Miksi mielenterveyskuntoutuksessa rima on niin matalalla? Tuntuu ettei mihinkään kuntoutumiseen edes pyritä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutuja asettaa tavoitteet itse. Osa on todella huonossa kunnossa. Roskien vienti voi olla huikea saavutus. Harva paremmin voivat ymmärtää tätä.

Ymmärrän, että roskien vieminen voi olla ihan riittävä tavoite kuntoutuksen alkumetreillä oleville sekä ns. toivottomille tapauksille joita on hoidettu tuloksetta jo vuosia.

Mutta jos ihan normaali amk:n käynyt ja hyvässä työpaikassa ollut nuori aikuinen on sitä mieltä että roskien vieminen riittää, niin eikö ohjaaja voisi siinä tapauksessa kannustaa tavoittelemaan edes vähän enemmän?

-ap

Ei sairastuminen katso ikää eikä ammattia tai asemaa. Nuorikin ihminen voi olla todella huonossa kunnossa eikä tarvitse olla edes kroonistunut sairaus.

Useimmiten itse kuntoutuja on oman tilanteensa ja voimiensa paras tuntija, mutta toki sopiva kannustus voi auttaa eteenpäin.

Voi kyllä. Itse ajattelen että työelämässä olleella voi mm. yhteisön ja omien pystyvyyskokemusten kautta olla potentiaalia nousta nopeammin takaisin jaloilleen. Jos on ja kuntoutuksessa ei huomoida kuntoutujan voimavaroja oikea-aikaisesti, se voi pitkittää etenemistä. Riippuu myös diagnoosista miten ihmistä kohdellaan. Osaa ei kuunnella oli mikä oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Väärä lääkitys, jos tuollaisia oireita on.

T: skitsofreenikon sisko.

Nuo haittavaikutukset valkosolukatoa ja kuolaamista lukuunottamatta ovat yhteisiä kaikille neurolepteille. Lähes samat haitat on niissä kaikissa joten lääkkeen sijaan pitäisi vaihtaa kokonaan lääkeryhmää.

Ja tardiivi dyskinesia (eli kasvojen, kielen ja ylävartalon erittäin kiusalliset pakkoliikkeet) on yleinen haittavaikutus pitkään neurolepteja käyttäneillä, ja sitä aiheuttavat kaikki neuroleptit.

Mutta ei aiheuta välttämättä mitään haittaa. Yksilökohtaista.

Aika lottovoittaja pitää olla jos ei saa neuroleptista pitkässäkään käytössä mitään haittoja. Yleensä potilaiden pitää kokeilla useampaa lääkettä eri annostuksilla ennen kuin löytyy sellainen jonka haittavaikutusten kanssa pystyy edes jotenkin elämään. Ja kaikille ei löydy mitään sopivaa lääkitystä.

Siskollesi voi muuten kehittyä tardiivi dyskinesia jos hän on lääkityksellä, joten kannattaa tarkkailla häntä huolellisesti pakkoliikkeiden varalta ja ottaa heti yhteyttä lääkäriin jos sellaisia ilmenee. Jos td havaitaan heti niin sen etenemisen voi mahdollisesti pysäyttää.

Jep jep. Ei kannata edes koittaa hoitaa, turhan työlästä, annokset sopiviksi jne., sopiva lääkeaine, antaa hiipua pois.

Et tunnu ymmärtävän miten vaikeasta ja tuskallisesta prosessista on kyse. Kuvittele itse että joutuisit vuosien ajan käymään läpi monta eri lääkettä ja saisit niitä kokeillessasi Parkinson-oireita, lihoisit, sairastuisit diabetekseen, et saisi nukuttua tai sitten nukkuisit suurimman osan vuorokaudesta, kärsisit kovista kivuista kaulan alueella ja pahimmassa tapauksessa saisit pysyvän td:n.

Ja sitten kun lopulta löytyisi sellainen lääke joka ainoastaan lopettaa tunne-elämän ja aiheuttaa "lievää" parkinsonismia niin lääkäri toteaisi että sopiva loppuelämän lääkitys on löytynyt. Ja sillä joutuisit olemaan, haitoista viis.

