Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset eivät huolehdi itsestään?
30.07.2022 |
Miksi nykypäivänä suurin osa ihmisistä ei huolehdi itsestään? Ei liikuntaa, epäterveellistä ruokaa jne. En ymmärrä miksi 40v haluaa olla huonommassa kunnossa kuin jotkut 80v ihmiset. Kävely on vaivalloista ylipainon ja huonon lihaskunnon takia, puuskutetaan kun joutuu kävelemään 20 porrasta jne. Monella on jo verenpainelääkitys käytössä tai kakkostyypin diapetes. On karsea vanhuus tulossa kun tuossa ikää ollaan jo huonossa kunnossa. Eikä olisi kiva elää virkeänä ja terveenä elämäänsä ja tehdä itsensä eteen jotakin? En ymmärrä.
Kommentit (303)
Koska ei kiinnosta. Aina vaan kuullut arvostelua ulkonäöstä, luonteesta jne. Niin ei enää kiinnosta mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän nuoret ovat lihavia, velttoja ja huonokuntoisia. Eivät ole eläessään tehneet fyysisiä töitä. Monet 70- 80 vuotiaat ovat parempikuntoisia. Suomen tulevaisuus on surkea, kun nämä ylipainoiset laiskimukset menevät töihin. Ei näistä leväpersuksista ole muuhun kuin sohvalla istumiseen.
Toivottavasti sairastut joskus oikein pahasti. Opit sinäkin elämästä jotain.
Minäpä kerron sinulle; sairastuin oikein pahasti. Neljä vuotta sitten sain syöpädiagnoosin, ja tutkimuksissa selvisi että sitä ei voida leikata. Onnekseni kuitenkin se on laatua joka ei kovin herkästi lähde leviämään, eikä vielä ainakaan ole sitä tehnyt. Koska se on myös laatua jota voidaan hallita hyvin lääkkeillä, syön kahta lääkettä sekä käyn 3 kk välein onkologin kontrollissa. Olen ollut kaksi kertaa ct-kuvassa ja kerran isotooppitutkimuksessa. Kolmen kuukauden välein verikokeet.
Lääkehoidolla pyritään samaan tulkseen kuin raskaammilla eli sytoilla ja säteillä mutta paljon miellyttävämmällä tavalla. Pyritään säästämään kovilta kuntoa ja elämänlaatua syöviltä hoidoilta, niitä voidaan ottaa käyttöön myöhemmin jos tämä täsmälääkitys ei toimi. Ja jos niin valitsen.
Ja koska sairastuin vakavaan tautiin, pidän itsestäni erityisen hyvää huolta. Koska tutkimusten mukaan ylipaino lisää syöpäriskiä, pidän huolen etten liho vaikka siitä tuskin on huolta sillä syön terveellisesti, liikun, ulkoilen, nukun tarpeeksi jne.
Ei tulisi mieleenkään alkaa pahentaa oloani ja terveyttäni laiminlyömällä itsestäni huolehtimisen. Vaikka minulla on vaikeita aikoja ja hetkiä, elämänhalu voittaa kuitenkin aina enkä missään tapauksessa halua menettää yhtään enempää elämästäni kuin on pakko.
Mitä voittaisin sillä että alkaisin ryypätä ja mässätä, jäisin sohvalle surkuttelemaan itseäni? Menettäisin jäljellä olevan elämäni, mitä järkeä siinä olisi?
Kyllä siihen hoitamattomuuteen ja itsensä laiminlyömiseen on ylivoimaisesti syynä mielenterveysongelmat. Mielenterveyden häiriöiden kustannuksiksi on Suomen osalta arvioitu 11 miljardia euroa vuodessa. Työeläkkeistä 53,2 % on myönnetty mielenterveys perusteisesti.
