Miksi mielenterveyskuntoutuksessa rima on niin matalalla? Tuntuu ettei mihinkään kuntoutumiseen edes pyritä

Kuntoutuja asettaa tavoitteet itse. Osa on todella huonossa kunnossa. Roskien vienti voi olla huikea saavutus. Harva paremmin voivat ymmärtää tätä.

Hyvä kuntoutus maksaa eikä veronmaksaja halua maksaa MITÄÄN mt-kuntoutuksesta. Suomalaisten asenne varsinkin oikeistossa mt-ongelmia kohtaan on 1930-luvun Saksasta.

Kroonistuneet mielenterveysongelmat eivät sillä tavalla ole enää kuntoutettavissa, on vain taso jota täytyy yrittää pitää yllä ettei kunto romahda. On eri asia kuntouttaa ensimmäisen psykoosin saanutta kuin 15 vuotta psykooseja sairastanutta. Ikävää, mutta totta. On lähdettävä ihan perusasioista, ei pyörällä mennä kuuhun. Niiden toistamisella ja harjoittelulla voidaan pitää taso yllä, että se ei taannu lopullisesti. 

Ei taidot riitä parempaan kuntoutukseen. MT-ongelmista paraneminen on asiakkaan omalla vastuulla, valitettavasti.

Noilla asioilla on funktionsa, jota et ilmeisesti alaa tuntemattomana tajua. Tietysti jokaisen kuntoutumispolku on yksilöllinen ja pitääkin olla, mutta kovat psykoosisairaudet taannuttavat ihmistä. Ei heitä voi laittaa mihinkään äärimmäisen vaativiin tehtäviin. Joskus suihkussa käynti ja hiustenpesu on riittävä saavutus. 

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutuja asettaa tavoitteet itse. Osa on todella huonossa kunnossa. Roskien vienti voi olla huikea saavutus. Harva paremmin voivat ymmärtää tätä.

Ymmärrän, että roskien vieminen voi olla ihan riittävä tavoite kuntoutuksen alkumetreillä oleville sekä ns. toivottomille tapauksille joita on hoidettu tuloksetta jo vuosia.

Mutta jos ihan normaali amk:n käynyt ja hyvässä työpaikassa ollut nuori aikuinen on sitä mieltä että roskien vieminen riittää, niin eikö ohjaaja voisi siinä tapauksessa kannustaa tavoittelemaan edes vähän enemmän?

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kroonistuneet mielenterveysongelmat eivät sillä tavalla ole enää kuntoutettavissa, on vain taso jota täytyy yrittää pitää yllä ettei kunto romahda. On eri asia kuntouttaa ensimmäisen psykoosin saanutta kuin 15 vuotta psykooseja sairastanutta. Ikävää, mutta totta. On lähdettävä ihan perusasioista, ei pyörällä mennä kuuhun. Niiden toistamisella ja harjoittelulla voidaan pitää taso yllä, että se ei taannu lopullisesti. 

Nyt alkoi kiinnostamaan, miten se vaikuttaa onko jollain taustalla vain yksi psykoosi vai useampi? Jos ei kuitenkaan ajankohtaisesti ole mitään oireita?

Siis tuhoaako psykoosi ihmisen aivoja jotenkin vai mitä siinä tapahtuu?

Psykoosista ei koskaan toivu entiselleen, se leikkaa aina osan älykkyydestä. Ja tämä monta kertaa = ei hyvä.

Oikeasti mt-sairauksia ei osata hoitaa. Siksi pyritään vain ylläpitämään/kohentamaan henkilön toimintakykyä. Tähänkään ei uhrata paljon resursseja, kuten ap:n esimerkeistä voi lukea.

Itse uskon, että positiiviset elämykset kohentaisivat sairaan henkilön kuntoa niin paljon, että tämän arkikin sujuisi paremmin. Siis nuo perusasiat.

Jotenkin pitää saada aivoihin uutta materiaalia prosessiin, säväyttää. Sähkösokit ovat karkea, mekaaninen versio tästä.