Tuosta tardiivista dyskinesiasta sen verran että välittömästi aloitettava hoito voi kyllä pelastaa potilaan niin että tila ei jää pysyväksi. Hoito pitää vain aloittaa heti ja siksi kaikkien psykoosilääkkeiden pakkausselosteissa erikseen mainitaan että lääkäriin pitää olla yhteydessä heti jos sitä ilmenee.

Omalla veljelläni alkoi yhtenä iltana kieli tehdä matoliikettä Serenase-lääkityksen takia, mutta päivystyksessä todettiin että asian voi hoitaa psykoosipoliklinikallakin. Saimme onneksi varattua lääkäriajan yksityiselle heti seuraavalle päivälle ja veli sai ajoissa apua. Julkisella puolella lääkäriajan saaminen olisi mennyt kuukausien päähän ja vaiva olisi todennäköisesti ehtinyt kroonistua.

Nyt veljen hoito on kokonaan yksityisellä ja Serenase saatiin vaihdettua aripipratsoliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Väärä lääkitys, jos tuollaisia oireita on.

T: skitsofreenikon sisko.

Lääkitys, kuntoutus ylipäänsä, on valitettavasti sidoksissa

- paikkakuntaan, missä sattuu asumaan

- tulotasoon ennen sairastumista

- hoitotahoon, työterveys vai julkinen

Jos narkomaani päätyy psykoosiin, se lääkitään juurikin tuohon kuntoon "ettei nyt ainakaan enempää narkkaa", jos vaikkapa lääkäri tai kunnanjohtaja päätyy psykoosiin, hoito on laadukasta ja hän pystyy palaamaan vanhaan työhönsä - meillä on siis tälläkin hetkellä skitsofreenikkoja niin lääkäreinä kuin kunnanjohtajinakin.

Enpä ihmettele enää miksi terveydenhuolto ja kuntien asiat ovat niin huonossa jamassa.

Tokihan se yksi sadasta tai tuhannesta sotkee kaikkien sotepiirien ja kaikkien kuntien hommat, ei suhmurointi.

Vierailija kirjoitti:

Ei sairastuminen katso ikää eikä ammattia tai asemaa.

Ei, ainoastaan hoito/sen puute ja sitä kautta kroonistuminen.

Muissa Pohjoismaissa psykiatrinen hoito on huomattavasti edistyneempää ja nykyaikaisempaa kuin Suomessa. Täällä on jämähdetty jonnekin 80-luvulle kun muualla otetaan käyttöön uusia hoitoja ja mietitään uusia lähestymistapoja.

Vierailija kirjoitti:

Huoh, luopua lääkityksestä 😅

Tämä huoh kuulostaa juurikin mielenterveysalan "ammattilaisen" huokaukselta.

Avoimen dialogin eli Keroputaan malli (joka pääsi WHO:n mielenterveyden ohjeistukseen); ainoastaan 30% tuon mukaisesti hoidetuista joutuu käyttämään lisänä neuroleptejä. Mutta onhan se inhimillinen hoito nyt vaan liian kallista ja aikaavievää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, luopua lääkityksestä 😅

Tämä huoh kuulostaa juurikin mielenterveysalan "ammattilaisen" huokaukselta.

Avoimen dialogin eli Keroputaan malli (joka pääsi WHO:n mielenterveyden ohjeistukseen); ainoastaan 30% tuon mukaisesti hoidetuista joutuu käyttämään lisänä neuroleptejä. Mutta onhan se inhimillinen hoito nyt vaan liian kallista ja aikaavievää.

Käypä hoito -suositusten laatijoilla on sidonnaisuuksia lääkeyhtiöihin, joten tietenkin he haluavat nostaa lääkehoidon jalustalle ja lakaista lääkkeettömät vaihtoehdot maton alle. Potilaiden hyvinvointi on heille täysin toissijaista.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten, kun mt-potilas on saatu eläkkeelle, kaikenlainen kuntoutus ja hoito loppuvat kuin seinään.

Tämän takia pienipalkkaiset ohjataan suoraan eläkkeelle. Määräaikaiselle toki, koska onhan hullua pidettävä jännityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Psykoosista ei koskaan toivu entiselleen, se leikkaa aina osan älykkyydestä. Ja tämä monta kertaa = ei hyvä.

