Lue keskustelun säännöt.
Onko muiden vaikeaa olla naisporukoissa?
Olen itse nainen ja kuvailisin itse itseäni sosiaaliseksi...mutta jostain kumman syystä menen ihan lukkoon aina kun naisia on kokoontunut yli 3 (toki tämä ei päde läheisten ystävien kohdalla). Minä en osaa yhtään jutella luontevasti tai reagoida nopeasti muiden juttuihin, vaan olen lähinnä hiljaa seinäruusuna. Tämä tapahtuu esimerkiksi töissä kahvihuoneessa, ystävien hassun hauskoissa (=vihaan näitä!!) juhlissa, kuten polttareissa, yllätyssynttäreillä, baby showereillä yms.
Mutta kun paikalla onkin vain 1-2 naista lisäkseni, olen ihan rento ja normaali oma itseni. Miesten seurassa tätä ei tapahdu, koska miehet ovat jostain syystä minulle helpompaa seuraa.
Nytkin takana aivan kamalat baby showerit. Istuin hiljaa 3h sohvalla ja "itkin verta" kaikkien muka-hauskojen leikkien ajan.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Jäin peruskoulussa ulkopuolelle kaikista ryhmistä ja klikeistä. Välillä meni pitkään niin, että minulla oli yksi - kaksi kaveria ja loput antoi minun olla rauhassa. Sitten oli aikakausia, kun minua lavastettiin syylliseksi näpistyksiin, jätettiin ainoana kutsumatta ns. bileisiin (alakoulussa) ym.
Yläkoulussa tilanne paheni, ja jouduin myös väkivallan uhriksi. Samaan aikaan äitini alkoholismi paheni, isä tapasi tulevan äitipuoleni joka inhosi minua ja oma luokanvalvoja (nainen) kyykytti yhdeksännen luokan syksystä kevääseen.
Sanomattakin selvää, että vaikka ymmärrän monenlaista huumoria, vaikka osaan asettua monenlaisiin kenkiin, vaikka kykenen tuntemaan empatiaa ja vaikka osaisin puhua monista asioista maan ja taivaan välillä, en osaa olla naisporukoissa.
Se ei vaadi kuin sen yhden, joka siristää silmiään minun kohdallani ja sydämeni jättää yhden lyönnin välistä. Loppu ajan korvani särisevät ja silmissä on kyyneliä. Rintaa painaa kuin joku istuisi sen päällä. Olen niin äärirajoilla, että sen aistii jokainen. Ja siten jään taasen ulkopuolelle.
Ikuinen kierre, jota ei voi katkaista.
Olen hyvin pahoillani, että elämäsi on ollut niin vaikeata lapsena ja nuorena. Oletan, että voisit saada apua terapiasta. Minulla samanlaiset kokemukset koulusta ja odotan aina naisporukoissa, että joku nolaa minut, vältän niitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisporukat on aina hyviä. Sekaprukoisakaan ei ole mitään vikaa jos ei niihin osu miehiä jotka yrittävät hallita kaikkia ja kaikkea.
Ei ole lainkaan vaikeaa. Terkuin introventti insinööri ja nainen. Miesporukoissa joskus ahdistaa se suoranainen ilkeily ja kieroilu, mitä jostain katsellaan ruusunpunaisten läpi. Tietyt naistyypit ihannoivat tätä ja huonoiden viihdyn sellaisissa sekaporukoissa, joissa on itseään hyväksi jätkäksi profiloivat naiset. Nämä naiset kun usein ovat oikeasti niitä pahempia juoruhenkilöitä. Eron vain siinä, että juoruun on sekoitettu räkänaurua ja kirosanoja.
Minua aina jotenkin karmii tällaiset joidenkin naisten harjoittamat toisten naisten mollaamiset ja samalla korostetaan miesten erinomaisuutta. Ihan kuin itse olisi naisena jotenkin niin v**** uniikki ja erikoinen. Monesti näillä on myös tapana korostaa omaa ulkonäköään, että "vaikka tykkään laittaa huulipunaa ja käyttää korkkareita, niin en silti ole sellainen prinsessa" hih hih tirsk tirsk, pick me!
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Juuri näin. En vaan voi käsittää. Fakta on se, että moni nainen, joka kokee kaikki miehet yleisesti niin rentoina, hauskoina, heidän seurassa on niin hyvä olla, niin moni mies käyttäytyy vain sen yhden asian takia näin. Toki on poikkeuksia kaikissa, mutta monesti tällainen "yksi jätkistä" -nainen ei todellisuudessa ole miesten silmissä sellainen.
