Lue keskustelun säännöt.
Tulipa paha mieli kun näin ystävän kaupungilla
28.07.2022 |
Olin pyytänyt ystävältäni, että lähdetään syömään ulos tai Amos Rexiin tai vaikka Suomenlinnaan. Hän sanoi, että ihan kiinni töissä koko päivän. Kävin etsimässä uusia vaatteita ja törmäsin ystävääni, joka oli siellä toisen ystävänsä kanssa. Sain selityksen: Ihan nopeasti vaan olivat pistäytymässä kahvilla. Silti oli ostoskasseja käsissä. Niin varmaan, nopeasti kahvilla, ajattelin, ja mustasukkaisuuden aalto vyöryi yli.
En tykkää siitä, jos minulle ei puhuta totta. Jos ei halua lähteä museoon tai Suomenlinnaan tai ulos syömään tai minnekään, niin sanoo suoraan, ettei nyt huvita eikä selittele työkiireillä.
Toisaalta aikuiset ihmiset eivät ole enää missään selittelyn velassa toisilleen, mitä tekevät ja kenen kanssa.
En tiedä miksi naisten väliset suhteet tuntuvat joskus olevan monimutkaisia. Jo tytöstä asti. Jos kaveri leikkii pihalla toisen kaverin kanssa, siihen tuleva kolmas kaveri on liikaa. Opitaanko me jo lapsena valehtelemaan, ettei pahoita mieltä.
Kommentit (168)
Minä ymmärrän ap:n pahastumisen ihan täysin. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on jo sovittua menoa, mutta valehtelu asiasta on kurjaa.
Ehdotin eräälle kaverilleni näkemistä nyt kesällä. Ensin vetosi siihen, että ei ole rahaa nähdä mua (bussiliput luokseni kympin menopaluu). Kysyin uudestaan näkemisestä, ei vastannut ehdotukseeni mitään. Sen sijaan sain somesta katsoa, miten on viilettänyt kesän tapaamassa muita kavereitaan pitkin Suomea, syö jatkuvasti ulkona, käy paikoissa joihin kalliit pääsymaksut jne. Otin sitten asian esille ja kerroin, että harmittaa kaverin käytös. Kaveri kertoi, että juu on hänellä elokuu vielä ihan auki, mutta katsoo ensin sinne muut tapahtumat ja sopii näkemisen muiden kavereiden (joita näkee säännöllisesti) kanssa ja sitten voisi ehdottaa mulle näkemistä.
Tuli ihan hemmetin paha mieli tuosta. Jos kerta se elokuu on vielä tyhjänä, niin miksi ei olisi suoralta kädeltä ehdottanut mulle jotakin päivää eikä niin, että paremmille kavereille varataan tapaamisajat ensin. Tekisi mieli ihan suoraan sanoa, että jos olen toiselle tuollainen mappi öössä oleva kaveri, niin annettaisiinko yhteydenpidon ihan täysin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä dumppaisin tollasen. Onneks mulla ei oo kavereita, paitti yks, joka kyllä on loukannut mua aika pahasti. Ei enää kiinnosta kun pelkään että satuttaa mua vielä lisää.
Ihmiset on perseestä. Nekin jotka olevinaan sun hyviä ystäviä, valehtelee ja haukkuu.
Onneksi oma seura on best 😄
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap:n pahastumisen ihan täysin. Siinä ei ole mitään pahaa, jos toisella on jo sovittua menoa, mutta valehtelu asiasta on kurjaa.
