Miksi mielenterveyskuntoutuksessa rima on niin matalalla? Tuntuu ettei mihinkään kuntoutumiseen edes pyritä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutuja asettaa tavoitteet itse. Osa on todella huonossa kunnossa. Roskien vienti voi olla huikea saavutus. Harva paremmin voivat ymmärtää tätä.

Tämä! Olin ennen sairastumista ns. pärjäävä ja normaali, mutta vaikea masennus aiheutti sen ettei roskien vieminen enää onnistunut. Niitä vain kasaantui pitkin asuntoa ja sain ne vietyä vasta toimintaterapeutin avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Jos lääkkeestä on hyötyä niin huulten maiskuttelu tai kielen ulostyöntyminen on pienempi paha kuin sietämätön ahdistus tai psykoosi.

Mt-kuntoutujien toimintakyky vaihtelee hyvin paljon, osa käy töissä normaalisti ja jotkut taas ovat vuodepotilaita. Suurin osa on jotain siltä väliltä ja kuntoutuksen pitäisi periaatteessa olla jokaisen kohdalla yksilöllistä.

Käytännössä lähes kaikki ryhmätoiminta on kuitenkin suunniteltu lähinnä niitä varten joiden sosiaaliset taidot ja kognitiiviset kyvyt ovat hyvin heikot. Jos ne ovat edes kohtalaiset, kuntoutujasta tulee helposti väliinputoaja jolle ei oikein löydy tasoistaan toimintaa. Se on surullista, koska heidän ennusteensa on yleensä hyvä ja oikean hoidon avulla osa voisi jopa toipua täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Jos lääkkeestä on hyötyä niin huulten maiskuttelu tai kielen ulostyöntyminen on pienempi paha kuin sietämätön ahdistus tai psykoosi.

Kasvojen alueen pakkoliikkeet ihan itsessään aiheuttavat sietämätöntä ahdistusta ja sosiaalista eristäytymistä, kun mihinkään ei voi mennä eikä ketään voi tavata edes etäyhteydellä. Siinä vaiheessa on turha edes miettiä että oliko lääkkeen antama hyöty mahdollisesti haittoja suurempi, jos potilaan koko elämä on lopullisesti pilalla.

Mielestäni pitäisi tukea lisää juuri sitä "vaativampaa kuntoutusta". Mt potilaalle voi olla vaikea aloittaa opintoja tai töitä täystahdilla, mutta jos opinnot ei suju haluttuun tahtiin niin itseä pitää perustella ja osa-aikatyöstä nipottaa työkkäri. Miten tukea kevyempää siirtymää on sitten eri asia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Minulla on aika monta noista mitä ei ollut ennen neurolepteja, varsinkin nuo parkinson oireet on ikäviä. Naamaani olin nytkin vääntelemässä kun tätä luin. Lääkitystä ei ole ollut vuosiin ja toisinaan oireita on enemmän ja toisinaan vähemmän. Krooninen väsymys tuli niiden mukana, varmaan sitten aleksitymiakin on sieltä peruja kun ilman päätä sekoittavia lääkkeitä ei tunnu miltään ja lääkkeiden kanssa ollaan ihan seinillä henkisesti. Persoonan muuttuminen täysin vieraaksi oli aikoinaan lääkityksen pahin sivuoire ja myös pelottavaa olla vankina kehossa ja ihmisessä joka teki asioita joita en lainkaan ollut välttämättä valmis edes hyväksymään.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni pitäisi tukea lisää juuri sitä "vaativampaa kuntoutusta". Mt potilaalle voi olla vaikea aloittaa opintoja tai töitä täystahdilla, mutta jos opinnot ei suju haluttuun tahtiin niin itseä pitää perustella ja osa-aikatyöstä nipottaa työkkäri. Miten tukea kevyempää siirtymää on sitten eri asia...

Esim. kunnat voisivat tarjota osa-aikaista työtä kuntoutujille. Alkuun vaikka 4h kerran viikossa hoitajan/ohjaajan tukemana, ja siitä sitten asteittain lisää sitä mukaa kun vointi kohenee ja jossain vaiheessa hoitaja/ohjaaja voisi jäädä pois. Kuntoutujan aiempi työkokemus, koulutus ja mieltymykset pitäisi huomioida sopivan työn valinnassa jotta siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä hänelle tulevaisuutta ajatellen.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Jos lääkkeestä on hyötyä niin huulten maiskuttelu tai kielen ulostyöntyminen on pienempi paha kuin sietämätön ahdistus tai psykoosi.

Näinpä. Moni edes tiedä, miltä sietämätön ahdistus tai psykoosi tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni pitäisi tukea lisää juuri sitä "vaativampaa kuntoutusta". Mt potilaalle voi olla vaikea aloittaa opintoja tai töitä täystahdilla, mutta jos opinnot ei suju haluttuun tahtiin niin itseä pitää perustella ja osa-aikatyöstä nipottaa työkkäri. Miten tukea kevyempää siirtymää on sitten eri asia...

Esim. kunnat voisivat tarjota osa-aikaista työtä kuntoutujille. Alkuun vaikka 4h kerran viikossa hoitajan/ohjaajan tukemana, ja siitä sitten asteittain lisää sitä mukaa kun vointi kohenee ja jossain vaiheessa hoitaja/ohjaaja voisi jäädä pois. Kuntoutujan aiempi työkokemus, koulutus ja mieltymykset pitäisi huomioida sopivan työn valinnassa jotta siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä hänelle tulevaisuutta ajatellen.

