Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin synnysosaston hoitajien käytöksestä potilaiden seläntakana
just joppa
31.07.2022 |
Olin opintoihin liittyen tutustumassa Oulun yliopistollisen sairaalan synnäriin. Oli kyllä uskomatonta seurata vierestä, kuinka kätilöt aloittivat heti potilaan haukkumisen/arvostelun kun ovi meni kiinni potilashuoneeseen. Valitettiin siitä, kuinka "taas se vaatii kipulääkettä" jne jne. Lisäksi jokainen synnärille tuleva arvosteltiin, osa sai kehuja "niin suloinen pari" ja osa taas oli että "hohhoijaa". Voi jos potilas kuulisi mitä selän takana tuolla puhutaan niin varmaan mieluummin kadulla hoitaisi nuokin hommat. En ymmärrä, miksi pitää olla tuolla töissä, jos kerran noin vihaa koko hommaa.
Onnea vaan niille jotka tuossa helvetissä pääsee kitumaan. Tuo kokemus sai vain olemaan iloinen siitä, että lapsien hankkiminen ei kuulu omaan elämääni.
Kommentit (865)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko? 😬 Eikö hoitajilla ole mitään ammattiylpeyttä, ettei nyt asiakkaita haukuta tai arvostella? Valikoituuko hoitajiksi jotenkin ilkeitä ja tyhmiä ihmisiä? Ei muissakaan töissä asiakkaita ole tapana haukkua, ei päin naamaa, eikä seläntakana. Missä on kunnioitus toista ihmistä kohtaan? No, toisaalta, munkin eka lapsen synnytyksen yhteydessä synnärillä olo oli kyllä kokemus. Vaikka olin nopea synnyttäjä, enkä tarvinut kipulääkettäkään. Maito ei vaan noussut koko sairaalassa olon aikana, ja siitä sain ihmeellistä piilov***uilua muutamalta hoitajalta. Näköjään se on totta, että alalle hakeutuu porukkaa, jotka tykkäävät kyykyttää heikossa tilassa olevia ihmisiä.
Jessus, minkälaista sontaa suollat. Ihan joka hemmetin työpaikassa, joissa palvellaan asiakkaita kahvihuoneissa juorutaan kaikenlaista niistä asiakkaista. Etkö ole ikinä töissä ollut vai oletko niitä hapannaamoja, joiden tullessa kahvihuoneeseen loppuu puhuminen, kun ei jakseta vinkumistasi kuunnella?
Ei kyllä pidä paikkaansa, että joka työpaikassa tällaista asiakkaista puhumista esiintyisi. Itse olen ollut useammassakin asiakaspalvelutyössä ja ei me tauoilla kyllä asiakkaista puhuttu lainkaan. Toki, jos oli ollut joku poliisikeissi asiakkaiden takia, niin se käytiin läpi, mutta ei siitäkin sen enempää puhuttu.
Yhdessä työpaikassa toki pari eläkeikää lähestyvää työntekijää, jotka aina toisinaan kehuskelivat ketä oli käynyt asiakkaina (ja näyttivät yhteiskuvia yms.). Itseäni ei tällainen voisi vähempää kiinnostaa, niin äkkiä oppivat hekin, että turha minulle kehuskella. Pääasiassa ollaan puhuttu jokainen omista elämistämme tai työtehtävistä työpaikoilla eikä todellakaan asiakkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun työskentelee alalla, jossa asiakkaiden itsetuhoisuus on arkipäivää ja kuulee tarinoita lapsuuden hyväksikäytöstä, pahoinpitelyistä, itsemurhayrityksistä ja näkee, miten naiset myyvät itseään parista pirivedosta ja asuvat törkyisissä asunnoissa ilman ruokaa, on aika vaikea ajatella, että työstä pystyisi suoriutumaan niin, että eläisi niitä asioita liikaa asiakkaiden kanssa. Muualla ehkä riittää pulla kahvipöydässä, työnohjaus kerran kahdessa kuukaudessa ja pari olankohautusta hankalan asiakkaan kohdalla, mutta kun on kokenut selkeää uhkailua ja vaaratilanteita, syyllistämistä ja haukkumista, omaisten hätää ja neuvottomuutta puhumattakaan itsemurhaan päätyneistä, olisi kenelle tahansa mahdotonta olla reagoimatta.
Me sote-alan työntekijätkin ollaan vain ihmisiä ja meidän on pakko voida löytää kiero huumori ja kanava jossa purkautua välillä raivoten, välillä itkien ja välillä itsekin täysin hukassa olevana. Se ei ole keneltäkään pois eikä kerro ammattitaidottomuudesta. Emme kuitenkaan koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, vaan kritisoidaan käytöstä ja epäedullisia valintoja. Huumoria heitettäessä katsotaan tarkasti, missä ja milloin tämä tapahtuu. Asiallista se ei ehkä ole, mutta vakavia asioita ei saa päästää liiaksi ihon alle.
