Keräilijä tai hamstraaja.

Odota että  hän lähtee reissuun ja heitä kaikki typerä törky roskiin, kuten esimerkkinä nuo kerätyt muovit ja purkit. 

Sitten hänen palattuaan siistiin taloon selität, että etkö tajua ettei tuollainen varastointi ole tervettä ja näytä vaikka pari jaksoa himohamstraajat -ohjelmaa.

Kyseessä on ikävä kyllä vaikeahoitoinen psykiatrinen sairaus, keräilypakko. Sairaus pahenee iän myötä ja potilas ei itse koe tarvitsevansa apua. Tuossa luettavaa alkuun:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01100

https://www.duodecimlehti.fi/duo12368

Lapsille tämä on hankala, koska jos puoliso pelastautuu ja ottaa eron, niin kaikki jää lasten hoidettavaksi. Ok-talossa saattaa kestää pitkään ennen kuin viranomaiset puuttuvat asiaan, kerrostalossa tulee nopeammin asumiskielto palokuorman takia ja asunnon tyhjennys asujan laskuun ammattilaisella. 

Voi hyvä luoja, meille on pesiytynyt pahvilaatikkomies. Tiedän, että erilaisten harrastusvälineiden ja laitteiden alkuperäislaatikoiden hilloajia varsinkin miehissä jonkin verran on, mutta iän myötä se on alkanut meilläkin. Olen yrittänyt selvittää, miksi se tv:n tai tietokoneen tai *laita tähän mikä tahansa laite* alkuperäislaatikko pitää säilyttää, mutta en ole saanut vastausta. Ehkä vastausta ei varsinaisesti edes ole, ehkä ne laatikot vaan on jotenkin määrittelemättömällä tavalla arvokkaita. Lopputulos kuitenkin on, että meillä asutaan pyöreissä huoneissa, koska nurkat on laatikoita täynnä, ja aina on sotkuisen näköistä, koska vaatteetkin on pitkin sohvia ja tuoleja, koska kaappeihin on säilötty pahvilaatikoita. Onneksi sentään niitä ei ole aseteltu riviin kirjahyllyyn - sellaisenkin olen nähnyt: valaistussa kirjahyllyssä tyhjiä partavesi-, viina- ja ties mitä pahvirasioita rivissä.

Vierailija kirjoitti:

Odota että  hän lähtee reissuun ja heitä kaikki typerä törky roskiin, kuten esimerkkinä nuo kerätyt muovit ja purkit. 

Sitten hänen palattuaan siistiin taloon selität, että etkö tajua ettei tuollainen varastointi ole tervettä ja näytä vaikka pari jaksoa himohamstraajat -ohjelmaa.

Hamsteri raivostuu tuosta ja hamstraaminen paheneee. Heitimme hamsterin tavaroita roskalavalle niin että osassa huoneista pystyi olemaan, sen jälkeen linnottautui asuntoon eikä päästänyt enää ketään ja 10 vuoden kuluttua sitten lanssi teki huoli-ilmoituksen. Talo täynnä roskia, rottia, ulosteita ja täysin pilalla. Ei ota edelleenkään apua vastaan mutta joutui muuttamaan yksiöön, josta romut on helpompi kantaa ulos aika ajoin.

Vielä viisikymppisenä oli jonkinlaisessa kunnossa talo, vaikkei siisti, ongelma paheni hitaasti mutta varmasti kunnes lopputuloksena oli kauhujen talo. Kaikki lattiat esim pilalla mädäntyneistä roskista ja rottien ulosteista.

Otan osaa ap:n tilanteeseen. Jos talo on sinun niin ehdota hamsterin poismuuttoa, niin hän voi omassa asunnossaan asua miten haluaa. Jos suostuu hoitoon, niin ehkä tilanne voisi parantua, mutta eivät kai nämä suostu.... Tosi paha on tämä ongelma valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä luoja, meille on pesiytynyt pahvilaatikkomies. Tiedän, että erilaisten harrastusvälineiden ja laitteiden alkuperäislaatikoiden hilloajia varsinkin miehissä jonkin verran on, mutta iän myötä se on alkanut meilläkin. Olen yrittänyt selvittää, miksi se tv:n tai tietokoneen tai *laita tähän mikä tahansa laite* alkuperäislaatikko pitää säilyttää, mutta en ole saanut vastausta. Ehkä vastausta ei varsinaisesti edes ole, ehkä ne laatikot vaan on jotenkin määrittelemättömällä tavalla arvokkaita. Lopputulos kuitenkin on, että meillä asutaan pyöreissä huoneissa, koska nurkat on laatikoita täynnä, ja aina on sotkuisen näköistä, koska vaatteetkin on pitkin sohvia ja tuoleja, koska kaappeihin on säilötty pahvilaatikoita. Onneksi sentään niitä ei ole aseteltu riviin kirjahyllyyn - sellaisenkin olen nähnyt: valaistussa kirjahyllyssä tyhjiä partavesi-, viina- ja ties mitä pahvirasioita rivissä.

