Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mielenterveyskuntoutuksessa rima on niin matalalla? Tuntuu ettei mihinkään kuntoutumiseen edes pyritä
28.07.2022 |
Olen työni puolesta seurannut läheltä lukuisten mt-potilaiden "kuntoutusta". Tavoitteet ovat hyvin alkeellisia, esim. kaupassa käyminen ohjatusti, ryhmätoimintaan osallistuminen ja omien kotitöiden suunnittelu. Yksi asiakas oli suunnitellut koko viikolle vain kolme kotityötä joista yksi oli likaisten pyykkien pakkaaminen kassiin jotta ÄITI voi hakea ne pestäväksi. Ja ohjaaja kehui että vau hienoa sait suunnitelman tehtyä ihan itse.
Ja se ryhmätoiminta on aina jotain typerää hölynpölyä kuten askartelua tai kuvista. Osa asiakkaista on ihan fiksuja, jopa korkeakoulutettuja ja joutuvat silti askartelemaan kuin lapset ja vammaiset. Ei ihme jos masentaa, kyllä minuakin masentaisi jos joutuisin osallistumaan moiseen.
Nuorten mt-eläkeläisten määrä kasvaa koko ajan, ja uskon että syy on osittain juuri "kuntoutuksessa" joka ei vaikuta tähtäävän mihinkään. Miten muka mt-potilas voisi toipua takaisin työelämään jos siihen ei saa muuta tukea kuin askartelua muiden kanssa?
Kommentit (104)
Kunnollista, tiivistä, pitkäkestoista psykoterapiaa on lähdes mahdotonta saada. Jotkut potilaat tarvitsisivat esim 4 krt viikossa psykoterapiaa oikean psykoterapeutin luona, jotta potilaan psyyken rakenteisiin päästäisiin pureutumaan. Oirekeskeinen hoito ei auta kaikilla, koska itse oireenmuodostuksen tarve pitää saada loppumaan. Osa tietenkin kritisoi, että 4 krt viikoss psykoterapiaa on mahdottoman kallista, mutta ihan oikeasti se ei ole, kun mietitään loppuelämän työkyvyttömyyttä tai lukusia keveitä kuntoutusjaksoja, joilla yritetään näennäiskuntouttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen myös Suomen Mielenterveysliiton chatteja joka päivä. Mt- kuntoutujat istuvat niissä monta tuntia päivässä eivätkä muuta muka jaksa tehdä. Miksei niissä ohjaajat voi sanoa että voisit välillä viedä roskat ulos tai imuroida ja jättää yhden chatin väliin.
Ja tiedän asian, koska mt-kuntoutuja istuu näissä chateissä aamusta iltaan. Ei edes vastaa puhelimeen kesken chatin. En saa mennä kylään kuin silloin, jos on pari tuntia vapaata chatistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.
Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.
Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.
Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?
Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.
Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.Jos lääkkeestä on hyötyä niin huulten maiskuttelu tai kielen ulostyöntyminen on pienempi paha kuin sietämätön ahdistus tai psykoosi.
Näinpä. Moni edes tiedä, miltä sietämätön ahdistus tai psykoosi tuntuu.
Tuskinpa ahdistus ainakaan vähenee invalidisoivien haittojen myötä, vaikka psykoosi loppuisikin. Lääkkeen pitäisi parantaa toimintakykyä ja lievittää kärsimystä, mutta neuroleptit toimivat isolla osalla täysin päinvastaisesti.
Mitäpä sitten, elää helvetissä? Miten toimitaan?
Luopua lääkityksestä ja sen myötä lopettaa helvetissä eläminen. Psykoosiin on olemassa lääkkeettömiäkin hoitoja.
Huoh, luopua lääkityksestä 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.
Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.
Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.
Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?
Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.
Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.Jos lääkkeestä on hyötyä niin huulten maiskuttelu tai kielen ulostyöntyminen on pienempi paha kuin sietämätön ahdistus tai psykoosi.
Näinpä. Moni edes tiedä, miltä sietämätön ahdistus tai psykoosi tuntuu.