Ehdotin eräälle kaverilleni näkemistä nyt kesällä. Ensin vetosi siihen, että ei ole rahaa nähdä mua (bussiliput luokseni kympin menopaluu). Kysyin uudestaan näkemisestä, ei vastannut ehdotukseeni mitään. Sen sijaan sain somesta katsoa, miten on viilettänyt kesän tapaamassa muita kavereitaan pitkin Suomea, syö jatkuvasti ulkona, käy paikoissa joihin kalliit pääsymaksut jne. Otin sitten asian esille ja kerroin, että harmittaa kaverin käytös. Kaveri kertoi, että juu on hänellä elokuu vielä ihan auki, mutta katsoo ensin sinne muut tapahtumat ja sopii näkemisen muiden kavereiden (joita näkee säännöllisesti) kanssa ja sitten voisi ehdottaa mulle näkemistä.
Tuli ihan hemmetin paha mieli tuosta. Jos kerta se elokuu on vielä tyhjänä, niin miksi ei olisi suoralta kädeltä ehdottanut mulle jotakin päivää eikä niin, että paremmille kavereille varataan tapaamisajat ensin. Tekisi mieli ihan suoraan sanoa, että jos olen toiselle tuollainen mappi öössä oleva kaveri, niin annettaisiinko yhteydenpidon ihan täysin olla.
No sano. Etkös sinä itsekin arvosta rehellisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylöättävän moni hyväksyy valehtelemisen ystävälle.
Minun mielestäni oikea ystävyys on juuri sitä, että voi sanoa rehellisesti. Kiitos kun kysyit, mutta nyt tänään en pääse, on muuta. Miten joku toinen päivä.Jos taas ei pysty sanomaan suoraan ettei halua olla tekemisissä niin sekin pitää sanoa suoraan.
Mikä ystävä sellainen on, että toinen haluaa vältellä tapaamisia ja keksii valheita ja verukkeita.
Ja toinen luulee tuon henkilön olevan hänen ystävänsä.
Selkärangatonta toimintaa. Toisaalta alhaista myös, jos tavoitteena on, että kun ei sano suoraan ja antaa toisen luulla ystäväkseen niin voi tarpeen tullen ottaa hänet joskus "käyttöön".
Jos on yksin eikä ole muita sillä hetkellä niin seura pienen hetken kelpaa. Tai tarvitsee jotain apua tms.Tai sitten tilanne on se, että apn ystävä haluaa kovasti viettää aikaa hänen kanssaan, joku toinen päivä kun aikataulut osuvat yhteen. Nyt tulikin vapaa hetki ja joku tuttu pisti viestin että olisiko pikavisiitti, eikä ystävä kokenut olevansa raportointivelvollinen, kun suunnitelmia ei apn kanssa enää ollut. Sitten ap päätti tulkita kaiken pahimman kautta, pilasi ystävyyden ja jäi yksin.
Miksi, miksi te tulkitsette asian näin kyynisesti? Todennäköisesti kyseessä vaan pieni sähläys jossa apn ystävä ei edes muistanut, että puhuttiin silloin joskus että tänään nähdään mutta silloin ei vielä sopinut. Onko teillä noin huono itsetunto?
Niin, oli kyseessä vaan pieni sähläys joo. Mutta yleensä nämä, joille näitä sähläämisiä tapahtuu niinniitä tapahtuu melko usein. Sitten vain kuitataan, että mitäs näistä, eihän sitä kaikkien ihmisten kanssa sopimia asioita muista. Ja pyöritellään silmiään miten joku nyt moisesta ottaa itseensä.
Mutta asia on niin, että nämä sählääjät sählätköön keskenään kun ilmeisesti ymmärtävät toisiaan.
Tavalliset ihmiset loukkaantuvat ja en edes halua itse olla paljon tekemisissä sähläreiden kanssa koska he yleensä vievät paljon energiaa.
Sitäpaitsi he ovat niitä jotka olettavat ja odottavat, että muut ihmiset ovat aina ymmärtäväisiä heitä kohtaan. He ovat mitä ovat ja muut saavat mukautua ja sietää.
Muilla on kuulemma huono itsetunto jod ei siedä, juupa juu.