-ap

Niin, siitä pitäisi sitten myös maksaa oikeaa palkkaa eikä teettää ilmaiseksi. Arvaa, ryhtyvätkö kunnat tähän kun työt yritetään teettää ilmaiseksi ammattilaisilla jo nyt?

Vierailija kirjoitti:

Psykoosista ei koskaan toivu entiselleen, se leikkaa aina osan älykkyydestä. Ja tämä monta kertaa = ei hyvä.

No kyllä minä ainakin toivuin aivan ennalleni :) terveisin, työelämässä oleva psykoosin sairastanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Jos lääkkeestä on hyötyä niin huulten maiskuttelu tai kielen ulostyöntyminen on pienempi paha kuin sietämätön ahdistus tai psykoosi.

Näinpä. Moni edes tiedä, miltä sietämätön ahdistus tai psykoosi tuntuu.

Tuskinpa ahdistus ainakaan vähenee invalidisoivien haittojen myötä, vaikka psykoosi loppuisikin. Lääkkeen pitäisi parantaa toimintakykyä ja lievittää kärsimystä, mutta neuroleptit toimivat isolla osalla täysin päinvastaisesti.

Neuroleptit ja masennuslääkkeet yes yes

Bentsot ynnä muut no no

Kuolaavia, irvisteleviä mammoja yes yes

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Jos lääkkeestä on hyötyä niin huulten maiskuttelu tai kielen ulostyöntyminen on pienempi paha kuin sietämätön ahdistus tai psykoosi.

Näinpä. Moni edes tiedä, miltä sietämätön ahdistus tai psykoosi tuntuu.

Tuskinpa ahdistus ainakaan vähenee invalidisoivien haittojen myötä, vaikka psykoosi loppuisikin. Lääkkeen pitäisi parantaa toimintakykyä ja lievittää kärsimystä, mutta neuroleptit toimivat isolla osalla täysin päinvastaisesti.

Mitäpä sitten, elää helvetissä? Miten toimitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni pitäisi tukea lisää juuri sitä "vaativampaa kuntoutusta". Mt potilaalle voi olla vaikea aloittaa opintoja tai töitä täystahdilla, mutta jos opinnot ei suju haluttuun tahtiin niin itseä pitää perustella ja osa-aikatyöstä nipottaa työkkäri. Miten tukea kevyempää siirtymää on sitten eri asia...

Esim. kunnat voisivat tarjota osa-aikaista työtä kuntoutujille. Alkuun vaikka 4h kerran viikossa hoitajan/ohjaajan tukemana, ja siitä sitten asteittain lisää sitä mukaa kun vointi kohenee ja jossain vaiheessa hoitaja/ohjaaja voisi jäädä pois. Kuntoutujan aiempi työkokemus, koulutus ja mieltymykset pitäisi huomioida sopivan työn valinnassa jotta siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä hänelle tulevaisuutta ajatellen.

-ap

Niin, siitä pitäisi sitten myös maksaa oikeaa palkkaa eikä teettää ilmaiseksi. Arvaa, ryhtyvätkö kunnat tähän kun työt yritetään teettää ilmaiseksi ammattilaisilla jo nyt?

Siis onko orjatyön käyttäminen rantautunut jo julkisellekin sektorille? Minä luulin että vain yksityiset yritykset syyllistyvät siihen.

Järkkyä, kyllähän työstä pitää palkkaa maksaa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Psykoosista ei koskaan toivu entiselleen, se leikkaa aina osan älykkyydestä. Ja tämä monta kertaa = ei hyvä.

Miten psykoosi leikkaa osan älykkyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoosista ei koskaan toivu entiselleen, se leikkaa aina osan älykkyydestä. Ja tämä monta kertaa = ei hyvä.

Miten psykoosi leikkaa osan älykkyydestä?

Yhden selityksen mukaan psykoosi on neurotoksinen tila, joka vahingoittaa aivoja tai sen osia, kuten hippokampusta. Hoitamattomaan psykoosiin voi liittyä pitkäaikainen stressitila ja kortisolin liikaeritys. Tämä puolestaan voi vaurioittaa kortisolin liikaeritykselle herkkää hippokampusta

-eri sivusta

kovempaa suoritustasoa vaativat nilittäjät voivat pahentaa tilannetta paljonkin- jopa olla kaiken juurisyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.

Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.

Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.

Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?

Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.

Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.

Jos lääkkeestä on hyötyä niin huulten maiskuttelu tai kielen ulostyöntyminen on pienempi paha kuin sietämätön ahdistus tai psykoosi.

Näinpä. Moni edes tiedä, miltä sietämätön ahdistus tai psykoosi tuntuu.

Tuskinpa ahdistus ainakaan vähenee invalidisoivien haittojen myötä, vaikka psykoosi loppuisikin. Lääkkeen pitäisi parantaa toimintakykyä ja lievittää kärsimystä, mutta neuroleptit toimivat isolla osalla täysin päinvastaisesti.

Mitäpä sitten, elää helvetissä? Miten toimitaan?

Luopua lääkityksestä ja sen myötä lopettaa helvetissä eläminen. Psykoosiin on olemassa lääkkeettömiäkin hoitoja.