Lue keskustelun säännöt.
Hevosnaisen kanssa seurustelu
29.07.2022 |
Olin kuullut huhuja, että ratsastus on kallis laji, mutta nyt vasta koen sen ihan itse! Olen juuri tutustunut naiseen, jolla on oma hevonen Tuusulassa. Nainen on tallilla ainakin viisi iltaa viikossa ja paljasti hieman häpeillen, että hänellä kuluu hevoseen välillä tonni kuussa! On sairaanhoitaja eikä todellakaan mikään aatelinen, mitä hittoa!
Kommentit (166)
Eläinlääkäritkin ovat nykyään melkein kaikki naisia, varsinkin nuoremmat. Johtuu varmaan naisten kiintymyksestä eläimiin, juuri esimerkiksi hevosiin ja koiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mustä johtuu, että ratsastuksen harrastajista on valtaosa naisia/tyttöjä? Miehet/pojat harrastavat ratsastusta paljon vähemmän?
Eikös tästäkin ole jotain teoriaa, että varhaisteini tyttö ikäänkuin harjoittelee kiintymyssuhdetta eläimen kanssa. Pojat ovat vielä vähän outoja/pelottavia/"ihan tyhmiä" jne. "Kiintymysenergia", jota tuossa iässä alkaa olla paljon, suunnataan turvalliseen eläimeen jota voi hoivata ja joka ei sano mitään. Sitten jossain vaiheessa siirrytään poikiin/miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkäritkin ovat nykyään melkein kaikki naisia, varsinkin nuoremmat. Johtuu varmaan naisten kiintymyksestä eläimiin, juuri esimerkiksi hevosiin ja koiriin.
Johtuu varmasti osittain myös siitä, että opiskelupaikkoja on vähän ja tunku kova. Kympin tyttöjä. Kympin pojat menevät usein tekniikan alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustä johtuu, että ratsastuksen harrastajista on valtaosa naisia/tyttöjä? Miehet/pojat harrastavat ratsastusta paljon vähemmän?
Eikös tästäkin ole jotain teoriaa, että varhaisteini tyttö ikäänkuin harjoittelee kiintymyssuhdetta eläimen kanssa. Pojat ovat vielä vähän outoja/pelottavia/"ihan tyhmiä" jne. "Kiintymysenergia", jota tuossa iässä alkaa olla paljon, suunnataan turvalliseen eläimeen jota voi hoivata ja joka ei sano mitään. Sitten jossain vaiheessa siirrytään poikiin/miehiin.
Siis hoivavietti.
hevosnainen kirjoitti:
Miehet ovat juuri tuollaisia että kotona pitäisi akan olla HEIDÄN kanssaan, mutta mitä saa vastineeksi? Sohvalla pitäisi maata telkkua katsomassa ja keskustelut " mitä tehtäisiin "-aiheesta pykivät " en tiedä "-alueella. Ensin kun hevosista luovutaan, syytetään hevosia kaikesta mikä mättää mutta sitten siirrytään syyttämään muita aiheita(naisen tekemää tai töissä tapahtunutta) kun vieläkin mättää.
Ei ikinä enää miestä joka ei hyväksy hevosharrastusta. Ja jolla ei ole mitään omaa elämää sen naisen lisäksi.
Ravipuolella muuten on miehiä aika lailla.
Minulla on sama kokemus. Koirasta tehtiin syntipukki kaikkiin suhteen ongelmiin. Kun koira kuoli pois eikä uutta tullut, mies alkoi syyttää kaikesta minua. Eli en ollut alun perinkään koskaan sopiva hänelle. Olisin päässyt vähemmällä, jos hän olisi sanonut sen suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hevonen on kallein harrastus.
Luxusauto tai mp vie vähemmän rahaa / kk.
Käyttökulut siis.Hevonen on sen noin 1000 e kk.
Isällä oli polle ja oli aina pa.
Jopa työttömänä osti hevosen eli oli totaalisen pa.Jo lapsena näin kuvion järjettömyyden ja sairaan hinnan.
Käsittämätöntä jos köyhä palkallaan 1800...3000 e kk ostaa oman hevosen
Talous pettää takuuvarmasti.