Kyllä minullakin on paljon miespuolisia kavereita, mutta eipä ole kokemusta siitä, että kokisin miehet jotenkin parempina ja rennompina kuin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Minua aina jotenkin karmii tällaiset joidenkin naisten harjoittamat toisten naisten mollaamiset ja samalla korostetaan miesten erinomaisuutta. Ihan kuin itse olisi naisena jotenkin niin v**** uniikki ja erikoinen. Monesti näillä on myös tapana korostaa omaa ulkonäköään, että "vaikka tykkään laittaa huulipunaa ja käyttää korkkareita, niin en silti ole sellainen prinsessa" hih hih tirsk tirsk, pick me!
Tämä se itseänikin huvittaa, myös live-elämässä. Haukutaan toisten naisten tapa mollata muita samalla kun itse haukutaan kaikki naiset. Kaksinaismoralismia. Myönnän itsekin nuorena olleeni vähän sinisilmäinen hölmö, mutta kaksi tutkintoa ja työ miesvaltaisella alalla ovat karistaneet sitä ihailua ja paljon. Myös jälkikäteen tajusin aikuistuttuani, että luokallani oli jo silloin nuorena juoru-ukkoja. Mieheni on ollut työpaikalla, missä on vain miehiä ja kyllähän se yksi paikka missä oli, tuntui olleen aivan hirveä, ovet käy jatkuvasti ja ne jotka eivät ole lähteneet, eivät ole lähteneet siksi, etteivät ole löytäneet parempaa. Mieheni lähti. T. naisinsinööri (myös teknikko 80-luvulta, kun en päässyt opistoon alussa ja siksi kaksi tutkintoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ap:lla on itsellään se ongelma, jos kokee KAIKKI naisryhmät jotenkin ahdistavina ja KAIKKI miesryhmät helpoiksi. Ihmiset on erilaisia ihan sukupuolesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina jotenkin karmii tällaiset joidenkin naisten harjoittamat toisten naisten mollaamiset ja samalla korostetaan miesten erinomaisuutta. Ihan kuin itse olisi naisena jotenkin niin v**** uniikki ja erikoinen. Monesti näillä on myös tapana korostaa omaa ulkonäköään, että "vaikka tykkään laittaa huulipunaa ja käyttää korkkareita, niin en silti ole sellainen prinsessa" hih hih tirsk tirsk, pick me!
Tämä se itseänikin huvittaa, myös live-elämässä. Haukutaan toisten naisten tapa mollata muita samalla kun itse haukutaan kaikki naiset. Kaksinaismoralismia. Myönnän itsekin nuorena olleeni vähän sinisilmäinen hölmö, mutta kaksi tutkintoa ja työ miesvaltaisella alalla ovat karistaneet sitä ihailua ja paljon. Myös jälkikäteen tajusin aikuistuttuani, että luokallani oli jo silloin nuorena juoru-ukkoja. Mieheni on ollut työpaikalla, missä on vain miehiä ja kyllähän se yksi paikka missä oli, tuntui olleen aivan hirveä, ovet käy jatkuvasti ja ne jotka eivät ole lähteneet, eivät ole lähteneet siksi, etteivät ole löytäneet parempaa. Mieheni lähti. T. naisinsinööri (myös teknikko 80-luvulta, kun en päässyt opistoon alussa ja siksi kaksi tutkintoa).
Kyllä! Ihme myytti, ettei miehet muka juorua ja puukota toisia selkään 😂 ja että kaikki miehet olisivat hassunhauskoja huumoriveikkoja. Monesti olen myös nähnyt miesten keskuudessa sitä, että ankaraa kiusaamista peitetään "huumorilla" ja se muka on sitten niin huvittavaa ja reteetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina jotenkin karmii tällaiset joidenkin naisten harjoittamat toisten naisten mollaamiset ja samalla korostetaan miesten erinomaisuutta. Ihan kuin itse olisi naisena jotenkin niin v**** uniikki ja erikoinen. Monesti näillä on myös tapana korostaa omaa ulkonäköään, että "vaikka tykkään laittaa huulipunaa ja käyttää korkkareita, niin en silti ole sellainen prinsessa" hih hih tirsk tirsk, pick me!
