Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin synnysosaston hoitajien käytöksestä potilaiden seläntakana
just joppa
31.07.2022 |
Olin opintoihin liittyen tutustumassa Oulun yliopistollisen sairaalan synnäriin. Oli kyllä uskomatonta seurata vierestä, kuinka kätilöt aloittivat heti potilaan haukkumisen/arvostelun kun ovi meni kiinni potilashuoneeseen. Valitettiin siitä, kuinka "taas se vaatii kipulääkettä" jne jne. Lisäksi jokainen synnärille tuleva arvosteltiin, osa sai kehuja "niin suloinen pari" ja osa taas oli että "hohhoijaa". Voi jos potilas kuulisi mitä selän takana tuolla puhutaan niin varmaan mieluummin kadulla hoitaisi nuokin hommat. En ymmärrä, miksi pitää olla tuolla töissä, jos kerran noin vihaa koko hommaa.
Onnea vaan niille jotka tuossa helvetissä pääsee kitumaan. Tuo kokemus sai vain olemaan iloinen siitä, että lapsien hankkiminen ei kuulu omaan elämääni.
Kommentit (865)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko? 😬 Eikö hoitajilla ole mitään ammattiylpeyttä, ettei nyt asiakkaita haukuta tai arvostella? Valikoituuko hoitajiksi jotenkin ilkeitä ja tyhmiä ihmisiä? Ei muissakaan töissä asiakkaita ole tapana haukkua, ei päin naamaa, eikä seläntakana. Missä on kunnioitus toista ihmistä kohtaan? No, toisaalta, munkin eka lapsen synnytyksen yhteydessä synnärillä olo oli kyllä kokemus. Vaikka olin nopea synnyttäjä, enkä tarvinut kipulääkettäkään. Maito ei vaan noussut koko sairaalassa olon aikana, ja siitä sain ihmeellistä piilov***uilua muutamalta hoitajalta. Näköjään se on totta, että alalle hakeutuu porukkaa, jotka tykkäävät kyykyttää heikossa tilassa olevia ihmisiä.
Noinhan se on eikä raskas työ tai kyynistyminen ole mikään tekosyy tuommoiselle käytökselle ja ammattitaidosta ei voi puhuakaan.
Ja kätilönä ei ole pakko olla jos ei halua auttaa ja tukea toisia naisia naisen elämän hirveimmällä hetkellä. Ja synnyttävå nainen on se joka koko lapsihomman saa aikaan ja hoitaa ja hän on synnytyksen tärkein ihminen. Mutta kätilöiden toiminta osaltaan tuottaa hedelmää kun vuosittainen.syntyvyys on laskenut 12 vuodessa noin 16 000 lasta per vuosi.
Huudetaan matalan syntyvyyden perään eikä edes synnytyssairaalassa anneta ihmimillistä hoitoa ja kohtelua. Ja nainen se äiti on se jonka käsissä kaikki on ja synnytyssairaalassa tehdään kaikki mahdollinen jotta saa mahdollisimmlan huonon alun lapsen kanssa. Sitten vähätellään masennusta ja väsymystä jne.
Älkää nuoret naiset tehkö lapsia.Se voi olla ainutlaatuinen tilanne potilaalle, mutta sille sote-ammattilaiselle se on normaalia päivärutiinia. Synnytys on hyvin luonnollinen tapahtuma, ei se mikään hirvittävä asia ole eikä kuulukaan olla. Muutenkin sote aloilla nähdään kaikenlaista ja ei ne yksilöiden kokemukset vaan päivittäin toistettuna ole kovin ihmeellisiä. Kaikissa ihmisten kanssa tehtävissä töissä palaudutaan sillä, että puhutaan niistä ihmisistä, asiakkaista ja potilaista. Toiset on hassuja, toisen vittumaisia ja niistä puhutaan. Se on sitä ammatillisuutta. Niitä asiakkaita käydään läpi myös esimiesten kanssa ja työnohjauksissa. Yleensä kahvipöydissä puhutaan muusta.