Tähän nyt sitten tietysti aletaan etsiä syytä muualta, etsitään kohde jota voidaan osoittaa sormella; tuon takia ja jos nin ei olisi jne. Syyt on helpompi ulkoistaa kuin katsoa rehellisesti itseensä. Syntipukin etsintä kääntää huomion pois omasta vastuusta, ja aikuinen on loppupeleissä aina vastuussa itsestään.
N. 37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän nuoret ovat lihavia, velttoja ja huonokuntoisia. Eivät ole eläessään tehneet fyysisiä töitä. Monet 70- 80 vuotiaat ovat parempikuntoisia. Suomen tulevaisuus on surkea, kun nämä ylipainoiset laiskimukset menevät töihin. Ei näistä leväpersuksista ole muuhun kuin sohvalla istumiseen.
Toivottavasti sairastut joskus oikein pahasti. Opit sinäkin elämästä jotain.
Minäpä kerron sinulle; sairastuin oikein pahasti. Neljä vuotta sitten sain syöpädiagnoosin, ja tutkimuksissa selvisi että sitä ei voida leikata. Onnekseni kuitenkin se on laatua joka ei kovin herkästi lähde leviämään, eikä vielä ainakaan ole sitä tehnyt. Koska se on myös laatua jota voidaan hallita hyvin lääkkeillä, syön kahta lääkettä sekä käyn 3 kk välein onkologin kontrollissa. Olen ollut kaksi kertaa ct-kuvassa ja kerran isotooppitutkimuksessa. Kolmen kuukauden välein verikokeet.
Lääkehoidolla pyritään samaan tulkseen kuin raskaammilla eli sytoilla ja säteillä mutta paljon miellyttävämmällä tavalla. Pyritään säästämään kovilta kuntoa ja elämänlaatua syöviltä hoidoilta, niitä voidaan ottaa käyttöön myöhemmin jos tämä täsmälääkitys ei toimi. Ja jos niin valitsen.
Ja koska sairastuin vakavaan tautiin, pidän itsestäni erityisen hyvää huolta. Koska tutkimusten mukaan ylipaino lisää syöpäriskiä, pidän huolen etten liho vaikka siitä tuskin on huolta sillä syön terveellisesti, liikun, ulkoilen, nukun tarpeeksi jne.
Ei tulisi mieleenkään alkaa pahentaa oloani ja terveyttäni laiminlyömällä itsestäni huolehtimisen. Vaikka minulla on vaikeita aikoja ja hetkiä, elämänhalu voittaa kuitenkin aina enkä missään tapauksessa halua menettää yhtään enempää elämästäni kuin on pakko.
Mitä voittaisin sillä että alkaisin ryypätä ja mässätä, jäisin sohvalle surkuttelemaan itseäni? Menettäisin jäljellä olevan elämäni, mitä järkeä siinä olisi?
Kyllä siihen hoitamattomuuteen ja itsensä laiminlyömiseen on ylivoimaisesti syynä mielenterveysongelmat. Mielenterveyden häiriöiden kustannuksiksi on Suomen osalta arvioitu 11 miljardia euroa vuodessa. Työeläkkeistä 53,2 % on myönnetty mielenterveys perusteisesti.
Tähän nyt sitten tietysti aletaan etsiä syytä muualta, etsitään kohde jota voidaan osoittaa sormella; tuon takia ja jos nin ei olisi jne. Syyt on helpompi ulkoistaa kuin katsoa rehellisesti itseensä. Syntipukin etsintä kääntää huomion pois omasta vastuusta, ja aikuinen on loppupeleissä aina vastuussa itsestään.
N. 37
Höpö löpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän nuoret ovat lihavia, velttoja ja huonokuntoisia. Eivät ole eläessään tehneet fyysisiä töitä. Monet 70- 80 vuotiaat ovat parempikuntoisia. Suomen tulevaisuus on surkea, kun nämä ylipainoiset laiskimukset menevät töihin. Ei näistä leväpersuksista ole muuhun kuin sohvalla istumiseen.
Toivottavasti sairastut joskus oikein pahasti. Opit sinäkin elämästä jotain.