Ostoksilla käyminen yhdessä jonkun kanssa onnistuu varmaan, jos on sama maku tai tyyli. Kumpikin oli vaateostoksilla samaan aikaan, mutta et ehdottanut alunperin hänelle pelkästään shoppailua ja vapaata oleilua, vaan museota tai kiertelyä ulkoilmakohteessa. Te olette jotenkin eri tyylisiä ja hän koki, ettei halua sinun kanssasi vaatekauppoihin. Jotenkin se tunne, että haluaa vaan olla vapaasti eikä mitään keskittymistä vaativaa taulujen katsomista on aika tuttu. Sunnuntai sopii paremmin Suomenlinnalle kuin arkipäivä, mutta silloinkin voi olla kivempi olla oman aikataulun mukaan menossa. Tapaamisiin ei kannattaisi aina lastata kovin raskasta ohjelmaa, jos toinen ei halua sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse alkaisin tuossa tilanteessa miettimään, että kuinkahan monta kertaa kaveri on puhunut shaibaa aikaisemminkin..
Vierailija kirjoitti:
Ostoksilla käyminen yhdessä jonkun kanssa onnistuu varmaan, jos on sama maku tai tyyli. Kumpikin oli vaateostoksilla samaan aikaan, mutta et ehdottanut alunperin hänelle pelkästään shoppailua ja vapaata oleilua, vaan museota tai kiertelyä ulkoilmakohteessa. Te olette jotenkin eri tyylisiä ja hän koki, ettei halua sinun kanssasi vaatekauppoihin. Jotenkin se tunne, että haluaa vaan olla vapaasti eikä mitään keskittymistä vaativaa taulujen katsomista on aika tuttu. Sunnuntai sopii paremmin Suomenlinnalle kuin arkipäivä, mutta silloinkin voi olla kivempi olla oman aikataulun mukaan menossa. Tapaamisiin ei kannattaisi aina lastata kovin raskasta ohjelmaa, jos toinen ei halua sellaista.
Täysin mahdollinen skenaario sekin, ettei ollut edes sopinut toisen kaverinsa kanssa tapaamista. Onkin vain päässyt lähtemään töistä oletettua aikaisemmin, päättänyt mennä tekemään muutamia ostoksia, kauppakeskuksessa/kaupassa/kadulla törmännyt tähän ystäväänsä ja ehdottanut kahville menoa. Ovat saattaneen molemmat shoppailla ihan itsekseen, mutta kahville menivät yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hän ei halunnut lähteä sun kanssa, mutta halusi lähteä ystävänsä kanssa.
Ihmiset jotka sanovat toistuvasti olevansa niin kiireisiä etteivät ehdi tavata sinua eivät halua tavata sua.
Tämä kuuluu elämän ikäviin tosiasioihin.Olisitko mieluummin kuullut että "en välitä tavata sua koska sun kanssa on tylsää"?
Miten olisi: Minulle ei sovi, koska on muuta menoa?
Ehei, vaan pakko on valehdella. Olet hieno ihminen.
On ihmisiä, jotka suuttuvat, jos ystävällä tuntuu olevan muitakin ystäviä. Osa sinkuista aikuisista on kuin "parisuhteessa" ystävänsä kanssa.
On ihmisiä jotka valehtelevat ystävilleen. Osa sitten loukkaantuu kun heille valehdellaan.
Yleensä sekin joka valehtelee toiselle, loukkaantuu kuitenkin jos hänelle valehdellaan.
Osa ihmisistä keksii toiselle luonteenpiirteitä joita ei ole, kuten nyt esim. että kehittelevät päässään harhakuvitelman että ystävä suuttuu jos hänelle puhuu totta.
Juuri näin. Minua ei kutsuttu ystäväni lapsen nimiäisiin, koska ystäväni kuvitteli omassa päässään, että aiheesta ei voi puhua minun kanssani. Hän on arvostetussa asemassa työelämässä ja silti kuvitteli minun loukkaantuvan lapsensa nimiäisistä. Ei pidä ylitulkita.