No ei ole mikään kallein harrastus! Yhdellä lukioikäisellä kilpapurjehtijalla meni pahimmillaan 60000€ vuodessa. Talvikaudella harjoitusleirejä jossain etelässä ja purjevene ei liikahda kilpailupaikalle ihan samalla hinnalla kuin se purjehtija.
Mies jolla ei ole mitään intohimoa eli todellista kiinnostusta johonkin asiaan, ei voi koskaan tajuta hevosihmisiä jotka eivät tallilta pysy poissa.
Jos mies rassaa vaikka autoja 7 päivänä viikossa joka ilta ja hakee muullakin ajalla tietoa asioista, ehkä jopa tekee ammatikseen, niin on AUTOMIES. JA SITÄHÄN EI KUKAAN SAA RAJOITTAA, varsinkaan kumppani. Jos naisella on sama hevosten kanssa niin ei voi harkitakaan olevansa sellaisen kanssa..
Itse tienaan elantoni hevosalalla ja on omiakin. Mies ja lapsi on myös. Heille on myös aikaa ja he menevät hevosten edelle silloin kun pitää ( paitsi mies silloin kun on kännissä eikä meinaa saada lopetettua tissutusta, silloin saa olla ihan omissa oloissaan vaikka pari viikkoa ja nillittää mitä haluaa). Lapsi myös tykkää olla ja kulkee sujuvasti tallilla, joten ei ole heitteillä hevosten takia. Mies saa huomiota silloin kun ansaitsee sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustä johtuu, että ratsastuksen harrastajista on valtaosa naisia/tyttöjä? Miehet/pojat harrastavat ratsastusta paljon vähemmän?
Eikös tästäkin ole jotain teoriaa, että varhaisteini tyttö ikäänkuin harjoittelee kiintymyssuhdetta eläimen kanssa. Pojat ovat vielä vähän outoja/pelottavia/"ihan tyhmiä" jne. "Kiintymysenergia", jota tuossa iässä alkaa olla paljon, suunnataan turvalliseen eläimeen jota voi hoivata ja joka ei sano mitään. Sitten jossain vaiheessa siirrytään poikiin/miehiin.
Siis hoivavietti.
Joo, varmaan näinkin voi sanoa. Mutta on tuossa myös sellainen pieni eroottinen komponentti myös. Ei pelkästään äiti Teresaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustä johtuu, että ratsastuksen harrastajista on valtaosa naisia/tyttöjä? Miehet/pojat harrastavat ratsastusta paljon vähemmän?
Eikös tästäkin ole jotain teoriaa, että varhaisteini tyttö ikäänkuin harjoittelee kiintymyssuhdetta eläimen kanssa. Pojat ovat vielä vähän outoja/pelottavia/"ihan tyhmiä" jne. "Kiintymysenergia", jota tuossa iässä alkaa olla paljon, suunnataan turvalliseen eläimeen jota voi hoivata ja joka ei sano mitään. Sitten jossain vaiheessa siirrytään poikiin/miehiin.
Siis hoivavietti.
Joo, varmaan näinkin voi sanoa. Mutta on tuossa myös sellainen pieni eroottinen komponentti myös. Ei pelkästään äiti Teresaa.
Tyttöjen nukkeleikeissä eroottinen komponentti, mitäh?! 😂 Uh mollamaija ah Nappi the Bichon...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hevosnainen, mutta talousmielessä köyhä, joten nyt en harrasta.
Mutta viitaten vähän aiempiin kommentteihin tuli mieleen, että muistan lapsena miettineeni, miten joku voi tykätä ihmisistä enemmän, kuin eläimistä. Nyt olen aikuisena ymmärtänyt olevani luultavasti autismin kirjolla tai ehkä adhd. Diagnosoituna minulla on vain ocd. Olen aina myös halunnut olla mieluummin jokin muu eläin, kuin ihminen tai elää kuin ihmiset kivikaudella.
Monella on myös sellaista ajattelua tai tunnetta, että eläin ei koskaan hylkää eikä tuomitse. Se on tietysti totta, mutta näin ihan biologisestakin näkökulmasta voisi kuvitella, että ihminen normaalisti kokee vahvimman sosiaalisen siteen juuri lajitovereihinsa.