Minäpä kerron sinulle; sairastuin oikein pahasti. Neljä vuotta sitten sain syöpädiagnoosin, ja tutkimuksissa selvisi että sitä ei voida leikata. Onnekseni kuitenkin se on laatua joka ei kovin herkästi lähde leviämään, eikä vielä ainakaan ole sitä tehnyt. Koska se on myös laatua jota voidaan hallita hyvin lääkkeillä, syön kahta lääkettä sekä käyn 3 kk välein onkologin kontrollissa. Olen ollut kaksi kertaa ct-kuvassa ja kerran isotooppitutkimuksessa. Kolmen kuukauden välein verikokeet.
Lääkehoidolla pyritään samaan tulkseen kuin raskaammilla eli sytoilla ja säteillä mutta paljon miellyttävämmällä tavalla. Pyritään säästämään kovilta kuntoa ja elämänlaatua syöviltä hoidoilta, niitä voidaan ottaa käyttöön myöhemmin jos tämä täsmälääkitys ei toimi. Ja jos niin valitsen.
Ja koska sairastuin vakavaan tautiin, pidän itsestäni erityisen hyvää huolta. Koska tutkimusten mukaan ylipaino lisää syöpäriskiä, pidän huolen etten liho vaikka siitä tuskin on huolta sillä syön terveellisesti, liikun, ulkoilen, nukun tarpeeksi jne.
Ei tulisi mieleenkään alkaa pahentaa oloani ja terveyttäni laiminlyömällä itsestäni huolehtimisen. Vaikka minulla on vaikeita aikoja ja hetkiä, elämänhalu voittaa kuitenkin aina enkä missään tapauksessa halua menettää yhtään enempää elämästäni kuin on pakko.
Mitä voittaisin sillä että alkaisin ryypätä ja mässätä, jäisin sohvalle surkuttelemaan itseäni? Menettäisin jäljellä olevan elämäni, mitä järkeä siinä olisi?
Kyllä siihen hoitamattomuuteen ja itsensä laiminlyömiseen on ylivoimaisesti syynä mielenterveysongelmat. Mielenterveyden häiriöiden kustannuksiksi on Suomen osalta arvioitu 11 miljardia euroa vuodessa. Työeläkkeistä 53,2 % on myönnetty mielenterveys perusteisesti.
Tähän nyt sitten tietysti aletaan etsiä syytä muualta, etsitään kohde jota voidaan osoittaa sormella; tuon takia ja jos nin ei olisi jne. Syyt on helpompi ulkoistaa kuin katsoa rehellisesti itseensä. Syntipukin etsintä kääntää huomion pois omasta vastuusta, ja aikuinen on loppupeleissä aina vastuussa itsestään.
N. 37
Loppuosa tekstistäsi ei motivoi ketään. Olisit vain tuon alun kertonut kuinka hyvin kävi. Monella ei ole elämänhalua, ja noiden lukujen esittäminen ei paranna ketään.
Kaikki ei saa samoja lähtökohtia elämälle.Helppo se on geenilotossa voittaneen porskuttaa ,tällä tarkoitan alttiutta masennukseen ja muita neurologisia poikkeavuuksia.Geenit.
Lisäksi elämä kohtelee meitä jokaista aivan eritavalla.
Voit syntyä presidentin lapseksi tai huumenarkkarin.Lähtökodat.
Jos sinulla on lapsuudessa ollut terveet molemmat vanhemmat ja heillä yhteinen koti jossa asuitte ja itse olet ollut perusterve syntyjään.Olet jo voittanut elämänlotossa paljon.
Itse en lähtisi esittämään edes koko kysymystä,koska vastaus on aivan selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/laihdutus/art-2000001243768.html
Tämän vuoksi hyväkuntoinenkin hengästyy portaissa näin korjaat tilanteen
Puuskutatko sinäkin portaissa? Se ei välttämättä kerro rapakunnosta.Olisiko ehkä kannattanut sivistää itseään :D
Ylipainoiset muuten kulkevat hissillä, joten he eivät hengästy portaissa.