Tuskinpa ahdistus ainakaan vähenee invalidisoivien haittojen myötä, vaikka psykoosi loppuisikin. Lääkkeen pitäisi parantaa toimintakykyä ja lievittää kärsimystä, mutta neuroleptit toimivat isolla osalla täysin päinvastaisesti.
Mitäpä sitten, elää helvetissä? Miten toimitaan?
Luopua lääkityksestä ja sen myötä lopettaa helvetissä eläminen. Psykoosiin on olemassa lääkkeettömiäkin hoitoja.
Huoh, luopua lääkityksestä 😅
Meinaan että joidenkin täytyy käydä töissäkin. Tarviivat lääkitystä.
AP yleistää rajusti. Kuntouttavaa toimintaa on monenlaista, se voi olla hitaampaa opiskelua kuin täysipäiväistä. Ammatillinen kuntous taas on juuri on sellaista pehmeää työkokeilua, jossa tunteja nostetaan pikkuhiljaa.
Olen itse ollut kuntoutustuella 10 vuotta. Ikinä en ole osallistunut puuhakerhoo. On ollut monenlaista hoitoa ja opintoja. Itsestä se lähtee, jos on rahkeita. Rajut mt ongelmat minulla, silti olen kuntoutuksen ja 10 vuoden työelämättämyyden jälkeen asiantuntijatehtävissä osa-aikaisena.
Hyvin vähättelevä aloitus. Ja tietämätön. Jollekulle se puuhakerho voi olla se, millä voitetaan kotoa lähtemisen ahdistus. Usein terapeuttinen vaikutus on muu kuin se askartelu tai toimintasuunnitelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.
Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.
Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.
Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?
Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.
Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.Jos lääkkeestä on hyötyä niin huulten maiskuttelu tai kielen ulostyöntyminen on pienempi paha kuin sietämätön ahdistus tai psykoosi.
Näinpä. Moni edes tiedä, miltä sietämätön ahdistus tai psykoosi tuntuu.
Tuskinpa ahdistus ainakaan vähenee invalidisoivien haittojen myötä, vaikka psykoosi loppuisikin. Lääkkeen pitäisi parantaa toimintakykyä ja lievittää kärsimystä, mutta neuroleptit toimivat isolla osalla täysin päinvastaisesti.
Mitäpä sitten, elää helvetissä? Miten toimitaan?
Luopua lääkityksestä ja sen myötä lopettaa helvetissä eläminen. Psykoosiin on olemassa lääkkeettömiäkin hoitoja.
Kuten mitä hoitoja?
Mitä pidempään hoitamatta psykoosi on, sen hankalampi sitä on hoitaa ja sitä todennäköisemmin se uusii. Ihmisellä, jolla on ollut paljon psykooseja, on havattavissa kongnitiivisten toimintojen heikkenemistä.
Siksi psykoosia hoidetaan heti alusta tehokkaasti, se parantaa ennustetta erittäin paljon.
Vähän sama kuin kipupotilaallakin. Jos kivusta joutuu kärsimään viikkoja ja kuukausia, ei enää hyväkään kipulääkitys auta, kun hermoradat ovat jo vaurioituneet, ja tuottavat kipua "itsestään", vaikka alkuperäinen vaiva hoituisikin.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3971915/ketju/miten_psykoosi_muka_tuhoa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoosista ei koskaan toivu entiselleen, se leikkaa aina osan älykkyydestä. Ja tämä monta kertaa = ei hyvä.
Miten psykoosi leikkaa osan älykkyydestä?
Yhden selityksen mukaan psykoosi on neurotoksinen tila, joka vahingoittaa aivoja tai sen osia, kuten hippokampusta. Hoitamattomaan psykoosiin voi liittyä pitkäaikainen stressitila ja kortisolin liikaeritys. Tämä puolestaan voi vaurioittaa kortisolin liikaeritykselle herkkää hippokampusta
-eri sivusta
Psykooseja on monenlaisia. Esim. jokaisella alkoholistilla on psykoosisairaus, mutta vain harvalla tapahtuu mitään kognitiivista heikkenemistä. Eikä moni juoppo tarvitse siihen mitään lääkitystä, muuta kuin itse alkoholin.
