vaaratilanteita, syyllistämistä ja haukkumista, omaisten hätää ja neuvottomuutta puhumattakaan itsemurhaan päätyneistä, olisi kenelle tahansa mahdotonta olla reagoimatta.
Me sote-alan työntekijätkin ollaan vain ihmisiä ja meidän on pakko voida löytää kiero huumori ja kanava jossa purkautua välillä raivoten, välillä itkien ja välillä itsekin täysin hukassa olevana. Se ei ole keneltäkään pois eikä kerro ammattitaidottomuudesta. Emme kuitenkaan koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, vaan kritisoidaan käytöstä ja epäedullisia valintoja. Huumoria heitettäessä katsotaan tarkasti, missä ja milloin tämä tapahtuu. Asiallista se ei ehkä ole, mutta vakavia asioita ei saa päästää liiaksi ihon alle.
Höpöhöpö. Itse olen erikoistunut psykiatriaan ja ollut aina töissä psykiatrialla, vaikeahoitoisiin perheisiin profiloituneessa lastensuojelussa ja mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Selviytymishuumori ei ole asiakkaiden haukkumista. Ikinä.
Täällä kovasti yritetään ulkoistaa omaa epäammatillista käytöstä ja hokea "tehkää itse niin ja niin kauan sitä ja tätä". No, olen tehnyt 22 vuotta ja sitä ennen alemmalla ammattitasolla eikä ikinä ole tarvittu asiakkaiden haukkumista muka selviytymishuumorina. Selviytymishuumoria revitään omista kämmäilyistä ja joskus vikaan osuvista liian positiivisista odotuksista, OMISTA, ei asiakkaan. Ette te tota asiakkaiden haukkumista millään saa selitettyä, nyt se katse sinne peiliin ja muuttamaan omaa käytöstä. Kyse on ammattietiikasta ja moraalista ja pidän erittäin huolestuttavana sitä, miten monella hoitajalla ne on näemmä aivan hakusessa.
Tervehdys täältä lastensuojelusta! Kyllä nauretaan ja ruoditaan asiakkaita. Meidän asiakkaiden elämä vaan on niin absurdia, ideat niin pimeitä ja tekemiset aivan päättömiä, että kyllä niissä ruodittavaa riittää.
Paljastit juuri pitäväsi itseäsi asiakkaittesi yläpuolella. Se on kaltaistesi ongelma. Minä en pidä itseäni kenenkään yläpuolella ja asiakkaiden kanssa ollaan tasavertaisia.
Tämä tulee olemaan sotessa tulevaisuuden tapa tehdä töitä. Asiakkaiden asemaa parannetaan koko ajan ja niin sen kuuluu ollakin. Työntekijöiden ei kuulu olla eikä kuuluisi edes haluta olla jalustalla, silloin on työntekijän oma ego se ongelma. Ei tarvitse sitten ihmetellä miksei asiakkaat sitoudu työskentelyyn, kun olette minkälaisia olette.
Kuule niin kauan kun joka ikinen sote -alan työ on työvoimapula-alaa ja joukkopako alalta kasvaa, niin asiakkaan asema ei ole se, jota kukaan alkaa parantamaan. Kun kukaan ei halua olla sote -sektorilla töissä nykyisilläkään ehdoilla.
Jorvin synnytysosastolla oli 8 vuotta sitten todella töykeä hoitaja. Tulin tuskissani synnärille, en pystynyt oikein puhumaankaan siinä vaiheessa. Naama pitkänä lähti laittamaan minua käyrille ja tuhahteli kun melkein itkin että en pysty oilein olemaan paikoillani siinä. Jossain vaiheessa sitten itkin että miten tämä voi sattua näin paljon ja nainen vaan murahti että kuule, tuosta se vaan pahenee. Muutenkin pelotti hirveästi ensisynnytyäjänä ja eka ihminen joka otti siellä vastaan oli tuollainen. Onneksi en nähnyt häntä enää tuon tilanteen jälkeen. Olin jo pitkällä auki kun menin sairaalaan ja oikeasti todella kivulias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen itse sairaanhoitajaksi ja olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota juoruiluun ja etten edes aloittaisi sitä. Vaikuttaa vähän siltä, että hoitoalalla juorutaan kollegoista ja potilaista oman selustan turvaamiseksi, eli jos valittaa kollegan tekemistä virheistä niin ehkä niitä omia virheitä ei huomata. Kuitenkin vastuun ottaminen ja virheistä oppiminen sekä avoimuus parantaisivat hoitoalan työpaikkojen ilmapiiriä sekä turvallisuutta.