Ei kulje. 4. kerros, ei hissiä, en hengästy,
t. entinen hoikka terve, nykyinen ylipainoinen monisairas
Luulen että laihaläskiintyminenon nykyysin suurembi ongelma kuhin klassinen lihominen. Ihmisen tilavuus pysyy aika pitkälle samana siis mutta lihas vai korvautuu varkain löllöydellä ja rasvakudoksella. Tämä vaivannee minuahi. Olen 171 ja 81 mutta kroppi on mennyt ärssyttävän venyväksi eikä lihaksia tunne kuin päkistämällä kunnolla. Lisäksi lihaskireyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän huolta itsestäni, olen edelleen normaalipainoinen, vaikka painankin enemmän mitä 10 vuotta sitten syömishäiriön toipumisvaiheessa. Silloin olin todella hoikka, mutta ei se oma hoikka, vähärasvainen ulkomuoto ollut mikään merkki terveydestä. Ei ole tervettä lähteä lenkille keskellä yötä, koska on omasta mielestä syönyt päivällä liikaa tai jotain kiellettyä, ei ole tervettä oksentaa ruokaa ulos, ei ole tervettä istua saunassa kylpytakki päällä, juoda vettä alle ja oksentaa, jotta saa varmasti vatsalaukun tyhjäksi. Eikä ole tervettä liikkua pakonomaisesti joka päivä, rajoittaa syömisiä ja laskea pakonomaisesti kaloreita. Toki tuolla tyylillä olin varmasti monien mielestä todella terveen näköinen.
En enää ajattele syömisestä ja ruoasta noin sairaasti enkä liiku pakonomaisesti, vaikka edelleen liikun aktiivisesti. Olen silti sairastunut autoimmuunisairauksiin ja niiden lisäksi refluksitautiin. Minulla on puhkeamassa diabetes, vaikka ei speksien mukaan pitäisi. Olen traumataustainen ihminen minkä takia sairastuin syömishäiriöön. Ja olen aika varma siitä, että lapsuuden traumaattiset kasvuolosuhteet laukaisevat autoimmuunisairauksia. Kun joutuu elämään vuosikausia hälytystilassa ja kovassa stressissä ja sen myötä sairastuu myös henkisesti, se vaikuttaa väkisinkin kroppaan. Olemme fyysis-psyykkis-sosiaalinen kokonaisuus.
Mielestäni kyse on siitä että emme osaa olla hyviä itsellemme ja toisille. Ankaruus, työhön keskittyminen, yksin pärjäämisen kulttuuri, on Suomessa syvällä ja sen näkee näistä kommenteistakin, erityisesti vanhemmalta väeltä että ulos ylös ja lenkille. En ole ihmismielen asiantuntija, mutta jos on kovin masentunut, voi pelkkä suihkuun meno olla iso askel. Uskon silti että näistä pienistä askeleista se lähtee. Tee pieniä hyviä asioita itsellesi, aina ei tarvitse palkita itseään syömällä. Vaikka lämpöinen suihku, hyvältä tuoksuva suihkusaippua. Sivele pehmeää vartalovoidetta ihollesi. Keitä kuppi hyvältä tuoksuvaa teetä. Herättele aistejasi. Ole itsellesi hyvä. Meillä kaikilla on syymme olla tässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän nuoret ovat lihavia, velttoja ja huonokuntoisia. Eivät ole eläessään tehneet fyysisiä töitä. Monet 70- 80 vuotiaat ovat parempikuntoisia. Suomen tulevaisuus on surkea, kun nämä ylipainoiset laiskimukset menevät töihin. Ei näistä leväpersuksista ole muuhun kuin sohvalla istumiseen.
Toivottavasti sairastut joskus oikein pahasti. Opit sinäkin elämästä jotain.