Ai. Aika monesta on hirvittävä asia se, että kipua pitää kestää tuntitolkulla ja se vain pahenee ylittäen sietokyvyn. Sellaista se synnyttäminen useimmiten on, ei mikään piknikki.
Jos kipu saa ihmisen sekaisin ja huutamaan, ei olla millään elämysmatkalla. Sen jälkeenkään ei ole usein hyvä olla, vaan on kipeä ja uupunut.
Jos ammattilaiset turtuvat tämän edessä, se ei ole äitien vika eikä se poista heidän kipujaan eikä kokemuksiaan.
Luulisi että edes kätilö ymmärtää, että vaikka hän näkee synnytyksiä joka päivä, ei se poista yksittäisen synnyttäjän kokemusta siitä hetkestä. Luonnollista asiaa ei kannata sanoa helpoksi, kun se ei sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa mistä edes lähtee sellainen ajatus että jonkun asiakkaan tunteet olisivat vääriä koska synnytys on mullistava ja hämmentävä tapahtuma jokaiselle äidille ja he yllättyvät itsekin kaikista kerroksistaan joita sen aikana tulee esille. Eihän hämmentynyttä ihmistä voi potkia kylkiin lisää vaan tukea ja auttaa asian kanssa jos on kerran töissä siellä.
Kätilö: et ole vapaa-ajalla, et hoidattamassa vtutustasi, et itseäsi varten siellä töissä. Olet tekemässä työtä auttaaksesi - siitä tulee palkkasi, jonka tiesit etukäteen. Työsi on auttamista, ei muuta kontrollointia.
Itselläni oli hyvin hankala synnytys, joka päättyi sitten sektioon ja sektiohaavan tulehduksen vuoksi kuukauden sairaalassaoloon enemmän tai vähemmän. En ymmärrä mitä erityistä sensitiivisyyttä asiassa olisi tarvittu? Kätilöt olivat hyviä työssään ja jos puhuivat selän takana jotain, niin suotakoon se heille. Minä en ole mikään lumihiutale eikä se synnytyskokemuskaan jättänyt traumoja. Kovempiakin kipuja on ollut. Terve lapsi saatiin aikaiseksi ja ihanasti kätilöt järkkäsivät kaikenlaista ylimääräistä ihan pyytämättä. Sain mm. oman huoneen, kätilöt jeesasivat vauvan kanssa paljon ja puolet sairaalaa kävi tsemppaamassa mukaan lukien koko sairaalan ylilääkäri. Synnytystä seuraavana yönä kätilö kirjaimellisesti kantoi vessaan ja vaihtoi lakanat. Ihan syyttä kätilöitä haukutaan tässäkin ketju mustanaan.
Ei ole ihme kun miettii jo esim. sosiaali- ja terveysalan pääsykokeita. Se ryhmähaastattelu ratkaisee eli ne äänekkäimmät valitaan. Itse hain enkä päässyt koska olen ujo ja hiljainen. Olin kuitenkin samaan aikaan töissä hoitoapulaisena vanhainkodissa missä sain hyvää palautetta esimieheltä, asukkailta ja omaisilta. Koin että olisin ollut hyvä ja empaattinen hoitaja. Ihmettelen kun tiedän ketä kaikkia sinne kouluun on päässyt. Monta semmoista jonka toivon etteivät he ikinä hoida minua tai lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä miten nielurisaleikkauksen jälkeen sai osastolla ystävällistä palvelua, ruoka tuotiin sängyn viereen jne vaikken edes ollut kovin kipeä. Synnytyksen jälkeen olin niin heikossa kunnossa etten pysynyt jaloillani kun alkoi pyörryttää, siellä osastolla olisi kuitenkin pitänyt kyetä tekemään kaikki itse ja v*tultiin ilkeästi päin naamaa kun en yksinkertaisesti pystynyt huimauksen takia.