Tämä ei ollut millään tavalla tarkoitettu arvosteluksi tai kritiikiksi. Mutta varsin usein jos ihminen kokee suhteet eläimiin mielekkäämmäksi kuin suhteet ihmisiin (ja tällä ei tarkoiteta sitä että perheen koira on rakkaampi kuin random ihminen), niin taustalla on jotain poikkeavaa persoonallisuudessa.
Tätä eläinrakkaus-ilmiötä on tutkittu ja ilmiö on... Yllätys yllätys.... Yleismaailmallinen.
Eli ihmisissä on yksilöitä, jotka valitsevat mieluummin hevosen tai koiran seuran kuin toisten ihmisten seuran.
Arjessa tiedetään ilmiö, jossa juhlavieraan on helpompi hakeutua isäntäperheen koiran seuraan kuin tutustua muihin juhlavieraisiin.
Mutta aivan samalla tapaa ainakin hevosista ja koirista löytyy yksilöitä, jotka valitsevat mieluummin eri lajin kuin oman lajin seuran. Myös esimerkiksi norsuilla ja delfiineillä on havaittu yksilöitä, jotka haluavat luoda lajien välisiä suhteita sen sijaan, että loisivat oman lajin sisäisiä suhteita.
Ilmiötä havaitaan vain sosiaalisilla laumaeläimillä. Samalla luonteenpiirteet ekstrovertti ja introvertti ovat saaneet uuden ulottuvuuden: mitä enemmän yksilö on kiinnostunut muiden lajien seurasta, sitä syvemmällä hän on introversion janalla. Mitä enemmän yksilö nauttii oman lajinsa seurasta, sitä syvemmällä hän on ekstroversion janalla.
(Nämä ovat tietysti havaittuja todennäköisyyksiä: on myös introvertteja jotka eivät ole kiinnostuneita kissoista ja hevosista ja ekstrovertteja, jotka etsiytyvät koirien seuraan.)
Varmasti jossain menee raja, jossa kiinnostus hevosiin/koiriin/kissoihin on jo epäterveellistä, mutta hyvin monella ihmisellä se on vain se tapa, jolla he ovat rakentuneet. Historiassa ihmiset, jotka ovat olleet hyperkiinnostuneita eläimistä, ovat olleet kullanarvoisia metsästäjiä ja paimenia. Ja eläimet, jotka ovat olleet hyperkiinnostuneita ihmisistä, ovat olleet ensimmäisiä metsästyssusia ja ratsuhevosia.
Erittäin hyvää faktaa!
Joo ja itsehän olen 100% introvertti, mutten "pidä" eläimistä kemmikkeinä. En mitenkään vihaa niitä, mutten hakeudu niiden seuraankaan. Näen asian jotenkin niin, että eläin on onnellisimmillaan, kun se saa olla niin vapaa kuin mahdollista. Lintujen tarkkailu metsässä ja kotipihalla on rentouttavaa, samoin on hauska bongata peuraperhe käydessäni aamulenkillä. Mutta yhtään en sitä käsitä, että ihminen pitää "kotiorjanaan" koiria/kissoja/mitälie. Ratsastus harrastuksenakin vaikuttaa hyvin epäeettiseltä.
Eikä hevosmuijalle mieheksi kelpaakaan mikään hiiri kun on tottunut voimakkaisiin eläimiin ( toki ei nyt siinä mielessä ) vaan pitää olla voimaa, särmää ja eläimellistä uskaliaisuutta erotiikkapuolella ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo hevosen tallipaikka voi todella maksaa tuon 500€/kk ja sen päälle käyt itse ruokkimassa ja sukimassa eläimen. Odotas eläinlääkärin laskua, kun tulee ensimmäinen vaiva, niin pääset vasta maksamaan. Tuo tonni on varmaan täysihoitosopparilla. Siinäkin lääkärinlaskun ja hevosen liikunnat hoidat itse.
Miksi aloittajan pitäisi maksaa puolitutun naisen eläinlääkärilasku?