Minäpä kerron sinulle; sairastuin oikein pahasti. Neljä vuotta sitten sain syöpädiagnoosin, ja tutkimuksissa selvisi että sitä ei voida leikata. Onnekseni kuitenkin se on laatua joka ei kovin herkästi lähde leviämään, eikä vielä ainakaan ole sitä tehnyt. Koska se on myös laatua jota voidaan hallita hyvin lääkkeillä, syön kahta lääkettä sekä käyn 3 kk välein onkologin kontrollissa. Olen ollut kaksi kertaa ct-kuvassa ja kerran isotooppitutkimuksessa. Kolmen kuukauden välein verikokeet.
Lääkehoidolla pyritään samaan tulkseen kuin raskaammilla eli sytoilla ja säteillä mutta paljon miellyttävämmällä tavalla. Pyritään säästämään kovilta kuntoa ja elämänlaatua syöviltä hoidoilta, niitä voidaan ottaa käyttöön myöhemmin jos tämä täsmälääkitys ei toimi. Ja jos niin valitsen.
Ja koska sairastuin vakavaan tautiin, pidän itsestäni erityisen hyvää huolta. Koska tutkimusten mukaan ylipaino lisää syöpäriskiä, pidän huolen etten liho vaikka siitä tuskin on huolta sillä syön terveellisesti, liikun, ulkoilen, nukun tarpeeksi jne.
Ei tulisi mieleenkään alkaa pahentaa oloani ja terveyttäni laiminlyömällä itsestäni huolehtimisen. Vaikka minulla on vaikeita aikoja ja hetkiä, elämänhalu voittaa kuitenkin aina enkä missään tapauksessa halua menettää yhtään enempää elämästäni kuin on pakko.
Mitä voittaisin sillä että alkaisin ryypätä ja mässätä, jäisin sohvalle surkuttelemaan itseäni? Menettäisin jäljellä olevan elämäni, mitä järkeä siinä olisi?
Kyllä siihen hoitamattomuuteen ja itsensä laiminlyömiseen on ylivoimaisesti syynä mielenterveysongelmat. Mielenterveyden häiriöiden kustannuksiksi on Suomen osalta arvioitu 11 miljardia euroa vuodessa. Työeläkkeistä 53,2 % on myönnetty mielenterveys perusteisesti.
Tähän nyt sitten tietysti aletaan etsiä syytä muualta, etsitään kohde jota voidaan osoittaa sormella; tuon takia ja jos nin ei olisi jne. Syyt on helpompi ulkoistaa kuin katsoa rehellisesti itseensä. Syntipukin etsintä kääntää huomion pois omasta vastuusta, ja aikuinen on loppupeleissä aina vastuussa itsestään.
N. 37
No sullapa on helppoa pysyä hoikkana tuollaisilla lääkkeillä! Itselläni myös rintasyöpä ollut, hoidot ja lääkkeet tuhonneet kroppani ja toimintakykyni. Vaivoja pitkä lista, 30 kg ylipainoa sairauksien ja lääkkeiden myötä tullut. Olen liikunnan ja terveysruoan ystävä.
Ehkä sinäkin saat jossain vaiheessa sellaiset lääkkeet jotka aiheuttaa turvotusta, lihomista, kipuja, unettomuutta. Ehkä sinäkin alat jossain vaiheessa pelätä kuolemaa niin että ahdistut. Joku voisi sanoa silloin että elämä opettaa.
Ei kannata yleistää. Tavattiin viime viikolla viiden lapsuudenystävän kanssa. Olemme kaikki noin 45 vuoden ikäisiä. Neljällä meistä on runsaasti liikuntaharrastuksia, vaikka kaikilla on vaativat työt. Vain yksi ei liiku kauheasti, vaan käy ehkä kerran viikossa salilla. Hän on meistä kaikista laihin ja jostain syystä se, joka on myös aina sairaana.