Laatikko piti jossain vaiheessa säilyttää palauttamista varten. Ohjeessa luki palauta alkuperäispakkauksessa. Kun takuuaika on ohi pakkauksen voi hävittää.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä luoja, meille on pesiytynyt pahvilaatikkomies. Tiedän, että erilaisten harrastusvälineiden ja laitteiden alkuperäislaatikoiden hilloajia varsinkin miehissä jonkin verran on, mutta iän myötä se on alkanut meilläkin. Olen yrittänyt selvittää, miksi se tv:n tai tietokoneen tai *laita tähän mikä tahansa laite* alkuperäislaatikko pitää säilyttää, mutta en ole saanut vastausta. Ehkä vastausta ei varsinaisesti edes ole, ehkä ne laatikot vaan on jotenkin määrittelemättömällä tavalla arvokkaita. Lopputulos kuitenkin on, että meillä asutaan pyöreissä huoneissa, koska nurkat on laatikoita täynnä, ja aina on sotkuisen näköistä, koska vaatteetkin on pitkin sohvia ja tuoleja, koska kaappeihin on säilötty pahvilaatikoita. Onneksi sentään niitä ei ole aseteltu riviin kirjahyllyyn - sellaisenkin olen nähnyt: valaistussa kirjahyllyssä tyhjiä partavesi-, viina- ja ties mitä pahvirasioita rivissä.

Yhden hamsterin nähtyäni lähtisin välittömästi suhteesta missä on tätä taipumusta. Ja itsestäni on tullut vielä julmempi poisheittäjä kun olen joutunut romuja siivoamaan, koska lapsethan ne lopulta joutuvat kaikki romut kaatikselle viemään. Se tulee muuten myös todella kalliiksi. Mädäntyneiden ruuantähteiden peitossa olevaa muovia, lasia, paperia kun ei voi kierrätykseen viedä. Traktorilavoittain tavaraa ja se maksaa.

Hyvin hankalia luonteita oli siinä telkkarisarjassakin kaikki hamsterit. Varsinaisia päivänsäteitä....  Eiköhän mukana aina ole myös muita vakavamman luonteista mielen sairauksia.

Muuttakaa erillenne, jos et halua erota. Kyllä kodin pitää tuntua kodilta eikä muovinkierrätyspisteeltä. Jos vaimo ei tätä tajua, on sairas.

Vierailija kirjoitti:

Odota että  hän lähtee reissuun ja heitä kaikki typerä törky roskiin, kuten esimerkkinä nuo kerätyt muovit ja purkit. 

Sitten hänen palattuaan siistiin taloon selität, että etkö tajua ettei tuollainen varastointi ole tervettä ja näytä vaikka pari jaksoa himohamstraajat -ohjelmaa.

Tuo on hyvä idea, että näyttää himohamstraajat ohjelmaa, jos sen vain löytää jostain. Jos ei sittenkään tajua, niin tilanne on toivoton.

Meilläkin asuu pahvilaatikkomies. Samassa persoonassa on hamsteri.

Alunperin seurusteluaikana vierailin siistissä kodissa, jossa ei ollut ylimääräistä tavaraa.

Nyt väännetään lähes jokaisesta pahvilaatikosta ('alkuperäispakkaus'). Ja kaikesta muusta.

Yritän sanoa, että meille ei saa ostaa uutta tavaraa, jollei samalla entistä viedä pois. Mut ei, rikkinäiset säästetään pahan päivän varalle. En edes viitsi kertoa, missä tilassa vinttimme on. Miehellä on talossamme myös työhuone, jossa pujotellaan kapeaa polkua myöden tavararöykkiöiden keskellä kohti kirjoituspöytää. Siivoaminen mahdotonta tavaran määrästä johtuen

Uhh.

Hanki varastokontti kaikelle sille tavaramäärälle, joka on nyt talossa.

Muutto jostakin syystä vaikka väliaikaisesti pakottaisi luopumaan turhista tavaroista.