Mitä siitä, mitä puhuvat selän takana jos edes päin näköä ovat asiallisia, ystävällisiä ja ammattitaitoisia.
En jaksa nipottaa siitä mitä en kuule enkä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Valmistun kohta sairaanhoitajaksi ja jokaisessa harkkapaikassa on ollut ilmapiiriongelmia. Osa hoitajista itse tarvisivat hoitoa, yllättävän monella on traumatausta. Kolme kertaa olen tullut myös ohjaajani kiusaamaksi ja nöyryyttämäksi.
Järkyttävää! Itse olen ohjannut ja perehdyttänyt monia, eikä olisi tullut mieleenkään kiusata vaan opettaa ja kannustaa. Meillä on myös todella hyvä ilmapiiri (sote-alan yksikkö tämäkin). Asiakkaatkin kehuvat sitä, miten meistä ohjaajista näkee tämän hyvän meiningin, käytöksen ja toveruuden ja miten siitä tulee hyvälle tuulelle.
Oulun yliopistollisessa sairaalassa on tunnetusti erittäin huono työilmapiiri. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun työskentelee alalla, jossa asiakkaiden itsetuhoisuus on arkipäivää ja kuulee tarinoita lapsuuden hyväksikäytöstä, pahoinpitelyistä, itsemurhayrityksistä ja näkee, miten naiset myyvät itseään parista pirivedosta ja asuvat törkyisissä asunnoissa ilman ruokaa, on aika vaikea ajatella, että työstä pystyisi suoriutumaan niin, että eläisi niitä asioita liikaa asiakkaiden kanssa. Muualla ehkä riittää pulla kahvipöydässä, työnohjaus kerran kahdessa kuukaudessa ja pari olankohautusta hankalan asiakkaan kohdalla, mutta kun on kokenut selkeää uhkailua ja vaaratilanteita, syyllistämistä ja haukkumista, omaisten hätää ja neuvottomuutta puhumattakaan itsemurhaan päätyneistä, olisi kenelle tahansa mahdotonta olla reagoimatta.
Me sote-alan työntekijätkin ollaan vain ihmisiä ja meidän on pakko voida löytää kiero huumori ja kanava jossa purkautua välillä raivoten, välillä itkien ja välillä itsekin täysin hukassa olevana. Se ei ole keneltäkään pois eikä kerro ammattitaidottomuudesta. Emme kuitenkaan koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, vaan kritisoidaan käytöstä ja epäedullisia valintoja. Huumoria heitettäessä katsotaan tarkasti, missä ja milloin tämä tapahtuu. Asiallista se ei ehkä ole, mutta vakavia asioita ei saa päästää liiaksi ihon alle.
Nyt ei ollut kyse huumeäideistä, piripäistä tai lasten hyväksikäytöstä vaan ihan tavallisista synnyttäjistä, jotka kokevat tavallisia synnytyskipuja. Mitä kertoo henkilökunnasta, kun se on liikaa?
Kun olin sektion jälkeen osastolla, kutsuin hoitajaa saadakseni kipulääkettä. Hoitaja tuli kiukkuisena kuin myrsky ja alkoi sättiä minua siitä, että mieheni olisi pitänyt hakea lääkettä eikä juoksuttaa häntä.
Olin ihan tavallisella osastolla, en perhehuoneessa. Edellisellä kerralla oltiin perhehuoneessa ja silloin henkilökunta toi kipulääkkeet vaikka mies oli paikalla vuorokauden ympäri.
Miten tavallinen potilas siis voi edes kivuissaan tietää, milloin on hankala asiakas ja mitä häneltä milloinkin odotetaan? Ajatuksiako pitäisi lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun työskentelee alalla, jossa asiakkaiden itsetuhoisuus on arkipäivää ja kuulee tarinoita lapsuuden hyväksikäytöstä, pahoinpitelyistä, itsemurhayrityksistä ja näkee, miten naiset myyvät itseään parista pirivedosta ja asuvat törkyisissä asunnoissa ilman ruokaa, on aika vaikea ajatella, että työstä pystyisi suoriutumaan niin, että eläisi niitä asioita liikaa asiakkaiden kanssa. Muualla ehkä riittää pulla kahvipöydässä, työnohjaus kerran kahdessa kuukaudessa ja pari olankohautusta hankalan asiakkaan kohdalla, mutta kun on kokenut selkeää uhkailua ja vaaratilanteita, syyllistämistä ja haukkumista, omaisten hätää ja neuvottomuutta puhumattakaan itsemurhaan päätyneistä, olisi kenelle tahansa mahdotonta olla reagoimatta.