Ai niin, minä oli keväällä huippukunnossa, kun ehdin liikkumaan paljon ja vedin 30 km hiihtolenkkejä. Astmaatikko olen ja hengästyn silti portaissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi sinua yksinäistä kun ei muta elämässä,pohtia vain ventto vieraiden ihmisten ulkonäköä?
Et sitten ymmärtänyt aloitusta?
Ihmeen vihamielisiä vastauksia täällä minusta, aiheeseen pohtia miksi suomalaisista on tullut sairaita ja ylipainoisia? On kai täällä oudompiakin aloituksia. Jotkut vissiin otti henkilökohtaisena hyökkäyksenä? Onhan tuo aika surkeaa kun ihmiset ei liiku ja syö huonosti, sitten ihmetellään kun masentaa ja kolottaa. Ja ihmiset on niin herkkiä eivätkä ymmärrä syy-seuraus yhteyksiä, esim. 100kg menee nielua tutkituttamaan ja kun ylipaino tulee puheeksi, rähjäävät lääkäreille. Ei ymmärretä että se ylipaino voi vaikuttaa moneen sairauteen ja tilaan elimistössä ja sitten suuttuvat lääkäreille, on varmaan kiitollista työtä sekin..
Luulisi että moni ei haluaisi tosiaan olla kolmikymppisenä surkeammassa jamassa kuin 70-80v, jotain ryhtiliikettä moni kaipaisi että saisi itsensä kuntoon. Toki jos haluaa olla 150kg niin oma valinta, mutta jos ei halua (kuten moni ei) niin joku apu olisi tarpeen mt-ongelmiin. Ja vasta oli IL-juttu ylipainoisesta naisesta joka yritti selittää painoaan lihaksilla, yritetään normalisoida ylipainoa. Noilla painoilla pitäis olla Rocky-kunnossa mikä jutussa mainittu. Ei lihasvoima ja rasva sulje toisiaan pois, aika moni vahvin mies kisaaja on melkoinen omppuvatsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavat kuormittavat terveydenhuoltoa. Lihavuus on monien sairauksien riskitekijä (useat syövät, verisuonitaudit, diabetes, vaikea korona jne). Nykyisin näkee Suomessakin jo kunnolla läskiintyneitä, ennen oli toisin. Kaikki elämässä lähtee päänupista, myös fyysinen terveys. Pitäisi olla kunnolliset mt-palvelut ja tuettua painonhallintaa jottei käy kuten jenkeissä. Jopa Japanissa alkaa näkyä pyöreitä nuoria. Pikaruoka on halvempaa kuin terveellinen ravinto ja liskoaivomme jäävät koukkuun rasvaan sekä sokeriin. Hankala tätä on ratkaista yksilötasolla, pitäisi tehdä rakenteellisia muutoksia. Se onkin sitten vaikeaa ellei mahdotonta koska raha.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset nuoret ovat todella lihavia. Isokokoisia amatsoneja. Olen 58v nainen ja nuoruudessani lihavia ei näkynyt. Kaikki nuoret olivat hoikkia. Liikuimme, teimme puutarhatöitä, siivosimme. Ei ollut nettiä. Me liikuimme, leikimme pihaleikkejä, kävimme uimassa. Ei ollut pikaruokaa. Söimme kotiruokaa, se riitti. Elämä oli yksinkertaista ja helppoa.
Minä olen 59v ja olen käytännöllisesti katsoen ollut koko elämäni ajan läski. Ja olen kotoisin Pohjois-Suomen maaseudulta, jossa ei ollut yhtään mitään.
Ihmisille pitää antaa ohjeeksi syödä rasvaa ja sokeria, polttaa tupakkaa, vetää viinaa kaksin käsin ja olla liikkumatta.
Kuolevat nuorena, eivät kuormita yhteiskuntaa eikä tarvita hoitajia.
Vierailija kirjoitti:
No mä olen sitten tällainen. Olen nimittäin 120 kg / 160 cm nainen, lihavuuden takia on jo nivelrikkoa jalkaterissä, polvissa ja lonkissa ja muutakin vaivaa ja sairautta.
