Miksi mielenterveyskuntoutuksessa rima on niin matalalla? Tuntuu ettei mihinkään kuntoutumiseen edes pyritä

Vierailija kirjoitti:

Ei taidot riitä parempaan kuntoutukseen. MT-ongelmista paraneminen on asiakkaan omalla vastuulla, valitettavasti.

Tämä on totisinta totta!

Täytyy taistella ja olla äärettömän sinnikäs saadakseen ammattitaitoista hoitoa, kuten psykoterapiaa. Olen todella taistellut kynsin hampain vuosikausia saadakseni ammattitaitoista psykoterapiaa, erilaisia kehohoitoja ja kehomielihoitoja lapsuus- ym. traumoihini, ja taisteluni on tuonut tuloksia, mutta mihinkään muuhun kuin ammattitaitoisista hoidoista taisteluun ja ammattitaitoisissa hoidoissa käymiseen ja traumojeni käsittelyyn ei sitten elämässäni ole ollutkaan tilaa/aikaa. Olen tietenkin kiitollinen saamistani hoidoista ja toipumisestani, mutta suomalaisen yhteiskunnan tarkoitus ei ollut hoitaa esimerkiksi minua kuntoon, vaan jättää kärsimään kammottavista oireista loppuelämäkseni.

Woimia kaikille lapsuudessa vaurioitetuille taistella ammattitaitoisista hoidoista !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni pitäisi tukea lisää juuri sitä "vaativampaa kuntoutusta". Mt potilaalle voi olla vaikea aloittaa opintoja tai töitä täystahdilla, mutta jos opinnot ei suju haluttuun tahtiin niin itseä pitää perustella ja osa-aikatyöstä nipottaa työkkäri. Miten tukea kevyempää siirtymää on sitten eri asia...

Esim. kunnat voisivat tarjota osa-aikaista työtä kuntoutujille. Alkuun vaikka 4h kerran viikossa hoitajan/ohjaajan tukemana, ja siitä sitten asteittain lisää sitä mukaa kun vointi kohenee ja jossain vaiheessa hoitaja/ohjaaja voisi jäädä pois. Kuntoutujan aiempi työkokemus, koulutus ja mieltymykset pitäisi huomioida sopivan työn valinnassa jotta siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä hänelle tulevaisuutta ajatellen.

-ap

Niin, siitä pitäisi sitten myös maksaa oikeaa palkkaa eikä teettää ilmaiseksi. Arvaa, ryhtyvätkö kunnat tähän kun työt yritetään teettää ilmaiseksi ammattilaisilla jo nyt?

Siis onko orjatyön käyttäminen rantautunut jo julkisellekin sektorille? Minä luulin että vain yksityiset yritykset syyllistyvät siihen.

Järkkyä, kyllähän työstä pitää palkkaa maksaa.

-ap

Kuntouttavat työtoiminnat ja muut työkkärin puuhapajat on aina olleet palkattomia. Kaupunki teettää palkatta mm. pesula-, keittiö-, siivous-, kahvila-, sihteeri-, muutto- ja rakennusalan töitä. Jotain porsaanreikää käyttämällä myös voittoa tavoittelevat yritykset voivat saada työttömiä töihin ilman palkkaa. Eipä ihme ettei noista kuntoudu. Työkykyisiäkin työttömiä on pilvin pimein.

Up.

ap on joku juuri valmistunut sosionomi jolla ei ole elämänkokemusta eikä koulutusta mielenterveyden häiriöistä

Vierailija kirjoitti:

Huh. Näkee, että aloittaja on ymmärtämätön mielenterveysongelmista. Ihan sama mikä koulutuksesi tai työtehtäväsi on, jotain on sinulta mennyt pahasti ohi.

Ps. Kuntoutuksia on valtavasti erilaisia. Tietosi kuntoutuksesta on todella suppea.

toki niitä on valtavasti erilaisia, mutta mitä se auttaa köyhää mt.ongelmaista että hänelle paras hoito olisi psykoanalyysi kun hän ei siihen tule saamaan rahoitusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Väärä lääkitys, jos tuollaisia oireita on.