Me sote-alan työntekijätkin ollaan vain ihmisiä ja meidän on pakko voida löytää kiero huumori ja kanava jossa purkautua välillä raivoten, välillä itkien ja välillä itsekin täysin hukassa olevana. Se ei ole keneltäkään pois eikä kerro ammattitaidottomuudesta. Emme kuitenkaan koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, vaan kritisoidaan käytöstä ja epäedullisia valintoja. Huumoria heitettäessä katsotaan tarkasti, missä ja milloin tämä tapahtuu. Asiallista se ei ehkä ole, mutta vakavia asioita ei saa päästää liiaksi ihon alle.
Nyt ei ollut kyse huumeäideistä, piripäistä tai lasten hyväksikäytöstä vaan ihan tavallisista synnyttäjistä, jotka kokevat tavallisia synnytyskipuja. Mitä kertoo henkilökunnasta, kun se on liikaa?
Synnyttäjät valittavat pienistäkin asioista ihan kuin he olisivat tulleet hotelliin. Pitäisivät mölyt mahassaan tai painukoot kotiin ulisemaan.
Ihan samoissa sairaaloissa ne huumeäidit, teiniäidit tai mielenterveyspotilaatkin synnyttävät. Naapurihuoneessa voi olla pahatkin komplikaatiot ja taistellaan äidin ja vauvan elämästä. Luuletteko, että silloin jonkun ihan normisynnyttäjän lakanoiden vaihto on listalla ykkösenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli hyvin hankala synnytys, joka päättyi sitten sektioon ja sektiohaavan tulehduksen vuoksi kuukauden sairaalassaoloon enemmän tai vähemmän. En ymmärrä mitä erityistä sensitiivisyyttä asiassa olisi tarvittu? Kätilöt olivat hyviä työssään ja jos puhuivat selän takana jotain, niin suotakoon se heille. Minä en ole mikään lumihiutale eikä se synnytyskokemuskaan jättänyt traumoja. Kovempiakin kipuja on ollut. Terve lapsi saatiin aikaiseksi ja ihanasti kätilöt järkkäsivät kaikenlaista ylimääräistä ihan pyytämättä. Sain mm. oman huoneen, kätilöt jeesasivat vauvan kanssa paljon ja puolet sairaalaa kävi tsemppaamassa mukaan lukien koko sairaalan ylilääkäri. Synnytystä seuraavana yönä kätilö kirjaimellisesti kantoi vessaan ja vaihtoi lakanat. Ihan syyttä kätilöitä haukutaan tässäkin ketju mustanaan.
No mutta sinuahan on hoidettu tukehduksen vuoksi!
Mutta ihmettelen kuinka heikko nainen voi olla että on sairaalassa kuukauden synnytyksen jälkeen. Normaali nainen lähtee synnytyspäivänå kotiin.Kohtu repesi sektiossa, yli puolet verestä vuoti ja lopulta haavaan tuli kuolio. Oliko sulla muuta?
Eiköhän se kohtu yleensä repeä ennen sektiota tai olisi muutenkin revennyt kun on synnytetty niin monta kertaa. Turha syyttää lääkäreitä tai kätilöitä tällaisesta asiasta.
Minähän kiittelin henkilökuntaa, en haukkunut. Se ensisynnyttäjä, jolla repesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon kyllä sen, että puhutaan pahaa. Itsekin tässä voin silti huokaista helpotuksesta, kun en tule koskaan saamaan lapsia. Se päätös pitää. Näin ei tarvitse kokea tuollaista. Tosin aiheeseen liittyen monet lääkärikäynnit ovat olleet jo sellaisia, että lääkäri melkein syyllistää minua kun olen vastaanotolle tullut. Tivaa jotain asiaa ja ei oikeasti kuuntele. Jos mietin käyntejä niin vaan pari hyvää on ollut. Eräs nuori mukava lääkäri ja sitten toinen vanhempi. He ovat kuunnelleet ja toinen piti jopa yliaikaa (olin viimeinen asiakas sinä päivänä), että ehdimme saada kaiken valmiiksi. Monesti lääkäriin mennessä tulee heti huoneeseen astuessa olo, että vien vaan aikaa ja olen vaivaksi. Tähän lisättynä vielä jotkut kirjaukset kuten "potilas herkän oloinen" yms. Tuokin ihan turha kirjaus, kun se että olenko herkkä vai en ei ollut käynnin kannalta oleellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli hyvin hankala synnytys, joka päättyi sitten sektioon ja sektiohaavan tulehduksen vuoksi kuukauden sairaalassaoloon enemmän tai vähemmän. En ymmärrä mitä erityistä sensitiivisyyttä asiassa olisi tarvittu? Kätilöt olivat hyviä työssään ja jos puhuivat selän takana jotain, niin suotakoon se heille. Minä en ole mikään lumihiutale eikä se synnytyskokemuskaan jättänyt traumoja. Kovempiakin kipuja on ollut. Terve lapsi saatiin aikaiseksi ja ihanasti kätilöt järkkäsivät kaikenlaista ylimääräistä ihan pyytämättä. Sain mm. oman huoneen, kätilöt jeesasivat vauvan kanssa paljon ja puolet sairaalaa kävi tsemppaamassa mukaan lukien koko sairaalan ylilääkäri. Synnytystä seuraavana yönä kätilö kirjaimellisesti kantoi vessaan ja vaihtoi lakanat. Ihan syyttä kätilöitä haukutaan tässäkin ketju mustanaan.