Vierailija kirjoitti:
Ylöättävän moni hyväksyy valehtelemisen ystävälle.
Minun mielestäni oikea ystävyys on juuri sitä, että voi sanoa rehellisesti. Kiitos kun kysyit, mutta nyt tänään en pääse, on muuta. Miten joku toinen päivä.Jos taas ei pysty sanomaan suoraan ettei halua olla tekemisissä niin sekin pitää sanoa suoraan.
Mikä ystävä sellainen on, että toinen haluaa vältellä tapaamisia ja keksii valheita ja verukkeita.
Ja toinen luulee tuon henkilön olevan hänen ystävänsä.
Selkärangatonta toimintaa. Toisaalta alhaista myös, jos tavoitteena on, että kun ei sano suoraan ja antaa toisen luulla ystäväkseen niin voi tarpeen tullen ottaa hänet joskus "käyttöön".
Jos on yksin eikä ole muita sillä hetkellä niin seura pienen hetken kelpaa. Tai tarvitsee jotain apua tms.
Tämä on juuri kuten kuvailet.
Minullekin pari entistä ystävää ovat yrittäneet tehdä noin.
On ihan eri asia jos ystävyys hiipuu jostain tietystä syystä, esim. opiskeluihin lähtö, ulkomaille muutto, mutta niissä se hiipuu molemmilta se yhteydenpito, ei vain toiselta, ja ei siksi ettei enää halua olla toiselle kaveri.
Minut on yritetty saada varakaveriksi, ja onnistuttukin hetkeksi kunnes olen huomannut tilanteen.
Siihen kuuluu just tämä että saatetaan sopia jotain ihan sen kaverin puolelta, kun hänellä ei ole sille päivälle/illalle mitään ohjelmaa, mutta sitten jos hänelle tulee ihan mitä tahansa muuta, niin hän peruu heti. Toinen ei enää ota yhteyttä, ja valehtelee mistä syystä, hän niin kuin feidaa pikkuhiljaa joka tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, kuulostaa niin tutulta!
Olin sopinut keväällä pitkästä aikaa erään entisen ystävän kanssa (entinen sen vuoksi, että olemme erkaantuneet vuosien saatossa ja juttelemme silloin tällöin pinnallisia juttuja somessa) hänen aloitteestaan, että tulemme näyttämään mieheni kanssa vauvaamme hänen luokseen. Hän kysyi vielä edellisenä iltana, että mihin aikaan saavumme ja aika lyötiin lukkoon.
Teimme lähtöä seuraavana päivänä, kun sain viestin, että hän on altistunut koronalle ja täten karanteenissa, emmekä siis voi tulla käymään.
Olin harmistunut, koska lapsi oli jo puettu, hoitokassi pakattu ja itse myös lähtövalmiina, mutta peruutuksen syy oli kuitenkin hyvä ja ymmärrettävä.
No, ilta meni siinä omia juttuja hommaillessa ja saatuani vauvan nukkumaan, ryhdyin selaamaan instagramia. Kello oli varmaan siinä puolen yön paikkeilla, kun vastaan tulee tämän koronalle altistuneen, karanteenissa istujan biletyskuva hashtagilla atm.
Oli jossain kotibileissä juhlimassa. Hetken teki mieli kommentoida, että olethan muistanut kertoa altistumisestasi muille vieraille, mutta päätin antaa olla.
Bilekuvan hän oli poistanut aamuun mennessä, kun tajusi kai että minä voin nähdä sen myös.
Hän ei edelleenkään tiedä että näin kuvan ja vähän hekotuttaa kun hän edelleen välillä laittaa viestiä, että tulkaa kylään joku päivä :D
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, kuulostaa niin tutulta!
Olin sopinut keväällä pitkästä aikaa erään entisen ystävän kanssa (entinen sen vuoksi, että olemme erkaantuneet vuosien saatossa ja juttelemme silloin tällöin pinnallisia juttuja somessa) hänen aloitteestaan, että tulemme näyttämään mieheni kanssa vauvaamme hänen luokseen. Hän kysyi vielä edellisenä iltana, että mihin aikaan saavumme ja aika lyötiin lukkoon.
