Mikä on suuri salaisuutesi, mitä et ole kertonut kenellekkään?

Hyss.

Tämä on salaisuus.

Unelmoin japanilaisesta tyttö ystävästä.

Pss. Ei saa kertoa kenellekkään.

Peppuni ei ole neitseellinen

M45

Varastin lapsena äidin kaapista rahaa. Isoveli sai siitä kovan rangaistuksen. En uskaltanut enää kertoa totuutta, ajattelin että minulle käy yhtä pahasti enkä selviä siitä. Olin aika pienikokoinen. Rahat hautasin maahan metsään. Olisin halunnut niillä ostaa nuken. Sinne maatuivat mutta tekoni ei unohdu. Veljeni ei tullut kummankaan vanhemman hautajaisiin. Jäi katkeraksi kohtelustaan, kuoli alkoholistina kolme vuotta sitten.

Olen nähnyt ufoja mutta miten kertoa tästä kenellekään kun kukaan ei usko! Tiedän,mitä näin mutta yritäpä siinä sitten saada joku uskomaan..

Kukaan ei tiedä, että olin 2 vuotta ehdonalaisessa, koska hullu exäni lavasti minut yhteen rikokseen.

Olen kiusannut ihmistä kroonisesta sairaudesta ja erilaisuudesta - ja nauttinut siitä. Olen Ihan Tavallinen kohta kuusikymppinen hemmo.

Vierailija kirjoitti:

Peppuni ei ole neitseellinen

M45

Ei minunkaan

M46

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt ufoja mutta miten kertoa tästä kenellekään kun kukaan ei usko! Tiedän,mitä näin mutta yritäpä siinä sitten saada joku uskomaan..

Kyllä pidän varmana että niitä on.

Ovat toisella värähtelytaajuudella yleensä, siksi heitä ei näy.

Välillä tulevat näkyviin.

Vierailija kirjoitti:

Olen kiusannut ihmistä kroonisesta sairaudesta ja erilaisuudesta - ja nauttinut siitä. Olen Ihan Tavallinen kohta kuusikymppinen hemmo.

Et todellakaan ole "ihan tavallinen". Tavalliset kuusikymppiset (tai minkään ikäiset) hemmot eivät nauti sairaiden ja erilaisten kiusaamisesta.

Se, että hallitsen relatiivipronominien käytön.

Alkoholisti äitini pyysi minut moneen kertaan luokseen. Asuin lähellä, ja aina jostain syystä menin.

Joskus hän oli aivan normaali, joskus niin humalassa että ei tunnistanut minua.

Yhtenä kesänä olin ilman kesätöitä, juuri eronnut ja rahaton. Opiskelin sitten kesälläkin, kun ei ollut mitään muutakaan. Äitini soitti ja sanoi että haluaa piristää minua, antaa kesäksi vähän rahaa ja auton lainaan.

Menin hänen luokseen taas kerran, ja hän alkoikin humalassa haukkua minut lyttyyn. Hän huusi, että olen hänen elämänsä suurin virhe (olen adoptoitu). Hän sanoi, että jos koskenkaan hänen autoonsa, hän soittaa poliisit perääni. Rahasta hän sanoi, että ei jättäisi minulle senttiäkään kuolemansakaan jälkeen vaan testamenttaisi ne kaikki siskonsa tytölle, joka oli oikeaa sukua hänelle.

Menin hänen sanoistaan aivan rikki. Lopuksi hän oli jo niin humalassa, että ei enää uskonut että olen minä. Hän alkoi puhua kuin olisin ollut joku muu, ja kertoi ja että on pettynyt pahasti siihen millainen hänen adoptiolapsestaan tuli.

Kun kävelin kotiin, olin aivan turta. En ole elämässäni koskaan tuntenut oloani niin yksinäiseksi ja hylätyksi ja vialliseksi. En ole kertonut tuosta päivästä kasvotusten koskaan kenellekään. En pysty, sillä jotenkin häpeän edelleen itseäni ja sitä, että minulle sattui tällaiset vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti äitini pyysi minut moneen kertaan luokseen. Asuin lähellä, ja aina jostain syystä menin.

Joskus hän oli aivan normaali, joskus niin humalassa että ei tunnistanut minua.

Yhtenä kesänä olin ilman kesätöitä, juuri eronnut ja rahaton. Opiskelin sitten kesälläkin, kun ei ollut mitään muutakaan. Äitini soitti ja sanoi että haluaa piristää minua, antaa kesäksi vähän rahaa ja auton lainaan.

Menin hänen luokseen taas kerran, ja hän alkoikin humalassa haukkua minut lyttyyn. Hän huusi, että olen hänen elämänsä suurin virhe (olen adoptoitu). Hän sanoi, että jos koskenkaan hänen autoonsa, hän soittaa poliisit perääni. Rahasta hän sanoi, että ei jättäisi minulle senttiäkään kuolemansakaan jälkeen vaan testamenttaisi ne kaikki siskonsa tytölle, joka oli oikeaa sukua hänelle.

Menin hänen sanoistaan aivan rikki. Lopuksi hän oli jo niin humalassa, että ei enää uskonut että olen minä. Hän alkoi puhua kuin olisin ollut joku muu, ja kertoi ja että on pettynyt pahasti siihen millainen hänen adoptiolapsestaan tuli.

Kun kävelin kotiin, olin aivan turta. En ole elämässäni koskaan tuntenut oloani niin yksinäiseksi ja hylätyksi ja vialliseksi. En ole kertonut tuosta päivästä kasvotusten koskaan kenellekään. En pysty, sillä jotenkin häpeän edelleen itseäni ja sitä, että minulle sattui tällaiset vanhemmat.

Voi surku sinua.

Voimia kestää.

Olen epätoivoisen ihastunut naapuriini. Asiaan liittyy monenlaisia yhteyksiä minkä vuoksi en voi kertoa asiasta yhtään kenellekään ilman että menisi välit hankalaksi jonkun kanssa.

Pidän myös naisista

.

En oo kertonu kenellekkään että pahoinpitelen itseäni, lyön mahaan, nipistelen, vedän hiuksista, raavin jalkojen ihoa rikki kovalla kammalla. Joskus pahoinpitely kestää koko päivän, joskus vain aamulla nopeesti ja lähden töihin. En ees tiedä mistä voisin saada apua jos kertoisin,, tuskin mistään.

Vierailija kirjoitti:

En oo kertonu kenellekkään että pahoinpitelen itseäni, lyön mahaan, nipistelen, vedän hiuksista, raavin jalkojen ihoa rikki kovalla kammalla. Joskus pahoinpitely kestää koko päivän, joskus vain aamulla nopeesti ja lähden töihin. En ees tiedä mistä voisin saada apua jos kertoisin,, tuskin mistään.

Ihan voit saada apua vaikka terveyskeskuksesta.

Olen valemaisteri. Olen ollut alan töissä 25 vuotta. 

En ole kertonut kellekään että annoin lapsen adoptioon kun olin 19v.

Että löin lemmikkiäni. Siitä aikaa..