Hevosnaisen kanssa seurustelu
Olin kuullut huhuja, että ratsastus on kallis laji, mutta nyt vasta koen sen ihan itse! Olen juuri tutustunut naiseen, jolla on oma hevonen Tuusulassa. Nainen on tallilla ainakin viisi iltaa viikossa ja paljasti hieman häpeillen, että hänellä kuluu hevoseen välillä tonni kuussa! On sairaanhoitaja eikä todellakaan mikään aatelinen, mitä hittoa!
Kommentit (166)
En mäkään suosittele hevosnaisen kanssa styylausta, jäät aina kakkoseksi.
Vierailija kirjoitti:
Eläinlääkäritkin ovat nykyään melkein kaikki naisia, varsinkin nuoremmat. Johtuu varmaan naisten kiintymyksestä eläimiin, juuri esimerkiksi hevosiin ja koiriin.
Orillahan on iso vehje ja koirat ovat hyviä nuolemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan omasta ja kavereiden kokemusten pohjalta sanon, että mitä intohimoisempi eläinihminen nainen on, sitä todennäköisemmin hän on persoonallisuushäiriöinen.
Olen itsekin eläinrakas ja tietenkin monet on tosi tasapainoisia. Mut naiset jotka on todella investoituneet eläimiin - esim kallis hevosharrastus tai valtavasti aikaa vievät 3 massiivista koiraa - on huomattavasti todennäköisemmin tätä "tykkään enemmän eläimistä kuin ihmisistä, tuun niiden kanssa toimeen paremmin" -osastoa.
No nyt on kyllä paksua tuubaa. Rakastan eläimiä ja pidän niistä enemmän kuin ihmisistä näin yleisesti ottaen, mutta en ihmisiäkään vihaa. Pidän enemmän eläimistä, sillä ne eiävt ole ksokaan tehneet minulle mitään pahaa toisinkuin ihmiset.
Minä taas en vihaa eläimiä, mutta en ole koskaan niitä itselleni hommannut, koska ihmiseen verrattuna todellinen riesa, aina ja kaikkialla. Olen naimissa ja meillä on myös lapsia. Minusta on mahtavaa tulla kotiin, kun tiedän, ettei vaimo tai lapset ole syöneet kenkiäni, järsineet ovipieliä, kynsineet sohvaa pilalle, paskoneet ja kuseskelleet ympäri asuntoa. Lisäksi vaimoni ei ainakaan vielä ole kertaakaan potkaissut minua. Ja jos hevoseen verrataan tunnepuolella, niin kun sanon vaimolleni miten häntä rakastan, hän vastaa ääneen rakastavansa minua, eikä vaan toljota kuin hevonen ja kusta lorota keskelle olohuoneen lattiaa ja päästäisi vielä piiiitkän pierun päälle. Ja onhan se vaimo ja lapsi kivempi kainalossakin hevoseen verrattuna. Pärjää ihan normaalilla sängyllä.
Ihminen on kyllä välillä pahempi riesa kuin eläin. Ei meilläkään perheenjäsenet ole koskaan järsineet kenkiä/ovenpieliä/paskoneet/kusseet pitkin huushollia, mutta ei sitä kyllä ole tehneet koiratkaan.
Testaa ja puhu vasta sitten. Jos sinulla on mies, anna sille vaikka 1000€ käyttörahaa ja lähde viikoksi reissaamaan. Tee sama sitten koiran kanssa. Saattaa olla, ettei sinulla viikon jälkeen enää ole koiraa. Tosin riippuu luonteestasi, että onko miestäkään.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha... HT.net löytänyt tiensä vauva-foorumiin.
Eiköhän täällä aina ole ollut samoja seinähulluja naisia kuin heppatallissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se on, jos joutuu pitämään hevosta täysihoitotallissa. Halvemmalla pääsee ne jotka voi pitää hevosen omassa tallissa pihapiirissään ja on aikaa hoitaa se itse.
No jep. Meillä 2 lämppäriä kotona, kaikki tehdään itse, paitsi heinistä maksetaan (menee 1,5 isoa paalia kuussa) ja vesi maksaa käytön mukaan, sen hintaa vaikea arvioida, kun hevosten vedenkulutus tulee oman käytön päälle. Ehkä 100e maksaa kuussa? Toki sitten eläinlääkärin taksat erikseen ja talvella kengittäjä laittaa hokkikengät jalkaan, muutoin ovat ilman kenkiä. Hevoset oikeastaan 247 ulkona (pääsevät kyllä talliin halutessaan, kun ovi aina auki) isossa metsätarhassa ja naapurin pellolle pääsevät kesäksi laiduntamaan.