Joo synnytyksen jälkeen imetetään vuorokaudet läpeensä rinnat verillä, jälkisuppareihin saa anella buranaa, pesulle tuskin pääsee jos vauvan isä ei pysty olla vauvan kanssa sen aikaa, äidin unilla ei ole mitään väliä, ei vaikka olisi valvonut 2 vuorokautta ennen synnytystä ja kolme sen jälkeen. Ruuat haettava ja vietävä pois itse, jos vauva on just rinnalla niin voivoi, veriset lakanat pitää vaihtaa itse ja pedata sänky jne. Muilla osastoilla kohtelu on ihan erilaista 😂
Kyllähän se olisi kaikkien edun mukaista hoitaa aluksi äiti sellaiseen kuntoon, että kykenee huolehtimaan vauvasta. Se osastolla olo synnytyksen jälkeen oli niin kamalaa, ettei mulla imettäminen onnistunut sairaalassa mutta kotona kun rentouduin alkoi sujua.
Mulla ei ees ollu kamalaa synnärillä ja silti maito nousi vasta kotona kunnolla, on se sairaalaympäristö kuitenkin stressaava vaikka mulla oli onneksi oma huone ja hirveän kivat hoitajat. Voin vain kuvitella miten kauheaa olisi ollut ilman yksityisyyttä ja sit vielä v****illaan päälle...
Olen synnyttänyt kahdesti ja molemmilla kerroilla pidettiin huoli että ei saanut levätä eikä nukkua yhtään osastolla. Maitoa ei sitten tietenkään tullut. Esikoiselta mies haki kaupasta tuttelia jolla vauvan nälkä saatiin pois ja sekä vauva että minä nukuimme katkotta koko ensimmäisen yön kotona ja aamulla olin maitoa tursuava. Imetyksen käynnistyminen vaatii rentoutta ja lepoa, tunnetta että on turvassa. Toiselta lapselta tutteli oli jo valmiina kotona ja täyden yön kotona nukuttuani maito virtasi taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tämä nyt on vielä aivan kevyttä verrattuna muuhun touhuun terveydenhoidon "kulisseissa". Jutut potilaista ja asenteet heitä kohtaan aivan järkyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistun kohta sairaanhoitajaksi ja jokaisessa harkkapaikassa on ollut ilmapiiriongelmia. Osa hoitajista itse tarvisivat hoitoa, yllättävän monella on traumatausta. Kolme kertaa olen tullut myös ohjaajani kiusaamaksi ja nöyryyttämäksi.
Pelkät omat vaikeat kokemukset eivät tee ihmisestä huonoa hoitajaa (tai muutakaan sote-alan ammattilaista). Joskus on nimittäin niinkin, että silloin osaa, ymmärtää ja haluaa olla sensitiivinen ja avuksi. Sain itsekin aikoinaan parhaan avun terapeutilta, joka oli kokenut kovia. Muut eivät tuntuneet pääsevän kunnolla jyvälle kokemuksistani ja kaikki tuntui kirjasta ulkoaopetellulta, melko välinpitämättömältä ja kliiniseltä. Ja normaali myötätuntoinen suhtautuminen ei sitten tarkoita itseäkin kuormittavaa liian tunteellista suhtautumista potilaiden/asiakkaiden asioihin.
Minäkin halusin tulla kirjoittamaan tästä, että ei turhaan leviä vääristynyttä mielikuvaa traumatisoituneista. Mulla on itselläni traumatausta ja sen ansiosta olen tavallista sensitiivisempi ja myötätuntoisempi. Osaan myös kuunnella eikä ole tarvetta päteä omalla tietomäärällä. Asiakkaat sitoutuneet aina tosi hyvin mun jaksoihin, koska kokeneet vuorovaikutuksen "kerrankin hyväksi". Ovat tulleet vihdoin kuulluiksi ja saaneet kokemuksen siitä, että joku ymmärtääkin.
