Lue keskustelun säännöt.
Hevosnaisen kanssa seurustelu
29.07.2022 |
Olin kuullut huhuja, että ratsastus on kallis laji, mutta nyt vasta koen sen ihan itse! Olen juuri tutustunut naiseen, jolla on oma hevonen Tuusulassa. Nainen on tallilla ainakin viisi iltaa viikossa ja paljasti hieman häpeillen, että hänellä kuluu hevoseen välillä tonni kuussa! On sairaanhoitaja eikä todellakaan mikään aatelinen, mitä hittoa!
Kommentit (166)
Hevosen hoitovuoroista voi sopia muiden hevosenomistajien kanssa.
Hevosesta voi saada pieniä tuloja vuokraamalla sitä harrastajille. Tai hevosen voi hoidattaa vuokralaisella, joka saa vastineeksi ratsastaa ilmaiseksi.
Jos pariskunnan ajan- ja rahankäyttötavat eroavat kovasti toisistaan, ennustan että suhde jää lyhyeksi kuin kananlento. Jos olet kotihiirimies, niin ehkä sinulle sopii paremmin kotihiirinainen.
Aloituksen perusteella olet kaikkein kiinnostuneina naisen rahankäytöstä. Jos se on ongelma, teillä on iso ongelma. Et pääse päättämään naisen rahoista, vaikka tekisit mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratsutalleilla on usein iso määrä nuoria tyttöjä ja ehkä pari poikaa. Joutuvatko pojat tyttöjen ihastuksen kohteeksi ilman mitään ihmeempiä ansioita?
Taitaa miekkosia lähinnä harmittaa, kun eivät pääse määräämään naisen rahoista ja ajankäytöstä. Onhan se kurjaa, kun ei pääse rehvastelemaan kaukomatkoilla ja komeilla taloilla...
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset, joilla on kovin ulkonevat sisemmät häpyhuulet, pystyvät oikein ratsastamaan? Onko heillä käytössään joitakin alapään suojia?Vai eivätkö he ratsasta ollenkaan?
Miten te miehet pystytte kiveksinenne ja peniksinenne oikein ratsastamaan? Käytättekö jotain alapään suojia? Vai ettekö ratsasta ollenkaan?
Kannattaa pysyä kaukana koira ja hevoshullu muijista, molemmista kokemusta ja se paskan haju joka paikassa. Huh, huh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan omasta ja kavereiden kokemusten pohjalta sanon, että mitä intohimoisempi eläinihminen nainen on, sitä todennäköisemmin hän on persoonallisuushäiriöinen.
Olen itsekin eläinrakas ja tietenkin monet on tosi tasapainoisia. Mut naiset jotka on todella investoituneet eläimiin - esim kallis hevosharrastus tai valtavasti aikaa vievät 3 massiivista koiraa - on huomattavasti todennäköisemmin tätä "tykkään enemmän eläimistä kuin ihmisistä, tuun niiden kanssa toimeen paremmin" -osastoa.
Mikä tuossa vikana? Tokihan eläinten kanssa on helpompi tulla toimeen kuin ihmisten! Olen introvertti, ihmisiin väsyy. Epäkohtelias en ole ikinä kenellekään.
Jaaha... HT.net löytänyt tiensä vauva-foorumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratsutalleilla on usein iso määrä nuoria tyttöjä ja ehkä pari poikaa. Joutuvatko pojat tyttöjen ihastuksen kohteeksi ilman mitään ihmeempiä ansioita?
Ei, yleensä nää pojat ei ole edes kiinnostuneet tytöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset, joilla on kovin ulkonevat sisemmät häpyhuulet, pystyvät oikein ratsastamaan? Onko heillä käytössään joitakin alapään suojia?Vai eivätkö he ratsasta ollenkaan?
Miten te miehet pystytte kiveksinenne ja peniksinenne oikein ratsastamaan? Käytättekö jotain alapään suojia? Vai ettekö ratsasta ollenkaan?