Oikeanlainen kuntoutus nimenomaan rakentaa uudestaan niitä tuhoutuneita yhteyksiä, aivoilla on mahtava kyky adaptoitua isoihinkin vaurioihin. Koska lähes kaikki psykoosipotilaat on hoidettu lääkkein, ei voida tietää, johtuuko muutokset itse sairaudesta ja sen etenemisestä vai lääkityksestä - tätähän voidaan jatkossa kivasti vertailla Avoimen dialogin mallin mukaisesti hoidettuihin.

Henk. koht. uskon, että antipsykoottiset lääkkeet ovat samaa jatkumoa SSRI ja Alzheimer-kus etusten kanssa, ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, luopua lääkityksestä 😅

Tämä huoh kuulostaa juurikin mielenterveysalan "ammattilaisen" huokaukselta.

Avoimen dialogin eli Keroputaan malli (joka pääsi WHO:n mielenterveyden ohjeistukseen); ainoastaan 30% tuon mukaisesti hoidetuista joutuu käyttämään lisänä neuroleptejä. Mutta onhan se inhimillinen hoito nyt vaan liian kallista ja aikaavievää.

Jep, halvempaa ja helpompaa on pumpata potilaat täyteen huonoja lääkkeitä. Elämänlaatu ja toimintakyky saattavat laskea ihan nollille, mutta pysyypä ainakin pois kalliista sairaalahoidosta.

Olen itse ollut pitkään MT-palvelujen piirissä. Omaehtoisen kuntoutuksen aikana en saanut minulle asetettua tehtävää suoritettua. Tehtävä oli kirjeen lähettäminen, jota olin lykännyt muutaman vuoden. Viiden vuoden päästä siitä, kun sen lähettämisestä oli sovittu, sain sen lähetettyä.

Olen ollut myös päiväsairaalassa, jota aikuisten päiväkerhoksi kutsun. Tiedän ja ymmärrän sen toiminnan olevan vähäistä ja näennäisen tavoitteetonta. Minulle itselleni siitä oli se hyöty, että sain jonkinlaisen rutiinin elämääni, joka tosin kesti vain sen aikaa, kun kävin tässä päiväkerhossa. Aloitin siellä myös liikunnan, jonka ansiosta vuoden aikana laihduin 30kg. Liikunnasta tuli tosin pakonomaista ja syömishäiriöni alkoi uudestaan. Sain jonkinlaisia onnistumisen tuntemuksia myös siitä käsityön harrastamisesta, jota siellä tehtiin. Olin myös ihmisten kanssa tekemisissä, mitä en ollut ollut moneen vuoteen.

Siinä paapomisessa ja askartelussa on siis puolensa ja puolensa. Se, mikä oli minun mielestäni väärin, oli se että minun virkkaamistani oli seuraamassa viisi työntekijää. Ehkä vähempikin määrä olisi riittänyt.

On totta, että näissä palveluissa olisi hyvin paljon kehitettävää, mutta se kehittäjä taitaa olla hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, luopua lääkityksestä 😅

Tämä huoh kuulostaa juurikin mielenterveysalan "ammattilaisen" huokaukselta.

Avoimen dialogin eli Keroputaan malli (joka pääsi WHO:n mielenterveyden ohjeistukseen); ainoastaan 30% tuon mukaisesti hoidetuista joutuu käyttämään lisänä neuroleptejä. Mutta onhan se inhimillinen hoito nyt vaan liian kallista ja aikaavievää.

Keskimääräinen palstailija ei antaisi senttiäkään mt-palveluihin olivat ne mitä hyvänsä. Lusmua on huudettu mt-ongelmaisille niin kauan kuin olen elänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Jos lääkkeestä on hyötyä niin huulten maiskuttelu tai kielen ulostyöntyminen on pienempi paha kuin sietämätön ahdistus tai psykoosi.

Kasvojen alueen pakkoliikkeet ihan itsessään aiheuttavat sietämätöntä ahdistusta ja sosiaalista eristäytymistä, kun mihinkään ei voi mennä eikä ketään voi tavata edes etäyhteydellä. Siinä vaiheessa on turha edes miettiä että oliko lääkkeen antama hyöty mahdollisesti haittoja suurempi, jos potilaan koko elämä on lopullisesti pilalla.