No mutta sinuahan on hoidettu tukehduksen vuoksi!
Mutta ihmettelen kuinka heikko nainen voi olla että on sairaalassa kuukauden synnytyksen jälkeen. Normaali nainen lähtee synnytyspäivänå kotiin.
Ja tämä oli sarkasmia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Suomessa keskustelussa ohjat ottaa heti ne introvertti kaikessa yksin pärjääjät, jotka eivät haluaisikaan nähdä koskaan ketään eivätkä tarvitse apua. Tämä vääristää keskustelua. Aivan kuin kukaan ei ansaitsisi saada apua. Kamala ajatus. Vaikkakin aika totta tässä maassa."
Ajattelen itse samoin, mutta turhaa sekoittaa silti introverttejä tähän. Itsekin olen sellainen, mutta en silti haluaisi jäädä ilman apua tai hoitoa. Itsellä tuo piirre ilmenee pikemminkin niin etten haluaisi vaivata ketään ja sitten taas yritän pärjätä itse. Jos olisin synnyttämässä niin voin kuvitella tilanteen jossa yrittäisin vaan pärjätä ja sitten viimein pyytäisin esim kipulääkettä ja joku hoitaja tiuskisi ilkeästi. Se taas nostaisi kynnystä pyytää enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun työskentelee alalla, jossa asiakkaiden itsetuhoisuus on arkipäivää ja kuulee tarinoita lapsuuden hyväksikäytöstä, pahoinpitelyistä, itsemurhayrityksistä ja näkee, miten naiset myyvät itseään parista pirivedosta ja asuvat törkyisissä asunnoissa ilman ruokaa, on aika vaikea ajatella, että työstä pystyisi suoriutumaan niin, että eläisi niitä asioita liikaa asiakkaiden kanssa. Muualla ehkä riittää pulla kahvipöydässä, työnohjaus kerran kahdessa kuukaudessa ja pari olankohautusta hankalan asiakkaan kohdalla, mutta kun on kokenut selkeää uhkailua ja vaaratilanteita, syyllistämistä ja haukkumista, omaisten hätää ja neuvottomuutta puhumattakaan itsemurhaan päätyneistä, olisi kenelle tahansa mahdotonta olla reagoimatta.
Me sote-alan työntekijätkin ollaan vain ihmisiä ja meidän on pakko voida löytää kiero huumori ja kanava jossa purkautua välillä raivoten, välillä itkien ja välillä itsekin täysin hukassa olevana. Se ei ole keneltäkään pois eikä kerro ammattitaidottomuudesta. Emme kuitenkaan koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, vaan kritisoidaan käytöstä ja epäedullisia valintoja. Huumoria heitettäessä katsotaan tarkasti, missä ja milloin tämä tapahtuu. Asiallista se ei ehkä ole, mutta vakavia asioita ei saa päästää liiaksi ihon alle.
Nyt ei ollut kyse huumeäideistä, piripäistä tai lasten hyväksikäytöstä vaan ihan tavallisista synnyttäjistä, jotka kokevat tavallisia synnytyskipuja. Mitä kertoo henkilökunnasta, kun se on liikaa?
Synnyttäjät valittavat pienistäkin asioista ihan kuin he olisivat tulleet hotelliin. Pitäisivät mölyt mahassaan tai painukoot kotiin ulisemaan.
Ihan samoissa sairaaloissa ne huumeäidit, teiniäidit tai mielenterveyspotilaatkin synnyttävät. Naapurihuoneessa voi olla pahatkin komplikaatiot ja taistellaan äidin ja vauvan elämästä. Luuletteko, että silloin jonkun ihan normisynnyttäjän lakanoiden vaihto on listalla ykkösenä.