Miehille tarkoitetuissa satuloissa on kiveksiä varten koverrettu tilava aukko. Penis sidotaan ylöspäin vartaloon, jolloin se pysyy turvassa ja käyttökelpoisena elämän hevosnaista varten.🤓
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hevosnainen, mutta talousmielessä köyhä, joten nyt en harrasta.
Mutta viitaten vähän aiempiin kommentteihin tuli mieleen, että muistan lapsena miettineeni, miten joku voi tykätä ihmisistä enemmän, kuin eläimistä. Nyt olen aikuisena ymmärtänyt olevani luultavasti autismin kirjolla tai ehkä adhd. Diagnosoituna minulla on vain ocd. Olen aina myös halunnut olla mieluummin jokin muu eläin, kuin ihminen tai elää kuin ihmiset kivikaudella.
Monella on myös sellaista ajattelua tai tunnetta, että eläin ei koskaan hylkää eikä tuomitse. Se on tietysti totta, mutta näin ihan biologisestakin näkökulmasta voisi kuvitella, että ihminen normaalisti kokee vahvimman sosiaalisen siteen juuri lajitovereihinsa.
Tämä ei ollut millään tavalla tarkoitettu arvosteluksi tai kritiikiksi. Mutta varsin usein jos ihminen kokee suhteet eläimiin mielekkäämmäksi kuin suhteet ihmisiin (ja tällä ei tarkoiteta sitä että perheen koira on rakkaampi kuin random ihminen), niin taustalla on jotain poikkeavaa persoonallisuudessa.
Tätä eläinrakkaus-ilmiötä on tutkittu ja ilmiö on... Yllätys yllätys.... Yleismaailmallinen.
Eli ihmisissä on yksilöitä, jotka valitsevat mieluummin hevosen tai koiran seuran kuin toisten ihmisten seuran.
Arjessa tiedetään ilmiö, jossa juhlavieraan on helpompi hakeutua isäntäperheen koiran seuraan kuin tutustua muihin juhlavieraisiin.
Mutta aivan samalla tapaa ainakin hevosista ja koirista löytyy yksilöitä, jotka valitsevat mieluummin eri lajin kuin oman lajin seuran. Myös esimerkiksi norsuilla ja delfiineillä on havaittu yksilöitä, jotka haluavat luoda lajien välisiä suhteita sen sijaan, että loisivat oman lajin sisäisiä suhteita.
Ilmiötä havaitaan vain sosiaalisilla laumaeläimillä. Samalla luonteenpiirteet ekstrovertti ja introvertti ovat saaneet uuden ulottuvuuden: mitä enemmän yksilö on kiinnostunut muiden lajien seurasta, sitä syvemmällä hän on introversion janalla. Mitä enemmän yksilö nauttii oman lajinsa seurasta, sitä syvemmällä hän on ekstroversion janalla.
(Nämä ovat tietysti havaittuja todennäköisyyksiä: on myös introvertteja jotka eivät ole kiinnostuneita kissoista ja hevosista ja ekstrovertteja, jotka etsiytyvät koirien seuraan.)
Varmasti jossain menee raja, jossa kiinnostus hevosiin/koiriin/kissoihin on jo epäterveellistä, mutta hyvin monella ihmisellä se on vain se tapa, jolla he ovat rakentuneet. Historiassa ihmiset, jotka ovat olleet hyperkiinnostuneita eläimistä, ovat olleet kullanarvoisia metsästäjiä ja paimenia. Ja eläimet, jotka ovat olleet hyperkiinnostuneita ihmisistä, ovat olleet ensimmäisiä metsästyssusia ja ratsuhevosia.
Erittäin hyvää faktaa!