Tosin esim. masentuneet on usein jo valmiiksi lääkitty zombeiksi, jolloin mikään luomuelämys tuskin pääsee vaikuttamaan kemikaalibarrierin läpi. Lääkkeillä turrutetut oppivat korkeintaan hakemaan maidon ja leivän lähikaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutuja asettaa tavoitteet itse. Osa on todella huonossa kunnossa. Roskien vienti voi olla huikea saavutus. Harva paremmin voivat ymmärtää tätä.

Ymmärrän, että roskien vieminen voi olla ihan riittävä tavoite kuntoutuksen alkumetreillä oleville sekä ns. toivottomille tapauksille joita on hoidettu tuloksetta jo vuosia.

Mutta jos ihan normaali amk:n käynyt ja hyvässä työpaikassa ollut nuori aikuinen on sitä mieltä että roskien vieminen riittää, niin eikö ohjaaja voisi siinä tapauksessa kannustaa tavoittelemaan edes vähän enemmän?

-ap

Mielenterveysongelmat ovat toimintakykyyn vaikuttavia sairauksia, ei menneet koulutukset ja työt määritä miten huonoon jamaan ihminen menee. Niistä kuntoudutaan joskus hyvin pienin askelin. Vähän kuin kolariin joutunutta ei laiteta heti hölkkäämään puolimaratonia. Kyllä saatat ymmärtää jos oikein kovasti mietit ja kysyt asiaa vaikka ammattilaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti mt-sairauksia ei osata hoitaa. Siksi pyritään vain ylläpitämään/kohentamaan henkilön toimintakykyä. Tähänkään ei uhrata paljon resursseja, kuten ap:n esimerkeistä voi lukea.

Itse uskon, että positiiviset elämykset kohentaisivat sairaan henkilön kuntoa niin paljon, että tämän arkikin sujuisi paremmin. Siis nuo perusasiat.

Jotenkin pitää saada aivoihin uutta materiaalia prosessiin, säväyttää. Sähkösokit ovat karkea, mekaaninen versio tästä.

Tosin esim. masentuneet on usein jo valmiiksi lääkitty zombeiksi, jolloin mikään luomuelämys tuskin pääsee vaikuttamaan kemikaalibarrierin läpi. Lääkkeillä turrutetut oppivat korkeintaan hakemaan maidon ja leivän lähikaupasta.

Niinpä niin, lääkkeet paha, pahempi kuin itsensä tappanut mt-ongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti mt-sairauksia ei osata hoitaa. Siksi pyritään vain ylläpitämään/kohentamaan henkilön toimintakykyä. Tähänkään ei uhrata paljon resursseja, kuten ap:n esimerkeistä voi lukea.

Itse uskon, että positiiviset elämykset kohentaisivat sairaan henkilön kuntoa niin paljon, että tämän arkikin sujuisi paremmin. Siis nuo perusasiat.

Jotenkin pitää saada aivoihin uutta materiaalia prosessiin, säväyttää. Sähkösokit ovat karkea, mekaaninen versio tästä.

Tosin esim. masentuneet on usein jo valmiiksi lääkitty zombeiksi, jolloin mikään luomuelämys tuskin pääsee vaikuttamaan kemikaalibarrierin läpi. Lääkkeillä turrutetut oppivat korkeintaan hakemaan maidon ja leivän lähikaupasta.

Niinpä niin, lääkkeet paha, pahempi kuin itsensä tappanut mt-ongelmainen.

Lääkitys voi jo itsessään aiheuttaa itsetuhoisuutta varsinkin nuorilla. Ja myös lääkkeiden haittavaikutukset voivat ajaa itsemurhaan.

Ihan totta. Ja tähän paapomiseen pitäisi senkun lisätä resursseja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutuja asettaa tavoitteet itse. Osa on todella huonossa kunnossa. Roskien vienti voi olla huikea saavutus. Harva paremmin voivat ymmärtää tätä.

Ymmärrän, että roskien vieminen voi olla ihan riittävä tavoite kuntoutuksen alkumetreillä oleville sekä ns. toivottomille tapauksille joita on hoidettu tuloksetta jo vuosia.

Mutta jos ihan normaali amk:n käynyt ja hyvässä työpaikassa ollut nuori aikuinen on sitä mieltä että roskien vieminen riittää, niin eikö ohjaaja voisi siinä tapauksessa kannustaa tavoittelemaan edes vähän enemmän?