Aloituksessa ei ollut kyse lakanoidenvaihdosta tai edes potilaiden tarpeiden järjestyksestä vaan potilaiden haukkumisesta selän takana mm. siksi, että erehtyy kutsumaan hoitohenkilökuntaa tai pyytää kipulääkitystä.
Jos tuollaiset asiat aiheuttavat tarvetta haukkua näitä potilaita selän takana, ei kuulosta että ammattilainen on ihan oikealla alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun työskentelee alalla, jossa asiakkaiden itsetuhoisuus on arkipäivää ja kuulee tarinoita lapsuuden hyväksikäytöstä, pahoinpitelyistä, itsemurhayrityksistä ja näkee, miten naiset myyvät itseään parista pirivedosta ja asuvat törkyisissä asunnoissa ilman ruokaa, on aika vaikea ajatella, että työstä pystyisi suoriutumaan niin, että eläisi niitä asioita liikaa asiakkaiden kanssa. Muualla ehkä riittää pulla kahvipöydässä, työnohjaus kerran kahdessa kuukaudessa ja pari olankohautusta hankalan asiakkaan kohdalla, mutta kun on kokenut selkeää uhkailua ja vaaratilanteita, syyllistämistä ja haukkumista, omaisten hätää ja neuvottomuutta puhumattakaan itsemurhaan päätyneistä, olisi kenelle tahansa mahdotonta olla reagoimatta.
Me sote-alan työntekijätkin ollaan vain ihmisiä ja meidän on pakko voida löytää kiero huumori ja kanava jossa purkautua välillä raivoten, välillä itkien ja välillä itsekin täysin hukassa olevana. Se ei ole keneltäkään pois eikä kerro ammattitaidottomuudesta. Emme kuitenkaan koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, vaan kritisoidaan käytöstä ja epäedullisia valintoja. Huumoria heitettäessä katsotaan tarkasti, missä ja milloin tämä tapahtuu. Asiallista se ei ehkä ole, mutta vakavia asioita ei saa päästää liiaksi ihon alle.
Nyt ei ollut kyse huumeäideistä, piripäistä tai lasten hyväksikäytöstä vaan ihan tavallisista synnyttäjistä, jotka kokevat tavallisia synnytyskipuja. Mitä kertoo henkilökunnasta, kun se on liikaa?
Synnyttäjät valittavat pienistäkin asioista ihan kuin he olisivat tulleet hotelliin. Pitäisivät mölyt mahassaan tai painukoot kotiin ulisemaan.
Kyllä se jonka pitää pysyä tiukasti omassa kodissa ulisemassa on kaltaisesi 'hoitaja'.
Esikoiselta en juuri pystynyt kävelemään kun alapääm ompelua varten laitettu puudutus loppui suihkun jälkeen. Minut vietiin sängyllä osastolle. Kun vessahätä iski en pystynyt kävelemään ilman tukea ja soitin hoitajan joka kävi sanomassa että vessaan pitää mennä omin voimin. En päässyt vessaan ennen kuin vieruskaveri soitti hoitajan ja sanoi että eikö tuo pidä auttaa vessaan? Ja vaikka oli todella tuskassa en ssanut pyynnöiståni huolimatta särkylääkettå.
Seuraavana päivänå oli lauantai ja lääkäri oli katsomassa uutta vierustoveria ja lääkärikn mukana tullut hoitaja paineli vatsaani ja katsoi alapäätä. Kysyin voisiko nyt saada särkylääkettä ja ennen kuin hoitaja ehti vastata kuului lääkärin vastaus että tietenkin saa, ei tarvitse kärsiä. Hoitaja haki samaakaamn sanomatta minulle lääkkeen joka auttoi todella paljon ja päästi lihasjännitylksiä. Lääkkeen panttasminen on osa hoitajien toteuttamaa synnyttäneiden kyykytystå.
Lääketieteellinen fakta on että kipu hidastaa ja estää paranemista ja aiheuttaa masennusta , ahdistusta ja pelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun työskentelee alalla, jossa asiakkaiden itsetuhoisuus on arkipäivää ja kuulee tarinoita lapsuuden hyväksikäytöstä, pahoinpitelyistä, itsemurhayrityksistä ja näkee, miten naiset myyvät itseään parista pirivedosta ja asuvat törkyisissä asunnoissa ilman ruokaa, on aika vaikea ajatella, että työstä pystyisi suoriutumaan niin, että eläisi niitä asioita liikaa asiakkaiden kanssa. Muualla ehkä riittää pulla kahvipöydässä, työnohjaus kerran kahdessa kuukaudessa ja pari olankohautusta hankalan asiakkaan kohdalla, mutta kun on kokenut selkeää uhkailua ja vaaratilanteita, syyllistämistä ja haukkumista, omaisten hätää ja neuvottomuutta puhumattakaan itsemurhaan päätyneistä, olisi kenelle tahansa mahdotonta olla reagoimatta.