Teimme lähtöä seuraavana päivänä, kun sain viestin, että hän on altistunut koronalle ja täten karanteenissa, emmekä siis voi tulla käymään.
Olin harmistunut, koska lapsi oli jo puettu, hoitokassi pakattu ja itse myös lähtövalmiina, mutta peruutuksen syy oli kuitenkin hyvä ja ymmärrettävä.
No, ilta meni siinä omia juttuja hommaillessa ja saatuani vauvan nukkumaan, ryhdyin selaamaan instagramia. Kello oli varmaan siinä puolen yön paikkeilla, kun vastaan tulee tämän koronalle altistuneen, karanteenissa istujan biletyskuva hashtagilla atm.
Oli jossain kotibileissä juhlimassa. Hetken teki mieli kommentoida, että olethan muistanut kertoa altistumisestasi muille vieraille, mutta päätin antaa olla.
Bilekuvan hän oli poistanut aamuun mennessä, kun tajusi kai että minä voin nähdä sen myös.
Hän ei edelleenkään tiedä että näin kuvan ja vähän hekotuttaa kun hän edelleen välillä laittaa viestiä, että tulkaa kylään joku päivä :D
Mullakin jää kyllä tuollaiset kaverit välittömästi pois listalta. Tuttu voin olla, ja jos sattuu kohdakkain niin vaikka kahvit juoda, mutta ikinäkoskaan en enää tuollaisesta kiinni jääneen kanssa mitään sovi, ja näitä ihmisiähän riittää!
Yksi oli tulossa pitkään ja hartaasti sovitulle saunomisillalle, oikein moneen monituiseen kertaan sopi ja kyseli ja intoili tulemisestaan. Ei kuitenkaan tullut, ja minulle ilmoitettiin monta tuntia sen jälkeen kun olisi jo pitänyt olla meillä.
Toinen kutsui luokseen grillailemaan eräänä perjantaina, ja vielä keskiviikkona kutsu oli voimassa, että soitellaan sitten perjantaina tarkempi aika. Soitin perjantaina, ei vastattu, ei vastattu viestiinkään. Somesta näin että oli toisen kaverin luona iltaa viettämässä.
Kolmas, kaveri kutsui mökilleen yöksi. Ajankohta oli minulle huono, mutta sain vapaata töistä. Tämä kuitenkin vaikutti kíkävästi tuleviin vuoroihin, mutta ajattelin ettei haittaa, eiköhän mökkireissu sen korvaa. Edellisenä iltana ennen lähtöä tulee varoitusviestiä että kaverilla on vähän huono olo, että yrittää kyllä päästä mökille kanssani, kunhan nyt vain vähän varoittaa etukäteen. Että luultavasti ei ole mitään, mutta katsellaan, ja hän ilmoittaa.
Iltapäivällä laittaa viestiä että on kyllä vieläkin huono olo, katsellaan illemmalla, ja illalla, kun en enää kerkeä tehdä tuolle vapaaillalle muita suunnitelmia hän ilmoittaa että ei, kyllä nyt on niin huono olo jotenkin ettei päästä mökille, sori. No, eihän huonolle ololle mitään voi.
Hän ei itse ole somessa, mutta eipä tiennyt että tunsin hänen yhden kaverinsa joka oli samoissa pippaloissa kuin tämä kaverini, ja siellä hänen somessaanhan kaverini loisti ympäripäissään. Eipä ihme että oli huono olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan hirveitä "ystäviä" osalla.