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan omasta ja kavereiden kokemusten pohjalta sanon, että mitä intohimoisempi eläinihminen nainen on, sitä todennäköisemmin hän on persoonallisuushäiriöinen.
Olen itsekin eläinrakas ja tietenkin monet on tosi tasapainoisia. Mut naiset jotka on todella investoituneet eläimiin - esim kallis hevosharrastus tai valtavasti aikaa vievät 3 massiivista koiraa - on huomattavasti todennäköisemmin tätä "tykkään enemmän eläimistä kuin ihmisistä, tuun niiden kanssa toimeen paremmin" -osastoa.
Ei tarvitse olla persoonallisuushäiriö tykätääkseen eläimistä.
Minusta tuntuu, että eläinten vihaajissa on näitä persoonallisuushäiriöisiä paljon enemmän.
Itse ajattelen niin, että jos ihminen tykkää/huolehtii eläimistä hyvin, hän ei voi olla paha ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ovat hänen rahojaan. Jos teillä on muuten samanlaiset kulutustottumukset, niin mitäpä naisen harrastukset sinulle kuuluvat. Voisihan se keräillä Magic the Gathering -korttejakin. Ne vasta tyyriitä ovat.
Toisella on harrastus, joka tuottaa hänelle iloa. Eikö se ole hyvä asia?
Omat rahat voi käyttää vaikka siihen hevoseen. Moni nainen saa kulutettua tonnin kuukaudessa vaatteisiin, meikkeihin, kampaamoihin, kynsihoitoihin ym. Onko se sen parempi juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan omasta ja kavereiden kokemusten pohjalta sanon, että mitä intohimoisempi eläinihminen nainen on, sitä todennäköisemmin hän on persoonallisuushäiriöinen.
Olen itsekin eläinrakas ja tietenkin monet on tosi tasapainoisia. Mut naiset jotka on todella investoituneet eläimiin - esim kallis hevosharrastus tai valtavasti aikaa vievät 3 massiivista koiraa - on huomattavasti todennäköisemmin tätä "tykkään enemmän eläimistä kuin ihmisistä, tuun niiden kanssa toimeen paremmin" -osastoa.
No nyt on kyllä paksua tuubaa. Rakastan eläimiä ja pidän niistä enemmän kuin ihmisistä näin yleisesti ottaen, mutta en ihmisiäkään vihaa. Pidän enemmän eläimistä, sillä ne eiävt ole ksokaan tehneet minulle mitään pahaa toisinkuin ihmiset.
Minä taas en vihaa eläimiä, mutta en ole koskaan niitä itselleni hommannut, koska ihmiseen verrattuna todellinen riesa, aina ja kaikkialla. Olen naimissa ja meillä on myös lapsia. Minusta on mahtavaa tulla kotiin, kun tiedän, ettei vaimo tai lapset ole syöneet kenkiäni, järsineet ovipieliä, kynsineet sohvaa pilalle, paskoneet ja kuseskelleet ympäri asuntoa. Lisäksi vaimoni ei ainakaan vielä ole kertaakaan potkaissut minua. Ja jos hevoseen verrataan tunnepuolella, niin kun sanon vaimolleni miten häntä rakastan, hän vastaa ääneen rakastavansa minua, eikä vaan toljota kuin hevonen ja kusta lorota keskelle olohuoneen lattiaa ja päästäisi vielä piiiitkän pierun päälle. Ja onhan se vaimo ja lapsi kivempi kainalossakin hevoseen verrattuna. Pärjää ihan normaalilla sängyllä.
Ihminen on kyllä välillä pahempi riesa kuin eläin. Ei meilläkään perheenjäsenet ole koskaan järsineet kenkiä/ovenpieliä/paskoneet/kusseet pitkin huushollia, mutta ei sitä kyllä ole tehneet koiratkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hevosnainen, mutta talousmielessä köyhä, joten nyt en harrasta.
Mutta viitaten vähän aiempiin kommentteihin tuli mieleen, että muistan lapsena miettineeni, miten joku voi tykätä ihmisistä enemmän, kuin eläimistä. Nyt olen aikuisena ymmärtänyt olevani luultavasti autismin kirjolla tai ehkä adhd. Diagnosoituna minulla on vain ocd. Olen aina myös halunnut olla mieluummin jokin muu eläin, kuin ihminen tai elää kuin ihmiset kivikaudella.