Ennen kun saatiin hevoset omalle pihalle, piti maksaa itsehoitotallissa 300e/kk vuokraa ja hevoset saivat olla ulkona vain 9-18 maksimissaan, koska rytmi piti olla kaikkien kanssa yhteinen. Oli sellainen päivittäin kiertävä ulos- ja sisällelaitto itsehoidon lisäksi, eli jokainen vuorollaan vei kaikki ulos ja otti sisälle. Kaikki ei olleet ihan niin luotettavia esim. aikojen kanssa.. paljon parempi olla kotona, eivät enää stressaa.
Todelliset hevosenpitokulut on paljon korkeammat kuin tuo 100-300€/kk. Turha antaa ruusuista kuvaa.
Tuossa sinulla on vain hevosen asuminen ja siitäkin puuttuu. Esim laitumen, kentän ja tarhan/pihaton ylläpitämisen kustannukset ja yleensä hevonen tarvii syödäkseen muutakin kuin pelkkää heinää. Lisäksi puuttuu ainakin vakuutukset, kaikki varusteet (osa maksaa tuhansia), omat ratsastusvarusteet, mahdolliset kisamaksut. yms.
No siis tottakai riippuu miten paljon mitäkin varustettua hommaa ja harrastaa, tietenkin!
Meillä ei ole kenkiä paitsi talvisin, ratsastetaan ilman satulaa, ei käytetä kuolaimia. Huovat, loimet, riimut jne. on kirppisostoksia, mutta ei niitä koko ajan tarvitse ostaa uusia. Semmosen talvikarvan tekevät talvisin, että loimea tarvitsee hyvin harvoin.
Laidunpaikka on ilmainen, koska naapurin joutopelto. Kenttää ei ole, mutta maastot ilmaisia. Ei mene ylläpitoon yhtään mitään. Vaikea laskea pihaton (meillä tosin ei pihattoa, vaan ihan talli, jonne ovi auki aina) kuluja, kun rakennettu joskus 50-luvulla ja vieläkään ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään. Siivous toki vie aikaa ja vaivaa..
Vakuutukset unohdin, mutta ei ole montaa kymppiä vuodessa.
Ei ole mitään romantisointia, mutta kyllä halvallakin pääsee. Aikaa toki vie nämäkin, vaikka omalla tontilla ovat.
Porkkanapusseja ja leivän kannikoita en laskenut. Vanhaat viisaat hevosihmiset sanovat, että tavallinen hevonen pärjää hyvälaatuisella heinällä. Väkirehuja ei enää syötetä. Me otetaan vuosittain laaja verenkuva (ei mitään vikaa arvoissa) ja mm. lanta testataan, että tarvitseeko madottaa. Lääkeresistenssiuhan takia nykyään madotetaan vain tarvittaessa, lääkärin ohjeesta.
Ymmärrät varmaan kuitenkin, että kuulut vähemmistöryhmään hevosten omistajissa? On erittäin harvinaista, että menisi vain noin vähän rahaa. Mutta on toki mahdollista, jos säästää kaikessa, hevoset elää maalla vaatimattomissa olosuhteissa ja jaksaa vuoden ympäri puskaratsastella.
Totuus on että suurimmalla osalla ei ole mitään ilmaisia laidunpaikkoja ja hevosen pitäminen on erittäin kallista. Suurin osa haluaa myös harrastaa suht laadukkaasti.
maalla edullinen hevosten pito ei ole mitenkään harvinaista. kotikylältä tulee mieleen ainakin viisi hevosihmistä, jolla hepat asuu kotipihassa entisessä ravitallissa, vanhassa navetassa tai muussa piharakennuksessa, kenttä on pieni pellolta aidattu alue tai kenttää ei ole ollenkaan, hevosten varusteet on hankittu käytettynä ja hevosille syötetään vain perusrehuja, koska hepat ovat lähinnä puskaratsuja, jotka eivät vaadi mitään erikoisruokia. heinät tulee omalta pellolta tai edullisesti kaverilta, tallia ei lämmitetä koska hevoset tarkenevat kyllä kylmässäkin tallissa, kengitys ja hieronta hoituu itseltä tai joltain kaverilta murto-osalla ulkopuolisten hinnoista ja eläinlääkärikin on maalla halvempi kuin kaupungissa. jos hevonen ei mahdu omaan pihaan, tallivuokrat ovat maalla pieniä. itselläni oli hevonen tuttujen tallilla täysylläpidossa 250€/kk ja siihen päälle täytyi maksaa vain kengitykset, eläinlääkärit ja varusteet.