Ystäväsi siis kieltäytyi ehdottomastasi tekemisestä sanoen olevansa koko päivän töissä, ja näit hänet kuitenkin ostoksilla jonkun toisen ihmisen kanssa. Hän ilmeisesti koki tarpeelliseksi selittää tilanteen sinulle, mutta et uskonut selitystä vaan päättelit, että kyse oli jostakin muusta kuin mitä ystäväsi väitti. Tästä kaikesta teit johtopäätöksen, että hän valehteli sinulle töistään välttääkseen seuraasi ja hänellä on parempia ystäviä kuin sinä itse. Toteat vielä, että "naisten väliset ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia" ja että "kolmas kaveri on liikaa".
Olet siis hyvin herkkä vaistoamaan mahdollisen torjutuksi tulemisen, rakennat mielessäsi ihmissuhdehierarkioita ja teet vahvoja kielteisiä tulkintoja menneiden kokemustesi perusteella. Samalla kuitenkin ihmettelet, miksei sinulle sanota suoremmin asioita. Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä, jolle EI uskalla sanoa mitään suoraan ja joita usein jopa vältellään, koska ajattelet pahinta kaikista tilanteista jotka eivät mene juuri sillä tavalla kun toivot.
Mitä jos ystävääsi törmätessäsi kaupungilla suhtautuisitkin asiaan iloisena yllätyksenä? Ja kun hän selittää jotakin puolustelevaa, sanot ymmärtäväsi täysin ja vaihdat keskustelun suunnan johonkin mukavampaan kevyempään aiheeseen? Kertoisit omasta päivästäsi ja juttelisit vähän mukavia vaikka ystäväsi seuralaiselle? Ja sitten sanot heipat ja jatkat matkaasi etkä vatvo asiaa sen enempää? Ja jos sinusta tosiaan tuntuu, että tämä ystävä ei halua seuraasi tai hän käyttäytyy sinua kohtaan epäreilusti, otat asian suoraan puheeksi tai lopetat hänen kanssaan kaveeraamisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan hirveitä "ystäviä" osalla.
Feikkikaverit on pahimpia. Niille on lähinnä huvia kiusata toista ja seuraavat toisen vastoinkäymisiä ja kiusaavat esim antamalla tahallaan vääriä neuvoja sabotoimalla toisen elämää. Pahimpia kaikista vihamiehistä.
Minulla on kavereita, joiden kanssa on kiva tavata harvakseltaan. Tapaaminen vie vähän voimavaroja kun olen kovin introvertti ja jo nyt tiedän, että elokuussa on töissä niin kiirettä, että karsin kaiken ylimääräisen. Palataan asiaan syyskuussa, kun voin taas miettiä muutakin. Minulla on myös suoranainen sielunkumppani, jonka seurasta saan aina voimaa ja energiaa. En siivoa kotia vaan voin tehdä kotona töitä pieruverkkareissa ja hän voi tulla vaikka katsomaan leffan ja hakemaan jääkaapista mitä haluaa. Jutellaan sitten kun työt on tehty. Ne kaverussuhteet eivät ole yhtä rentoja ja en jaksa välttämättä tehdä mitään aktiivista. En ole yhtä läheinen.
Voi olla, että jotain loukkaa se, ettei ole ihan niin sisäkehällä kuin tämä yksi ihminen. Mutta miksi parisuhteen puute aiheuttaa sen, ettei joku saa olla tärkeämpi kuin toinen? Ei kai kukaan ap:n tapauksessa loukkaantuisi, jos menoa ei sovittaisi ja kävisi ilmi myöhemmin, että töiden sijasta kaveri teki jotain lapsen tai puolison kanssa? Ei ole tarvinnut olla mitään sovittuna edes ennen. Tietysti ap:n kannattaa nyt jättää pallo sille kaverille enemmän: onko ystävyys yksipuolisempaa kuin on luullut.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi siis kieltäytyi ehdottomastasi tekemisestä sanoen olevansa koko päivän töissä, ja näit hänet kuitenkin ostoksilla jonkun toisen ihmisen kanssa. Hän ilmeisesti koki tarpeelliseksi selittää tilanteen sinulle, mutta et uskonut selitystä vaan päättelit, että kyse oli jostakin muusta kuin mitä ystäväsi väitti. Tästä kaikesta teit johtopäätöksen, että hän valehteli sinulle töistään välttääkseen seuraasi ja hänellä on parempia ystäviä kuin sinä itse. Toteat vielä, että "naisten väliset ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia" ja että "kolmas kaveri on liikaa".