Arvostan suhtautumistasi hyvän ilmapiirin luomiseksi työpaikalla. Sinusta tulee loistava sairaanhoitaja ja työtoveri. Onnea ja menestystä elämääsi!
Kertokaapa ammatti, jossa asiakkaita ei ruodittaisi selän takana?
Olkaa ystävällisiä ja asiallisia, niin kellään ei ole mitään muuta kuin kehuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa ammatti, jossa asiakkaita ei ruodittaisi selän takana?
Olkaa ystävällisiä ja asiallisia, niin kellään ei ole mitään muuta kuin kehuttavaa.
Kyse ei ollut hankalista asiakkaista vaan ihan tavallisista potilaista, joilla on kipuja ja jotka käyttäytyvät normaalilla synnyttäville äideille ominaisella tavalla. Silti heitä haukutaan selän takana ja se negatiivinen asenne näkyy kyllä potilaallekin.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko? 😬 Eikö hoitajilla ole mitään ammattiylpeyttä, ettei nyt asiakkaita haukuta tai arvostella? Valikoituuko hoitajiksi jotenkin ilkeitä ja tyhmiä ihmisiä? Ei muissakaan töissä asiakkaita ole tapana haukkua, ei päin naamaa, eikä seläntakana. Missä on kunnioitus toista ihmistä kohtaan? No, toisaalta, munkin eka lapsen synnytyksen yhteydessä synnärillä olo oli kyllä kokemus. Vaikka olin nopea synnyttäjä, enkä tarvinut kipulääkettäkään. Maito ei vaan noussut koko sairaalassa olon aikana, ja siitä sain ihmeellistä piilov***uilua muutamalta hoitajalta. Näköjään se on totta, että alalle hakeutuu porukkaa, jotka tykkäävät kyykyttää heikossa tilassa olevia ihmisiä.
Tämä on täyttä höpöhöpöä. Olen ollut todella monessa kaupassa töissä ja mistä kahvitauolla puhutaan, pöljistä asakkaista. Se on sitä purkamista jolla jaksetaan törpöillekin tarjota hyvää asiakaspalvelua. Yhdelläkään työpaikalla en ole kokenut mustan huumorin puutetta, hoitoala ei ole poikkeus tästä. Se on ammattimaisuuden puutetta jos sen näyttää ulospäin asiakkaalle, kuten sinun kohdallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun työskentelee alalla, jossa asiakkaiden itsetuhoisuus on arkipäivä9ä ja kuulee tarinoita lapsuuden hyväksikäytöstä, pahoinpitelyistä, itsemurhayrityksistä ja näkee, miten naiset myyvät itseään parista pirivedosta ja asuvat törkyisissä asunnoissa ilman ruokaa, on aika vaikea ajatella, että työstä pystyisi suoriutumaan niin, että eläisi niitä asioita liikaa asiakkaiden kanssa. Muualla ehkä riittää pulla kahvipöydässä, työnohjaus kerran kahdessa kuukaudessa ja pari olankohautusta hankalan asiakkaan kohdalla, mutta kun on kokenut selkeää uhkailua ja vaaratilanteita, syyllistämistä ja haukkumista, omaisten hätää ja neuvottomuutta puhumattakaan itsemurhaan päätyneistä, olisi kenelle tahansa mahdotonta olla reagoimatta.
Me sote-alan työntekijätkin ollaan vain ihmisiä ja meidän on pakko voida löytää kiero huumori ja kanava jossa purkautua välillä raivoten, välillä itkien ja välillä itsekin täysin hukassa olevana. Se ei ole keneltäkään pois eikä kerro ammattitaidottomuudesta. Emme kuitenkaan koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, vaan kritisoidaan käytöstä ja epäedullisia valintoja. Huumoria heitettäessä katsotaan tarkasti, missä ja milloin tämä tapahtuu. Asiallista se ei ehkä ole, mutta vakavia asioita ei saa päästää liiaksi ihon alle.
Höpöhöpö. Itse olen erikoistunut psykiatriaan ja ollut aina töissä psykiatrialla, vaikeahoitoisiin perheisiin profiloituneessa lastensuojelussa ja mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Selviytymishuumori ei ole asiakkaiden haukkumista. Ikinä.