Jos omat vaikeudet on käsitellyt hyvin, ne osaa kääntää voimavaroiksi ja vahvuuksiksi, joista on asiakastyössä nimenomaan hyötyä eikä haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko? 😬 Eikö hoitajilla ole mitään ammattiylpeyttä, ettei nyt asiakkaita haukuta tai arvostella? Valikoituuko hoitajiksi jotenkin ilkeitä ja tyhmiä ihmisiä? Ei muissakaan töissä asiakkaita ole tapana haukkua, ei päin naamaa, eikä seläntakana. Missä on kunnioitus toista ihmistä kohtaan? No, toisaalta, munkin eka lapsen synnytyksen yhteydessä synnärillä olo oli kyllä kokemus. Vaikka olin nopea synnyttäjä, enkä tarvinut kipulääkettäkään. Maito ei vaan noussut koko sairaalassa olon aikana, ja siitä sain ihmeellistä piilov***uilua muutamalta hoitajalta. Näköjään se on totta, että alalle hakeutuu porukkaa, jotka tykkäävät kyykyttää heikossa tilassa olevia ihmisiä.
Jessus, minkälaista sontaa suollat. Ihan joka hemmetin työpaikassa, joissa palvellaan asiakkaita kahvihuoneissa juorutaan kaikenlaista niistä asiakkaista. Etkö ole ikinä töissä ollut vai oletko niitä hapannaamoja, joiden tullessa kahvihuoneeseen loppuu puhuminen, kun ei jakseta vinkumistasi kuunnella?
Ilmeisesti oot melkoisissa wt-työpaikoissa ollut, jos tämä on kokemuksesi. Työelämässä olen ollut vuosikausia, ja ei, ei haukuta toimistollamme asiakkaita. Jos joku ongelmatilanne on, siitä puhutaan asiallisesti ja mietitään ratkaisua. Se pidetään aina mielessä, että asiakkaat ovat niitä, joilta raha tulee taloon. Tämäkö lie se syy, miksi sote-alalla on toisin, kun raha touhuun ei tule pääsääntöisesti asiakkailta, vaan valtiolta.
T. Se jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko? 😬 Eikö hoitajilla ole mitään ammattiylpeyttä, ettei nyt asiakkaita haukuta tai arvostella? Valikoituuko hoitajiksi jotenkin ilkeitä ja tyhmiä ihmisiä? Ei muissakaan töissä asiakkaita ole tapana haukkua, ei päin naamaa, eikä seläntakana. Missä on kunnioitus toista ihmistä kohtaan? No, toisaalta, munkin eka lapsen synnytyksen yhteydessä synnärillä olo oli kyllä kokemus. Vaikka olin nopea synnyttäjä, enkä tarvinut kipulääkettäkään. Maito ei vaan noussut koko sairaalassa olon aikana, ja siitä sain ihmeellistä piilov***uilua muutamalta hoitajalta. Näköjään se on totta, että alalle hakeutuu porukkaa, jotka tykkäävät kyykyttää heikossa tilassa olevia ihmisiä.
Jessus, minkälaista sontaa suollat. Ihan joka hemmetin työpaikassa, joissa palvellaan asiakkaita kahvihuoneissa juorutaan kaikenlaista niistä asiakkaista. Etkö ole ikinä töissä ollut vai oletko niitä hapannaamoja, joiden tullessa kahvihuoneeseen loppuu puhuminen, kun ei jakseta vinkumistasi kuunnella?
Ilmeisesti oot melkoisissa wt-työpaikoissa ollut, jos tämä on kokemuksesi. Työelämässä olen ollut vuosikausia, ja ei, ei haukuta toimistollamme asiakkaita. Jos joku ongelmatilanne on, siitä puhutaan asiallisesti ja mietitään ratkaisua. Se pidetään aina mielessä, että asiakkaat ovat niitä, joilta raha tulee taloon. Tämäkö lie se syy, miksi sote-alalla on toisin, kun raha touhuun ei tule pääsääntöisesti asiakkailta, vaan valtiolta.
