Järkytyin synnysosaston hoitajien käytöksestä potilaiden seläntakana

Vierailija kirjoitti:

Ihme vinkujia nykyajan eukot...Kuvitellaan että ollaan jotain prinsessoja ja todellisuudessa ollaan jotain helkutin satatonnareita... Hakemalla haetaan jotain aihetta nillittämiselle ja uhriutumiselle...Poikamiesten kannattaa, miksei ukkomiestenkin, lähteä eukon haku reissulle Aasiaan...Sieltä löytyy vielä nykyäänkin hyviä äitejä lapsille, eivät kulje naama mutrulla katse puhelimesa vaikka vauva olisi tipahtanut vaunuista jo kilometri sitten...Suomalainen nainen on läpi pilattu joka on täysin läpeensä kyllästyneenä turhan hankala yhdessä oloon... Älkää edes yrittäkö...

Siinäpä taas totaalinen loinen lässyttää, loinen joka vapaamatkustaa koko elämänsä naisten siivellä, naisten jotka käyvät läpi helvetin uusia ihmisiä synnyttäessään. Sinutkin on nainen, äitisi tuskalla tehnyt. Jaathan tekstisi hänelllekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon takia en aio ikinä synnyttää.

N25

Siellä sairaalassa nyt kuitenkin ollaan vain muutama päivä ja synnytys itsessään kestää muutaman tunnin. Että jos lapsia haluaa niin kyllä sen kestää.

Ja tällä kommentilla en tarkoita, että potilaan huono kohtelu on OK. Mutta ei lapsia kannata siksi jättää tekemättä, että pelkää kohdalle osuvan törppöjä hoitajia.

Onko sinun mielestäsi kaksi vuorokautta "muutama tunti"? Hirveät kivut, erittäin ilkeät "hoitajat" ja välinpitämättömät lääkärit,  epiduraali laitettiin väärin(kärsin loppuelämäni hermostollisista vaurioista, joita ei hoideta) ,epitosomia tulehtui, haavaa ei katsottu useita pyynnöistä huolimatta, noin viikkoa myöhemmin olinkin jo tiputuksessa.. Mutta mikään ei ollut kenenkään syy, tietoja ei luovuteta, asiaa ei selvitetä, hoitoa en enää mistään saa, valheelliset paikkansapitämättömät törkykirjaukset elävät omaa elämäänsä ja vahingoittavat myös lasteni tulevaisuutta. Tämä oli siis vain murto-osa läpikäytyä elämää ensimmäisen lapseni syntymästä. Eli mikä se olikaan sinun tietopohjasi käsitystesi kanssa? En tule tekemään enää yhtään lasta tähän läpimätään ihmiset täysin heitteille jättävään yhteiskuntaan ja lasteni kanssa käyn erittäin pitkät keskustelut siitä miksi tänne ei kannata uusia veronmaksajia tuottaa.

Toivon oikeasti etteivät tänne kirjoittajat jotka väittävät olevansa synnärillä töissä ja silti sitä mieltä ettei synnyttäjän kipu ja pelko ole vakavaa, ole ihan tosissaan, koska jos ovat niin heiltä puuttuu alkeellisinkin ymmärrys synnytyksestä tapahtumana.

KAIKILLA nisäkkäillä, ei vain ihmisillä, synnyttävän emon kokema henkinen stressi (pelko, ahdistus) ja fyysinen stressi (kipu) tekevät synnytyksestä vaikeamman ja lisäksi aiheuttavat syntyvässä jälkeläisessä pitkäaikaisen fyysisen stressin (joka vaikuttaa ihan kaikkeen aineenvaihduntaa myöten), koska emon kehon stressihormonit signaloivat jälkeläiselle että se syntyy vaaralliseen tilanteeseen. Myöskään maidoneritys ei ala toimia kovin helposti synnytyksen jälkeen jos emo kokee tilanteen uhkaavaksi ja on jatkuvasti stressaantunut.

Tämä pätee niin kissoihin kuin ihmisiin kuin vaikka lihakarjaankin.

Nukkuivatko kätilöt biologiantunneilla koulussa?

Mä olen nyt muutaman päivän ajan ajatellut että kirjoitan tähän mun kokemuksia.

Mua ahdistaa jo se että mä näen tän otsikon mun välilehdissä.

Ehkä se kertoo jotain.

Lapsen saaminen on jokaisen vanhemman elämän suurimpia juttuja.

Lapsen saaminen on maailman luonnollisin asia, mutta myös todella ainutlaatuinen asia kenen tahansa perheessä.

Ja sen muistaa ikuisesti, mitä silloin tapahtui.

On todella ristiriitaista, että niin upeat hetket, mun rakkaiden lasten syntymät on samalla ihan karmivia kokemuksia.

Vain ja ainoastaan ihan hirveiden ihmisten takia.

Jos mulle on sanottu että kai te vielä yhden hankitte, olen sanonut että se on hullun puuhaa.

Siksi koska en ymmärrä enää miten olen pystynyt siihen, hulluhan mun on täytynyt olla.

Joskus näin videon lehmän synnytyksestä ja itkin, koska vaikka se näytti karulta ja rankalta, sitä lehmääkin kohdeltiin paremmin kuin synnyttävää äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt muutaman päivän ajan ajatellut että kirjoitan tähän mun kokemuksia.

Mua ahdistaa jo se että mä näen tän otsikon mun välilehdissä.

Ehkä se kertoo jotain.

Lapsen saaminen on jokaisen vanhemman elämän suurimpia juttuja.

Lapsen saaminen on maailman luonnollisin asia, mutta myös todella ainutlaatuinen asia kenen tahansa perheessä.

Ja sen muistaa ikuisesti, mitä silloin tapahtui.

On todella ristiriitaista, että niin upeat hetket, mun rakkaiden lasten syntymät on samalla ihan karmivia kokemuksia.

Vain ja ainoastaan ihan hirveiden ihmisten takia.

Jos mulle on sanottu että kai te vielä yhden hankitte, olen sanonut että se on hullun puuhaa.

Siksi koska en ymmärrä enää miten olen pystynyt siihen, hulluhan mun on täytynyt olla.

Joskus näin videon lehmän synnytyksestä ja itkin, koska vaikka se näytti karulta ja rankalta, sitä lehmääkin kohdeltiin paremmin kuin synnyttävää äitiä.

Lisään vielä että sitä lehmääkin toki pitää kohdella hyvin!

Ja jos mahdollista, vielä paremmin kuin mitä näin.

Mutta voisko ihmisiäkin kohdella hyvin?

Miksi niin ainutlaatuisena aikana aivan liian iso osa hoitajista on ilkeitä ja sadistisia?

Vaihtakaa alaa jos ette edes osaa puhua kuin ihminen ihmiselle!