Monella on myös sellaista ajattelua tai tunnetta, että eläin ei koskaan hylkää eikä tuomitse. Se on tietysti totta, mutta näin ihan biologisestakin näkökulmasta voisi kuvitella, että ihminen normaalisti kokee vahvimman sosiaalisen siteen juuri lajitovereihinsa.
Tämä ei ollut millään tavalla tarkoitettu arvosteluksi tai kritiikiksi. Mutta varsin usein jos ihminen kokee suhteet eläimiin mielekkäämmäksi kuin suhteet ihmisiin (ja tällä ei tarkoiteta sitä että perheen koira on rakkaampi kuin random ihminen), niin taustalla on jotain poikkeavaa persoonallisuudessa.
Tätä eläinrakkaus-ilmiötä on tutkittu ja ilmiö on... Yllätys yllätys.... Yleismaailmallinen.
Eli ihmisissä on yksilöitä, jotka valitsevat mieluummin hevosen tai koiran seuran kuin toisten ihmisten seuran.
Arjessa tiedetään ilmiö, jossa juhlavieraan on helpompi hakeutua isäntäperheen koiran seuraan kuin tutustua muihin juhlavieraisiin.
Mutta aivan samalla tapaa ainakin hevosista ja koirista löytyy yksilöitä, jotka valitsevat mieluummin eri lajin kuin oman lajin seuran. Myös esimerkiksi norsuilla ja delfiineillä on havaittu yksilöitä, jotka haluavat luoda lajien välisiä suhteita sen sijaan, että loisivat oman lajin sisäisiä suhteita.
Ilmiötä havaitaan vain sosiaalisilla laumaeläimillä. Samalla luonteenpiirteet ekstrovertti ja introvertti ovat saaneet uuden ulottuvuuden: mitä enemmän yksilö on kiinnostunut muiden lajien seurasta, sitä syvemmällä hän on introversion janalla. Mitä enemmän yksilö nauttii oman lajinsa seurasta, sitä syvemmällä hän on ekstroversion janalla.
(Nämä ovat tietysti havaittuja todennäköisyyksiä: on myös introvertteja jotka eivät ole kiinnostuneita kissoista ja hevosista ja ekstrovertteja, jotka etsiytyvät koirien seuraan.)
Varmasti jossain menee raja, jossa kiinnostus hevosiin/koiriin/kissoihin on jo epäterveellistä, mutta hyvin monella ihmisellä se on vain se tapa, jolla he ovat rakentuneet. Historiassa ihmiset, jotka ovat olleet hyperkiinnostuneita eläimistä, ovat olleet kullanarvoisia metsästäjiä ja paimenia. Ja eläimet, jotka ovat olleet hyperkiinnostuneita ihmisistä, ovat olleet ensimmäisiä metsästyssusia ja ratsuhevosia.
Erittäin hyvää faktaa!
Joo ja itsehän olen 100% introvertti, mutten "pidä" eläimistä kemmikkeinä. En mitenkään vihaa niitä, mutten hakeudu niiden seuraankaan. Näen asian jotenkin niin, että eläin on onnellisimmillaan, kun se saa olla niin vapaa kuin mahdollista. Lintujen tarkkailu metsässä ja kotipihalla on rentouttavaa, samoin on hauska bongata peuraperhe käydessäni aamulenkillä. Mutta yhtään en sitä käsitä, että ihminen pitää "kotiorjanaan" koiria/kissoja/mitälie. Ratsastus harrastuksenakin vaikuttaa hyvin epäeettiseltä.
Ovatkohan gaselleja suojelevat norsut ja ihmisiä pelastavat delfiinit samanlaisia, omanlaisensa kummajaiset samasta puusta veistettyjä, eräänlaisia jumalanpaimenia... Ymmärtävät paremmin vieraita kuin kaltaisiaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on, jos joutuu pitämään hevosta täysihoitotallissa. Halvemmalla pääsee ne jotka voi pitää hevosen omassa tallissa pihapiirissään ja on aikaa hoitaa se itse.