Tämä se itseänikin huvittaa, myös live-elämässä. Haukutaan toisten naisten tapa mollata muita samalla kun itse haukutaan kaikki naiset. Kaksinaismoralismia. Myönnän itsekin nuorena olleeni vähän sinisilmäinen hölmö, mutta kaksi tutkintoa ja työ miesvaltaisella alalla ovat karistaneet sitä ihailua ja paljon. Myös jälkikäteen tajusin aikuistuttuani, että luokallani oli jo silloin nuorena juoru-ukkoja. Mieheni on ollut työpaikalla, missä on vain miehiä ja kyllähän se yksi paikka missä oli, tuntui olleen aivan hirveä, ovet käy jatkuvasti ja ne jotka eivät ole lähteneet, eivät ole lähteneet siksi, etteivät ole löytäneet parempaa. Mieheni lähti. T. naisinsinööri (myös teknikko 80-luvulta, kun en päässyt opistoon alussa ja siksi kaksi tutkintoa).
Kyllä! Ihme myytti, ettei miehet muka juorua ja puukota toisia selkään 😂 ja että kaikki miehet olisivat hassunhauskoja huumoriveikkoja. Monesti olen myös nähnyt miesten keskuudessa sitä, että ankaraa kiusaamista peitetään "huumorilla" ja se muka on sitten niin huvittavaa ja reteetä.
Oppilaitoksessa koettu mm. tämä tilanne: Tuli palohälytys. Pari viikkoa aiemmin oli ollut harjoitus, joten osa uskoi palohälytyksen olevan vain uusi harjoitus. Yksi mies unohti puhelimensa reppuun ja lähti hakemaan, vaikka me muut varoiteltiin. Toinen mies sanoi "no tapahtuuko tossa iho vahinko, jos tuo jää tuonne". Hän ei pitänyt tästä hieman metroseksuaalisen oloisesta rauhallisesta miehestä, vaikka vihaamiseen ei ollut mitään järkevää syytä. Kun kukaan meistä ei nauranut hänen "vitsilleen", tämä mies suuttui, kun ei ymmärretä huumoria. Tuo on esimerkki surkeasta huumorista, jolle pitäisi nauraa monen takia vain sen takia, kun sen esittää mies, joka sanoo sen olevan huumoria. Minusta tuo on vain ilkeyttä. Naisten kohdalla ei todellakaan kukaan alkaisi sanoa, että sen pitää olla huumoria vaan haukut tuollaisesta kommentista tulisi, aiheellisesti tosin. Nyt puhutaan aikuisista, yli 30-vuotiaista, ei mistään teinipojista.
Itselläni on hyviäkin kokemuksia naisporukoista, mutta silloin naiset on olleet jo pitkällä keski-iässä ja heillä on erilaiset elämäntilanteet kaikilla, niin ettei lapsiperhe- ja omakotitaloarkea elävät pääse dominoimaan. Siinä on monesti liikaa suorittamista ja pätemistä, kun tietynikäiset naiset kokoontuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Näen naiset sukupuolittuneena ryhmänä silloin, kun he selvästi käyttäytyvät niin. Kanamaiset naislaumat ovat todellisuutta, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä ja sovinistiselta. Myös miehet voi nähdä homogeenisenä ryhmänä vaikkapa jalkapallofaniporukoissa.
Minulla on ikää jo 50 ja olen kokenut läpi elämäni, että miehet hyväksyvät minut helpommin sellaisena kuin olen. Eivät he ole koskaan vaatineet minulta syntymäpäivänsä muistamista, loukkaantuneet jos olen soittanut Keijolle ennen kuin heille tai unohtanut etukäteen kertoa, että olen lähdössä matkalle Puolaan tms. Naiset sen sijaan keksivät loukkaantua aivan kaikesta.
Miehet yksinkertaisesti ovat suvereenimpia. Naiset aina riippuvaisia jostakin ja vaikutuksille alttiita. Näkeehän sen tästäkin ketjusta, kun heti loukkaannutaan, kun joku kertoo että näin sen koen, ja hyökätään haukkumaan kokijaa prinsessaksi ja itseään erikoislaatuiseksi luulevaksi. Miesten keskustelut verkossakin on parempia, ei tarvitse mennä kuin laudalle tai jatkoaikaan niin sen näkee. Pikkusieluisuutta ja pahansuopuutta on vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Näen naiset sukupuolittuneena ryhmänä silloin, kun he selvästi käyttäytyvät niin. Kanamaiset naislaumat ovat todellisuutta, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä ja sovinistiselta. Myös miehet voi nähdä homogeenisenä ryhmänä vaikkapa jalkapallofaniporukoissa.