Täällä kovasti yritetään ulkoistaa omaa epäammatillista käytöstä ja hokea "tehkää itse niin ja niin kauan sitä ja tätä". No, olen tehnyt 22 vuotta ja sitä ennen alemmalla ammattitasolla eikä ikinä ole tarvittu asiakkaiden haukkumista muka selviytymishuumorina. Selviytymishuumoria revitään omista kämmäilyistä ja joskus vikaan osuvista liian positiivisista odotuksista, OMISTA, ei asiakkaan. Ette te tota asiakkaiden haukkumista millään saa selitettyä, nyt se katse sinne peiliin ja muuttamaan omaa käytöstä. Kyse on ammattietiikasta ja moraalista ja pidän erittäin huolestuttavana sitä, miten monella hoitajalla ne on näemmä aivan hakusessa.
Tervehdys täältä lastensuojelusta! Kyllä nauretaan ja ruoditaan asiakkaita. Meidän asiakkaiden elämä vaan on niin absurdia, ideat niin pimeitä ja tekemiset aivan päättömiä, että kyllä niissä ruodittavaa riittää.
Paljastit juuri pitäväsi itseäsi asiakkaittesi yläpuolella. Se on kaltaistesi ongelma. Minä en pidä itseäni kenenkään yläpuolella ja asiakkaiden kanssa ollaan tasavertaisia.
Tämä tulee olemaan sotessa tulevaisuuden tapa tehdä töitä. Asiakkaiden asemaa parannetaan koko ajan ja niin sen kuuluu ollakin. Työntekijöiden ei kuulu olla eikä kuuluisi edes haluta olla jalustalla, silloin on työntekijän oma ego se ongelma. Ei tarvitse sitten ihmetellä miksei asiakkaat sitoudu työskentelyyn, kun olette minkälaisia olette.
Kuule niin kauan kun joka ikinen sote -alan työ on työvoimapula-alaa ja joukkopako alalta kasvaa, niin asiakkaan asema ei ole se, jota kukaan alkaa parantamaan. Kun kukaan ei halua olla sote -sektorilla töissä nykyisilläkään ehdoilla.
Olet aivan väärässä etkä ilmeisesti ole päivittänyt tietojasi, mikä on myös osa ammatillisia velvollisuuksiasi.
Lue vaikka noita nyt alkuun:
https://soteuudistus.fi/-/monialaisuus-vahvistaa-asiakaslahtoisyytta
Mun puolesta saavat kansliassa puhua ihan mitä haluavat, kunhan työnsä hoitavat kunnolla. Mitä se meille kuuluu, mitä lässyttävät jos se auttaa jaksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun puolesta saavat kansliassa puhua ihan mitä haluavat, kunhan työnsä hoitavat kunnolla. Mitä se meille kuuluu, mitä lässyttävät jos se auttaa jaksamaan.
Nimenoman näin. Suomessa ei ole vielä sellaista työkulttuuria, että työntekijä joutuu vastaamaan mm. tunteistaan ja ajatuksistaan kenellekään. Jos joku potilas vituttaa, se on ok tuntea niin ja jopa sanoa siitä kolleegalle.
Vierailija kirjoitti:
No en nyt tiedä, luulisin että suurin osa niistäkin hoitajista haluaa vain tehdä työnsä eivätkä mene täysillä henkilökohtaisuuksiin. Itse olen saanut todella hyvää kohtelua synnäreillä hyvin nuorena synnyttäjänä ja oli kieltämättä vähän kiusallista tuntea olevansa joku kätilöiden suosikki vaikka tarvitsin kipulääkkeet ja kaikki. Esikoisen kohdalla osastolla oli samaan aikaan ikäiseni tosi nuori äiti ja hän taas oli aika hirveä. Taisi olla jotenkin älyllisesti kehitysvammainen vaikkei holhouksen alainen, sellainen lihava ja kun lisättiin toisemme kavereiksi somessa, oli sekin täynnä jotain pornokuvia itsestään. Synnytettiin ihan samaan aikaan eli luuhattiin siellä käytävilläkin samoihin aikoihin ja kesken synnytyksenkin pisti monta röökiä palamaan. Jotain mainitsi, että heistä oltiin tehty lasu etukäteen (vaikka täysi-ikäsiä). Kyllä nyt varmaan arvon av-raatikin ymmärtää jos jonkun tällaisen synnytyksen hoitaminen on sosiaalisesti haastavampaa kuin ihan perusmamman.