T: skitsofreenikon sisko.

Lääkitys, kuntoutus ylipäänsä, on valitettavasti sidoksissa

- paikkakuntaan, missä sattuu asumaan

- tulotasoon ennen sairastumista

- hoitotahoon, työterveys vai julkinen

Jos narkomaani päätyy psykoosiin, se lääkitään juurikin tuohon kuntoon "ettei nyt ainakaan enempää narkkaa", jos vaikkapa lääkäri tai kunnanjohtaja päätyy psykoosiin, hoito on laadukasta ja hän pystyy palaamaan vanhaan työhönsä - meillä on siis tälläkin hetkellä skitsofreenikkoja niin lääkäreinä kuin kunnanjohtajinakin.

Vierailija kirjoitti:

Kroonistuneet mielenterveysongelmat eivät sillä tavalla ole enää kuntoutettavissa, on vain taso jota täytyy yrittää pitää yllä ettei kunto romahda. On eri asia kuntouttaa ensimmäisen psykoosin saanutta kuin 15 vuotta psykooseja sairastanutta. Ikävää, mutta totta. On lähdettävä ihan perusasioista, ei pyörällä mennä kuuhun. Niiden toistamisella ja harjoittelulla voidaan pitää taso yllä, että se ei taannu lopullisesti. 

Perusasiat: kaupassa käynti, kodinhoito, laskut, hygienia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Väärä lääkitys, jos tuollaisia oireita on.

T: skitsofreenikon sisko.

Lääkitys, kuntoutus ylipäänsä, on valitettavasti sidoksissa

- paikkakuntaan, missä sattuu asumaan

- tulotasoon ennen sairastumista

- hoitotahoon, työterveys vai julkinen

Jos narkomaani päätyy psykoosiin, se lääkitään juurikin tuohon kuntoon "ettei nyt ainakaan enempää narkkaa", jos vaikkapa lääkäri tai kunnanjohtaja päätyy psykoosiin, hoito on laadukasta ja hän pystyy palaamaan vanhaan työhönsä - meillä on siis tälläkin hetkellä skitsofreenikkoja niin lääkäreinä kuin kunnanjohtajinakin.

Oi, esimerkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Oi, esimerkkejä?

kaiva pyllyäs

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutuja asettaa tavoitteet itse. Osa on todella huonossa kunnossa. Roskien vienti voi olla huikea saavutus. Harva paremmin voivat ymmärtää tätä.

Ymmärrän, että roskien vieminen voi olla ihan riittävä tavoite kuntoutuksen alkumetreillä oleville sekä ns. toivottomille tapauksille joita on hoidettu tuloksetta jo vuosia.

Mutta jos ihan normaali amk:n käynyt ja hyvässä työpaikassa ollut nuori aikuinen on sitä mieltä että roskien vieminen riittää, niin eikö ohjaaja voisi siinä tapauksessa kannustaa tavoittelemaan edes vähän enemmän?

-ap

Ei sairastuminen katso ikää eikä ammattia tai asemaa. Nuorikin ihminen voi olla todella huonossa kunnossa eikä tarvitse olla edes kroonistunut sairaus.

Useimmiten itse kuntoutuja on oman tilanteensa ja voimiensa paras tuntija, mutta toki sopiva kannustus voi auttaa eteenpäin.

Ja sitten, kun mt-potilas on saatu eläkkeelle, kaikenlainen kuntoutus ja hoito loppuvat kuin seinään. Siinä sitä sitten ollaan, oman onnensa nojassa. Kuukausittain tulee jonkinsuuruinen eläke ja sillä on pärjättävä. Itse olen tässä tilanteessa. Elämässä ei ole mitään muuta kuin laskujen maksua ja huolehtimista siitä, että rahat riittää pakollisiin menoihin. Mihinkään ylimääräiseen ei uskalla rahaa käyttää.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Jos lääkkeestä on hyötyä niin huulten maiskuttelu tai kielen ulostyöntyminen on pienempi paha kuin sietämätön ahdistus tai psykoosi.