Me sote-alan työntekijätkin ollaan vain ihmisiä ja meidän on pakko voida löytää kiero huumori ja kanava jossa purkautua välillä raivoten, välillä itkien ja välillä itsekin täysin hukassa olevana. Se ei ole keneltäkään pois eikä kerro ammattitaidottomuudesta. Emme kuitenkaan koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, vaan kritisoidaan käytöstä ja epäedullisia valintoja. Huumoria heitettäessä katsotaan tarkasti, missä ja milloin tämä tapahtuu. Asiallista se ei ehkä ole, mutta vakavia asioita ei saa päästää liiaksi ihon alle.
Nyt ei ollut kyse huumeäideistä, piripäistä tai lasten hyväksikäytöstä vaan ihan tavallisista synnyttäjistä, jotka kokevat tavallisia synnytyskipuja. Mitä kertoo henkilökunnasta, kun se on liikaa?
Synnyttäjät valittavat pienistäkin asioista ihan kuin he olisivat tulleet hotelliin. Pitäisivät mölyt mahassaan tai painukoot kotiin ulisemaan.
Kyllä se jonka pitää pysyä tiukasti omassa kodissa ulisemassa on kaltaisesi 'hoitaja'.
Esikoiselta en juuri pystynyt kävelemään kun alapääm ompelua varten laitettu puudutus loppui suihkun jälkeen. Minut vietiin sängyllä osastolle. Kun vessahätä iski en pystynyt kävelemään ilman tukea ja soitin hoitajan joka kävi sanomassa että vessaan pitää mennä omin voimin. En päässyt vessaan ennen kuin vieruskaveri soitti hoitajan ja sanoi että eikö tuo pidä auttaa vessaan? Ja vaikka oli todella tuskassa en ssanut pyynnöiståni huolimatta särkylääkettå.
Seuraavana päivänå oli lauantai ja lääkäri oli katsomassa uutta vierustoveria ja lääkärikn mukana tullut hoitaja paineli vatsaani ja katsoi alapäätä. Kysyin voisiko nyt saada särkylääkettä ja ennen kuin hoitaja ehti vastata kuului lääkärin vastaus että tietenkin saa, ei tarvitse kärsiä. Hoitaja haki samaakaamn sanomatta minulle lääkkeen joka auttoi todella paljon ja päästi lihasjännitylksiä. Lääkkeen panttasminen on osa hoitajien toteuttamaa synnyttäneiden kyykytystå.
Lääketieteellinen fakta on että kipu hidastaa ja estää paranemista ja aiheuttaa masennusta , ahdistusta ja pelkoa.
Sitä kipulääkettä säännöstellään sen takia, että synnyttäjällä on käsissään vauva, jota tämän pitäisi pystyä käsittelemään varmoin ottein niin, että vauva ei lääketokkuraiselta äidiltä putoa.
Vierailija kirjoitti:
No, sitten kun olette itse opiskelleet kätilöksi vajaa 5v ja tehneet sitä hommaa, pelastaneet äitejä ja vauvoja, taskurahalla ja saaneet palkaksi pelkkää kirkumista ja kiirettä, kaikki potilaat yhtä aikaa vaarassa ja syömään ei pääse, niin tulkaa kertomaan mitä puhutte kahvihuoneessa jos sinne joskus pääsee kaksi ihmistä yhtä aikaa.
Tämä ei silti saisi olla mikään syy puhua kenestäkään pahaa. Ei saisi tavallaan oikeuttaa puheitaan minkään syyn vuoksi. Jos lähtee tähän niin sitten lähes jokainen työntekijä voi alkaa puhumaan pahaa vedoten työoloihin. Samalla tämä ala on kuitenkin ns ihmisläheinen ja siinä on minusta vielä tarkempaa miettiä käytöstään. Jotenkin pelottavaa on minusta se jos huonot työolot yms antavat mukamas oikeuden olla ilkeä toisille tai puhua pahaa. Näinhän se usein on, mutta eivät ne potilaat ole syyllisiä kiireeseen tai palkkaan. Näin itse ajattelen. Moni terveydenhuollon ammattilainen on töissä esim kehitysmaissa missä olosuhteet ovat kauheat tai sota-alueille. Sielläkin pitää silti jaksaa kohdata ihmiset ja tehdä sen mitä voi. Eivät voi alkaa valittaa siellä mistään. Ymmärrän sen, että nuo paikat eivät sovi kaikille. Samoin kaikkea ei tarvi sietää.