Tämäpä. Kyllä se aina riipaisee kun synnyttäjää ei ole huvittanut ajatella lapsensa parasta viimeiseen 9 kuukauteen. Jos se näkyy naamasta niin sori siitä. Silloinkin äidillä voisi olla muutakin mietittävää kuin oma paha mieli, mutta kun ei kiinnosta ja kätiöt kiusaa. t. kätilö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko? 😬 Eikö hoitajilla ole mitään ammattiylpeyttä, ettei nyt asiakkaita haukuta tai arvostella? Valikoituuko hoitajiksi jotenkin ilkeitä ja tyhmiä ihmisiä? Ei muissakaan töissä asiakkaita ole tapana haukkua, ei päin naamaa, eikä seläntakana. Missä on kunnioitus toista ihmistä kohtaan? No, toisaalta, munkin eka lapsen synnytyksen yhteydessä synnärillä olo oli kyllä kokemus. Vaikka olin nopea synnyttäjä, enkä tarvinut kipulääkettäkään. Maito ei vaan noussut koko sairaalassa olon aikana, ja siitä sain ihmeellistä piilov***uilua muutamalta hoitajalta. Näköjään se on totta, että alalle hakeutuu porukkaa, jotka tykkäävät kyykyttää heikossa tilassa olevia ihmisiä.
Tämä on täyttä höpöhöpöä. Olen ollut todella monessa kaupassa töissä ja mistä kahvitauolla puhutaan, pöljistä asakkaista. Se on sitä purkamista jolla jaksetaan törpöillekin tarjota hyvää asiakaspalvelua. Yhdelläkään työpaikalla en ole kokenut mustan huumorin puutetta, hoitoala ei ole poikkeus tästä. Se on ammattimaisuuden puutetta jos sen näyttää ulospäin asiakkaalle, kuten sinun kohdallasi.
Epäaitoutta ei voi peittää. En tykkää ja näytän sen avoimesti aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en nyt tiedä, luulisin että suurin osa niistäkin hoitajista haluaa vain tehdä työnsä eivätkä mene täysillä henkilökohtaisuuksiin. Itse olen saanut todella hyvää kohtelua synnäreillä hyvin nuorena synnyttäjänä ja oli kieltämättä vähän kiusallista tuntea olevansa joku kätilöiden suosikki vaikka tarvitsin kipulääkkeet ja kaikki. Esikoisen kohdalla osastolla oli samaan aikaan ikäiseni tosi nuori äiti ja hän taas oli aika hirveä. Taisi olla jotenkin älyllisesti kehitysvammainen vaikkei holhouksen alainen, sellainen lihava ja kun lisättiin toisemme kavereiksi somessa, oli sekin täynnä jotain pornokuvia itsestään. Synnytettiin ihan samaan aikaan eli luuhattiin siellä käytävilläkin samoihin aikoihin ja kesken synnytyksenkin pisti monta röökiä palamaan. Jotain mainitsi, että heistä oltiin tehty lasu etukäteen (vaikka täysi-ikäsiä). Kyllä nyt varmaan arvon av-raatikin ymmärtää jos jonkun tällaisen synnytyksen hoitaminen on sosiaalisesti haastavampaa kuin ihan perusmamman.
Tämäpä. Kyllä se aina riipaisee kun synnyttäjää ei ole huvittanut ajatella lapsensa parasta viimeiseen 9 kuukauteen. Jos se näkyy naamasta niin sori siitä. Silloinkin äidillä voisi olla muutakin mietittävää kuin oma paha mieli, mutta kun ei kiinnosta ja kätiöt kiusaa. t. kätilö
Älä kiusaa vaan auta, palkka tulee just siitä, ei muusta. Siinäkin on pulassa oleva äiti. Syyllistämällä et auta tai moralisoiden/ hyvesignaloimalla.
Höpöhöpö. Itse olen erikoistunut psykiatriaan ja ollut aina töissä psykiatrialla, vaikeahoitoisiin perheisiin profiloituneessa lastensuojelussa ja mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Selviytymishuumori ei ole asiakkaiden haukkumista. Ikinä.
Täällä kovasti yritetään ulkoistaa omaa epäammatillista käytöstä ja hokea "tehkää itse niin ja niin kauan sitä ja tätä". No, olen tehnyt 22 vuotta ja sitä ennen alemmalla ammattitasolla eikä ikinä ole tarvittu asiakkaiden haukkumista muka selviytymishuumorina. Selviytymishuumoria revitään omista kämmäilyistä ja joskus vikaan osuvista liian positiivisista odotuksista, OMISTA, ei asiakkaan. Ette te tota asiakkaiden haukkumista millään saa selitettyä, nyt se katse sinne peiliin ja muuttamaan omaa käytöstä. Kyse on ammattietiikasta ja moraalista ja pidän erittäin huolestuttavana sitä, miten monella hoitajalla ne on näemmä aivan hakusessa.