Vierailija kirjoitti:

Hanki varastokontti kaikelle sille tavaramäärälle, joka on nyt talossa.

Muutto jostakin syystä vaikka väliaikaisesti pakottaisi luopumaan turhista tavaroista.

Ei hamsteri suostu siihen, ehdotimme samaa edes niille vanhoille huonekaluille, jotka olivat rikki. Mutta hamsteri rakastaa romuja ja roskia ja haluaa olla niiden lähellä ja tähänhän useimmiten liittyy myös pihiys, joten varastoa ei voi vuokrata siksikään. Ap:nkin vaimo rakastaa roskia, vaikka taipumus on vasta aluillaan, jos kerran talossa pystyy vielä kulkemaan. Pian niitä purkkeja ei enää pestä ja muukin roska alkaa kerääntyä, jos ei suostu hoitoon eikä tajua tilannettaaan eli olevansa sairas. Myös naapurin roskiksista alkaa kerätä tavaraa. Eikä sekään haittaa, jos lapset ja lapsenlapset eivät tule enää kylään epäsiisteyden takia. Minusta tämä on yhtä vakava sairaus kuin skitsofrenia, koska hoitoa ei oikein ole olemassa, mutta hoitoon menoa kannattaa silti yrittää. Ehkä jonkun kohdalla hoito voikin auttaa.

Se pahenee sit iän myötä, lopuksi kaikki on tärkeää ja talo täynnä roinaa

Antaako viedä roskat, esim ne muovit muovinkeräykseen? 

Vierailija kirjoitti:

Hanki varastokontti kaikelle sille tavaramäärälle, joka on nyt talossa.

Muutto jostakin syystä vaikka väliaikaisesti pakottaisi luopumaan turhista tavaroista.

Kuka vuokraa varastokontin roskille? Ei siinä ole järkeä, vaan vaimon pitää tajuta olevansa sairas.

Aapeen olisi hyvä tajuta, että hamstraus on yleensä traumareaktio puutteessa elämiseen. Ts sen syynä on se, että ei ole voinut/saanut hankkia tsrvitsemiaan tavaroita ja asioita silloin kun on niitä tarvinnut, joten nyt säästetään kaikki, jotta tuollaiseen tilanteeseen ei enää joutuisi. Ja kun tämä koskee myös tunne-esineitä, niin kyse on siitä, että samoja rakastamisen tai huomioinnin tunteita ei myödkäån saa tsrpeeksi.

jos te elätte yhdessä, kannattaa miettiå, miten voisit tarjota sellaisen taludelliseeti ja tunteellisesti vakaan ja runsaan elämän, että vastaavista suojameksnismeista voisi päästää irti.  Jos te olette eläneet pitkään samassa oarisuhteessa, kannattaa miettiä myös sitä, miten on itse osaltaan tuottanut niitä traumoja, joihin tuo mekanismi vastaa.

Minulla on täällä kasvamassa pahvilaatikkomies. 10 v poika säilyttää huoneessaan suurina aarteita kaikkien saamiensa tavaroiden laatikot. Kenkien, puhelimen, mukin, Nintendon, kuulokkeiden ym. laatikot esillä. 

Mitä keinoja ap olet jo kokeillut? Onko mikään toiminut? Onko vaimo halukas hankkimaan ammattiapua? Ymmärtääkö olevansa sairas? 

Vai onko ap edes täällä enää viestejä katsomassa ollenkaan. Ehkä vaimon silmiä voisi avata nämä viestit, jos hänen tilanteensa ei vielä ole kovin paha. Tai jos et halua näyttää viestejä, näytä nuo artikkelit, jotka ovat tuossa kakkosviestissä.

Vierailija kirjoitti:

Aapeen olisi hyvä tajuta, että hamstraus on yleensä traumareaktio puutteessa elämiseen. Ts sen syynä on se, että ei ole voinut/saanut hankkia tsrvitsemiaan tavaroita ja asioita silloin kun on niitä tarvinnut, joten nyt säästetään kaikki, jotta tuollaiseen tilanteeseen ei enää joutuisi. Ja kun tämä koskee myös tunne-esineitä, niin kyse on siitä, että samoja rakastamisen tai huomioinnin tunteita ei myödkäån saa tsrpeeksi.

 

jos te elätte yhdessä, kannattaa miettiå, miten voisit tarjota sellaisen taludelliseeti ja tunteellisesti vakaan ja runsaan elämän, että vastaavista suojameksnismeista voisi päästää irti.  Jos te olette eläneet pitkään samassa oarisuhteessa, kannattaa miettiä myös sitä, miten on itse osaltaan tuottanut niitä traumoja, joihin tuo mekanismi vastaa.