tavoitteellinen harrastaminen ei tietenkään näissä oloissa onnistu, mutta maalla hevosia pidetään usein ihan vaan hevosen pitämisen ilosta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me hevosnaiset ollaan tosiaan kaukaa kierrettäviä ja ihan hirveitä ihmisiä. Minä esimerkiksi luuhaan siellä tallilla, eli eri tavoin raittiissa ilmassa liikuskellen helposti 10 tuntia viikossa. En voi elää epäterveellisesti enkä istua baareissa tai kotisohvalla määrättömästi, koska harrastus kärsisi, aikaa ei ole ja ratsastajana on paras pysyä hoikkana.
Koska hevosenpito on kallista, olen ollut uraputkessa koko aikuisikäni ja vuosituloni ovat nyt n. 70 000 €, toki verot vähentäen. Olen aikaa sitten oppinut säästämään sukanvarteen, jottei esim. yllättävä klinikkareissu pääse tuhoamaan taloutta.
Hyi sentään, ymmärrän kyllä ettei tällainen nuppivikainen nelikymppinen ketään kiinnosta. 🙂
Tuon vähän miesnäkökantaa kertomaasi. Ratsastusasioista on tietämykseni melko vähäistä. Ravipuolelta on jonkin verran kokemusta. Joka tapauksessa huumorintajusi on hyvin tallella.
Taloudellisesti pärjäät. Olet pitänyt itsesi hyvässä kunnossa ja elämäntapasi ovat moitteettomat. Olet siis monelle miehelle ihannenainen.
Hevosharrastuksesi kustannukset tuloihisi nähden olet tasapainottanut hyvin. Kaikki on siis tässä mielessä aivan ok. Mutta jotakin kuitenkin kaipaat elämääsi. Olet tiedostanut, että mies on se, joka puuttuu. Et ole sitä aktiivisesti hakenut, koska ajattelet, että elämääsi kuuluu liian kokonaisvaltaisesti hevonen. Tällaisen elämän ymmärtäjiä olisi ratsastuspiireissä toimivat miehet, mutta heitä on liian vähän verrattuna naisten määrään. Osa näistä miehistä on lisäksi heikoissa taloudellisissa kantimissa. Tältä suunnalta ei siis näytä kovin lupaavalta.
Mies olisi siis löydyttävä "siviilistä" eli piirien ulkopuolelta. Sinulla on vahva epäilys, että hevoshommien takia tämä ei onnistuisi etkä sen takia ole edes oikein yrittänytkään. Olet tavallaan odottanut passiivisesti, jos mies vaan jostakin ilmestyisi. Mielestäni sinulla on väärä asenne. En usko hetkeäkään, että noin hyvin hallinnassa olevat hevoshommat olisivat este varsinkin, kun kaikki muukin on kunnossa. Hevosmaaiman sisällä saattaa olla liian suppea käsitys muusta ympäröivästä. Varmasti löytyy runsaasti miehiä, jotka hyväksyvät sinut kaikkinensa kumppanikseen. Yritystä vaan kehiin. 👍
Suurin osa hevosnaisista on jollain tavalla hyväksikäytettyjä nuoruudessaan ja sen myötä hyvinkin rikkinäisiä ihmisiä.
Ei voi pitää paikkansa et tonni menis kuussa. Kertaisin sen kahdella. Eiks nää harrastajat oo yleensä julkkiksia tms et ainakin on ylläpitoon varaa, ja jos ei oliskaan niin luopuvat suht äkkiä hevosista :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hevosnainen, mutta talousmielessä köyhä, joten nyt en harrasta.
Mutta viitaten vähän aiempiin kommentteihin tuli mieleen, että muistan lapsena miettineeni, miten joku voi tykätä ihmisistä enemmän, kuin eläimistä. Nyt olen aikuisena ymmärtänyt olevani luultavasti autismin kirjolla tai ehkä adhd. Diagnosoituna minulla on vain ocd. Olen aina myös halunnut olla mieluummin jokin muu eläin, kuin ihminen tai elää kuin ihmiset kivikaudella.
Monella on myös sellaista ajattelua tai tunnetta, että eläin ei koskaan hylkää eikä tuomitse. Se on tietysti totta, mutta näin ihan biologisestakin näkökulmasta voisi kuvitella, että ihminen normaalisti kokee vahvimman sosiaalisen siteen juuri lajitovereihinsa.