Joo ja itsehän olen 100% introvertti, mutten "pidä" eläimistä kemmikkeinä. En mitenkään vihaa niitä, mutten hakeudu niiden seuraankaan. Näen asian jotenkin niin, että eläin on onnellisimmillaan, kun se saa olla niin vapaa kuin mahdollista. Lintujen tarkkailu metsässä ja kotipihalla on rentouttavaa, samoin on hauska bongata peuraperhe käydessäni aamulenkillä. Mutta yhtään en sitä käsitä, että ihminen pitää "kotiorjanaan" koiria/kissoja/mitälie. Ratsastus harrastuksenakin vaikuttaa hyvin epäeettiseltä.
Muuten olen samaa mieltä eläinten vapaudesta, mutta koira on ihmisen jalostama. Se ei ole mikään luonnon luoma tai luonnossa pärjäävä. Ei millään lailla suteen verrattava. Koira on ihmisen kaveri ja palvelija, ja saa vastineeksi ruokaa ja hoivaa.
Niinpä! Ilman ihmisen vaikutusta ei mitään koiria olisi olemassa! Näkeehän sen nyt joistain koiraroduistakin, ettei luonnossa tuollaista mutaatiota olisi kehittynyt (esim nää hengitysvaikeuksista kärsivät mopsit ja bulldoggit) !
Tuskin kannattaa suunnitella mitään vakavampaa, jos nainen tuhlaa kaikki rahansa hevoseen. Harvemmin miehenkään holtiton rahankäyttö tai työttömyys pisteitä nostaa naisten silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan omasta ja kavereiden kokemusten pohjalta sanon, että mitä intohimoisempi eläinihminen nainen on, sitä todennäköisemmin hän on persoonallisuushäiriöinen.
Olen itsekin eläinrakas ja tietenkin monet on tosi tasapainoisia. Mut naiset jotka on todella investoituneet eläimiin - esim kallis hevosharrastus tai valtavasti aikaa vievät 3 massiivista koiraa - on huomattavasti todennäköisemmin tätä "tykkään enemmän eläimistä kuin ihmisistä, tuun niiden kanssa toimeen paremmin" -osastoa.
No sä kuulostat tyypiltä, jonka mielestä eri mielipiteet on persoonallisuushäiriöisiä. Mun mielestä tuollaiset ihmiset on yksinkertaisesti vähän t y h m i ä. Ei ymmärrä, että ihmiset on erilaisia, voi olla luonteeltaan vaikka introvertti ja erakoitumiseen taipuvainen ilman mitään häiriöitä. Eläimistä tykkääminen ja niistä hyvän huolen pitäminen osoittaa ennemminkin tervettä mieltä.
Vai että hevosen omistaminen on häiriö 🤣
Huisii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan omasta ja kavereiden kokemusten pohjalta sanon, että mitä intohimoisempi eläinihminen nainen on, sitä todennäköisemmin hän on persoonallisuushäiriöinen.
Olen itsekin eläinrakas ja tietenkin monet on tosi tasapainoisia. Mut naiset jotka on todella investoituneet eläimiin - esim kallis hevosharrastus tai valtavasti aikaa vievät 3 massiivista koiraa - on huomattavasti todennäköisemmin tätä "tykkään enemmän eläimistä kuin ihmisistä, tuun niiden kanssa toimeen paremmin" -osastoa.
No sä kuulostat tyypiltä, jonka mielestä eri mielipiteet on persoonallisuushäiriöisiä. Mun mielestä tuollaiset ihmiset on yksinkertaisesti vähän t y h m i ä. Ei ymmärrä, että ihmiset on erilaisia, voi olla luonteeltaan vaikka introvertti ja erakoitumiseen taipuvainen ilman mitään häiriöitä. Eläimistä tykkääminen ja niistä hyvän huolen pitäminen osoittaa ennemminkin tervettä mieltä.
Vai että hevosen omistaminen on häiriö 🤣
Tuossa sanottiin, että omien kokemusten pohjalta hevosen omistaja tai muu jolla menee todella suuri osa ajasta ja resursseista eläimeen on TODENNÄKÖISEMMIN persoonallisuushäiriöinen. Se on melko eri asia kuin se, että hepan omistaminen olisi häiriö.