-ap

Mielenterveysongelmat ovat toimintakykyyn vaikuttavia sairauksia, ei menneet koulutukset ja työt määritä miten huonoon jamaan ihminen menee. Niistä kuntoudutaan joskus hyvin pienin askelin. Vähän kuin kolariin joutunutta ei laiteta heti hölkkäämään puolimaratonia. Kyllä saatat ymmärtää jos oikein kovasti mietit ja kysyt asiaa vaikka ammattilaiselta.

Eivät, mutta väitätkö ihan vakavissasi, että työelämässä ollut korkeakoulutettu on muutoksessa samassa asemassa kuin peruskoulun käynyt pitkäaikaistyötön? Et oikeasti ymmärrä, mikä merkitys palkkatyöllä ja koulutuksella on aikuiseen ihmiseen.

Kohtelu terveyspalveluissa on erilaista. Osa liittyy muihin syihin kuten diagnooseihin ja henkilökuntaan itseensä, mutta eivät he arvosta kaupan kassoja samalla tavalla kuin esimiestasolla työskentelevää.

Moni aliarvioi arjen askareiden kuntouttavuuden, vaikka tosiasiassa niiden suorittamisessa tarvitaan myös niin sanottuja korkeampia aivotoimintoja. Kognitiivista toimintakykyä voi todellakin kuntouttaa arjen askareilla, kunhan se vain on tietoista ja tavoitteellista.

Vierailija kirjoitti:

Ihan totta. Ja tähän paapomiseen pitäisi senkun lisätä resursseja. 

Saisit jonkun psykopaattidiagoosin jos kävisit otilla. Ymmärrän miksi välttelet lekuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutuja asettaa tavoitteet itse. Osa on todella huonossa kunnossa. Roskien vienti voi olla huikea saavutus. Harva paremmin voivat ymmärtää tätä.

Ymmärrän, että roskien vieminen voi olla ihan riittävä tavoite kuntoutuksen alkumetreillä oleville sekä ns. toivottomille tapauksille joita on hoidettu tuloksetta jo vuosia.

Mutta jos ihan normaali amk:n käynyt ja hyvässä työpaikassa ollut nuori aikuinen on sitä mieltä että roskien vieminen riittää, niin eikö ohjaaja voisi siinä tapauksessa kannustaa tavoittelemaan edes vähän enemmän?

-ap

Mitä ihmeen tekemistä koulutuksella ja hyvillä työpaikoilla on mielenterveyden järkkymisen kanssa? Voi tulla päivä, jolloin ennen hyvin pärjänneelle ihmiselle siitä roskien viemisestäkin tulee kynnyskysymys. Silloin kuntoutuksessa lähdetään siitä.

Ihmisiä on erilaisia geneettisesti. Ne joilla geenit ovat paremmat, toipuvat esim. psykoosista paremmin. Psykoosissa tapahtuu kognitiivinen romahdus, aivan kuten vakavan masennuksen kanssa. Mutta mikä menee alas, voi tulla myös ylös. Meillä lukematon määrä esimerkkejä, että vakavan psykoosisairauden jälkeen, riittävän monen vuoden itsenäisen aktiivisen otteen jälkeen, kognitiiviset taidot ovat yksilöllä paremmat kuin koskaan aiemmin. 

Mikä ei tapa, vahvistaa. Kärsimys jalostaa niitä yksiöitä, jotka ovat geneettisesti siihen riittävän vahvoja. Ilman kärsimystä ei tapahtu riittävää kognitiivista kehittymistä. Ei kipua, ei kehitystä, jokainen urheilija ihminen tietää tämän. Mutta myönnettäköön, merkittävä osa psykoosipotilaista ei koskaan toivu riittävän hyvään kuntoon ollakseen hyödyllinen itselleen tai yhteiskunnalle. 

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

AP ei ole tainnut ymmärtää vaikeiden ja kroonistuneiden mielenterveysongelmien invalidisoivuutta. Vaikka olisi kuinka terveen ja normaalin näköinen ja korkeakoulutettu, voi silti sairastua vakavasti. Noissa kuntoutusryhmissä käy varmaan enimmäkseen sellaisia, jotka ei pelkän lääkityksen ja terapian avulla kuntoudu.