No jep. Meillä 2 lämppäriä kotona, kaikki tehdään itse, paitsi heinistä maksetaan (menee 1,5 isoa paalia kuussa) ja vesi maksaa käytön mukaan, sen hintaa vaikea arvioida, kun hevosten vedenkulutus tulee oman käytön päälle. Ehkä 100e maksaa kuussa? Toki sitten eläinlääkärin taksat erikseen ja talvella kengittäjä laittaa hokkikengät jalkaan, muutoin ovat ilman kenkiä. Hevoset oikeastaan 247 ulkona (pääsevät kyllä talliin halutessaan, kun ovi aina auki) isossa metsätarhassa ja naapurin pellolle pääsevät kesäksi laiduntamaan.
Ennen kun saatiin hevoset omalle pihalle, piti maksaa itsehoitotallissa 300e/kk vuokraa ja hevoset saivat olla ulkona vain 9-18 maksimissaan, koska rytmi piti olla kaikkien kanssa yhteinen. Oli sellainen päivittäin kiertävä ulos- ja sisällelaitto itsehoidon lisäksi, eli jokainen vuorollaan vei kaikki ulos ja otti sisälle. Kaikki ei olleet ihan niin luotettavia esim. aikojen kanssa.. paljon parempi olla kotona, eivät enää stressaa.
Todelliset hevosenpitokulut on paljon korkeammat kuin tuo 100-300€/kk. Turha antaa ruusuista kuvaa.
Tuossa sinulla on vain hevosen asuminen ja siitäkin puuttuu. Esim laitumen, kentän ja tarhan/pihaton ylläpitämisen kustannukset ja yleensä hevonen tarvii syödäkseen muutakin kuin pelkkää heinää. Lisäksi puuttuu ainakin vakuutukset, kaikki varusteet (osa maksaa tuhansia), omat ratsastusvarusteet, mahdolliset kisamaksut. yms.
No siis tottakai riippuu miten paljon mitäkin varustettua hommaa ja harrastaa, tietenkin!
Meillä ei ole kenkiä paitsi talvisin, ratsastetaan ilman satulaa, ei käytetä kuolaimia. Huovat, loimet, riimut jne. on kirppisostoksia, mutta ei niitä koko ajan tarvitse ostaa uusia. Semmosen talvikarvan tekevät talvisin, että loimea tarvitsee hyvin harvoin.
Laidunpaikka on ilmainen, koska naapurin joutopelto. Kenttää ei ole, mutta maastot ilmaisia. Ei mene ylläpitoon yhtään mitään. Vaikea laskea pihaton (meillä tosin ei pihattoa, vaan ihan talli, jonne ovi auki aina) kuluja, kun rakennettu joskus 50-luvulla ja vieläkään ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään. Siivous toki vie aikaa ja vaivaa..
Vakuutukset unohdin, mutta ei ole montaa kymppiä vuodessa.
Ei ole mitään romantisointia, mutta kyllä halvallakin pääsee. Aikaa toki vie nämäkin, vaikka omalla tontilla ovat.
Porkkanapusseja ja leivän kannikoita en laskenut. Vanhaat viisaat hevosihmiset sanovat, että tavallinen hevonen pärjää hyvälaatuisella heinällä. Väkirehuja ei enää syötetä. Me otetaan vuosittain laaja verenkuva (ei mitään vikaa arvoissa) ja mm. lanta testataan, että tarvitseeko madottaa. Lääkeresistenssiuhan takia nykyään madotetaan vain tarvittaessa, lääkärin ohjeesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hevosnainen, mutta talousmielessä köyhä, joten nyt en harrasta.
Mutta viitaten vähän aiempiin kommentteihin tuli mieleen, että muistan lapsena miettineeni, miten joku voi tykätä ihmisistä enemmän, kuin eläimistä. Nyt olen aikuisena ymmärtänyt olevani luultavasti autismin kirjolla tai ehkä adhd. Diagnosoituna minulla on vain ocd. Olen aina myös halunnut olla mieluummin jokin muu eläin, kuin ihminen tai elää kuin ihmiset kivikaudella.