Että kukahan tässä on vähän tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten naiset, joilla on kovin ulkonevat sisemmät häpyhuulet, pystyvät oikein ratsastamaan? Onko heillä käytössään joitakin alapään suojia?Vai eivätkö he ratsasta ollenkaan?
Miten te miehet pystytte kiveksinenne ja peniksinenne oikein ratsastamaan? Käytättekö jotain alapään suojia? Vai ettekö ratsasta ollenkaan?
Ongelmana on se, että penis joutuu ratsastuksessa sellaiseen heiluntaan, joka saa peniksen nopeasti erektioon, jossa tilassa se sitten pysyykin koko ratsastuksen ajan. Voi johtaa kesken ratsastuksen jopa hallitsemattomaan siemensyöksyynkin. Katsopa ratsastavan miehen housun etumusta.
Hevosnaisilla on sitten hyvät perseet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan omasta ja kavereiden kokemusten pohjalta sanon, että mitä intohimoisempi eläinihminen nainen on, sitä todennäköisemmin hän on persoonallisuushäiriöinen.
Olen itsekin eläinrakas ja tietenkin monet on tosi tasapainoisia. Mut naiset jotka on todella investoituneet eläimiin - esim kallis hevosharrastus tai valtavasti aikaa vievät 3 massiivista koiraa - on huomattavasti todennäköisemmin tätä "tykkään enemmän eläimistä kuin ihmisistä, tuun niiden kanssa toimeen paremmin" -osastoa.
Ei tarvitse olla persoonallisuushäiriö tykätääkseen eläimistä.
Minusta tuntuu, että eläinten vihaajissa on näitä persoonallisuushäiriöisiä paljon enemmän.
Itse ajattelen niin, että jos ihminen tykkää/huolehtii eläimistä hyvin, hän ei voi olla paha ihminen.
Ei tarvitsekaan. Sulla tosin tarvitsee olla varmaan joku kielellinen hahmottamishäiriö jos käsitit tuosta, että eläimistä tykkääminen vaatisi persoonallisuushäiriön.
Itsellenikin se että huolehtii eläimistä on lähtökohtaisesti hyvä merkki, mutta kyllä vaan eläimiä hyvin kohteleva voi olla myös aivan hirveä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on, jos joutuu pitämään hevosta täysihoitotallissa. Halvemmalla pääsee ne jotka voi pitää hevosen omassa tallissa pihapiirissään ja on aikaa hoitaa se itse.
No jep. Meillä 2 lämppäriä kotona, kaikki tehdään itse, paitsi heinistä maksetaan (menee 1,5 isoa paalia kuussa) ja vesi maksaa käytön mukaan, sen hintaa vaikea arvioida, kun hevosten vedenkulutus tulee oman käytön päälle. Ehkä 100e maksaa kuussa? Toki sitten eläinlääkärin taksat erikseen ja talvella kengittäjä laittaa hokkikengät jalkaan, muutoin ovat ilman kenkiä. Hevoset oikeastaan 247 ulkona (pääsevät kyllä talliin halutessaan, kun ovi aina auki) isossa metsätarhassa ja naapurin pellolle pääsevät kesäksi laiduntamaan.
Ennen kun saatiin hevoset omalle pihalle, piti maksaa itsehoitotallissa 300e/kk vuokraa ja hevoset saivat olla ulkona vain 9-18 maksimissaan, koska rytmi piti olla kaikkien kanssa yhteinen. Oli sellainen päivittäin kiertävä ulos- ja sisällelaitto itsehoidon lisäksi, eli jokainen vuorollaan vei kaikki ulos ja otti sisälle. Kaikki ei olleet ihan niin luotettavia esim. aikojen kanssa.. paljon parempi olla kotona, eivät enää stressaa.