Minulla on ikää jo 50 ja olen kokenut läpi elämäni, että miehet hyväksyvät minut helpommin sellaisena kuin olen. Eivät he ole koskaan vaatineet minulta syntymäpäivänsä muistamista, loukkaantuneet jos olen soittanut Keijolle ennen kuin heille tai unohtanut etukäteen kertoa, että olen lähdössä matkalle Puolaan tms. Naiset sen sijaan keksivät loukkaantua aivan kaikesta.
Miehet yksinkertaisesti ovat suvereenimpia. Naiset aina riippuvaisia jostakin ja vaikutuksille alttiita. Näkeehän sen tästäkin ketjusta, kun heti loukkaannutaan, kun joku kertoo että näin sen koen, ja hyökätään haukkumaan kokijaa prinsessaksi ja itseään erikoislaatuiseksi luulevaksi. Miesten keskustelut verkossakin on parempia, ei tarvitse mennä kuin laudalle tai jatkoaikaan niin sen näkee. Pikkusieluisuutta ja pahansuopuutta on vähemmän.
Kyllä ne miehet ovat aika lailla vaikutuksille alttiita. Siksi tapahtuu näitä öisiä kolareita, joissa menee henki, kun halutaan näyttää. Porukalla ollaan teininä ja isompanakin pahanteossa, harvoin yksinään kukaan jos ei ole jotain ongelmia. Ylipäätään miehille tuntuu yksinään oleminen olevan vaikeampaa kuin naisille ainakin tuttavapiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Minä en ainakaan näe noin. Naiset ryhmäytyy naistyypillisesti ja miehet miestyypillisesti. Itse en ryhmäydy kummallakaan tavalla, mutta naisporukassa minut roolitetaan rooliin johon en halua, miesporukassa tätä ei tapahdu. Siksi miesporukka on parempi jos on pakko olla porukassa. Sekaporukka tosiaan paras, mutta sitähän tässä ei kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Näen naiset sukupuolittuneena ryhmänä silloin, kun he selvästi käyttäytyvät niin. Kanamaiset naislaumat ovat todellisuutta, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä ja sovinistiselta. Myös miehet voi nähdä homogeenisenä ryhmänä vaikkapa jalkapallofaniporukoissa.
Minulla on ikää jo 50 ja olen kokenut läpi elämäni, että miehet hyväksyvät minut helpommin sellaisena kuin olen. Eivät he ole koskaan vaatineet minulta syntymäpäivänsä muistamista, loukkaantuneet jos olen soittanut Keijolle ennen kuin heille tai unohtanut etukäteen kertoa, että olen lähdössä matkalle Puolaan tms. Naiset sen sijaan keksivät loukkaantua aivan kaikesta.
Miehet yksinkertaisesti ovat suvereenimpia. Naiset aina riippuvaisia jostakin ja vaikutuksille alttiita. Näkeehän sen tästäkin ketjusta, kun heti loukkaannutaan, kun joku kertoo että näin sen koen, ja hyökätään haukkumaan kokijaa prinsessaksi ja itseään erikoislaatuiseksi luulevaksi. Miesten keskustelut verkossakin on parempia, ei tarvitse mennä kuin laudalle tai jatkoaikaan niin sen näkee. Pikkusieluisuutta ja pahansuopuutta on vähemmän.
Oman kokemukseni mukaan miehet kyllä loukkaantuvat ihan yhtälailla, mutta eivät tuo sitä esiin, koska se olisi jotenkin noloa ja akkamaista.
En viihdy porukoissa yleensäkään, sukupuolella ei ole mitään väliä. 1-3 ihmistä kerrallaan on ok, kunhan eivät möykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Näen naiset sukupuolittuneena ryhmänä silloin, kun he selvästi käyttäytyvät niin. Kanamaiset naislaumat ovat todellisuutta, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä ja sovinistiselta. Myös miehet voi nähdä homogeenisenä ryhmänä vaikkapa jalkapallofaniporukoissa.