Tutkimus: Viina tuhoaa aivoja vielä viikkokausia juomisen lopettamisen jälkeen
Toipuvilla alkoholisteilla ja juopoilla rotilla tehty tutkimus osoitti, että juomisen jättämät vauriot näkyvät aivojen valkeassa aineessa ja jatkuvat vielä viikkojen päästä.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006060418.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntoutuja asettaa tavoitteet itse. Osa on todella huonossa kunnossa. Roskien vienti voi olla huikea saavutus. Harva paremmin voivat ymmärtää tätä.
Ymmärrän, että roskien vieminen voi olla ihan riittävä tavoite kuntoutuksen alkumetreillä oleville sekä ns. toivottomille tapauksille joita on hoidettu tuloksetta jo vuosia.
Mutta jos ihan normaali amk:n käynyt ja hyvässä työpaikassa ollut nuori aikuinen on sitä mieltä että roskien vieminen riittää, niin eikö ohjaaja voisi siinä tapauksessa kannustaa tavoittelemaan edes vähän enemmän?
-ap
Ettei nyt olisi niin että oma lapsesi on sairastunut? Kuulostat nimittäin ihan tällaiselta vanhempien ikeen alle luhistuneen mt-nuoren vanhemmalta.
Missäs päin Suomea tämmöisiä kuntoutuksia on tarjolla kun ainakaan täällä Helsingissä ei saa muuta kuin niitä juuri plaseboksi todistettuja SSRI-lääkkeitä vuosi toisensa jälkeen?
11 miljardia kankkulan kaivoon joka vuosi, melekosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Näkee, että aloittaja on ymmärtämätön mielenterveysongelmista. Ihan sama mikä koulutuksesi tai työtehtäväsi on, jotain on sinulta mennyt pahasti ohi.
Ps. Kuntoutuksia on valtavasti erilaisia. Tietosi kuntoutuksesta on todella suppea.
Auttaminen on huomattavasti tuottavampaa taloudellisesti kun parantaminen. Yleisempiin syöpiinkin olisi keksitty parannus jos siittä joku yritys tienaisi yhtä paljon kun oireiden hoidosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä rahoilla voisi rakentaa eutanasia-koneita.
Ainakin osalle potilaista eutanasiakone voisi olla ihmisarvoisempi ratkaisu kuin neuroleptit. Itkettää ajatellakin että ihmisille pakkosyötetään ja injektoidaan väkisin "lääkettä" joka aiheuttaa mm. Parkisonin taudin oireita, pakkoliikkeitä kasvojen alueelle, tunteettomuutta, kuolaamista, kipuja ja jatkuvaa väsymystä johon uni ei auta. Kyllä kuolema olisi armollisempi.
Niin tai sitten potilaan kokemusta lääkityksestään olisi syytä kuunnella ja kunnioittaa. Kyllähän psykoosilääkkeistä on hyötyä, jos potilas ilman niitä on jatkuvasti psykoosissa ja käy muiden kimppuun tms, mutta usein niitä määrätään myös unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen ilman psykoottisuutta.
Tahdosta riippumattomat irvistykset, huulten maiskuttelu, kielen työntyminen ulos suusta, leuan liikkuminen itsekseen eestaas ja kasvojen epämääräinen nykiminen ovat aika iso hinta siitä että harhat saadaan loppumaan. Kuinka elämästä muka voisi enää koskaan iloita, jos lääkehaittojen takia ei voi enää edes poistua kotoa?
Nuo mainitsemani haitat ovat sellaisia että ne jäävät hyvin isolla osalla pysyviksi lääkkeen lopettamisesta huolimatta eikä mitään tehokasta hoitoa ole keksitty.
Siihen päälle vielä muut lääkehaitat kuten Parkinsonismi, lihominen, kuolaaminen, valkosolukato, diabetes ja tunne-elämän loppuminen niin alkaa se psykoosi tuntua pieneltä pahalta "hoitoon" verrattuna.
Väärä lääkitys, jos tuollaisia oireita on.
T: skitsofreenikon sisko.
Vierailija kirjoitti:
Huh. Näkee, että aloittaja on ymmärtämätön mielenterveysongelmista. Ihan sama mikä koulutuksesi tai työtehtäväsi on, jotain on sinulta mennyt pahasti ohi.