Tähän tulee alapeukkuja, mutta tosiasia on, että hamstraus ei ole sisäsyntyinen taipumus, vaan kehittyy aina reaktiona ympäristöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odota että  hän lähtee reissuun ja heitä kaikki typerä törky roskiin, kuten esimerkkinä nuo kerätyt muovit ja purkit. 

Sitten hänen palattuaan siistiin taloon selität, että etkö tajua ettei tuollainen varastointi ole tervettä ja näytä vaikka pari jaksoa himohamstraajat -ohjelmaa.

Tuo on hyvä idea, että näyttää himohamstraajat ohjelmaa, jos sen vain löytää jostain. Jos ei sittenkään tajua, niin tilanne on toivoton.

 

Näytin (nyt jo edesmenneelle) hamstraaja-äidilleni kyseistä ohjelmaa, hän vain ilahtui siitä, "Eihän minulla ole ollenkaan niin paljon tavaraa kuin noilla" ja otti sen lupana hamstrata lisää. Vasta Alzheimerin tauti muutti tilanteen, kun äiti ei enää edes muistanut tavaroitaan ja lopulta joutui/pääsi ympärivuorokautiseen hoitoon. Nyt hän on jo poissa, mutta me perikunnan osakkaat tyhjennämme hänen keräämäänsä roinaa edelleen. Äidillä oli rintamamiestalo ja kaksi kesämökkiä, joten tavaraa riittää 1950-luvulta asti.

Vierailija kirjoitti:

Aapeen olisi hyvä tajuta, että hamstraus on yleensä traumareaktio puutteessa elämiseen. Ts sen syynä on se, että ei ole voinut/saanut hankkia tsrvitsemiaan tavaroita ja asioita silloin kun on niitä tarvinnut, joten nyt säästetään kaikki, jotta tuollaiseen tilanteeseen ei enää joutuisi. Ja kun tämä koskee myös tunne-esineitä, niin kyse on siitä, että samoja rakastamisen tai huomioinnin tunteita ei myödkäån saa tsrpeeksi.

 

jos te elätte yhdessä, kannattaa miettiå, miten voisit tarjota sellaisen taludelliseeti ja tunteellisesti vakaan ja runsaan elämän, että vastaavista suojameksnismeista voisi päästää irti.  Jos te olette eläneet pitkään samassa oarisuhteessa, kannattaa miettiä myös sitä, miten on itse osaltaan tuottanut niitä traumoja, joihin tuo mekanismi vastaa.

Keräilypakosta kärsivillä on useimmiten persoonallisuushäiriö. Siksi keräilypakko on erittäin vaikeahoitoinen eivätkä kotikonstit auta. Nykytraumat voivat tietysti pahentaa häiriötä, mutta varsinainen ongelma on persoonallisuushäiriö, roska ja tavara on keino eristäytyä ja hallita omia tunteita ja ihmissuhteita. 

Ap:n kannattaa lukea noita alkuun linkattuja artikkeleita ja suostutella vaimo psykoterapiaan. Mahdollisesti lääkityksestä voisi olla apua, mutta se riippuu siitä mitä liitännäissairauksia keräilypakkoon liittyy. Yksinään sitä ei käytännössä koskaan esiinny. Hoito oli tärkeää, ettei tilanne pahene, koska asunnosta tulee pikkuhiljaa asumiskelvoton ja ap:n kannatta ehkä kutsua paikalle palotarkastaja jo nyt. Hän voi asettaa talon asumiskieltoon, mikä saattaisi herättää vaimon hoitomyönteisyyttä.

Psyykkisten sairauksien stigma on vielä voimakas, usein ihmiset haluavat ymmärtää tätä sairautta pula-ajan lasten kaltaisten selitysmallien kautta, mutta se viivyttää diagnoosin asettamista ja hoidon aloittamista. Kenenkään ei tarvitse asua roskien keskellä eli läheisten on tärkeä asettaa myös rajoja. Persoonallisuushäiriöisten kohdalla (jos tässä on sellaisesta kyse), se on erityisen tärkeää. Missään nimessä ei tule lähteä sille tielle, että tavaroiden keräilyä ymmärretään liiaksi sitä kautta, että keräilijällä on "paha mieli".

Myös puolison ja lasten riski sairastua keräilypakon seurauksena on kohonnut. Lasten kohdalla keräilypakko johtaa usein lastensuojelun asiakkuuteen ja huostaanottoon.