Minulla on ikää jo 50 ja olen kokenut läpi elämäni, että miehet hyväksyvät minut helpommin sellaisena kuin olen. Eivät he ole koskaan vaatineet minulta syntymäpäivänsä muistamista, loukkaantuneet jos olen soittanut Keijolle ennen kuin heille tai unohtanut etukäteen kertoa, että olen lähdössä matkalle Puolaan tms. Naiset sen sijaan keksivät loukkaantua aivan kaikesta.
Miehet yksinkertaisesti ovat suvereenimpia. Naiset aina riippuvaisia jostakin ja vaikutuksille alttiita. Näkeehän sen tästäkin ketjusta, kun heti loukkaannutaan, kun joku kertoo että näin sen koen, ja hyökätään haukkumaan kokijaa prinsessaksi ja itseään erikoislaatuiseksi luulevaksi. Miesten keskustelut verkossakin on parempia, ei tarvitse mennä kuin laudalle tai jatkoaikaan niin sen näkee. Pikkusieluisuutta ja pahansuopuutta on vähemmän.
Oman kokemukseni mukaan miehet kyllä loukkaantuvat ihan yhtälailla, mutta eivät tuo sitä esiin, koska se olisi jotenkin noloa ja akkamaista.
Mistä olet saanut loukkaantumisen selville, kun sitä ei ole tuotu esiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Näen naiset sukupuolittuneena ryhmänä silloin, kun he selvästi käyttäytyvät niin. Kanamaiset naislaumat ovat todellisuutta, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä ja sovinistiselta. Myös miehet voi nähdä homogeenisenä ryhmänä vaikkapa jalkapallofaniporukoissa.
Minulla on ikää jo 50 ja olen kokenut läpi elämäni, että miehet hyväksyvät minut helpommin sellaisena kuin olen. Eivät he ole koskaan vaatineet minulta syntymäpäivänsä muistamista, loukkaantuneet jos olen soittanut Keijolle ennen kuin heille tai unohtanut etukäteen kertoa, että olen lähdössä matkalle Puolaan tms. Naiset sen sijaan keksivät loukkaantua aivan kaikesta.
Miehet yksinkertaisesti ovat suvereenimpia. Naiset aina riippuvaisia jostakin ja vaikutuksille alttiita. Näkeehän sen tästäkin ketjusta, kun heti loukkaannutaan, kun joku kertoo että näin sen koen, ja hyökätään haukkumaan kokijaa prinsessaksi ja itseään erikoislaatuiseksi luulevaksi. Miesten keskustelut verkossakin on parempia, ei tarvitse mennä kuin laudalle tai jatkoaikaan niin sen näkee. Pikkusieluisuutta ja pahansuopuutta on vähemmän.
Oman kokemukseni mukaan miehet kyllä loukkaantuvat ihan yhtälailla, mutta eivät tuo sitä esiin, koska se olisi jotenkin noloa ja akkamaista.
Mistä olet saanut loukkaantumisen selville, kun sitä ei ole tuotu esiin?
Olemalla ystävä miehelle, eikä pelkkä ison porukan jäsen. Hän ei kerro kohteelle, mutta voi avautua ystävälle.
Riippuu vähän tilanteesta ja porukasta. Koska itselläni ei ole ollut lapsia (=vauvajutut, teiniongelmat, lapsenlapset) niin jos kovasti ollaan jutuissa lapsikeskeisiä, niin silloin jutut ei juuri kiinnosta mutta en muutaman kerran tästä opittuna sellaisiin porukoihin lähdekään istumaan ja tuntemaan itseäni oudoksi ("ai niin, kun sulla ei olekaan"). Tiedän siis jo kokoonpanosta, koska tämmöinen porukka on tarjolla. Toisessa kokoonpanossa keskustellaan vaikka mistä ja pidetään hauskaa toisella tavalla ja silloin on ihan kivaa.
Tiedostan kyllä millaisia naisia ovat nämä "kaakattajat" ja kyllä on heidänlaisia miehiäkin. Harva ihminen nauttii huomionkipeiden ja jatkuvasti koheltavien ja hölöttävien ihmisten seurasta. Välillä näitä on vaan "pakko" kestää, jos on kyse esimerkiksi vaikka siskon polttareista, niin en jättäisi siskon polttareita väliin jonkun yhden kaakattajaserkun takia. En tosiaan yleistäisi kaikkia naisia sellaisiksi. Enkä yleistäisi kaikkia miehiä joksikin kepeiksi rentoreinoiksi, joiden seurassa on helppoa.