Ps. Kuntoutuksia on valtavasti erilaisia. Tietosi kuntoutuksesta on todella suppea.
Tämä!👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppl
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti mt-sairauksia ei osata hoitaa. Siksi pyritään vain ylläpitämään/kohentamaan henkilön toimintakykyä. Tähänkään ei uhrata paljon resursseja, kuten ap:n esimerkeistä voi lukea.
Itse uskon, että positiiviset elämykset kohentaisivat sairaan henkilön kuntoa niin paljon, että tämän arkikin sujuisi paremmin. Siis nuo perusasiat.
Jotenkin pitää saada aivoihin uutta materiaalia prosessiin, säväyttää. Sähkösokit ovat karkea, mekaaninen versio tästä.
Tosin esim. masentuneet on usein jo valmiiksi lääkitty zombeiksi, jolloin mikään luomuelämys tuskin pääsee vaikuttamaan kemikaalibarrierin läpi. Lääkkeillä turrutetut oppivat korkeintaan hakemaan maidon ja leivän lähikaupasta.Niinpä niin, lääkkeet paha, pahempi kuin itsensä tappanut mt-ongelmainen.
Lääkitys voi jo itsessään aiheuttaa itsetuhoisuutta varsinkin nuorilla. Ja myös lääkkeiden haittavaikutukset voivat ajaa itsemurhaan.
Miehen kaveri tap poi itsensä, kun oli viikon syönyt mt lääkkeitä. Mun kaveri suunnitteli, mutta nyt voi paremmin ja on lääkkeetön.
Vierailija kirjoitti:
Huh. Näkee, että aloittaja on ymmärtämätön mielenterveysongelmista. Ihan sama mikä koulutuksesi tai työtehtäväsi on, jotain on sinulta mennyt pahasti ohi.
Ps. Kuntoutuksia on valtavasti erilaisia. Tietosi kuntoutuksesta on todella suppea.
Eiköhän se OECD:n laskema 11 miljardia todista, että joku muukin on ymmärtämätön, luulee vaan ymmärtävänsä. Kuntoutuksia, joihin ei ohjata ja jotka perutaan kun niihin ei ole osallistujia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ppl
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti mt-sairauksia ei osata hoitaa. Siksi pyritään vain ylläpitämään/kohentamaan henkilön toimintakykyä. Tähänkään ei uhrata paljon resursseja, kuten ap:n esimerkeistä voi lukea.
Itse uskon, että positiiviset elämykset kohentaisivat sairaan henkilön kuntoa niin paljon, että tämän arkikin sujuisi paremmin. Siis nuo perusasiat.
Jotenkin pitää saada aivoihin uutta materiaalia prosessiin, säväyttää. Sähkösokit ovat karkea, mekaaninen versio tästä.
Tosin esim. masentuneet on usein jo valmiiksi lääkitty zombeiksi, jolloin mikään luomuelämys tuskin pääsee vaikuttamaan kemikaalibarrierin läpi. Lääkkeillä turrutetut oppivat korkeintaan hakemaan maidon ja leivän lähikaupasta.Niinpä niin, lääkkeet paha, pahempi kuin itsensä tappanut mt-ongelmainen.
Lääkitys voi jo itsessään aiheuttaa itsetuhoisuutta varsinkin nuorilla. Ja myös lääkkeiden haittavaikutukset voivat ajaa itsemurhaan.
Miehen kaveri tap poi itsensä, kun oli viikon syönyt mt lääkkeitä. Mun kaveri suunnitteli, mutta nyt voi paremmin ja on lääkkeetön.
Mt-lääkkeiden käytön alkuun liittyy juurikin itsetuhoisuutta, mistä on todella tärkeää muistuttaa! Myöhemmin väistyvät aloitus-oireet.
Alue: Aihe vapaa
Osa tosiaan toipuu. Mun miehellä on bipolaarihäiriö ja hän on ollut maniapsykoosissa kymmeniä kertoja, mutta ei älykkyys ole miksikään muuttunut. Erittäin vaativaa ohjelmointityötä tekee it-alan firmassa.