Puhut vanhan sukupolven lääkkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoosista ei koskaan toivu entiselleen, se leikkaa aina osan älykkyydestä. Ja tämä monta kertaa = ei hyvä.

Miten psykoosi leikkaa osan älykkyydestä?

Yhden selityksen mukaan psykoosi on neurotoksinen tila, joka vahingoittaa aivoja tai sen osia, kuten hippokampusta. Hoitamattomaan psykoosiin voi liittyä pitkäaikainen stressitila ja kortisolin liikaeritys. Tämä puolestaan voi vaurioittaa kortisolin liikaeritykselle herkkää hippokampusta

-eri sivusta

Jaa, ei kannata urheilla, kun kortisolitasot nousevat... Stressaavan työnkin voisi lopettaa.

Suomessa ihmiset makuutetaan kotona sairaiksi. Alussa voi olla pieniä vaivoja joiden takia jäädään kotiin. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Ihminen laiskistuu. Vuorokausirytmit ihan sekaisin, ruokavalio todella ravintoköyhää, liikutaan korkeintaan lähikauppaan muutama kerta viikossa. Muutamassa vuodessa oletkin sitten "vakavasti masentunut" etkä uskalla lähteä enää mihinkään. Välillä ramppaat terapioissa joista ei ole mitään hyötyä koska ei vaadita mitään ja itseltä ei löydy kiinnostusta edes parantua. Syödään lääkkeitä ja odotetaan jotain ihmeparantumista. Kaikesta epämukavuudesta ahdistutaan joten todetaan että parempi pysyä vaan kotona.

aika paljon empatiakyvyttömiä jotka vain kyttää toisen ihmisen työsuoritteen riittävyyttä. Luontaisia orjapiiskureita siis.

Vierailija kirjoitti:

Keskimääräinen palstailija ei antaisi senttiäkään mt-palveluihin olivat ne mitä hyvänsä. Lusmua on huudettu mt-ongelmaisille niin kauan kuin olen elänyt.

Huonosti järjestettyihin, joissa kuntoutuminen ei ole edes tavoite, ei kannata antaakaan. Mutta onhan nuo tappiot nyt vaan jo kansantaloudellisestikin sitä luokkaa, että jonkun on muututtava. Ei ole toivottomia tapauksia ennen toivotonta hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten, kun mt-potilas on saatu eläkkeelle, kaikenlainen kuntoutus ja hoito loppuvat kuin seinään.

Tämän takia pienipalkkaiset ohjataan suoraan eläkkeelle. Määräaikaiselle toki, koska onhan hullua pidettävä jännityksessä.

Kyllä kelan tukemaan terapiaan pääsee pienipalkkainenkin jos sitä tahtoo ja perustelee työssäjaksamisella tai opiskelupyrkimyksillä.

Mutta varmaan jos on paljon saikkua jo alla ja vointi huono eikä työt suju, silloin ehkä eläke tulee kyseeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kelan tukemaan terapiaan pääsee pienipalkkainenkin jos sitä tahtoo ja perustelee työssäjaksamisella tai opiskelupyrkimyksillä.

Mutta varmaan jos on paljon saikkua jo alla ja vointi huono eikä työt suju, silloin ehkä eläke tulee kyseeseen.

• Nykyisin Kelassa ei ole ammattitaitoa työkykyasioiden hoitamisessa ja asiakkaan ohjaamisessa, lisäksi ongelmana on yleinen vastuunottokyvyttömyys asiakkaan tilanteesta

• Sen enempää ratkaisijoilla kuin asiantuntijalääkäreilläkään ei ole nykyisin ammattitaitoa hoitaa työtään

• Vastuunottokyvyttömyys ja pelkuruus ehkäisee tehokkaasti käytännön työn tekemisen, joten työkykyosaaminen ei kasva myöskään vuorovaikutuksessa muiden asiaa tuntemattomien kanssa

• Osaamattomuuden varmistamiseen tarvitaan esimiehen ohjausta ja tukea