T. Se jolle vastasit
Olin 20 vuotta pörssiyhtiön asiakaspalvelussa ja kyllä ruodittiin etenkin ne vittumaiset ja ikävät asiakkaat, huutajat ja solvaajat, vaikka puhelimen saikin lyödä korviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli hyvin hankala synnytys, joka päättyi sitten sektioon ja sektiohaavan tulehduksen vuoksi kuukauden sairaalassaoloon enemmän tai vähemmän. En ymmärrä mitä erityistä sensitiivisyyttä asiassa olisi tarvittu? Kätilöt olivat hyviä työssään ja jos puhuivat selän takana jotain, niin suotakoon se heille. Minä en ole mikään lumihiutale eikä se synnytyskokemuskaan jättänyt traumoja. Kovempiakin kipuja on ollut. Terve lapsi saatiin aikaiseksi ja ihanasti kätilöt järkkäsivät kaikenlaista ylimääräistä ihan pyytämättä. Sain mm. oman huoneen, kätilöt jeesasivat vauvan kanssa paljon ja puolet sairaalaa kävi tsemppaamassa mukaan lukien koko sairaalan ylilääkäri. Synnytystä seuraavana yönä kätilö kirjaimellisesti kantoi vessaan ja vaihtoi lakanat. Ihan syyttä kätilöitä haukutaan tässäkin ketju mustanaan.
Sinun kokemuksesihan pätee ihan kaikkiin muihinkin ihmisiin, eiks vaan. Kaikilla on ollut sama kätilö kuin sulla, aika hyvä sattuma.
Traumataustainen voi olla erinomainen hoitotyössä todellakin, on ihan eri asia mennä sisään asiakkaan maailmaan jo itse kokoneena tapahtumia kuin kansankynttilänä kaapin päältä kuvitellen. Esim hyvin köyhistä oloista tullut hoitaja voi olla erinomainen apu toiselle köyhälle perheelle ja ihan eri levelillä empatiassaan. Herranterttu voi taas suorastaan vahingoittaa koko perheen pärjäämistä. Ja nyt tässä puhutaan VASTA rahasta, saati sitten muissa traumataustoissa ollen.
Tietysti on edellytyksenä se että oma trauma on jo ratkennut ja siihen etäisyyttä jonkin verran.Ettei sukella samaistuen asiakkaaseen suoraan liikaa. Empatian ja samaistumisen välillä on iso ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli hyvin hankala synnytys, joka päättyi sitten sektioon ja sektiohaavan tulehduksen vuoksi kuukauden sairaalassaoloon enemmän tai vähemmän. En ymmärrä mitä erityistä sensitiivisyyttä asiassa olisi tarvittu? Kätilöt olivat hyviä työssään ja jos puhuivat selän takana jotain, niin suotakoon se heille. Minä en ole mikään lumihiutale eikä se synnytyskokemuskaan jättänyt traumoja. Kovempiakin kipuja on ollut. Terve lapsi saatiin aikaiseksi ja ihanasti kätilöt järkkäsivät kaikenlaista ylimääräistä ihan pyytämättä. Sain mm. oman huoneen, kätilöt jeesasivat vauvan kanssa paljon ja puolet sairaalaa kävi tsemppaamassa mukaan lukien koko sairaalan ylilääkäri. Synnytystä seuraavana yönä kätilö kirjaimellisesti kantoi vessaan ja vaihtoi lakanat. Ihan syyttä kätilöitä haukutaan tässäkin ketju mustanaan.
No mutta sinuahan on hoidettu tukehduksen vuoksi!
Mutta ihmettelen kuinka heikko nainen voi olla että on sairaalassa kuukauden synnytyksen jälkeen. Normaali nainen lähtee synnytyspäivänå kotiin.
Vierailija kirjoitti:
No tämä nyt on vielä aivan kevyttä verrattuna muuhun touhuun terveydenhoidon "kulisseissa". Jutut potilaista ja asenteet heitä kohtaan aivan järkyttäviä.