Näinpä. Moni edes tiedä, miltä sietämätön ahdistus tai psykoosi tuntuu.

Tuskinpa ahdistus ainakaan vähenee invalidisoivien haittojen myötä, vaikka psykoosi loppuisikin. Lääkkeen pitäisi parantaa toimintakykyä ja lievittää kärsimystä, mutta neuroleptit toimivat isolla osalla täysin päinvastaisesti.

Mitäpä sitten, elää helvetissä? Miten toimitaan?

Luopua lääkityksestä ja sen myötä lopettaa helvetissä eläminen. Psykoosiin on olemassa lääkkeettömiäkin hoitoja.

Kuten mitä hoitoja?

Esim. psykoterapiaa, psykososiaalisia tukitoimia, taideterapiaa, musiikkiterapiaa ja ihan yksinkertaisesti ajan antamista. Psykoosi voi mennä ohi myös itsekseen, etenkin jos se on alkanut äkisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutuja asettaa tavoitteet itse. Osa on todella huonossa kunnossa. Roskien vienti voi olla huikea saavutus. Harva paremmin voivat ymmärtää tätä.

Ymmärrän, että roskien vieminen voi olla ihan riittävä tavoite kuntoutuksen alkumetreillä oleville sekä ns. toivottomille tapauksille joita on hoidettu tuloksetta jo vuosia.

Mutta jos ihan normaali amk:n käynyt ja hyvässä työpaikassa ollut nuori aikuinen on sitä mieltä että roskien vieminen riittää, niin eikö ohjaaja voisi siinä tapauksessa kannustaa tavoittelemaan edes vähän enemmän?

-ap

Ettei nyt olisi niin että oma lapsesi on sairastunut? Kuulostat nimittäin ihan tällaiselta vanhempien ikeen alle luhistuneen mt-nuoren vanhemmalta.

Minulla ei ole lapsia.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Väärä lääkitys, jos tuollaisia oireita on.

T: skitsofreenikon sisko.

Nuo haittavaikutukset valkosolukatoa ja kuolaamista lukuunottamatta ovat yhteisiä kaikille neurolepteille. Lähes samat haitat on niissä kaikissa joten lääkkeen sijaan pitäisi vaihtaa kokonaan lääkeryhmää.

Ja tardiivi dyskinesia (eli kasvojen, kielen ja ylävartalon erittäin kiusalliset pakkoliikkeet) on yleinen haittavaikutus pitkään neurolepteja käyttäneillä, ja sitä aiheuttavat kaikki neuroleptit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Väärä lääkitys, jos tuollaisia oireita on.

T: skitsofreenikon sisko.

Nuo haittavaikutukset valkosolukatoa ja kuolaamista lukuunottamatta ovat yhteisiä kaikille neurolepteille. Lähes samat haitat on niissä kaikissa joten lääkkeen sijaan pitäisi vaihtaa kokonaan lääkeryhmää.

Ja tardiivi dyskinesia (eli kasvojen, kielen ja ylävartalon erittäin kiusalliset pakkoliikkeet) on yleinen haittavaikutus pitkään neurolepteja käyttäneillä, ja sitä aiheuttavat kaikki neuroleptit.

Mutta ei aiheuta välttämättä mitään haittaa. Yksilökohtaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Väärä lääkitys, jos tuollaisia oireita on.

T: skitsofreenikon sisko.

Nuo haittavaikutukset valkosolukatoa ja kuolaamista lukuunottamatta ovat yhteisiä kaikille neurolepteille. Lähes samat haitat on niissä kaikissa joten lääkkeen sijaan pitäisi vaihtaa kokonaan lääkeryhmää.