Tämä ei ollut millään tavalla tarkoitettu arvosteluksi tai kritiikiksi. Mutta varsin usein jos ihminen kokee suhteet eläimiin mielekkäämmäksi kuin suhteet ihmisiin (ja tällä ei tarkoiteta sitä että perheen koira on rakkaampi kuin random ihminen), niin taustalla on jotain poikkeavaa persoonallisuudessa.
Suhteet eläimiin on helpompia. Eläin ei väitä vastaan, eikä riitele tai kykene riittävällä tavalla osoittamaan mielipiteitään ihmiselle. Tokihan nämäkin joskus oireilevat ja käyttäytyvät poikkeavasti ja näitä sitten monella tavalla yritetään opettaa ihmisen mielenmukaisiksi, joskus onnistuen ja joskus epäonnistuen. Yleensä nämä epäonnistumiset laitetaan ymmärtämättömästi eläimen viaksi.
Liian usein myös lemmikkieläimiä on niillä, jotka eivät ole kelvollisia hallitsemaan eläintä ja pitämään huolta siitä. Mutta yleensä tämä ei ole hevosharrastajien ongelma, vaan päinvastainen. Luulen, että hevosharrastajissa on suhteellisen paljon niitä, jotka eivät tule ihmisten kanssa niin hyvin toimeen kuin eläinten ja ovat jollain tavalla naimisissa hevosen kanssa.
Ovat muodostaneet vahvan tunnesiteen hevoseen jo nuoresta asti ja kasvaneet siihen, niin tätä on hankala enää muuttaa. Sama se on muissakin asioissa mitkä on lapsena oppinut.
En suosittele. Toki pieni otanta mut kahdesta kokemusta enkä osaa päättää kummalla viiraa pahemmin mut ne kaks on mun top viisi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me hevosnaiset ollaan tosiaan kaukaa kierrettäviä ja ihan hirveitä ihmisiä. Minä esimerkiksi luuhaan siellä tallilla, eli eri tavoin raittiissa ilmassa liikuskellen helposti 10 tuntia viikossa. En voi elää epäterveellisesti enkä istua baareissa tai kotisohvalla määrättömästi, koska harrastus kärsisi, aikaa ei ole ja ratsastajana on paras pysyä hoikkana.
Koska hevosenpito on kallista, olen ollut uraputkessa koko aikuisikäni ja vuosituloni ovat nyt n. 70 000 €, toki verot vähentäen. Olen aikaa sitten oppinut säästämään sukanvarteen, jottei esim. yllättävä klinikkareissu pääse tuhoamaan taloutta.
Hyi sentään, ymmärrän kyllä ettei tällainen nuppivikainen nelikymppinen ketään kiinnosta. 🙂
Niin. Uranainen + 10 tuntia heppailua viikossa.
Ei siinä juuri jäisi yhteistä aikaa.
ps. vuositulot (tai kympin keskiarvo lukiossa, tai korkeakoulututkinto) eivät ole turn-on naisessa.
Heppapiireissä on myös tyypillistä että statusasemassa olevat miehet pyörittävät lukuisia naisia. Tämmöinen mies kun tulee naiselle vastaan, pettämisen todennäköisyys on suuri.
Heppanaisissa on myös paljon alistamista kaipaavia. Nainen "vikuroi", mies laittaa kuriin.
Plussana monet ovat hoikkia ja hyväpeppuisia.
Moni mies tykkäisi. Ovat normaalia kiimaisempia tapauksia.
mies54v
Kylläpä on tervehdyttävää lukea näistä kokemuksista, että hevosnaiset ovat ihmisten kanssa hankalia. Treffasin tuossa viime vuoden aikana noin 30 naista joista yhdellä oli hevonen. Ja tämä oli ainoa jonka toiminta meni minulla tunteisiin. Syvennyttiin hyvin nopeasti jonkinlaiseksi tiimiksi ja muodostettiin fyysinen ja henkinen yhteys. Sitten se tyyli miten yhtäkkiä jätti tulematta sovittuun tapaamiseen laittamatta viestiä tai mitään. Sai kyllä todella miettimään voiko tuollainen olla täysin terve ihminen.
Naispuolisia hevosia kutsutaan tammoiksi, ja niiden kanssa seurustelu on vähintäänkin erikoista. Jos tähän seurusteluun liittyy seksuaalinen elementti niin se on silloin jo vähän häiriintynyt parafilia ja jonkin sortin rikos.
Siinä on OIKEA RAHAREIKÄ, pohjaton kankkulan kaivo. Pillua saa kyllä halvemmallakin.
Tähän minä kaipaisin vastausta.