Olet siis hyvin herkkä vaistoamaan mahdollisen torjutuksi tulemisen, rakennat mielessäsi ihmissuhdehierarkioita ja teet vahvoja kielteisiä tulkintoja menneiden kokemustesi perusteella. Samalla kuitenkin ihmettelet, miksei sinulle sanota suoremmin asioita. Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä, jolle EI uskalla sanoa mitään suoraan ja joita usein jopa vältellään, koska ajattelet pahinta kaikista tilanteista jotka eivät mene juuri sillä tavalla kun toivot.
Mitä jos ystävääsi törmätessäsi kaupungilla suhtautuisitkin asiaan iloisena yllätyksenä? Ja kun hän selittää jotakin puolustelevaa, sanot ymmärtäväsi täysin ja vaihdat keskustelun suunnan johonkin mukavampaan kevyempään aiheeseen? Kertoisit omasta päivästäsi ja juttelisit vähän mukavia vaikka ystäväsi seuralaiselle? Ja sitten sanot heipat ja jatkat matkaasi etkä vatvo asiaa sen enempää? Ja jos sinusta tosiaan tuntuu, että tämä ystävä ei halua seuraasi tai hän käyttäytyy sinua kohtaan epäreilusti, otat asian suoraan puheeksi tai lopetat hänen kanssaan kaveeraamisen?
Teet tässä juuri itse samaa, eli rakentelet päässäsi kuvitelmia ap:n tilanteesta, jonka ap varmaan itse kuitenkin osallisena paremmin tietää.
Se on myös jännä että osa on aina sitä mieltä että sen joka ei ole tehnyt mitään väärin, pitää ottaa asia esiin. Yleensä nämä on niitä jotka tekevät törkeitä ohareita muille, ja ovat ilkeitä, eivätkä pyydä anteeksi, vaan odottavat että sen väärinkohdellun pitää itse ottaa asia esiin.
Vierailija kirjoitti:
No hän ei halunnut lähteä sun kanssa, mutta halusi lähteä ystävänsä kanssa.
Ihmiset jotka sanovat toistuvasti olevansa niin kiireisiä etteivät ehdi tavata sinua eivät halua tavata sua.
Tämä kuuluu elämän ikäviin tosiasioihin.Olisitko mieluummin kuullut että "en välitä tavata sua koska sun kanssa on tylsää"?
Kuulostat ihan kamalta.
Vierailija kirjoitti:
Ostoksilla käyminen yhdessä jonkun kanssa onnistuu varmaan, jos on sama maku tai tyyli. Kumpikin oli vaateostoksilla samaan aikaan, mutta et ehdottanut alunperin hänelle pelkästään shoppailua ja vapaata oleilua, vaan museota tai kiertelyä ulkoilmakohteessa. Te olette jotenkin eri tyylisiä ja hän koki, ettei halua sinun kanssasi vaatekauppoihin. Jotenkin se tunne, että haluaa vaan olla vapaasti eikä mitään keskittymistä vaativaa taulujen katsomista on aika tuttu. Sunnuntai sopii paremmin Suomenlinnalle kuin arkipäivä, mutta silloinkin voi olla kivempi olla oman aikataulun mukaan menossa. Tapaamisiin ei kannattaisi aina lastata kovin raskasta ohjelmaa, jos toinen ei halua sellaista.