Ja tardiivi dyskinesia (eli kasvojen, kielen ja ylävartalon erittäin kiusalliset pakkoliikkeet) on yleinen haittavaikutus pitkään neurolepteja käyttäneillä, ja sitä aiheuttavat kaikki neuroleptit.

Mutta ei aiheuta välttämättä mitään haittaa. Yksilökohtaista.

Aika lottovoittaja pitää olla jos ei saa neuroleptista pitkässäkään käytössä mitään haittoja. Yleensä potilaiden pitää kokeilla useampaa lääkettä eri annostuksilla ennen kuin löytyy sellainen jonka haittavaikutusten kanssa pystyy edes jotenkin elämään. Ja kaikille ei löydy mitään sopivaa lääkitystä.

Siskollesi voi muuten kehittyä tardiivi dyskinesia jos hän on lääkityksellä, joten kannattaa tarkkailla häntä huolellisesti pakkoliikkeiden varalta ja ottaa heti yhteyttä lääkäriin jos sellaisia ilmenee. Jos td havaitaan heti niin sen etenemisen voi mahdollisesti pysäyttää.

No omasta mielestäni näin pahasti masentuneena esim. tuo omien kotitöiden suunnittelu kuulostaa avuliaalta ja askartelu ja kuvataide kuulostaa kivalta. Lisäksi ryhmätoimintaan osallistuminen, mitä tahansa se onkaan olisi itselle iso kynnys ylitettäväksi ja voisi olla hyväksi kuntoutumista varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Väärä lääkitys, jos tuollaisia oireita on.

T: skitsofreenikon sisko.

Lääkitys, kuntoutus ylipäänsä, on valitettavasti sidoksissa

- paikkakuntaan, missä sattuu asumaan

- tulotasoon ennen sairastumista

- hoitotahoon, työterveys vai julkinen

Jos narkomaani päätyy psykoosiin, se lääkitään juurikin tuohon kuntoon "ettei nyt ainakaan enempää narkkaa", jos vaikkapa lääkäri tai kunnanjohtaja päätyy psykoosiin, hoito on laadukasta ja hän pystyy palaamaan vanhaan työhönsä - meillä on siis tälläkin hetkellä skitsofreenikkoja niin lääkäreinä kuin kunnanjohtajinakin.

Enpä ihmettele enää miksi terveydenhuolto ja kuntien asiat ovat niin huonossa jamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Väärä lääkitys, jos tuollaisia oireita on.

T: skitsofreenikon sisko.

Nuo haittavaikutukset valkosolukatoa ja kuolaamista lukuunottamatta ovat yhteisiä kaikille neurolepteille. Lähes samat haitat on niissä kaikissa joten lääkkeen sijaan pitäisi vaihtaa kokonaan lääkeryhmää.

Ja tardiivi dyskinesia (eli kasvojen, kielen ja ylävartalon erittäin kiusalliset pakkoliikkeet) on yleinen haittavaikutus pitkään neurolepteja käyttäneillä, ja sitä aiheuttavat kaikki neuroleptit.

Mutta ei aiheuta välttämättä mitään haittaa. Yksilökohtaista.

Aika lottovoittaja pitää olla jos ei saa neuroleptista pitkässäkään käytössä mitään haittoja. Yleensä potilaiden pitää kokeilla useampaa lääkettä eri annostuksilla ennen kuin löytyy sellainen jonka haittavaikutusten kanssa pystyy edes jotenkin elämään. Ja kaikille ei löydy mitään sopivaa lääkitystä.

Siskollesi voi muuten kehittyä tardiivi dyskinesia jos hän on lääkityksellä, joten kannattaa tarkkailla häntä huolellisesti pakkoliikkeiden varalta ja ottaa heti yhteyttä lääkäriin jos sellaisia ilmenee. Jos td havaitaan heti niin sen etenemisen voi mahdollisesti pysäyttää.

Jep jep. Ei kannata edes koittaa hoitaa, turhan työlästä, annokset sopiviksi jne., sopiva lääkeaine, antaa hiipua pois.