Se näkyy jopa syöpähoidossa. Kaikki kirjaukset pitäisi olla läpinäkyviä, jotta luonnehäiriöiset eivät pääsisi keksimään omiaan potilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli hyvin hankala synnytys, joka päättyi sitten sektioon ja sektiohaavan tulehduksen vuoksi kuukauden sairaalassaoloon enemmän tai vähemmän. En ymmärrä mitä erityistä sensitiivisyyttä asiassa olisi tarvittu? Kätilöt olivat hyviä työssään ja jos puhuivat selän takana jotain, niin suotakoon se heille. Minä en ole mikään lumihiutale eikä se synnytyskokemuskaan jättänyt traumoja. Kovempiakin kipuja on ollut. Terve lapsi saatiin aikaiseksi ja ihanasti kätilöt järkkäsivät kaikenlaista ylimääräistä ihan pyytämättä. Sain mm. oman huoneen, kätilöt jeesasivat vauvan kanssa paljon ja puolet sairaalaa kävi tsemppaamassa mukaan lukien koko sairaalan ylilääkäri. Synnytystä seuraavana yönä kätilö kirjaimellisesti kantoi vessaan ja vaihtoi lakanat. Ihan syyttä kätilöitä haukutaan tässäkin ketju mustanaan.
No mutta sinuahan on hoidettu tukehduksen vuoksi!
Mutta ihmettelen kuinka heikko nainen voi olla että on sairaalassa kuukauden synnytyksen jälkeen. Normaali nainen lähtee synnytyspäivänå kotiin.
Oletko havainnut ongelmia aiemmin luetun ymmärryksessäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista asiakkaiden ja potilaiden haukkumista se on joka paikassa. Tuntuu olevan ainoaa huvia työntekijöille. Tuollaista olen siis itse päässyt seuraamaan päiväkodeissa(ihan eniten!!!), perheneuvolassa ja kouluissa.
Ravintolassa, kaupassa, toimistossa. Joka paikassa on näin.
Kuvitteleeko ihmiset, että terveydenhuollossa näin ei tehdä? Eikö noin saisi tehdä? Miksi ei saisi. Luuletteko te, että se on joku velvollisuus?
Miksi luulet,että me th-alan ihmiset emme pidä opiskelijoista? Koska te olette juurikin tuollaisia.
No kyllähän sairaalat ja synnärit ovat IHAN eri asioita kuin vapaa-ajan toiminnan ympärillä olevien asiakaspalvelijoiden tekemiset!
1. Sairaalaan tullaan aina epänormissa tilassa , myös synnytys ei ole arkipäivää, vaan hyvin erityinen tilanne.
2. Koska epänormi tilanne vaaditaan henkilökunnalta erityista empatia ja hienotunteisuuskykyä kohdata nämä asiakkaat
3. Herkissä elämäntilanteissa, toisten armoilla ollen ihmisen kaikki pelot ja muu voimistuu hänelle tyypillisesti. Se muistuttaa asiakkaallekin vauva tilan kertautumista ja lapsuuden kokemusta.
4. Edellisestä johtuen on hoitajien ja lääkäreitten oltava ikäänkuin hyvän vanhemmuuden asemassa: turvaisia, luottavia, kannustavia jne.
5. Koska synnyttäjän psyyken dynamiikka ja hormonit vaihtelevat ja jopa taantuvat tilanteessa, on erityisesti tarpeen hallita tällaisen tapahtumisen psykologiaa.
Mikä kohta tässä on sellaista joka on vaikeaa hoitajan ymmärtää, tai lääkärin?
Älä sotke lääkäreitä tähän. Kyllä tämä on kätilöiden soppa. Ei ole nyt kyse muistakaan osastojen hoitajista, ei hoitajat pääosin ole tuollaisia. Ei todellakaan.
hyvä on, jos niin, kohdensin listan koskemaan kaikkien ympärillä olevaa työilmastoa, jossa olisi oltava tuollainen terve kehikko ja periaatteet synnyttäjän ja lapsen ja perheen ympärille. Te saatte palkan TUOSTA toiminnasta, ette muusta siellä.