Silti jos miettii mikä saa ne ihmiset jaksamaan noissa oloissa on varmaan se, että oikeasti haluavat auttaa ja helpottaa ihmisten elämää edes vähän. Eivät ole töissä siellä palkan tai minkään muunkaan vuoksi. Jos miettii sitten oloja Suomessa niin minusta täällä ei ole mitään syytä olla ilkeä esim äideille sairaaloissa. Mikään tässä maassa ei oikeuta siihen jos muualla kehitysmaissakin joku pystyy olemaan ystävällinen muille. Tietysti ikävää käytöstä ei tarvitse minusta edes potilaalta sietää, mutta silloinkaan pahan puhuminen yms ei minusta auta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun työskentelee alalla, jossa asiakkaiden itsetuhoisuus on arkipäivää ja kuulee tarinoita lapsuuden hyväksikäytöstä, pahoinpitelyistä, itsemurhayrityksistä ja näkee, miten naiset myyvät itseään parista pirivedosta ja asuvat törkyisissä asunnoissa ilman ruokaa, on aika vaikea ajatella, että työstä pystyisi suoriutumaan niin, että eläisi niitä asioita liikaa asiakkaiden kanssa. Muualla ehkä riittää pulla kahvipöydässä, työnohjaus kerran kahdessa kuukaudessa ja pari olankohautusta hankalan asiakkaan kohdalla, mutta kun on kokenut selkeää uhkailua ja vaaratilanteita, syyllistämistä ja haukkumista, omaisten hätää ja neuvottomuutta puhumattakaan itsemurhaan päätyneistä, olisi kenelle tahansa mahdotonta olla reagoimatta.
Me sote-alan työntekijätkin ollaan vain ihmisiä ja meidän on pakko voida löytää kiero huumori ja kanava jossa purkautua välillä raivoten, välillä itkien ja välillä itsekin täysin hukassa olevana. Se ei ole keneltäkään pois eikä kerro ammattitaidottomuudesta. Emme kuitenkaan koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, vaan kritisoidaan käytöstä ja epäedullisia valintoja. Huumoria heitettäessä katsotaan tarkasti, missä ja milloin tämä tapahtuu. Asiallista se ei ehkä ole, mutta vakavia asioita ei saa päästää liiaksi ihon alle.
Nyt ei ollut kyse huumeäideistä, piripäistä tai lasten hyväksikäytöstä vaan ihan tavallisista synnyttäjistä, jotka kokevat tavallisia synnytyskipuja. Mitä kertoo henkilökunnasta, kun se on liikaa?
Synnyttäjät valittavat pienistäkin asioista ihan kuin he olisivat tulleet hotelliin. Pitäisivät mölyt mahassaan tai painukoot kotiin ulisemaan.
Kyllä se jonka pitää pysyä tiukasti omassa kodissa ulisemassa on kaltaisesi 'hoitaja'.
Esikoiselta en juuri pystynyt kävelemään kun alapääm ompelua varten laitettu puudutus loppui suihkun jälkeen. Minut vietiin sängyllä osastolle. Kun vessahätä iski en pystynyt kävelemään ilman tukea ja soitin hoitajan joka kävi sanomassa että vessaan pitää mennä omin voimin. En päässyt vessaan ennen kuin vieruskaveri soitti hoitajan ja sanoi että eikö tuo pidä auttaa vessaan? Ja vaikka oli todella tuskassa en ssanut pyynnöiståni huolimatta särkylääkettå.
Seuraavana päivänå oli lauantai ja lääkäri oli katsomassa uutta vierustoveria ja lääkärikn mukana tullut hoitaja paineli vatsaani ja katsoi alapäätä. Kysyin voisiko nyt saada särkylääkettä ja ennen kuin hoitaja ehti vastata kuului lääkärin vastaus että tietenkin saa, ei tarvitse kärsiä. Hoitaja haki samaakaamn sanomatta minulle lääkkeen joka auttoi todella paljon ja päästi lihasjännitylksiä. Lääkkeen panttasminen on osa hoitajien toteuttamaa synnyttäneiden kyykytystå.
Lääketieteellinen fakta on että kipu hidastaa ja estää paranemista ja aiheuttaa masennusta , ahdistusta ja pelkoa.Sitä kipulääkettä säännöstellään sen takia, että synnyttäjällä on käsissään vauva, jota tämän pitäisi pystyä käsittelemään varmoin ottein niin, että vauva ei lääketokkuraiselta äidiltä putoa.