Varmaan tämä kaveri, oletetaan että on aikuinen, olisi voinut avata suunsa ja sanoa että olisi kiva nähdä mutta nyt just ei kiinnosta ehdotetut asiat, tehtäisiinkö jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi siis kieltäytyi ehdottomastasi tekemisestä sanoen olevansa koko päivän töissä, ja näit hänet kuitenkin ostoksilla jonkun toisen ihmisen kanssa. Hän ilmeisesti koki tarpeelliseksi selittää tilanteen sinulle, mutta et uskonut selitystä vaan päättelit, että kyse oli jostakin muusta kuin mitä ystäväsi väitti. Tästä kaikesta teit johtopäätöksen, että hän valehteli sinulle töistään välttääkseen seuraasi ja hänellä on parempia ystäviä kuin sinä itse. Toteat vielä, että "naisten väliset ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia" ja että "kolmas kaveri on liikaa".
Olet siis hyvin herkkä vaistoamaan mahdollisen torjutuksi tulemisen, rakennat mielessäsi ihmissuhdehierarkioita ja teet vahvoja kielteisiä tulkintoja menneiden kokemustesi perusteella. Samalla kuitenkin ihmettelet, miksei sinulle sanota suoremmin asioita. Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä, jolle EI uskalla sanoa mitään suoraan ja joita usein jopa vältellään, koska ajattelet pahinta kaikista tilanteista jotka eivät mene juuri sillä tavalla kun toivot.
Mitä jos ystävääsi törmätessäsi kaupungilla suhtautuisitkin asiaan iloisena yllätyksenä? Ja kun hän selittää jotakin puolustelevaa, sanot ymmärtäväsi täysin ja vaihdat keskustelun suunnan johonkin mukavampaan kevyempään aiheeseen? Kertoisit omasta päivästäsi ja juttelisit vähän mukavia vaikka ystäväsi seuralaiselle? Ja sitten sanot heipat ja jatkat matkaasi etkä vatvo asiaa sen enempää? Ja jos sinusta tosiaan tuntuu, että tämä ystävä ei halua seuraasi tai hän käyttäytyy sinua kohtaan epäreilusti, otat asian suoraan puheeksi tai lopetat hänen kanssaan kaveeraamisen?
Teet tässä juuri itse samaa, eli rakentelet päässäsi kuvitelmia ap:n tilanteesta, jonka ap varmaan itse kuitenkin osallisena paremmin tietää.
Se on myös jännä että osa on aina sitä mieltä että sen joka ei ole tehnyt mitään väärin, pitää ottaa asia esiin. Yleensä nämä on niitä jotka tekevät törkeitä ohareita muille, ja ovat ilkeitä, eivätkä pyydä anteeksi, vaan odottavat että sen väärinkohdellun pitää itse ottaa asia esiin.
En tiedä ap:n tilannetta sen enempää kuin tämän hänen ystävänsäkään aivoituksia. Tiedän kuitenkin, että toisten ihmisten käytökseen on hyvin vaikea vaikuttaa, toisin kuin omaansa. Kuten sanoin, jos ap on varma ystävän epärehellisyydestä ja ilkeydestä, hän voi myös jatkaa elämäänsä ja löytää arvoistansa seuraa. Toki voi myös uhriutua, se on oma valinta.
Olen tuosta samaa mieltä koskien puhelinsoittoja. Jos jotain ihmistä yrittää tavoittaa pari kertaa suoralla puhelinsoitolla, mutta jos hän ei syystä tai toisesta vastaa, niin kannattaa jättää tekstiviesti, jossa kertoo lyhyesti miksi yritti tavoittaa toista. Sitten odottaa rauhassa vastausta. Toistuva soittojen ja viestien tulva vain ärsyttäisi.
Minullakaan ei ole aina puhelinta mukana jos käy esimerkiksi ruokakaupassa tai muuten vain ulkona lenkkeilemässä tietoisesti irti nettimaailmasta. En halua uhrata vapaaehtoisesti koko ajan toista kättäni kännykän kantotelineeksi kuten jotkut tekevät jopa pyöräillessä.