Täysin samaa mieltä. Porukka suut kii ja oikeisiin töihin.
T. Kommentin kirjoittanut.(Et kirjoittanut tuota kommenttia kuitenkaan vaan jonkin muun kommentin :) koska sen tein minä. En pyydä laittamaan suita kiinni vaan ajattelemaan miksi kukin on töissä, oikeasti on hyvin vahingollista mitä tuolla näköjään on menossa. Vahingollinen kehitys on pysäytettävä kertakaikkiaan.
Anteeksi, tähän tuli nyt jokin sotku kuka kirjoitti mitäkin. T: alkup listan kirjoittaja joka tsemppaa kommentoijaa. Kiitokset siitä.
Huomasin joku aika sitten, että minusta on tullut tuollainen haukkuja. En tiedä miksi. Olen ajattellut yrittää muuttaa itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin joku aika sitten, että minusta on tullut tuollainen haukkuja. En tiedä miksi. Olen ajattellut yrittää muuttaa itseäni.
Nyt on terve asenne, hyvä, voit vaan parantua kun tsemppaat ja tsempataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli hyvin hankala synnytys, joka päättyi sitten sektioon ja sektiohaavan tulehduksen vuoksi kuukauden sairaalassaoloon enemmän tai vähemmän. En ymmärrä mitä erityistä sensitiivisyyttä asiassa olisi tarvittu? Kätilöt olivat hyviä työssään ja jos puhuivat selän takana jotain, niin suotakoon se heille. Minä en ole mikään lumihiutale eikä se synnytyskokemuskaan jättänyt traumoja. Kovempiakin kipuja on ollut. Terve lapsi saatiin aikaiseksi ja ihanasti kätilöt järkkäsivät kaikenlaista ylimääräistä ihan pyytämättä. Sain mm. oman huoneen, kätilöt jeesasivat vauvan kanssa paljon ja puolet sairaalaa kävi tsemppaamassa mukaan lukien koko sairaalan ylilääkäri. Synnytystä seuraavana yönä kätilö kirjaimellisesti kantoi vessaan ja vaihtoi lakanat. Ihan syyttä kätilöitä haukutaan tässäkin ketju mustanaan.
No mutta sinuahan on hoidettu tukehduksen vuoksi!
Mutta ihmettelen kuinka heikko nainen voi olla että on sairaalassa kuukauden synnytyksen jälkeen. Normaali nainen lähtee synnytyspäivänå kotiin.
Jaa, synnärin tutustumisen yhteydessä taidettiin sanoa, että jos kaikki on ok ja valitsee tämän x-tyylin, niin voi lähteä kotiin synnytyspäivänä, mutta lapsen joutuu tuomaan uudestaan sairaalaan tarkastukseen. Mutta siihen ei todellakaan kannustettu.
No, sitten kun olette itse opiskelleet kätilöksi vajaa 5v ja tehneet sitä hommaa, pelastaneet äitejä ja vauvoja, taskurahalla ja saaneet palkaksi pelkkää kirkumista ja kiirettä, kaikki potilaat yhtä aikaa vaarassa ja syömään ei pääse, niin tulkaa kertomaan mitä puhutte kahvihuoneessa jos sinne joskus pääsee kaksi ihmistä yhtä aikaa.
Totta ja tätä jokaisen täytyisi pysähtyä miettimään ja kunnolla. Ei todellakaan ole sattumaa, että meillä Suomessa on paljon huonovointisuutta. Netissä (anonyymisti) kirjoitetusta asiallisestakin kritiikistä jaksetaan kohista aivan älyttömästi, mutta ketään ei kiinnosta kaikki se pska mitä suurin osa tuuttaa irl. Se kuitenkin vaurioittaa aidosti toisia ja nakertaa ilmapiiriä.