Synnyttävällä äidillä ei ole käsissään vauvaa. Synnyttäneellä on eikä kipulääkitys synnytyksen jälkeen estä hoitamasta vauvaa. Trolli pois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun työskentelee alalla, jossa asiakkaiden itsetuhoisuus on arkipäivää ja kuulee tarinoita lapsuuden hyväksikäytöstä, pahoinpitelyistä, itsemurhayrityksistä ja näkee, miten naiset myyvät itseään parista pirivedosta ja asuvat törkyisissä asunnoissa ilman ruokaa, on aika vaikea ajatella, että työstä pystyisi suoriutumaan niin, että eläisi niitä asioita liikaa asiakkaiden kanssa. Muualla ehkä riittää pulla kahvipöydässä, työnohjaus kerran kahdessa kuukaudessa ja pari olankohautusta hankalan asiakkaan kohdalla, mutta kun on kokenut selkeää uhkailua ja vaaratilanteita, syyllistämistä ja haukkumista, omaisten hätää ja neuvottomuutta puhumattakaan itsemurhaan päätyneistä, olisi kenelle tahansa mahdotonta olla reagoimatta.
Me sote-alan työntekijätkin ollaan vain ihmisiä ja meidän on pakko voida löytää kiero huumori ja kanava jossa purkautua välillä raivoten, välillä itkien ja välillä itsekin täysin hukassa olevana. Se ei ole keneltäkään pois eikä kerro ammattitaidottomuudesta. Emme kuitenkaan koskaan mene henkilökohtaisuuksiin, vaan kritisoidaan käytöstä ja epäedullisia valintoja. Huumoria heitettäessä katsotaan tarkasti, missä ja milloin tämä tapahtuu. Asiallista se ei ehkä ole, mutta vakavia asioita ei saa päästää liiaksi ihon alle.
Nyt ei ollut kyse huumeäideistä, piripäistä tai lasten hyväksikäytöstä vaan ihan tavallisista synnyttäjistä, jotka kokevat tavallisia synnytyskipuja. Mitä kertoo henkilökunnasta, kun se on liikaa?
Synnyttäjät valittavat pienistäkin asioista ihan kuin he olisivat tulleet hotelliin. Pitäisivät mölyt mahassaan tai painukoot kotiin ulisemaan.
Kyllä se jonka pitää pysyä tiukasti omassa kodissa ulisemassa on kaltaisesi 'hoitaja'.
Esikoiselta en juuri pystynyt kävelemään kun alapääm ompelua varten laitettu puudutus loppui suihkun jälkeen. Minut vietiin sängyllä osastolle. Kun vessahätä iski en pystynyt kävelemään ilman tukea ja soitin hoitajan joka kävi sanomassa että vessaan pitää mennä omin voimin. En päässyt vessaan ennen kuin vieruskaveri soitti hoitajan ja sanoi että eikö tuo pidä auttaa vessaan? Ja vaikka oli todella tuskassa en ssanut pyynnöiståni huolimatta särkylääkettå.
Seuraavana päivänå oli lauantai ja lääkäri oli katsomassa uutta vierustoveria ja lääkärikn mukana tullut hoitaja paineli vatsaani ja katsoi alapäätä. Kysyin voisiko nyt saada särkylääkettä ja ennen kuin hoitaja ehti vastata kuului lääkärin vastaus että tietenkin saa, ei tarvitse kärsiä. Hoitaja haki samaakaamn sanomatta minulle lääkkeen joka auttoi todella paljon ja päästi lihasjännitylksiä. Lääkkeen panttasminen on osa hoitajien toteuttamaa synnyttäneiden kyykytystå.
Lääketieteellinen fakta on että kipu hidastaa ja estää paranemista ja aiheuttaa masennusta , ahdistusta ja pelkoa.Sitä kipulääkettä säännöstellään sen takia, että synnyttäjällä on käsissään vauva, jota tämän pitäisi pystyä käsittelemään varmoin ottein niin, että vauva ei lääketokkuraiselta äidiltä putoa.
Hah! Ei siellä mitään opiaatteja anneta. Mulle annettiin buranaa, ei se mitään tokkuraisuutta tuota, päinvastoin helpottaa toipumista kuten yllä todettiin.
Opiskelen itse sairaanhoitajaksi ja olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota juoruiluun ja etten edes aloittaisi sitä. Vaikuttaa vähän siltä, että hoitoalalla juorutaan kollegoista ja potilaista oman selustan turvaamiseksi, eli jos valittaa kollegan tekemistä virheistä niin ehkä niitä omia virheitä ei huomata. Kuitenkin vastuun ottaminen ja virheistä oppiminen sekä avoimuus parantaisivat hoitoalan työpaikkojen ilmapiiriä sekä turvallisuutta.
Kohtu repesi sektiossa, yli puolet verestä vuoti ja lopulta haavaan tuli kuolio. Oliko sulla muuta?