Miksi? Koska ei minulla ole jaksamista huolehtia itsestäni. Ei oikein motivaatiotakaan. Työ imee kaikki mehut, ja ilman lääkitsemistä herkuilla ja viinalla varmaan tekisin itsem urhan. Ja yleinen elämään kyllästyminen myös. Olen lapsesta asti toivonut ettei minua olisi edes tehty tähän maailmaan. Inhoan koko maailmaa ja elämää. Haluan vaan pois.
yritä löytää oma erityisyytesi, me kaikki ollaan uniikkeja. Sinä myös! tarvitsisit kannustusta, ehkä terapiaa jossa käsitellä niitä itseinhon tunteita? sitä kautta saisit käsitellä tunnelukkojasi ja sitä mitä mielessä .
samalla polulla itsekin. olen 174cm nainen ja paino on melkein satasen, eli ylipainoa on jotain 20kg. kävin alkukesästä lenkeillä päivittäin, nyt olen sortunut taas noutoruokaan. tässä iässä 40+ kilot tulee herkästi jos ei katso mitä suuhunsa pistää. en syö päivittäin herkkuja tai karkkia mutta kotiruoan tekeminen yhdelle on jotenkin surullista.
tiedän, että tässä painoasiassa minulla on sananvaltaa, voin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä, kunhan teen oikeita valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen vihamielisiä vastauksia täällä minusta, aiheeseen pohtia miksi suomalaisista on tullut sairaita ja ylipainoisia? On kai täällä oudompiakin aloituksia. Jotkut vissiin otti henkilökohtaisena hyökkäyksenä? Onhan tuo aika surkeaa kun ihmiset ei liiku ja syö huonosti, sitten ihmetellään kun masentaa ja kolottaa. Ja ihmiset on niin herkkiä eivätkä ymmärrä syy-seuraus yhteyksiä, esim. 100kg menee nielua tutkituttamaan ja kun ylipaino tulee puheeksi, rähjäävät lääkäreille. Ei ymmärretä että se ylipaino voi vaikuttaa moneen sairauteen ja tilaan elimistössä ja sitten suuttuvat lääkäreille, on varmaan kiitollista työtä sekin..
Luulisi että moni ei haluaisi tosiaan olla kolmikymppisenä surkeammassa jamassa kuin 70-80v, jotain ryhtiliikettä moni kaipaisi että saisi itsensä kuntoon. Toki jos haluaa olla 150kg niin oma valinta, mutta jos ei halua (kuten moni ei) niin joku apu olisi tarpeen mt-ongelmiin. Ja vasta oli IL-juttu ylipainoisesta naisesta joka yritti selittää painoaan lihaksilla, yritetään normalisoida ylipainoa. Noilla painoilla pitäis olla Rocky-kunnossa mikä jutussa mainittu. Ei lihasvoima ja rasva sulje toisiaan pois, aika moni vahvin mies kisaaja on melkoinen omppuvatsa.
Kyllä se johtuu noista vihamielisistä kommenteista. Jotkut saa tällä kertaa purkaa oloaan ylipainoisiin ihmisiin.
Miksi taas yleistät?
Tuliko mieleen, että lihavuutta ei aiheuta pelkästään ruokavalio ja liikunta, vaan erilaiset lääkkeet ja mt-ongelmat vaikuttavat asiaan myös paljon. Tuo liikunnan määrä ja muoto, ja ruokavalio ovat vain eräs lisä mikä vaikuttaa asiaan.
Alue: Aihe vapaa
Vinkki kaikille jotka ei voi juosta. Crosstraineri. Minä olen monisairas(sairauden myötä ylipaino tullut, kivut, lääkkeet ym.) Ostin crosstrainerin kotiin. Sillä on helppo tehdä eikä tissi hölsky. Saa saman ihanan fiiliksen kuin juostessa!
Itsekin tanssin, olen tanssinope.