Todelliset hevosenpitokulut on paljon korkeammat kuin tuo 100-300€/kk. Turha antaa ruusuista kuvaa.
Tuossa sinulla on vain hevosen asuminen ja siitäkin puuttuu. Esim laitumen, kentän ja tarhan/pihaton ylläpitämisen kustannukset ja yleensä hevonen tarvii syödäkseen muutakin kuin pelkkää heinää. Lisäksi puuttuu ainakin vakuutukset, kaikki varusteet (osa maksaa tuhansia), omat ratsastusvarusteet, mahdolliset kisamaksut. yms.
No siis tottakai riippuu miten paljon mitäkin varustettua hommaa ja harrastaa, tietenkin!
Meillä ei ole kenkiä paitsi talvisin, ratsastetaan ilman satulaa, ei käytetä kuolaimia. Huovat, loimet, riimut jne. on kirppisostoksia, mutta ei niitä koko ajan tarvitse ostaa uusia. Semmosen talvikarvan tekevät talvisin, että loimea tarvitsee hyvin harvoin.
Laidunpaikka on ilmainen, koska naapurin joutopelto. Kenttää ei ole, mutta maastot ilmaisia. Ei mene ylläpitoon yhtään mitään. Vaikea laskea pihaton (meillä tosin ei pihattoa, vaan ihan talli, jonne ovi auki aina) kuluja, kun rakennettu joskus 50-luvulla ja vieläkään ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään. Siivous toki vie aikaa ja vaivaa..
Vakuutukset unohdin, mutta ei ole montaa kymppiä vuodessa.
Ei ole mitään romantisointia, mutta kyllä halvallakin pääsee. Aikaa toki vie nämäkin, vaikka omalla tontilla ovat.
Porkkanapusseja ja leivän kannikoita en laskenut. Vanhaat viisaat hevosihmiset sanovat, että tavallinen hevonen pärjää hyvälaatuisella heinällä. Väkirehuja ei enää syötetä. Me otetaan vuosittain laaja verenkuva (ei mitään vikaa arvoissa) ja mm. lanta testataan, että tarvitseeko madottaa. Lääkeresistenssiuhan takia nykyään madotetaan vain tarvittaessa, lääkärin ohjeesta.
Ymmärrät varmaan kuitenkin, että kuulut vähemmistöryhmään hevosten omistajissa? On erittäin harvinaista, että menisi vain noin vähän rahaa. Mutta on toki mahdollista, jos säästää kaikessa, hevoset elää maalla vaatimattomissa olosuhteissa ja jaksaa vuoden ympäri puskaratsastella.
Totuus on että suurimmalla osalla ei ole mitään ilmaisia laidunpaikkoja ja hevosen pitäminen on erittäin kallista. Suurin osa haluaa myös harrastaa suht laadukkaasti.
"Se on raakaa peliä kun hevoset nai." Sama koskee touhua hevosnaisen kanssa. Siinä on mies helisemässä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan omasta ja kavereiden kokemusten pohjalta sanon, että mitä intohimoisempi eläinihminen nainen on, sitä todennäköisemmin hän on persoonallisuushäiriöinen.
Olen itsekin eläinrakas ja tietenkin monet on tosi tasapainoisia. Mut naiset jotka on todella investoituneet eläimiin - esim kallis hevosharrastus tai valtavasti aikaa vievät 3 massiivista koiraa - on huomattavasti todennäköisemmin tätä "tykkään enemmän eläimistä kuin ihmisistä, tuun niiden kanssa toimeen paremmin" -osastoa.
Osuvaa! Olen tuollainen, koiria on neljä.
Toisen ihmisen rahankäyttöön on paha puuttua. Ehkä nainen ei ole sinulle match?
Ehdottaisin hevosen vuokraamista vaikka pari kertaa viikossa, jos lisärahalle olisi tarvetta.
Työ- ja muiden narkomaanien muuttaminen on btw tuhoon tuomittu projekti.