Monella on myös sellaista ajattelua tai tunnetta, että eläin ei koskaan hylkää eikä tuomitse. Se on tietysti totta, mutta näin ihan biologisestakin näkökulmasta voisi kuvitella, että ihminen normaalisti kokee vahvimman sosiaalisen siteen juuri lajitovereihinsa.
Tämä ei ollut millään tavalla tarkoitettu arvosteluksi tai kritiikiksi. Mutta varsin usein jos ihminen kokee suhteet eläimiin mielekkäämmäksi kuin suhteet ihmisiin (ja tällä ei tarkoiteta sitä että perheen koira on rakkaampi kuin random ihminen), niin taustalla on jotain poikkeavaa persoonallisuudessa.
Tätä eläinrakkaus-ilmiötä on tutkittu ja ilmiö on... Yllätys yllätys.... Yleismaailmallinen.
Eli ihmisissä on yksilöitä, jotka valitsevat mieluummin hevosen tai koiran seuran kuin toisten ihmisten seuran.
Arjessa tiedetään ilmiö, jossa juhlavieraan on helpompi hakeutua isäntäperheen koiran seuraan kuin tutustua muihin juhlavieraisiin.
Mutta aivan samalla tapaa ainakin hevosista ja koirista löytyy yksilöitä, jotka valitsevat mieluummin eri lajin kuin oman lajin seuran. Myös esimerkiksi norsuilla ja delfiineillä on havaittu yksilöitä, jotka haluavat luoda lajien välisiä suhteita sen sijaan, että loisivat oman lajin sisäisiä suhteita.
Ilmiötä havaitaan vain sosiaalisilla laumaeläimillä. Samalla luonteenpiirteet ekstrovertti ja introvertti ovat saaneet uuden ulottuvuuden: mitä enemmän yksilö on kiinnostunut muiden lajien seurasta, sitä syvemmällä hän on introversion janalla. Mitä enemmän yksilö nauttii oman lajinsa seurasta, sitä syvemmällä hän on ekstroversion janalla.
(Nämä ovat tietysti havaittuja todennäköisyyksiä: on myös introvertteja jotka eivät ole kiinnostuneita kissoista ja hevosista ja ekstrovertteja, jotka etsiytyvät koirien seuraan.)
Varmasti jossain menee raja, jossa kiinnostus hevosiin/koiriin/kissoihin on jo epäterveellistä, mutta hyvin monella ihmisellä se on vain se tapa, jolla he ovat rakentuneet. Historiassa ihmiset, jotka ovat olleet hyperkiinnostuneita eläimistä, ovat olleet kullanarvoisia metsästäjiä ja paimenia. Ja eläimet, jotka ovat olleet hyperkiinnostuneita ihmisistä, ovat olleet ensimmäisiä metsästyssusia ja ratsuhevosia.
Erittäin hyvää faktaa!
Joo ja itsehän olen 100% introvertti, mutten "pidä" eläimistä kemmikkeinä. En mitenkään vihaa niitä, mutten hakeudu niiden seuraankaan. Näen asian jotenkin niin, että eläin on onnellisimmillaan, kun se saa olla niin vapaa kuin mahdollista. Lintujen tarkkailu metsässä ja kotipihalla on rentouttavaa, samoin on hauska bongata peuraperhe käydessäni aamulenkillä. Mutta yhtään en sitä käsitä, että ihminen pitää "kotiorjanaan" koiria/kissoja/mitälie. Ratsastus harrastuksenakin vaikuttaa hyvin epäeettiseltä.
Muuten olen samaa mieltä eläinten vapaudesta, mutta koira on ihmisen jalostama. Se ei ole mikään luonnon luoma tai luonnossa pärjäävä. Ei millään lailla suteen verrattava. Koira on ihmisen kaveri ja palvelija, ja saa vastineeksi ruokaa ja hoivaa.
6 vuotta hevosnaisen kanssa riitti. Mihinkään ei voinut lähteä pidemmälle reissulle ja hevoset ajoi kaiken edelle aina. Aina myöhässä joka paikasta kun piti tehdä tallilla sitä ja tätä.